2011-07-17 AL: Lukijalta: Missä piileskelee innostunut Suomi?

[ikuturso]

Harri Jaskari tilittää mielipidepalstalla.

Aloittaa:

Kaksi viikkoa olen kierrellyt pitkin ja poikin Keski-Eurooppaa. Vaikka Eurooppa näyttää olevan kriisissä, täällä on tekemisen meininki. Monet miettivät iloisesti uusia asioita ja ovat ylpeitä aikaansaannoksistaan.
He ovat myös ylpeitä siitä, että maanmiehet ja -naiset ovat päässeet eteenpäin. Kesken matkan katselin Suomen uutisia. Suomessa on vallalla ennen kokemattoman huono ilmapiiri, sanoo entinen pääministeri, nykyinen Nokian yhteiskuntasuhteista vastaava johtaja Esko Aho.

Eli: Kansanedustaja aloittaa taas kerran oman viiteryhmänsä mollaamisen ulkopuolisena, mutta me-hengessä. Minua ei mikään vaivaa, mutta mikä meitä (siis teitä) suomalaisia vaivaa. Seuraavaksi tämä kerskuu tekevänsä väitöskirjaa innostuneesta yhteiskunnasta, mutta toteaa lopuksi, että epäilee vahvasti, että Suomi ei ole innostunut yhteiskunta jossa riskinottamisen ja epäonnistumisen hyväksymisen edellytykset täyttyisivät.

Hän edustaa suomen kansaa, mutta puhuu kansastaan kuin jostain ulkopuolisesta ala-arvoisesta kulttuurista. Ensin meinasin jo tässä kohtaa Plonk, mutta näin väliotsikon: "Esimerkkinä kateuspolitiikasta käy hallitusohjelman teko". Mitähän kummaa tuolla hallituspuolueen kansanedustajalla on hampaankolossa hallitusohjelman tekoa kohtaan... Hmm.

Esimerkkinä kateuspolitiikasta käy hallitusohjelman teko. Innostuneen yhteiskunnan näkökulma oli kateissa.
Tavoitteena oli jakopolitiikka, ei uuden luominen ja tämän luomistyön tukeminen - ja sitten entistä suremman kakun jakaminen.
Yrittäjien ja työn verotus oli erityisesti hyökkäysten kohteena, vaikka suurimmat hyökkäykset saatiinkin osittain torjuttua.
Haluankin nyt nähdä, syntyykö uudella jakopolitiikalla uusia työpaikkoja ja siten lisää verotuloja.
Mikäli ei, on politiikan suunnanmuutoksen paikka.

Harri Jaskarin puolueen puoluejohtaja halusi niin paljon pääministeriksi, että päätti luoda kompromissihallituksen. Jaskari kokee jonkun hallitusneuvottelijan hyökkäilleen ohjelmaa vastaan motiivinaan vain kateus, ja kokee, että hänen puolueensa - pääministeripuolue - joutui, ja onnistuikin näitä hyökkäyksiä torjumaan. Silti tuloksena oli kateuspolitiikan seurauksena syntynyt jakopolitiikka. Jaskari haluaisi politiikkaan suunnanmuutosta.

Aika outoa jupinaamutinaa pääministeripuolueen kansanedustajalta. Mitä tämä mies tekee kokoomuksessa? Mitä tämä mies tekee eduskunnassa?

-i-

[Ano Nyymi]

Tulee jotenkin mieleen Juicen valmiusjoukkojen marssin sanat  

Siinä sitä Jaskarille sitä intoa.

[Brandöt]

Seuraavaksi tämä kerskuu tekevänsä väitöskirjaa innostuneesta yhteiskunnasta, mutta toteaa lopuksi, että epäilee vahvasti, että Suomi ei ole innostunut yhteiskunta jossa riskinottamisen ja epäonnistumisen hyväksymisen edellytykset täyttyisivät

Tässä hän on varmaankin ihan oikeassa; suomalaisissa on tiettyä surumielisyyttä ja totisuutta, mutta myös aitoa pyrkimystä rehellisyyteen. Jos parempaan riskinottamiseen ja epäonnistumisen sietämiseen sisältyy samalla muutenkin vempulamaisempi luonne, ja alhainen kyky itsekritiikkiin, valitsen suomalaisen temperamentin mennen tullen!

Innostuneisuutta noin niinkuin yleinsäkin ymmärretään Suomessa todella huonosti; kyllä täälläkin osattaisiin innostua, jos sille vain annettaisiin enemmän tilaa. 

[Sanglier]

Tässäpä Euroopan innostuksesta ihastuneille pohdittavaa:

Irlannin-Kreikan-Portugalin-Italian-Kokovituneuroopan talouskriisi ei ole edes uutinen Ranskassa, maassa jonka pankeille esim Kreikka on eniten pystyssä. Asiasta ei puhuta. Kadunmies ihmettelee että quelle crise? Telkkarissa tulee 24/7 Strauss-Kahnin kikkelicaustia ja Afganistanissa kaatuneiden ranskalaisten juhlallisia läksiäisiä. Talousuutisissa Milanon pörssin lasku on pikkujuttu.

Ihanan optimistisia ihmisiä. Tekemisen meininki ja iloa elämässä. Isoissa talouksissa kupruja tulee ja menee, eliitti pysyy aina pinnalla ja rahvas on tottunut siihen ettei siltä kysytä. Itä-Euroopassa (nyk. Keski-Eurooppa) vielä enemmän.

[pelle12]

 Jaskari edustaa 'fantasista!'-falangia kokkareissa. Ei mitään uutta, samanlaista 'fantsua!'-porukkaa löytyi kokkareissa armon vuonna 1990. Ja kaikkihan me tiedämme mitä tapahtui seuraavana vuonna.