Miksi kouluista on tullut haitallisten mokuarvojen tyrkyttäjiä?

[MW]

***
Samoin kuuluisa matemaatikko Wolfram on huolissaan koulujen matematiikan opetuksesta. Vielä nykyään opetetaan lähes pelkästään laskemista - esimerkiksi laske 321*32342 - vaikka sen tekee nykyään täysin koneet. Ennen se piti tehdä kynällä ja paperilla, sitten laskukoneella ja nykyään tietokoneella. Päätelkää siitä missä ajassa koulu elää. Eikö kouluissa voitaisi opettaa matemaattisten tietokoneiden käyttöä? Tai missä muualla enää kirjoitetaan kynällä kuin peruskoulussa?
***

Tähän liittyen tulee mieleeni jo lapsena 70-luvulla kuulemani arviot siitä, ettei matematiikkaa tarvitse kouluissa enään opettaa, "kun on nää laskukoneet ja kaikki."

Niillä laskukoneilla ei vaan tee **ttuakaan, jos ei ymmärrä mitä pitäisi laskea, ja miksi, ts. säästävät vain raakaa työtä.

MathLabistakaan ei ole hevon peen hyötyä, jos ei osaa ongelmastaan yhtälöitä muodostaa.

[sivullinen.]

^^ Sitä se Wolfram juuri tarkoitti. Pitäisi keskittyä kykyyn muodostaa yhtälöitä ja ymmärtää ongelma, eikä tulosten mekaaniseen laskemiseen.

[sivullinen.]

Samasta aiheesta keskustelua.

http://hommaforum.org/index.php/topic,56366.0/topicseen.html

[MW]

^^ Sitä se Wolfram juuri tarkoitti. Pitäisi keskittyä kykyyn muodostaa yhtälöitä ja ymmärtää ongelma, eikä tulosten mekaaniseen laskemiseen.

Jep, itse asiassa lukion pitkä matikka tökki pahasti, asennevaiva ja "äks toiseen derivaatta on kaks äks, äks toiseen derivaatta on kaks äks."

Myöhemmissä opinnoissa joku vaivautui havainnollistamaan, mistä siinä on kysymys. Homma lähti hoitumaan kuin vettä valaen. *Köh*

Tosin em. asenneongelman osuutta on näin jälkikäteen vaikea arvioida, kiitos vaan kaikille tasapuolisesti siellä opintien varrella, joillekin erityismaininta.

[Lalli IsoTalo]

Päivän sarjakuva: Baby Blues

[Lasse]

Usein kuulee sanottavan, että lasten "yksilöllisyyttä tulee tukea". Tämähän on täysin päinvastoin, kuten tunnettu psykologi ja temperamenttitutkija Liisa Keltikangas-Järvinen on sanonut: kasvatuksen tehtävänä on nimenomaan poistaa liikaa yksilöllisyys, jotta lapsi oppii toimimaan toisten yksilöiden kanssa. Yhteiskunta ei toimi, ellei toisten käytös ole jotakuinkin arvattavissa.

(korostus minun)

Jeps, mutta tässäkin piru piilee yksityiskohdissa. Japanilaisilla on sanonta, "esiintyöntyvä naula hakataan piiloon". Ja Janten lakikin on useille tuttu:

Janten lain säännöt:
Älä luule, että sinä olet jotain.
Älä luule, että olet yhtä paljon kuin me.
Älä luule että olet viisaampi kuin me.
Älä kuvittele, että olet parempi kuin me.
Älä luule, että tiedät enemmän kuin me.
Älä luule, että olet enemmän kuin me.
Älä luule, että sinä kelpaat johonkin.
Älä naura meille
Älä luule, että kukaan välittää sinusta.
Älä luule, että voit opettaa meille jotakin.
Älä luule, että on jotain mitä emme jo tietäisi sinusta

Käyttäytyminen on ulkoista toimintaa, yksilöllisyyttä voi esiintyä myös pinnan alla. Annetut säännöt ja niiden noudattamisen valvonta ryhmän käytöksessä ei kai suoraan poista yksilöllisyyttä, ellei sen ainoa manifestaatio ole pipon pitäminen luokassa.(tmv)

--Lasse

[Lalli IsoTalo]

Tarkoituksenani oli kirjoittaa juuri tähän ketjuun vastaus Lallin alkuperäiseen viestiin ja puhua siinä Cygnaeuksesta, mutta yleinen ehtimättömyys ja viitsimättömyys estivät ko. miniesseen rykäisyn.

No, tämä postaus on ylipitkä vastaus postaukseesi, joka vain kasvoi ja kasvoi lopulta omaksi ketjukseen. Joten, jos joskus ehdit valottaa meille Cygnaeuksen syvintä olemusta, niin ainakaan se ei ole off topic, koska olet tämän ketjun henkinen äiti.

Toki miniessee saattaa ansaita oman ketjunsakin.

Mutta voisin kaikille suositella lämpimästi tuollaisten pidempien rykäisyjen kirjoittamista omista suosikkiaiheista, koska siinä kirkastuu itsellekin monet asiat.

Mutta tämä tulevan sukupolven kouluttaminen tärkeintä mitä teemme, ja siitä riippuu millainen Suomi on 10, 20, 30, 50 ja 100 vuoden päästä.

Siksi tälle asialle kannattaa uhrata muutama ajatus.

[Loppuasukas]

Usein kuulee sanottavan, että lasten "yksilöllisyyttä tulee tukea". Tämähän on täysin päinvastoin, kuten tunnettu psykologi ja temperamenttitutkija Liisa Keltikangas-Järvinen on sanonut: kasvatuksen tehtävänä on nimenomaan poistaa liika yksilöllisyys, jotta lapsi oppii toimimaan toisten yksilöiden kanssa. Yhteiskunta ei toimi, ellei toisten käytös ole jotakuinkin arvattavissa.

Yhteiskunnan pelisääntöjen opettaminen ei ole vastakohta yksilöllisyyden tukemiselle. Pidän molempia asioita kannatettavina. Muistaakseni tämä Keltikangas-Järvinen sanoo(jossain Tuomas Enbusken puheohjelmassa), että n. 2 vuoden iässä(uhmaiässä) lapselta tulisi karista se kaikkivoipaisuus, mitä lapsi kuvittelee itsellään olevan. Lapsen tulisi siitä lähtien oppia ottamaan muita huomioon.

[isomaha]

Usein kuulee sanottavan, että lasten "yksilöllisyyttä tulee tukea". Tämähän on täysin päinvastoin, kuten tunnettu psykologi ja temperamenttitutkija Liisa Keltikangas-Järvinen on sanonut: kasvatuksen tehtävänä on nimenomaan poistaa liika yksilöllisyys, jotta lapsi oppii toimimaan toisten yksilöiden kanssa. Yhteiskunta ei toimi, ellei toisten käytös ole jotakuinkin arvattavissa.

Ilmeisesti tämän takia 80-luvulla opettajat katselivat toiseen suuntaan kun hieman ylivilkkaat tai vähän muita älykkäämmät saivat turpaan joka välitunti. Yksilöllisyys kyllä poistui. Itse opin olemaan viittaamatta turhan ahkeraan jottei tullut leuka kipeäksi.

[sivullinen.]

"Pirkkalan koulumoniste levitti vasemmistolaista historiakäsitystä"
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=78&t=233&a=10383

Jotka tunnustavat peruskoulunsa 70-luvulla käyneiksi, voivat olettaa saaneensa opetuksessa kunnon annoksen sosialistista maailmankäsitystä. 80-luvulla oli vuorossa solidaarisuuden [kaikille tarpeeksi ruokaa] ihannointi, ja 90-luku tunnetaan tasa-arvon - eli tasapäistämisen - vuosikymmenenä. 2000-luku taas hehkuttaa kapitalismin ja amerikkalaisen suuryritysideologian, johon kulttuurien yhteensulautuminen olennaisena osana kuuluu, aatteita.

Lapsena saatuja ajatuksen peruslähtökohtia on äärimmäisen vaikea muokata jälkeenpäin. Niitä kun ei enää osaa kyseenalaista vaikka lähes kaikki päätökset pohjautuvat niihin.

