Jorma Merikosken vaaliketju

[Jorma Merikoski]

"RENKIEN KAAPPAUKSESTA"

Vakuutusmatemaatikko, dosentti Olli Pusa pudottelee kovaa tekstiä kirjassaan Renkien kaappaus, http://www.google.fi/search?q=Renkien+kaappaus. Nimen selitys (s. 2):

"... Työmarkkinamiehet ja vakuutusyhtiöt ovat itse saaneet päättää asioistaan, valtio loi vain pakottavat puitteet toiminnalle. ... Kun työeläkevakuutusyhtiöiden sijoitusomaisuuden määrä on kasvanut valtavaksi ja ne ovat siirtyneet omistamaan suomalaista elinkeinoelämää, asetelma on käynyt kestämättömäksi. Ei ole enää kyse nurkasta yhteiskunnassa, vaan työeläkejärjestelmän valta vyöryy omistajavallan myötä kaikkialle.
Työmarkkinamiehet ja yritysjohtajat huomasivat syntyneen tilaisuuden vallankaappaukselle. Työeläkeyhtiöissä he käyttävät keskeistä taloudellista päätösvaltaa Suomessa. ... Enää ei keskeistä ollutkaan se, kuka omisti mitäkin, vaan kuka oli vallankäyttäjä ja millä tavoitteilla. Yritysjohtajista on tullut samalla työeläkeyhtiöiden hallintojen kautta myös omien yhtiöidensä päättäjiä. Rengit ovatkin nyt yhtäkkiä isäntiä, joita kukaan ei kykene kontrolloimaan."

Esimerkiksi "sosiaalituposta" Pusa kirjoittaa (s. 34–35):

"... Valtio poisti yrityksiltä ns. Kela-maksun, joka vastasi lähes miljardia euroa vuodessa. ... Yrityksiltä poistui miljardi euroa sivukuluja vuodessa. Sen vastapainoksi ne lupasivat sitoutua korottamaan työeläkejärjestelmän maksuja. Tietenkin ne olivat itse sitoutuneet tähän jo aikaisemmin, mutta näin kustannus saatiin siirrettyä kätevästi veronmaksajien kustannettavaksi. Kuitenkin toteutusmalli on nokkelasti sellainen, ettei valtio suoraan maksa työeläkejärjestelmän kustannuksia. Sen seurauksena valtio ei työeläkemiesten ajattelutavan mukaan voi vaatia osallisuutta työeläkejärjestelmän päätöksenteossa.
Työantajatahoille siunaukseksi tuli Vanhasen toinen hallitus. ... Kokematon Katainen ei kuutosen matematiikallaan varmasti ymmärrä mitään kokonaiskuvion rahavirroista. Hän on siis täysin riippuvainen avustajistaan. ...
...
... Suurin osa korvaavista veroista kerätään kansalaisten kulutusverojen nostona energiaveroissa. ... Kansalaiset huomaavat eläkepelin ja eläkeyhtiöiden valta-aseman turvaamisen siitä, että sähkölasku nousee ja kaukolämpömaksu kasvaa. ...
...
Kun Sari Sairaanhoitaja ja Outi Opettaja ovat juuri ehtineet tottua ajatukseen, että heille lupailtu valtaisa palkankorotus kuihtuu murusiksi, he saavat käteensä taloyhtiönsä vastikelapun, jossa kustannusten nousua selittää kallistunut kaukolämpö, sähkö ym."

Kirjan vauhdikas meininki säilyy loppuun asti (s. 70):

"Samalla kun työeläkejärjestelmä on kriisiytymässä, eduskuntavaalit ovat tulossa. Kyseessä on ehkä ainutkertainen tilaisuus pysäyttää vallan luisuminen lopullisesti kahdelle vakuutusyhtiölle ja niiden ympärille muodostuneelle mafialle. Nyt pitäisi edellyttää, että niin median edustajat kuin tavalliset äänestäjätkin vaativat poliitikoilta suoria vastauksia kysymyksiin.
Puuttuvatko he työeläkejärjestelmän kautta käynnissä olevaan renkien vallankaappaukseen vai eivät? Jos eivät puutu, miksi? Ketä he oikeasti edustavat?"

[Jorma Merikoski]

"TOIVE PAREMMASTA"

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Kun vapaus-, itsenäisyys- ja piraattipuolueet, köyhien asialla olevat, seniorit, muutoshakuiset ja eri merkkiset kommunistit keskustelivat televisiossa, se oli kuin toive paremmasta. Politiikasta mitään ymmärtämätönkin ymmärsi, että nämähän puhuvat kuin ihminen ihmiselle ja jopa kuuntelevat toisiaan.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Aamulehden toinen päätoimittaja Jorma Pokkinen kirjoitti viime sunnuntaina hyvin eduskunnan ulkopuolisten puolueiden puheenjohtajien vaalikeskustelusta. Hän varmaan tarkoitti, että nämä keskustelijat herättävät toiveen paremmasta keskustelukulttuurista. Mutta mielestäni nämä puolueet herättäisivät myös toiveen paremmasta politiikasta, jos ne saisivat paikkoja eduskunnassa. Erityisesti tämä koskee Muutos 2011:tä ja sen kanssa Pirkanmaalla vaaliliitossa olevaa Piraattipuoluetta. Mutta jopa sekin herättäisi toiveen paremmasta, jos sanokaamme peräti kaikkein tulipunaisin änkyräkommunisti potkaisisi jonkin valtaapitävän puolueen edustajan pois eduskunnasta ja toisi hieman punaväriä nykyisen konsensuspolitiikan harmauteen. Yhtäkaikki, mitä enemmän valtaapitävät puolueet häviävät sitä parempi niille (itsetutkiskelun paikka) ja Suomen kansalle (tiellä puoluevallasta kohti oikeaa demokratiaa).

