2011-08-15 HS Vieraskynä: Yksikulttuurisuuden ihanteella ei ole pohjaa

[Veli Karimies]

http://multikult.files.wordpress.com/2009/10/esitys_lahti.pdf

[LW]

Monikulttuurisuus on ihanaa, luonnollista ja väistämätöntä, jos väestöllä on yhteiset perusarvot, joku kieli jota kaikki osaavat hyvin, ja pitkälti samansuuntainen käsitys siitä, millainen käytös on asiallista ja millainen ei. Sinänsä vähän epäilen, että valtaosa "mokuistakin" on tästä samaa mieltä - katsokaapa vain, kuinka usein monimuotoisuudella viitataan nimenomaan pukeutumistyylin, ruokakulttuurin ja taiteen kaltaisiin pintailmiöihin, ja miten käytännössä aina yksikulttuurisuudesta puhutaan jonain surrealistisena dystopiana, jossa kaikki on survottu väkisin samaan muottiin. Ongelma on vain se, että monikultturisti, niin kovaa meteliä kuin hän pitääkin suvaitsevaisuudestaan, sivistyneisyydestään ja antirasistisuudestaan, on hän tietyssä mielessä äärettömän ylimielinen ja eurosentrinen. Hän kuvittelee joko, että kaikki ovat pohjimmiltaan samanlaisia kuin me, tai että he haluavat olla, koska kyllähän nykyiset länsimaiset liberaalit arvot (anteeksi, universaalit ihmisoikeudet) ovat niin itsestäänselvästi parempia kuin kaikki muut. Ja jos joillain vähemmistöillä näyttää olevan ongelmia länsimaalaistumisessa, eihän se voi tarkoittaa mitään muuta kuin sitä, että joko me estämme tämän luonnollisen prosessin rasismillamme, tai emme vain auta heitä tarpeeksi.

Ei sinänsä, ettenkö minä tätä kulttuuria ja sen arvoja arvostaisi, mutta minä olenkin länsimaalainen. En silti viitsi narrata itseäni uskomaan, että niiden paremmuus moniin muihin verrattuna olisi niin radikaalia, saati sitten itsestäänselvää, että hyvinkin vieraista kulttuureista peräisin olevat vähemmistöt olisivat tuosta vain valmiita viskaamaan syrjään omat perusarvonsa, joita heidät on lapsesta pitäen kasvatettu kunnioittamaan.

[Musulmaani]

Anna jotain vinkkiä miten keskustelu tästä artikkelistä pitäisi sinun mielestäsi käydä?

Mistäkö olisi pitänyt kirjoittaa? Saanen jatkaa tähän ketjuun. Siirrä mut mode oikeaan paikkaan, jos tämä ei liity aiheeseen. Muut: ei mitään hätää.

Alkuiltapäivällä kun luin ketjun siihen asti kertyneet tekstit läpi, kaikki olivat sitä mieltä, että "tietenkin, Suomi on ja on aina ollut monikulttuurinen maa". Kaikki olivat on topic sitä mieltä, "ettei yksikulttuurisuuden ihanteella ole pohjaa".

Ensimmäinen typerä johtopäätökseni oli, että silloinhan pitäisi jossain kohdassa viitata siihen, että artikkeli puhuu asiaa, "yksikulttuurisuuden ihanteella ei ole pohjaa".

Jees. Useimpien perustelutkin osuvat kohdalleen: Suomi on aina ollut monikulttuurinen. Itse asiassa muunlaisia kulttuureja ei olekaan (tietenkään!)

Luinko tällaistä? Ei. Luin seuraavaa samaa mieltä olevien kirjoittajien myötäilyä:


***

" Tuossa listassa onkin sitten jo aika hapokas setti sitä tutkijoiden ihannoimaa monikulttuurisuutta: väkivaltaisia valloitussotia, kansanmurhia, pakkokäännytyksiä, feodalismia jne "

Luin:

"Tällaiset diskleimerit ovat kukkiskirjoittajille nykyään pakollinen rituaali.  Uskottavuuden rippeiden säilyttämiseksi pitää myöntää että joo, ongelmiakin on, jonka jälkeen voi todeta ilman konkretiaa, että ongelmat eivät ole ylivoimaisia. "

Luin kuin toista artikkelia lukeneena:

"Mokuttajat sensijaan pyrkii tietoisesti poistamaan suomalaisuutta, sitä vähää mikä erottuu eurooppalaisuudesta. Heitä kiinnostaa jopa tapakulttuurin muuttaminen ja sanojen kieltäminen, koska monikulturismi on uskonnon asemassa näille vihervasurimokuttajille."

"Media jaksaa jauhaa suomalaisten junttiutta ja suvaitsemattomuutta tällaisena aikana, jolloin todellisuudessa yritetään suvaita oikein olan takaa. Mahtaako olla huuhaata koko suvaitsevaisuus."

"Tietyt tahot pitävät tahallaan yllä itse keksimäänsä myyttiä uus-rasisteista, jotka haluavat sulkea rajat ja palvovat monokulttuuria."

***

Minun ei tarvinne jatkaa. Minäkin huomasin, että porukka sanoo olevansa samaa mieltä, mutta kirjoittaa aivan jostain muusta. Aivan poissa tolaltani ymmärsin, että olimme lukeneet eri artikkelin, kirjoitin:

Siinä lyhyt referaatti tähänastisesta keskustelusta. Lukekaapa sitten alkuperäinen uutinen uudelleen.

Kelpaako vinkki kuhlmey (hieno nimimerkki)?


Modelle: kiitos tarkasta moderoinnista. Minua ei enempää kiinnosta homman laatu kuin näemmä ketjun muitakaan kirjoittajia, mutta terävöitän kohdennusta jatkossa — nyt kun tulin ensimmäistä kertaa nimetyksi ainoana asiasta poikenneena.

Luonnollisestikin arvostan aitoa ja vilpitöntä huoltasi Homman laadusta foorumina, mutta kaikista parhaiten autat tätä kertomalla ihan itse, missä ja miksi joku meidän kirjoittajista menee pieleen.

Sille metaläpälle on ihan oma ketjunsa Tuvassa: Suuri Hommakritiikkiketju. Uutisalueelta meta voidaan off-topicina poistaa.

[Professori]

Kyllähän tuo artikkelin tänne kopioitu osa ainakin oli ilman ennakko-odotuksia luettuna ihan asiallinen. Paitsi ehkä mahdollisesti (?) rivien välistä, mistä moni tänne kirjoittanut varmaankin luki että maahanmuuttokriitikot vaatisivat yksikulttuurisuutta. Sellainen olisi luonnollisesti klassinen argumentoinnin olkiukko. Mutta sitä ei siis ainakaan tänne kopioituun kirjoituksen osaan oltu kirjoitettu; koko tekstiä en viitsinyt lukea.

[törö]

Suvisten monikulttuuri on sitä, että jos änkyrämuslimi saa työkavereikseen sekulaarin muslimin, suvaitsevan uskovaisen muslimi, Isralein juutalaisen, venäläisen jonka mielestä Afganistanin sota oli fiksu siirto, pornofriikin, pari lutkaa, muutaman juopon, neitihomon ja butch-lesbon, hänen sopeutumisongelmansa johtuvat työpaikalla vallitsevasta suvaitsemattomuudesta ja yksikulttuurisuudesta. Änkyrä on uhri ja muut syyllisiä, koska suvikset ovat omassa pienessä käänteismaailmassaan muiden sortamien uhrien puolella eivätkä muut ymmärrä heitä.

Nykypäivänä Suomi on niin monimuotoinen ja monikulttuurinen, ettei tärähtäneiltä suviksilta kannata kysyä yhtään mitään kun päätetään millaisia maahanmuuttajia tänne otetaan.

[Fatman]

Tuukka Tomperi (s. 1971, Tampere) on suomalainen tutkija, toimittaja ja kirjoittaja. Hän on opiskellut filosofiaa Tampereen yliopistossa lähellä Tampereen fenomenologian piiriä. Tomperi on työskennellyt Tampereen yliopiston opettajankoulutuslaitoksen lehtorina ja tutkijana sekä kasvatustieteen laitoksen tutkijana ja assistenttina...Hän on toimittanut suomeksi maailmankuulun [LOL]brasilialaissyntyisen kasvatusfilosofi Paulo Freiren pääteoksen Sorrettujen pedagogiikka.

