Tasa-arvo

[Lord Haw-Haw]

Miksi ehdoton tasa-arvo koetaan Suomessa fasistisena uhkana ja eriäviä mielipiteitä vähintääkin vihapuheena ja että tasa-arvoisuus
toteutuu vasta sitten, kun jokuryhmä on tasa-arvoisesti paremmassa asemassa kuin muut 
Haluaisin saada vastauksen mieltäni askarruttaneeseen kysymykseen, kiitos.

[Alkuasukas]

Täh? Kuka kokee minkä minä missä?

[Uuno Nuivanen]

42

[Emo]

Tasa-arvon ajatellaan (ainakin Suomessa ja Ruotsissa, varmaan muuallakin länsimaisissa sos.demokratioissa) tarkoittavan sitä että kaikilla ihmisillä on lopputuloksen oltava samanlainen, ei siis ne keinot ja mahdollisuudet alkutilanteessa yhtäläiset joilla siihen lopputulokseen sitten jokainen kykyjensä mukaan ponnistaa.

Ja kun ajattelee miten erilaisin kyvyin ihmiset on varustettuja lähtötilanteessa, niin pakkohan siinä on antaa monelle hirmupaljon etumatkaa ja tasoitusta, jotta kaikki olisivat maalissa yhtä aikaa ja samalla ajalla ja saisivat saman palkinnon.

Vähän sekavaa mutta tähän kellonaikaan en paremmin osaa selittää, ehken päivälläkään.

[Kivikova]

Tarkoittiko kysyjä, että miksi esimerkiksi naiset(feministit) kokevat, että tasa-arvo toteutuu vasta sitten, kun naisilla on enemmän erityisoikeuksia, kuin miehillä? Tämähän tuntuu juuri olevan perinteisen trendifemakon käsitys tasa-arvosta. Miehille ja naisille yhtä paljon.. tosin naisille vielä vähän enemmän(=tasa-arvo).

Tämä asia näillä "tiedostavilla" idealisteilla ulottuu myös muille alueille. Suomi on täynnä sovinisteja(kaikki miehet), eläinten oikeudet - korjaan- suomalaiset nauttivat eläinten kiduttamisesta, Suomi on täynnä rasisteja.

Tässähän on aikalailla kyseessä perspektiiviharha. Taisi Halla-ahokin kirjoittaa tästä aiheesta. Itse olen päässyt tutustumaan tällä tavalla ajatteleviin mulkkuihin korkeakoulussa. Heitä kaikkia tuntuu yhdistävän sama yksiulotteinen letkun läpi nähty maailmankuva. Jos Suomesta lähtee suunnistamaan mihin tahansa suuntaan, niin mainitut asiat ovat huonommalla tolalla, kuin täällä.

Esimerkiksi tasa-arvon voi pikaisesti todeta vaatteista ja kampauksesta. Sanotaan, että Virossa naiset näyttävät naisilta ja samoin Venäjällä. Tämä on tosi, mutta se samalla paljastaa sen, mikä on tasa-arvon tila kyseisissä maissa. Tämä sama toteutuu myös islamilaisissa maissa. Jos sitten katsotaan Suomen tasa-arvon tilaa, niin täällä naiset voivat ajella päänsä kaljuksi, ottaa muutaman tatuoinnin, pari lävistystä, pukeutua löysiin farkkuihin ja vaikka kauluspaitaan. Toisin sanoen miehet ja naiset voivat käyttää ihan samoja vaatteita.

Sen minkä kiihkofemakot kokevat sovinismiksi, niin siihen käy melkein mikä tahansa peruste. He monesti julistavat, että naiset(siis he itse) kokevat jonkin asian loukkaavaksi. Norminainen monestikaan tuskin tulee edes ajatelleeksi jotain tällaista asiaa, jonka feministit kokevat loukkaavaksi. Luulen ainakin.

