HS: Jo 150 000 ihmistä kiertää aktivointi- ja työttömyyskehää

[jupeli]

Aikoinaan oli sellainen systeemi Suomessa, että kaaavake täytettiin seuraavasti. Tössä, työtön, työtön, työtön, töissä jne.

Peruspäiväraha ei vähentynyt ja pätkätyöt kannattivat ja veroa tuli valtiolle. Mihinkä on yksinkertainen ja helppo sekä kaikille edullinen järjestelmä kadonnut?

Onhan se käytössä vieläkin. Nyt jopa nettiversiona. Mutta jos erehdyt tekemään päivänkin töitä työttömyyden lomassa niin siitä alkaa niin melkoinen rumba että kannattaa unohtaa koko juttu jos ei jatkoa työllistymiselle seuraa. Työnantajienkin olisi otettava vastuuta tässä asiassa. Mutta lakejakin olisi muutettava niin, että ei aleta satunnaisten pätkätöiden takia katkomaan perustyöttömyysturvaa.

Tuossa tarkoittamassani systeemissä olin siis työttömyyskortistossa työttömänä työnhakijana.

[Jouko]

Aikoinaan oli sellainen systeemi Suomessa, että kaaavake täytettiin seuraavasti. Tössä, työtön, työtön, työtön, töissä jne.

Peruspäiväraha ei vähentynyt ja pätkätyöt kannattivat ja veroa tuli valtiolle. Mihinkä on yksinkertainen ja helppo sekä kaikille edullinen järjestelmä kadonnut?

Onhan se käytössä vieläkin. Nyt jopa nettiversiona. Mutta jos erehdyt tekemään päivänkin töitä työttömyyden lomassa niin siitä alkaa niin melkoinen rumba että kannattaa unohtaa koko juttu jos ei jatkoa työllistymiselle seuraa. Työnantajienkin olisi otettava vastuuta tässä asiassa. Mutta lakejakin olisi muutettava niin, että ei aleta satunnaisten pätkätöiden takia katkomaan perustyöttömyysturvaa.

Tuossa tarkoittamassani systeemissä olin siis työttömyyskortistossa työttömänä työnhakijana.

Nimenomaan työtön työnhakija joutuu täyttämään joko paperikaavakken tai nettisellaisen päivärahaa saadakseen. Siinä on ilmoitettava mahdolliset sairauspäivätkin. Ja se tehdään aina jälkikäteen. Käsittelyajan minimi on 10 pv. Ylärajaa ei ole. Se voi venyä kuukausiksikin.

[Alfresco]

Irtisanominen on kallista, mutta halvempaa kuin muualla Euroopassa. Suomessa on jaettu kenkää jopa siellä, missä työt on tehty halvemmin ja laadukkaammin kuin yrityksen ulkomaan yksiköissä, vain, koska Suomessa on ollut halpaa antaa kenkää. Tämä on melko paska juttu. Parempi on, jos keskitytään työn kustannusten laskemiseen, siinä määrin kuin pystytään, mutta kun sekään ei tahdo riittää

Tämä fakta. Allekirjoitan sen vankan käytännön kokemuksen omaavana. Jos joku väittää että Suomessa on liian hyvä irtisanomissuoja, niin hän puhuu pelkkää potaskaa. Sellaisia puheita toisinaan kaikuu EK:n norsunluutorneista.

Olennaista ei ole se mitä irtisanominen makssa suhteessa ulkomaihin vaan se, että se vaan on liian kallista Suomen olosuhteissa. Tämä on kokonaisuus missä kalliit työvoimakustannukset, korkea verotus, huonot reaaliansiot, heikko kilpailutilanne, pienet pääomat ja joustamattomat työmarkkinat pelaavat yhteen luoden tilanteen missä ei vaan kannata ottaa ketään töihin.

Suomi ei ole mikään Saksa missä on 81 miljoonaa ihmstä ja runsaasti voittoa tekeviä high-tech yrityksiä. Saksassa on paljon varakkuutta, joilla hoitaa irtisanomiset ja muut sotkut, Suomessa sama logiikka ei toimi. Se näkyy siitä, että meillä on pysyvästi korkea pitkäaikaistyöttömyys ja suuri nuorisotyöttömyys. Ilmiselvästi Suomen työmarkkinat ei toimi, sehän näkyy jos tilastoistakin.

