Ministerien roolit sekaisin?

[sologdin]

Millä tavoin Norjan tapahtumien siirtäminen Suomeen ja suomalaisiin, spekulaatio niillä ja preventiivisten toimenpiteiden vaatiminen kuuluvat ulkoministerille ja kulttuuriministerille?  Sisäministerin ja pääministerin ymmärtäisin, mutta en noita kahta; onko kukaan tullut kertoneeksi Arhinmäelle hänen toimenkuvaansa?  Tuomiojan ainakin pitäisi jotakin salkustaan tietää mutta kun ei näytä tietävän!  Ja jos ei 65-vuotiaana hommaansa tajua, taitaa olla turha odottaa parannusta asiaan.

Tuli mieleeni vanha tapaus vuodelta 1986: Suomeen oli silloin valittu ensimmäinen ympäristöministeri, Matti Ahde (sdp).  Muistan ihmetelleeni, kuinka hän sekosi ilta illan jälkeen töllössä jokaiseen mahdolliseen ja mahdottomaan asiaan.  Siihen asti kunnes Tshernobylissä tapahtui maailmanhistorian pahin ydinkatastrofi. Ahteesta ei kuulunut eikä näkynyt ei niin yhtikäs mitään. 

[Alfresco]

Millä tavoin Norjan tapahtumien siirtäminen Suomeen ja suomalaisiin, spekulaatio niillä ja preventiivisten toimenpiteiden vaatiminen kuuluvat ulkoministerille ja kulttuuriministerille?

Ei mitenkään. Arhinmäki ja Tuomioja pitävät itsensä, Väyrysen tapaan, elämää suurempina hahmoina, joiden elämäntarkoitus on ohjaa Suomen kansa. Sen takia he ovat koko ajan äänessä ja ruikuttamassa joka asiasta vaikkei se kuulu toimenkuvaan.

[pelle12]

 Jos nämä herrat todella olisivat huolissaan mitä Suomessa tapahtuu, he käyttäytyisivät kuten Norjassa käyttäydytään. Norjan tragedian varjolla he sen sijaan kalastavat opportunistisesti sulkia hattuunsa ja luulevat, että vaalit voitetaan tuolla strategialla. Erehdys suuri. Pöly laskeutuu tässäkin tapauksessa, ja vasta sitten on loppusaldon aika.

[AstaTTT]

En sanoisi, että ministerien roolit ovat sekaisin, vaan itse ministerit, Päivi Räsästä lukuunottamatta, näyttävät olevan sekaisin ja häsläävät sen mukaisesti.

[Vanhavaari]

Samaa olen mietiskellyt itsekin. Lienevätkö ministerin hommat niin kevyet että aikaa jää harrastuksiin, vai ovatko ne niin vaikeita, että syntyy kiusaus tehdä jotain sellaista mihin pystyy. Samaa megalomaniaa näkyy hyvin myös yo Biaudet'ssä, joka toimii ikäänkuin hän olisi vähintäin kansanedustaja. Mutta syyttävän sormen lienee pohjimmiltaan syytä osoittaa mediaa ja sen auktoriteetti(?)palvontaa. Jos on ministeri, niin näkemykset saa julki vaikka ne kuinka yksityishenkilön ajatelmia ovatkin.

[guest3656]

Pitkä opposiokausi patosi Tuomiojalle ja Arhinmäelle paljon puhumatonta asiaa. Puhumisähky purkautuu nyt armottomana ripulointina suurin piirtein joka paikkaan.

Molemmat ripulimiehet tietävät olevansa asemassaan vain suomalaisen demokratian alennustilan ja Kokoomus-johdon murhaavan tyhmyyden ansiosta. Kumpikaan ei usko asiantilan pysyvyyteen. Parempi puhua niin kauan, kun joku viitsii kuunnella.

[AstaTTT]

Samaa olen mietiskellyt itsekin. Lienevätkö ministerin hommat niin kevyet että aikaa jää harrastuksiin, vai ovatko ne niin vaikeita, että syntyy kiusaus tehdä jotain sellaista mihin pystyy.

Erittäin mielenkiintoinen ajatuskuvio.

Kansanedustajan ja ministerin kausi on vain neljä vuotta. Eduskunnassa on vain 200 kansanedustajaa, joista ministereitä on 19 (yhdeksän liikaa omasta mielestäni).

Nuo positiot on saatu koko kansakunnan 70,4 prosentin äänillä.

Jos tuon homman ottaa palkkatyönä, on kyllä väärässä paikassa. Kansanedustajan, ja vielä enemmän ministerin, positio on jotain niin arvokasta, niin harvinaista, että ehkä asiat pitäisi priorisoida tiheimmällä kammalla mitä löytyy. Perhe on aina tärkeä ja ykkönen, mutta ehkä neljän tunnin golfkierroksia voi eduskunta-aikana harventaa. Omaa aikaa pitää olla ja pitää olla kanttia ottaa sitä. Ja ottaa aikaa pitää yhteyksiä sidosryhmiin. Siinä ei todellakaan tehdä töitä normien mukaan millään tasolla. Ministeriössä on minusta nyt ihmisiä, joiden paikka ei olisi siellä. Mutta näin kävi, kun nykyiset hallituspuolueet asettivat EU-maiden takausten turvaamisen oman kansan etujen edelle.