Miksi kouluista on tullut haitallisten mokuarvojen tyrkyttäjiä?

[PaulR]

Yhtä lailla piilo-opetussuunnitelman väitetty pahuus piilee siinä, ettei yksilö pääse rakentamaan omaa totuuttaan, vaan joutuu hyväksymään yhteiskuntaa uusintavat, toimintaa ohjaavat rajoitukset ja tavat. On jostain syystä oletusarvoisesti paha asia, että täytyy tehdä siten, kuin toinen käskee. Tervejärkiset ihmiset taas normaalisti lähtevät siitä, että lapset tekevät sen, mitä kasvattaja käskee. Piilo-opetussuunnitelmakriitikot ovat eräänlaisia vapaan kasvatuksen puolestapuhujia, mutta vain koulukontekstissa.

Jääräpäisesti pistin kaikkeen opetettuun vastaan. Kympin ne filosofiasta antoivat. 

[Lalli IsoTalo]

Lalli, todella hyvä kirjoitus ja hitsin napakkaa tiivistystä.

Kiitos! Tuot tietooni muutaman uuden mielenkiintoisen asian, joihin täytyy tutustua tarkemmin.

(Viisysi? Pakko sanoa, että varsinkin siinä tapauksessa olet hirmuisen tiedostava ihminen. ... minä kun luulin, että olet "vain" tiedostava nuori aikuinen, ja sitten oletkin ajattelultasi lähes yliluonnollisen notkea viisikymppinen. Tarkoitan sanoa, että monille nuoremmillekin useat esittelemistäsi ajatuksista ovat vaikeita sisäistää, syystä, että ne poikkeavat aikoinaan opituista ja kokonaisia sukupolvia hallinneista ajattelutavoista.)

No kiitos vaan, mutta Hommasta kyllä löytyy vanhempia ja notkeampia kirjoittajia, kun jonkin aikaa seurailee ketjuja.

Näistä poikkeavista ajattelutavoista on helppo kirjoittaa Hommaan, koska täältä löytyy aika paljon hengenheimolaisia, jotka eivät ole keskellä valtavirtaa. Toisiamme kiihottaen päädymme sitten kauemmas marginaaliin!

Jos vielä jatkamme tällä tiellä jolla olemme, päädymme vielä sinne mihin olemme menossa.

...kuka noin hyvän sanonnan on keksinyt!

Kiinalaista kansanvíisautta: "If we don't change our direction we're likely to end up where we're headed."

Tabula rasasta en ole samaa mieltä ...

Tabula rasa (tyhjä taulu) on käsitys, jonka mukaan ihminen syntyy "pää täysin tyhjänä", ja ihmisen identiteetti rakentuu täysin syntymän jälkeisten kokemuksien pohjalta.

No nytpä täytyykin kääntää takkia, koska tuollahan on liikaa "täysin" -sanaa.

Tarkoitin enemmän sitä, että neuroplastisuus http://en.wikipedia.org/wiki/Neuroplasticity vähentyy iän myötä. Jossain vaiheessa monien ihmisten (ei kaikkien) alkaa olla mahdotonta uudelleenpiuhoittaa aivojaan. Tällöin lopulta ainoaksi mahdollisuukseksi kontrolloida elämäänsä on yrittää kontrolloida ympäristöään (koska sopeutuminen on mahdotonta).

Mutta tuore pikkuihminen oppii esim. mitä kieltä tahansa, jos hänet altistetaan sopivaan ympäristöön. Japanilaiset lapset oppivat länsimaissa r-kirjaimen alle 6 kk iässä jos kuulevat sitä, mutta eivät enää sen jälkeen. Sen jälkeen mennään l-kirjaimella. Laitan tähän esipuhetta mielenkiintoisesta aivokirjasta.

The idea that the brain can change its own structure and function through  thought and activity is, I believe, the most important alteration in our view of the brain since we first sketched out its basic anatomy and the workings of its basic  component, the neuron.

While the human brain has apparently underestimated itself, neuroplasticity isn't  all good news; it renders our brains not only more resourceful but also more  vulnerable to outside influences. Neuroplasticity has the power to produce more  flexible but also more rigid behaviors — a phenomenon I call "the plastic  paradox." Ironically, some of our most stubborn habits and disorders are  products of our plasticity. Once a particular plastic change occurs in the brain  and becomes well established, it can prevent other changes from occurring. It is  by understanding both the positive and negative effects of plasticity that we can  truly understand the extent of human possibilities.

Because a new word is useful for those who do a new thing, I call the practitioners of this new science of changing brains "neuroplasticians."

-- The Brain That Changes Itself, Stories of Personal Triumph from the Frontiers of Brain Science, NORMAN DOIDGE, M.D.

Mutta entä, jos ihminen ei tarvitse rahaa? ... Mitä sitten seurataan? Tämä taitaa mennä jo pelilaudan yli.

No jospa spekuloisin omiani: rahan jälkeen seurataan valtaa, koska rahan rajahyöty on laskeva, mutta vallan nouseva. Ts. tietyn pisteen jälkeen rahalla ei saa enää mitään hyödyllistä tavaraa (37 huippuhuvilaa riittää yhdelle perheelle), mutta sillä voidaan ostaa politikoita eli heidän valtaansa. Olen ollut huomaavinani, että mitä enemmän valtaa ihmisellä on, sitä enemmän hän siitä juopuu. Kaikkivaltius lienee vallanhimon raja.

[sivullinen.]

Kukaan ei tiedä mihin tämä johtaa (mutta minua ei silti pelota).

Esimerkiksi bantuopetuksen tarkoituksena oli tuottaa kuuliaisia afrikkalaisia työläisiä, jotka oli opetettu uskomaan, etteivät he ansainneet yhteiskunnassa kuin palvelijan roolin. Sen sijaan se tuottikin nuoria aktivisteja, jotka ymmärsivät, ettei heillä ollut mitään menetettävää vastustaessaan hallitusta väkivaltaisesti.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Apartheid

[yxtoine humanisti]

(...Jatkoa edeltävään postaukseeni. Kommentoin saamaani palautetta - kiitos! - myöhemmin.)

Sitaatti Lallin alkupostauksesta; Benjamin Disraeli:

It has been discovered that the best way to insure implicit obedience is to commence tyranny in the nursery.

Psykoanalyytikko - tai no, filosofi-psykologi-sosiologi - Alice Millerin mielestä juuri ^tämä voi johtaa siihen, että

Koko yhteiskunta voi romahtaa totalitarismiin

jopa yhden sukupolven kuluessa, kuten Lalli epäilee olevan mahdollista.

Kuten Millerin toimenkuvasta voi päätellä, tämä menee jo vähän psykoanalyysin puolelle. Mutta pointtini on, että silloin, kun sama ilmiö todetaan tieteenalasta tai filosofisesta suuntautumisesta riippumatta, lienee kyse jostakin muusta, kuin pelkästä "sosiaalisesta konstruktiosta", nimittäin todellisesta ilmiöstä, jota ei voi konstruktioita vaihtamalla häivyttää.

(Jos jotakuta hirvittää sana "psykoanalyysi", sehän ei pohjimmiltaan tarkoita muuta, kuin psyyken dynamiikan tarkastelua ja tulkintaa.)

Millerin mukaan militaristinen totalitarismi oli - ja on - mahdollinen juuri syystä, että lapset riisutaan aivan pienestä pitäen omaehtoisesta ajattelusta, sekä luottamuksesta omiin tunteisiin ja kokemuksiin. Niiden sijaan heidän tulee hyväksyä se, mitä vanhemmat (ylemmät auktoriteetit) asioista ajattelevat, ja tehdä heidän tulkinnoistaan omat totuutensa. (Käytännön toimissa tämä on tarkoituksenmukaista – mutta ei tunnetodellisuuden kannalta, ja yleensä vanhemmat päätyvät jyräämään nimenomaan lapsen tunnetodellisuuden.)

Myöhemmin tämä sama kaava jatkuu kaikkien auktoriteettien kanssa, ja ihminen oppii kysymään muilta häntä itseään koskevista asioista. (Jopa omista tunteistaan ja siitä, mistä ne johtuvat.) Tämä, höm, ulkoistettu auktoriteetti on niin vahva indoktrinaatio tai dogmi, että mikäli näin ei tapahdu, sellaista pidetään jopa häiriintyneenä. ("Liikaa" itseensä luottava ihminen on "itsekäs", jopa "narsisti", hänellä on "auktoriteettiongelma" ja mahdollisesti muita sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyviä "psykopatologioita".) Pahimmassa tapauksessa tällaista "tottelemattomuutta" voidaan pitää sellaisena mielenterveysongelmana, että ihminen on parempi toimittaa "hoitoon", uudelleen kasvatettavaksi, tehtävä tottelevaisemmaksi ja yhteiskuntakelpoisemmaksi. (Ajatellaanpa tässä yhteydessä jälleen sitä psykiatrian pyrkimystä määritellä "rasismi" hoitoa vaativaksi psykopatologiseksi tilaksi. "Kansainvälistyvän" yhteiskunnan toimivuuden kannalta ei voida suvaita häiritsevää "rasismia"; "kunnon kansalaisuuden" kriteerit muuttuvat. Että jos ei hyvällä (mokutus) niin sitten pahalla (hoitoa rasismia vastaan).)

Samansuuntaista Lallin siteeraama Ninni Myllyojakin toteaa: 

Koululaitos toimii kuten talousjärjestelmä: itsehillinnän ja ja lykkäämisen logiikalla. Lasten pitää uhrautua ja tarpeet siirtää myöhemmäksi

Eli koulu vahvistaa sitä, minkä vanhemmat laittavat alulle: itsekuria ja alistumista auktoriteeteille.

Mitä paremmin ihminen oppii itsekuria, sitä kauemmas hän oppii työntämään omat tunteensa ja tarpeensa – ja näiden myötä omaehtoisen ajattelunsa. (Ajatteluhan on vahvasti yhteydessä tunnetodellisuuteen, samoin kuin mielentilat ovat yhteydessä arvomaailmaan. Ajatellaanpa vaikka kaiken pohtimisen lähtökohtaa: ihmettely. Se on pohjimmiltaan tunne. Tai ajatellaanpa ajattelua ylipäätään: ajattelun aiheen on innostettava tai provosoitava. Eihän sitä muuten viitsi vaivautua eivätkä ajatukset liiku minnekään.) Tässä mielessä ei olekaan ihme, että ihmisen ajattelua pyritään hallitsemaan hallitsemalla (ja manipuloimalla) hänen halujaan*.

