Joensuu, teatteri ja rasismi

[KJ]

Vuonna 1989 Joensuussa muistaakseni viimeksi tehtiin teatteria ilman rasismihöpötystä.
Nyt kuitenkin taas mennään kuten mentävä on (koska rahoitus):

Kuumana käyvä maahanmuuttokeskustelu avaa Joensuun kaupunginteatterin syyskauden. Lauantaina teatterissa järjestetään keskustelutilaisuus, jossa on aiheena maahanmuutto sekä siihen liittyvät kokemukset ja kertomukset.
Alustajina ovat muun muassa käsikirjoittaja Jussi Moila, Joensuun seudun monikulttuurisuusyhdistyksen edustaja Olga Davydova, tutkija Anne-Mari Souto ja teatterinjohtaja Tero Heinämäki. Tämän jälkeen nähdään vierailuesitys Paratiisi, joka on kannanotto rasismiin.

Aina tätä samaa. Aika vaikea olla teatterin ystävä näillä spekseillä, mutta ehkä jo vuonna 2038 Joensuussa nähdään ihan normaali teatteriesitys (just).

[Eino P. Keravalta]

"Rasismi"- ja "vihapuhe"hömpötys käy nyt niin kuumana, että kannattaahan sitä rautaa takoa. Näille apajille on lähtenyt Jari Tervokin kalastelemaan uutuusteoksessaan Layla. Hyvä puoli näissä tiedostavissa taidepläjäyksissä on että ne naurattavat. Jolleivat nyt, niin ainakin parinkymmenen vuoden kuluttua. Tälle vihapuhevihalle käy kuin stalinismille. Mutta mitään ei olla opittu. Tervot sun muut ajavat vielä vuonna 2011 aatteen puolesta kuvitteellisella Moskvitsh-autolla.. törmäys todellisuuden kanssa on oleva kova. Eikä siinä Mossessa ole airbägejä.

[pigeon]

Ystäväni naapurikaupungista Lieksasta kertoi, että koko kaupunki on valjastettu maahanmuuton ihanuutta paatostavaksi teatteriksi.
Viimeisin näytös oli kun kaupunkiin rahdattiin "helsingin rouvia" ja yksi somaliruhtinas vakuutamaan kuinka onekkaita ihmisiä lieksalaiset ovat kun maahanmuuttajat ovat valinneet asuinpaikakseen juuri heidän kaupunkinsa. Tosin kantalieksalaisilla ei ole asiaan mitään sanomista, ainoastaan onnellisen veronmaksajan velvollisuudet.
Jotta taidepläjäys tulisi täydelliseksi, tarvitaan aplodeeraajat. Tämän roolin kiitettävästi täyttävät paikalliset aviisit; Karjalainen ja Lieksan Lehti. 

[Mokumies]

Ystäväni naapurikaupungista Lieksasta kertoi, että koko kaupunki on valjastettu maahanmuuton ihanuutta paatostavaksi teatteriksi.
Viimeisin näytös oli kun kaupunkiin rahdattiin "helsingin rouvia" ja yksi somaliruhtinas vakuutamaan kuinka onekkaita ihmisiä lieksalaiset ovat kun maahanmuuttajat ovat valinneet asuinpaikakseen juuri heidän kaupunkinsa. Tosin kantalieksalaisilla ei ole asiaan mitään sanomista, ainoastaan onnellisen veronmaksajan velvollisuudet.
Jotta taidepläjäys tulisi täydelliseksi, tarvitaan aplodeeraajat. Tämän roolin kiitettävästi täyttävät paikalliset aviisit; Karjalainen ja Lieksan Lehti. 

Tää on jo vähän niinkuin huonosta komediasta, tähänkö sitä ollaan tultu?

[AstaTTT]

Jotta taidepläjäys tulisi täydelliseksi, tarvitaan aplodeeraajat. Tämän roolin kiitettävästi täyttävät paikalliset aviisit; Karjalainen ja Lieksan Lehti. 

Tähän suosittelen liittymistä Muutos 2011:een, jotta paikallinen demokratia saadaan toimimaan.

[Roope]

Myrkyllisiä rajanvetoja

Monimuotoistuvassa Suomessa rajanvedot yhteisöjen välillä sekä toiseuden kokemus ovat alati ajankohtaisia aiheita, joita on tarpeen käsitellä myös taiteen keinoin. Joensuussa rasismi, maahanmuutto ja erilaisuuden kohtaaminen ovat puhuttaneet jo kahdenkymmenen vuoden ajan.

Joensuun kaupunginteatterin ohjelmistossa ensi-iltansa lokakuussa saanut Mä soitan veljille käsittelee sitä, miten toiseuden kokemus ja segregoituminen voi tapahtua itsestä riippumattomista syistä. Mitä maahanmuuttajayhteisössä tapahtuu, kun keskellä kaupunkia räjähtää autopommi?

