2011-09-05 HS MAAILMAN KIRJAT SEKAISIN:Suomalaisuudella ei ole pysyvää perustaa

[skrabb]

MAAILMAN KIRJAT SEKAISIN 8/8
Suomalaisuudella ei ole pysyvää perustaa
J. V. Snellmanin ajatuksia on käytetty niin nationalismin kuin EU-myönteisyydenkin pönkittämiseen, mutta niiden keskeistä opetusta ei ole aina ymmärretty.
5.9.2011 3:00 | Kommentit

A A Marja Jalava Kirjoittaja on Suomen Akatemian akatemiatutkija ja historian dosentti Helsingin yliopistossa.

Suomen suuriruhtinaskunta syntyi vuonna 1809 yllättäen Napoleonin sotien sivutuotteena. Tunnettua sanontaa mukaillen ruotsalaisia ei enää oltu, eikä venäläisiksi haluttu tulla, muttei myöskään tiedetty, mitä "suomalaisuus" on.

Suomalaisuusliikkeen varhainen ideologinen johtaja, filosofi J. V. Snellman (1806–1881) pohti vuonna 1844: "Lieneekö moni meidän maanmiehistä ikään ajatellutkaan sen asian päälle, mitähän se Suomi ja Suomalaiset tahtoo sanoa?"

Snellman itse ajatteli asiaa siinä määrin, että hänen koottuja teoksiaan voidaan pitää suomalaisen nationalismin peruskirjana. Tähän asemaan hän ei kuitenkaan noussut yksinomaan teostensa ansiosta. Vähintään yhtä olennaista on se, mihin hänen ajatuksiaan on vuosikymmenten ja -satojen saatossa käytetty.

Taistelu oikeasta Snellman-tulkinnasta alkoi jo Snellmanin elinaikana. Suomalaisuusliikkeen maltilliselle siivelle Snellmanin kansallisuusohjelman ydin oli suomen kielen ja kulttuurin asteittaisessa kehittämisessä.

Radikaali siipi sen sijaan vaati totaalista, yksiarvoista suomenmielisyyttä ja -kielisyyttä. Vuonna 1906 se käynnisti Snellmanin 100-vuotissyntymäjuhlan kunniaksi jyrkän suomalaistamisohjelman tunnuksenaan "Takaisin Snellmaniin!"

Autonomian ajan lopun venäläistämisvuosina Snellmaniin vedoten puolustettiin myös myöntyvyyssuuntaa. Siinä oli keskeistä lojaalisuus Venäjää kohtaan ja pidättäytyminen väkivallasta.

Täysin toisenlaisen Snellmanin löysi sisällissodan jälkeen "valkoisen Suomen" perintöä vaalinut äärioikeisto. Se valjasti Snellmanin "miehekkään isänmaallisuuden" palvelemaan aseellista voimankäyttöä ihannoivaa "ryssävihaa" ja Lapuan liikkeen poliittista terroria.

Toisen maailmansodan raunioilla aika oli jälleen kypsä uusille Snellman-tulkinnoille. Porvarillisella puolella hahmoteltiin suhteessa itänaapuriin reaalipoliittista jatkumoa Snellmanista Paasikiveen ja Kekkoseen. Vasemmisto puolestaan korosti Snellmanin yhteiskunnallista ohjelmaa vaatien tämän "suurta uudelleenarviointia" marxilaisessa hengessä.

1960- ja 1970-luvuilla oikeisto ja vasemmisto kohtasivat toisensa kansallisteknokraattisessa kehitysuskossa, joka perustui ihanteeseen kokonaisvaltaisesta ja rationaalisesta suunnittelusta. Siinä oikeistolais-snellmanilainen kansakunnan eheyttämistä ja valtion kokonaisetua korostanut ajattelu yhdistyi niin ikään valtiokeskeiseen vasemmistohegeliläiseen vasemmistolaiseen yhteiskuntasuunnittelun ideologiaan.