Miksi tällaiset visuaaliset harhat syntyvät, niin siihen on varmaan monta syytä. Voisi ajatella, että esimerkiksi tässä toteutuu Maslowin tarvehierarkia. Kun on saatu jotain, niin vaaditaan lisää. Kun tarkastelee Suomen tilaa, niin tuntuu välillä oudolta, että joidenkin perkeleen rottien oikeudet ovat prioriteettilistalla niinkin korkealla. Samoin joku helvetin runkkuliiteri(makasiinit) Helsingin keskustassa.

Kuinkahan moni georgialainen on vaatimassa rotille oikeuksia? Ei yksikään, koska ollaan tarvehierarkiassa paljon paljon meitä alempana. Ehkä täällä asiat ovat liiankin hyvällä mallilla, että jää joutoaikaa tyhjästä jauhamiseen tärkeiden asioiden sijasta. Tässäpä annos lauantaista vihapuhetta. 

[Lord Haw-Haw]

Tasa-arvon ajatellaan (ainakin Suomessa ja Ruotsissa, varmaan muuallakin länsimaisissa sos.demokratioissa) tarkoittavan sitä että kaikilla ihmisillä on lopputuloksen oltava samanlainen, ei siis ne keinot ja mahdollisuudet alkutilanteessa yhtäläiset joilla siihen lopputulokseen sitten jokainen kykyjensä mukaan ponnistaa.

Ja kun ajattelee miten erilaisin kyvyin ihmiset on varustettuja lähtötilanteessa, niin pakkohan siinä on antaa monelle hirmupaljon etumatkaa ja tasoitusta, jotta kaikki olisivat maalissa yhtä aikaa ja samalla ajalla ja saisivat saman palkinnon.

Tätä juuri tarkoitan. Mitä heikommaksi ihmisen lähtökohta katsotaan sitä enemmän hän saa itselleen lisää kuvainnollista tilaa, jolloin toinen ryhmä joutuu automaattisesti väistämään ja luopumaan omasta osuudestaan joko kokonaan tai osittain. Kun pilkkomista on tapahtunut tarpeeksi kauan, suurin määrällinenryhmä onkin tilastollisesti heikoimmassa asemassa.

En tiedä onko sitten malli Suomessa tietoista hajota ja hallitse politiikkaa, mutta historian valossa tarkasteltuna se ei ole kestävä ratkaisu.

[JR]

Tasa-arvo kaikkineen on humpuukia.

[ilkka75]

Tasa-arvo kaikkineen on humpuukia.

Tasa-arvo ei ole humpuukia.

En näe syytä, miksi tasa-arvoon ei modernissa yhteiskunnassa pitäisi pyrkiä; ei yhdelläkään sivistysvaltiolla ole varaa hylätä sitä kapasiteettia, mitä esim. naisilla on hallussaan. Keinot tasa-arvon saavuttamiseen toisaalta saattavat olla älyllisesti hanurista.

Kannatan kiintiöitä, mutta vain väliaikaisena ratkaisuna. Kiintiö sallii vähemmistön saada jalkansa oven väliin. Mutta kiintiöt täytyy poistaa kun ne ovat tehtävänsä tehneet. Muuten ne ovat haitaksi. En muista nähneeni yhtään kilpapyöräilijää käyttämässä apupyöriä.

[JR]

Se vaan on niin, että naisia ei monet vaikeat asiat kiinnosta tippaakaan, eikä siinä auta apupyörätkään. Olen huomannut politiikassa, että kun porukka "kiintiövaltaistuu", niin fiksummat miehet pikkuhiljaa keksivät itselleen muita harrastuksia. Yhtenä syynä on vähänkään vallanhimoisempien naisten pakonomainen tarve roikkua toistensa tukassa. Nähty on ja koettu on, eikä sitä viitsi katsella pirukaan.