Uskon kuitenkin annettujen aatteiden vaikuttavan ihmisessä arvaamattomasti: liikaa uskonnollista paatosta saanut voi yhtäkkiä muuttua suureksi uskonnon vihaajaksi. Varsinkin jos elämä ei täytä opissa annettuja lupauksia, ja aseet aatteen vastustamiseen ovat sen sisältä tulleilla todella kovat. Samoin monikulttuurisuuden ihannointi opetuksessa käy itseään vastaan jos monikulttuurisuus ei oikeasti pysty tuomaan uutta rakentavaa voimaa yhteiskuntaan. Suomesta on vielä liian aikaista sanoa miten käy, mutta Ruotsin ja Ranskan esimerkit eivät lupaa hyvää. Toisaalta Amerikan rikkaudeksi tulivat aikanaan juuri maahanmuuttajat kuten myös teollistuvan Englannin. Aika näyttää.

[Lalli IsoTalo]

Talouselämässä on ketjun aiheeseen liittyvä arvostelu kirjasta Leikkiminen kielletty - Kontrolliyhteiskunnan lapset. Kirjailija entinen matematiikan opettaja Jukka Laajarinne, jonka mielestä mm. koululaitoksen tehtävänä on murhata lapset, ja kuuliainen idiootti on työnantajan etu!

http://www.talouselama.fi/kirjat/miksi+lapsille+pitaa+sossottaa/a678262
Kirjat 2.9.201110:04: Miksi lapsille pitää sössöttää? / Toimittaja Ninni Myllyoja

Pamfletissaan Laajarinne sivaltaa vanhempia, mutta nimeää suurimmaksi syypääksi koululaitoksen, jonka tehtävänä on murhata lapset. Lapset pakotetaan istumaan aloillaan ja lukemaan ja kuuntelemaan, vaikka heidän terve ruumiinsa haluaisi liikkua ja elää.

Tämän takia suomalaislapset lopettavat leikkimisen muita pohjoismaisia lapsia aikaisemmin. Koulu-uupumus ja masentuneisuus ovat nuorisomme kansantauteja. Myös nuorten alkoholin käyttö on seurausta sietämättömästä tiedon tyrkyttämisestä.

Koululaitos toimii kuten talousjärjestelmä: itsehillinnän ja ja lykkäämisen logiikalla. Lasten pitää uhrautua ja tarpeet siirtää myöhemmäksi, jotta tulevaisuudessa saavutettavat voitot olisivat sitäkin suurempia. "Vapaus" koittaa kunhan ensin on läpikäynyt 20 vuoden koulutusputken.

Laajarinteen mukaan täysikasvuisuus on sitä, että ihmistä ei tarvitse enää kontrolloida ulkoa käsin, vaan hän oppii kontrolloimaan itseään. Ulkopuolista kontrollia vastaan voi aina taistella, mutta omaa manipuloitua itseään vastaan se ei onnistu.

Kuuliainen idiootti on työnantajan etu, kuten tottelevainen lapsi on aikuisen etu.

- !!!

Mutta voiko lasta kasvattaa? Laajarinteen mielestä ei. Lapset oppivat lähinnä toisiltaan.

[Roope]

Koululaitos toimii kuten talousjärjestelmä: itsehillinnän ja ja lykkäämisen logiikalla. Lasten pitää uhrautua ja tarpeet siirtää myöhemmäksi, jotta tulevaisuudessa saavutettavat voitot olisivat sitäkin suurempia. "Vapaus" koittaa kunhan ensin on läpikäynyt 20 vuoden koulutusputken.

Jos koulussa ihan oikeasti opetetaan ja tuetaan omien tarpeiden lykkäämistä suunnitelmallisesti tulevaisuuteen (tyyliin asuntosäästäminen) välittömän tyydytyksen (tyyliin pikavipit) sijaan, niin olen oikein tyytyväinen. Sen sijaan pitkän koulutusputken autuaaksitekevyys tulee lähivuosina paljastumaan karusti paremminkin itseään huijanneille vanhemmille kuin pätkätyöläisyyden todellisuuden jo tunteville nuorille. Jotainhan kertoo sekin, että lukioiden aloituspaikkoja ei saada enää täytetyksi, mutta ammattikouluihin on enemmän hakijoita kuin paikkoja.

Laajarinteen mukaan täysikasvuisuus on sitä, että ihmistä ei tarvitse enää kontrolloida ulkoa käsin, vaan hän oppii kontrolloimaan itseään. Ulkopuolista kontrollia vastaan voi aina taistella, mutta omaa manipuloitua itseään vastaan se ei onnistu.

Tuon perusteella esimerkiksi alkoholisti ei ole täysikasvuinen, koska hän ei osaa kontrolloida itseään, vaan toimii "väärin". Täysikasvuisuus ei minusta tarkoita tiukkaa sisäistä kontrollia, vaan sen myöntämistä, että on itse vastuussa omista tekemisistään, virheineen kaikkineen.

[Lalli IsoTalo]

Sen sijaan pitkän koulutusputken autuaaksitekevyys tulee lähivuosina paljastumaan karusti paremminkin itseään huijanneille vanhemmille kuin pätkätyöläisyyden todellisuuden jo tunteville nuorille.

Jenkeissä on (korkeiden lukukausimaksujen vuoksi) mietitty vaihtoehtoja akateemiselle loppututkinnolle. Yksi niistä on pyrkiminen kaikin voimin kalleimpiin ja parhaisiin oppilaitoksiin, ja käyttämällä tätä sisäänpääsyä a) verkostojen luomiseen ja b) referenssinä ("Harvard Homman puheenjohtajuus 2011" näyttää hyvältä CV:ssa!).

Tällöin ensimmäisenä opiskeluvuotena liitytään kaikkiin mahdollisiin ainejärjestöihin, ja tutustutaan tulevaisuuden päätöksentekijöihin.

Jatkon kukin hoitelee sitten tavallaan.

[PaulR]

Jatkon kukin hoitelee sitten tavallaan.

Joskus kun oikein muumittaa, haen lohtua siitä, että no sentään menee huonommin. 

[Sunt Lacrimae]

Sitä paitsi, opettaja kyllä tuo omat arvonsa pöytään - luki oppikirjassa mitä tahansa. Niin kuin saksanopettajani, joka totesi derkkujuttujen olevan sitä itseään ja kertoi käytännön matkakertomuksistaan. Vastakkaisiakin esimerkkejä löytyy...

Juu, opettajat on monesti varsinaisia persoonia. En tiedä, ei välttämättä vastavalmistuneet, mutta ainakin ne vanhemmat jäärät. En kyllä tiedä miten asiat sitten nykyään tuon suhteen ovat. Ovatko opet kenties varovaisempia tms.

Itselläni on ala-astemuistoina virsien veisaamista joka ikinen aamu sekä raamatun säkeitä ääneen luettuna (seisten). Uskonnontunnit vasta paasaamista olikin...

---
Steiner-koululaisista kyllä olen kuullut samaa, mutta toisaalta tuttavaperheen tyttö joka siirtyi steiner-koulusta tavalliseen lukioon, pärjäsi erinomaisesti ja kirjoitti laudaturejakin. Koulun rehtori jopa suoraan sanoi hänelle että "susta ei koskaan tule mitään" tai jotain muuta vastaavaa, mut tyttöpä näyttikin närhen munat epäilijöille.

Meidän yläasteelta ja lukiosta löytyivät häröimmät persoonat juuri uskonnonopettajista. Toinen oli viidesläinen seurakunta-aktiivi, jolta irtosi kaikkea hyvin mielenkiintoista juttua tyyliin Punaisenmeren vetäytyminen juutalaisten edessä tapahtui koska Punaisella merellä oli tsunami (Kysyttiin kaverin kanssa näsäviisaina 15-vuotiaina, että keittikö jesse pontikkaa kun vesikin muuttui viiniksi ja jälki-istuntoahan siitä tuli) ja klassinen "Saatana kutsuu minua"-huumoripätkä katsottiin vakavasti pariinkin otteeseen. Taisi se näyttää sen MOT:n "Huumeidenkäyttäjiä, sivareita ja muita ekoaktivisteja"-tuskapätkänkin.

Toinen uskonnonmaikka taas oli agnostinen yleishippi, jonka tunnilla lähinnä kateltiin leffoja (Matrix, Life of Brian ja Jesus Christ Superstar yhdellä syventävällä kurssilla) ja jauhettiin paskaa. Eräs hieno persoona oli myös eräs res.maj-vararehtori, jota voinee kiittää ainakin osittain myös meikäläisen nykyisestä uravalinnasta sekä ammatin että alkaneiden opiskelujen puolesta. Kumma, ettei joku kukkahattu älähtänyt kun hepulla oli toimisto täynnä repro-propagandajulisteita ja militariaa sota-ajalta. 