Tomperi kuuluu niin & näin - filosofisen aikakauslehden perustajakuntaan ja on lehden toimitussihteeri (vuodesta 1996). Lisäksi hän oli Osuuskunta Vastapainon hallituksen puheenjohtaja (2002-2009). Tomperi on filosofisen verkkoportaalin http://www.filosofia.fi päätoimittaja (vuodesta 2006).
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tuukka_Tomperi

[Jaakko Sivonen]

Suomalaisten monikulttuurisuuden pitäisi olla tuttua peruskoulun käyneille: väestön vaellukset idästä, Baltiasta ja Skandinaviasta, heimojen sekoittuminen, kristinuskoon käännyttäminen, ruotsalais- ja venäläisvaikutteet, aatelissukujen ja porvariston muutto Suomeen Ruotsista ja muualta Euroopasta

Aika säälittävää, jos tutkija yrittää ihan tosissaan vedota esihistoriallisiin muuttoliikkeihin todisteena nykysuomalaisten "monikulttuurisuudesta". Väestöä on toki tullut Suomeen eri suunnista esihistorian ja historian saatossa, mutta ratkaisevaa on, että ennen 1900-lukua tulijat yleensä sopeutuivat suomalaiseen kulttuuriin ilman suuria vaikeuksia. Lähes poikkeuksetta tulijat olivat sitäpaitsi länsimaisia, ja siten arvot eivät alkujaankaan olleet kovin kaukana toisistaan.

Jos Suomea vertaa muihin Euroopan maihin, Suomi on yhä kulttuuriltaan homogeenisimpien maiden joukossa. Suurimmat monikulttuuriset muutokset ovat tapahtuneet viimeisten 20 vuoden aikana. Tänä aikana tapahtunut monikulttuuristuminen on myös nopeampaa kuin koskaan ennen maamme historian aikana, ja tällä kertaa tulijoiden integroitumisesta suomalaiseen kulttuuriin ei ole mitään takeita.

[Jepulis]

Minun ei tarvinne jatkaa. Minäkin huomasin, että porukka sanoo olevansa samaa mieltä, mutta kirjoittaa aivan jostain muusta. Aivan poissa tolaltani ymmärsin, että olimme lukeneet eri artikkelin, kirjoitin:

Esittämälläsi logiikalla, jos on mistään kohdasta samaa mieltä olisi loogista olla samaa mieltä kaikesta. Kritiikissä on kyse juuri tehdyistä johtopäätöksistä, joista ollaan totaalisesti eri mieltä.

Kirjoittajahan tiivistetysti väittää >200 vuotta taaemmas historiaan tukeutuen, että monikulttuurisuus on otettava vastaan markkinoidussa nykymuodossa somalipakolaisineen karvoineen ja uusmokuttamisesta on kirjoituksen nojalla pelkkää hyötyä. Sensijaan historiassa myöskin äärimmäisen tärkeiksi nykytilanteeseen johtaneena tekijänä vain noin 60-vuotta sitten osoittautunut kansallinen yhtenäisyys, joka kirjoituksessa nähdään vastakohtaisena, onkin vanhentunutta. Ilmeisesti historiassa tapahtui joitain asioita, jotka vanhenivat ja toisia mistä voimme ottaa oppia ja lisäksi on mokuttajia, jotka haluaa kertoa kummat on kumpia.

Koko kirjoituksesta heijastelee sellainen yksinkertaistus, että kansainvälisyys ja pärjääminen maailmalla on jollain tavalla yhteydessä siihen otammeko me muslimaista kuten Somaliasta sosiaalisia pakolaisia. Myös kirjoittaja kuvittelee, että ainoa vaihtoehto mokutukselle on kuin Pohjois-Korea.

Maailmassa ei ole yksikulttuurista kolkkaa, ellei tarkoiteta jotakin eristyksissä elävää heimoa. Valtioista lähimmäs yksikulttuurisuutta pääsee Pohjois-Korea

Parlamentaarista politiikkaa ja liberaalia demokratiaa on muodikasta jopa halveksua, mutta vajavaisuuksineenkin ne ovat huomattavan humaani historiallinen saavutus verrattuna vaihtoehtoonsa, myyttistä yhtenäisyyttä vaaliviin diktatuureihin.

Tokihan jokainen patriootti pitää Pohjois-Koreaa mallimaana.

Demokratian ylistyksestä senverran, että on se oudon valikoivaa tuo mokuttajien demokratia, toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Olen siitä kirjoittajan kanssa nimittäin samaa mieltä, että demokratia on tärkeä. Mutta demokratian tärkein rakennuskivi on sananvapaus. Sitä peruspilaria vihervasureiden mokutusjoukot hakkaa moukarilla, joskaan ei tuossa artikkelissa. Pohjois-koreassa sattumoisin ei ole sananvapautta lainkaan. Japanissa sensijaan on ja hyvin pärjäävät kansainvälisesti, vaikka monikultturismi on minimissä.

[Lauri Karppi]

Monikulttuurisuuden ihanteella ei ole pohjaa

Yksikulttuurisuudesta puhutaan ikään kuin se olisi jotakin uutta, vaikka se on aina ollut osa suomalaista yhteiskuntaa. (Jaamme samoja käsityksiä oikeasta ja väärästä, käyttäytymistavoista jne)


Kun vihapuhekeskustelussa tai median monikulttuurifundamentalismissa arvostellaan "rasismia", synnytetään mielikuvia joskus vallinneesta sekakulttuurista tai peräti moraalisesta velasta. Toimittajatkin puhuvat usein sosiaalitukiperusteisesta maahanmuutosta ikään kuin muuttamattomana luonnonilmiönä. Tämä auttaa hämärtämään sitä tosiasiaa, että monikulttuurilla tarkoitetaan muiden kansojen oikeutta toisten rahoihin.

Korjailin vähän toimittajan virheitä.

[requiem]

Otan seuraavan lainauksen vain pieneksi pohjustukseksi, artikkelin ruotimistani ei siis ole mitenkään erityisesti kohdennettu sille suunnalle  

Kyllähän tuo artikkelin tänne kopioitu osa ainakin oli ilman ennakko-odotuksia luettuna ihan asiallinen. Paitsi ehkä mahdollisesti (?) rivien välistä, mistä moni tänne kirjoittanut varmaankin luki että maahanmuuttokriitikot vaatisivat yksikulttuurisuutta. Sellainen olisi luonnollisesti klassinen argumentoinnin olkiukko. Mutta sitä ei siis ainakaan tänne kopioituun kirjoituksen osaan oltu kirjoitettu; koko tekstiä en viitsinyt lukea.

No esim. seuraava väite pitää vallan hyvin paikkansa Suomenkin kohdalla:

Nykyvaltiot ovat myös sosiaalisesti monimuotoisia. Yhteiskunta jakaantuu osakulttuureihin yhteiskuntaluokkien, iän, ammattien, alueiden, etnisyyksien ja kielten, uskontojen ja poliittisten kantojen, seksuaalisuuksien, elämäntapojen, harrastusten ja lukuisien muiden tekijöiden mukaisesti.

Suomi on kaikkea tätä. Suomalaiset elävän monimuotoisuuden keskellä. Me opimme tähän jo pienestä pitäen. Tämä on ainakin mielestäni ollut vallitseva de facto -tilanne jo pidemmän aikaa.

Joku voi tosin olla sitä mieltä, ettei Suomessa ole ollut vielä "oikeaa monimuotoisuutta" - mitä se sitten ikinä onkaan.

Sitten tulee seuraava väite:

Jyrkimmän näkemyksen mukaan islam ei sovi yhteen liberaalin moniarvoisen yhteiskunnan kanssa ja siksi on syttymäisillään suoranainen kulttuurisota. Näkemyksen kannattajat unohtavat, että juuri liberaaliin yhteiskuntaan kuuluu monien elämänmuotojen ja hyvän elämän ihanteiden rinnakkainelo. Vasta jos toisten oikeuksia tai ihmisarvoa loukataan, ylitetään hyväksyttävän toiminnan raja.

Muslimeissa, kuten kristityissäkin, on eroja. Esim. tataarit ja heidän käsityksensä islamista on ollut aivan helposti sovitettavissa liberaalin yhteiskunnan piiriin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö kyseistä uskontoa tunnustavien piiristä voisi löytyä liberaalin yhteiskunnan tyrmääviä ja siihen jopa vihamielisesti suhtautuvia tahoja - aivan kuin minkä tahansa muunkin uskonnon piiristä voi löytyä.

Yksi kiistakapula on tuntunut olevan tuo "toisten oikeuksia tai ihmisarvoa loukataan, ylitetään hyväksyttävän toiminnan raja". Minä ainakin käsitän tämän tarkoittavan yhdenvertaista kohtelua lain edessä, kun liberalismin suuntaan olen kallellani.

Kieltämättä Suomen laki on muotoutunut "kristilliseksi" ja "länsimaiseksi", näin ollen se varmasti kieltää asioita jotka jossain päin muualla maailma voitaisiin katsoa hyväksytyiksi normeiksi. Kun lain puitteissa määritellään kaikille yhteiskunnan tahoille sallitun toiminnan rajat, niin joku voi tietenkin kokea oikeuksiensa tulleen loukatuksi tässä yhteismitallisessa määrittelyssä.