Hvyin kökkö seuraus tästä on se, että mitä kauemmas oma tunnetodellisuus ja omaehtoinen ajattelu työntyvät, sitä kauemmas ihminen työntyy omasta itsestään, omasta minästään (arvostelukyvystään) – ja sitä helpommin hän toistelee annettuja ajatuksia, kritiikittömästi.

Ajatellaanpa tältä pohjalta sitä, mikä seuraus on sillä, että ihminen esimerkiksi pakotetaan kieltämään "vihansa" ja ne syyt, joiden hän tietää aiheuttavan kokemansa vihan. Ei ihmistä voi pakottaa tukahduttamaan kielteisiä tunteitaan ilman, että koko tunnetodellisuus ja siihen perustuva arvostelukyky tukahtuvat. Minä olisin huolestuneempi ihmisestä, joka ei koskaan vihastu, kuin ihmisestä, joka on aina tyyni kuin viilipytty. (Tunneilmaisu on toki asia erikseen; päätön, vahingollinen ja toistuva riehuminenkin on huolestuttavaa. Mutta tokihan sitä joskus pitää vähän riehua. Siis joskus. Siis vähän.)

(*Esimerkiksi mainospsykologiassa tunnetaan käsite "nimetön haluvirta", jonka psykodynamiikkaan en tässä paneudu, mutta jonka idea on seuraava. Ihmiseen on varhaislapsuuden aikaisen äitisuhteen myötä jäänyt kaipuu vastaavaan symbioosiin. Tämä synnyttää haluamista, joka ei varsinaisesti kohdistu oikein mihinkään tai kehenkään – paitsi etäisesti tuota symbioosia muistuttaviin asioihin, siis tuntemusten osalta tuota symbioosia muistuttaviin asioihin. Mainosten tehtävänä on päästä tämän haluvirran kanssa yhteyteen ja tarjota sille tyydytyksiä, tietäen, etteivät mainostetut tuotteet koskaan tule täyttämään tai tyrehdyttämään haluvirtaa tai olemaan sille riittäviä. Mutta juuri tämä pitää ostomaniaa yllä; mikään ei riitä, ja entiseen kyllästyy het'. Voi olla, että tämä teoria on hieman liian freudilainen ja miesten kokemukseen keskittyvä – ainakin jos mietitään sitä, kuinka usein tissikäs/kurvikas ('äidillinen') nainen on myymässä kaikkia mahdollisia tuotteita. Tai sitten luotetaan siihen, että kaikki ihmiset ovat luonnoltaan biseksuaaleja – kuten Freud ajatteli – ja siten myös haluavat 'äidin syliin'. Ja huom, Freudin väite biseksuaalisuudesta ei viittaa seksuaali-identiteettiin eikä seksuaaliseen orientoitumiseen.)

Tätä halusin vielä erikseen kommentoida (ja samalla siirtyä hieman sivuraiteille):

Yhä nuoremmalla iällä lastentarhaan institutionalisoidut lapset maksavat potut pottuivat institutionalisoimalla puolestaan vanhempansa vanhainkotiin yhä nuoremmalla iällä.

Tämä on erittäin hyvä ja kiinnostava pointti. Jos ajatellaan, että lapset maksavat potut pottuina, ajatellaan, että institutionalisoitu lastenhoito tekee lapset katkeriksi (tai muuten antaa heille valmiudet "hylätä" perheenjäseniä ulkopuolisten hoteisiin.) Tätä olen itsekin paljon miettinyt, päiväkotisukupolvia, enkä koskaan pääse sen ajatuksen yli, että hyvin pienen lapsen päiväkotiin laittaminen on haitallista perusturvallisuudentunteelle.

Esitän hyvin pelkistetyn ja karikatyyrisen selvityksen väitteelleni, tietäen, että koko päivähoitoaihe on huomattavasti monimutkaisempi. (En myöskään halua loukata ketään.)

Ajatellaanpa pikkuista yksivuotiasta, joka kiskotaan kukonlaulun aikaan ja kesken unien lämpimästä vuoteesta keskelle aamukiirettä ja hosumista, ja jätetään lopulta vanhempien turvallisesta sylistä suureen, vieraiden ihmisten joukkoon. Edes omia leluja ei saa tuoda mukana, etteivät ne huku tai rikkoudu ja hoitopaikka joudu korvausvastuuseen. Ja sitten on syötävä kamalia ja pahanmakuisia ruokia ja nukuttava väkisin silloin kun on unien aika. Ja isommat lapset kiusaavat, koska viidakonlait. Vähemmästäkin lapsi ahdistuu ja stressaantuu.

Aikuisen näkökulmasta lapsella on kaikki hyvin, koska mitään aineellista ei puutu ja perään katsojia on. Mutta lapsen näkökulmasta tilanne on hieman toinen. Pienen lapsen turvallisuudentunne ei vielä ole ns. sisäsyntyistä, vaan riippuvaista äidin tai isän fyysisestä läheisyydestä, tutusta ympäristöstä ja esineistä. Tästä voikin päätellä, mitä lapsen turvallisuudentunteelle tapahtuu, kun nämä tekijät poistetaan. Päälle lisätään vielä epämiellyttävä aamuherätys kylmään aamuun, pakkosyöttäminen ja pakkonukuttaminen, kiusaavat lapset ja vihaisesti komentelevat hoitotädit. Ja kun stressiä lopulta puretaan joko itkulla tai kiukuttelulla isin tai äidin saapuessa, saa lisää toruja ja joutuu pelkäämään (emotionaalista) hylätyksi tulemista.

Kaikissa tapauksissa päivähoitoon ei varmaankaan ole suhtauduttu (eikä suhtauduta) noin pragmaattisesti, mutta vetää hiljaiseksi ajatella, että koskaan on oltu noin...höm, tietämättömiä. Mutta muuta seurausta ei kait voi odottaa silloin, kun ihmisen tunne-elämän tuntemus (ja tutkimus) on sitä, mitä se on pitkään ollut. (Eikä vähiten syystä, ettei tunteita ole pidetty riittävän vakavasti otettavina ja "todellisina" tutkimuskohteina.)

Olisi kiinnostavaa selvittää, mikä yhteys päiväkotihoidolla on myöhemmän iän tunne-elämän häiriöihin, erityisesti perusturvallisuudentunteeseen liittyvillä häiriöillä (kuten ahdistushäiriöillä, esim. paniikkihäiriöllä tai neurooseilla. Anoreksiakin on eräs neuroosi.) Käsittääkseni monet niistä oireiluista, jotka palautuvat lapsuudenaikaiseen puutteelliseen perusturvallisuuden tunteeseen, ovat päiväkotisukupolvien ongelmia.

Toki, lasten hoidosta on puhuttava kieli keskellä suuta, koska siitä syyllistytään niin helposti. (Täydellisen vanhemman ihanne on raskas taakka kantaa.) Mutta en siis ihmettele, jos muutamalle lapselle jää halu maksaa potut pottuina, 'hylätä takaisin'.

[yxtoine humanisti]

Bonaventura. Foucault ja multikultti. (Joo, en ole vielä täysin kuivilla moku-uskonnosta...) Itse ajattelen niin, ettei koko Foucault'a kannata heittää pesuveden mukana menemään. Kyse on lähinnä siitä, kuinka hänen teorioitaan sovelletaan (tai jopa muovaillaan). Ja vaikka moku-uskonto voisikin tapahtua vain jälkimodernisaatioksi kutsutun ilmiön vallitessa, tämä ei tarkoita, että koko jälkimodernisaatio ilmiöineen olisi hanurista. 

Oletan, että hän tarkoittaa sellaisia mamuja, jotka ovat käytännössä luku- ja kirjoitustaidottomia.

Hän - kiitos vaan - tarkoittaa sellaisia mamuja, jotka eivät kenties harjoita (uuden?) vapautensa edellyttämää vastuuta. Sitä ystävällisesti tarkoittaa hän. Lisäksi tarkoitan, etten esimerkiksi pidä siitä, kun joudun poliisitarkastukseen syystä, että alueella on liikaa säpinää, tai siitä, että minun oleskeluvapauttani rajoitetaan samaisesta syystä.

Jalot villit? Kuules Bonaventura. Meissä kaikissa asuu pieni jalo villi!

Ei sivilisaatio ole ainoa mikä turmelee – eikä sivilisaatiokaan sinällään turmele. Sivilisaatioissa on eroja. Toivottavasti on. Edes teoriassa. Mielestäni emme ole kollektiivina "näitä jaloja villejä" enemmän holhouksen tarpeessa, mutta yksittäistapauksista ei tietysti voi mennä sanomaan.

Ei kyse ole mistään universaalista holhouksen tarpeesta, jonka asteluku on toisilla suurempi kuin toisilla, vaan siitä, että länsimaisessa yhteiskunnassa vallitsevat läntiset arvot ja tavat, eikä moni mamu ilman opastusta - "holhousta" - niihin mukaudu.

koululaitoksemme on tehnyt meistä idiootteja ja kykenemättömiä itsenäiseen toimintaan?

Idiootteja? Ei kai nyt sentään idiootteja. Tietämättömyys ja epäitsenäisyys eivät välttämättä ole idiotismia. Ja tietoa se on koulukirjojenkin tieto.  (Onhan ruplakin rahaa.) Kyllä sillä jotain käyttöä on.

Enää tarvitsisi tietää, mitä niin kovin pahaa tässä piilo-opetussuunnitelmassa on...

Oliko tuo kysymys?

jälkistrukturalismista ponnistavien ismien [...] niiden kannattajat uskovat, ettei mitään totuutta ole olemassa

Ei, vaan että totuus riippuu siitä, minne keskiö asetetaan. Tämän jälkeen sitä ei voi siirrellä mielivaltaisesti minne sattuu, koska muu todellisuus rakennetaan tämän keskiön perusteella. Mutta konstruktionismi mahdollistaa myös keskiön muutoksen. Tästä syystä jälkistrukturalistiset suuntaukset voivat esimerkiksi purkaa vallitsevia valtarakennelmia - ja haastaa eliitin. Tästä keskiön asettelusta johtuu myös sen tosiasian hyväksyminen, että länsimaissa vallitsevat toisenlaiset totuudet kuin... jossakin muualla.

on vain subjektiivisia käsityksiä.