Pokkinen kirjoitti hyvin myös eduskuntapuolueiden puheenjohtajien vaalikeskustelusta:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Kun puoluejohtajat pääsevät televisioon ja vaalitenttiin, niin alkaa huuto, päälle puhuminen ja päsmäröinti. Hyvät tavat unohtuvat ja tuli karkaa kuin Mainilan laukaukset.
Olkaa niin ystävällisiä arvon "esikuvat", älkää enää huutako. Politiikka pilaantuu mölinässänne kuin viili ukkosella.
...
Johtavilla poliitikoilla on kolme viikkoa aikaa korjata käytöksensä. Ei enää poikittaista mailaa, ei punoitusta, ei puhisemista.
...
Suurten puolueiden kannattaa miettiä, millaisia mediakonsultteja käyttävät.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Miten tähän on tultu? (Toki monissa tv:n hömppäohjelmissa pidetään vieläkin kamalampaa meteliä, mutta yhteisten asioiden hoitaminen ei saisi olla mitään hello-everybody-nyt-kaikki-rokkaamaan-meininkiä. Hyvä huumori olisi tietenkin erinomaisen sopivaa, mutta ne, jotka eivät osaa viljellä sitä, voisivat keskittyä puhumaan asiaa.) Yksi vastaus löytynee veronmaksajienkin rahoittamista (puoluetuet) "poliittisista broilerikanaloista". Sillä varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyyteni niistä antaa, esitän seuraavaa: Jotta tällaisessa "kanalassa" pääsisi "kukoksi tunkiolle", täytyy olla hyvännäköinen ja esiintyä sujuvasti sekä puhua muita useammin ja kovemmin. Ajattelemisella ei ole juurikaan väliä eikä yleensäkään henkisillä harrastuksilla.

Vaalissa on muitakin ehdokkaita kuin "poliittisia broilereita". Vaikka heidän "lavasäteilynsä" lienee "broilereita" himmeämpi, tärkeämpää on, että heillä on näitä enemmän oikean työnteon antamaa elämänkokemusta. Heitä kannattaa äänestää.

[Jorma Merikoski]

"PALVELUISTA"

Eilisessä "neljän suuren puolueen" puheenjohtajien vaalikeskustelussa hoettiin (taas kerran) kymmeniä ellei satoja kertoja sanaa palvelu. Katsojille uskoteltiin (taas kerran), että koulutuspalvelut, terveyspalvelut, päivähoitopalvelut, sosiaalipalvelut, vanhuspalvelut, hoivapalvelut, joukkoliikennepalvelut, kirjastopalvelut, kulttuuripalvelut, liikuntapalvelut ja kaikki muutkin hyvinvointipalvelut sekä ties mitkä palvelupalvelut säilyvät. Pähkäiltiin mm. sitä, onko oikein vai väärin, jos joutuu matkustamaan vähän kauemmas saadakseen parempaa palvelua. Vakuutettiin, että palveluja ei leikata.

Tuumaillessani, miten puuduttavaa tämä alituinen palvelu-mantran viljely on kuulijalle, huomasin tv-kuvasta, että kappas, Sasi on nukahtanut tuoliinsa. Ajattelin, että ehkä hän on väsähtänyt juuri tuon palvelu-liturgian takia. Sitten keksin, että minähän voisin tällä tavalla yrittää hoitaa unettomuuttani. Siis kehittäisin sellaisen fantasian, jossa yhtämittaa pöpistään palveluista. Jo pelkkä tämä ajatus alkoi mukavasti nukuttaa tehdessäni vielä pari tuntia töitä vaalikeskustelun jälkeen.

Fantasia oli seuraava. Keskustelijat ovat erivärisiin pukuihin sonnustautuneita akkoja. Puheenjohtaja esittää yhdelle akalle kysymyksen ja haluaa vastaukseksi kyllä tai ei. Tällaisen vastauksen sijasta akka alkaa kuitenkin mumista hypnoottisella äänellä: "Palvelut, palvelut, palvelut ...". Puheenjohtaja keskeyttää hänet ja tivaa vastausta kysymykseen. Akka vastaa: "Minähän jo vastasin, että palvelut, palvelut, palvelut ...".  Puheenjohtaja sanoo tiukasti: "Vastatkaa kyllä tai ei", mutta samaan aikaan toinen puheenjohtaja ehtii antaa puheenvuoron toiselle akalle, joka puolestaan alkaa mumista samaan malliin: "Palvelut, palvelut, palvelut ...". Edellinen kuvio toistuu ja näin jatkuu loputtomiin.

Minun ei tarvinnut käydä mielessäni läpi montakaan tällaista kierrosta, kun jo nukahdin. Valitettavasti tällä "unilääkkeellä" on sama ominaisuus kuin kaikilla muillakin eli se vaikuttaa lyhytaikaisessa käytössä mutta menettää tehonsa pitkäaikaisessa.

Vanhan vitsin mukaan hyvinvointivaltio on sellainen, jossa "valtio voi hyvin". Mutta pikemminkin siellä "vallanpitäjät voivat hyvin". Vallanpitäjät puhuvat mielellään siitä, että he järjestävät palveluja kansalaisille. He eivät koskaan puhu siitä, että he saavat palveluja kansalaisilta sikäli, että koko heidän hovinsa on rahoitettu kansalaisten maksamilla raskailla veroilla.

Olin Tsekkoslovakian samettivallankumouksen aikana (syksyllä 1989) Prahassa. Marraskuussa Staromestskan torille pystytettiin jättiläismäinen joulukuusi, jonka oksilla riippui paketteja. Jokaiseen oli kirjoitettu jokin sellainen palvelu (rauha, kansojen ystävyys, koulutus, työpaikat, hyvinvointi yms.), jonka kommunistidiktatuuri muka antaa kansalaisille "lahjaksi". Pian sen jälkeen kansa kuitenkin ilmoitti voimakkaasti mielipiteensä noista palveluntarjoajista.