Esim. kun Suomen laki määrää miten eläimet kuuluu teurastaa, niin loukkaako tämä rituaaliteurastusta haluavien juutalaisten tai muslimien oikeuksia? Minun mielestäni ei, koska aivan samaan tapaan laki suhtautuu kielteisesti suomalaisten suorittamiin rituaaliteurastuksiin. Jonkun toisen mielestä asia voi taas olla toisin.

Näin uskonnottomana minulla ei ainakaan ole mitään uskon määräämää itseisarvoista syytä suhtautua muslimeihin "vääräuskoisina". Sen sijaan koen täysin itseisarvoiseksi vastustaa kaikkia sellaisia uskontopiirejä ja heidän edustajiaan jotka toivovat loppua liberaalille yhteiskunnalle, olivatpa he sitten kristittyä, muslimeja, hinduja tai mitä tahansa.

Ainakin minulla menee se raja tässä. Jos ei liberaali yhteiskuntamalli nappaa, niin minun puolestani ei sitten kannata muutta tänne/jäädä asumaan näille leveyspiireille. Jos tietenkin enemmistö päättää sanoa piutpaut liberaalille yhteiskuntamallille, niin sitten minä vastavuoroisesti pakkaan laukkuni ja häivyn - tämä on kuitenkin se synkimmän dystopian skenaario.

Ja kyllä islamia, kuten mitä tahansa muutakin uskontoa, tulee arvostella epäkohtiensa vuoksi. Kristinuskon, etenkin luterilaisuuden, arvostelu on ollut jo vuosikymmeniä täysin hyväksytty normi suomalaisessakin yhteiskunnassa - melkein väsymykseen ja puutumukseen asti. Siksi omalta osalta tuo arvostelu monesti jää vähemmälle, koska tuota arvostelua harjoittavista tahoista ei todellakaan ole puutetta.

Tällaiselle yhteisölliselle vuoropuhelulle pitäisi olla tilaa nykyistä enemmän myös kouluissa – mitä varhemmin, sen parempi. Keskustelu maailmankuvista, omien käsitysten kriittinen punninta, yhteinen filosofointi ja eettinen tutkailu myös kasvattavat lapsia ja nuoria demokratiaan.

No tällainen tilanne, kuten jo aikaisemmin tuli todettua, on jo pidemmän aikaa ollut vallalla Suomessa, tosin luonnollisen kehityksen, ei väkisin tapahtuvan tuputtamisen kautta. Ne eniten tätä vuoropuhelun lisäämistä tarvitsevat yhteiskunnat sijaitsevat vallan toisilla pituus- ja leveyspiireillä - tämä onkin sitten jo vallan toisen keskustelun aihe.

Kun tätä monimuotoisuutta on sitten alettu tuputtamaan väkisin ja isolla volyymillä, vielä niin että osa "virallisesta totuudesta" onkin osoittautunut täydeksi pupuksi, niin ei siis mikään ihme että jonkin sortin vastareaktio syntyy tätä tuputtamista kohtaan - etenkin jos tuon monimuotoisuuden ja vuoropuhelun luonne on perin yksisuuntaista.

Joidenkin tahojen mielestä tähän tuputtamiseen kielteisesti suhtautuva vastareaktio on myös vastareaktio liberaalille demokratialle, mutta ainakin omalla kohdallani se tarkoittaa liberaalia demokratiaa puolustavaa vastareaktiota.

[Veli Karimies]

Suomalaisuuden arvo tai merkitys ei ole kadonnut 2000-luvun globaalissa maailmassa. Olemme toki nykyään EU:n, YK:n ja monien muiden kansainvälisten järjestöjen jäseniä, osapuolia lukuisissa kansainvälisissä sopimuksissa ja jatkuvasti globaalien muotivirtausten vaikutuksessa. Tämä ei kuitenkaan ole vielä vienyt tai vähentänyt merkitystä itsenäisyydeltämme, omaleimaisuudeltamme tai suomalaiselta identiteetiltämme. Päinvastoin, näitä tarvitaan entistäkin enemmän. Kulttuuristamme on huolehdittava poliittisin keinoin.

Sanotaan, että jokainen sukupolvi kirjoittaa uudelleen historiansa. Samoin jokaisen suomalaisten sukupolven on määriteltävä uudelleen identiteettinsä muuttuvassa maailmassa – kukaan muu ei sitä voi puolestamme tehdä. On tietenkin oltava avoin uusille ajatuksille, mutta samalla myös tietoinen sekä ylpeä omista juuristaan ja perinteistään.

Jokaisen kansan identiteettiin vaikuttavat tietyt omalaatuiset ainekset, kuten kieli, tapakulttuuri, taide, oikeuskäsitykset, luonto, myytit ja uskomukset. Jokaisella kansalla nämä ovat ainutlaatuisia, mikä juuri on maailman monimuotoisuutta ja rikkautta. Vaikka kansainvälistymisen trendi kävisi kuinka vahvaksi, ei kansallisuuksien ja kansallisen identiteetin merkitys koskaan katoa.

Monikulttuurisuudella ei voi korvata kansallista identiteettiä, eikä näitä pidä ajatellakaan toistensa kilpailijoina. Monikulttuurisuus ei ole kansallisen identiteetin vastakohta, vaan erilaisten kansallisten identiteettien – siis tapojen, kielten, kulttuurien jne. – kohtaamista. Ilman kansallisia identiteettejä ei olisi monikulttuurisuuttakaan. Olisi vain yksi ainoa, kaupallisuuden ehdoilla toimiva, ylikansallinen monokulttuuri. Monikulttuurisuuskin on siis kansallisten kulttuurien synnyttämää.

Tiedättekö mistä tämä teksti on poimittu?

[kuhlmey]

Mistäkö olisi pitänyt kirjoittaa? Saanen jatk-

Oikeastaan..älä viitsikään. Metakeskustelua, tiedäthän..

(Se on ihan ok (viihdyttävässä mielessä) jos sinua puhuttelee Tomperin olkiukkoilu, käsitteiden sotkeminen ja moralistiset virhepäätelmät.)

[Ano Nyymi]

Suomalaisten monikulttuurisuuden pitäisi olla tuttua peruskoulun käyneille: väestön vaellukset idästä, Baltiasta ja Skandinaviasta, heimojen sekoittuminen, kristinuskoon käännyttäminen, ruotsalais- ja venäläisvaikutteet, aatelissukujen ja porvariston muutto Suomeen Ruotsista ja muualta Euroopasta ...

Tuossa listassa onkin sitten jo aika hapokas setti sitä tutkijoiden ihannoimaa monikulttuurisuutta: väkivaltaisia valloitussotia, kansanmurhia, pakkokäännytyksiä, feodalismia jne.

Ja yksikään tuon seurauksena maahan saapuneista ei ole silloin saanut pennin latia sosiaalietuuksia, niitä kun ei silloin ollut. Niinpä heidän oli suorastaan pakko sopeutua maan tapoihin, työllistyä ja siinä samalla jokunen heistä menestyi enemmän kuin hyvin..

Nyt on hieman toisin, suomalaiset kantikset maksavat siitä että tulijat jatkavat oman kulttuurinsa harrastamista uudessa kotimaassaan. Edes töihin ei tarvitse mennä, sopeutumisesta puhumattakaan.

Eli tietoista vedätystähän tuollaiset kirjoitukset ovat.

[nimetönkeskustelija]

Monikulttuurisuuden ihanteella ei ole pohjaa. Se on muutama vuosikymmen sitten kommunismin (ei maiden rajoja) pohjalle kehittynyt utopistinen ideologia, jossa oletetaan että täysin erilaisten kansojen yhteiselo on rikkaus ja voimavara. Empiiriset faktat kuitenkin kertovat karua kieltään siitä, kuinka monikulttuurisuus johtaa pahimmillaan jopa sotiin (Euroopassa viimeksi Balkanilla). Mitä suuremmat kulttuurierot ovat, sitä pahempia kriisejä monikulttuurisuus aiheuttaa.

Kun katsotaan yhteiskuntien rakenteita, monikulttuuriset maatkin eriytyvät eri kulttuurialueiksi. Esimerkiksi yhdysvallat on eriytynyt pitkälti valkoisten, mustien, latinojen, kiinlaisten yms. alueisiin. Yhteinen kulttuuri estää väärinkäsitysten syntymiset, takaa tasa-arvon yhteisten pelisääntöjen kautta ja luo turvallisuuden tunteen. Monokulttuurisuus niinikään johtaa rakentavaan yhteistyöhön (Suomen lähihistoria) kun taas monikulttuurisuus johtaa individuaalisuuteen, vakavaan rikollisuuteen ja ahneuteen (USA on yksi maailman rikollisimmista maista).

Itse uskon että monikulttuurisuus on ideologia, joka menee ohi lähivuosikymmeninä ja entisille mokutusfanaatikoille nauretaan kuten nyt nauretaan entisille äärikommareille. Monikulttuurisuusfanaattisuus voi kuitenkin aiheuttaa mittavat vahingot yhteiskunnallemme. Moni entinen eurooppalainen kommunistimaa on edelleen kommunismin päättymisenkin jälkeen rutiköyhä matalan teknologian kehitysmaa.