Konstruktionismia on sekä äärimuotoa (episteemistä - 'kaikki on suhteellista') että jonkinlaisen perimmäisen totuuden/perimmäisiä totuuksia olettavaa muotoa (ontologista). Äärimmäinen episteemisyys on melko harvinaista, koska se on niin epäkäytännöllistä. Tästä syystä myös subjektiivisuus (ja subjektiviteetti) jää yleensä asteluvuksi, eli täysin irrallista subjektiviteettia ei ole eikä sitä voida edes olettaa. Jo pelkästään yhteisesti jaettu kieli (jolla konstruktionistin todellisuutta siis luodaan) tekee mahdottomaksi äärisubjektiivisuuden; mikä olisi se tapa, jolla subjekti luodaan, ellei tässä käytettäisi yhteisesti jaettua kieltä? Jo tämä perustelee jaetun kollektiivisuuden, myös konstruktionisteilla.

Jostain syystä he kuitenkin väittävät universaaliksi totuudeksi väitettä, jonka mukaan jokaisen subjektiivinen näkemys on yhtä hyvä.

No joo, yhtä hyvä - mutta vain suhteessa kuhunkin subjektiin itseensä. Nimittäin myös diskurssit ovat keskinäisissä alistussuhteissa. Näin ollen se diskurssi, joka vaikkapa luo tietynlaisen naiseuden, ei ole samanarvoinen sen diskurssin kanssa, joka on valittu määrittelemään yleisempiä ihmisyyden reunaehtoja.

On jostain syystä oletusarvoisesti paha asia, että täytyy tehdä siten, kuin toinen käskee.

Niin, jos on kyse aikuisesta ihmisestä, joka ei toimi omasta vapaasta tahdostaan. Tämähän on ikivanha moraalifilosofinen kysymys.

Se, että ihminen toimii omasta vapaasta tahdostaan, ei automaattisesti tarkoita sitä, ettei hän toimisi yhteiseksi hyväksi tai suostuisi sääntöihin. Oman vapaan tahdon toteuttaminen ei myöskään tarkoita sitä, että pitäisi jatkuvasti päättää itse, vaan sitä, että on suostunut luopumaan oman tahtonsa käyttöoikeudesta tietyin ehdoin - joita voi halutessaan muuttaa, tai joista voi halutessaan kieltäytyä. Näistä muutoksista ja kieltäytymisistä on luonnollisesti omat seurauksensa.

Tervejärkiset ihmiset taas normaalisti lähtevät siitä, että lapset tekevät sen, mitä kasvattaja käskee.

"Tervejärkiset"... (Mikäs kortti tässä nyt heilahtikaan... )

Kyllä, lasten kuuluu oppia pelisäännöt. Kritiikki kohdistuu tapaan, jolla tämä tehdään, sikäli, että tuo tapa turmelee myöhemmän lapsen kyvyn kyseenalaistaa auktoriteettien käskyt. (Alice Miller kutsuu tällaista tapaa mustaksi pedagogiikaksi.)

[yxtoine humanisti]

No nytpä täytyykin kääntää takkia

Whoaaah! Minne saa kirjoittaa meriittipisteet siitä, että edesauttoi Lalli IsoTaloa kääntämään takkiaan! (Tämä ei tee hyvää vallanhimolleni...)

Kiios neuroplastisuus-tarkennuksesta.
Ja niin siis että Hommasta löytyy vieläkin notkeampia. Hyvä tietää. Täytyy jatkaa seurailua.

Japanilaiset lapset oppivat länsimaissa r-kirjaimen alle 6 kk iässä jos kuulevat sitä, mutta eivät enää sen jälkeen.

Mielenkiintoista. En ole tiennyt tuotakaan.

Sen jälkeen mennään l-kirjaimella.

(Well, all you need is L.)

No jospa spekuloisin omiani

Kiinnostavaa. Hyviä päätelmiä. Nuita täytyy miettiä lisää...

paljon hengenheimolaisia, jotka eivät ole keskellä valtavirtaa. Toisiamme kiihottaen päädymme sitten kauemmas marginaaliin!

Kuulostaapa hyvältä. (Varsinkin tuo "toisiamme kiihottaen"...Ei herttinen, kello on ihan selvästi jo aivan liikaa.) Mutta marginaaleihin on hyvä työntyä.

[sivullinen.]

Pieni metakommentti.

Keskustelu arvojen tyrkyttämisestä käydään ihan puhtaasti materialistisessa hengessä. Siis olettaen että atomit päässämme määrittäisivät kaiken tai Marxin sanoin "todellisuus määrittää tajunnan". Tällainen ns. tieteellinen suhtautuminen on myös suomalaisen koululaitoksen ansiota - tai syytä. Siitä on vaikea irtaantua ja sen kieltäminen tuntuu pahalta. Yritän kuitenkin.

Olettakaamme Jumala. Miten se muuttaa asian käsittelyä? Ensiksi koko mokuarvojen tyrkytys voidaan nähdä Jumalan koettelemuksena tai jopa jumalallisena tarkoituksena - mutta se ei ole mielestäni olennaista. Olennaista on luottaa kaitselmuksen olemassaoloon eli uskoa että kaikki järjestyy. Meille aikuisille koululaisista huolehtijoille se tarkoittaa ettei kannattaisi yrittää muuttaa maailmaa niinkään toimimallaan ja omia suunnitelmiaan tyrkyttämällä, vaan olemalla hyviä esikuvia koululaisille. Kumpi mahtaa tehdä koululaiseen suuremman vaikutuksen tyhjäpäisiä mokuylistyksiä saarnaava opettaja vai koulun pihalla karkkia jakava nuiva setä?

[Lalli IsoTalo]

Pieni metakommentti.

... koko mokuarvojen tyrkytys voidaan nähdä Jumalan koettelemuksena tai jopa jumalallisena tarkoituksena ...

"Mokutuksen motivaatiot" -ketjusta http://hommaforum.org/index.php/topic,49354.0.html

1. Kuka mokuttaa ja miksi, tai kuka on syyllinen? Ole ytimekäs. Kerro syy, älä seurausta.

IDA, vastaus #1: "Saatana. Siksi koska se johtaa pahaan "

Eino P. Keravalta, vastaus #15: "...kykeneekö Saatana orjuuttamaan koko ihmiskunnan murtamalla ihmisyhteisöt monikultuurisuudella ja syöksemällä ne kaaoksen veriseen kitaan ..."

Mokutuksen alkuunpanijakandidaateiksi on nyt kirjattu Jumala (äärikorkeus) ja Saatana (äärimataluus), ja kaikkea siltä väliltä.

Olennaista on luottaa kaitselmuksen olemassaoloon eli uskoa että kaikki järjestyy. Meille aikuisille koululaisista huolehtijoille se tarkoittaa ettei kannattaisi yrittää muuttaa maailmaa niinkään toimimallaan ja omia suunnitelmiaan tyrkyttämällä ...

Kaikki järjestyy sen mukaan mitä itse kukin tekee, spekuloin.

... vaan olemalla hyviä esikuvia koululaisille.

Jeps.

Kumpi mahtaa tehdä koululaiseen suuremman vaikutuksen tyhjäpäisiä mokuylistyksiä saarnaava opettaja vai koulun pihalla karkkia jakava nuiva setä?

Tätä viittausta nuivaan namusetään koulun pihalla en ihan ymmärtänyt.

[sivullinen.]

Kerro vielä, mikä suomalaisessa tavassa on pahaa. Ihan konkreettisesti, missä kohden se turmelus tulee?

Jos minä kerron jotain vaikka en itse ole enää koulussa ja siksi en tämän päivän tilanteesta ole aivan perillä.

Omana kouluaikanani alkoi vapaan kasvatuksen aatteet ottaa määräävää roolia kouluissa. Opettajaa ei nähty enää auktoriteettinä eikä kuria ollut siksi nimeksikään. Tästä on niin paljon puhuttu etten siitä enempää. Toinen muutos oli perinteisen luterilaisen työetiikan häviäminen: ei tarvinnut puolukoita kouluun poimia, eikä edes läksyjä tehdä, sillä niiden tekemättä jättämisestä ainoa sallittu rangaistus oli jälki-istunto johon taas koululla ei ollut "rahaa". Koulun ainoaksi tarjonnaksi jäi siis tietopuoleinen oppi ja perinteisesti arvostettu käyttäytymisen arvosana kertoi lähinnä viittaamisaktiivisuudesta. Tähän ei koulun kehitys (tai taantumus) kuitenkaan jäänyt. Pian annettiin oppilaille vapaammat mahdollisuudet valita mitä haluavat opiskella. Sen jälkeen kyseltiin oppilailta miten he haluavat oppia annettavan: ryhmätyönä, opettajan esittämänä tai miten muuten. Uskonnon vapaus - siis valinta (kristin)uskontuntien ja elämänkatsomuksen tuntien - tuli, ruokalaan taas ensin rasvaton maito ja sittemmin kasvisruoka. Siis kokoajan lisää ja lisää vaihtoehtoja. Kutsutaan sitä sitten vaikka vaihtoehtojen vapaudeksi. Hieno asia. Pystytkö kuvittelemaan mitään huonoa tässä?

Minä pystyn - kokemuksesta. Helpoiten ymmärrettävä heikkous on tietenkin lasten (siis koululaisten) kyky tehdä valintoja. Tuskin kukaan osaa 10-vuotiaana arvioida kannaatako alkaa vieraana kielenä opiskella englantia vai ranskaa. Itse en sitä tiedä vieläkään. Kysymys on varmasti suunnattu enemmän lasten vanhemmille, mutta nykyisen vapaan kasvatuksen mukaan vanhemmat eivät saisi päättää lasten puolesta. Seurauksena on usein 10-vuotiaan oma päätös joka pohjautuu täysin mielivaltaisiin perusteisiin. Mutta koulu ei jäänyt pyytämään lapsen valintaa vain vieraan kielen osalta, vaan valintoja on tehtävä jatkuvasti ja mitä monimutkaisimmista syistä. Valintojen monimutkaisuus taas saa vanhemmat jatkuvasti väistelemään vastuutaan ja valinnat tulevat yhä enemmän lasten itsensä päätettäviksi. Vaan vielä ollaan turvallisella alueella. Valinta opiskeleeko puutöitä vai käsitöitä; opiskeleeko biologiaa vai fysiikkaa on monessa mielessä merkityksetön. Se ehkä määrittelee mihin ammattiin lapsi saa koulutuksen, mutta ei muuta. Asteen merkityksellisempi on valinta meneekö ammattikouluun, lukioon vai lopettaako opiskelun peruskouluun. Se määrittelee tuleeko lapsesta duunari, toimistotyöntekijä vai "pudokas". Se tehdään kuitenkin vasta aikuisuuden lähestyessä ja ratkaisua varten annetaan paljon suoraa ohjausta: sinä sopisit hyvin lukioon. Omasta mielestäni tämäkin päätös pitäisi kuitenkin tulla vielä vanhemmilta, ja niin se useimmiten tuleekin.