Suomen perus ongelma on kannattamaton yrityssektori, joka käytännössä toimii vaan orjatyövoimalla eli yrittäjillä, joiden tulokehitys on huono suhteessa tehtyyn työmäärään. Yrityksillä ei sen takia ole löysää rahaa ostaa ulos ei-toivotut työntekijät. Kun tähän lisätään varovainen kansanluonne, niin yritykset herkästi välttävät palkkaamasta työvoimaa jos on hiemankin epävarmuutta sen tuottavuudesta tai talouden näkymistä.

Tämä on se kokonaisuus missä Suomen työmarkkinat ovat. On täysin harhaanjohtavaa verrata johonkin ulkomaihin missä varallisuustaso on ihan toista luokkaa. Suomen ongelmat pitää ratkaista Suomessa ja suomalaisesta näkökulmasta, ei ulkomaalaisesta näkökulmasta.

[Alfresco]

Itse kannattaisin ehkä Tanskan mallia, jossa irtisanominen on kyllä helppoa, mutta uuden työpaikan saa helposti ja siinä töiden välissä korkean sosiaaliturvan.

Heikompi irtisanomissuoja johtaa juuri siihen, että työpaikoja löytyy helpommin jos ylipäätään on tekemätöntä työtä olemassa. Työnantaja ei emmi hetkeäkään palkkaa jotain henkilöä, jos hän tietää, että tästä pääsee lähes ilmoitusluontoisesti eroon jos tulee ongelmia. Sensijaan, jos irtisanominen on monimutkaista ja kallista suhteessa työnantajan maksukykyyn, työnantajan kannattaa viimeiseen saakka välttää tämä taloudellinen riski.

Suomessa on kymmeniä tuhansia muutaman hengen pikkufirmoja, joissa yrittäjä on täysin ylityöllistetty. Ratkaisu olisi palkata lisää työvoimaa mutta pienen yrityksen ei välttämättä kannata ottaa sitä askelta jos se sisältää jopa konkurrssiriskin.

Tämä tilanne om muodostunut sen takia, että meillä on ollut ns. TUPO-järjestelmä missä suuryritykset ja ammattiliitot ovat neuvotelleet keskenään työehdoista. Koko järjestelmä on laadittu suurteollisuutta varten eikä se sovellu lainkaan pienemmille yrityksille, jotka ovat suurin työllistäjä. Onhan 65% yksityisen sektorin työntekijäistä töissä yrityksissä, joissa on alle 250 henkilöä töissä. Suurin työllistäjä ovat yritykset, joissa on alle 10 hlöä töissä.

[keppihevosella kuuhun]

Ei Suomessa, varsinkaan pääkaupunkiseudulla, niin vain 'mennä' töihin. En ymmärrä, mistä tälläinen harhakuvitelma on syntynyt. Asiat olivat ehkä toisin kultaisella 50-luvulla, mutta nykyään siivojaksikin pääsee vain oikealla koulutuksella.

Minulla on siivoojan koulutus ja jonkin verran työkokemusta harjoittelun kautta, mutta ei sillä näytä paljon merkitystä olevan. Lähes kaikki paikat myös vaativat ajokortin, joka maksaa n. 2000 euroa. Voisi yhtä hyvin maksaa 200,000.

[HaH]

Tämä tilanne om muodostunut sen takia, että meillä on ollut ns. TUPO-järjestelmä missä suuryritykset ja ammattiliitot ovat neuvotelleet keskenään työehdoista. Koko järjestelmä on laadittu suurteollisuutta varten eikä se sovellu lainkaan pienemmille yrityksille, jotka ovat suurin työllistäjä. Onhan 65% yksityisen sektorin työntekijäistä töissä yrityksissä, joissa on alle 250 henkilöä töissä. Suurin työllistäjä ovat yritykset, joissa on alle 10 hlöä töissä.