[Tauno-yksi]

Vaikutteiden siirtyminen pikkuhiljaa alueelta toiselle on tietenkin ihan eri asia, kuin nopeasti tapahtuva massamuutto. Vai väittääkö jokin tutkija tosissaan, että Amerikan intiaaneja kohtasi ihana monikulttuurisuus?

Epäluulo vierasta ryhmää kohtaa on ihmisen biologinen ominaisuus. Evoluutioympäristössä on todennäköisesti eletty keskimäärin 100-200 hengen ryhmissä, ja yhden ryhmän alue on ollut satojen neliökilometrien laajuinen. Kohtaus toisen ryhmän kanssa on ollut erittäin pelottava kokemus, ja usein tappava. Siitä sisäsyntyinen epäluulo.

Ihmettelen usein, miten historian opinnot ovat mokuttajilla jääneet niin huonolle huomiolle? Nimenomaan etninen konflikti on se sotien ja sisällissotien syy, lähes aina. Viimeksi Euroopassa entisen Jugoslavian alueella. Millä nämä väestönsiirtäjät perustelevat toivetta siitä, että historian kiistattomasti osoittama etnisen monimuotoisuuden konfliktitulenarkuus jotenkin yhtäkkiä poistuisi? Että kaikki olisivat yhtäkkiä mukavia?

Hemmetin naiivia ja vaarallista idealismia minun mielestäni. Menepä hakemaan suomenkielisenä rakennuslupaa vaikka Porvoossa, ei ole ihan simppeliä. Vaikka ollaan oltu samassa valtiossa 700 vuotta.

[guest3656]

Tuukka Tomperi Kirjoittaja on Nuorisotutkimus-verkoston ja Tampereen yliopiston tutkija.

Suomalaisten monikulttuurisuuden pitäisi olla tuttua peruskoulun käyneille: väestön vaellukset idästä, Baltiasta ja Skandinaviasta, heimojen sekoittuminen, kristinuskoon käännyttäminen, ruotsalais- ja venäläisvaikutteet, aatelissukujen ja porvariston muutto Suomeen Ruotsista ja muualta Euroopasta, teollisuuden ja talouden ulkomaiset kehittäjät ja 1900-luvun lukemattomat kulttuurivaikutteet, joita maailmanlaajuinen mediakulttuuri ja kapitalismi ovat lisänneet entisestään.

Itse en ole käynyt peruskoulua, vaan oppikoulun. Ilmeisesti oppikoulussa myös opetettiin asioita pelkän mokuttamisen sijaan. Suomen maaperä ei ole koskaan ollut eritysten "kansainvaellusten" kohteena. On liian raskasta ryhtyä kertaamaan tässä yhteydessä Suomen historiaa, mutta kirjoittaja vetää täysin hanurista yhteen nykymuotoisen maahantunkeutumisen ja Suomen kehitykseen positiivisesti vaikuttaneet yksittäiset ulkomaalaiset.

Kaikki kulttuuri-ilmiöt juhlaperinteistä kieleen ja maailmankuviin ovat historiallisesti kerrostuneita ja muuttuvia. Maailmassa ei ole yksikulttuurista kolkkaa, ellei tarkoiteta jotakin eristyksissä elävää heimoa. Valtioista lähimmäs yksikulttuurisuutta pääsee Pohjois-Korea, mutta senkin väkivalloin tuotetun yhtenäisyyden juuret ovat moniaalla.

Toisaalta Suomen "monikulttuurisuus" on myös väkivaltakoneiston aikaansaamaa, tarkoituksena ensisijaisesti murhata, raiskata ja häväistä suomalainen kulttuuri. Kysymys ei missään mielessä ole suomalaisia hyödyttävästä, vapaehtoisuuteen perustuvasta kanssakäymisestä.

Mielikuva kansallisuuden ensisijaisesta merkityksestä identiteetille elää sitkeästi. Sen vuoksi erehdytään myös mieltämään "kulttuurit" toisistaan täysin erillisiksi. Kansallisvaltioiden syntyprosesseissa 1800-luvulla kansallisuudesta ja kansakunnasta tehtiin merkittäviä poliittisia ja kulttuurisia käsitteitä sekä hallinnan välineitä.

Miten kirjoittaja kuvittelee, että kansakuntien merkitys identiteetille ei olisi ensisijaista. Muodostuuko kansalaisen identiteetti enemmän esim. ammatin suhteen? Onko sarveis-afrikkalaisella vuohipaimenella ja nilsiäläisellä lammasfarmarilla muka enemmän yhteistä kuin Esson-baarin kantajengillä, johon lammasfarmari myös kuuluu.

Kansallista yhtenäisyyttä pidettiin aikoinaan tarpeellisena valtiorakenteiden vahvistamiseksi. Nyt nuo rakenteet ovat lujempia kuin niitä luotaessa olisi osattu kuvitellakaan. Haasteena on nykyään pikemminkin erilaisuuden ymmärtäminen kuin yhtenäisyyden luominen.

Kansalliset valtiorakenteet ovat kieltämättä kiusallisen lujia, varsinkin mitä tulee Suomeen. Emme tule vapaehtoisesti luovuttamaan kansallista määräysvaltaamme "korkeammalle instituutiolle".

Erilaisuuksien yhteiskunta ei voi perustua heppoisiin visioihin harmoniasta, sillä siellä esiintyy aina kiistoja. Niiden ratkaisemiseksi käsitteellisesti epämääräinen "suvaitsevaisuus" ei riitä vaan tarvitaan selkeitä ajattelu- ja menettelytapoja, joiden avulla tulemme keskenämme toimeen.

"Erilaisuuksien yhteiskunta" on poliittisen eliittimme märkä uni, jonka toteuttamiseksi kirjoittajan tapaiset pikku-mokuttajat ahkeroivat suojatyöpaikoissaan. "Erilaisuuksien yhteiskunta" on utopia, jonka vuoksi esim. Homma-foorumi on perustettu.

Jäykkien maailmankuvien ikävin piirre on kyvyttömyys kohdata toisin ajattelevia ja eläviä. Koska erilaisuutta ja erimielisyyttä pidetään uhkana sen sijaan, että niiden ymmärrettäisiin kuuluvan yhteiskunnan olemukseen, oman maailmankuvan kriittinen arviointi ei onnistu.

Miksi yhteiskunnan olemukseen pitäisi kuulua erikoisesti erilaisuus ja erimielisyydet ja miksi niitä ei saisi pitää uhkana? Tämähän on täysin luonnollista jo kulttuuri-evoluutionkin kannalta.

Pahimmillaan ajaudutaan psyykkisiin jännitteisiin, jotka purkautuvat väkivaltana.

Tärkein vastalääke tähän on "erimielisyyden siedätyshoito" eli erimielisten kohtaaminen. Monille siihen tarjoutuu tilaisuus lähisuhteissa, esimerkiksi perheen tai ystävien kanssa väitellessä. On totuttava oppimaan toisilta, tunnistamaan hyvät perustelut ja tunnustamaan erehdykset.

Olemme joutuneet kestämään "siedätyshoitoa" jo viimeiset 20+ vuotta. Hoito vai käy päivä päivältä rankemmaksi. Mitähän kirjoittaja on "oppinut" vuosien varrella? Tuskin mitään, surkeasta asenteellisesta sepustuksestaan päätellen.

Parlamentaarista politiikkaa ja liberaalia demokratiaa on muodikasta jopa halveksua, mutta vajavaisuuksineenkin ne ovat huomattavan humaani historiallinen saavutus verrattuna vaihtoehtoonsa, myyttistä yhtenäisyyttä vaaliviin diktatuureihin.

Demokratiahan ei itsessään ole liberaalia tai vähemmän liberaalia. Valitettavasti nykypäivän Suomi on kansallismielisten näkökulmasta väärien poliittisten tahojen temmellyskenttä. "Humaani" afrikkalaisen väestön siirto Suomeen on kieltämättä historiallinen saavutus mokuttajilta. Miten diktatuuri muka olisi tälle ainut vaihtoehto? Vaihtoehto sille, että kehitysmaiden kannsainvaelluksille saataisiin loppu, on päinvastoin demokratia, jossa kansan mielipiteet otetaan huomioon. Nykymuodossaan Suomi on maahanmuuttokriitikoiden lynkkaysmielialoineen selkeästi lähempänä totalitarismia kuin länsimaista demokratiaa.

[LW]

Muslimeissa, kuten kristityissäkin, on eroja. Esim. tataarit ja heidän käsityksensä islamista on ollut aivan helposti sovitettavissa liberaalin yhteiskunnan piiriin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö kyseistä uskontoa tunnustavien piiristä voisi löytyä liberaalin yhteiskunnan tyrmääviä ja siihen jopa vihamielisesti suhtautuvia tahoja - aivan kuin minkä tahansa muunkin uskonnon piiristä voi löytyä.

