Korkeimman hallinto-oikeuden päätökset 2011

[Nauris]

Käyn tällä hetkellä läpi tämän vuoden päätöksiä ja sieltä löytyy aika paljon mielenkiintoista tietoa, jota on kylläkin rasittavan monimutkaista lukea. Samoin pitäisi tehdä menneille vuosille, jos niin ei ole vielä tehty.

Vuosikirjapäätökset 2011
Lyhyet ratkaisuselosteet 2011

KHO:2011:78

Maahanmuuttovirasto on 14.2.2008 kansalaisuusaseman määrittämistä koskevassa päätöksessään todennut, että A on kansalaisuudeton.

A on syntynyt väestötietojärjestelmässä Somalian kansalaisena olevan B:n avioliiton ulkopuolisena lapsena. Maahanmuuttovirastolle toimitetun selvityksen mukaan A:n äiti on vastustanut isyyden selvittämistä 4.6.2007.

Maahanmuuttovirastolla Somalian kansalaisuuslainsäädännöstä olevan tiedon mukaan ulkomailla avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi ei voi saada Somalian kansalaisuutta äidiltään. Suomessa syntynyt lapsi ei voi saada Suomen kansalaisuutta Suomessa syntymisen perusteella, jos lapsella olisi oikeus vanhempansa kansalaisuuteen ja jos lapsi saisi sen vanhemman kansalaisuusvaltion lainsäädännön vaatiman toimenpiteen, kuten isyyden vahvistamisen tai syntymäilmoituksen tekemisen perusteella taikka kansalaisuuden saamiseen oikeuttavalla tavalla, esimerkiksi kansalaisuusilmoituksesta.

Lapsen huoltajan tahdosta riippuu, saako lapsi vanhempansa kansalaisuuden tapauksissa, joissa kansalaisuuden saaminen edellyttää huoltajan toimenpidettä. Koska A:n äiti on vastustanut isyyden selvittämistä, jää A kansalaisuudettomaksi huoltajastaan johtuvasta syystä.

Käsittely hallinto-oikeudessa

B on valituksessaan esittänyt, että hänen lastaan ei tule pitää kansalaisuudettomana.

B matkusti Etiopiaan heinäkuussa 2006 ja tapasi matkan aikana miehen, jonka kanssa hän vietti aikaa. Suomeen palattuaan hän huomasi tulleensa raskaaksi ja synnytti lapsen. B oli lapsen syntymän jälkeen yhteydessä mieheen, joka ilmoitti, ettei hän halua olla tekemisissä B:n eikä lapsen kanssa. Lapsi on kuitenkin somalialainen, koska hänen isänsä ja äitinsä ovat somalialaisia. B on toivonut, että asia päättyy lapsen edun mukaisesti ja hän saa kansalaisuuden.

[...]

Hallinto-oikeuden päätöksestä seuraa se, että isyyden vahvistamisia tehdään entistä vähemmän, koska tiedossa on mahdollisuus saada Suomen kansalaisuus lapselle syntymäpaikan perusteella. Melko monessa valtiossa on edelleen periaatteena kansalaisuuden siirtyminen lapselle nimenomaan isän, ei äidin kautta. Motiivi lapsen isän tietojen salaamiselle ja Suomen kansalaisuudella keinottelulle on erittäin huomattava.

Maahanmuuttovirastolla Somalian kansalaisuuslainsäädännöstä olevan tiedon mukaan lapsi ei saa äidiltään Somalian kansalaisuutta. Asiassa on kuitenkin ilmennyt, että äiti B tietää kuka lapsen isä on ja tietää myös sen, että isä on Somalian kansalainen. Isän vastahakoisuudesta on puolestaan vain B:n sana.

[...]

B on kertonut lapsen isän oleskelevan ulkomailla ja että tämä ei halua olla tekemisissä äidin ja lapsen kanssa. Hän on myös kertonut, ettei tiedä isän olinpaikkaa eikä voi olla tähän yhteydessä.