Jesh. Tuota olen itkenyt jo pitkään. Suomessa on kyllä pk-yrityksilläkin oma keskusliitto, mutta kas, sitä liittoa ei neuvottelupöytään päästetä. Ikinä. Tämän maan yhteiskuntasydeemi on rakennettu Ruukinjohtajaliittojen ja Punatyöläisliittojen ehdoilla, "porvari"puolueitten ja punikkipuolueitten iloisella tuella - eli järjestelmämme ymmärtää vain suurkapitalistin ja orjaduunarin näkökulmat, mutta keskiluokka on näkymätön ja pakkoäänetön päätöksiä tehtäessä. Keskiluokka on kolmikannan suhteen burkha päällä.

[Sininärhi]

Ei Suomessa, varsinkaan pääkaupunkiseudulla, niin vain 'mennä' töihin. En ymmärrä, mistä tälläinen harhakuvitelma on syntynyt. Asiat olivat ehkä toisin kultaisella 50-luvulla, mutta nykyään siivojaksikin pääsee vain oikealla koulutuksella.

Minulla on siivoojan koulutus ja jonkin verran työkokemusta harjoittelun kautta, mutta ei sillä näytä paljon merkitystä olevan. Lähes kaikki paikat myös vaativat ajokortin, joka maksaa n. 2000 euroa. Voisi yhtä hyvin maksaa 200,000.

Näinpä juuri. Minullakin on mennyt suurin osa työpaikoista sivu suun, kun ei ole rahaa ajokorttiin (ja sossu ei sitä maksa. Eikä kukaan muukaan). Onneksi pääkaupunkiseudulla on suht hyvä julkinen liikenne, mutta se ei paljoa lohduta kun 60% työpaikkailmoituksissa vaaditaan ajokorttia. :/

Hm. Valtion julkisen puolen kustannuksista nyt kun puhutaan, niin esimerkiksi vähentämällä arvausterveysasemia voitaisiin saada jo mojovat säästöt. Onhan se tietty kurjaa lähteä kipeänä ilman ajokorttia vaeltamaan 20-40km päähän terveysasemalle, mutta ne säästöt, ne säästöt...
Vai tulisiko siitä säästöä lainkaan? Ylikuormittuisivatko terveyskeskukset potilaiden määrän kasvaessa? Jos koulutettaisiin lisää sairaanhoitajia (ei lääkäreitä. Sairaanhoitajat ne raskaimmat duunit tekevät)? Olisiko se ihan mahdoton yhtälö?

Myös byrokratian raju karsiminen auttaisi valtiota säästämään (esim. kaikki tuet yhdeltä luukulta, päästäisiin eroon työkkäri-sossu-kela-kierteestä, joka aiheuttaa monille harmaita hiuksia kiemuroineen).
Mutta siihen ei Suomi taida olla valmis ennen kuin olemme Kreikan kanssa samassa tilanteessa. Surullista.

En myöskään usko kiristyvien verojen vaikuttavan positiivisesti mihinkään. Kiristyvä verotus vähentää kulutusta (kaiken järjen mukaan), jolloin verotulot pienenevät ja verotusta joudutaan korottamaan uudelleen. Hölmöä.

Ja vielä niistä työttömistä: en ole tähän mennessä tavannut kuin yhden henkilön, jonka mielestä sossun rahoilla eläminen on mukavaa ja helppoa (toisaalta hän onkin alkoholisoitunut ja saa Kelan/sossun tuet joka kuukausi tiettynä päivämääränä).
Inhottaa, kun jotkut näkevät kaikki työttömät laiskoina ja/tai uusavuttomina.

Näen myös punaista joka kerran, kun joku ipittää 'työvoimapulasta'. Mikä h***n työvoimapula?! 
Työpula Suomea vaivaa.

[tyhmyri]

Olennaista ei ole se mitä irtisanominen makssa suhteessa ulkomaihin vaan se, että se vaan on liian kallista Suomen olosuhteissa. Tämä on kokonaisuus missä kalliit työvoimakustannukset, korkea verotus, huonot reaaliansiot, heikko kilpailutilanne, pienet pääomat ja joustamattomat työmarkkinat pelaavat yhteen luoden tilanteen missä ei vaan kannata ottaa ketään töihin.