Parin viikon kuluttua me voimme ilmoittaa mielipiteemme niistä palveluntarjoajista, jotka ovat antaneet meille "lahjaksi" mm. holtittomasta maahanmuuttopolitiikasta aiheutuneet ongelmat ja sen, että joudumme todennäköisesti maksamaan niiden valtioiden lainoja, jotka ovat hoitaneet talouttaan epärehellisesti ja taitamattomasti. Jos haluamme tällaisen menon jatkuvan tulevaisuudessakin, niin äänestämme nykyisin vallassa olevia puolueita.

[Jorma Merikoski]

"KURSSI LUOTEESEEN!"

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Ei koskaan ennen ollut ainoakaan alus liikkunut näillä vesillä. Tyydytyksekseen Magalhães totesi, että rannikko kaiken aikaa keskeytymättä jatkui pohjoista kohti. Tämä seikka vahvisti hänen varmuuttaan siitä, että nyt todellakin oltiin Amerikan manteren toisella puolen. Ja sitten hän antoi käskyn ohjata suoraan avomerelle luoteiseen suuntaan.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Luin Carl Grimbergin 24-osaisen Kansojen historian jo kouluaikana ja jokin aika sitten uudestaan. Oikeastaan en kummallakaan kerralla lukenut sitä kokonaan vaan sivuutin vähemmän kiinnostavat kohdat selailulla. Se, että tietääkseni historiantutkijat suhtautuvat tähän suurteokseen kovin ristiriitaisesti, ei haittaa niitä hienoja lukukokemuksia, joita lukija saa esimerkiksi tutustuessaan portugalilaisten merenkulkijoiden seikkailuihin. Henkilökohtaisen lisäpotkun tähän aiheeseen sain Harry Martinsonin kuunnelmasta Molukkien luotsi, joka esitettiin radiossa joskus 1950-luvun loppupuolella.

Magalhãesin otettua kurssin luoteeseen alkoi varsinainen "elämysmatka" (lähde: Grimberg, osa 12, s. 92 ja 101). Laivakorput vilisivät matoja, jotka olivat syöneet korppujen ravitsevan osan. Nälkäiset miehet söivät härännahkoja, sahajauhoja ja rottia, ja rotista jopa maksettiin puoli dukaattia kappaleelta. Viidestä matkaan lähteneestä laivasta vain yksi pääsi perille. 180-henkisestä miehistöstä vain 18 pääsi perille. Mutta tulipahan purjehdituksi maapallon ympäri.

Kurssi luoteeseen! voisi olla hyvä iskulause kuvaamaan kaikkea sitä, kun rohkeat ihmiset ryhtyvät vaikeaan tehtävään.

Entä "valtiolaivamme kurssi"? Onko se luoteeseen vai sukelletaanko pohjaan vai risteilläänkö "keulaportit auki" sinne tänne vai jäädäänkö satamaan odottamaan "EU-nukkien" määräyksiä? Kovin rapistunut taitaa tämä laiva olla. Ei sillä oikein uskaltaisi lähteä luoteeseen eikä muuallekaan, etenkin kun sillä ei ollut "vahvaa kapteenia" sitten "Urkin" päivien.

Parin viikon kuluttua nähdään, muuttuuko "valtiolaivan kurssi", ja jos muuttuu, niin mihin suuntaan. "Vahvan kapteenin" perään haikailemisen sijasta voisi olla parempi, että kansa "nousisi komentosillalle" suoran demokratian keinoin.

Lopuksi hieman tietoja Martinsonista (lähde: Wikipedia). Hän lähti merille 16-vuotiaana, joutui palaamaan maihin saatuaan pölykeuhkon, vietti kulkurin elämää mm. asuen teltassa Tukholmassa, osallistui ruotsalaisissa vapaaehtoisjoukoissa Suomen talvisotaan, sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon 1974, teki itsemurhan 73-vuotiaana 1978.

[Jorma Merikoski]

REINO, HALLA-AHO JA REINO HALLA-AHO, OSA 1

Lueskelin äskettäin Kekkosen kirjaa Kirjeitä myllystäni 2: 1968-1975 (Otava, 1976). Bongasin sieltä Halla-ahon! Nimittäin Reino Halla-aho Tervakoskelta oli vuonna 1968 Tsekkoslovakian miehityksen huolestuttamana kirjoittanut Kekkoselle. Tämä vastasi 2.9.1968 (s. 25), että kyllä se on järkyttävää, mutta ulkopolitiikkamme takaa rauhan Suomessa.

Bongaus sai minut näpyttelemään googleen haun "Reino Halla-aho", mutta minulta jäivät lainausmerkit pois, joten haun kohteiksi tulivatkin sekä "Reino" että "Halla-aho". Pari ensimmäistä linkkiä viittasi Kekkosen kirjeeseen, mutta niitä seuraavissa linkeissä oli varsin vauhdikastakin luettavaa. Otan kolme esimerkkiä, mutta niitä löytyisi helposti kolmekymmentä ellei kolmesataa.

Esimerkki 1. http://turkkila.blogspot.com/2008/11/jussi-halla-aho-hn-jota-kutsutaan.html

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Reino viekoittelee Riikkaa ikineitsytmiehillä

Pismillaah ruhotullaah vaan kaikille!
...
... Riikka, sisareni, uhrauksesi ei ole turha, sillä sinua odottaa ikuisena palkintona 77 nuivan ikineitsytmiehen joukko, joka nousee sinua tervehtimään..
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Esimerkki 2. http://nalkakorpi.blogspot.com/2009/07/mikko-ellila-hommafoorumin-kuningas.html

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Kun Halla-aho sanoi "Mikäs homobaari tämä on?", Reino sanoi: "Ellilää pitäisi vetää turpaan siitä hyvästä, että hän toi meidät tähän homobaariin."
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Esimerkki 3. http://keskustelu.suomi24.fi/node/6716044

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Lieneekö se tämä "reino" eikä suinkaan toimittaja Sanna Ukkola, joka on saanut Halla-ahosta rikostutkinnan vireille?
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Paljon muutakin vekkulia löytyi, mutta vihdoin päätin siirtyä "asialinjalle" eli panin lainausmerkit paikoilleen. Sittenpäs löysin haasteellista ja yllättävää luettavaa. Esimerkiksi sen, että Reino Halla-aho ansaitsee 26936 Englannin puntaa viikossa, ja sen, että hän teki avausmaalin 29.8.2010 pelatussa ottelussa Aires–Liwa, minkä Aires voitti 4–1. Käsittelen tätä tarkemmin kirjoitukseni osassa 2.

