2011-09-07 HS Antti Blåfield kolumni: Aikamatka tähän päivään

[skrabb]

KOLUMNI
Aikamatka tähän päivään
7.9.2011 3:00 | Kommentit
A A Antti Blåfield [email protected] Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.

Hiljattain eläkkeelle siirtynyt Helsingin Sanomien ulkomaantoimittaja, kirjeenvaihtajana Lontoossa, Moskovassa, Bonnissa ja Berliinissä toiminut Jukka Luoma, on valmis menemään maailman ääriin saadakseen käsiinsä kiinnostavan kirjan.

Eläkkeelle siirryttyään hän toteutti yhden haaveistaan: lensi Australian Darwiniin, josta suuntasi autolla läpi autiomaan eteläiseen Adelaideen. Siellä hän toteutti toisen haaveensa: hän ajoi netissä paikallistamansa antikvariaatin eteen, käveli kaupan läpi suoraan historiaa käsittelevien kirjojen osastolle ja löysi etsimänsä: Philip Gibbsin kirjan European Journey.

Brittiläinen Sir Philip Gibbs (1877–1962) toimi ensimmäisessä maailmansodassa länsirintamalla sotakirjeenvaihtajana ja kirjoitti sen jälkeen esseitä ja kirjoja, joissa hän yritti tavoittaa oman aikansa henkeä.

Vuonna 1934 Gibbs teki automatkan Manner-Euroopan halki ja yritti aistia, oliko ilmassa uuden suursodan katku. Hän kulki läpi Ranskan, Sveitsin, Italian, Itävallan, Unkarin, Saksan ja Saarin erityisalueen. Hän ei tavannut politiikan tai talouselämän päättäjiä eikä ajan suuria kulttuurivaikuttajia vaan pysähtyi kuuntelemaan, mitä tavalliset ihmiset sanoivat.

Reportaasikirja on kiinnostava, sillä siinä puhuvat Gibbsin matkallaan kohtaamat satunnaiset eurooppalaiset maanviljelijät, virkamiehet, opiskelijat, työläiset, työttömät, sotilaat, kotirouvat ja liikemiehet. Hän kirjoitti kirjansa tuoreeltaan: ensimmäinen painos ilmestyi jo samana vuonna.

Kirja on ilman jälkiviisauden mahdollisuutta laadittu kuvaus ajasta, jolloin mustat pilvet alkoivat taas kerääntyä taivaanrannalle.

Ranskassa korruptioskandaali oli luhistanut ihmisten luottamuksen poliitikkoihin. Sveitsissä reagoitiin kiristyneisiin tunnelmiin panemalla päät entistä matalammalle. Italiassa fasistit olivat nousseet valtaan: suuret julkiset hankkeet työllistivät työttömiä, mutta keskiluokka huokaili voimakkaan propagandan ja raskaiden verojen alla.

Itävallassa kodinturvajoukkojen avulla vallan kaapannut itsenäisyysmielinen liittokansleri Engelbert Dollfuss murhattiin, ja natsit pääsivät askeleen lähemmäksi Itävallan liittämistä Saksaan. Unkarissa kansallistunne ja pelko kasvoivat, ja ihmiset varoivat sanojaan. Saksassa Hitler toteutti ensimmäisen verisen puhdistuksensa, kun yhtenä yönä oli murhattu kylmästi kymmeniä natsipuolueen johtajia.
...

Gibbs, länsirintaman kauhut kokenut ja niistä raportoinut mies, päätyy matkallaan siihen, että uuteen katastrofiin oltiin menossa.

Hän hämmästeli kokemaansa ristiriitaa. Lähes kaikki hänen kohtaamansa ihmiset olivat järkeviä, sympaattisia, kohteliaita ja kohtuullisia, ja heillä oli omaperäistä sanottavaa omasta ajastaan. Kukaan ei halunnut sotaa, mutta kaikki tuntui viittaavan siihen, että maailma oli taas kerran, vain vajaat 20 vuotta edellisen katastrofin jälkeen, vajoamassa uuteen suursotaan. Katkeruus kasvoi.