Minun kokemukseni mukaan työntekijän palkkaaminen ja irtisanominen on sen verran mutkatonta puuhaa, että en oikein osaa sitä joustamattomuutta pureksimatta nielaista. Lisäksi meillä työntekijä maksaa työnantajalle kokonaisuudessaan merkittävästi vähemmän kuin saksalaiselle kilpailijalle ja hieman vähemmän kuin ruotsalaiselle kilpailijalle. Suomessa suunnittelijat ovat edullisia eikä tehtaan lattiatasokaan ole mitenkään mielettömän kallis verrattuna pahimpiin kilpailijoihin.

Sen verran satun tietämään sekä saksalaisesta että sveitsiläisestä teollisesta toiminnasta, että heillä palkat ja moni muukin kustannustyyppi on meihin verrattuna varsin korkealla tasolla. Siitä huolimatta ovat erittäin kilpailukykyisiä. Jos heidän kustannustasonsa olisi saa tasoa kuin meillä, niin meillä ei olisi mitään mahdollisuuksia. Teollinen perinne ja osaaminen asioiden organisoinnissa on varsin kovaa heillä.

[vainukoira]

Suomessa on kymmeniä tuhansia muutaman hengen pikkufirmoja, joissa yrittäjä on täysin ylityöllistetty. Ratkaisu olisi palkata lisää työvoimaa mutta pienen yrityksen ei välttämättä kannata ottaa sitä askelta jos se sisältää jopa konkurrssiriskin.

Tämä tilanne om muodostunut sen takia, että meillä on ollut ns. TUPO-järjestelmä missä suuryritykset ja ammattiliitot ovat neuvotelleet keskenään työehdoista. Koko järjestelmä on laadittu suurteollisuutta varten eikä se sovellu lainkaan pienemmille yrityksille, jotka ovat suurin työllistäjä. Onhan 65% yksityisen sektorin työntekijäistä töissä yrityksissä, joissa on alle 250 henkilöä töissä. Suurin työllistäjä ovat yritykset, joissa on alle 10 hlöä töissä.

Suomessa on kyllä pk-yrityksilläkin oma keskusliitto, mutta kas, sitä liittoa ei neuvottelupöytään päästetä. Ikinä. Tämän maan yhteiskuntasydeemi on rakennettu Ruukinjohtajaliittojen ja Punatyöläisliittojen ehdoilla, "porvari"puolueitten ja punikkipuolueitten iloisella tuella - eli järjestelmämme ymmärtää vain suurkapitalistin ja orjaduunarin näkökulmat, mutta keskiluokka on näkymätön ja pakkoäänetön päätöksiä tehtäessä. Keskiluokka on kolmikannan suhteen burkha päällä.

Ratkaisu. Kansaa voi potkia pellolle maksamalla hänelle 5 päivän palkka. Tämä koskee vain jengiä, joka on palkattu toukokuun 2011 jälkeen alle 200 hengen yrityksiin. Olis poliittisesti helpompi myydä, kun ei tarvitse kurnuttaa vanhaa kaartia, samalla kun parantaa työttömien mahdollisuuksia, ja vähentää vielä yrittäjien riskiä.

Kun isoissa yrityksissä potkimisen hinta pysyy ennallaan, eli eurooppalaisittain melko halpana, vältetään silti entistä pahempi hommien siirtyminen Vetelä-Euroopan zorbaksille.

Minun kokemukseni mukaan työntekijän palkkaaminen ja irtisanominen on sen verran mutkatonta puuhaa, että en oikein osaa sitä joustamattomuutta pureksimatta nielaista. Lisäksi meillä työntekijä maksaa työnantajalle kokonaisuudessaan merkittävästi vähemmän kuin saksalaiselle kilpailijalle ja hieman vähemmän kuin ruotsalaiselle kilpailijalle. Suomessa suunnittelijat ovat edullisia eikä tehtaan lattiatasokaan ole mitenkään mielettömän kallis verrattuna pahimpiin kilpailijoihin.

Samaa epäilen minäkin, ehdotukseni tuossa ylhäällä on sitä varten, jos ei ole helppoa potkia.

[D-con]

Ne, jotka kuntouttamisesta ja työllistämisestä yleensä jotain tietävät, tiesivät kyllä kuntouttavan työtoimintalain vaikutukset, hinnan ja muut seuraukset jo silloin toistakymmentä vuotta sitten, kun lakia väkisin kentän äänestä piittaamatta nuijittiin pöytään http://harrieerikäinen.fi/blogi/2010/03/18/16.