Nyt vihdoin asiaan eli monikulttuurisuuteen. Uusin trendi koululaitoksessa on antaa lasten vapaasti muodostaa kulttuurinen identiteettinsä. Lapsen oletetaan siis löytävän itse itsestään ne arvot joiden varaan hän elämänsä rakentaa. Ääriesimerkki Ruotsista kertoo päiväkodeista joissa lapsille ei kerrota omaa sukupuolta vaan hänen tulee itse rakentaa se. Nämä uudet vapaudet kuulostavat hienoilta powerpoint esityksissä norsunluutornissa - kaukana todellisen elämän realiteeteistä. Taaskaan ei nimittäin oteta huomioon lapsen kyvyttömyyttä tehdä järjellisiä päätöksiä. Kun ei lapselle luoda mitään rajoja, ei opeteta mitään perinteitä [josta yleinen esimerkki on joulujuhlan kielto], ei anneta ohjaavaa esimerkkiä, ei mitään mihin voisi tarttua, on lapsen itse tehtävä, ilman neuvoja, valintoja joihin hän ei ole kypsä. Lapsi tiedostaa ongelman ja alkaa tuntea itsensä hylätyksi - orvoksi ja kokee tuskaa liiasta vastuullisuudesta. Lasten ei enää anneta olla lapsia - huolettomia ja ajattelemattomia, vaan nähdään heidät lähinnä lyhyinä aikuisina. Kulttuuriset päätökset ovat luonteeltaan myös täysin toisenlaisia kuin valinta eri tieteiden väliltä. Kulttuuri määrittää ihmisen identiteetin eheyden, käsityksen oikeasta ja väärästä ja opettaa toimimaan yhteiskunnassa. Valinta ei nyt ole duunarin, toimistotyöntekijän ja "pudokkaan" välillä vaan perinteiseen suomalaiseen yhteiskuntaan kuuluvan, vieraan (mutta eheän) kulttuurin edustajan ja mihinkään yhteisöön samaistuvan individuellin välillä. Viimeinen vaihtoehto on minusta kauhea kohtalo - mutta liian suvaitsevaisuuden johdosta yhä yleisempi.

Oon vain köyhä poika Petroskoista,
ei oo mulla yhtään ystävää.
:,: Sirppi ja vasara ne taivahalla loistaa,
baska haisee, balalaikka soi.:,:

[yxtoine humanisti]

Bonaventura, sinä olet hauska täti. Tiukka mutta hauska. (Viimeisin suosikkini kielenkäytöstäsi on "oksennuspallohyökkäys". Hihittelen sitä vieläkin. Olen saanut takiasi monet hyväntuuliset naurut.) Vaikka siis olenkin nyt saanut oman osuuteni opettajan karttakepistä, pidän yhä tyylistäsi.

Jälkistrukturalismi on minusta hanurista joka tapauksessa.

Asia selvä.

Itse pidän joistakin jälkistrukturalismin hedelmistä, erityisesti konstruktionismista, syystä, että se jättää tilaa toisenlaisille tavoille tehdä ja ajatella. En silti kutsu itseäni konstruktionistiksi, enkä pidä konstruktionismia totuuden tai todellisuuden (ylimpänä) mittana. Konstruktionismi on teoria, joka on osoittautunut käyttökelpoiseksi siitä huolimatta, että sitä käytetään myös aseena.

Lyhyesti sanottuna konstruktionismin pyrkimys on kyseenalaistaa suljetut merkitysjärjestelmät. Riippuen siitä, mitä tällä tarkoitetaan, se voi olla aivan hanurista - tai sitten ei. Mahdollisuus rikkoa suljettuja merkitysjärjestelmiä on sinällään hyvä asia, jopa tie vapauteen. Tässä mielessä konstruktionismi on myös sananvapauden väline: saa sanoa toisin, ja joku muukin voi välillä puhua.

Yritin ilmaista, etten näe suomalaisen koulujärjestelmän "piilo-opetussuunnitelmassa" mitään kauhean pahaa.

(Niin, "pahuus" on suhteellista. Paljon pahempiakin asioita on.)

Sen sijaan väite, että vaikkapa suomalainen koululaitos kasvattaisi orjamoraaliin tai kapitalistin hyödykkeeksi, on pitämätön.

Mielestäni ei ole. Mielestäni silloin, kun elämän kerrotaan tähtäävän rahan tekemiseen, taloudellisen pääoman kartuttamiseen ja taloudelliseen kilpailukykyyn, ihminen on alistettu kapitalistiseksi hyödykkeeksi, hyvine ja huonoine puolineen. Mutta tämän pidemmälle en kommentoi (koska loppua ei näy).

Orjamoraali...Hmm... Orjuutta on niin moneen lähtöön, samoin kuin sitä perustelevia moraalejakin, etten tiedä mistä alkaa. Yhtä kaikki, orjuuden perusideahan on se, että joku joutuu luopumaan vapaudestaan vasten tahtoaan hyödyttääkseen toista osapuolta. Voidaan myös väittää, että on olemassa orjuutusta, jota ei edes tunnisteta vapauden riistoksi. (Entä onko orjuus huono asia, jos nauttii siitä? Mikä erottaa tämän addiktiosta?) Se, mitä koululaitoksesta voi sanoa, on, että se kasvattaa hyväksymään vapaudesta luopumisen. Onko tämä orjuutta tai hyvä vai huono asia, ja millä perusteilla, on toinen kysymys.

että lukemaan oppinut talonpoika saattaisi ylpistyä, eikä sitten enää suostuisikaan kyntämään pellolla.

Niin, jonkun ne konkreettiset työtkin on tehtävä. Mutta mikä johtaa päättelemään, ettei aina löytyisi tehtävään halukkaita talonpoikia? Moni talonpoika on pitänyt työstään ja elämäntavastaan. Toisekseen, haluttomuus kyntää pelloilla ei välttämättä ole ylpeyttä. (Ajatus lukemisen ylpistävästä vaikutuksesta palautuu mielestäni ns. herravihaan.) On muitakin syitä haluta opiskella ja vaihtaa alaa. Miksi niidenkin talonpoikien, jotka eivät pidä pellon kyntämisestä, pitäisi kyntää? Vastaavasti moni "herra" haluaisi päästä vähän kyntämään ja katsomaan, kuinka heinä huojuu.

"Follow the money"?

Lalli! Apua!

Ongelmahan meidän koululaitoksessamme on kapitalistin kannalta juuri se, että se tuottaa liian tasa-arvoisen yhteiskunnan. Siksi ne tehtaat viedään sinne Kiinaan.

Toisin sanoen siis väität, että koululaitos ei ruoki kapitalistista järjestelmää vaan haastaa sen? Jos koululaitos kasvattaa ihmisistä yhteiskuntajärjestelmään mukautuavia jäseniä, ja yhteiskuntajärjestelmä pyörii kapitalististen arvojen voimin, väite on virheellinen.

Mutta olen ymmärtävinäni, mitä tarkoitat: kapitalistien ongelma on liian runsaassa korkeakoulutuksessa; ei riitä ihmisiä tekemään kakkaduuneja. (Jos tästä vedetään yhtäläisyysmerkit tasa-arvoistumiseen, silloin kait ajatellaan, että on tasa-arvoista päästää kaikki oleskelemaan ns. ylimmälle portaalle.)

On tunnettua, että korkeakouluttautumisen myötä kyky itsenäiseen tiedonkäsittelyyn kasvaa. Korkeakoulutus siis ruokkii itsenäistä ajattelua ja lähdekritiikkiä. Tämä puolestaan johtaa pyrkimykseen vältellä tarkoituksettomilta tuntuvia kakkaduuneja. (Onkin tunnettua, että korkeakoulutus saattaa myös tarkoittaa korkeampaa palkkaa kuin tehdastyöläisellä.) Tällaisiin valmiuksiin ei peruskoulussa (eikä vielä lukiossakaan) juuri panosteta, mikä osaltaan todistaa väitteesi epäjohdonmukaiseksi: koululaitos ei uhkaa kapitalisteja. Kyllä ne tehtaat siirretään Kiinaan ihan muista syistä.

Mikä sitten olisi konstruktivistin ihanneyhteiskunta?

Kenties sellainen, jossa jokaisella olisi oikeus arvostaa omaa kokemustaan ja omia käsityksiään kysymättä muilta lupaa. Tämä ei mitenkään automaattisesti tarkoita sitä, ettei näillä käsityksillä olisi yhteyttä muiden kanssa jaettuun ja neuvoteltuun sosiaaliseen todellisuuteen. Mutta kuinka realiteetit voisivat olla yhteisiä, ellei niistä ole yhdessä neuvoteltu, ja kuinka voitaisiin yhdessä neuvotella, jos kenelläkään ei ole tuoda omia käsityksiään keskusteluun? Jos yhteinen todellisuus ei rakennu yhteisestä neuvottelusta, todellisuus ei ole yhteinen vaan autoritaatisesti pakotettu.

Jos todellisuudessa koulussa vain iloisesti "rakennettaisiin tietoa" "omaehtoisesti asetettujen kysymysten ja tavoitteiden pohjalta" ja "arvioitaisiin itse, eikä niin, että opettaja käyttää arviointivaltaa"  (konstruktivistien vakiojuttuja), lopputuloksena olisi yhteiskunta, jossa rikkaat hankkisivat pilteilleen korkeatasoista yksityisopetusta, jotta nämä tulevaisuudessa peittoaisivat itsensä alaluokaksi konstruoineen massan.

Jos koulussa harjoitettavan "iloisen tiedon rakentelun" seurauksena rikkaat hankkisivat pilteilleen yksityisopetusta, eikö tämä tarkoita sitä, että nämä rikkaat piltit opiskelisivat (lopulta) jossakin muualla? Kuinka tilanne on tällöin verrannollinen siihen, että koululaitos sallii kaikkien oppilaidensa iloisesti rakennella tietoa? Tai sitten en ymmärtänyt tapahtumaketjua, jonka lopputuloksena tämä eriytyminen tapahtuu.

Kuvailemasi skenaario edellyttää sitä, että eriytymisen päämääränä on muodostaa yhteiskuntaan alaluokka. ("...jotta [rikkaat] tulevaisuudessa peittoaisivat [alaluokan]..."). Toisin sanoen, skenaariosi olettaa ihmisen olentona, joka aina pyrkii muiden yläpuolelle. Käsittääkseni tämä on mahdollista myös nykyisessä koululaitoksessa, syystä, että koululaitos ylläpitää ja ruokkii kilpailuhenkisyyttä, johon opiskelu jopa perustuu. Jos oletetaan, että "rikkaat" pyrkivät eroon vahingollisina pitämistään ideologisista hapatuksista, kuinka voidaan olettaa, että myös "rikkaat" puoltaisivat tällaista kilpailuhenkisyyttä? Jos tämän seurauksena konstruoituu alaluokka, syy ei ole mielestäni niissä "rikkaissa", jotka haluaisivat pilttiensä rakentelevan iloisesti tietoa.