Ala-asteelle tullessa meillä oli taas jokapäiväiset aamu- ja ruokarukoukset. 90-luvulla. 

[Lalli IsoTalo]

Lisään tähän tämän tärkeän asiakirjan oleelliset sivut.

PERUSOPETUKSEN OPETUSSUUNNITELMAN PERUSTEET 2004

http://www02.oph.fi/ops/perusopetus/pops_web.pdf

2.1 PERUSOPETUKSEN ARVOPOHJA
Perusopetuksen arvopohjana ovat ihmisoikeudet, tasa-arvo, demokratia, luonnon monimuotoisuuden ja ympäristön elinkelpoisuuden säilyttäminen sekä monikulttuurisuuden hyväksyminen. Perusopetus edistää yhteisöllisyyttä, vastuullisuutta sekä yksilön oikeuksien ja vapauksien kunnioittamista.

Opetuksen perustana on suomalainen kulttuuri, joka on kehittynyt vuorovaikutuksessa
alkuperäisen, pohjoismaisen ja eurooppalaisen kulttuurin kanssa. Opetuksessa on otettava huomioon kansalliset ja paikalliset erityispiirteet sekä kansalliskielet, kaksi kansankirkkoa, saamelaiset alkuperäiskansana ja kansalliset vähemmistöt. Opetuksessa otetaan huomioon suomalaisen kulttuurin monipuolistuminen myös eri kulttuureista tulevien maahanmuuttajien myötä. Opetuksen avulla tuetaan oppilaan oman kulttuuri-identiteetin rakentumista sekä hänen osallisuuttaan suomalaisessa yhteiskunnassa ja globaalistuvassa maailmassa. Sen avulla edistetään myös suvaitsevaisuutta ja kulttuurien välistä ymmärtämystä.

Perusopetuksen avulla lisätään alueellista ja yksilöiden välistä tasa-arvoa. Opetuksessa otetaan huomioon erilaiset oppijat ja edistetään sukupuolten välistä tasa-arvoa antamalla tytöille ja pojille valmiudet toimia yhtäläisin oikeuksin ja velvollisuuksin yhteiskunnassa sekä työ- ja perhe-elämässä.

Perusopetuksessa eri oppiaineiden opetus on poliittisesti sitoutumatonta ja uskonnollisesti tunnustuksetonta.

Perusopetuksen paikallisessa opetussuunnitelmassa tulee tarkentaa opetuksen perustana olevia arvoja. Niiden tulee välittyä opetuksen tavoitteisiin ja sisältöihin sekä jokapäiväiseen toimintaan.

2.2 PERUSOPETUKSEN TEHTÄVÄ
Perusopetus on osa koulutuksen perusturvaa. Sillä on sekä kasvatus- että opetustehtävä. Sen tehtävänä on toisaalta tarjota yksilölle mahdollisuus hankkia yleissivistystä ja suorittaa oppivelvollisuus ja toisaalta antaa yhteiskunnalle väline kehittää sivistyksellistä pääomaa sekä lisätä yhteisöllisyyttä ja tasa-arvoa.

Perusopetuksen on annettava mahdollisuus monipuoliseen kasvuun, oppimiseen
ja terveen itsetunnon kehittymiseen, jotta oppilas voi hankkia elämässä tarvitsemiaan tietoja ja taitoja, saada valmiudet jatko-opintoihin ja osallistuvana kansalaisena kehittää demokraattista yhteiskuntaa. Perusopetuksen on myös tuettava jokaisen oppilaan kielellistä ja kulttuurista identiteettiä sekä äidinkielen kehitystä. Tavoitteena on myös herättää halu elinikäiseen oppimiseen.
Yhteiskunnan jatkuvuuden varmistamiseksi ja tulevaisuuden rakentamiseksi perusopetuksen tehtävänä on siirtää kulttuuriperintöä sukupolvelta toiselle, kartuttaa tarvittavaa tietoa ja osaamista sekä lisätä tietoisuutta yhteiskunnan perustana olevista arvoista ja toimintatavoista. Sen tehtävänä on myös kehittää kykyä arvioida asioita kriittisesti, luoda uutta kulttuuria sekä uudistaa ajattelu- ja toimintatapoja.

[TJK]

Lyhyt vastaus: Eliitti edistää etujaan tuottamalla yhteiskuntaan ideologista harmoniaa valtion koulutusmonopolin avulla. Niinpä opetusohjelmiin lisätään arvojen opettamista, ja niistä vähennetään sekä itsenäisen ajattelun että hyödyllisten taitojen (matematiikka, kielioppi jne) opettamista.

Mielestäni mitään salaperäistä eliittiä ei tarvitse olettaa.

Kaikki poliittinen valta oli vain vuosikymmenet raivokkaan monikulttuurisuusideologian läpitunkema. Tietenkin myös koululaitos pyrittiin siis kyllästämään sillä. Kun poliittinen valta vaihtuu, myös koulu alkaa muuttaa vastaavasti suuntaa.

Demokraattista valtaa ei mielestäni voi oikein estää toimimasta tässäkään asiassa, kunhan se turvaa myös mahdollisuuden koti- ja yksityiskoulujen toimintaan.

Pitäisin tosin onnekkaana, jos uudet poliittiset päättäjät pyrkisivät vähentämään koulujen keskusohjausta... opetussuunnitelmien perusteet ovat hyvin yksityiskohtaisia ja arvoväritteisiä asiakirjoja, joilla koulutuksen järjestäjät pakotetaan tukemaan valtion senhetkistä ideologiaa. Ikävä kyllä tulevilta hallituksilta ei kuitenkaan voida riistää oikeutta palata nykymeininkiin.

[Jouko]

Ensimmäinen tehtävä olisi poistaa YLE:tä vaatimus monikulttuurin edistämisestä. Sekin kun tuottaa opetusmateriaalia. James Hirvisaari onkin ottanut tämän tehtävälistaansa.

[pikku hukka]

Kuinka koulut tyrkyttävät haitallisia mokuarvoja?

Opetusohjelman mukaisesti.

Voimassa olevassa opetusohjelmassa puolestaan todetaan, että "perusopetuksen arvopohjana ovat ihmisoikeudet, tasa-arvo, demokratia, luonnon monimuotoisuuden ja ympäristön elinkelpoisuuden säilyttäminen sekä monikulttuurisuuden hyväksyminen."

-- http://www.kaleva.fi/uutiset/rasismi-kitketaan-tyvesta/907524

Olisiko parempi, jos koulu vastustaisi monikulttuurisuutta - vai ehdotatko neutraalia suhtautumistapaa? Kuten jossakin muussa viestissä sanoin, Suomi on monikulttuurinen myös omasta takaa: meillä on täällä romaneja, saamelaisia ja suomenruotsalaisia, joilla tulee olla (ja etenkin suomenruotsalaisilla onkin...) samat oikeudet (ja velvollisuudet) kuin muilla kansalaisilla. Koulun on hyvä sellaiseen kasvattaa. Kysymys on tasa-arvosta ja ihmisten tasaveroisesta kohtelusta iästä, sukupuolesta ja "rodusta" riippumatta. Mikä tällaisessa ajattelussa on mielestäsi väärin? Pitäisikö valkoihoisia/kristittyjä/suomalaisia arvostaa enemmän heidän ihonvärinsä/uskontonsa/kansallisuutensa vuoksi ja ennen kaikkea, pitäisikö sellaista ajattelua opettaa koulussa? Kerrothan, miten koulun tulisi monikulttuurisuuteen mielestäsi suhtautua, kuulisin mielelläni!

Joku mainitsi UNICEF-kävelyn. Tapahtuman ideana on kertoa koululaisille Afrikan maiden tilanteesta (mikä on sinänsä tärkeää tietoa kaikille) sekä siitä, kuinka jokainen voi halutessaan auttaa. Tälläkin foorumilla näkee usein viestiä (ja jopa julkisuudessa joskus olleiden skinien olen kuullut kommentoivan), että Afrikan nälkäänäkeviä ja muita kurjuudessa eläviä tulisi auttaa heidän omassa kotimaassaan. No sitten kun sitä yritetään niin ei kelpaa. Kaikki apu pois, niinkö?