[TJK]

Sen verran satun tietämään sekä saksalaisesta että sveitsiläisestä teollisesta toiminnasta, että heillä palkat ja moni muukin kustannustyyppi on meihin verrattuna varsin korkealla tasolla. Siitä huolimatta ovat erittäin kilpailukykyisiä. Jos heidän kustannustasonsa olisi saa tasoa kuin meillä, niin meillä ei olisi mitään mahdollisuuksia.

No ei kustannustaso näyttäisi juuri poikkeavan. Onko sinulla mitään objektiivisempaa tietoa kuin oma kokemus?

Spiegelin mukaan ainakin työtunnin hinta on Suomessa ja Saksassa melkein tasoissa:

http://www.spiegel.de/international/business/0,1518,549003,00.html

[tyhmyri]

Sen verran satun tietämään sekä saksalaisesta että sveitsiläisestä teollisesta toiminnasta, että heillä palkat ja moni muukin kustannustyyppi on meihin verrattuna varsin korkealla tasolla. Siitä huolimatta ovat erittäin kilpailukykyisiä. Jos heidän kustannustasonsa olisi saa tasoa kuin meillä, niin meillä ei olisi mitään mahdollisuuksia.

No ei kustannustaso näyttäisi juuri poikkeavan. Onko sinulla mitään objektiivisempaa tietoa kuin oma kokemus?

Spiegelin mukaan ainakin työtunnin hinta on Suomessa ja Saksassa melkein tasoissa:

http://www.spiegel.de/international/business/0,1518,549003,00.html

Valitettavasti ei ole näin loman kunniaksi käsillä tarkempaa dataa. Mutta ehkä kannattaa huomata, että palkkaero on Spiegelin mukaan noin 3% saksalaisten hyväksi (eli siellä korkeammat palkat) ja oheiskustannuksissa saksalaisten tappioksi noin 14% palkkasummasta laskettuna (eli heillä korkeammat oheiskustannukset). Tuntemieni saksalaisten yksiköiden kustannukset ovat vähintään 10% suuremmat työsuoritetta kohden kuin meillä Suomessa. Siitä huolimatta kilpailukyky on yllättävän hyvä heillä.

Lisäksi "manufacturing sector", jonka itse tunnen, on viittaamasi artikkelin mukaan keskimääräistä huomattavasti kovemmilla taksoilla. En tiedä onko suunnittelu- ja projektipuoli tuon sisällä, mutta Saksassa monien kotimarkkinoiden palvelutyöt (siivoojat, parturit yms) ovat todella halpoja, mutta suunnittelijat ja kovat tuotannon ammattilaiset kalliita. Heillä taitaa päteä, että vientiteollisuus maksaa kovia palkkoja.

[Rebane]

Uusi yhdistys ajaa tukityöllistettyjen ja harjoittelijoiden asiaa. http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/07/uusi_yhdistys_ajaa_harjoittelijoiden_ja_tukityollistettyjen_asemaa_2718283.html  

Nuo harjoittelijathan ovat usein työttömiä, jotka tilastoista on siivottu "työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin".

Uuden yhdistyksen perustajalla Kari Laurilalla on myös blogi, jossa hän ruotii mm. kuuluisaa Paltamon-mallia, jolla työttömyyttä Paltamossa "hoidetaan".  

http://karilaurila.blogit.fi/

[D-con]

Yhdistys voi ajaa minkä eturyhmän asiaa tahansa, mutta ammattiliiton statusta se ei saa koska "työtön" ei ole ammatti tai ammattiala. Vaaliohjelmassani http://www.harrieerikäinen.fi/blogi/2010/05/19/23 käsittelen välityömarkkinoiden ongelmia laajemmin:

Välityömarkkinoiden keskitetty johtaminen

Vajaakuntoisten ja vaikeasti työllistyvien työllistämistilanne on edellä käsitellyn aineiston valossa melko jäsentymätön. Samantyyppisistä ongelmista kärsivien ihmisten samankaltaisiin tarpeisiin vastataan päällekkäisillä järjestelmillä, ja vastuuta ongelmakansalaisten tilanteen hoitamisesta pallotellaan viranomaistaholta toiselle. Vajaakuntoinen henkilö ei ole helposti miellettävissä ainakaan taloudellisessa mielessä resurssiksi tai voimavaraksi. Liiketaloudellisin periaattein toimivat organisaatiot haluavat siirtää ongelman sosiaali- ja terveydenhuollon sektorille, jonka pitäisi joko hoitaa omansa tai tuottaa kelvollista työvoimatavaraa saamistaan raaka-aineista.