Ne pärjäisivät, jotka olisivat fiksujen vanhempien avulla hankkineet itselleen eliitin arvostamat tiedot ja taidot

Minusta Lalli kirjoitti hyvin siitä, millaisia taitoja eliitti koulun oppilaissa arvostaa. Ne eivät valmista osallistumaan eliittikerhoon.

Koululaitoksen kannalta kysymys on lopulta aika mustavalkoinen -joko oppilaiden on nyt vaan opeteltava se, mikä on opeteltavaksi opsissa annettu, tai sitten heidän on saatava konstruoida mitä haluavat mistä haluavat, jotteivat joutuisi hirmuisen sortokoneiston, yhteiskunnan ja sen työvoimatarpeiden, uhreiksi.

Mustavalkoisuus yleensä vesittää koko porblematiikan. Joko 'teet kuten käsketään' tai 'teet mitä teet, minua ei sitten kiinnosta'. Tämähän on perinteinen my way or no way. Keskiteitäkin voisi löytyä.

"Hirmuinen sortokoneisto"...Nyt sinä kyllä liioittelet. Niin kauan, kuin yhteiskunta toimii tavalla jolla se toimii, on perusteltua kasvattaa lapsi siihen mukautuvaksi. Mutta tulee muistaa Humen giljotiini: Siitä, kuinka asiat ovat, ei voida päätellä sitä, kuinka niiden pitäisi olla.

Koulun rakenteet (arviointi, todistukset, päättötodistuksella jatkoon pyrkiminen jne.) aiheuttavat sen, ettei välimuotoja ole.

En ole aivan varma siitä, millaiset välimuodot sinulla on mielessäsi, mutta yleisenä periaatteena voidaan todeta, että aina löytyy välimuotoja. Jos ei löydy, keksitään. (Joskus on hyödyllistä käyttää konstruktionistista kekseliäisyyttä.) Ei pidä olla niin ehdoton. "Hän ei tiennyt sen olevan mahdotonta, joten hän meni ja teki sen." 

On kuitenkin tärkeää tiedostaa realiteetit. Kaltaisesi nutturapää on tärkeä keskustelija pöydässä, jossa pohditaan koululaitoksen uudistamista.

mikä siinä suomalaisessa koulussa, sen rakenteissa ja käytännöissä, on pahaa? Nykyaikana, kiitos, ei silloin muinaisuudessa, kun voikkamaikka nöyryytti juuri sinua koko luokan edessä tai kässänmaikka purki sen kolmionmuotoisen patalappusi sadistisesti virnistellen.

(Kamalia opettajia! Minun kässänmaikkani kehui minua "ilmiömäiseksi" - tajusin pitsinnypläyksen pampulatekniikan heti -  ja voikkamaikkakin "koripallotähdeksi" tarkkojen heittojeni tähden. Ei traumoja niiltä osin. )

Minusta koululaitoksen kritisoiminen ei tarkoita sitä, ettei voisi pitää opettajista. Mutta ymmärrän: opettajasta tulee helposti laitoksensa metonymia, jonka päälle syljetään se kiukku, jota tunnetaan laitosta kohtaan.

Hyvä Bonaventura... Kukaan ei ole hyökkäämässä sinua vastaan, eikä edes koululaitosta vastaan. (Enkä pidä keskustelutekniikasta, jossa minun on jatkuvasti puolustauduttava. Se ei ole oma käsitykseni rakentavasta keskustelusta.) Toin piilo-opetussunnitelman esille tapana, jolla mokuarvoja – tai mitä tahansa ideologisia arvoja – voidaan viljellä. Kritiikin säilä puolestaan sohaisee itsenäisyyttä häiritsevään auktoriteettiuskoon kasvattamista. Kuria sinällään tarvitaan, siitä ei ole epäilystäkään. En sylje koululaitoksen päälle, varsinkaan suomalaisen. Mutta ainahan kaikessa parannettavaa olisi, sitä enemmän, mitä enemmän lopputulosta haluttaisiin muuttaa.

Heh, yhdellä taikasanalla - "Foucault" - vetäisin sinusta esiin kokonaisen verkostollisen kritiikkiä (joka ilmeisesti oli vain odottanut päivänvaloon pääsyä). Niinpä ilmeisesti päädyin edustamaan sinulle asioita, jotka omassa arvomaailmassasi ovat aivan hanurista. (Toivottavasti et liitä tätä hanuriutta kiinteästi henkilööni. Asiat asioina ja ihmiset ihmisinä.)

Osaat tehdä nokkelia keikautuksia ja argumentointitaitosi ovat kiitettävät. En lähde kilpasille, koska emme kuitenkaan jaa samaa merkityshorisonttia. Tästä syystä puhumme jossain määrin eri asioista ja toistemme ohi. Jos tähän ohipuhumiseen lisätään vielä sarkasmin happamuutta, ajattelen, ettei tarkoituksena olekaan rakentaa yhteisymmärrystä.

konstruktivistit ja muut yhteiskunnan viholliset hyökkäävät koululaitoksen kimppuun. Juuri siksi mädättäjät opettajainkoulutsulaitoksessakin iskostavat opeopiskelijoiden mieliin

Yhteiskunnan viholliset? "Hyökkäävät"..."kimppuun"... "Mädättäjät"... Olisiko aika keittää iltateetä ja nojautua rennommin tuolin selkänojaa vasten. (Sinänsä nokkela tuo kiepsautus: konstruktionistit ovat aivopestyjä, eivät "hirmuiseen sortokoneistoon" alistuneet.)

Millä tavalla pelisääntöjen opettaminen sitten mielestäsi Suomen koululaitoksessa tehdään (verrattuna vaikkapa, sanotaan, Korean koululaitokseen)? Kerro vielä, mikä suomalaisessa tavassa on pahaa. Ihan konkreettisesti, missä kohden se turmelus tulee?

Kun konstruktionistisesti orientoitunutta kehotetaan selittämään jotakin "ihan konkreettisesti" (sen jälkeen kun ensin on todettu jälkistrukturalismin ilmiöineen olevan hanurista), on selvää mihin tällä pyritään. Mikään ei riitä. Ja kuitenkin on olemassa sanonta, jonka mukaan "mikään ei ole niin käytännöllistä kuin hyvä teoria".

Sitä, missä kohdin ja minkä vuoksi "turmelus" tulee, on pohdittu ja perusteltu jo edeltävissä postauksissa (myös Lallin postauksissa). Jos niistä ei voi päätellä mitään, teen sen johtopäätelmän, että niistä ei haluta päätellä mitään.

[yxtoine humanisti]

Tavat, joilla kuvailit, Bonaventura, konstruktionismia sovellettavan, kuulostavat omituisilta. Tai siis epäkäytännöllisiltä ja suoraan sanottuna typeriltä. Olen itsekin vahvasti sitä mieltä, että lapsen maailman tulee olla mahdollisimman selkeä, konkreettisesti jäsennelty ja johdonmukainen - ja että kaikkea ohjaa aikuinen, jolla on oikeus ja velvollisuus kertoa, missä kaappi seisoo.

Vaikuttaa siltä, että konsrtuktionismi mielletään käytännön vaihtoehtojen runsaudeksi ja kaiken suhteellisuudeksi tavalla, jossa mikään ei enää ole ehdotonta (eikä siten myöskään luotettavaa). Ei ihme, jos koululaista alkaa ahdistaa (entistä enemmän).

Mielestäni pitäisi olla selvää, ettei konstruktionismi ole laadullistettavissa noin konkreettiselle tasolle, ei ainakaan tuollaisin sovelluksin. Sen sijaan konstruktionismin tehtävä on pitää merkitysjärjestelmät – koulussakin toisinnettavat – avoimina muutoksille. Tämän ei tule tarkoittaa sitä, että merkitysjärjestelmät olisivat kaiken aikaa avoimina ja kenen tahansa (mielivaltaisesti) muokkailtavissa. Konstruktionismi ei esimerkiksi kiellä hierarkioita, mutta kyseenalaistaa niiden muuttumattoman järjestyksen. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kaikissa järjestelmissä, olkoot kuinka konstruktionistisia tahansa, tulisi olla omat sisäiset ja keskinäiset alistussuhteensa.

Joten tämä on hienosti sanottu:

Ne ovat yrityksiä konstruktivismiin rakenteissa, jotka eivät konstruktivismia salli, ja jälki on sen mukaista.

Mitä puolestaan tulee väitteisiin itsenäisyyden turmeltumisesta: Käsittääkseni itsenäisyys tässä yhteydessä viittaa kykyyn ja mahdollisuuteen kyseenalaistaa ja päätellä itse, ja laajemmin sitä, ettei vastuu omasta itsestä ja elämästä perustu "korkeampien auktoriteettien" varaan (olipa kyse kasvattajista, viranomaisista tai Jumalasta). Toisaalta - tämän olet saanut minut näkemään entistä kirkkaammin - tällainen väite sisältää oletuksen siitä, että ihminen haluaa olla itsenäinen ja vapaa. Tämä lienee virhepäätelmä. Kaikki eivät halua. Virran mukana on kivuttominta kulkea. Tärkein asia, josta ihminen on kiinnostunut, on mielihyvä ja sen tavoittelu, ja eri ihmiset saavuttavat mielihyvänsä eri tavoin. Usean ihmisen mielihyvä ei ilmeisesti edellytä kummoistakaan "vapautta" tai "itsenäisyyttä" - kenties jopa aivan päinvastoin. (Vapaus voi olla pelottavaa.)

Tämän oivaltaminen - kiitos! - muuttaa kritiikkiä; koululaitos "turmelee" vain niitä, joilla olisi hyvät valmiudet olla muita vapaampia ja tavoittaa korkeampi itsenäisyysaste. (Toisaalta, mikä estäisi heitäkään saavuttamasta tavoitteitaan kouluvelvollisuuden suorittamisen jälkeen (ja sen ohessa). Sekö, etteivät he vielä tunnista tätä vapauden ja itsenäisyyden kaipuutaan?)