Akateemisessa maailmassa valtiojohtoinen ohjaus ja säätely saivat vastaansa Snellmanin sivistysyliopistoihanteen. Sen voimin on nykyisinkin puolustettu akateemista vapautta ja autonomiaa vastavoimana tutkimuksen ja koulutuksen välinearvoa korostavalle tiede- ja koulutuspolitiikalle.

Toisen maailmansodan jälkeen murtui myös kansallisen historiankirjoituksen traditio. Siinä suomalaisen kansakunnan synty oli kuvattu Snellmanin kaltaisten "hengen suurmiesten" kätilöimäksi orgaaniseksi kasvukertomukseksi. Nyt Suomi sen sijaan nähtiin tiettyjen valtaryhmittymien ja yksilöiden rakentamana "kuviteltuna yhteisönä".
[...]

Koko pläjäys:
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Suomalaisuudella+ei+ole+pysyv%C3%A4%C3%A4+perustaa/1135269107352/?cmp=tm_etu_paakirjoitus

[perunanena]

Ihan hyvä artikkeli.  Ketä tahansa menneisyyden arvostettua ajattelijaa voidaaan käyttää oikeastaan, minkä tahansa asian puolustamiseen/vastustamiseen.

[Kommeli]

Suomalaisuudella ei ole pohjaa enemmän markkinaorientoituneessa korporatiivisessa keskitettyyn suunnitelmatalouteen tähtäävässä kulutusyhteiskunnassa, koska henkiset arvot nähdään maallisia kulutustottumuksia hankaloittavina tekijöinä ja pelkkinä mainonnan välineinä. Tälläiset kirjoitukset valmistelevat meitä uuteen markkinaorientoituneeseen yhteiskuntaan, jossa valitettavasti suomalaiset ovat häviävän pieni vähemmistö ja "amerikkalaista kapitalistiyhteiskuntaa" alempiarvoinen yhteisö. Yksilön vapauksia rajoittavana tekijänä suomalaisuus on aina vähempiarvoinen, kuin suurten korporaatioiden, yhtiöiden ja markkinavoimien hallussa oleva julkinen tila. Siksi suomalaisuutta ja yleisesti kansallisia identiteettejä väheksyvien kirjoitusten tarkoitus ei ikinä ole yksilön vapauksien korostaminen tai turvaaminen, vaan kohdeyleisön valmisteleminen tulevaa hedonististä kulutusyhteiskuntaa varten. Nämä kirjoitukset ovat siksi mielenkiintoinen todellisuudesta irtaantunut osoitus kirjoittajansa joko naiivista uskosta ympäröivän yhteiskunnan perimmäisiin tarkoituksiin tai välinpitämätön, ymmärtämätön tai pahantahtoinen johdatus oman elitistisen piirin kannattavaksi kokemalle tielle. Yksilön vapaudet eivät ikinä voi täydellisesti - eivätkä edes paremmin - toteutua keskitetyn suunnitelmatalouden ja markkinavoimien yhteiskunnassa, jossa pienellä vähemmistöllä on demokraattisen päätäntäprosessin kautta mahdollisuus entistä voimakkaampaan vallan keskittämiseen, valitettavasti suomalaisuuden pysyvän pohjan kyseenalaistaminen ja poistaminen nyky-yhteiskunnassa tarkoittaa juurikin tätä. Monikulttuurisuus on kansojen sekoittamiseen ja yhdenmukaistamiseen, valkoisen miehen ja naisen tuhoamiseen tähtäävä kieroutunut suunnitelma eikä sitä pitäisi kannattaa kenenkään maailman monimuotoisuutta ja dynamiikkaa sekä yksilön vapauksia todellisesti kannattavan henkilön.

Snellmanin kirjoituksista jokaisen kannattaisi lukea ainakin "Valtio-oppi":
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=23&t=157&a=1967
http://www.snellman200.fi/kootut_teokset/pdf/Osa_5.pdf

[illmaninati]

Tuossa on Lapuan liikettä käsitelty vähän yksioikoisesti. Alun perin se kuitenkin oli uudistusmielinen liike, jolla oli laaja kansan tuki ja toimintatavatkin olivat paljon mainettaan maltillisempia.