Nähdäkseni kristinusko soveltuu pääosin hyvin yhteen liberaalin yhteiskunnan kanssa siksi, että se on nujerrettu. Tähän tarvittiin useita verisiä ja yksi tolkuttoman brutaali uskonsota, jotka saivat pahimman uskonnollisen kiihkon viehätyksen vähän laantumaan, ja sitten pari vuosisataa katkeraa kulttuurillista kamppailua, johon verrattuna tämä nykyinen kiista islamista on vielä aika pientä. Jos liberaaleilta olisi katkottu hampaat sensuroimalla systemaattisesti Voltairea yms. pilkkatehtaita "vihapuheen" tai "uskonrauhan häiritsemisen" takia, niin tiedä sitten, olisiko koko jutusta tullut mitään.

En nyt väitä, että muslimeilla olisi koko prosessi vielä käymättä, mutta merkittävä osa kylläkin (poikkeuksia toki löytyy kumpaankin suuntaan, tataarit Suomessa ja ilmeisesti kotiseuduillaankin esimerkkinä siitä liberaalimmasta). Väitän tosin, että prosessi tulee olemaan vielä vaikeampi kuin kristinuskon suhteen, etenkin Euroopassa. Ei niinkään minkään islaminuskon itsensä piirteen takia (kuten kaikki uskonnot, dogma on varsin joustava), mutta kristinuskon antaman esimerkin takia. Se teki kompromisseja toinen toisensa jälkeen. Yksikään niistä ei tuntunut itsessään tappavalta, ja ote eurooppalaisten mielistä näytti herpaantumattomalta, mutta katsokaapa vain sen surkuhupaisaa tilannetta nyt. Monet muslimit ovat toki sitä mieltä, että kompromisseja voidaan tehdä tiettyyn rajaan asti vaarantamatta mitään, ja etenkin ne vähemmän hartaammat tapaukset eivät välttämättä hirveästi asiasta välitä suuntaan tai toiseen, mutta "slippery slope" voi kuulostaa monista aika painavalta argumentilta.

Toisekseen, Euroopassa muslimien tietty valta-asema perustuu yksinomaan vakaumuksen vahvuuteen ja jonkinasteiseen yhtenäisen rintaman pitämiseen ulkopuolisia kohtaan. Lukumäärällisesti heitä on kuitenkin varsin vähän, sosioekonominen asema on mitä sattuu, ja yhteiskunnan väkivaltakoneisto ei ole heidän käsissään. Piiritysmentaliteetille on kasvualaa. Lisäksi, kritiikki ja pilkanteko tuskin lienee yhtä tehokas ase kuin se oli kristinuskon kohdalla. Voltaire oli Ranskan ahdasmielistä katolisuutta kritisoidessaan ranskalainen itsekin ja deisti, ja melkeinpä mistä tahansa muustakin maasta löytyi aina "omia" aukomaan päätään papeille. Nykyisessä Euroopassa valtaosa verbaalisista hyökkäyksistä islamia kohtaan tulee kokonaan eri uskonnollisista ja etnisistä ryhmistä. Ne saavat helposti aikaan siilipuolustuksen, etenkin jos osa jutuista on räikeästi yliammuttuja, ja jotkut pässit vielä maustavat soppaa ilkivallalla tai muilla laittomuuksilla.

[Tuhatkauno]

Ne tekee sen itse    tälläiset oksennukset eivät uppoa suomen kansaa, joka päivä perussuomalaisten kannatus lisääntyy näistä oksennuksista.

JYTKY II tulee vääjäämättä, kiitos Timo Harakat yms toimittajat ja pääkirjoittajat.

[MW]

Ne tekee sen itse    tälläiset oksennukset eivät uppoa suomen kansaa, joka päivä perussuomalaisten kannatus lisääntyy näistä oksennuksista.

JYTKY II tulee vääjäämättä, kiitos Timo Harakat yms toimittajat ja pääkirjoittajat.

Olen ihan vilpittömästi ihmetellyt tätä itsekin, eivätkö ne pässit tajua? Ainoa johtopäätös on, että eivät he yritäkään "sivistää" takapajuisena pitämäänsä kansaa, ne kirjoittavat näitä toisilleen.

Eräänlaiset soidinmenot, siis.

[Kommeli]

Neoliberalismissa kansantalouden kontrollointi pyritään siirtämään julkiselta sektorilta yksityiselle. Tämä tarkoittaisi Suomessa esimerkiksi julkisen terveydenhuollon ja koulutuksen vastuun siirtämistä valtiolta yksityisille toimijoille. En tiedä ymmärtääkö Tampereen Yliopiston tutkija Tuukka Tomperi ollenkaan tätä, kun puhuu liberalismista. Tämä tarkoittaisi siis käytännössä yksilöiden keskinäisen lähimmäisenvastuun, luottamuksen ja keskinäisten velvollisuuksien, sosialistisessa yhteiskunnassa, kuten Suomessa, käytännössä verotuksen leikkaamista, yksilön vastuun ja vapauden kasvattamista ja korottamista. Verotus ei ole ainoastaan sokea tapa pitää yllä julkista sektoria, se ei ole keino vastikkeettomaan filantropiaan, verojen maksaminen tarkoittaa osallistumista yhteiskuntaa rakentavaan toimintaan veroilla maksettavia palveluksia vastaan. Koska asukkaat Suomessa ovat valinneet, että tahtovat keskittyä yksilöllisiin pyrkimyksiin suuremmalla energialla, he ovat päättäneet säästää energiassa, joka kuluisi esimerkiksi oman lääkärin etsimiseen, siirtämällä vastuun lääkäristä valtiolle. Valtio hoitaa tämän vastuun veronmaksajien puolesta, ja toiset veronmaksajat maksavat tälle yhteiselle tilille, velvoittaen tilinkäyttäjien toimivan tilinpitäjää ja muita osakkaita hyödyttävällä tavalla. Veronmaksu, suomalaisessa hyvinvointimallissa eläminen, luo ympärilleen dynamiikan, joka edellyttää mm. yllä kuvattuihin sääntöihin sopeutumista, niiden ymmärtämistä ja toimimista sen dynamiikan ylläpitämiseksi.

Huomattava on, että veronmaksu, suomalaiseen hyvinvointimalliin sopeutuminen, rajoittaa osallistujien yksilöllisiä vapauksia, yksilöllisten pyrkimysten sfäärin alaa, koska se sitoo osakkaat toisiinsa toimimaan yhdessä hyvinvointiyhteiskunnan parhaaksi. Veronmaksun luoma dynamiikka luo osakkailleen harmonian, joka tarkassa tasapainopisteessä, luo yhteiskuntaan turvallisuudentunteen ja sitä kautta luottamuksen siihen, että yhteisen yksilöllisesti väritteisen talouskasvun tavoittelun mennessä pieleen hyvinvointimalli suo pehmeän laskun alas sosiaaliluokkajärjestelmän läpi. Veronmaksuun sisältyy itseensä tapakulttuuri, joka edellyttää turvallisuudentunteen, keskinäisen luottamuksen ylläpitämistä, työn tekemistä. Työtä tehdään hyödyttämään hyvinvointimallia, yhteistä säästötiliä, jokainen kykymme mukaan, toisiamme auttaen, koska tiedämme, että jokaisen toimintaan osallistuvan itsellensä asettamien yksilöllisten tavoitteiden saavuttaminen suhteessa yhteiskuntaan mahdollisimman täydellisellä tavalla hyödyttää veronmaksun kautta kaikkia osallistujia; lehdenjakajan kannattaa jakaa lehtensä jokaiselle ajoissa, koska lehden myöhästyminen saattaisi estää pankinjohtajan toimimista yhteisen säästötilin, veronmaksun hyväksi.

Syntyy kulttuuri, joka on nöyrä, hyväntahtoinen, toiset huomioonottava, yritteliäs, ahkera ja tunnollinen, mm. näitä ominaisuuksia vaaditaan, jotta yhteinen veronmaksu, hyvinvointimalli, säästötilinpito toimisi. Näille ominaisuuksille rakentuu se sosiaalisesti monimuotoinen Suomi, jossa "Inarinsaamelainen poronhoitaja, evakkotaustainen hämäläinen maanviljelijä, rannikkokaupungin suomenruotsalainen hiphoppari ja varakas eiralainen sijoittaja elävät varsin erilaisissa maailmoissa vaikka kuuluvatkin kantaväestöön". Kulttuuri on siis pohja, kansallisuus yhdistävä tekijä, joka suo osakkailleen vapauden elää yksilöllisissä, erilaisissa maailmoissa vaikka kuuluvatkin kantaväestöön. Suomalaisessa yhteiskunnassa yksilön vapaudet perustuvat veronmaksun luomalle dynamiikalle, joka sitoo osakkaansa toisiansa hyödyttäviin normeihin.