[Mesoja]

On hyvä muistaa, että Suomessa patriarkaalinen maatalouskulttuuri oli voimassa vielä pitkään yleisen äänioikeuden syntymisestä (1906?). Naisten mahdollisuudet edetä työelämässä paranivat merkittävästi vasta 1960-luvun kieppeillä, jolloin hyvinvointivaltio vapautti naiset perhevelvoitteista. Tätä ennen yritysmaailman johtoportaan ovat kansoittaneet miehet ja luoneet toki samalla johtamiskulttuurin miesmaailman mukaiseksi. Voidaan puhua mieseliitistä ja voidaan myös olettaa, että tämä mieseliitti kovin mielellään suosii miehiä silloin kuin vastuullisia työtehtäviä ollaan jakamassa.
Toki naisten syrjiminen työelämässä ei perustu Suomessa lainsäädäntöön, joten teoreettisesti miehet ja naiset ovat yhdenvertaisessa asemassa. Käytännössä tilanne näyttää olevan aivan toinen. Oman näkemykseni mukaan yhteiskunnan kuuluukin auttaa ihmisryhmiä, joiden mahdollisuudet yhteiskunnassa menestymiseen eivät toteudu.

[Emo]

Tasa-arvo kaikkineen on humpuukia.

Tasa-arvo ei ole humpuukia.

En näe syytä, miksi tasa-arvoon ei modernissa yhteiskunnassa pitäisi pyrkiä; ei yhdelläkään sivistysvaltiolla ole varaa hylätä sitä kapasiteettia, mitä esim. naisilla on hallussaan. Keinot tasa-arvon saavuttamiseen toisaalta saattavat olla älyllisesti hanurista.

Kannatan kiintiöitä, mutta vain väliaikaisena ratkaisuna. Kiintiö sallii vähemmistön saada jalkansa oven väliin. Mutta kiintiöt täytyy poistaa kun ne ovat tehtävänsä tehneet. Muuten ne ovat haitaksi. En muista nähneeni yhtään kilpapyöräilijää käyttämässä apupyöriä.

En kannata kiintiöitä. En mitään kiintiöitä enkä silloin tietenkään myöskään naiskiintiöitä.

Korkeakoulujen ja yliopistojen opiskelijoista valtaosa on ollut naisia jo pitkään (harvoin poikkeuksin). Jos siis suomalaiset naiset eivät työelämässä menesty, niin "vika" on naisissa itsessään kun eivät saa jalkaansa "oikean" oven väliin (ja kuka senkin oikean oven määrittelee?). Ehkä he usein eivät edes halua tehdä samanlaista uraa kuin miehet?

Naisilla on kapasiteettia, mutta esimerkiksi sellaisia johtajia ei tarvita jotka eivät kykene omin voimin johtoasemaan nousemaan. Kannettu vesi ei kaivossa pysy eikä johtajanpallille kannettu johtajakaan siellä pysy (ainakaan ilman jatkuvia tukitoimia). Joten naisten kapasiteetti kannattaa siis hyödyntää jossain muualla, minne se kapasiteetti luontaisesti omin voimin suuntautuu.

[Mesoja]

En kannata kiintiöitä. En mitään kiintiöitä enkä silloin tietenkään myöskään naiskiintiöitä.

Korkeakoulujen ja yliopistojen opiskelijoista valtaosa on ollut naisia jo pitkään (harvoin poikkeuksin). Jos siis suomalaiset naiset eivät työelämässä menesty, niin "vika" on naisissa itsessään kun eivät saa jalkaansa "oikean" oven väliin (ja kuka senkin oikean oven määrittelee?). Ehkä he usein eivät edes halua tehdä samanlaista uraa kuin miehet?

Naisilla on kapasiteettia, mutta esimerkiksi sellaisia johtajia ei tarvita jotka eivät kykene omin voimin johtoasemaan nousemaan. Kannettu vesi ei kaivossa pysy eikä johtajanpallille kannettu johtajakaan siellä pysy (ainakaan ilman jatkuvia tukitoimia). Joten naisten kapasiteetti kannattaa siis hyödyntää jossain muualla, minne se kapasiteetti luontaisesti omin voimin suuntautuu.