Gibbs raportoi ihmisten näköalattomuuden. Taloudellinen tilanne heikkeni kaikkialla. Usko politiikkaan ja poliitikkoihin oli mennyt: poliitikot olivat heikkoja, pölvästejä tai korruptoituneita lieroja. Vain yksi ryhmä oli vielä halveksitumpi: toimittajat, jotka Gibbsin kohtaamien ihmisten mielestä tahallaan kärjistivät asioita.
...
Tässä ajassa on paljon samaa kuin Gibbsin kohtaamassa Manner-Euroopassa 77 vuotta sitten.

Mahdottomilta tuntuvia asioita tapahtuu, poliittiset voimasuhteet ja valta-asetelmat muuttuvat nopeasti. Kukaan ei tunnu hallitsevan kehitystä, usko politiikkaan ja poliitikkoihin (ja toimittajiin) on huvennut. Yhä useammin vaalien teemana on vain ihmisten halu saada nykyiset vallanpitäjät pois riippumatta siitä, mitä haastajat tarjoavat.
...
Gibbs kauhistelee Eurooppaa, joka oli käpertynyt kansallisvaltioiksi: rajoja vahvistettiin ja tullimaksuja nostettiin.

Kunpa meillä olisi rohkeutta nähdä yhteinen kohtalomme ja yhteinen etumme, Gibbs mietti. Hän kaipasi yhteistä eurooppalaista identiteettiä ja suurempaa yhteistä vastuuta maailmasta.
...
Meidän haasteemme on nyt nähdä tämän hetken yli, puolustaa yhteistä Eurooppaa ja yhteisvastuun maailmaa.

Koko juttu:
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Aikamatka+t%C3%A4h%C3%A4n+p%C3%A4iv%C3%A4%C3%A4n/1135269157284/?cmp=tm_etu_paakirjoitus 

[Dangr]

Samalta tekijältä on suomennettu "Suursodan jälkeen", vuodelta 1936. Siitä kun luin kirjan on jo aikaa, mutta muistan siitä aika optimistisen näkemyksen euroopan tulevaisuudesta.
Vuorollaan esitellään euroopan maa ja sen meininki.

Antikoista löytyy, mielenkiintoinen kirja.

Ediittiä, lisätty vuosiluku
Selailin opusta ja siinä oli hyvin positiivinen näkemys tulevaisuudesta. Ei enää sotaa koska tuleva sota tulisi olemaan erittäin tuhoisa. Saksankin nuoriso on luonnossaviihtyvää, reipasta väkeä.

Mainittiin Kohnin ottaneen unkarissa lyhyen vallankaappauksen aikana pornografian kouluaineeksi. Minkälaista lienee ollut?

[IDA]

On jokseenkin käsittämätöntä, että Euroopan yhdentymiselle liittovaltioksi nykyiseltä, epäterveeltä pohjalta nähdään vaihtoehdoksi vain suursota. Parasta Euroopan liittovaltiossa suomalaisille olisi se, että suomenkielisen lehdistön yhteiskunnallinen merkitys tippuisi nollaan, mutta siitä ilosta ei todellakaan kannata maksaa sitä hintaa mikä sosialistisbyrokraattisesta liittovaltiosta olisi maksettava.

[LW]

Hän hämmästeli kokemaansa ristiriitaa. Lähes kaikki hänen kohtaamansa ihmiset olivat järkeviä, sympaattisia, kohteliaita ja kohtuullisia, ja heillä oli omaperäistä sanottavaa omasta ajastaan.

Hetken ehdin jo vavista pelosta käsi tykyttävällä sydämellä leväten, mutta tämä pätkä onneksi paljasti, että ajat eivät olekaan laisinkaan samanlaisia. Eihän meillä ainakaan Suomessa mitään tällaisia ihmisiä ole. On vain tyhmiä, väkivaltaisia, moukkamaisia ja ahneita rasisteja.

Vakavasti ottaen, kirja vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta. Täytyypä katsoa, josko tulisi jossain vastaan.

[Jouko]

Suursodan tulo olisi selvinnyt lukemalla Mein Kampf. Siinähän Hitler esittelee laajentumissuunnitelmansa yksityiskohtaisesti. Vaan kukapa viitsisi lukea höyrypään tekstejä vakavalla naamalla. Vaan kun höyrypäästä tulee ison valtakunnan tappi. Saksan armeijan varustautuminenkin jäi lähes kaikilta huomaamatta. Vain Puolan marsalkka Pilsudski ehdotti vähän ennen kuolemaansa Ranskalle ennaltaehkäisevää hyökkäystä Saksaan. Tietenkään sitäkään ei otettu vakavasti. Luultavasti niin olisi vältetty maailmanpalo.