Lopun ajan "pienterrorismijoukkojen" voidaan katsoa lähinnä kaapanneen hyvämaineisen nimen perustaessaan Lapuan Liike ry:n. Tässä kohtaa pitää mun mielestä muistaa että liike ei enää tässä vaiheessa nauttinut kansan kannatusta ja toimi omin päin.

[Marko Parkkola]

Ihan hyvä artikkeli.  Ketä tahansa menneisyyden arvostettua ajattelijaa voidaaan käyttää oikeastaan, minkä tahansa asian puolustamiseen/vastustamiseen.

Totta. Mutta jos ehdottaa, että eiköhän palata ulkomaanavussakin Snellmannin aikoihin ja varsinkin Afrikan väkiluvussa samoihin lukuihin kuin silloin ennen avustuksesta johtunutta räjähdysmäistä väestönkasvua, niin jostain syystä vertailua historiaan ei enää voi tehdäkään

[jupeli]

MAAILMAN KIRJAT SEKAISIN 8/8
Suomalaisuudella ei ole pysyvää perustaa


Suomen suuriruhtinaskunta syntyi vuonna 1809 yllättäen Napoleonin sotien sivutuotteena. Tunnettua sanontaa mukaillen ruotsalaisia ei enää oltu, eikä venäläisiksi haluttu tulla, muttei myöskään tiedetty, mitä "suomalaisuus" on.

Koko pläjäys:
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Suomalaisuudella+ei+ole+pysyv%C3%A4%C3%A4+perustaa/1135269107352/?cmp=tm_etu_paakirjoitus

Lihav. Jupeli

Suomenkieliset eli siis suomalaiset ovat asuttaneet yli 10 000 nykyisen Suomen alueita ja niinpä kielemme ja kansamme kuuluvat yksiin maailman vanhinta alkuperää oleviin.
Suomalaisuudella eli suomenkielisyydellä on siis historiallisesi erinomaisen pysyvä perusta.

Näin sen olen kuullut: Ruotsalaisia emme ole. Venäläisiksi emme tule. Olkaamme siis suomalaisia (suomenkielisiä).
Suomen suurruhtuinaskuntaa (joka sinällään oli katkerien kokemusten kautta tie suomalaisten alueen itsenäisyyteen ja suomenkielen voittoon maassamme) ei olisi koskaan syntynyt jos ruotsalaiset joukot upseereineen eivät olisi paenneet ja myös suomalaiset joukot kääntäneet aseitansa ruotsalaia vastaan. Suomalaiset sanoivat, että venäläinen ei mitenkään voi olla niin julma isäntä kuin ruotsalaiset olivat
maassamme. Marja Jalavalta on jäänyt paljon sanomatta.

"muttei myöskään tiedetty, mitä "suomalaisuus" on." Kyllä suomenkielisyys eli suomalaisuus ja sen tuoma yhteenkuuluvuuden tunne oli selvillä, mutta suomalainen identiteetti oli hautautunut yli 600 vuotiseen Ruotsin suorittamaan riistoon suomalaisten alueen ollessa siis Ruotsin  siirtomaa. Maatamme ei riistetty pelkästään aineellisesti ja  pakollisina ihmisottoina, vaan siinä tuhottiin traagisesti suomalaista kulttuuria ja kansanperinteitä. Saunakin oli kiellettyjen listalla, mutta onneksi sitä eivät saaneet poistettua ja täitä sekä muita syöpäläisiähän ne valloittajat kantoivat peruukkiensa alla.

[illmaninati]

Mitä tuo mahtaa käytännössä tarkoittaa?

Että liikkeestä tuli loppuaikanaan huomattavasti radikaalimpi ja kovaotteisempi.

Toki "reippaanpuoleinen" toiminta kuului alkuperäiseenkin kikkapalettiin, mutta se oli ajan henki molemmin puolin rintamaa. Vastaavasti esimerkiksi työmaalla saattoi tippua tiiliskivi päähän jos liian valkoisia ajatuksia äänen lausui.