Kansalaisuuslaissa ei ole nimenomaisia säännöksiä isyyden selvittämisestä kansalaisuusaseman määrittämistä koskevan asian yhteydessä eikä liioin syntymämaaperiaatetta sovellettaessa. Asiassa esitetyn selvityksen valossa ei voida katsoa, että B olisi laiminlyönyt kansalaisuuslain 39 §:ssä säädetyn myötävaikuttamisvelvollisuutensa. Maahanmuuttoviraston valituksessa on esitetty, että hallinto-oikeuden päätöksessä omaksuttu tulkinta olisi omiaan vähentämään halukkuutta selvittää Suomessa avioliiton ulkopuolella syntyneiden ulkomaalaisten lasten isyyttä, koska Suomen kansalaisuuden saamista pidetään tavoittelemisen arvoisena. Kansalaisuuslain 9 §:n 1 momentin 4 kohtaa ei kuitenkaan edellä kerrotuissa oloissa ja kun otetaan huomioon kansainvälisistä sopimuksista, perustuslaista ja kansalaisuuslaista ilmenevä pyrkimys välttää lapsen kansalaisuudettomuutta, ole perusteita tulkita siten, että A:lla olisi syntymänsä perusteella toissijaisesti oikeus saada vieraan valtion kansalaisuus eli isänsä mukaan Somalian kansalaisuus. Tämän vuoksi A tulee määrittää Suomen kansalaiseksi.

KHO:2011:77

Äiti on käyttänyt Suomessa nimiä B ja D. A:n isäksi on DNA-tutkimuksissa osoittautunut gambialainen C. A:n äiti on oleskellut Suomessa C:n ja tämän suomalaisen avopuolison luona C:n sisarena. A:n äidin henkilöllisyys on nimen ja syntymäajan osalta jäänyt epäselväksi, mutta hänen ei ole esitettykään olevan muuta kuin syntyperäinen Gambian kansalainen. Näin ollen A on saanut syntyessään Gambian kansalaisuuden äitinsä mukaan. Tällöin isyyden vahvistaminenkaan ei ole tarpeen Gambian kansalaisuuden siirtymiseksi lapselle. Väestötietojärjestelmästä saadun tiedon mukaan Gambian kansalainen C on tunnustanut isyytensä lapseen 3.4.2009. Tämänkin perusteella A:ta on pidettävä Gambian kansalaisensa.

[...]

A on syntynyt Kajaanissa 27.8.2006. Ulkomaalaisvirasto on Ulkomaalaisviraston turvapaikkayksikön pyynnöstä määrittänyt A:n kansalaisuusaseman 17.1.2007 tekemällään päätöksellä. Päätöksessä on todettu, että A on Suomen kansalainen. Päätöksensä perusteluissa Ulkomaalaisvirasto on todennut muun ohella, että A sai Suomen kansalaisuuden syntyessään, koska hän syntyi Suomessa eikä saanut syntyessään minkään vieraan valtion kansalaisuutta eikä hänellä syntymänsä perusteella ole edes toissijaisesti oikeutta saada minkään vieraan valtion kansalaisuutta.

Ulkomaalaisvirasto on 11.12.2007 kansalaisuusaseman määrittämistä koskevassa uudessa päätöksessään todennut, että A on kansalaisuudeton. Hän ei ole saanut syntyessään Suomen kansalaisuutta. Päätöksen perusteluissa Ulkomaalaisvirasto on todennut, että A:n on Ulkomaalaisviraston 17.1.2007 tekemällä päätöksellä todettu olevan Suomen kansalainen, koska hän syntyi Suomessa äidin, joka on Gambian kansalainen, avioliiton ulkopuolisena lapsena, eikä hänen isästään ollut tietoa. Myöhemmin on DNA-tutkimuksessa käynyt ilmi, että hänen isänsä on Suomessa oleskeleva Gambian kansalainen C. A:n vanhemmat ovat ilmoittaneet, että he eivät halua vahvistaa isyyttä. Ulkomaalaisvirastolla Gambian kansalaisuuslainsäädännöstä olevan tiedon mukaan Gambian ulkopuolella syntyvä lapsi saa Gambian kansalaisuuden isänsä Gambian kansalaisuuden perusteella. Näin ollen A saisi syntymänsä perusteella Gambian kansalaisuuden, mikäli Gambian kansalaisen C:n isyys vahvistettaisiin.