Mainitsemasi tosiasia, että naiset ovat paremmin edustettuina korkeakouluissa kertoo minusta enemmänkin siitä, että kiinnostus opiskeluun ja yhteiskunnassa menestymiseen kiinnostaa naisia enemmän kuin miehiä. Työelämässä ei sitten  välttämättä  päästäkkään koulutusta vastaaviin työtehtäviin yhtä helposti kuin miehet. Tälle ilmiölle on toki vaikeaa hakea selitystä ja eivät kiintiötkään täysin vedenpitävä ratkaisu ole. On myös aiheellista muistaa, että ihmisryhmä "naiset" kattaa noin puolet maailman väestöstä. Tämän kokoluokan ihmisryhmän henkisestä kapasiteetista puhuminen on aika ylimalkaista - puolin ja toisin.
Rohkea veto puhua 2000-luvun Euroopassa, naisten "luonnollisesta paikasta", joka on jossain muualla kun yritysten johtotehtävissä. Mitä ylipäätänsä tarkoitat niinkin epämääräisellä termillä kuin luonnollinen?

[Emo]

En kannata kiintiöitä. En mitään kiintiöitä enkä silloin tietenkään myöskään naiskiintiöitä.

Korkeakoulujen ja yliopistojen opiskelijoista valtaosa on ollut naisia jo pitkään (harvoin poikkeuksin). Jos siis suomalaiset naiset eivät työelämässä menesty, niin "vika" on naisissa itsessään kun eivät saa jalkaansa "oikean" oven väliin (ja kuka senkin oikean oven määrittelee?). Ehkä he usein eivät edes halua tehdä samanlaista uraa kuin miehet?

Naisilla on kapasiteettia, mutta esimerkiksi sellaisia johtajia ei tarvita jotka eivät kykene omin voimin johtoasemaan nousemaan. Kannettu vesi ei kaivossa pysy eikä johtajanpallille kannettu johtajakaan siellä pysy (ainakaan ilman jatkuvia tukitoimia). Joten naisten kapasiteetti kannattaa siis hyödyntää jossain muualla, minne se kapasiteetti luontaisesti omin voimin suuntautuu.

Mainitsemasi tosiasia, että naiset ovat paremmin edustettuina korkeakouluissa kertoo minusta enemmänkin siitä, että kiinnostus opiskeluun ja yhteiskunnassa menestymiseen kiinnostaa naisia enemmän kuin miehiä. Työelämässä ei sitten  välttämättä  päästäkkään koulutusta vastaaviin työtehtäviin yhtä helposti kuin miehet. Tälle ilmiölle on toki vaikeaa hakea selitystä ja eivät kiintiötkään täysin vedenpitävä ratkaisu ole. On myös aiheellista muistaa, että ihmisryhmä "naiset" kattaa noin puolet maailman väestöstä. Tämän kokoluokan ihmisryhmän henkisestä kapasiteetista puhuminen on aika ylimalkaista - puolin ja toisin.
Rohkea veto puhua 2000-luvun Euroopassa, naisten "luonnollisesta paikasta", joka on jossain muualla kun yritysten johtotehtävissä. Mitä ylipäätänsä tarkoitat niinkin epämääräisellä termillä kuin luonnollinen?

Mikä ihmepaikka tämä 2000-luvun Eurooppa muka mielestäsi on? Ihminen on ihan yhtä vanhanaikainen "koneisto" kuin mitä se oli 100 vuotta sitten, autot ovat kyllä huomattavasti kehittyneet tuossa ajassa.

Mitäkö tarkoitan epämääräisellä (?) termillä luonnollinen?

Tarkoitan tässä yhteydessä sitä, että naiselle luonnollinen paikka yhteiskunnassa on se paikka, minne hän omin avuin hakeutuu ilman mitään kiintiöitä, apuvälineitä  tai tukitoimia.
On ok, että reumaatikolla on apuvälineitä, sillä reumaatikko on sairas ja usein liikuntavammainenkin. Naissukupuoli ei ole sairaus, ei siinä mitään hissejä tarvita mihinkään johtopaikoille. Terve ihminen hakeutuu ihan luonnollisesti sille luonnolliselle paikalleen, mikä häntä yhteiskunnassa kiinnostaa ja/tai mihin hänen rahkeensa riittävät.

