2011-09-20 Ilkka Eero Heinäluoma kolumni: Parlamentaarinen puhetapa

[skrabb]

Parlamentaarinen puhetapa
tiistai 20.09.2011

Eero Heinäluoma, puoluesihteeri, ksansanedustaja, sosialidemokraattinen puolue, SDP.

Eduskunta uusiutui voimakkaasti viime vaaleissa. Uusia kansanedustajia valittiin peräti 84 ja heistä eduskunnassa ensikertalaisia on 75.

On siis selvää, että eduskunta hakee työtyyliään jonkun aikaa, kun vanhojen ja uusien edustajien kulttuuri sekoittuu toisiinsa.

Syksyn liikkeellelähtö on ollut pientä säätämistä. Mitä ja miten sanoa keskustelussa niin, että viesti menee perille ja on ymmärrettävää ilman, että kenenkään tarvitsee loukkaantua.

Eduskunnan työjärjestys antaa selvän ohjeen kansanedustajien toiminnalle. Työjärjestyksen 31. pykälän mukaan kansanedustajan on käyttäydyttävä arvokkaasti ja vakaasti sekä oltava loukkaamatta toista henkilöä. Puhemies on velvoitettu valvomaan tämän säännön toteutumista eduskuntakeskustelussa.

Tämä sääntö juontaa autonomian ajalta. Säännön pohjalle on vuosien varrella kehittynyt vakiintunut puhetapa, jossa asiat riitelevät välillä voimakkaastikin, mutta henkilökohtaisuuksiin ei tarvitse mennä.

Tämän säännön mukaisesti eduskunnassa ei sanota ketään valehtelijaksi silloinkaan, kun tiedot oikeasta ja väärästä eroavat. Sen sijaan voidaan sanoa, että edustaja käyttää totuutta säästeliäästi.

Närää on aiheuttanut välillä myös se, mitä nimiä puolueista ja eduskuntaryhmistä käytetään. Puhemiehistön suositus on, että jatkossakin ryhmiä puhuteltaisiin näiden oikeilla - ei torikeskustelun termeillä. Perussuomalaiset ovat siis eduskunnassa perussuomalaisia eikä persuja. Keskusta on keskusta eikä kepu. Sosialidemokraatit tosin saattavat olla demareita, ellei ryhmäjohtaja Backman muuta ilmoita.

Eduskuntakeskustelussa on voimassa myös vanha tapa teititellä toisia puhujia. Näin silloinkin, kun henkilöt ovat vuosikymmenten ajalta vanhoja ystäviä.

Kokemus auttaa säätämään puheenvuoroja niin, että asia tulee kohdalleen eikä kenenkään tarvitse loukkaantua. Puheenjohtaja Timo Soini, kansanedustaja Ben Zyskowicz ja ryhmäpuheenjohtaja Jouni Backman ovat hyviä esimerkkejä terävästä sanonnasta ilman, että kenenkään tarvitsee loukkaantua.

Eduskunnan sääntöihin kuuluu, että salissa asioissa voidaan ottaa tiukastikin yhteen. Kahvilan puolella kuitenkin hymyillään ja lasketaan leikkiä. Näin toimien työtä jaksaa tehdä ja työpaikka säilyttää viihtyisyytensä. Välillä tosin käy niin, että salikeskustelu jatkuu jonkun aikaa vielä kahvilassakin. Ja joskus hymyt ovat vähän väkinäisiä, mutta silloinkin on yritetty! Keskinäisen toimeentuloindeksin pystyy tosin hyvin rakentamaan, kun katsoo, kuka viihtyy kenenkin pöydässä ja ketkä eivät vahingossakaan satu samaan pöytään.

Kansanedustaja on kansanedustaja silloinkin, kun hän lausuu asioista eduskunnan ulkopuolella. Facebook ja nettiblogi luetaan nekin niin Suomessa kuin myös ulkomailla. Valiokunnan puheenjohtajana toimiva kansanedustaja edustaa aina paitsi itsenään ja omaa puoluettaan, väistämättä myös jossain määrin koko valiokuntaa. Ulkomailla oletusarvo on, että valiokunnan puheenjohtajan kannanotto heijastelee laajempiakin ajatuskulkuja kuin henkilökohtaisia pohdintoja.

Unohtaa ei sovi sitäkään, että kansanedustajan puhuessa Suomi puhuu. Suomi kuva syntyy myös siitä, mitä edustajamme maailmalla ja kotimaassa sanovat.

Eero Heinäluoma
Kirjoittaja on eduskunnan puhemies

http://www.ilkka.fi/mielipide/kolumnit/parlamentaarinen-puhetapa-1.1068779

Suomi kuva syntyy myös siitä, mitä edustajamme maailmalla ja kotimaassa sanovat.

Heinäluoma muistuttanee asiasta myös oman puolueensa edustajia kuten Liisa Jaakonsaarta, Mooses Lipposta vaimonsa kanssa, Mikael Jungneria etc.   

[Marko Parkkola]

Oho. Varsin mainio tekstinpätkä. Tosin olen erimieltä siitä, että kyllä valehtelijaksi saa toista sanoa, jos hän valehtelee. Ei se ole totuuden säästelyä tai muunnettua totuutta, se on valehtelua.