Balkanin kriisiä ei otettu YK:ssa vakavasti ennen kuin se meinasi levitä käsiin. Siinä oli todellinen maailmanpalon uhka meidän aikanamme. Ja sieltähän onkin alkanut jo yksi maailmansota. Ymmärsin sen jo silloin 90-luvun alussa.

[Eugen235]

Olen ennenkin kiinnittänyt huomiota näihin hieman punavihreisiin ja automaattisteennäisiin manifestointeihin. Näitä näkyy Hommassa kuin Hesarissa.

Kirjoittaja ei liene lukenut Leniniä, Linkolaa tai Johannes Virolaista. Mikä niissä on nerokkaampaa ajassa kuin Mein Kampf? 

Ja varustautuminen jäi huomaamatta ?  Älä ny viitti.

Ja mitä jos Pilsudski olisi saanut tahtonsa läpi? Ei olisi jälkiviisastelijoilla olisi ollut viisasteltavaa.

Eikö muuten, jos jälkisviisastelemme lisää, Vladimir Leninin valtaannousu aiheuttanut aika pahan ketjureaktion?   

Ihme kyllä olen samaa mieltä Balkanista.

Kannattaisi kuitenkin miettiä missä ajassa ja tilanteessa kirjoja kirjoitetaan. Esim. Jos ei Osmo Soininvaarakaan vaikuta hääviltä vuonna 2096.

Suursodan tulo olisi selvinnyt lukemalla Mein Kampf. Siinähän Hitler esittelee laajentumissuunnitelmansa yksityiskohtaisesti. Vaan kukapa viitsisi lukea höyrypään tekstejä vakavalla naamalla. Vaan kun höyrypäästä tulee ison valtakunnan tappi. Saksan armeijan varustautuminenkin jäi lähes kaikilta huomaamatta. Vain Puolan marsalkka Pilsudski ehdotti vähän ennen kuolemaansa Ranskalle ennaltaehkäisevää hyökkäystä Saksaan. Tietenkään sitäkään ei otettu vakavasti. Luultavasti niin olisi vältetty maailmanpalo.

Balkanin kriisiä ei otettu YK:ssa vakavasti ennen kuin se meinasi levitä käsiin. Siinä oli todellinen maailmanpalon uhka meidän aikanamme. Ja sieltähän onkin alkanut jo yksi maailmansota. Ymmärsin sen jo silloin 90-luvun alussa.

[Eino P. Keravalta]

Meidän haasteemme on nyt nähdä tämän hetken yli, puolustaa yhteistä Eurooppaa..

Juuri näin. Yhteistä Eurooppaa ja eurooppalaisuutta tulee nyt puolustaa. Valitettavasti näin ei tehdä, vaan rajat vuotavat kuin haulikolla ammuttu seula. Ja todella: pitäisi nähdä tämän hetken yli. Pitäisi nähdä tämän väliaikaisen, viherkommunistisen "maailmanparannuksen" yli ja tajuta, että tällä menolla Eurooppa ja sen humaanit arvot tuhotaan jättimaahanmuutolla ja kommunistisella myyräntyöllä.

[JT]

Meidän haasteemme on nyt nähdä tämän hetken yli, puolustaa yhteistä Eurooppaa..

Juuri näin. Yhteistä Eurooppaa ja eurooppalaisuutta tulee nyt puolustaa. Valitettavasti näin ei tehdä, vaan rajat vuotavat kuin haulikolla ammuttu seula. Ja todella: pitäisi nähdä tämän hetken yli. Pitäisi nähdä tämän väliaikaisen, viherkommunistisen "maailmanparannuksen" yli ja tajuta, että tällä menolla Eurooppa ja sen humaanit arvot tuhotaan jättimaahanmuutolla ja kommunistisella myyräntyöllä.

Näinpä. Syynä tähän hulluuteen ovat enenevässä määrin hyvästä syystä halveksitut toimittajat, "jotka tahallaan kärjistivät asioita", ja jotka Suomessa ovat yhä rähmällään Euroopan tuhoon johtavan islamilaisen toiseuden edessä.