Sittemmin on lisäksi ilmennyt, että Gambian perustuslain mukaan ulkomailla syntyvä lapsi saa Gambian kansalaisuuden, jos jompikumpi hänen vanhemmistaan on syntyperäinen Gambian kansalainen. Saadun uuden selvityksen perusteella Maahanmuuttovirasto on katsonut, että A:ta on pidettävä Gambian kansalaisena eikä kansalaisuudettomana.

[...]

Arvioitaessa uuden kansalaisuusaseman määrittämispäätöksen tekemismahdollisuutta kansalaisuuslain nojalla on punnittava toisiaan vasten edellä mainittuja näkökohtia ja asianosaisen oikeusturvaa koskevia vaatimuksia. Kansalaisuuslaissa ei säädetä mahdollisuudesta muuttaa kansalaisuusaseman määrittämistä koskevaa päätöstä. Päätös, jolla henkilön kansalaisuudeksi on määritetty Suomen kansalaisuus, luo olettaman siitä, että henkilö on Suomen kansalainen siihen liittyvine oikeuksineen ja velvollisuuksineen. Kysymyksessä on edunsuova hallintopäätös, johon myös voidaan hakea muutosta valittamalla. Kun otetaan huomioon Suomen perustuslain 21 §:n säännös oikeusturvasta, 22 §:n säännös ihmis- ja perusoikeuksien turvaamisesta ja 80 §:n 1 momentin säännös lailla säätämisen vaatimuksesta sekä kansalaisuusaseman määrittämistä koskevan päätöksen välittömät ja merkittävät oikeusvaikutukset henkilön asemaan ja se, ettei kansalaisuuslaissa säädetä tällaisen päätöksen muuttamismahdollisuudesta, Maahanmuuttovirastolla ei kansalaisuuslain nojalla ole oikeutta ilman asianomaisen hakemusta ratkaista kansalaisuusaseman määrittämistä koskevaa asiaa uudelleen.

KHO:2011:63

10. Perheenkokoaja, joka on Ghanan kansalainen, on 4.7.2001 solminut avioliiton Suomen kansalaisen kanssa. Avioliitosta on 11.7.2003 syntynyt lapsi, joka on Suomen kansalainen. Avioliitto on päättynyt avioeroon 19.10.2005. Perheenkokoaja on 2.6.2005 lukien ollut lapsensa ainoa huoltaja. Lapsen isä asuu Suomessa.

11. Perheenkokoaja, joka oleskelee Suomessa pysyvällä oleskeluluvalla, on 26.6.2008 avioitunut hakijan kanssa. Hakija, joka on Norsunluurannikon kansalainen, on 3.7.2008 vireille tulleella hakemuksella hakenut oleskelulupaa Suomeen avioliiton perusteella.

12. Hakijalla on ollut Italiassa oleskelulupa, jonka voimassaolo on päättynyt 30.3.2009.

13. Perheenkokoajalla ja hakijalla on yhteinen 21.11.2009 Suomessa syntynyt lapsi, joka on Ghanan kansalainen. Lapsi on heidän yhteisessä huollossaan.

14. Oleskelulupaa vailla oleva hakija asuu samassa taloudessa perheenkokoajan ja lasten kanssa.

15. Perheenkokoaja on Suomessa olonsa aikana opiskellut, ollut äitiyslomalla, valmistunut ammattiin ja ollut ansiotyössä.

16. Hakija on 1.1.2010 allekirjoittanut ajalle 1.1. - 31.12.2010 työsopimuksen, jonka mukaan säännöllinen työaika on 8 tuntia vuorokaudessa ja palkka 7,50 euroa tunnissa. Hakija ei ole toimittanut selvitystä siitä, että hän olisi käynyt työssä työsopimuksen mukaisesti.

[...]