Seuraavaksi voidaankin pohtia hieman väsynyttä filosofiaa ja ihmetellä, miksi ihminen kuin ihminen ei haluaisi olla vapaa ja itsenäinen? (Vai vastasinko tähän jo itse...) Eikö hän vain tiedä, mitä vapaus merkitsee ja mistä hän jää paitsi, tai mitä hän voisi vapauden avulla saavuttaa? Noh, jos on pakko elää häkissä, olkoot häkki mahdollisimman suuri. Suurempaan häkkiin vaihtaminen tuntuu aina vapauttavalta. (Kenties vapaus on pelkkä tunne...)

En silti pääse yli ajatuksesta, että tällainen, hmm, tietämättömyys (jota myös tyhmennykseksi voidaan kutsua) kahlitsee ihmistä olemasta se, mitä ja kuka hän voisi olla. Se, pitääkö tällaista ongelmaa vakavasti otettavana, riippunee ihmiskäsityksestä. Tavallaan sivuat samaa problematiikkaa myös itse todetessasi,

ettei ihminen voi, ihmisyyteen kuuluvista syistä, koskaan olla täysin vapaa.

...paitsi että sinä et tee tästä ongelmaa. Se vain on (muuttumaton) tosiasia ja piste.

Niin. Mitä se vapaus oikeastaan on, ja missä määrin sen voi saavuttaa? Ja mitä sillä tekee, jos se tekee kaiken muun niin hankalaksi?

Jos tämä tekee ihmisestä ei-vapaan, voi kai liihotella pitkin metsiä ja kiskoa maasta juuria ravinnokseen?

Siis niinku vastapainoksi? (Kivasti sanottu. Alan vähän epäillä, että olet pöytälaatikkokirjailija...) Mutta kaivellakseni hieman käsitemaailmaasi: Ilmauksesi implikoi, että sinusta mainitunlainen vapaudenkaipuu on erityisesti naisten - tai feminiinisten - ongelma. Tämä puolestaan implikoi, että maskuliininen lähestymistapa tuottaa automaattisesti vaaditun järjestyksen ja kurin, käytännönläheisyyden. (Muutoinhan metsässä ei "liihoteltaisi" vaan vaikkapa "mylvittäisiin ja reuhdottaisiin niin että tanner tömähtelee".) Tästä herää kysymys: eivätkö (suomalaisittain miehekkäät) miehet "haihattele" vapaudenkaipuulla? Huomaan myös, että puhut vapauden vastakohdasta vain vapauden negaationa: ei-vapaa. Ilmeisesti ei-vapauden muotoja on siis muitakin kuin "vangittuna" olemista.

En näe [piilo-opetussuunnitelmassa] mitään pahaa.

Jos sinä et näe siinä mitään pahaa (tai jos sinä et näe siinä mitään pahaa), pidätkö edes teoriassa mahdollisena, että siinä voisi piillä minkäänlaista 'pahuutta', edes mahdollisuutena? Käytännön kannalta kysymys on tietysti irrelevantti. Mutta ideologiahan on aina piiloutunut käytännön taakse, lähes näkymättömiin.

Kenties tästä johtuu tämä, että

Minä en tunnista sitä koululaitosta, jossa työskentelen, noista kuvauksista. Arvelen jopa, että tässä hyökätään nyt olkiukkoa vastaan.

Koulussa ei opeteta elämän tähtäävän rahan tekemiseen.

Niin, no ei siellä bisnesmiehiä kouluteta. Mutta opetetaan siinä mielessä, että kunnon kansalaisuuteen kuuluu oman toimeentulonsa hankkiminen, ja että suurin osa ihmisen elämästä kuuluu tällaiseen rahanhankintaan ja kierrätykseen.

Minä koen kyllä olevani paljon vapaampi tässä yhteiskunnassa, jossa eriytynyt työnjako ja teollistuminen ovat tuottaneet korkean elintason ja mukavia keksintöjä [...] Näitä asioita taas ei voi saavuttaa ilman sitä yhteiskuntaa, jonka jäsen jokainen on

Ai ei vai? Siis ilman kapitalistista yhteiskuntaa? Entä jos olisi keksintöjä, jotka vapauttaisivat yhteiskunnan pyörimästä rahanteon ja - kuluttamisen ympärillä? Jos palkkatyötä ei olisi, voisiko ihminen yhä löytää oman hyödyllisen, hmm, tarkoituksensa tai paikkansa maailmassa?

"Hän ei tiennyt sen olevan mahdotonta, joten hän meni ja teki sen."

Sepä siinä on, etteivät konstruktivistit itse ymmärrä, mitä ajavat

Heh, ai joo, tuon sitaatin voi lukea noinkin: 'Hän teki temppunsa, koska oli yksinkertaisesti liian uuno tajuamaan, että asia oli tuomittu epäonnistumaan'. Sitaatilla kuitenkin tarkoitetaan sitä, että ihminen rajoittaa itseään tarpeettomilla ennakkoluuloilla ja virheellisillä uskomuksilla.  

Totuutta ja Hyvyyttä vastaan hyökätään

Tämäpä menee filosofiseksi!

(Ajatteletko, että Totuus ja Hyvyys ovat absoluutteja? Mitä tarkoitat 'hyökkäämisellä'? Voivatko Totuus ja Hyvyys olla kunnioitettavat silloin, jos ne ovat suhteelliset, eli "vain" tietyin perustein määriteltyjä käsityksiä totuudesta ja hyvyydestä? Onko jokaisella oikeus omaan käsitykseensä?)

ilmaisu mädättäjä viitannut sinuun. En usko sinulla olevan pahoja tarkoitusperiä

(Ajatteletko, että kenelläkään voisi olla? Tai siis, keitä ne "yhteiskunnan viholliset" ja "mädättäjät" ovat ja mihin he pyrkivät? Miksi?)

Uskallan lisäksi väittää, että jos koulun tehtävä olisi opettaa ihmiset tyhmistetyiksi eliitin käskyläisiksi, se ei opettaisi oppilaille runoutta, tietoa ihmisoikeuksista, musiikkia ym.

Hyvä pointti. Kenties evil plan ei ole vedenpitävä? Ja humaanit ihmiset ovat saaneet puhkottua muutaman henkireiän sekä ripoteltua sinne tänne pikku avaimia vapauteen?

Ihmettelen myös väitettä, jonka mukaan esim. itsehillinnän opettaminen olisi osa jotain evil plania orjuuttaa ihmiset kapitalistin käyttövoimaksi.

Tarkoitus ei välttämättä ole orjuuttaa ihmisiä kapitalismin käyttövoimaksi, vaan ylipäätään tottelevaisiksi systeemin jäseneksi. Itsehillintää totta kai tarvitaan, mutta siitä se matka robotiksikin voi alkaa - jos kukaan ei käy työntelemässä hieman runoutta väliin. (Mikä erottaa terveen itsehillinnän sairaasta tai robottimaisesta itsehillinnästä? Entä oppisiko ihminen itsehillintää ilman pakottamista?)

Aikanaan todellisessa sääty-yhteiskunnassa köyhien lapset elivät kuin siat pellossa,

Kansallisromantiikassa ei ajatella näin.

ja aatelisten lapsille opetettiin mitä suurimmassa määrin itsehillintää ja tarpeentyydytyksen lykkäämistä.

Joo. Ja hieno esimerkki tämän seurauksista saadaan vilkaisemalla viktoriaaniseen Englantiin. Ankara kuri tuottaa ankaran yliminän. (Yliminä eli superego on freudilainen käsite, joka tarkoittaa samaa kuin omatunto: sisäistetty, kasvatuksesta imetty ja omaa toimintaa ohjaava kuri, eli tavallaan sisäinen äidin tai isän tai jumalan ääni.) Ankara yliminä tuottaa yleensä perversioita, neurooseja, kaksoiselämää ja jopa sivupersoonia, koska jonnekin sen ihmisyyden on mahduttava. (Ei olekaan ihme, että psykologia kehittyi näihin aikoihin, ja että Freud oli hyvin kiinnostunut juuri perversioista.)

Ei ollut ennenkuulumatonta, että aatelinen - jolle siis oli mitä suurimmassa määrin opetettu itsehillintää ja tarpeentyydytyksen lykkäämistä - kipaisi silloin tällöin nus...halailemassa yhtä jos toistakin maatiaistylleröä, kun oman piirin ladyt olivat sellaiseen inhimillisyyteen liian hienoja. (Äidinäidinäitini on muuten tällaisen tapahtuman seuraus.)

Mitä tulee behaviorismiin, en edelleenkään pidä sitä hyvänä suuntauksena, syystä, että se luonnollistaa ihmisen (universaaleiksi) ominaisuuksiksi kulttuurisidonnaisia ominaisuuksia, sekä ottaa valtuudekseen määritellä, mitä ihmisyys on ja mihin se perustuu, ja millä johtopäätelmillä näihin tuloksiin päädytään.

[Nanfung]

Kumpi mahtaa tehdä koululaiseen suuremman vaikutuksen tyhjäpäisiä mokuylistyksiä saarnaava opettaja vai koulun pihalla karkkia jakava nuiva setä?

Tätä viittausta nuivaan namusetään koulun pihalla en ihan ymmärtänyt.

Mitä nuivempi, niin sitä pedompi?

[Sarvikuono]

Jos laittaa kyseenalaistamatta lapsensa kouluun, eikö lapsi ansaitse kaiken mitä koulussa kohtaa oli se sitten kiusaaja, monikulttuurin pakkosyöttö tai uteliaisuuden ja viattomuuden tuhoaminen? Ehkä se on geneettistä ja epäonni seuraa niitä, joilla on surkeat geenit.

[EwithAllinPoe]

Ou, hyvä teksti Sinulta Sivullinen. Olen samaa mieltä, että valintoja myös siirretään liikaa lapsille, aivan kuin he olisivat aikuisia.

Kohta ollaan tilanteessa, jossa kysytään lapselta haluaako hän mennä kouluun, ja oppia jotakin, vai viettääkö hän hauskan päivän Linnanmäellä.

Lapsille turvallisuutta luo myös se, että vanhemmat päättävät heidän puolestaan. Lapset kuitenkin luottavat (tai heidän pitäisi voida luottaa) vanhempiinsa, aikuisiin, jotka ajattelevat heidän parastaan.

Valintoja saa ja joutuu tekemään aikuisena aivan tarpeeksi.
   
Ja toisaalta olisi hyvä oppia myös se, että aina ei voi valita ja saada juuri sitä mitä haluaa. Jos lasten annetaan jatkuvasti päättää ja valita itse, he alkavat hyvin pian vaatia jatkuvaa erityiskohtelua ja loukkaantuvat, jos näin ei kaikkialla tapahdu.