Onhan meillä esimerkkejä, että naiset menestyvät eikä sukupuoli oikeasti ole mikään este menestymiselle (esim. Sari Baldauf). Hänen luonnollinen paikkansa on siellä missä hän nyt on, minun on tässä ja jonkun toisen jossain muualla. Jos Baldauf olisi "kiintiönainen", minä kunnioittaisin hänen uraansa huomattavasti vähemmän. Ja niin kunnioittaisi vähemmän kaikki muutkin ihmiset. Vaikka jokainen  ei sitä myönnä.

[Emo]

Hassusti muuten tuossa edellä näyttää, kuin olisit lainannut itseäsi vaikka olet lainannut minua. Ensin en siksi huomannutkaan että kysyit minulta jotain, ennekuin aloin tekstiä lukea ja tunnistin omakseni 

[Mesoja]

En kannata kiintiöitä. En mitään kiintiöitä enkä silloin tietenkään myöskään naiskiintiöitä.

Korkeakoulujen ja yliopistojen opiskelijoista valtaosa on ollut naisia jo pitkään (harvoin poikkeuksin). Jos siis suomalaiset naiset eivät työelämässä menesty, niin "vika" on naisissa itsessään kun eivät saa jalkaansa "oikean" oven väliin (ja kuka senkin oikean oven määrittelee?). Ehkä he usein eivät edes halua tehdä samanlaista uraa kuin miehet?

Naisilla on kapasiteettia, mutta esimerkiksi sellaisia johtajia ei tarvita jotka eivät kykene omin voimin johtoasemaan nousemaan. Kannettu vesi ei kaivossa pysy eikä johtajanpallille kannettu johtajakaan siellä pysy (ainakaan ilman jatkuvia tukitoimia). Joten naisten kapasiteetti kannattaa siis hyödyntää jossain muualla, minne se kapasiteetti luontaisesti omin voimin suuntautuu.

Mainitsemasi tosiasia, että naiset ovat paremmin edustettuina korkeakouluissa kertoo minusta enemmänkin siitä, että kiinnostus opiskeluun ja yhteiskunnassa menestymiseen kiinnostaa naisia enemmän kuin miehiä. Työelämässä ei sitten  välttämättä  päästäkkään koulutusta vastaaviin työtehtäviin yhtä helposti kuin miehet. Tälle ilmiölle on toki vaikeaa hakea selitystä ja eivät kiintiötkään täysin vedenpitävä ratkaisu ole. On myös aiheellista muistaa, että ihmisryhmä "naiset" kattaa noin puolet maailman väestöstä. Tämän kokoluokan ihmisryhmän henkisestä kapasiteetista puhuminen on aika ylimalkaista - puolin ja toisin.
Rohkea veto puhua 2000-luvun Euroopassa, naisten "luonnollisesta paikasta", joka on jossain muualla kun yritysten johtotehtävissä. Mitä ylipäätänsä tarkoitat niinkin epämääräisellä termillä kuin luonnollinen?

Mikä ihmepaikka tämä 2000-luvun Eurooppa muka mielestäsi on? Ihminen on ihan yhtä vanhanaikainen "koneisto" kuin mitä se oli 100 vuotta sitten, autot ovat kyllä huomattavasti kehittyneet tuossa ajassa.

Mitäkö tarkoitan epämääräisellä (?) termillä luonnollinen?

Tarkoitan tässä yhteydessä sitä, että naiselle luonnollinen paikka yhteiskunnassa on se paikka, minne hän omin avuin hakeutuu ilman mitään kiintiöitä, apuvälineitä  tai tukitoimia.
On ok, että reumaatikolla on apuvälineitä, sillä reumaatikko on sairas ja usein liikuntavammainenkin. Naissukupuoli ei ole sairaus, ei siinä mitään hissejä tarvita mihinkään johtopaikoille. Terve ihminen hakeutuu ihan luonnollisesti sille luonnolliselle paikalleen, mikä häntä yhteiskunnassa kiinnostaa ja/tai mihin hänen rahkeensa riittävät.