30. Suomen ulkomaalaislain mukaan oleskeluluvan myöntäminen hakijan tapauksessa edellyttää pääsääntöisesti turvattua toimeentuloa. Maahanmuuttovirasto on katsonut, että hakijan toimeentulo ei ole turvattu. Maahanmuuttovirasto on myös katsonut, että ei ole syytä poiketa toimeentuloedellytyksestä. Tästä on ollut seurauksena, että hakijalle ei ole myönnetty oleskelulupaa Suomeen. Näin ollen on mahdollista, että perheen, johon kuuluu perheenkokoajan huollossa oleva vuonna 2003 syntynyt lapsi, jolla on Suomen kansalaisuus, on poistuttava unionin alueelta voidakseen viettää perhe-elämää keskenään.

31. SEUT 20 artiklan mukaan jokaisella, jolla on jonkin jäsenvaltion kansalaisuus, on unionin kansalaisen asema. Koska hakijan aviopuolison vuonna 2003 syntyneellä lapsella on Suomen kansalaisuus, tällä lapsella on unionin kansalaisen asema. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kolmannen maan kansalaisen oleskeluoikeus johdetaan tämän henkilön lapsen unionin kansalaisuudesta, jos hän on lapsen huoltaja.

32. Asiassa on epäselvää, edellyttääkö SEUT 20 artikla, että hakijalla toimeentulon puuttumisesta huolimatta on oikeus oleskella Suomessa, vaikka lapsi, joka on Suomen kansalainen ja jonka kanssa hakija ja perheenkokoaja sekä heidän yhteinen lapsensa asuvat, ei ole hakijan oma lapsi, vaan hakijan aviopuolison lapsi, joka on aviopuolison huollossa.

33. Sikäli kuin Suomen kansalaisuuden omaavan lapsen asuinpaikalla on oikeudellista merkitystä, on todettava, että lapsi asuu Suomessa.

[...]

1. Onko SEUT 20 artikla esteenä sille, että kolmannen maan kansalaiselta evätään oleskelulupa toimeentulon puuttumisen vuoksi perhetilanteessa, jossa hänen aviopuolisollaan on huollossaan lapsi, jolla on unionin kansalaisuus, ja jossa kolmannen maan kansalainen ei ole tämän lapsen vanhempi eikä huoltaja?

2. Jos vastaus kysymykseen 1 on kielteinen, onko SEUT 20 artiklan vaikutusta arvioitava toisin, jos oleskelulupaa vailla oleva kolmannen maan kansalainen, hänen aviopuolisonsa ja aviopuolison huollossa oleva lapsi, jolla on unionin kansalaisuus, asuvat yhdessä?

Saatuaan unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisun yllä oleviin kysymyksiin korkein hallinto-oikeus antaa lopullisen päätöksen asiassa.

KHO:2011:62

Maahanmuuttoviraston päätös

1. Maahanmuuttovirasto on 15.8.2008 hylännyt Algerian kansalaisen L:n (jäljempänä "perheenkokoaja") hakemuksen, jolla tämä on hakenut oleskelulupaa aviopuolisolleen Algerian kansalainen M:lle (jäljempänä "hakija") perhesiteen perusteella.

2. Maahanmuuttovirasto on selostettuaan sovellettavat säännökset perustellut päätöstään muun muassa seuraavasti:

3. Hakemuksen liitteeksi toimitetun sosiaalityöntekijän 29.2.2008 antaman lausunnon mukaan perheenkokoaja saa kahden lapsensa kanssa jatkuvasti toimeentulotukea. Hän saa myös Kansaneläkelaitokselta kotihoidontukea, lapsilisää ja asumistukea sekä kunnan maksamaa elatustukea. Nämä ensisijaiset etuudet eivät riitä kattamaan perustoimeentulotukea. Huomioon ottaen, että perheenkokoaja saa jatkuvasti toimeentulotukea, Maahanmuuttovirasto katsoo, ettei hakijan toimeentulo Suomessa ole turvattu ulkomaalaislain 39 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla. Toimeentuloedellytyksestä poikkeamiselle ei myöskään ole poikkeuksellisen painavaa syytä. Myöskään lasten edun ei voida katsoa vaativan toimeentuloedellytyksestä poikkeamista.