[...]

Kivi ehdotti kolmea erilaista ajankohtaiseksi kokemaansa aihekokonaisuutta.
"Yksi oli kunnioitus suhteessa maahanmuuttoon ja maahanmuuttajiin – yhteiskunnan segregoituminen. Tätä tekstiä sitten pähkäiltiin. Tapahtumat lähtevät liikkeelle siitä, että pommi on juuri räjähtänyt. Meillä Suomessa ei onneksi ole ollut näitä, joten meillä ei ole kokemusta siitä, miten tällainen asia vaikuttaa yhteiskuntaan. Myyrmanni toki, mutta siinä ei ollut etnisen profiloinnin aspektia. Usein yhteiskunnissa, joissa tällaisia iskuja on ollut, lähdetään laatimaan lakeja, jotka ilmaisevat, että on täysin ok pidättää kuka tahansa ja koska tahansa ja pitää sitä määrittämätön aika vangittuna ilman minkäänlaisia oikeuksia pelkästään etnisen profiloinnin ja todennäköisen epäilyn perusteella."

Vähän kuin Patriot Act?
"Kyllä, ja Ruotsissahan tapahtuu ihan vastaavaa. Suomessa tätä ei ole ollut. Suomessa esitettynä tulikin olo, että onko tämä vain teoreettisen pohdiskelun tasolla, mutta teksti tarjosi mahdollisuuden aiheen syvempään pohdiskeluun: leiriytymistä ja pelkoa suhteessa tuntemattomaan. Ikävä kyllä tuntuu siltä, että tänä syksynä Suomessakin on lähtenyt kärjistymään ikävällä tavalla. Isis-asia on nostanut päätään ja täältä on lähtenyt ihmisiä sinne ja palannut takaisin, ja pelkoa alkaa olla täälläkin. Ja sitten on nämä lastenvaunugatet."

Vaikka alkuperäisteos on ruotsinkielinen ja kertoo ruotsalaisesta yhteiskunnasta, voidaanko sen argumentteja soveltaa suomalaiseen yhteiskuntaan?
"Samanlaiset asiat ovat meilläkin käynnissä kuin Ruotsissa. Ehkä pikkaisen viiveellä. Yhteiskunta rakennetaan sellaiseksi, että ihmiset eivät tutustu toisiinsa ja kohtaa toisiaan luontevasti. Alkaa tulla ennakkoluuloja ja vääriä käsityksiä: 'Keitä noi on? Millasia tyyppejä'. Myrkyllisiä rajanvetoja puolin ja toisin."

Tätä keskusteluahan on käyty Joensuussa jo 90-luvulla. Silloin syrjintä profiloitui skineihin, mutta ennakkoluulot olivat samantyyppisiä kuin nykyään. Ollaanko tästä opittu yhtään mitään?
"Julma puoli tässä asiassa on se, että syrjintä verhoutuu eräänlaiseen akateemiseen diskurssiin. Silmiinpistävää on, etteivät ne ole enää skinit tai fyysinen väkivalta – vaikka sitäkin toki on – vaan niin sanotut vakavasti otettavat poliitikot vakavasti otettavien puolueiden leireissä kalastelevat äänestäjiä täysin rasistisilla kannanotoilla. Ne ovat täysin tietämättömiä ja täysin törkeitä, mutta akateemiseen kielenkäyttöön verhottuna ookoo."

[...]

Itä-Suomen ylioppilaslehti Uljas 7.11.2014

[foobar]

Se, että vasemmistolainen politiikka verhoutuu akateemiseksi diskurssiksi ei ole kuitenkaan ongelma. Kaiken maailman kansalaisaktivisteista joilla on oma lehmä julkisrahoitteisten yhdistyksensä ojassa puhutaan silmiinpistävän usein titteleillä, ei suinkaan intressipositioilla. On tutkijaa, sosiologia ja vaikka mitä.

Sinällään on mielenkiintoista, että "fiksut" ihmiset haluaisivat mielummin nähdä väkivaltaista ja lattaotsaista, typeräargumenttista rasismia. Epäilemättä sitä vastaan olisi helpompi käydä taistoon...

[MW]

Myrkyllisiä rajanvetoja

***
etteivät ne ole enää skinit tai fyysinen väkivalta – vaikka sitäkin toki on – vaan niin sanotut vakavasti otettavat poliitikot
***

[...]

Itä-Suomen ylioppilaslehti Uljas 7.11.2014

On joo, näkis vain ja kuulis kolinan. Mitäs kansallisuutta ne Hesassa etnisyytensä vuoksi pahoinpideltävät mukulat ovatkaan? 70+ and counting...