Välityömarkkinat sopisivat erinomaisesti toisaalta ylläpitävänä toimintana ja toisaalta työuralla eteenpäin ohjaavana toimintana sekä sosiaali- että työvoimahallinnon palveluiden uudelleenorganisoimiseen.  Ylipäätään kuntien, valtion ja eläkevakuutuslaitosten kuten myös kolmannen sektorin toimijoidenkin kokoaminen saman katto-organisaation alle, olisipa tämä sitten ministeriötasoinen tai muu, olisi varmasti toiminnan johtamisen ja päällekkäisyyksistä johtuvan resurssien hukkaamisen estämisen kannalta tärkeää.

Ylläpitävää kuntouttavaa työtoimintaa, kuten huoltosuhteista työtoimintaa lukuun ottamatta muutakaan pysyvää ratkaisua osatyökykyisille ei tähän mennessä ole ollut, vaikka sille on ehdottomasti tarvetta. Sen sijaan koulutukseen tai avoimille työmarkkinoille soveltumaton henkilö on heitetty kylmästi järjestelmästä ulos. Välityömarkkinat pitäisivät sisällään siis kaiken työtoiminnan, suojatyön, työkyvyn arvioinnin, erilaiset valmennukset ja tietysti tuetut työsuhteiset ratkaisut kuten palkkatukityön. Eli kuntoutuksellisuus olisi edelleen kaiken toiminnan tavoite ja työnteko olisi toiminta-alusta. Kuntatasolla tulisi olla välityömarkkinat-toimintayksikkö (tai -osasto), johon kaikki yksiköt työvoiman palvelukeskuksista  lähtien ja tietysti työllistämisasiat Henkilöstökeskuksesta ja Maahanmuuttajien palveluista tulisi kuulua.

Vajaakuntoisten kuntoutuksessa työn ja sen ohella annettavien muiden kuntoutuspalveluiden keinoin voidaan nähdä kehittämistarvetta kahdella rintamalla. Taloudellisen sekä hallinnollisen ja kehittämisvastuun jakaminen mielekkäällä ja tarkoituksenmukaisella tavalla valtion, kuntien, eläkelaitosten ja yksityisten yritysten kesken on oma suuri kysymyksensä, ja vajaakuntoisten työllistämisen ja muun kuntoutuksen sisällöt, muodot, työtavat ja -kohteet ovat omansa.

[TJK]

Valitettavasti ei ole näin loman kunniaksi käsillä tarkempaa dataa. Mutta ehkä kannattaa huomata, että palkkaero on Spiegelin mukaan noin 3% saksalaisten hyväksi (eli siellä korkeammat palkat) ja oheiskustannuksissa saksalaisten tappioksi noin 14% palkkasummasta laskettuna (eli heillä korkeammat oheiskustannukset). Tuntemieni saksalaisten yksiköiden kustannukset ovat vähintään 10% suuremmat työsuoritetta kohden kuin meillä Suomessa. Siitä huolimatta kilpailukyky on yllättävän hyvä heillä.

Lisäksi "manufacturing sector", jonka itse tunnen, on viittaamasi artikkelin mukaan keskimääräistä huomattavasti kovemmilla taksoilla. En tiedä onko suunnittelu- ja projektipuoli tuon sisällä, mutta Saksassa monien kotimarkkinoiden palvelutyöt (siivoojat, parturit yms) ovat todella halpoja, mutta suunnittelijat ja kovat tuotannon ammattilaiset kalliita. Heillä taitaa päteä, että vientiteollisuus maksaa kovia palkkoja.

Esimerkiksi maantieteelliset seikat selittävät varmasti jonkin verran, mutta on kyllä mielenkiintoista, jos ilman varsinaista eroa osaamistasossa voidaan menestyä kalliista työvoimasta huolimatta.