4. Ulkomaalaislain 66 a §:n mukaan, kun oleskelulupaa on haettu perhesiteen perusteella, luvan myöntämättä jättämistä harkittaessa on otettava huomioon ulkomaalaisen perhesiteiden luonne ja kiinteys, hänen maassa oleskelunsa pituus sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan. Maahanmuuttovirasto on ottanut ulkomaalaislain 66 a §:n mukaisesti huomioon edellä mainitut seikat. Kaiken edellä mainitun huomioon ottaen oleskeluluvan myöntämiselle ei ole ulkomaalaislain mukaisia edellytyksiä.

[...]

12. Perheenkokoaja, joka on Algerian kansalainen, on oleskellut Suomessa luvallisesti vuodesta 2003 lähtien Suomen kansalaisen kanssa solmimansa avioliiton perusteella ja saanut pysyvän oleskeluluvan 4.12.2006. Perheenkokoajan ensimmäinen avioliitto on päättynyt eroon 10.12.2004 ja hänellä on sanotusta avioliitosta yksi vuonna 2004 syntynyt lapsi, jonka huoltaja hän on. Lapsen isä asuu Suomessa, mutta ei ole lapsen huoltaja. Hänen on kerrottu tapaavan lasta. Lapsi on Maahanmuuttoviraston ilmoituksen mukaan Suomen ja Algerian kansalainen.

13. Hakija oli oleskellut ennen Suomeen saapumistaan Norjassa turvapaikanhakijana. Norjasta hän oli saapunut Suomeen luultavasti maaliskuussa 2006 ja hakenut turvapaikkaa Suomesta. Kertomansa mukaan puolisot ovat asuneet Suomessa yhdessä huhtikuusta lokakuuhun 2006. Perheenkokoaja on avioitunut hakijan kanssa 19.10.2006. Hakija on käännytetty kotimaahansa Algeriaan lokakuussa 2006. Perheenkokoaja on hakenut hakijalle oleskelulupaa Suomeen avioliiton perusteella 29.11.2006.

14. Perheenkokoajalla ja hakijalla on yhteinen lapsi, joka on syntynyt Suomessa 14.1.2007. Lapsi on Algerian kansalainen ja molempien vanhempiensa huollossa. Asiassa ei ole ilmennyt, että hakija olisi tavannut lasta.

[...]

20. Ulkomaalaislakia koskevan hallituksen esityksen (HE 28/2003 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa (s. 140) todetaan pykälän 39 osalta, että 1 momentissa tarkoitettu poikkeuksellisen painava syy voisi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, kun Suomeen yksin tulleen alaikäisen lapsen etu sitä vaatii, kun hänen vanhempansa hakevat oleskelulupaa Suomeen perhesiteen perusteella. Kansainvälisen suojelun tarpeessa oleva lapsi sen sijaan voisi saada vanhempansa Suomeen ilman toimeentuloedellytystä. Samoin oleskelulupa voitaisiin turvattua toimeentuloa edellyttämättä myöntää, kun kyse on oleskeluluvan myöntämisestä yksilöllisestä inhimillisestä syystä oleskeluluvan ulkomaalaislain 52 §:n perusteella saaneen ulkomaalaisen perheenjäsenelle perhesiteen perusteella, eikä voida kohtuudella edellyttää perheenkokoajan muuttavan kotimaahansa, vaikka hän sinne voisi periaatteessa muuttaa ilman vaaraa.

[...]

29. Direktiivin 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan jäsenvaltio voi vaatia hakemuksen tehneeltä henkilöltä perheenyhdistämistä koskevan hakemuksen jättämisen yhteydessä todisteita siitä, että perheenkokoajalla on muun muassa vakaat ja säännölliset tulot ja varat, jotka riittävät perheenkokoajan ja hänen perheenjäsentensä ylläpitoon ilman, että heidän on turvauduttava asianomaisen jäsenvaltion sosiaalihuoltojärjestelmään. Jäsenvaltioiden on arvioitava näiden tulojen ja varojen luonne ja säännöllisyys, ja ne voivat ottaa huomioon kansallisten vähimmäispalkkojen ja eläkkeiden tason sekä perheenjäsenten lukumäärän.

[...]