Hyviä kannanottoja Farrowilta. Olen täysin samaa mieltä!

[Brandöt]

Joku mainitsi UNICEF-kävelyn. Tapahtuman ideana on kertoa koululaisille Afrikan maiden tilanteesta (mikä on sinänsä tärkeää tietoa kaikille) sekä siitä, kuinka jokainen voi halutessaan auttaa. Tälläkin foorumilla näkee usein viestiä (ja jopa julkisuudessa joskus olleiden skinien olen kuullut kommentoivan), että Afrikan nälkäänäkeviä ja muita kurjuudessa eläviä tulisi auttaa heidän omassa kotimaassaan. No sitten kun sitä yritetään niin ei kelpaa. Kaikki apu pois, niinkö?

Minä se olin, joka mainitsi UNICEF-kävelyn, joten vastaan sinulle. Olen samaa mieltä siitä, että kohdemaahan tulisi pyrkiä auttamaan; kouluttamalla, pyrkimällä parantamaan naisten ja lasten asemaa ja konkreettisesti viemällä ruoka-apulähetyksiä perille (suuhun asti).

Kehitysavun yksi suuri ongelma on siinä, että kohdemaiden korruptoituneisuus / sotatila / maiden väliset diplomaattiset suhteet usein estävät avun perille menemisen. Laajemmassa mittakaavassa, jos asiaa ajatellaan, niin kehitysapu ei ole auttanut nälänhädän ongelmaa Afrikassa - päinvastoin ongelma on vain pahentunut, ja pahenee koko ajan. Korkea syntyvyys suhteessa alueellisiin resursseihin on perimmäinen, iso ongelma. Minusta ihmisten tulisi pyrkiä myös huomaamaan oma tilanteensa, ja suhteuttaa perhesuunnittelu siihen - Afrikassa minkäänlaisesta perhesuunnittelusta ei voida edes puhua, normina on naisten raiskaukset, yhdellä miehellä monta vaimoa (maksimoidaan syntyvyys), aktiivinen seksielämä ilman minkäänlaista ehkäisyä what so ever.

Puhutaanko näistä ongelmista siinä alakoulun opetustilaisuudessa? Puhutaanko niistä niiden oikeilla nimillä? Ikätasoisesti (lapsemme on nyt 2. luokkalainen)? En usko niin; yhteiskuntamme ei ole vakuuttanut minua siinä muutenkaan, että näissä globaalin maailman ongelmissa tahdotaan katsoa totuutta silmiin.

[Lalli IsoTalo]

Kuinka koulut tyrkyttävät haitallisia mokuarvoja?

Voimassa olevassa opetusohjelmassa ... todetaan, että "perusopetuksen arvopohjana {on mm.} ... monikulttuurisuuden hyväksyminen."

Olisiko parempi, jos koulu vastustaisi monikulttuurisuutta - vai ehdotatko neutraalia suhtautumistapaa?

Tuoreehkojen ismien hyväksymisen sisällyttäminen opetusohjelmaan on oletusarvoisesti syvältä. Vastaan siis 'neutraali suhtautumistapa', eli hyvät ja huonot puolet käsittelyyn.

Esimerkiksi Hankamäellä on aika selvät sävelet, jos haluat tietää millaisia kriittisen puolen näkemyksiä voisi tuoda esiin  http://fi.wikipedia.org/wiki/Monikulttuurisuus:

Monikulttuurisuuden arvostelua
..."kukaan ei voi kannattaa samanaikaisesti useita keskenään ristiriitaisia kulttuureita".

Tässä olisi oikeastaan aika monta väitettä käsiteltävänä, joista Pikku hukka saattaa olla eri mieltä kanssani:

Väite 1. Mokutus on ismi, eli aate tai pyrkimysideologia, joka jossain märin hallitsee yksilön todellisuuskäsitystä.

Ismi tarkoittaa suuntaa, aatetta tai virtausta. ... Sanan päätteenä "-ismi" tarkoittaa myös monenlaisia muita ilmiöitä (esimerkiksi terrorismi, alkoholismi, anglismi, islamismi, kapitalismi).

Spekuloin mokutuksen olevan ideologia, jossa on kulttiuskonnon piirteitä, kuten kerettiläisten vainoaminen vihapuhesyytöksillä.

Väite 2. Minkä tahansa tuoreen ismin pakkohyväksyttäminen lapsilla on vahingollista.

Spekuloin, että kotien pitäisi kasvattaa lapset, siis opettaa aatteet ja arvot. Koulun pitäisi opettaa hyödylliset taidot, kuten kertotaulu ja kirjoitus. Koulu on ottanut yhä vahvemmin kasvattajan roolin, mikä johtaa ihmisluonnon monimuotoisuuden vähenemiseen, enkä pidä haluttavana trendinä.

Minkään ideologian pakkohyväksyttämisen ei pitäisi kuulua julkisen koulun opetusohjelmaan. Jos vanhemmat haluavat kouluttaa lapsensa vaikkapa steineriläisyyteen tai katolilaisuuteen yksityiskouluissa, se on heidän oikeutensa, eikä ýhteiskunnan pidä heiltä tätä oikeutta riistää, koska vanhemmat "omistavat" lapset, ei yhteiskunta.

Pitäisikö valkoihoisia/kristittyjä/suomalaisia arvostaa enemmän heidän ihonvärinsä/uskontonsa/kansallisuutensa vuoksi ja ennen kaikkea, pitäisikö sellaista ajattelua opettaa koulussa?

Yhteiskuntaopin tunneilla lienisi järkevää opettaa pikkuihmisille sellaisia länsimaisia perusarvoja kuten yhdenvertaisuus ja sananvapaus. Siellä kannattaa myös opettaa, että kaikki eivät ajatelle samalla tavalla, eikä tarvitsekaan.

Väite 3: Kulttuurit voidaan asettaa arvojärjestykseen suhteessa kulttuurin käyttäjiin, eli "yhden koon sekakulttuuri" ei todellakaan sovi kaikille.

Olisi varmaankin luontevaa lähteä siitä, että lapselle opetetaan, että kullekin kansalle sopii oletusarvoisesti parhaiten sen oma kulttuuri, koska olosuhteet ja kansanluonteet ovat erilaisia. Edelleen, kukin voi halutessaan yrittää muuttaa maahan, jonka kulttuuri sopii hänelle parhaiten, mutta silloin on sitten syytä käyttäytyä uuden kotimaan kulttuurin mukaisesti.

Kerrothan, miten koulun tulisi monikulttuurisuuteen mielestäsi suhtautua, kuulisin mielelläni!

Monikulttuurisuuden arvostelua
{Hankamäen mukaan} eri kulttuurit eivät ole tasa-arvoisia: esimerkiksi ihmisoikeuksia toteuttavat kulttuurit ovat parempia kulttuureita.

Pitäisikö kuolun asettaa kulttuurit universaaliin arvojärjestykseen? Ei! Koulun tehtävä on opettaa lasta vähitellen tekemään itse omat johtopäätöksensä.

Olisi hyvä kertoa eri kulttuureiden eroista, ja uskaltaa sanoa, että jään ja tulen yhdistämisestä tulee parhaimmillaankin haaleaa vettä. Kaikki sateenkaaret perusvärit ovat kauniita omina itsenään, mutta pelkkää epämääräistä harmautta, jos niitä yhdistellään ihan miten sattuu.

Sen sijaan, huolellisella yhdistämisellä voidaan saada aikaa mielenkiintoisia murrettuja värejä, jotka sopivat loistavasti käytettäväksi valikoiduissa asiayhteyksissä.

[pikku hukka]

Olen samaa mieltä siitä, että kohdemaahan tulisi pyrkiä auttamaan; kouluttamalla, pyrkimällä parantamaan naisten ja lasten asemaa ja konkreettisesti viemällä ruoka-apulähetyksiä perille (suuhun asti).

Nämähän ovat juuri UNICEFin toimintaperiaatteiden mukaisia tavoitteita. Käsittääkseni myös heidän apunsa menee suhteellisen luotettavasti perille. Toki aina voi olla joukossa joku, joka kaappaa kaiken itselleen ja häipyy tiehensä, mutta sellainen riski on aina olemassa niin kauan kuin ihmiset näitä hommia tekevät. UNICEF lienee kuitenkin yksi luotettavimmista järjestöistä mitä avun perille menemiseen tulee, onhan heidän toiminnastaan konkreettisia tuloksiakin olemassa (esim. ne lapsiystävälliset koulut, jotka on sinne jo rakennettu ja toiminnassa. Niitä voi kuka tahansa matkustaa katsomaan, kuten eräs tuntemani henkilö hiljattain teki).