Onhan meillä esimerkkejä, että naiset menestyvät eikä sukupuoli oikeasti ole mikään este menestymiselle (esim. Sari Baldauf). Hänen luonnollinen paikkansa on siellä missä hän nyt on, minun on tässä ja jonkun toisen jossain muualla. Jos Baldauf olisi "kiintiönainen", minä kunnioittaisin hänen uraansa huomattavasti vähemmän. Ja niin kunnioittaisi vähemmän kaikki muutkin ihmiset. Vaikka jokainen  ei sitä myönnä.

Ok, ymmärrän nyt paremmin, tarkoitat että naisten paikka on työelämässä siellä minne he itse päätyvät ilman yhteiskunnan puuttumista peliin. Ajattelin ensin, että tarkoitat luonnollisena paikkana sitä perinteistä "naisen paikka on kotona" - heittoa, joka on suuressa osassa eurooppalaisia sivistysvaltioita jo jätetty sivuun lainsäädännösta. Naiset kotona -mallista on usein puhuttu luonnollisena, siitä mielleyhtymä.

Se, että onko naisilla de facto miehiin yhtäläiset mahdollisuudet etenemiseen työelämässä ilman mieseliitin ennakkoluuloja tai syrjintää on kaikkea muuta kuin päivänselvä asia. Työelämässä menestyminen ei perustu pelkästään osaamiseen (ikävä kyllä). Oman kokemukseni mukaan se perustuu ennen kaikkea kykyyn sekä mahdollisuuteen verkostoitua ja luoda suhteita. Miesvaltaisilla aloilla verkostoituminen voi olla vähemmän mahdollista jos edustaa kauniimpaa sukupuolta. Tätä on toki mahdoton todistaa objektiivisesti, mutta aiheesta löytyy sosiologisia tutkimuksia. Käytännön todiste verkostoitumisen ja syntyperän vaikutuksesta ilmenee kun katsoo ruotsinsuomalaisten edustusta suuryritysten ja pankkien johtotehtävissä, jonka todennäköinen selitys geneettisen erinomaisuuden sijaan on hyvä veli -verkostot. Aiheesen minulla ei ole enää lisättävää, koska en ole naiskiintiöiden varaukseton kannattaja, mutta välillä on hyvä nähdä metsä puilta.

[Emo]

Kiitos vastauksesta. Joo, en tarkoittanut hellan vierustaa, joskin jos nainen haluaa niin toki hän mielestäni saa valita kotiäitiydenkin.

Varmasti totta kaikki mitä verkostoitumisen ja etenemisen vaikeuksista kerroit, silti tuo naiskiintiöjuttu on niin kaksipiippuinen asia että mielestäni ei mitään naiskiintiöitä.

[Jouko]

Miksi ehdoton tasa-arvo koetaan Suomessa fasistisena uhkana ja eriäviä mielipiteitä vähintääkin vihapuheena ja että tasa-arvoisuus
toteutuu vasta sitten, kun jokuryhmä on tasa-arvoisesti paremmassa asemassa kuin muut 
Haluaisin saada vastauksen mieltäni askarruttaneeseen kysymykseen, kiitos.

Tarkoitatko positiivista syrjintää?

[Lord Haw-Haw]

Miksi ehdoton tasa-arvo koetaan Suomessa fasistisena uhkana ja eriäviä mielipiteitä vähintääkin vihapuheena ja että tasa-arvoisuus
toteutuu vasta sitten, kun jokuryhmä on tasa-arvoisesti paremmassa asemassa kuin muut 
Haluaisin saada vastauksen mieltäni askarruttaneeseen kysymykseen, kiitos.

Tarkoitatko positiivista syrjintää?

Kyllä tarkoitan, mutta mikä kunnianhimo ja tarkoitus ajaa Suomea kohti spartalaista oikeusvaltiota jossa pieni eliitti kykenee hallitsemaan lakien avulla suurta enemmistöä. ja tässä tarkoitan kaikkia mahdollisia tasa-arvoja kuten kulttuuria, uskontoa, sukupuoli yms.
Jos tämä on sitä kuuluisaa Kreikkalaista demokratiaa  johonka länsimaat nojaavat niin vihdoinkin Suomikin saavuttaa demokratian niin kuin se on tarkoitettu.