[Jorma Merikoski]

REINO, HALLA-AHO JA REINO HALLA-AHO, OSA 2

Näpyttelin siis googleen haun "Reino Halla-aho" lainausmerkkeineen. Löysin sieltä linkin

Lehtiluukku.fi - Aamuposti Riihimäki 27.03.2011 - Lue lehti netissä!
27. maaliskuu 2011 ... Reino Halla-aho Tervakoskelta kyseli yleisönosastolla, että "ovatko jo melkein kaikki suomalaiset kommunisteja? ...

Tämä Reino Halla-aho lienee sama, joka kirjoitti Kekkoselle 1968, ks. kirjoitukseni osa 1. En viitsinyt tarkemmin tutkia tuota Aamupostia vaan menin eteenpäin. Pari linkkiä viittasi Kekkosen kirjeeseen. Pari linkkiä viittasi sukututkimukseen: yksi Reino Halla-aho oli syntynyt ja kuollut 1908, ja toinen oli syntynyt 1909 mutta tietoa mahdollisesta kuolinvuodesta ei ole.

Seuraavaksi törmäsin kerrassaan haasteelliseen linkkiin

http://be.hattrick.org/Club/Matches/Match.aspx?matchID=293776619&TeamId=1051051&BrowseIds=&UpdateViewedReport=False

Siinä käsitellään jalkapallo-ottelua Studenci—Aires, minkä Studenci voitti maalein 5–2. Reino Halla-aho kavensi 66. minuutilla Studencin johdon 3–1 luvuiksi 3–2. Luulen osaavani välttävästi lukea venäjää sanakirjan avulla, joten ajattelin, että nytpäs tuli tilaisuus tämän alan harrastamiseen. Niinpä hain venäläis-suomalaisen sanakirjan ja ryhdyin töihin. Mutta työ edistyi kovin hitaasti tai ei oikeastaan edistynyt ollenkaan. Ihmettelin, olenko unohtanut vähäisenkin venäjäntaitoni ja miksi monia sanoja ei ole sanakirjassa. Minun olisi pitänyt heti huomata, ettei tuo teksti olekaan venäjää (esimerkiksi venäläisen i:n sijasta on latinalainen i).

Sitten näpyttelin googleen haun "Hattrick". Opin seuraavaa (lähde: Wikipedia): Hattrick on Ruotsissa kehitetty internetissä pelattava jalkapallomanageripeli. Pelissä hallinnoidaan omaa virtuaalista jalkapallojoukkuetta ja muun muassa ostetaan ja myydään pelaajia, pohditaan taktiikoita sekä valmennetaan juniorijoukkuetta. ... Hattrickiä pelaa nykyään Suomessa yli 25 000 käyttäjää ja ympäri maailmaa yli 870 000 käyttäjää, mikä tekee siitä maailman suosituimman online-jalkapallomanagerointipelin. Hattrick on käännetty tällä hetkellä 51:lle eri kielelle.

Jaahas. Tämä Reino Halla-aho on siis virtuaalinen jalkapalloilija. Nyt haastoin itseni selvittämään, millaisen pelaajanuran hän on luonut. Annoin itselleni luvan käyttää vain edellä mainittua ties-minkä-kielistä sivua ja sen linkistä

http://be.hattrick.org/Club/Players/Player.aspx?playerId=182814053

löytyviä samankielisiä Halla-ahon pelaajatietoja. En viitsi kertoa, miten hyvin tai miten huonosti onnistuin tässä. Lopuksi menin englanninkielisille sivuille, mistä vastaus löytyi helposti. En kerro sitä vaan jätän tämän mukavan pikku tehtävän niille lukijoille, joita asia mahdollisesti kiinnostaa. Tyydyn vain sanomaan, että Reino Halla-aho on 29-vuotias eikä enää pelaa Airesissa.

[kaarlo]

KOULUMATEMATIIKASTA JA VÄHÄN MUUSTAKIN, OSA 2

Nimimerkki "Negatiivi" aiheutti Luma-sanomissa kirjoituksellaan lukion lyhyen ja pitkän matematiikan yhdistämisestä valtaisan keskustelun (Luma-sanomien) verkkosivuilla. Kuin lisätäkseen bensaa tuleen, Luma-sanomat julkaisi matematiikan opetusjärjestelyitä koskettaneita artikkeleita useammankin, samoin seurauksin.
 
Hyvä puoli on se, että keskustelua käytiin. Huono puoli on johtopäätökset.

Keskustelut käytiin enimmäkseen matematiikan parissa työskentelevien välillä, sillä muut harvemmin eksyvät nettiä surffatessaan Luma-sanomien sivuille - vaikka olisi suonut matematiikan surkean tilanteen saavan yhtä paljon julkistä ihmettelyä valtamediassa kuin eteläisten EU-maiden tukipakettimaksut Suomen kannalta: kyllä se varmasti miljardeissa lasketaan persnettona, jos itse vapaaehtoisesti nakerramme matematiikan osaamistasoa ja sitä kautta hyvinvointiyhteiskuntamme teknologista tukijalkaa. 