Minusta ihmisten tulisi pyrkiä myös huomaamaan oma tilanteensa

No tämä on totta, toisaalta kenenkään silmät tuskin itsestään avautuvat vaan esimerkiksi koulutus on yksi tekijä, jonka avulla se tapahtuu. Ja länsimaiset ihmiset yleensä, joita he siellä kohtaavat. Lisäksi lapsia tehdään tarkoituksella paljon koska osan arvataan kuolevan nuorina. Jos tämä pystyttäisiin estämään, tarve yhtä suurille lapsikatraille luultavasti vähenisi. Naisten koulutustason ja sitä myötä toimeentulon parantuessa he tuskin ovat yhtä innostuneita jatkuvista synnytyksistä kuin tällä hetkellä (jos heillä asiassa sananvaltaa on; miestenkin koulututtaminen asiassa olisi ehdottomasti paikallaan...).

Puhutaanko näistä ongelmista siinä alakoulun opetustilaisuudessa?

En tiedä, mutta tuskin suoraan, asia on monimutkainen aikuistenkin käsitellä saati sitten aihepiiriin todennäköisesti ensimmäistä kertaa tutustuvien lasten. Mielestäni ongelmia ei ainakaan suuressa mittakaavassa tule heti kaataa lasten niskaan, heillä ei ainakaan niihin ratkaisuja ole. Tuskin missään oppiaineessa lähdetään liikkeelle kaikkein hankalimmin käsiteltävistä asioista. Perusasiat ensin, syventävä tieto sitten, minusta se on järkevä lähestymistapa. (En tosin tiedä, millaista tietoa UNICEF-kävelyn yhteydessä jaetaan, joten tarkemmin en osaa ottaa kantaa.)

[pikku hukka]

Tuoreehkojen ismien hyväksymisen sisällyttäminen opetusohjelmaan on oletusarvoisesti syvältä.

Tavallaan näin. Toisaalta en näe tasa-arvoa ja ihmisten samanarvoisuutta korostavaa ajattelua negatiivisena. Myös hyviä "ismejä" on olemassa, mikäli suvaitsevaisuuden ja monikulttuurisuuden hyväksymisen sellaisena haluaa kuitata.

Vastaan siis 'neutraali suhtautumistapa', eli hyvät ja huonot puolet käsittelyyn.

Tästä voimme olla samaa mieltä. Myös huonoista puolista (eli ongelmatilanteista ja ristiriidoista) tulee voida keskustella avoimesti. En usko, että sitä mikään estää nytkään - mutta siitä en ole ollenkaan varma, että kouluopetus mitenkään kovin "tunnustuksellista" tässäkään asiassa on, joten todennköisesti voit olla huoleti asiasta. Omista kouluajoistani on ikuisuus enkä ole viimeaikaisia koulujen oppikirjoja selannut, mutta joku joka tietää, kuinka niissä pyritään monikulttuurisuuskasvatukseen? Konkreettisia esimerkkejä?

Monikulttuurisuuden arvostelua
..."kukaan ei voi kannattaa samanaikaisesti useita keskenään ristiriitaisia kulttuureita".

Eihän niitä kannattaa tarvitsekaan, kuten ei tarvitse kannattaa homoutta saati kannustaa ketään siihen, vaikka itse asian hyväksyisikin. Mielestäni erilaisuuteen tulee voida suhtautua avoimin mielin, se kai tässä on asian ydin.

Spekuloin, että kotien pitäisi kasvattaa lapset, siis opettaa aatteet ja arvot. Koulun pitäisi opettaa hyödylliset taidot, kuten kertotaulu ja kirjoitus. Koulu on ottanut yhä vahvemmin kasvattajan roolin, mikä johtaa ihmisluonnon monimuotoisuuden vähenemiseen, enkä pidä haluttavana trendinä.

Minkään ideologian pakkohyväksyttämisen ei pitäisi kuulua julkisen koulun opetusohjelmaan. Jos vanhemmat haluavat kouluttaa lapsensa vaikkapa steineriläisyyteen tai katolilaisuuteen yksityiskouluissa, se on heidän oikeutensa, eikä ýhteiskunnan pidä heiltä tätä oikeutta riistää, koska vanhemmat "omistavat" lapset, ei yhteiskunta.

Toisaalta nykyajan "vapaa kasvatus" jättää monet lapset heitteelle ja itse asiassa täysin vaille minkäänlaista kasvatusta. Koululle kasvattajan rooli sopii hyvin, kaikista vanhemmista ei sen sijaan kasvattajiksi ole.

Itse suhtaudun aatteiden opettamiseen lapselle nihkeästi. Lapset oppivat tietämään ja tuntemaan vanhempiensa arvomaailman opettamattakin. Aatteet jättisin lasten itsensä löydettäviksi ja omaksuttaviksi.

Olisi varmaankin luontevaa lähteä siitä, että lapselle opetetaan, että kullekin kansalle sopii oletusarvoisesti parhaiten sen oma kulttuuri, koska olosuhteet ja kansanluonteet ovat erilaisia.

Tästä nyt tuskin voi olla eri mieltä, mutta monikulttuurisuuden tulkinnastasi olen:

Olisi hyvä kertoa eri kulttuureiden eroista, ja uskaltaa sanoa, että jään ja tulen yhdistämisestä tulee parhaimmillaankin haaleaa vettä. Kaikki sateenkaaret perusvärit ovat kauniita omina itsenään, mutta pelkkää epämääräistä harmautta, jos niitä yhdistellään ihan miten sattuu.

Sen sijaan, huolellisella yhdistämisellä voidaan saada aikaa mielenkiintoisia murrettuja värejä, jotka sopivat loistavasti käytettäväksi valikoiduissa asiayhteyksissä.

Ei monikulttuurisuuden tavoitteena ole sulauttaa kaikkia kulttuureita yhteen ja saada aikaan yksi yhteinen sekakulttuuri, johon kaikki enemmän tai vähemmän kuuluvat. Eihän asia niin ole. Tulkintasi johtaa pikemminkin MONOkultturisuuteen kuin MONIkulttuurisuuteen. Ei monikulttuurisuus sitä tarkoita, että sinun täytyy ryhtyä viettämään joulun lisäksi ramadania. Riittää, ettet katso naapuriasi sen vuoksi kieroon, että hän on muslimi. Se on suvaitsevaisuutta, tasa-arvoa ja toisen kulttuurin hyväksymistä.

Kannatan maassa maan tavalla -ajattelua tiettyyn pisteeseen asti. Haluan suomalaisen kulttuurin säilyvän. En silti odota maahanmuuttajien luopuvan omasta kulttuuristaan saman tien Suomen rajan yli astuttuaan. Kaikki muutos vie aikaa, mutta toivon heidän hyväksyvän suomalaisesta kulttuurista ne hyvät asiat (kuten ajatuksen tasa-arvosta) ja sulauttavan omaansa. En odota heidän luopuvan omasta kulttuuristaan täysin. Emmehän mekään luopuisi omastamme. Viettäisin ehkä joulua jollakin tasolla Saudi-Arabiassakin, vaikken edes ole uskonnollinen ihminen. Sallin toistenkin säilyttää omia perinteitään (niin kauan kun ne eivät riko toisten oikeutta omaan elämäänsä tai Suomen lakeja). Vaatimuksemme eivät voi olla kohtuuttomia ja täydellisesti maahanmuuttajan omasta kulttuurista ja perinteistä irrottautumista vaativia.

EDIT/Mielestäni kulttuuri on jotakin, mihin ihminen on kasvanut. Ei siitä ja omasta taustastaan voi koskaan täysin irrottautua eikä sitä ole ehkä kohtuullista vaatiakaan.

EDIT2/Typon korjaus.

[sivullinen.]

Väite 1. Mokutus on ismi, eli aate tai pyrkimysideologia, joka jossain määrin hallitsee yksilön todellisuuskäsitystä.

Spekuloin mokutuksen olevan ideologia, jossa on kulttiuskonnon piirteitä, kuten kerettiläisten vainoaminen vihapuhesyytöksillä.