[Eugen235]

hyvä kommentti. Oleellinen.

On jokseenkin käsittämätöntä, että Euroopan yhdentymiselle liittovaltioksi nykyiseltä, epäterveeltä pohjalta nähdään vaihtoehdoksi vain suursota. Parasta Euroopan liittovaltiossa suomalaisille olisi se, että suomenkielisen lehdistön yhteiskunnallinen merkitys tippuisi nollaan, mutta siitä ilosta ei todellakaan kannata maksaa sitä hintaa mikä sosialistisbyrokraattisesta liittovaltiosta olisi maksettava.

[tavallinen jantteri]

Himputti kun menneestä euroopasta löytyy hirveästi yhtymäkohtia tämän päivän Suomeen.


- On korruptioskandaalia (esim. vaalirahoitus)

- Palaviin lähiöihin ja mellakoihin reagoidaan painamalla päätä syvemmälle (ei meillä, opitaan toisten virheistä)

- Suuret julkiset (tai välillä salaiset) hankkeet työllistävät työttömiä, mutta varsinkin virkamiehiä ja keskiluokka nitisee suuren veroasteen alla.

- Propagandasta nyt (viha)puhumattakaan...

- Kodinturvajoukkoja on alkanut jo ilmestyä. Kukaan ei kuitenkaan vielä ole niiden avulla kaapannut valtaa

- Valtaa pitävät (teki mieli kirjoittaa fasistit) ovat pian askeleen lähempänä Suomen liittämisessä Euroopan liittovaltioon (perustuslain muutos)

- Kansallistunne, ja ehkä pelkokin, ovat kasvussa ja erityisesti ihmiset joutuvat varomaan sanomisiaan.

- Verisiltä puhdistuksilta ollaan onneksi vältytty, mutta tietyn puolueen kansanedustajia ollaan otsa hiessä kampeamassa pois vaikuttamispaikoilta.

- Lähes kaikki ihmiset ovat "järkeviä, sympaattisia, kohteliaita ja kohtuullisia, ja heillä on omaperäistä sanottavaa tästä ajasta."

- Katkeruus kasvaa.

- Ja tämän voi lainata kokonaan pienin muutoksin "raportoidaan ihmisten näköalattomuudesta. Taloudellinen tilanne heikkenee kaikkialla. Usko politiikkaan ja poliitikkoihin on mennyt: poliitikot ovat heikkoja, pölvästejä tai korruptoituneita lieroja. Vain yksi ryhmä oli vielä halveksitumpi: toimittajat, jotka ihmisten mielestä tahallaan kärjistävät asioita."

- Tässäkin on totuuden jyvää tältä keväältä: "Mahdottomilta tuntuvia asioita tapahtuu, poliittiset voimasuhteet ja valta-asetelmat muuttuvat nopeasti. Kukaan ei tunnu hallitsevan kehitystä, usko politiikkaan ja poliitikkoihin (ja toimittajiin) on huvennut. Yhä useammin vaalien teemana on vain ihmisten halu saada nykyiset vallanpitäjät pois riippumatta siitä, mitä haastajat tarjoavat."

- Jotain eroakin löytyy, nyt ei olla nostettu tullimaksuja ja suljettu rajoja vaan tehty tyystin päinvastoin. Tilanne ei ole ainakaan parempi.

Kumpa meillä tosiaan olisi rohkeutta nähdä tämän hetken yli yhteinen kohtalomme ja yhteinen etumme. Kaipaan yhtenäistä, Suomalaista identiteettiä ja suurempaa vastuuta omasta kansasta ja sitä kautta paremmasta maailmasta.
Haasteena on pienen maan, sen kansan ja kulttuurin olemassaolon puolustaminen tässä yhteisessä, mutta kuitenkin suurten hallitsemassa, maailmassa.
Olkaamme ylpeitä siitä, että pieni kansa nousi huonoista lähtökohdista kukoistukseen välillä suuristakin vastoinkäymisistä huolimatta. Parantakaamme maailmaa olemalla esimerkkinä, näyttämällä että "näin se tehdään", ei antamalla  pois tuon raskaan työmme hedelmät!