[IDA]

Suomalaisuudella ei ole pohjaa enemmän markkinaorientoituneessa korporatiivisessa keskitettyyn suunnitelmatalouteen tähtäävässä kulutusyhteiskunnassa, koska henkiset arvot nähdään maallisia kulutustottumuksia hankaloittavina tekijöinä ja pelkkinä mainonnan välineinä.

Juuri näin.

On melko helppo ennustaa, että mikäli kehitys jatkuisi näin, niin kymmenen vuoden päästä, kun mitään päivälehdistöä ei enää ole, jossain kadunkulmassa, nuhjuisen kioskin edessä on lööppiteline, jossa lukee: HELSINKI TABLOID. Sensaatio Keisarikuningas Snellmanin kirjat löydetty ja luettu. Haastattelimme lukijaa!!!!

[Sanglier]

Jutun otsikko on tuttua punaista haavehouretta - suomalaisuudella on harvinaisen selvä perusta (kieli, asuinalue, kansa, kulttuuri) - mutta miten se liittyy itse jutun sisältöön? Hesurin otsikointi- ja editointikulttuuria, vai jotain mitä en itse näe? En saa koko juttua auki kapulalla.

[Saturoitunut]

Jutun otsikko on tuttua punaista haavehouretta - suomalaisuudella on harvinaisen selvä perusta (kieli, asuinalue, kansa, kulttuuri) - mutta miten se liittyy itse jutun sisältöön? Hesurin otsikointi- ja editointikulttuuria, vai jotain mitä en itse näe? En saa koko juttua auki kapulalla.

Koko jutun loppukaneettina on:

"Kenties Snellmanin kestävin opetus onkin, että suomalaisuudella ei ole pysyvää perustaa."

Ennen sitä on hieman jutustelua siitä, miten Snellman itse ei nähnyt suomalaisuutta staattisena juttuna, vaan prosessina.

[Marius]

Niin se kaiketi akatemiakirjoittelijankin mielestä on, että suomalaisten tulee varauksetta edesauttaa ja ylistää, ja vähintään hyväksyä kaikkien muiden maailman kansakuntien nationalistiset pyrkimykset ja oikeudet puolustaa ja korostaa omia kulttuurejaan, mutta suomalaisten tulee kieltää itsensä.

[Sanglier]

Ok, eli lopputulema on pelkkää semantiikkaa eikä liity käytännön ja historialliseen suomalaisuuteen.

Hyvä että jaksavat akatemiassa jauhaa epäolennaisuuksia. Tulee hyviä otsikoita.

[foobar]

Suomenkieliset eli siis suomalaiset ovat asuttaneet yli 10 000 nykyisen Suomen alueita ja niinpä kielemme ja kansamme kuuluvat yksiin maailman vanhinta alkuperää oleviin.
Suomalaisuudella eli suomenkielisyydellä on siis historiallisesi erinomaisen pysyvä perusta.

Vaikka Hesarin juttua pidänkin käsittämättömänä tarkoitushakuisella terminologiakikkailulla, miten olisi jos perustelisit seuraavat näkemyksesi: "suomenkieliset ... ovat asuttaneet yli 10 000 [vuotta] nykyisen Suomen alueita" ja "niinpä kielemme ja kansamme kuuluvat yksiin maailman vanhinta alkuperää oleviin."

Käsittääkseni kumpaakaan näistä ei voi pitää faktoina edes selväjärkisten tietellisten valtavirran näkemysten piirissä. Suomessa on toki puhuttu suomensukuisia kieliä ainakin pari tuhatta vuotta, mutta siitä on aika pitkä matka näiden väitteiden kiistämättömyyteen.

Väitteilläsi ei varsinaisesti voi olla väittelyissä uskottavuudellisesti hyvässä asemassa, vaikka kuinka ne kuulostaisivat hienoilta.