Ensiksikin olen samaa mieltä että mokutus on puhdas aate - samoin kuin kristinusko - ja pyrkii levittämään "paremman maailman" ilosanomaa - samoin kuin kristinusko. Toiseksi aatteet kulkevat koulussa opetuksen mukana. Kukaan ihminen - opettajakaan - kun ei ole ilman omaa näkemystä oikeasta ja väärästä, ja se heijastuu väistämättä myös opetuksesta.

Mutta miksi sitten monikulttuurin aate on nyt kouluissa "erityisasemassa", sitä en käsitä - tosin en käsitä myöskään muita vallitsevia aatteita. Ehkä talouden globalisoitumisen myötä halutaan myös aatteilla käydä kauppaa - siis on helpompaa myydä amerikkalaisia sarjafilmejä maahan jossa amerikkalainen ajatusmaailma on iskostettu ihmisten mieliin. Siis koulu on osa markkinointia: maailman suurinta bisnestä. Voisiko olla näin? Vai olisiko se valmistelua miehitykselle jota varten kansaa valmistellaan? Suomalaisen kulttuurin tai kansallisen identiteetin vahvistamisen kannalta sitä on vaikea perustella sillä eihän se niitä tue.

Ja tuskin koskaan ihmiset aatteita tyhjästä keksivät, vaikka se onkin yleinen uskomus. Se siis annetaan ylhäältäpäin - useimmiten tarjoamalla korvamerkittyä rahaa ko. hankkeisiin. Aivan samoin kuin vihreän aatteen tai kasviruokailun tyrkyttäminen. Tuskin mitään näistä kultiksi sentään voi kutsua, mutta aivopesuksi ehkä. Mielestäni meidän tulisi silti miettiä mikä motiivi tässä on takana. Kristillisen opetuksen takana oli pitkään valtion halu tehdä kansasta nöyrää veronmaksajaa, joka luterilaisuuden kautta toi korkean työmoraalin. Nykyään Suomessa (hallinnossa) ei uskota enää työn pelastavaan voimaan vaan kulutusyhteiskuntaan. Sekin vihjaisi taustalla olevan kaupallisuus.

Minkälainen aatepohja koulun siis pitäisi lapsille luoda, jollei nykyisen kaltainen kelpaa? Pitäisikö kouluissa olla mahdollista valita jo aate samaan tapaan kuin vieraskieli, valinnainen käsityö ja uskonto? Nuiva/moku/neutraali. Eikö se nyt ole jo ihan mahdotonta toteuttaa? Vai hylätäänkö koko koululaitos ja annetaan lasten oppia vanhemmiltaan ja internetistä saatavalla opetusmateriaalilla?

[pikku hukka]

Mutta miksi sitten monikulttuurin aate on nyt kouluissa "erityisasemassa"

Ehkä siksi, että vastakohtana on suvaitsemattomuus ja rasistinen ideologia, mitä minä tai kukaan ihmisten tasa-arvoon uskova ei voi hyväksyä. Miksi sitten tasa-arvo on parempi kuin epätasa-arvo... sitä voi jokainen tykönään miettiä.

Ja tuskin koskaan ihmiset aatteita tyhjästä keksivät, vaikka se onkin yleinen uskomus. Se siis annetaan ylhäältäpäin

Eivät kaikki aatteet annettuina tule, kyllä niitä ja toisiaan vastaavia, samanaikaisia suuntauksia syntyy, jotka vasta historia osoittaa ja nimeää aatteeksi. Harva ideologia on syntynyt niin, että joku on sen luomalla luonut, varsinkaan mikään yksittäinen taho.

Minkälainen aatepohja koulun siis pitäisi lapsille luoda, jollei nykyisen kaltainen kelpaa?

Hyvä kysymys.

[Lalli IsoTalo]

Miksi sitten tasa-arvo on parempi kuin epätasa-arvo... sitä voi jokainen tykönään miettiä.

Aika monet asiat vaativat määrittämistä, ennenkuin niistä voidaan keskustella, kuten esimerkiksi monikulttuurisuus ja tasa-arvo.

Esimerkiksi tasa-arvo voi olla joko a) juridista, jolloin kaikkia kohdellaan tismalleen samalla tavalla (=sama lähtötilanne, suuret erot lopputilanteessa), b) sosiaalista, jolloin valtiovalta järjestelee olosuhteita tasa-arvoisemmiksi ((=tulonsiirroilla tasoitettu lopputilanne)).

Jälkimmäinen (pohjoismaisen hyvinvointivaltion ihanne) lähestyy sosialismia (progressiivinen verotuksella jokaiselta kykyjen mukaan, ja tulonsiirroilla jokaiselle tarpeiden mukaan.

Nämä tasa-arvot ovat toistensa vastakohtia ja vihollisia. Toisen tuhoaa toisen. Ei voi olla kiintiöitä ja tulonsiirtoja, jos laki takaa jokaiselle yksilölle lähtökohtien identtisyyden, mutta ei lopputulemien samankaltaisuutta.

Tämä ero on hyvä tiedostaa. On sitten eri asia esimerkiksi kuinka monen prosentin parhaiten toimeentulevista pitäisi tukea hädänalaisia, ja kuinka suuri %-osuus tuettavia saa olla. Tässä ketjussa ei ehkä kannata keskustella näistä lukumääristä tai tulonsiirtojen määristä.

Haluan vain painottaa, että kohiseva semantiikka estää meistä usein ymmärtämästä toisiamme, koska yhden tasa-arvo on libertarismia, toisen tasa-arvoa sosialismia. Olisi siis selkeämpää puhua esim. juridisesta tasa-arvosta ja sosiaalisesta tasa-arvosta.

Yhteenveto: Jos koulu opettaa arvoja, nuo arvot täytyy ensin määritellä varsin tarkasti.

[Lalli IsoTalo]

Minkälainen aatepohja koulun siis pitäisi lapsille luoda, jollei nykyisen kaltainen kelpaa?

Pitäisikö kouluissa olla mahdollista valita jo aate samaan tapaan kuin vieraskieli, valinnainen käsityö ja uskonto? Nuiva/moku/neutraali.

Eikö se nyt ole jo ihan mahdotonta toteuttaa?

Vai hylätäänkö koko koululaitos ja annetaan lasten oppia vanhemmiltaan ja internetistä saatavalla opetusmateriaalilla?

Tuhannen taalan kysymyksiä.

[sivullinen.]

Mutta miksi sitten monikulttuurin aate on nyt kouluissa "erityisasemassa"

Ehkä siksi, että vastakohtana on suvaitsemattomuus ja rasistinen ideologia, mitä minä tai kukaan ihmisten tasa-arvoon uskova ei voi hyväksyä. Miksi sitten tasa-arvo on parempi kuin epätasa-arvo... sitä voi jokainen tykönään miettiä.

Nyt vedit vähän liian pitkän aasinsillan. Monikulttuurisuuden vastakohtana on ennemminkin monokulttuuri eikä mikään kaikkien kulttuurien yhdistelmä MONOkulttuuri vaan yksi selvä kulttuuri *.

Valitun kulttuurin ei tarvitse kohdella yksilöitä epätasa-arvoisesti - ei rodun eikä minkään muun perusteella. Se kuitenkin pakottaa kaikki ihmiset toimimaan samojen sääntöjen mukaan ja pyrkii sopeuttamaan ihmeset elämään yhteisessä yhteiskunnassa. Jonkin verran uskonnollista (tai aattellista) erillaisuutta sallitaan, mutta johonkin raja on vedettävä. Ja lopullinen päämäärä pitää olla erillaisten ihmisten sulauttaminen yhteiskuntaan - siis samaan yhteiskuntaan jossa toimitaan samoilla säännöillä.

Viime vuosisadan alussa amerikka toimi kansojen sulatusuunina, jossa kaikkialta tulleet maahanmuuttajat sopeutettiin amerikkalaiseen järjestelmään. Sopeutua oli pakko - myös suomalaisten jotka sinne isolla joukolla menivät. Rasismiksi sitä ei kutsuttu eikä se sitä ollut. Jokaista kohdeltiin ihmisenä eikä erikoiseen uskontokuntaan kuuluminen tuonut erikoisoikeuksia. Samanlaisia hyvin onnistuneita "sulatuksia" on historia täynnä. Vaihtoehtona on kulttuurinen hajaannus: lait ja säädökset antavat ryhmille erityisoikeuksia (ns. positiivinen syrjintä) joka johtaa kaunaan, ryhmien eriytymiseen ja lopulta sisäisiin selkkauksiin. Esimerkkejä en taida uskaltaa esittää.

