2011-10-19 SJL: "Monikulttuurisuus on myös suomalaisuutta"

[Ahmatti]

Perus oksennus. Jyväskyläläisen monikulttuurikeskuksen työntekijän Gloria Lapitan:in haastattelu.

Tuntuu, että ennen rasismi oli piilossa, mutta nyt, varsinkin vaalien jälkeen, kuulemme asiakkailtamme usein, että he ovat joutuneet rasististen hyökkäysten kohteeksi. Vihaa on todella paljon, Lapitan huokaa.

Onneksi tapauksia, joihin liittyy väkivaltaa, on vähän. Enimmäkseen rasismi ilmenee vihapuheena, huuteluna ja nimittelynä.

Niin mihin sitä monikulttuurikeskusta sitten tarvitaan, kun tekstissä sanotaan:

Lapitan kuitenkin muistuttaa, ettei Monikulttuurikeskus ole vain suunnattu vain maahanmuuttajille.

[...]

Esimerkiksi Kafé Glorian asiakkaista lähes kaikki taitaa olla kantasuomalaisia, Lapitan naurahtaa.

Ei taida monikulttuurinen kahvitteluseura olla sitten mamujen piirissä suuressa huudossa, jos "Monikulttuurisuus on myös suomalaisuutta". Toivon, että tämänkin turhakkeen rahoitus lopetetaan.

Lehden näköispainos löytyy täältä.

J.K. Tulee hieman jo myöhässä tämä kirjoitus tänne, mutta olin syyslomaa viettämässä ja tämä aviisi lojui eteisen lattialla ja etusivulla komeileva "Rasismi ei lannista" tiputti takaisin lomafiiliksestä tähän hetkeen.

[Roope]

Ei taida monikulttuurinen kahvitteluseura olla sitten mamujen piirissä suuressa huudossa, jos "Monikulttuurisuus on myös suomalaisuutta". Toivon, että tämänkin turhakkeen rahoitus lopetetaan.

Sen rahoituksesta kaupungin piikkiin oli kuin olikin pari vuotta sitten kiistaa. Kahvilan asiakasmäärä oli jokin naurettavan alhainen, tyyliin pari henkeä per aukiolotunti (en mene vannomaan, mutta jotain tuon suuntaista silloin kuukausittaisesta tai vuosittaisesta kävijämäärästä laskin).

Onneksi tapauksia, joihin liittyy väkivaltaa, on vähän. Enimmäkseen rasismi ilmenee vihapuheena, huuteluna ja nimittelynä.

Minun nähdäkseni se ilmenee nykyään suomalaisten kokemusmaailmassa ennen kaikkea siivet saaneiden urbaanien rasismilegendojen uusintamisena. Somalityttö, ratikka-Sauri, jääpalat jne.

[untojuhani]

Näin rajalla asuvana.. ( siis Venäjän) on ollut ihan selvää, mikä on venäläistä ja mikä suomalaista. Toisiamme olemme kunnioittaneet ja jo vuosia on käyty tiukkaa
keskustelua kaikesta siitä, mitä tapahtuu meillä ja rajan takana.

Monikulttuurisuus jo sanana on kuin koiran oksennus, kaikki sekaisin. Naapurin tavat oppii tietämään ja he harvemmin omaansa tuputtaa.. ( ne fiksut ei ainakaan)
Tavat ja perinteet ovat lainojen kautta jääneet käyttöön, eikä siinä ole mitään
pahaa. Meille on tärkein oma kieli ja oikeus päättää omista asioista.

Joten.. vennään pojasta ei sanomalla tule suomalaista, eikä kestään muustakaan!
Siihen tarvitaan aito assimiloituminen. Kansainvälisyys olkoon se oikea tavoitteemme, ei monikansallisuus.