[Jouko]

Snellamanin aikana vapaa ja itsenäinen Suomi oli vain kaukainen haave, mutta se oli tärkeä juttu ja hanke. Autonominen asema helpotti hiukan muuten ahdistavaa olotilaa. Ja se(suomalaisuus)oli nimenomaan eliitin aate. Ruotsinkielisenkin. Mutta nyt se ollaan myyty €urokiimassa.

Minä voin sanoa että Snellman ja muut suomalaisuusaatteen miehet pyörivät haudoissaan nykymeiningin edessä. Oletan että J.V. olisi nykyään, kuten oli aikanaankin, kaikkein ankarimpia Vihapuhujia. Varmaan joutuisi pakenemaan maasta välttääkseen pitkän linnatuomion tai väkivaltaisen kuoleman.

[Marius]

Mielenkiintoista olisi, jos joku tekisi laajan tutkimuksen siitä, että kuka oikeasti, maailmassa ja Suomessa, kokee Suomalaisuuteen positiivisesti suhtautumisen ja sen kehumisen niin negatiivisena, että saattaisi pitää moista jopa vihapuheena. Vihapuheena ketä vastaan?

Asiassa saattaa olla jokin rooli sellaisella hyvin syvältä kumpuavalla psykologisella seikalla, että erittäin hyvän tai parhaan itsensäkorostamista pidetään epäsoveliaana. Huonoja alkaa vituttaa...

[CaptainNuiva]

Mielenkiintoista olisi, jos joku tekisi laajan tutkimuksen siitä, että kuka oikeasti, maailmassa ja Suomessa, kokee Suomalaisuuteen positiivisesti suhtautumisen ja sen kehumisen niin negatiivisena, että saattaisi pitää moista jopa vihapuheena. Vihapuheena ketä vastaan?

Tarzan bundolo!

[Marius]

Jatkan hieman täten: Miten voi olla niin, että jos minä sanon, että rakastan Suomea ja pidän sitä parhaana maana maailmassa, niin ulkomaalainen kokee siinä rasismia? Toki moni suomalainenkin kokee siinä rasismia, ja se on kyllä jo täysin seinähullua.

[Juha J.]

Se hyvä puoli näissä oikeamielisyyksissä on, että moni harrastajakirjoittaja -mokulaseilla tai Illman - intoutuu perehtymään asioihin ja ehkä loihtimaan omiakin esseitä/kolumneja/kommentteja.

[guest3656]

1960- ja 1970-luvuilla oikeisto ja vasemmisto kohtasivat toisensa kansallisteknokraattisessa kehitysuskossa, joka perustui ihanteeseen kokonaisvaltaisesta ja rationaalisesta suunnittelusta. Siinä oikeistolais-snellmanilainen kansakunnan eheyttämistä ja valtion kokonaisetua korostanut ajattelu yhdistyi niin ikään valtiokeskeiseen vasemmistohegeliläiseen vasemmistolaiseen yhteiskuntasuunnittelun ideologiaan.

Suomalainen rationaalinen yhdyskuntasuunnittelu on kehittynyt hierarkkisena ylhäältä alaspäin kulkevana informaationa. Asukkaan roolina on ollut olla asiantuntijasuunnittelun kohde, ei sen osapuoli: yhdyskuntaa suunniteltiin asukkaalle, ei asukkaan kanssa. Asukkaita edustivat luottamushenkilöt, joiden välityksellä viranhaltijat pyrkivät edistämään asukkaiden tahtoa hallussaan olevaan tietoon perustuen.

Tunnistan suomalaisen yhdyskuntasuunnittelun vasemmistolaisen ideologian. Vasemmisto-ideologia näkyy nykyisinkin erityisen selvästi kaikessa pääkaupunkiseudun yhdyskuntasuunnittelussa. Sosiaalisen sekoittamisen asuntopolitiikka on tämän puoskaroinnin perusta.

"Oikeistolais-snellmanilaisen kansakunnan eheyttämistä ja valtion kokonaisetua korostavan ajattelun" kanssa suomalaisella yhdyskuntasuunnittelulla ei ole ollut mitään tekemistä. Sensijaan vasemmistoideologian kanssa kättä on paiskannut grynderi-kapitalistin karvainen käsi.