Nyt kun keskustelut ovat velloneet jo useamman viikon, lienee siis jonkinmoisten johtopäätösten aika. Tässä omani teille kommentoitavaksi:

* Matematiikanopetuksen eriyttäminen nähdään valitettavasti eriarvoistavana. Argumentteja tähän eriyttämisen vastustamiseen ei tahdo löytyä, vastustus on selvästi tunnepuolella. Jopa valinnaisia matematiikan lisäkursseja peruskoulun yläluokille hieman karsastetaan. Näin halutaan taata kaikille samat valmiudet peruskoulun jälkeisiin opintoihin. Kuitenkaan esimerkiksi vastaavaa ongelmaa ei nähdä, jos joku valitsee yläkoulun kahdeksannella c-saksan ja jatkaa tätä lukiossa. Joku toinen "älyää" valita saksan kielen vasta lukion ekalla, jolloin on tarjolla enää suppeampi  d-saksa. 

* Matemaattinen lahjakkuus yläkoulussa nähdään kaikeksi muuksi kuin orastavaksi teoreettiseksi kiinnostukseksi/kyvykkyydeksi. Lahjakkaille on tarjolla (koulukiusaamisen lisäksi) oppimispelejä ja kaikkea muuta, muttei vahingossakaan kunnollista työtä algebran ja geometrian parissa.

* Historioitsijat ovat kertoneet, että menneisyyttä pitää opiskella, jotta ymmärtäisi nykyisyyttä. Kouluoloistamme päättävät tahot ja uusi opettajasukupolvi ovat "onnellisen" tietämättömiä siitä, mitä lukioissamme opetettiin ja millä tavalla 60-luvulla, 30-luvulla tai 1800-luvun lopulla tsaarinajalla. Tällainen historiattomuus ilmenee näköalattomuutena.

* Eriasteisten oppilaitosten opettajat ovat valitettavan vähän selvillä, mitä tapahtuu muissa kuin oman tasoisissa oppilaitoksissa. Olisi suotavaa, että kaikki matematiikkaa opettavat tutustuisivat kunnolla kolmeen asiaan: 1) miten matematiikan opiskelu toteutetaan peruskoulussa 2) lukiossa ja 3) korkea-asteella - ja pohtisivat tämän kokonaisuuden pohjalta ongelmien ydintä. Jos peruskoulussa homma menee metsään, kokonaisuutta on hankala paikata rajatussa kouluajassa myöhemminkään.  Ei kuulosta hyvältä, kun jotkut matematiikan yliopisto-opettajatkin vastustavat tasoryhmittelyä peruskoulussa ilman kunnon argumentteja siihen.  "Se on eriarvoistavaa"-kommentti ei mielestäni riitä.

* Kasvatustieteilijöiden pääsääntöisesti negatiivinen vaikutus matematiikan opetukseen näyttää kierrättyneen opettajankoulutuksen kautta seuraavan sukupolven opettajien asenteisiin. Tilanne on siksi(kin) vakava.
 
*Jorma Merikosken vertaus monikulttuurisuuteen matematiikka-asiassa tuo mieleeni seuraavan rinnastuksen. Suomessa tarvitaan työntekijöitä. Rajat on siis avattava vapaalle maahanmuutolle (kärjistetysti). Vastaavasti: Suomi tarvitsee tulevaisuudessa todella paljon (diplomi-)insinöörejä. Lasketaan kaikkien vaatimimustasoja matematiikassa, jolloin saamme niitä (osaavia insinöörejä) niin paljon kuin haluamme. 

[Roope]

* Eriasteisten oppilaitosten opettajat ovat valitettavan vähän selvillä, mitä tapahtuu muissa kuin oman tasoisissa oppilaitoksissa. Olisi suotavaa, että kaikki matematiikkaa opettavat tutustuisivat kunnolla kolmeen asiaan: 1) miten matematiikan opiskelu toteutetaan peruskoulussa 2) lukiossa ja 3) korkea-asteella - ja pohtisivat tämän kokonaisuuden pohjalta ongelmien ydintä. Jos peruskoulussa homma menee metsään, kokonaisuutta on hankala paikata rajatussa kouluajassa myöhemminkään.  Ei kuulosta hyvältä, kun jotkut matematiikan yliopisto-opettajatkin vastustavat tasoryhmittelyä peruskoulussa ilman kunnon argumentteja siihen.  "Se on eriarvoistavaa"-kommentti ei mielestäni riitä.

Korkeakouluissa havaittiin tasoryhmistä luopumisen jälkeen tulokkaiden osaamistason huomattava tippuminen. Näin se vaan on, vaikka asiaa miten seliteltäisiin parhain päin tasa-arvolla ja mahdollisuuksilla.

[Jorma Merikoski]

TASORYHMÄT PALAUTETTAVA PERUSKOULUUN

Kaarlo ja Roope puhuivat edellä asiaa. Jatkan tästä aiheesta.

Kysymys opetuksen eriyttämisestä peruskoulun tietyissä aineissa (nk. tasoryhmät) taitaa olla yksi niistä monista, joissa kansan enemmistön mielipide ja "poliittisesti korrekti" mielipide ovat toistensa vastakohtia. Luulen nimittäin, että jos kansalta kysyttäisiin, pitäisikö tasoryhmät palauttaa, niin enemmistö vastaisi myönteisesti. Mutta luulen myös, että jos sitä kysyttäisiin puoluepukareilta ja koulubyrokraateilta, niin useimmat vastaisivat kielteisesti ja samaan hengenvetoon kehittäisivät pitkän "me vastustamme eriarvoisuutta"-litanian.

YLE Radio 1:ssä on meneillään viisiosainen peruskoulun historiaa käsittelevä ohjelmasarja. Ylihuomenna lähetettävän neljännen osan ohjelmatiedot, ks. http://www.yle.fi/radio1/tiede/historiasarjoja/peruskoulun_historia_osa_4_vastatuulia_ja_epaonnistumisia_29627.html .

Sarjan kolmannessa osassa Kouluhallituksen entinen pääjohtaja Erkki Aho käsitteli mm. tasoryhmiä. (Vanhan lähimuisti pätkii, joten saatan muistaa järjestysnumeron tai haastateltavan väärin.) Hän kertoi, että tasoryhmien aikana vanhempien sosiaalinen asema vaikutti tasoryhmän valintaan. Siksi "eriarvoisuutta" oli vähennettävä poistamalla tasoryhmät.