EDIT: * http://www.youtube.com/watch?v=r5x7klHx3HQ&t=4m

[sivullinen.]

Kiinalaisessa konfutselaisuudessa tasa-arvo taas tarkoittaa olemista tasa-arvoinen muiden samassa (perhe)asemassa olevien kanssa. Pikkulapsi on siis tasa-arvoinen jos häntä kohdellaan samoin kuin toista pikkulasta. Mies taas jos kohdellaan kuten toista miestä [ymmärtäkääpä tämä nyt oikein]. Miestä ei siis tarvitse kohdella samoin kuin pikkulasta tasa-arvon toteutumiseksi.

Tästä kaikki "tasa-arvoistajat" voivat olla vielä samaa mieltä. Sitten kun todetaan että miehen ja naisen välillä ei tarvitse olla tasa-arvoa vaan miestä voidaan kohdella kuin miestä ja naista kuten naista, niin alkaa sovinististiksi syyttäminen. Tasa-arvo on siis niin tunnelatautunut sana ettei siitä saa järjellistä keskustelua aikaan. Se on hitler-kortin kääntöpuoli. Se selittää kaiken; se perustelee kaiken. Sen käyttöä on siksi vältettävä.

[yxtoine humanisti]

Lalli, todella hyvä kirjoitus ja hitsin napakkaa tiivistystä. ("Hyvin pitkä postaus"... Kun olet kirjoittanut kilometrin lisää tekstiä, voimme puhua melko pitkästä postauksesta, siis tavalla, jolla se omassa käsitemaailmassani määritellään. Mutta kaikki eivät ole kaltaisiani, joten pahoittelen jo valmiiksi omaa pitkää vuodatustani.)

Lisäksi, en vielä ole lukenut ketjun kaikkia postauksia, mutta kommentoin tästä huolimatta. Pahoittelen, jos toistan jo sanottua. (Erään suositun ketjun kohdalla yritin toimia asiaankuuluvasti ja tunnollisesti, eli lukea kaiken ennen omaa kommentoimista. Lopputuloksena luin tekstejä 12 tuntia - rattoisa lauantai - , en päässyt loppuun asti, enkä jaksanut päästää pihaustakaan. Toteutan siis mielestäni parempaa vaihtoehtoa. Jo sanottuja voi myöhemmin palata lukemaan, mutta aika ja ajatukset ovat katovaisia.)

Eliitti preferoi hyviä kansalaisia sivistyneiden yksilöiden sijaan.

Olen aivan samaa mieltä.

Koulun piilo-opetussuunnitelman (ks. esim. Donald Broady 1986) tarkoitus on kasvattaa ihmisistä kunnollisia (eli tottelevaisia) kansalaisia, ei itsenäisiä aikuisia. Mutta koska väite siitä, etteikö koulu muka pyrkisi kasvattamaan lapsista "itsenäisiä aikuisia", on kammottava, käsite on otettu haltuun määrittelemällä se ja väittämällä, että itsenäinen aikuisuus tarkoittaa pärjäämista yhteiskunnassa. Ja voilà: paluu lähtöruutuun; yhteiskunnassa pärjää juuri sellainen aikuinen, joka tekee kuten sanotaan – ja juuri tämä on yhteiskunnan toimivuuden kannalta keskeistä. Että oksat pois ja kelottumaan.

Käytännössä koko yhteiskunta on kuitenkin rakennettu niin tiiviisti mm. nykyisen koululaitoksen (ja vastaavalla ideologialla toimivien instituutioiden) ympärille, että vahingollista ideologiaa on vaikeaa havaita, etenkin syystä, että "hyödyt" näyttävät niin suurilta ja kiistattomilta, ja syystä, että elämä ja sen realiteetit 'nyt vaan ovat tällaiset'. Koulussa pitää käydä ja piste. Ei saa heittäytyä hankalaksi eikä olla omituinen eikä kysellä liikaa, vaan kuunnella ohjeita niiltä, jotka tietävät "sinun parhaasi".

Mitä tulee aikuisen itsenäisyyteen... Jos oikeasti olisi kyse itsenäisestä aikuisesta, hän ei olisi niin riippuvainen auktoriteeteista ja yhteiskunnan diktatuurimaisesti määritellyistä pelisäännöistä, kuin nykyään on. Itsenäinen aikuinen osaa ja uskaltaa ajatella itse, tehdä valintoja itse (ja pyrkii myös kantamaan niiden seuraukset), on emotionaalisesti manipuloimattomissa ja hallitsee eloonjäämisen perusteet. Nykyaikuisen kun laittaa metsään ilman kännykkää (tai ainakin ilman kenttää, vieläpä paukkupakkaseen), taitaisi aika moni meistä jonnekin puun juurelle lyyhistyä sitten, kun ei enää jaksa panikoida (tai yrittää soitella kännykällä apua).

Tällainen avuttomuus on modernille yhteiskunnalle hyödyllistä, koska silloin sen jäsenet pysyttelevät (rahalla pyöritettävien) infrastruktuurien läheisyydessä rahaa tekemässä. Niinpä "itsenäiseksi aikuiseksi" kasvaa juurikin "opettelemalla valtion vaatiman yhteiskuntakelpoisuusdoktriinin perusteet." (Todella hyvä ilmaisu sinulla tuossa!)

Laitan tähän vielä selvennystä käsitteestä 'piilo-opetussuunnitelma' (myös Loppuasukkaan kysymystä silmällä pitäen).

Koulut siis tyrkyttävät haitallisia mokuarvoja erityisesti piilo-opetussuunnitelman mukana. Wikipedian mukaan piilo-opetussuunnitelma tarkoittaa "sosiaalisen vuorovaikutuksen sääntöjä, joita noudatetaan koulussa tai työpaikalla, vaikka niistä ei ole erikseen sovittu. Se täydentää formaalia eli muodollista opetussuunnitelmaa. Piilo-opetussuunnitelma sisältyy koulu- tai työympäristössä välittyvään epäsuoraan viestintään, opetussisältöihin tai työpaikan käytäntöihin." Ja hieman lisää valoa Oulun yliopiston sivuilta:

Normaalioppilaaseen kouluinstituutiossa kohdistuvat piiloopetussuunnitelman sosiaaliset odotukset (Rinne 1984, 91 pohjalta muokattu).
o   Vaatimus järjestäytyä ehdottomiin valtasuhteisiin.
o   Vaatimus sopeutua koulun vallitseviin rutiineihin ja sääntöihin.
o   Vaatimus toimia silloin, kun sitä pyydetään.
o   Voimakas itsekontrollin vaatimus ja toiminta toisten odotusten mukaan.
o   Vaatimus työskennellä ja suoriutua näennäisen yksilöllisesti ilman toisia.
o   [...]
o   Vaatimus sopeutua jatkuvaan kontrolliin ja vertaamiseen sekä kilpailuun.
o   Aikakäsitteen keinotekoinen (työnjohdollinen, rationaalinen) pirstominen.
o   Odottamisen ja kärsivällisyyden oppiminen (joka toisinaan muodostaa pääosan oppimisajasta).

Donald Broady: "Opettajien ammattitauti on taipumus yksilöllistää ja psykologisoida, toisin sanoen etsiä ongelmien syitä lähinnä omasta (tai oppilaiden ja rehtorin) persoonallisuudesta, olla näkemättä tekijöitä, jotka määräävät ja rajoittavat opettajien (ja oppilaiden) toimintamahdollisuuksia." (Broady, Piilo-opetussuunnitelma, s. 9)

http://apumatti.oulu.fi/apumatti/lcms.php?am=313-313-1&page=692

Piilo-opetussuunnitelmasta se Winston Curchillkin oikeastaan puhui tässä lainaamassasi sitaatissa:

Schools have not necessarily much to do with education... they are mainly institutions of control, where basic habits must be inculcated in the young. Education is quite different and has little place in school.

Valtio haluaa mielummin paimentaa lammaslaumaansa, kuin kouluttaa itsenäisiä paimenia. Siksi omasta opetusohjelmastaan itsenäisesti päättävät koulut (ja vanhemmat) ovat kirosana.