Tämä monimuotoisuus eroaa tutkija Tomperin monikulttuurisesta yhteiskunnasta siinä, että sen veronmaksuun, historialliseen veronmaksuun, veronmaksun kulttuuriin, evoluutiokehitykseen, äidin ja lapsen väliseen kiintymykseen perustuva yhteisen fenotyypin luoma harmonia on kiinteä kokonaisuus kaikkine monimuotoisuuksineen siinä missä monikultturisuus on erilaisten kulttuurien, historioiden, evoluutikehityksen, lähimmäissuhteiden ja fenotyyppiryhmien yksilöiden yksilöllisen toiminnan kokonaisuus. Kansallinen monimuotoisuus, yhteisen fenotyypin hallitsema, veronmaksun luoman tapakulttuurin tai tapakulttuuriin perustuvan veronmaksun ja kulttuurin kansakunta ja monikulttuurinen yhteisö veronmaksuun perustuvine tapakulttuureineen sijaitsevat pohjimmiltaan eri leveysasteilla. Koska monikulttuurisuuden mukanaan tuomat anomaliat rikkovat yhteiselle fenotyypille rakentuvan veronmaksutapakulttuurin harmonista rakennetta, horjuttavat turvallisuuden tasapainopistettä ja siten osakkaiden luottamusta keskittää energiansa oman yhteiskunnan hyväksi tavoiteltavan yksilöväritteisen talouskasvun tavoittelua, koska monikulttuurisuus saa osakkaat epäilemään yhteisen säästötilinpidon luoman turvallisuudentunteen luotettavuutta, kasvaa yksilöiden vastuu omasta onnistumisestaan ja muun yhteiskunnan osallisuus onnistumisen saavuttamisessa. Koska uudet tapakulttuurit, fenotyypit tuovat lisää muuttujia suomalaiseen hyvinvointimalliin, järkkyy harmonia ja syntyy uudenlainen dynamiikka. Jos suomalainen yhteiskunta olisi kreikkalainen Homeroksen marttyyrinen sankaritarina, sankari kuolisi aina tarinan lopuksi, koska kuoleminen on marttyyrisankarin tehtävä yhteiskunnassa. Monikulttuurisessa Suomessa marttyyrisankari ei enää kuolisi, koska ulkomaalainen unohti teroittaa hänen miekkansa.

Monikulttuurisuus lisää yhteiskunnan jännitteitä, sekoittaa sen dynamiikkaa ja kasvaa pituuspiireittäin ottaen itsellensä valtuuden yksilön vapauksien kasvattamiseen uusien tapakultturien edustajilla. Etiketin, normatiivisen käyttäytymissäännöstön tiukentuessa siirryttäessä yhteiskunnan sosiaaliluokissa ylöspäin ilmenevät monikulttuurisuuden luomat anomaliat selvimmin sosiaaliluokista alimmissa. Köyhän osakkaan kohdatessa lukutaidottomia muun tapakulttuurin edustajia kasvokkain kohtaa ylemmän, menestyneemmän sosiaaliluokan edustaja lukutaidottomia muukalaisia käyttäytymissäännöstön edellyttämän etäisyyden päästä paperilla, televisiossa, radiossa, keskusteluissa. Monikulttuurisuutta leimaakin yleisesti elitistisen luokan ylimielinen suhtautuminen käyttäytymissäännöstön vääristämiä alemman sosiaaliluokan monikulttuurisuudesta syntyneitä kokemuksia kohtaan. Monikulttuurisuuden aiheuttamat yhteiskunnan harmonian turvallisuuden tasapainopisteen, yksilön omien tavoitteiden saavuttamisessa auttavan keskinäisen luottamuksen rikkovat anomaliat, yhteisestä veronmaksun luoman, yhteisen fenotyypin luomasta tapakulttuurista esiintyvät poikkeamat tapahtuvat voimakkaimmin normatiivisen käyttäytymissäännöstön heikoimmilla tasoilla, alemmissa sosiaaliluokissa ja niiden ympäristössä - turvallisuus omien yhteiskuntaan suhteessa mahdollisimman täydellisten tavoitteiden saavuttamiseen sosiaaliluokasta riippumatta järkkyy. Tämä tarkoittaa, että veronmaksu, suomalainen hyvinvointimalli ei enää palvele osakkaitaan halutulla tavalla; veronmaksusäästötilin osakkaat eivät jaa entisen yhteiskunnan ideaalisen veronmaksun edellyttämiä ominaisuuksia. Seurauksena on osakkaiden välisen luottamuksen ja velvollisuuksien riisuminen ja yksilön vastuun ja vapauksien kasvaminen. Veroja maksetaan suhteessa siihen tapakulttuurien kirjoon, yhteiskunnan dynamiikkaan, joka luo edellytykset omien yksilöllisten tavoitteiden saavuttamiseen.

Nykyvaltiot ovat myös sosiaalisesti monimuotoisia. Yhteiskunta jakaantuu osakulttuureihin yhteiskuntaluokkien, iän, ammattien, alueiden, etnisyyksien ja kielten, uskontojen ja poliittisten kantojen, seksuaalisuuksien, elämäntapojen, harrastusten ja lukuisien muiden tekijöiden mukaisesti.

Koska tutkija Tomperi ei tunnusta yllä kuvaamani kaltaista universaalia rakennetta tai hän tunnustaa sen kansallisvaltioihin sidotuksi vanhanaikaiseksi "poliittiseksi ja kulttuuriseksi käsitteeksi sekä hallinnan välineeksi" sekoittaa hän yhteiskunnan rakenteellisten leveyspiirien pohjimmaisia asteita keskenään puhumalla sosiaalisesta monimuotoisuudesta, joka vastaa Tomperin kielenkäytössä monikulttuurisuutta; hän välinpitämättömästi pyyhkii veronmaksun luomasta hyvinvointimallin tapakulttuurin dynamiikasta yhteisen fenotyypin luoman luottamuksen ja turvallisuuden, hän täten myöntää oman ylimielisyytensä tätä turvallisuutta kohtaan sekä jättää piittaamatta yhteiskunnan veronmaksun edellyttämän yksilön vapauksia rajoittavat osakkaiden velvollisuussuhteet; hän siis edellyttää uusien tapakulttuurien mukanaan tuomien poikkeamien aiheuttamaa luottamuspulaa, dynamiikan muutosta ylläpidettäväksi vanhalla yhden fenotyypin turvallisuuteen perustuvalla veronmaksujärjestelmällä ja luottamuksella. Hän myös itse ilmaisee kansallisvaltioiden syntyneen "hallinnan välineeksi", vallankäytön välineeksi, ylhäältä päin käytettävän vallankäytön välineeksi; monikulttuurisuus on siis tutkija Tomperin mielessä vallankäytön uudelleenjakamiseen tähtäävää toimintaa.

Kansallista yhtenäisyyttä pidettiin aikoinaan tarpeellisena valtiorakenteiden vahvistamiseksi. Nyt nuo rakenteet ovat lujempia kuin niitä luotaessa olisi osattu kuvitellakaan. Haasteena on nykyään pikemminkin erilaisuuden ymmärtäminen kuin yhtenäisyyden luominen.

Tomperi kuitenkin tunnustaa valtiorakenteiden vahvuuden olevan yhtenäisyyden mittari; hän siis tunnustaa monikulttuurisuuden yhteiskuntaa rappeuttavan dynamiikan syntymisen.

Korkeakoulututkinnon suorittaneilla on koulutuksestaan huolimatta hyvin omanlaatuisiaan käsityksiä, joita kaikkia leimaa yksi tekijä: ylimielisyys koulun ja koulutuksen ulkopuolelta tulevia vaikutteita kohtaan. Koulutus ja siitä palkintona saatu arvo(nimi) suovat oikeuden pitää omia, usein perusteettomiin subjektiivisiin päätelmiin perustuvia järkeilyjä itsestäänselvinä vaikka ne ovat täysin itsekehiteltyjä ja täysin vääriä, myös Tomperi syyllistyy tähän. Hän myös paljastaa oman ajattelunsa takana piilevän pyrkimyksen vallan uudelleenjakamiseen monikulttuurin avulla. Hän siis pitää itseään korkeakoulutuksen suomin valtuuksin eliittiin kuuluvaksi, osoittaa oman ylimielisyytensä viljelemällä itse kehittämiään yleisesti tiedossa olevista käsitteistä väännettyjä muunnelmia todellisuutta vääristävällä tavalla sekä käyttää näitä itse itsellensä harhaisesti suomia valtuuksia yli alempiarvoisten yhteiskuntaluokkien jakaakseen vallankäyttöä uudelleen suomalaisessa yhteiskunnassa suomalla omiin itsekkäisiin tarkoitusperiinsä tarvitsevansa muukalaistapakulttuurin edustajille suomalaisesta veronmaksajamallista poikkeavat yksilön vapaudet ilman niihin liittyviä velvollisuuksia kuitenkin samalla pitämällä yllä valheellisten vakuutteluiden avulla näennäistä keskinäistä luottamusta ja turvallisuutta.