Monissa laajoissa yhteiskunnallisissa hankkeissa näyttää toistuvan seuraava kuvio. Nähdään tietyt epäkohdat. Ryhdytään toimenpiteisiin niiden poistamiseksi, ja ehkä ne poistuvatkin tai ainakin lieventyvät. Mutta tehdyt operaatiot samalla synnyttävät uusia epäkohtia, joten kokonaisuudesta ei tulekaan kaikilta osin parempi vaan tietyiltä osin jopa huonompi.

Näin on käynyt peruskoulullekin. Hyvä koulutuksellinen tasa-arvo ja menestys pisatesteissä osoittavat, että maamme koulutuspolitiikka on ollut oikeansuuntaista monessa tärkeässä asiassa. Kuitenkin joissakin tärkeissä asioissa suunta on ollut väärä. Esimerkiksi peruskoulun matematiikan opetus ei anna riittävää pohjaa lukion pitkän matematiikan todelliseen ymmärtämiseen, mistä puolestaan seuraa, ettei lukion pitkän matematiikan opetus anna sellaista matemaattista pohjaa, jota tarvittaisiin matemaattis-luonnontieteellis-teknisten alojen menestyksellisessä korkeakouluopiskelussa. Tämä asia olisi helposti korjattavissa matematiikan tasoryhmillä, mutta siihen ei näytä vieläkään löytyvän "poliittista tahtoa".

Olen mukana pienessä tutkimuksessa, jossa testataan eri opiskeluvaiheessa olevien taitoa soveltaa peruskoulun matematiikkaa ja selvitellään heidän matematiikkaa koskevia asenteitaan. Testissä näyttää olleen myös joitakin "erityisoppilaita". Nimittäin yhden peruskoulun kahdeksasluokkalaisen mielestä tietyn tehtävän oli laatinut "vitun homo". Jopa yhden lukiolaisen vastauksessa komeili erektiossa oleva miehen sukupuolielin. Jne. Luultavasti tällaiset "erityisoppilaat" saavat koulussa paljon pahaa aikaan häiritsemällä niitä, jotka haluaisivat vaihteeksi opiskellakin. (Nykyisin on kuulemma myös "erityisvanhempia", mutta en käsittele heitä tässä.) Ehkä "erityisoppilaillekin" pitäisi perustaa oma "tasoryhmä". Siellä he saisivat vapaasti mölytä ja "toteuttaa luovuuttaan" mm. edellä mainituilla kirjoituksilla ja piirroksilla. Kenties osa heistä parantaisi tapansa päästäkseen takaisin tavalliseen oppilasryhmään.

[Jorma Merikoski]

"SAATANAN TUNAREISTA"

Poliitikot tarvitsevat poliittisia virkanimityksiä. Ne lisäävät puoluekoneiston valtaa, ja kukapa ei haluaisi "palkintovirkaa". Sen sijaan me tavalliset kansalaiset emme tarvitse niitä. Huippuvirkamiehet pitäisi valita poliittisten lehmänkauppojen sijasta suoralla kansanvaalilla.

Nomenklatuuran kriitikot saavat usein "palautteena" armotonta sättimistä. Esimerkiksi se, että holtittoman maahanmuuttopolitiikan arvostelijoita nimitellään "rasisteiksi", on arkipäivää. Mutta sanan säilällä hutkimisen huippunoteeraus oli se, kun poliittisten virkanimitysten kritisointi oli Kekkosen mielestä "saatanan tunarointia".

(Kuriositeettina mainittakoon, että Kekkonen muutti myllykirjeen julkisuuteen saattamassaan versiossa "saatanan tunarit" muotoon "onnettomat tunarit". Eihän "arvojohtajan" sovi kiroilla julkisesti mutta tokihan sopii yksityisesti. Kirjassaan Kirjeitä myllystäni 2 Kekkosen oli kuitenkin parempi säilyttää "saatanan tunarit" paikallaan, koska kaikki jo tiesivät, että kirjeessä luki niin.)

Näpyttelin googleen haun "saatanan tunarit". Ne viitteet, joissa selitetään tämän nimittelyn alkuperää, ovat enimmäkseen virheellisiä tai puutteellisia. Myös Aamulehti kirjoitti siitä 5.4. vähän kummallisesti. Siksi lähetin lehden mielipidepalstalle kirjoituksen, joka julkaistiin 9.4. pienin muutoksin. Tämä kirjoitus seuraa. Lukija voi ratkaista, kuka oikeastaan oli "tunari" vai oliko kukaan.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Veikko Vuorikosken mukaan (Al., yläkerta 5.4.) Kekkonen "läksytti" Veli Merikoskea sanomalla hänelle oikein monikossa: "saatanan tunarit". Tästä luonnehdinnasta on tullut suorastaan "lentävä lause" ja mikäs siinä. Mutta koska Vuorikoski mainitsee "tunarin" nimen, on kohtuullista kerrata, miksi Kekkonen sätti häntä ja 25:ttä muuta henkilöä toukokuussa 1975 tuolla tavalla.

He olivat allekirjoittaneet poliittisia virkanimityksiä vastustavan julkilausuman. Siitä ärtynyt Kekkonen kirjoitti Merikoskelle, että jos "te saatanan tunarit ette olisi tätä verratonta julistustanne saattaneet ilmoille", niin hän olisi ehkä nimittänyt Erkki Huurtamon Kymen läänin maaherraksi. Sitten hän muka visioi, että jos hän nyt nimittää Huurtamon, niin "ulvoo koko lehdistö, että alkaapa se auttaa, kun kansamme vastuuntuntoinen parhaimmisto selkeästi sanoo, miten yhteisiä asioita on hoidettava".

Kuitenkin Kekkonen nimitti Huurtamon. Kuitenkaan lehdistö ei "ulvonut". "Tunaroinnilla" ei siis ollut mitään muita seurauksia kuin myllykirje.