Korkeimman hallinto-oikeuden välipäätös ennakkoratkaisun pyytämisestä unionin
tuomioistuimelta

35. Korkein hallinto-oikeus on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja pyytää SEUT 267 artiklan nojalla unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisun SEUT 20 artiklan tulkinnasta. Ennakkoratkaisun pyytäminen on tarpeen korkeimmassa hallinto-oikeudessa vireillä olevan asian ratkaisemiseksi.

KHO:2011:9

Ulkomaalainen A:ta oli yritetty palauttaa tämän ilmoittamaan kotimaahan siinä onnistumatta. Kun A:n maasta poistaminen ei oleskeluluvasta päätettäessä ollut tosiasiassa mahdollista, A:n tilapäistä oleskelulupaa koskevaa hakemusta ei voitu hylätä pelkästään sillä perusteella, että A:n ei rikoksiin syyllistymisen johdosta katsottu täyttävän oleskeluluvan myöntämisen yleisiä edellytyksiä. Harkinnassa oli otettava huomioon, että luvan epäämisen seurauksena henkilö saattaisi joutua oleskelemaan Suomessa pitkäaikaisestikin ilman mitään ulkomaalaislain mukaista perustetta.

[...]

Hakija on Suomessa ollessaan toistuvasti syyllistynyt rikoksiin. Jämsän käräjäoikeus on 9.3.2007 tuominnut hakijan 29.1.2007 tapahtuneesta varkauden yrityksestä sekä 5.2.2007 tapahtuneesta varkaudesta yhteensä 30 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Jyväskylän käräjäoikeus on 13.7.2006 tuominnut hakijan 40 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen seuraavista rikoksista (rikoksen tekoaika): varkaus (8.6.2006), varkaus (12.6.2006), varkaus (12.6.2006), varkaus (12.6.2006), näpistys (5.3.2006), näpistys (4.5.2006), näpistys (25.4.2006), näpistys (27.4.2006). Lisäksi hakija on syyllistynyt 12.1.2007 sekä 15.2.2007 näpistykseen, josta hänet on tuomittu 45 sekä 20 päiväsakon sakkorangaistukseen. Hakija on syyllistynyt rattijuopumukseen sekä kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta 7.11.2006, josta hänet on tuomittu 55 päiväsakon sakkorangaistukseen. Hakija on 24.4.2007 syyllistynyt näpistykseen, josta hänet on tuomittu 6 päiväsakon sakkorangaistukseen. Edellä mainitut tuomiot ovat lainvoimaisia. Viranomaisrekisterin mukaan hakijan epäillään syyllistyneen edellä mainittujen lisäksi kolmeen näpistykseen sekä neljään varkauteen.

[...]

Valittaja on saapunut Suomeen ilmoituksensa mukaan 29.1.2006 ja hakenut kansainvälistä suojelua samana päivänä. Ulkomaalaisvirasto ei ole 3.7.2006 tekemällään päätöksellä myöntänyt valittajalle turvapaikkaa tai oleskelulupaa. Valittaja on samalla päätöksellä määrätty käännytettäväksi kotimaahansa Armeniaan ja lisäksi hänet on määrätty neljän vuoden Schengen-aluetta koskevaan maahantulokieltoon. Helsingin hallinto-oikeus on 10.11.2006 tekemällään päätöksellä hylännyt valittajan tekemän valituksen.

[...]

A:n käännyttäminen on kuitenkin voitu panna täytäntöön 25.1.2009. Näin ollen asiaa ei ole tarvetta käsitellä enää Maahanmuuttovirastossa eikä lausuminen asiasta enemmälti ole tarpeen.

KHO:2011:8

Aiemman ulkomaalaislain (378/1991) 31 §:n mukaisen oleskeluluvan suojelun tarpeen perusteella saaneen Kongon demokraattisen tasavallan kansalaisen ja hänen perheenjäsentensä oleskelulupia ja muukalaispasseja ei voitu Suomesta muuton johdosta peruuttaa ulkomaalaislain 58 §:n nojalla. Ennen oleskelulupien ja muukalaispassien peruuttamista olisi tullut selvittää, ovatko voimassa olevan ulkomaalaislain (301/2004) 107 §:n 2 momentin mukaiset toissijaisen suojeluaseman lakkauttamisen edellytykset olemassa.

[...]