Koska hän tällä toiminnalla haluaa rapauttaa kansallisvaltiot hallinnan välineinä, haluaa hän selvästi korvata ne toisella vallankäytönvälineellä. Jos veronmaksun tapakulttuurin ja fenotyypille tyypillisen evoluutiollisen kulttuurin sisäisen dynamiikka, kansallisvaltio ei hänelle kelpaa, riisuu hän sen kansallisvaltion veronmaksutapakulttuuria sitovista jännitteistä, dynamiikasta ja korvaa sen erilaisilla tapakulttuureilla, erilaisten fenotyyppien luomilla jännitteillä, erilaisilla perhesuhteilla, kulttuureilla ja yksilönvapaksilla, lähimmäissuhteilla, velvollisuuksilla. Monikulttuurisuus on ulkoapäin Suomeen tuleva ilmiö, etiketin eli normatiivisen käyttäytymissäännöstön edellyttämällä tavalla ymmärtämättömyydestä ja kansainvälisyydestä johtuen sosiaaliluokittain ylhäältä alaspäin tapahtuva ilmiö. Monikulttuurisuus on ennenkaikkea siis markkinatalouden paineesta tapahtuva yhteiskunnallinen muutos suomalaisten menestyjien kokiessa joutuvansa kannattamaan sitä oman yksilöllisen menestyksensä turvaamiseksi globaaleilla markkinoilla.

Suomalaisten monikulttuurisuuden pitäisi olla tuttua peruskoulun käyneille: väestön vaellukset idästä, Baltiasta ja Skandinaviasta, heimojen sekoittuminen, kristinuskoon käännyttäminen, ruotsalais- ja venäläisvaikutteet, aatelissukujen ja porvariston muutto Suomeen Ruotsista ja muualta Euroopasta, teollisuuden ja talouden ulkomaiset kehittäjät ja 1900-luvun lukemattomat kulttuurivaikutteet, joita maailmanlaajuinen mediakulttuuri ja kapitalismi ovat lisänneet entisestään.

Monikulttuurisuus on jotain luonnollista, jota on tapahtunut aikojen alusta alkaen. Se on normaalia kehitystä ennaltamäärättyyn suuntaan evoluutiomaisen ennaltamäärätyn kehityksen välttämättömyydellä. Koska mitään suomalaista ei ikinä ollutkaan, suomalaisuus oli vain tätä samaa monikulttuurisuutta, ei suomalaisilla yhteisenä yhtenä fenotyyppinä ja siitä ilmenevänä kulttuurina ole mitään erityistä omaa tavoiteltavaa. Me olemme vain kuviteltu kansa muiden hallinnan välineiksi suunniteltujen kansojen joukossa. Meissä ei ole mitään erityistä. Me olemme vain osa sitä samaa kehitystä, joka muualla on tapahtunut. Tomperin mielessä uusi vallankäyttäjä on siis se ulkopuolella sijaitseva voima, joka entisiä hallinnan välineitä vie mukanaan itseensä. Hänelle uusi vallankäyttäjä ovat markkinat, joissa jokainen yksilö voi unohtaa oman minänsä, fenotyyppinsä, historiansa, kulttuurinsa, arvonsa, entiset käsitteet, kirjoista imettävän yksilöllisen älykkyyden ja alistua tämän uuden voiman, uuden eliitin vietäväksi uuteen maailmanlaajuiseen kulttuuriin kuuluen, kulttuurin, jossa Tomperin kaltaiset esiintyvät omahyväiset pseudoälyköt johtavat meitä jälleen uusien maailmaa hallitsevilta eliiteiltä tulevien markkinavoimien mukana historiaa keksimällä ja käsitteitä hämärtämällä ennaltamäärättyä kehitystä kohti. Tomperi määrää sinut keksimään muiden mukana pyörää yhä uudelleen ja uudelleen, vaikka voisit keksiä kokonaan uuden pyörän, suomalaisen pyörän.

[AIP]

Jo otsikko on harhateillä. Monokulttuuri on absurdi käsite. Yhtenäiskulttuuri ei ole. Yhtenäiskulttuuri on tavoittelemisen arvoinen asia. Yhtenäiskulttuuri sallii diversiteettiä, ottaa vieraista kulttuureista vaikutteita, jakaa vaikutteita vieraille kulttuureille eikä juuri yhtenäiskulttuuri kysy ihmisen näköä eikä kokoa. Monikulttuuri-ihanteen vastaisesti ketään ei eristetä omiin kulttuuritaustan mukaisiin lokeroihinsa eikä kukaan vaadi em. taustan perusteella mitään erioikeuksia.

Riittää, että kaikki kasvavat samanlaisessa moraalisessa koodistossa, allekirjoittavat samat pelisäännöt ja tulevat toimeen keskenään.

Hitaampikin varmasti ymmärtää tämän, joten ymmärtämättömyyden täytyy vaatia erityistä ponnistelua. Tämän ymmärtäminen tietysti haittaa omien, vastakkaisten ihanteidensa ajamista.

[elven archer]

Sellainen kulttuuri, sellainen paradigma, jossa jokainen hyväksyy ajatuksen yksilön vapaudesta olla mitä lystää (toisia satuttamatta) ei ole monikulttuuria toisin kuin mokuttajat luulevat. Sellainen arvomaailma kyllä hyväksyy ja edistää moninaisuutta ja erilaisuutta ja vapautta, mutta se on silti yhtenäiskulttuuria (jossa yhtenäisyydellä ei viitata kollektivismiin, vaan yhteisen arvoperustan ja normien jakamiseen). Se on monokulttuuria!

Siinä ihmiset jakavat saman ajattelutavan, samat arvot. Arvot, jotka hyväksyvät vapauden, erilaisuuden ja moninaisuuden. Moninaisuus ei voi ikinä edes rakentua muunlaisten arvojen päälle; vastakkaiset arvot työskentelevät moninaisuutta vastaan. Mokuttajat eivät ymmärrä tätä triviaalia asiaa. He luulevat, että erilaisuus syntyy siitä, kun tuodaan rinnalle esim. toinen kulttuuri, joka ei jaa näitä individualistisia ja tasa-arvoisia perusarvoja. Sellainen työskentelee, siis mokuttajat työskentelevät, moninaisuutta vastaan, koska länsimainen, nykyaikainen, tasa-arvoinen ja individualistinen kulttuuri on paras tunnettu alusta kaikenlaiselle moninaisuuden edistämiselle. He tarjoavat tilalle, en sano huonompia vihapuhetta välttääkseni, erilaisia arvomaailmoja, jotka äärimmillään perustuvat tiukasti 600-luvun sotaprofeettojen ajatuksiin maailmasta ja elämän oikeasta kulusta. Jokainen voi miettiä, millaisen alustan se tarjoaa monimuotoisuudelle!

Minä luulen, että osa palstalaisista ei pidä tästä (ja osa nimenomaan pitää), mutta yllä esitetystä seuraa, että me olemme moninaisuuden asialla. Me edistämme yhtenäiskulttuuria, toki, mutta se kulttuuri ei ole kollektivistinen macho kulttuuri, vaan edellä kuvaamani. Tätä lukevat mokuttajat, miettikääpä hetki sanomaani. Ottaako kupoliin, että olette käyttäneet kaikki nämä vuodet ajaakseenne maailmaa täysin (ääneen lausumianne) tavoitteitanne vastaan?

Luultavasti ottaa. Ottaa niin suuresti, että he eivät tule ikinä hyväksymään näin selkeää, näin kaikessa yksinkertaisuudessaan ilmeistä ja johdonmukaista ajatusta. Valitettavasti me kaikki maksamme siitä härkäpäisyydestä ja typeryydestä hintaa. Itse vapaus ja erilaisuus ovat suurimmat maksumiehet.

[Tommi Korhonen]

Näin juuri. Minusta Hommassa ei ole koskaan oltu "sulkemassa Suomea" vaan vaadittu ihan normaalia kansainvälisyyttä isäntämaan ehdoilla (lue lainsäädännöllä ja edes etäisesti moraalisäännöstöllä). Tavanomaisemmin sanottuna täällä on minusta aina ollut linja "Perseilemään ei tarvi tulla" mutta että muuten saa olla omanlaisensa.

Jos tämä minun kokemani "maalaisjärkisyys" on yleinen linja, niin mokuttajat ja homman oikeistoleimaajat ovat siellä väärällä puolella itse.