Peruskoulun ei tarvitse olla mikään tarjotin, josta voi valita mitä vain tai ottaa mitä haluaa. Peruskoulu on kai kuten nimikin sanoo, se perusta, joka pitää täällä Suomessa olla pärjätäkseen Suomessa. Muilla kouluasteilla lapsi on jo nuori tai nuori aikuinen, jolla on valmiudet itse pohtia omia valintojaan, niiden seurauksia ja merkitystä.

Jotain suomalaisesta koulusta ja yhteiskunnasta kertoo myös se, jos peruskoulun päätyttyä on paljon nuoria, jotka eivät halua tehdä tai opiskella mitään. Koulun pitää olla myös sellainen, joka säilyttää ihmisen oppimisen, kasvamisen ja kehittymisen halun. Sen säilyminen läpi elämän on melkein tärkeämpää kuin kaikki se varsinainen oppi ja tieto, jota koulusta saamme.

Koska tietoa voi hankkia aina lisää. Halu oppia häviää helposti.   

[yxtoine humanisti]

Pahoittelen, etten jaksa vastata enempiin kysymyksiin. Tämä keskustelu vie tällä hetkellä liikaa aikaa. Olen sanonut sen, mitä halusin sanoa, enkä halua jatkaa aiheesta. Tämä kaikella ystävällisyydellä; keskustelu on ollut mielenkiintoinen.

Ok, kiitos itsellenne.

(*jupinaa* Näin siinä aina käy, kun ollaan pääsemässä itse asiaan... Nyt ymmärrän miehiä taas vähän paremmin.)

[yxtoine humanisti]

Sen haluaisin tuohon aatelisto-köyhälistö sivuutukseen vielä lisätä, että "luokkataistelussa" kunniallisuus on usein ollut köyhälistön ainoa ase tai markkina-arvo, jolla he ovat saattaneet päihittää yläluokan, etenkin eliitin; aatelistohan on aina ollut moraalisesti rappeutuneempaa sakkia kuin porvaristo. Tai no, kuka mitäkin "rappiona" pitää; yhden "rappio" on toisen "vapautuneisuutta". Mutta pointti on se, että aatelisto on ollut porvaristoa kokeilunhaluisempaa, siinä missä porvaristo on rakastanut rutiineja (ja itsehillintää) ja mielellään pitäytynyt niissä. Toisaalta juuri tästä syystä aatelisto on jännittävän dekadenttia, ja porvarillisuus puolestaan tylsyyden synonyymi.

Mikäli keskustelu on edennyt konstruktionismin osalta loppukaneettiin, kerrottakoon seuraavaa: Minä näen asian sillä tavalla, että tyvestä puuhun nouseminen tarkoittaa teoreettisesta ja käsitteellisestä katsauksesta aloittamista. Konstruktionismin soveltaminen ei mielestäni tarokita sitä, että pitäisi alkaa vimmatusti de- ja rekonstruoida kaikkea mahdollista. Sen sijaan konstruktionismia voidaan käyttää välineenä vallitsevan koulutusideologian purkamiseen ja korjaamiseen. Jos siis halutaan soveltaa konstruktionistisia oppeja koululaitokseen (ja ajatella, että tämä vapauttaa koulutettavat entistä suurempaan, myöhemmin elämässä toteutettavaan itsenäisyyteen), on ensin selvitettävä koululaitoksen nykyinen ideologinen arvoperusta ja ihmeteltävä, mikä siinä mättää. Tämän jälkeen kehitellään parempi koulutusteoria (johon siis on sisällytetty ne parempina pidetyt, tavoiteltavat arvot), minkä jälkeen teoriaa sovelletaan yhä käyttökelpoisempaan muotoon. Vähän kuten Lallikin jo alkupostauksessaan ehdotti.

[sivullinen.]

Kohta ollaan tilanteessa, jossa kysytään lapselta haluaako hän mennä kouluun, ja oppia jotakin, vai viettääkö hän hauskan päivän Linnanmäellä.

Ja vastaus on tietenkin: kouluun, siellä saa tehdä mitä haluaa - Linnanmäellä on järjestyssäännöt. Vaan onneksi emme ole vielä näin huonossa jamassa - uskoisin.

Jotain suomalaisesta koulusta ja yhteiskunnasta kertoo myös se, jos peruskoulun päätyttyä on paljon nuoria, jotka eivät halua tehdä tai opiskella mitään. Koulun pitää olla myös sellainen, joka säilyttää ihmisen oppimisen, kasvamisen ja kehittymisen halun. Sen säilyminen läpi elämän on melkein tärkeämpää kuin kaikki se varsinainen oppi ja tieto, jota koulusta saamme.

Koska tietoa voi hankkia aina lisää. Halu oppia häviää helposti.   

Jep. Halu oppia lisää on tosi tärkeä juttu. Jos se katoaa, sen uudelleen hankkiminen vaatii täydellisen asennemuutoksen ja on pitkä prosessi. Itseäni taas esimerkkinä käyttäen: Yläasteella ei opiskelumaistunut, vasta kun peruskoulu oli kaukana takana alkoi kiinnostus palata. Sen vuoksi en vieläkään osaa kieli oppi sääntöjä, mutta tiedän jotain Marxista ja olen oppinut ajattelemaan. Mutta pelkästään koulua oppimisen halun häviämisestä ei varmasti voi syyttää, koska murrosikä. Isoa osaa se kuitenkin näyttelee. Nuortensielujen kanssa toimimiseen liittyy sen verran paljon satunnaistekijöitä ettei tulos ole useinkaan sitä mitä toivottiin vaan sitä mitä tilattiin. Siksi on syytä olla varovainen.

Vaan se ongelmasta - seuraavaksi ratkaisuun. Viimeksi esitin ratkaisuksi nuivaa karkkia jakavaa setää. Se on mielestäni hyvä ratkaisun lähtökohta. Jos lapsi saisi valita opettajan ja karkkia jakavan sedän välillä, niin valinta olisi selvä. Ja jos koulussa valinnat annetaan lapsille, niin mitä siitä seuraa? Siis kysymys on täysin sama kuin keskustelija Mesivirran Linnanmäelle vai kouluun -kysymys. Kirjallinen ilmaisuni oli vain mysteerisempi, ja en esittänyt sitä ongelmana vaan ratkaisuna. Ratkaisuna siksi että siihen voi tarttua ja sen pohjalta voi luoda vaihtoehtoisen mallin. Mitä Bobi Siven tässä tilanteessa tekisi? Perustaisiko hän lapsille harrastuksen joka myöhemmin saisi lähes satatuhatta nuorta oikealle polulle? Vai tuumalisiko hän asiaa aikansa ja jättäisi sikseen? Itse tyytyisin katsomaan vain sivusta.

[sivullinen.]

Uppsalan kunnallisissa päiväkodeissa lapsilta on urkittu mielipiteitä seksuaalisesta suuntautumisesta, syrjinnästä ja uskonnosta – ilman että vanhemmille on kerrottu asiasta halaistua sanaa.

http://rahmispossu.net/2011/09/13/paivakotilapsille-esitettiin-homokysymyksia/

No niin pikku kullannuput, kuka teistä pitää ulkomailta tulleista? Hyvä, hyvä. Ulkoimailta tulleet ovat hyviä ihmisiä kuten mekin. Meidän pitää kaikkien pitää toisiamme tasa-arvoisina. Jokainen on erillainen mutta yhtä hyvä.

Aatteellinen päiväkotilasten kasvatus joka salataan vanhemmilta on jo huolestuttavaa. Paremman Maailman Rakentajat tuskin siinä mitään pahaa näkevät.

[Lalli IsoTalo]

Aatteellinen päiväkotilasten kasvatus joka salataan vanhemmilta on jo huolestuttavaa. Paremman Maailman Rakentajat tuskin siinä mitään pahaa näkevät.

Tässä vihreiden arvojen koulutusvideo EPIC GREEN FAIL!!!!
http://www.youtube.com/watch?v=JfnddMpzPsM

Liitetiedostossa kuvanäyte.

[sivullinen.]

Nyt kun (puhetaidoiltaankin vajavainen) opetusministerimme Jukka Gustafsson on päättänyt siirtää myös päiväkotilapset virallisen sosiaalidemokraattisenaivopesun opetuksen pariin, mieleeni tuli pieni vastaisku mahdollisuus.

Nimittäin meillä on Suomessa harvinaisen fiksuja nuoria ihmisiä. Suurin osa heistä osaa käyttää tietokoneita ja internettiä huomattavasti paremmin kuin suurin osa opetushallituksen henkilöstöstä. Suurin osa on myös kiinnostunut netissä pelattavista peleistä ja hauskoista jutuista - enkä tarkoita tällä +35v ikinuoria vaan ihan +10v lapsia. Olisiko mahdollista tarjota näille nuorille jotain (esimerkiksi pelipohjaista) opetusta joka aatteiltaan ei olisi haitallista - tai olisi jopa myönteistä? Vastaan itse: Kyllä olisi. Löytyisikö tekijöitä - ideoijia, graafikoita, sisällöntuottajia, ohjelmoijia, markkinoijia,...  - valmistamaan sellaista? Entä minkälaisia aatteita pelit voisivat edistää? Kysymys on nyt muille, mutta esitän erään oman ideani alla.

Omassa unelma pelissäni saisi mätkiä maanpetturipoliitikkoja turpaan, kuten tässä:
http://www.altafsayani.com/2008/12/17/play-hit-bush-with-shoes-game-online/
En usko että lapset saisivat siitä yhtä paljon irti, joten pelin pitäisi olla lasten maailmaa käsittelevä. Arvot joita haluaisin pelillä antaa eivät olisi mitenkään maahanmuuttajiin liittyviä vaan perinteistä suomalaista kulttuuria käsitteleviä. Peli koostuisi tasoista joiden suorittamisesta saisi pisteitä ja hyvästä menestyksestä olisi jonkinlainen palkinto. Esimerkiksi itse tulostettava stipendi. Tasot voisivat olla mitä erillaisimpia: "etsi suomenlippu kuvasta", "suomenkartta palapeli" pienimmille ja "yhdistä henkilö ja kuuluisa sitaatti" vanhemmille. Tehtävän ratkaisun tueksi pitäisi aina olla tarjolla apua, sekä KVG.

Idea tuli Linja-Ahon blogista. Siellä on hyvää pohdintaa nykymuotoisen koulutuksen mielekkyydestä. Tosin lähinnä lukion jälkeisen.
http://linja-aho.blogspot.com/search/label/koulutus

(http://img69.imageshack.us/img69/5420/nytjasilloin.png)

[sivullinen.]

Tämä uutinen tuli esille toisaalla toisessa tarkoituksessa, mutta täällä on aiheesta jo keskustelu, ja keskustelun soisi jatkuvan.