"Suomen perustuslaki takaa kansalaisilleen yhdenvertaisuuden myös virkanimityksissä. Puolueen jäsenyys ei saa aiheuttaa syrjintää, mutta ei myöskään suosintaa." Tämän kirjoittaminen oli siis Kekkosen mielestä "saatanan tunarointia".

Kekkosella oli kiistattomasti sana hallussaan, mutta "saatanan tunareiksi" nimittely ei ole tämän alan mestarinäyte. Monet muutkin suomalaiset osaavat kiroilla ja syyttää muita, kun asiat eivät suju heidän haluamallaan tavalla.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

[Jorma Merikoski]

MUUTOS 2011:N ÄÄNESTÄMISESTÄ

Hommaforumilla ja muuallakin esitetään varsin usein Muutos 2011:n äänestämisestä kaksi sellaista mielipidettä, joihin en yhdy.

Ensiksi: Muutos hajottaa maahanmuuttokriittistä rintamaa. Siis Muutos kerää sellaisia ääniä, jotka muuten menisivät Perussuomalaisille. Muutokselle annetut äänet "menevät hukkaan", koska se ei saa yhtään edustajanpaikkaa. Jos ne äänet olisi annettu Perussuomalaisille, niin tämä puolue olisi voinut saada enemmän paikkoja kuin mitä se nyt saa.

Tämä päättely olisi pätevä, jos (1) eduskunta käsittelisi enimmäkseen vain maahanmuuttoa, (2) olisi olemassa sellainen selkeä "maahanmuuttokriittinen rintama", jossa tietyt puolueet ovat ja tietyt eivät, (3) suurin osa Muutoksen äänestäjistä äänestäisi Perussuomalaisia, ellei Muutos olisi mukana.

Kuitenkin politiikkaan kuuluu paljon muutakin kuin (sinänsä tärkeä) kysymys maahanmuutosta, ja useimmissa puolueissa löytyy sekä eriasteista "nuivuutta" että eriasteista "mokutusta". Siis mielestäni "maahanmuuttokriittisen rintaman" olemassaolo on vähän kyseenalainen, ja vaikka tällainen rintama olisikin, se ei sovi ensisijaiseksi "poliittiseksi vedenjakajaksi". Muutokselle annettujen äänten mahdollista "hukkaan menemistä" käsittelen alempana.

Toiseksi: Olisin mielelläni äänestänyt Muutosta mutta äänestänkin nyt Perussuomalaisia. Tuskinpa tällaiselle "haluaisin tehdä A:n mutta teenkin B:n" -ajattelulle löytyy muuta perustetta kuin se, että tällainen äänestäjä pelkää muuten äänensä "menevän hukkaan".

Äänen "hukkaan menemisellä" tarkoitetaan tavallisesti sitä, että kyseinen vaaliliitto ei saa yhtään edustajanpaikkaa, jolloin äänestäjä ei koe vaikuttaneensa kenenkään valintaan. Kuitenkin tämä tulkinta on mielestäni pinnallinen. Jokainen yksittäinen ääni "menee hukkaan" sikäli, että lukuun ottamatta erittäin harvinaisia poikkeustapauksia (lieneekö niitä koskaan sattunutkaan?) yksi ääni ei vaikuta siihen, ketä valitaan. Toisaalta myös "hukkaan menneet" äänet kertovat kansalaisten mielipiteistä.

En pidä mahdottomana sitä, että Muutoksen ja Piraattipuolueen vaaliliitosta Pirkanmaalla joku tulisi valituksi. Esimerkiksi Jari Leino on tehnyt paljon hyvää vaalityötä. Vaikka ketään Muutoksen ehdokasta ei valittaisi missään vaalipiirissä, Muutoksen saamat äänet eivät mielestäni silloinkaan "mene hukkaan", jos niitä on kohtuullinen määrä. Nimittäin ne viestivät, että Muutoksen kaltaista uuden ajan puoluetta tarvitaan, ja ne antavat ensi kunnallisvaaliin valmistautumiselle hyvän lähtökohdan. Siinä tapauksessa kunnallisvaalissa ei kenenkään enää tarvitse sanoa, että "haluaisin äänestää Muutosta mutta äänestän Perussuomalaisia, jottei ääneni menisi hukkaan".

Yksi vaalikopilla kävijä sanoi: "Vaikka Muutos saisikin pari edustajanpaikkaa, se ei niin pienellä määrällä pysty tekemään eduskunnassa mitään". Parilla paikalla ei todellakaan tee siellä juuri mitään (ellei pääse joissakin kuvioissa "vaa'ankieleksi"). Kuitenkaan asia ei ole näin yksioikoinen. Jos Muutoksesta tulee eduskuntapuolue, niin se saa paljon enemmän medianäkyvyyttä kuin nyt, mikä puolestaan mahdollistaa paremman menestyksen seuraavassa kunnallis- ja eduskuntavaalissa.

[Jorma Merikoski]

"HIHHULIEN JYTKYT"

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Jytkyt on ekspressionistisen taidemaalari Tyko Sallisen öljyvärimaalaus vuodelta 1918. Kooltaan 114,5x138 cm oleva suuri sommitelma on raskain liikkein toteutettu ilottoman suomalaisen maalaistanssin muistomerkki, joka kuvaa arkista hurmosta. Työtä pidetään Sallisen toisena suurena kansanelämän ja ekstaasin kuvauksena samana vuonna valmistuneen uskonnollista hurmosta kuvaavan Hihhulit-maalauksen ohella. Jytkyt on Hihhuleiden ohella Sallisen tunnetuin maalaus. (Lähde: Wikipedia)
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Soini riemuitsi voitonpuheessaan "isosta jytkystä", mutta Sallisen toinenkin maalaus sopii näihin vaalitunnelmiin, sillä nyt lienevät alkamassa oikeat "hihhulien jytkyt"! Näin kirjoittaessani en suinkaan halua pilkata Perussuomalaisia tai Soinia vaan päinvastoin. Olen iloinen Perussuomalaisten suurvoitosta ja tietenkin pidän Soinia etevänä ja karismaattisena puoluejohtajana. "Kyllä kansa tietää" edustaa edelleenkin poliittista viisautta. Tekisi mieli sanoa ja sanonkin, että Soini joukkoineen on omalla tavallaan onnistunut koskettamaan "kansan syvimpiä tuntoja" yhtä mestarillisesti kuin Tyko Sallinen omalla tavallaan.