Itse pidän koti-vertauksesta: kyllähän siellä vieraita tai uusia uudenlaisia jäseniäkin voi olla, mutta ei kukaan katso hyvällä perseilijää omassa kodissaan. (Tämä vertaus ei kuitenkaan ole kovin hyvä koska koti on sen verran pieni ja suljettu piiri että siellä ei esim (tulijoiden) tyylillistä/ sisutuksellista sooloilua voida hyväksyä samassa mittakaavassa kuin valtiossa.)

[Runner]

Miksi nämä mokuttajat kuvittelevat nuivien haluavan steriilin mono-kulttuurin?
Suomessa on jo ilman yhtäkään maahanmuuttajaa monta kulttuuria, unohtamatta kulttuureja jotka muodostuvat erillaisista medioista (musiikki,taide jne.)

[Ernst]

Stockmann, Paulig, Finlayson, Gutzeit, Sibelius, Fazer, Berner, Hackman, Kiseleff, Ramsay, Creutz, Maggi, Rosenlew, Fiskars, Sinebrychoff, C.G.E.Mannerheim, Adolf Ehrnrooth, P.E.Svinhufvud, Eugen Schauman, Hella Vuolijoki, Erik Heinrichs, Anne Fried, Neil Hardwick, Wilson Kirwa, Kirka Babitzin, Alexis Kouros, Jörn Donner, Aladar Paasonen, Johnny Liebkind, Viktor Klimenko, Lennart Oesch, Jutta Zilliacus, Ben Zyskowicz, Tamara Lund, Atik Ismail, Boris Grünstein, Ymär Abdrahim, Georg Henrik von Wright, Guki Kokljushkin, Sofi Oksanen, Maria Guzenina-Richardson, Perparim, Mehmet ja Farbadhe Hetemaj, Lill-Jörgen Petersen, Ben Furman, Jim Pembroke, Nazima Razmyar, Roman ja Alexei Eremenko, Georg de Godzinsky, Marion Rung, Georg Dolivo, Harry Bogomoloff, Valentin Vaala, Leo Komarov, Marko ja Miikka Kiprusoff, Ali Qassim  

Lisäsin boldatun.

[AuggieWren]

Yksikulttuurisuus = monikulttuurisuus. Luodaan pakolla ilmapiiri, jossa vain tietynlaisen kulttuurin olemassaoloa suvaitaan. Monikulttuurisuudesta ja sen vähemmistöihailusta tulee mieleen pohjois-Korea ja Juche-aate.

[Ernst]

En ole törmännyt yksikulttuurisuuden vaatimukseen tai ideaaliin missään muualla kuin islamilaisten maahanmuuttajien parissa; hehän haluavat säilyttää yksikulttuuriset tapansa, käyttäytymis- ja kunniakoodinsa, oikeusnorminsa, säädellä omiensa elämää ja pukeutumista ja olla sekoittamatta väestöä ja kulttuureja, ettenkö sanoisi, luonnottomalla tavalla toisiinsa. Haluavat siis useat heistä yksikulttuurisen saarekkeen kskelle monikulttuurista Suomea, luonnollisesti meidän maksanamme. Mahtoiko kirjoittaja tarkoittaa ja kritisoida tätä?

[Goman]

Pistetäänpä tähän väliin pätkä erään korkeasti arvostetun kulttuurivaikuttajan kirjasta. Kirjasta, jossa hän kertoo Englannin historiasta.

"...Kahden viikon ajan Alfredin joukot piirittivät tanskalaisten muita linnoituksia, kunnes ne antautuivat nälän, kylmän ja koston pelossa ja anoivat Alfredilta rauhaa.
   Kuningas Alfred solmi rauhan tanskalaisten kanssa. Hän oivalsi, ettei heitä voitaisi enää karkottaa näiltä saarilta. Myöhempien sukupolvien silmissä hänen voittonsa merkitsi kuitenkin Englannin kielen, tapojen, lakien ja kulttuurin säilymistä.Se tulkittiin samalla kansalaisyhteiskunnan voitoksi raa'asta ylivoimasta. Sen katsottiin osoittavan, että olemassaolonsa perusarvoihin uskova, yksimielinen kansa on lopulta voittoisa. Kansallisen kulttuurin ja sivistyksen voimavarat eivät näet tyhjene yhden tai edes viiden sukupolven aikana. Sen sijaan yhteiskunta, jonka tärkeimpänä sideaineena on valloituspolitiikka, jonka voima on aseissa ja arvot sotilaallisia, joutuu ajanoloon havaitsemaan voittonsa näennäisiksi. Kehittyneen yhteiskunnan tunnusmerkki on sen jäsenten moraalinen vakaumus, kansallisen identideetin terve perusta.
  Se on ollut Euroopan historian opetus kautta vuosisatojen. Se on sitä tänäkin päivänä (1988) siellä, missä muukalaisvalta yrittää taivuttaa kansoja tahtoonsa aseiden tai virkavallan voimalla. Mikä oli mahdollista 900-luvun Englannissa, on mahdollista 1990-luvun Baltiassa tai Puolassa. Sielläkin elää läntinen arvomaailma, siellä tunnettiin ritari-ihanteet, sinne syntyi kansalaisyhteiskunta ja vapaaseen kanssakäymiseen perustuva elämäntapa. Niistä tuli Euroopan sivistyksellisen ja taloudellisen etevämmyyden perusta ja tärkein anti ihmiskunnalle."

Niinpä. Olisi anteeksiantamaton munaus meidän sukupolvelta, jos kansalaisyhteiskunta ja kansallinen identiteetti annettaisiin valua viemäriin. Vain "ihanan monikulttuurisuuden"  takia.

Jos yksikulttuurisuudella tarkoitetaan Euroopan kansallisuuksia, niin sillä ihanteella ON pohjaa yllinkyllin.

[Mursu]

Aika säälittävää, jos tutkija yrittää ihan tosissaan vedota esihistoriallisiin muuttoliikkeihin todisteena nykysuomalaisten "monikulttuurisuudesta". Väestöä on toki tullut Suomeen eri suunnista esihistorian ja historian saatossa, mutta ratkaisevaa on, että ennen 1900-lukua tulijat yleensä sopeutuivat suomalaiseen kulttuuriin ilman suuria vaikeuksia. Lähes poikkeuksetta tulijat olivat sitäpaitsi länsimaisia, ja siten arvot eivät alkujaankaan olleet kovin kaukana toisistaan.

Itseasiassa me tiedämme hyvin vähän niistä arvoristiriidoista, joita silloin oli. Oletan ainakin, että kristinuskon tuominen tiesi arvoristiriitoja. Me myös tiedämme hyvin vähän siitä kärsimyksestä tai hyödystä, jota muutto toi paikallisille ihmisille. Tämä on yleinen virheargumentti, jossa nykytilalla ja sen oletetulla positiivisuudella puolustellaan sitä prosessia, joka siihen johti ja sitten puolustellaan tällä jotenkin samanlaista asiaa nykyään.

[Musulmaani]

Mistäkö olisi pitänyt kirjoittaa? Saanen jatk-

Oikeastaan..älä viitsikään. Metakeskustelua, tiedäthän..

(Se on ihan ok (viihdyttävässä mielessä) jos sinua puhuttelee Tomperin olkiukkoilu, käsitteiden sotkeminen ja moralistiset virhepäätelmät.)

Aika nolo loppupäätelmä. Väsähdit kriittisessä paikassa meidän vuorovaikutuksessa. "Moraalisesti loppu...." Mitä helvetin soodaa aikuisten kesken! Et sitten ymmärrä suomenkieltä. Olen oikeasti pettynyt. Kysymykseni oli mielestäni aito. Toki sattuu, kun sattuu... Älä hätäänny. Siinä on uuden alku.

Vain muutamista esiin nostamistani vastauksista sinunkin arvioisi on, että aivan asiallisia. Vaikka ne ovat maailman perseestä! Maailman perseestä, hyvä tavaton. Et ole noin tyhmä

Ajattelen sinun pyynnöstäsi, että vain muutamat esiin nostamani esimerkit ovat tavallista kauraa hommalla. Keskustelu jatkuu moden pyynnöstä Suuressa  Hommakritiikissä.

Bai to vei. Mitä kertoo foorumin lupauksesta käsitellä asiallisesti myös foorumiin kohdistuvasta kritiikikistä se, että tuo kritiikki on eristetty koomillisesti nimettyyn Suureen Hommakritiikkiin? Suuri hommakritiikki. Älä ota sitä huomioon Hommakritiikki.

Mode siirtää epämieluisen materiaalin näin oikeutetusti erilliseen konffiin. Paha kurki. Se ei siis osallistu keskusteluun. Homma on silti foorumi, joka kestää kritiikin. Näin ollen kuitenkin erillään epämieluisesta ajattelusta.

Kun et halua realiterapiaa, älä poikkea kritiikkiosastolle. Ettet järky.

On raskasta olla ainoa järjen ääni täällä, mutta kannan sen vahingonilolla.