...Ja siksi valtiollisesta holhouksesta edes jossain määrin vapaa kouluttaminen on tehty mahdottoman hankalaksi kaikilla kuviteltavissa olevilla tasoilla (kuten mielikuvien ja maineen -, talouden - ja käytännön toteutuksen tasolla). So there's (almost) nowhere to run. Väittäisinpä, että yhteiskunnan siirtäminen edistyneemmän teknologian aikaan on ollut vaivalloisempaa, kuin koulutusjärjestelmän uudistaminen olisi. Että se on vähän mitä se eliitti haluaa. (Tähän väliin haluan kommentoida TJK:lle, että salaperäistä eliittiä ei tarvitse olettaa, koska eliitti ei ole salaperäinen eikä sitä tarvitse olettaa. Kyse on lähinnä siitä, minne kaikkialle eliitti on lonkeronsa ujuttanut. Eliitti sinällään on jo historiallinen tosiasia, osa sitä tapaa, jolla yhteiskuntana on eksistoitu ja eksistoidaan.)

Mutta ei mitään niin pahaa etteikö jotain hyvääkin; kaikkia vapauksia voidaan käyttää väärin ja vahingollisesti, joten ainakin säästymme epäilyttävältä yksityiskoulutoiminnalta. Kysyä tietysti voi, onko tämä epäilyttäviltä kouluilta välttyminen koulutusvapauden menetyksen arvoista, vapaudella kun on aina hintansa. (Tähän väliin haluan lausua, että minusta on kökköä, jos länsimaalainen menettää vapauksiaan syystä, että hänen maahansa muuttaa massoittain holhouksen tarpeessa olevia ihmisiä. Jotta kukaan ei käyttäisi vapauksiaan väärin, kaikki joutuvat kärsimään. Koska "tasa-arvo".)

"yhtenäistetty kansanmieli"

(Hyvä käsite. Tulee lähelle kollektiivisen (piilo)tajunnan käsitettä, jota hallitaan myyteillä. "Myytit ajattelevat meissä." - Claude Lévi-Strauss.)

Se, joka kontrolloi koulutuslaitosta, kontrolloi jossain määrin kulttuuriamme, ja "yhteistettyä kansanmieltä", jos sellaisen käsitteen suostut hyväksymään.

...Ja historiaamme (ynnä muita kertomuksiamme), maailmankatsomustamme, ihmiskuvaamme...

Ilman muuta.

Hän [John Dewey] tavoitteli mm. epäitsekästä ajattelua ja kollektiivista harmoniaa

(Miksi tästä tulee mieleen myös kukkahattu-propaganda ja "Toiseuden kohtaaminen" itämaista filosofiaa soveltamalla: oma ego on häivytettävä, on sopeuduttava eikä saa vaatia "liikaa"... Meitähän pommitetaan joka taholta!)

poliittisesti korrektiksi kansalaisiksi, eli itselleen haitallisiksi idiooteiksi

Ihana käsite: "itselleen haitallinen idiootti". Just nappimääritelmä poliittisesti (liian) korrektille ihmiselle. Tjaa, mutta yksien korrektiudesta voivat muutkin joutua kärsimään...

(s. 1959)

(Viisysi? Pakko sanoa, että varsinkin siinä tapauksessa olet hirmuisen tiedostava ihminen. Ikärasisti? Minä? Pois se minusta! Asenteeni vain automaattisesti kytkeytyy  positiiviselle syrjinnälle ja joudun antamaan sinulle lisäpisteitä; minä kun luulin, että olet "vain" tiedostava nuori aikuinen, ja sitten oletkin ajattelultasi lähes yliluonnollisen notkea viisikymppinen. Tarkoitan sanoa, että monille nuoremmillekin useat esittelemistäsi ajatuksista ovat vaikeita sisäistää, syystä, että ne poikkeavat aikoinaan opituista ja kokonaisia sukupolvia hallinneista ajattelutavoista.)

Jos vielä jatkamme tällä tiellä jolla olemme, päädymme vielä sinne mihin olemme menossa.

(Hei, kuka noin hyvän sanonnan on keksinyt! Toihan pitää kirjoittaa ylös...)

Koulutus on tehokkaampi ase kuin inkvisitio

Todellakin. Tämänhän myös kuuluisa Michel Foucault osoitti käsitellessään vankilalaitoksen historiaa (teoksessaan Tarkkailla ja rangaista): ruumiin kurituksesta ja kehon vangitsemisesta on siirrytty sisäistettyyn Panopticoniin, sisäistettyyn itsetarkkailuun. Tämän seurauksena ihminen on edollistunut kokemaan toimivansa "oikealla tavalla" vasta toimiessaan kuten on käsketty. (Myös mielihyvä ja rauha ovat usein sisäisen "Panopticonin" säätelyssä ja valvonnassa.) Ei ihme, että länsimainen ihminen stressaantuu "itsekkyydestä" (vai itsenäisyydestä?) – sehän on yhteiskuntakelpoisuuden vastainen doktriini. (Vetoaminen ihmisen itsekkyyteen ja siitä johtuvaan syyllisyyteen näyttää olevan aina yhtä tehokas naru vedellä kristillisen kulttuuripiirin kasvattia.)

"A general State education is a mere contrivance for moulding people to be exactly like one another; and as the mould in which it casts them is that which pleases the dominant power in the government...; in proportion as it is efficient and successful, it establishes a despotism over the mind, leading by a natural tendency to one over the body."– John Stuart Mill, "On Liberty"

Tässä kuvataan mielestäni samaa asiaa, josta Foucault puhuu kirjoittaessaan kurin sisäistymisestä ruumiin rytmeihin asti. Selkeänä tällainen sisäistäminen näkyy esimerkiksi militaristisessa kurissa, jossa kurin ja järjestyksen ilmeneminen kehon hallintana on hyvin tärkeää. Toisena esimerkkinä tulee mieleeni anoreksia: sehän on äärimmäistä, sisäistetyn kurin ulkoistamista, kurin ja hallinnan kehollistamista. Anoreksia on siis esimerkki ruumiillisena ilmenevästä sisäisestä kurinalaisuudesta - ja tässä mielessä jopa parempi esimerkki kuin vaikkapa armeijan kasvatus. Ei olekaan ihme, että anoreksiaa pidetään tunnollisten ja kunnollisten tyttöjen sairautena.

Kun lapsen tyhjään mieleen, tabula rasaan, kerran maalataan mitä tahansa, sen jälkeen Edit - Undo on vaikeaa. Taiteilijasta siis riippuu, millainen tästä elinikäisestä taideteoksesta, lapsesta, tulee. Opettajan sivellin on voimakkaampi ase kuin miekka, tai inkvisaattorin kidutuspenkki (joka ei ehkäise kerettiläisyyttä, ainostaan rankaisee siitä).

Tabula rasasta en ole samaa mieltä, jo skeema-teorioiden takia, mutta tämähän ei muuta kirjoituksesi loistavaa pointtia: Edit - Undo on vaikeaa. Erityisesti fasistiset, pakkomielteisiin johtavat indoktrinaatiot pitäisi kieltää lailla. Kuka tahansa onkaan keksinyt uskonnon, on keksinyt nerokkaan ja näppärän hallintakeinon - eikä mikään järkisyy tai todiste tule sitä häiritsemään. Niinhän sitä sanotaan, että mikä on perusteitta omaksuttu, sitä ei perusteilla kumota.

Rockefeller

Uuu...paha.
Tästä nimestä tulee mieleeni esittämäsi väite follow-the-money. Sitä seuraamallahan pääsee jo hyvin pitkälle. Mutta entä, jos ihminen ei tarvitse rahaa? (Ketkä eivät tarvitse rahaa ja miksi?) Mitä sitten seurataan? Tämä taitaa mennä jo pelilaudan yli.

"Homo Stupidified"

(Jälleen hieno käsite. Ja hieno määritelmä.)

Haluaisin vielä kommentoida sitaatteja Benjamin Disraelin ja Ninni Myllyojan suusta, taustanaan väitteesi "Koko yhteiskunta voi romahtaa totalitarismiin yhden sukupolven kuluessa, ja tuo muutos on selvästikin jo käynnissä." Mutta hieman myöhemmin ja uudessa postauksessa, ettei yhdestä tule niin kohtuuttoman pitkä.