Ulkomaalaislain 58 §:n (358/2007) 1 momentin mukaan määräaikainen tai pysyvä oleskelulupa peruutetaan, kun ulkomaalainen on muuttanut pysyvästi pois maasta tai hän on pysyvässä tarkoituksessa oleskellut yhtäjaksoisesti kaksi vuotta maan ulkopuolella.

Ulkomaalaislain 107 §:n (323/2009) 2 momentin mukaan henkilön toissijainen suojeluasema lakkautetaan, jos toissijaisen suojeluaseman myöntämiseen johtaneet olosuhteet ovat lakanneet olemasta tai muuttuneet siinä määrin, ettei suojelua enää tarvita.

Mainitun pykälän 4 momentin mukaan pakolaisaseman ja toissijaisen suojeluaseman lakkauttamista harkittaessa tulee suorittaa yksilöllinen tutkinta.

Ulkomaalaislain 138 §:n 1 momentin mukaan muukalaispassi tai pakolaisen matkustusasiakirja peruutetaan, jos:
1) asiakirjan haltija on saanut muun matkustusasiakirjan tai on osoittautunut, että hänellä on muu matkustusasiakirja;
2) asiakirjan haltija on saanut Suomen kansalaisuuden;
3) asiakirjan haltijan oleskelulupa on peruutettu tai rauennut; taikka
4) asiakirja on kadonnut.

Direktiivin 2004/83/EY (määritelmädirektiivi) 16 artiklan 1 kohdan mukaan kolmannen maan kansalainen tai kansalaisuudeton henkilö lakkaa olemasta henkilö, joka voi saada toissijaista suojelua, jos toissijaisen suojelun myöntämiseen johtaneet olosuhteet ovat lakanneet olemasta tai muuttuneet siinä määrin, ettei suojelua enää tarvita.

[...]

Kongon demokraattisen tasavallan kansalainen A on saapunut Suomeen turvapaikanhakijana vuonna 1991. Hänelle on myönnetty oleskelulupa suojelun tarpeen perusteella vuonna 1995 ja pysyvä oleskelulupa vuonna 1997. Hän on avioitunut vuonna 1995 saman maan kansalaisen B:n kanssa, joka on saapunut Suomeen vuonna 1997 perhesiteen perusteella myönnetyllä oleskeluluvalla. Väestötietojärjestelmästä saatavien tietojen mukaan puolisoilla on kolme yhteistä lasta.

Maahanmuuttoviraston päätöksistä ilmenee Kansaneläkelaitoksen ilmoittaneen sille, että perhe on poistettu Suomen sosiaaliturvan piiristä 1.12.2005 pysyvästi Ranskaan muuttaneena. Väestötietojärjestelmästä saatavan tiedon mukaan A perheineen on poistettu Suomen väestörekisteristä 18.8.2008.

Asiakirjoihin liitetyn Ranskan maahanmuuttoministeriön 1.6.2009 antaman selvityksen mukaan A on saapunut Ranskaan laittomasti 13.12.2005 ja hakenut 24.2.2006 Ranskasta turvapaikkaa nimellä F. Hän on saanut hakemukseen kielteisen päätöksen 14.8.2008.

Oleskelulupa perheenyhdistämisen perusteella
Asevelvollisuus - Turkki
Vaaralliselle kotimatkalle ei saa käännyttää

Virallinen lehti
Suomi esti pienen ankkurilapsen vanhempien muuton maahan

[MoonShine]

KHO tekee näemmä kaikkensa Suomen väkiluvun lisäämiseksi africcalalaisilla kulttuurinrikastajilla. Kansa alkaa kuitenkin jo olla tähän meininkiin varsin kypsä ja kertoo sen taas seuraavissa vaaleissa.

[Lasse]

Todellakin, Suomi kuuluu kaikille!

Aika karua:

A:n isäksi on DNA-tutkimuksissa osoittautunut gambialainen C. A:n äiti on oleskellut Suomessa C:n ja tämän suomalaisen avopuolison luona C:n sisarena.

Eikös se Niikko sanonut tv:ssä, että seuraavaksi aletaan vaatia veli/sisko-liittojen tunnustamista?

--Lasse