Viro on kärkimaita e-palveluiden käytössä ja se näkyy myös koulujen it-opetuksessa. Suomi  sen sijaan on Euroopan häntäpäätä tietotekniikan kouluopetuksessa. [...]

Virossa lapset pääsevät alusta asti tekemään käsillään, sillä oppikirjoja ei ole. Suomessa koulujen tietotekninen varustus on huippuluokkaa, mutta kalliit laitteet seisovat käyttämättöminä. Niitä käytetään eurooppalaisista kouluista vähiten.

http://yle.fi/uutiset/suomen_koulujen_it-opetus_jordanian_tasolla_-_uutta_mallia_haetaan_virosta/6885099

Suomen muuttuminen kehitysmaaksi on jo huomioitu Ylen toimituksessakin. Jotain pitäisi asialle tehdä. Enää ei helmitaulun ja laskutikun käytön osaaminen riitä. Tuskin niitä edes moni osaa. Lyijykynät ja liitutaulut kuuluvat kehitysmaiden kouluihin. Kehittyneessä maassa pitää osata käyttää tietokoneita. Suomen on otettava tässä ryhtiliike - vaikka se sitten tarkoittaisi OAJ:n lakkauttamista ja kaikkien opettajien uudelleen koulutusta.

[Gommi]

Mielestäni mokutus on saatu koulutuksessakin tunkeutumaan takaovesta sisään ahtaan hyötyajatettelun tuomaa väylää pitkin. Kuinkahan monta meistä hommalaisistakin kuuluu uhreihin?

Hankitaan insinöörin putkitutkinto, omakotitalo ja pari penskaa. Ankeaan elämään pitää tunkea mukaan luksusta jotta elämässä olisi edes jotain, kuten etelänmatkat ja hyvät autot. Tämän elämäntyylin ylläpitäminen vaatii entistä enemmän rahaa, joten käytännössä ei ole muuta mahdollisuutta kuin pysyä mahdollisimman rahakkaissa duuneissa eläkeikään saakka ja ehkä sen jälkeenkin. Vaikka käytänkin tästä nimitystä "insinööriluokka", tarkoitan totta kai myös kaikkea muuta keskiluokkaista, yrityksen keskijohtoa, opettajia, kaupan työntekijöitä yms.

Humanismiviha on myös eräs mokutuskeksintö. Kaiken maailman mokuttajat tekevät parhaansa herättääkseen tässä yksinkertaisessa insinööriluokassa humanismivihaa, ja vallan tasapäinen insinööriluokka tanssii pillin tahdissa matemaattisella täsmällisyydellä.

Samaan aikaan on kuitenkin selvää, että humanistit joka tapauksessa vaikuttavat monikulttuurisuuspäätöksiin yliedustavasti: insinöörit kirjoittavat katkeria tokaisuja hommafoorumeille, juovat viinaa ja äänestävät kapinamielessä perussuomalaisia kohuvaltuutettuja, joilla ei ole pääsääntöisesti pitkäjänteisyyttä ja visiota hommaansa, ja mikä tärkeintä- tekevät tyhmänä sitä tuottavaa työtä, jonka veroilla maksetaan humanistiprofessorien, vihreiden kansanedustajien, Eu-rahoitettujen monikulttuuriprojektien ja vastaavien laskut.

Insinöörit eivät kuitenkaan ole niin tyhmiä, etteivätkö tajuaisi tätä, päinvastoin. Mekaniikkaan kuitenkin kuuluu, että he jäävät vain kiroilemaan hommafoorumille ja esittävät ytimekkäitä, kärjistettyjä ja kaikilta osin melko tyhmiä mielipiteitä. Tämä kuuluu kuin nyrkki silmään mokutuskulttuurin valloitussuunnitelmiin: humanismi tulee esittää "turhana paskana", jotta insinöörit saataisiin vieroitettua siitä pois ja heistä saadaan tehtyä se taikaseinä, joka tuottaa rahaa esittämättä kiusallisia kysymyksiä. Sen sijaan insinööri pitää istuttaa telkun ääreen, juomaan viinaa, kauhistelemaan kohumedian juttuja ja kuuntelemaan joutavaa, mukavaa musiikkia. Välillä täytyy tarjota täkyjä, kuten erittäin typeriä kansanedustajaehdokkaita (jotka tietysti tulevat ennemmin tai myöhemmin feilaamaan rajusti, todennäköisesti sosiaalisessa mediassa), joita tällainen insinööri totta kai kapinan- ja muutoksenhaluisena äänestää. Näin saadaan nöyryytettyä tätä luokkaa ja todeta, että humanistieliitti totta kai tietää häntä paremmin nämä päätöksenteon dynamiikat, hänen on syytä keskittyä vain ovensaranoiden sorvaamiseen.

Mitä vähemmän kirjoja, opiskelua, maailmankatsomuksen avartamista, tutustumista vieraisiin kieliin ja kulttuureihin, sitä parempi. Humanistisesti valveutunut insinööriluokka olisi mokutuseliitille pahin mahdollinen painajainen, ja siksi sitä yritetään välttää kaikin voimin- ja käsittämättömän hyvällä menestyksellä.

Mikä siinä on niin vaikeaa ottaa käteensä jotain humanistihömppää ja oikeisiin faktoihin perustuen kritisoida mokuttamista, sen sijaan että esittelee foorumeilla Elon laskuopin mukaan (insinöörin tuotto-humanistin kulutus=kansantalouden aste=log(onnellisuuden taso)) muotoiltuja mielipiteitä tyyliin "Yliopisto on turha, korkeakoulu hyödyllinen" ja antaa suuren yleisön tehdä siitä omat päätelmänsä? 

[Lalli IsoTalo]

Insinöörit ... esittävät ytimekkäitä, kärjistettyjä ja kaikilta osin melko tyhmiä mielipiteitä.

Jeps, meissä kaikissa asuu pieni insinööri. Mutta miksi kouluista on tullut haitallisten mokuarvojen tyrkyttäjiä? Se on ketjun aihe.

Miksi, oi miksi?

[Ari-Lee]

Insinöörit ... esittävät ytimekkäitä, kärjistettyjä ja kaikilta osin melko tyhmiä mielipiteitä.

Jeps, meissä kaikissa asuu pieni insinööri. Mutta miksi kouluista on tullut haitallisten mokuarvojen tyrkyttäjiä? Se on ketjun aihe.

Miksi, oi miksi?

Tätä ei voi ymmärtää kun katsoo uskonto- ja korkeakulttuurikarttaa. Me roskakulttuurin ylläpitäjät emme ansaitse korkeakulttuuria emmekä rauhanuskontoa. Me pottunokkaiset sisäsiittoiset peräkammarinpojat vain keittelemme kiljua ja riitelemme. Suksikoon vi****n kaikki mokuttajat.

[PAHISti]

Tätä olen itsekin miettinyt. Olisi kiva tietää mitä esimerkiksi lukioissa opetetaan nykyisin? Itse en ole lukiota käynyt mutta tiedän useita lukiossa olevia ja jo lakin saaneita, joilla ei ole edes minkäänlaisia perustietoja mistään. Kerran tuli erään kanssa puheeksi noin ohimennen sossun rahoilla eläminen ja tämä ylioppilas väitti vakavissaan, että sillä ei ole minkäänlaista vaikutusta talouteen vaikka sossusta annettaisiin kaikille mamuille ja sossupummeille rahaa, eikä se ole keltään pois. Perusteluksi sain sen, että kerta suomalainen järjestelmä on toiminut tähänkin asti, tulee se myös aina toimimaankin. Vasta argumentointia en voinut tehdä ja perusteluina oli se että hän oli käynyt lukion ja lukenut yhteiskuntatietoa ja minä en

[kertsu59]

Mokutus tunkee jokaiseen rakoon.Aloitin englannin opiskelun kansalaisopistossa,ja ostin oppikirjan.Arvatkaas mitä ensimmäinen harjoitustehtävä käsitteli aiheeltaan.No maahanmuuttoa tietenkin, oli kolme maahanmuuttajaa.Kanadalainen mies joka tuli maahamme rakkauden vuoksi.Italialainen nainen suomalaisen miehensä työn vuoksi.Ja sokerina pohjalla varsinainen maahanmuuttaja,nainen Eritreasta joka saapui maahamme pakolaisena.

[Seal]

Tätä olen itsekin miettinyt. Olisi kiva tietää mitä esimerkiksi lukioissa opetetaan nykyisin? Itse en ole lukiota käynyt mutta tiedän useita lukiossa olevia ja jo lakin saaneita, joilla ei ole edes minkäänlaisia perustietoja mistään. Kerran tuli erään kanssa puheeksi noin ohimennen sossun rahoilla eläminen ja tämä ylioppilas väitti vakavissaan, että sillä ei ole minkäänlaista vaikutusta talouteen vaikka sossusta annettaisiin kaikille mamuille ja sossupummeille rahaa, eikä se ole keltään pois. Perusteluksi sain sen, että kerta suomalainen järjestelmä on toiminut tähänkin asti, tulee se myös aina toimimaankin. Vasta argumentointia en voinut tehdä ja perusteluina oli se että hän oli käynyt lukion ja lukenut yhteiskuntatietoa ja minä en

Yhteiskuntaopin tunneilta ei ole hirveenä muistikuvia, mutta historiassa meille opetettiin, että Suomi oli ennen toista maailmansotaa fasistinen valtio.

[-PPT-]

Jos aiemmilla asteilla indoktrinaatio ei ole vielä onnistunut niin viimeistään yliopisto tekee ihmisistä omituisia kulttuuri-marxilaisen aivopesun tuotetta.

[Tasapainorealisti]

Koska liian moni "Haitattomista Mokuarvoista" on säädetty lailla rangaistaviksi. Vallitsevaa poliittista käsitystä eli lakia siis suojellaan aivan kuten länsimaisessa demokratiassa on ollut tapana. Oppositio muuttakoot tilannetta niin halutessaan, mutta mieluiten harkiten ja ajan kanssa.

[Lalli IsoTalo]

Koska liian moni "Haitattomista Mokuarvoista" on säädetty lailla rangaistaviksi. Vallitsevaa poliittista käsitystä eli lakia siis suojellaan aivan kuten länsimaisessa demokratiassa on ollut tapana.

Onko se koulun tehtävä suojella vallitsevaa poliittista käsitystä eli lakia?

Koulua voidaan pitää instituutiona, jonka tehtävä on alun perin ollut ratkaista sosiaalistumisen ongelma.

Onko se koulun tehtävä ratkaista sosiaalistumisen ongelma?

Mikä on koulun tehtävä?