Muutos 2011 menestyi vaalissa huonosti. Syitä on monia, mutta en puhu niistä, koska niitä käsitellään aivan riittävästi muissa ketjuissa. Miehistä (ja tietysti naisistakin) ja heidän uskostaan asiaansa otetaan mittaa erityisesti vastoinkäymisten sattuessa. Muutoksen johtajat ja muut aktiivit ovat nyt tällaisessa tilanteessa.

Oma äänimääräni, 59, on Pirkanmaalla Muutoksen ehdokkaiden huonoin. Kuitenkin voin rehellisesti sanoa, ettei sillä ole minulle mitään merkitystä.  (Ehdokkuuteni motiiveja olen käsitellyt tämän ketjun avausviestissä.) Mietin tässä kohdassa varsin pitkään, pitäisikö minun täsmentää, että "rehellisyys" tarkoittaa "poliitikon" rehellisyyttä tai "rehellisen Lapin miehen" rehellisyyttä tai muuta vastaavaa. Kuitenkin katson voivani vakuuttaa, ettei noita täsmennyksiä tarvita. Jos olisin sanokaamme 40-50 vuotta nuorempi, niin niitä ehkä tarvittaisiin. Yhtäkaikki, kiitän äänestäjiäni. "Laatu korvaa määrän." 

[Jorma Merikoski]

VOITTAJISTA JA "TORJUNTAVOITTAJISTA"

Lasse Viren ei voittanutkaan Montrealin olympialaisten 10000 m:n juoksussa.  Nimittäin hänen aikansa 27.40,4 oli huonompi kuin hänen Münchenin olympialaisten aikansa 27.38,4, joten hän itse asiassa hävisi kaksi sekuntia.    Tämä eduskuntavaalin voittajien ja häviäjien määrittämisen kanssa analoginen päättely on tietysti monesta syystä epäpätevä, mutta julkisessa keskustelussa heitellään usein vieläkin epäpätevämpiä analogioita. Maahanmuuttokeskustelussakin niitä löytyy yllin kyllin, esimerkiksi Finlayson ym. vs.  "vuohipaimenet" ym. ja Suomen sotalapset vs. Afrikan "sotalapset", vain nämä mainitakseni.

Yhtäkaikki, eduskuntavaalissa Kokoomus sekä voitti (tuli suurimmaksi puolueeksi) että hävisi (menetti paikkoja). Melkein kaikki muutkin puolueet joko voittivat tai saivat "torjuntavoiton". Keskustapuolueen tai Vihreiden piiristä ei sentään ole kuulunut puhetta "torjuntavoitosta", mutta ties vaikka jonkin lautakasan alta tai jostakin viinikellarista sellainenkin rätinki ajan mittaan löytyy.

Helsingin olympialaisten miesten keihäänheitossa suomalaiset eivät menestyneet odotusten mukaisesti. Toivo Hyytiäinen oli sentään kolmas tuloksella 71.89, mutta Soini Nikkinen heitti huonosti sijoittuen kahdeksanneksi tuloksella 68.80 ja Eino Leppänen heitti suorastaan surkeasti saaden tulokseksi 62.61 ja sijaluvuksi 16. Sekä ennen olympialaisia että niiden jälkeen he kaikki viskoivat lähes joka kilpailussa yli 70 metriä.

Leppäsen ensimmäinen heitto oli (muistaakseni) alle 60 metriä. Kun hän toisella (muistaakseni) heitti tuon 62.61, kilpailua radiossa selostavan Pekka Tiilikaisen mielestä (muistaakseni) oli "ilahduttavaa", että Leppänen "paransi tulostaan". Minä, joka luulin vielä silloin, että aikuiset puhuvat enimmäkseen järkeä, ihmettelin, mitä kumman ilahduttavaa on siinä, että Leppäsen ensimmäinen heitto on erittäin huono ja toinen on huono. Mutta olkoon tämä alkeellisena esimerkkinä siitä, että lukuja voidaan tulkita "tarkoitushakuisesti". Jos Keskustapuolue ja Vihreät häviävät vielä parit vaalit, niin sittenpähän niillä on hyvä mahdollisuus alkaa "parantaa tuloksiaan".

Helsingin olympialaisten pistetilastossa Suomi oli kuudes, mutta sopivalla laskutempulla se saatiin ensimmäiseksi. Nimittäin muuan (muistaakseni hollantilainen) urheilutoimittaja keksi laskea kunkin maan pistemäärän suhteen asukaslukuun, ja näin Suomelle tuli ykkössija.

Mutta mahtaako löytyä sellaista laskutemppua, jolla Muutos 2011:n huono menestys saataisiin näyttämään vähän paremmalta? Taitaa löytyä. Lasketaan kunkin puolueen koko maassa saaman äänimäärän suhde siihen rahamäärään, jonka puolue ja sen ehdokkaat ovat kaikkiaan käyttäneet vaalityöhön.  Näin syntyneessä listassa Muutos kenties olisi ihan kohtuullisella sijalla. Ehkä vielä kiinnostavampia olisivat näiden suhteiden käänteisluvut, jotka siis ilmoittavat, kuinka kalliiksi yksi ääni on millekin puolueelle keskimäärin tullut. Tässähän olisi mielenkiintoista puuhaa jollekin politiikan tutkijalle tai harrastajalle.

[Jorma Merikoski]

TAIKASANA

Tämä keksitty kertomus ei kuvaa mitään tositapahtumaa. Jos tälle kuitenkin sattumalta löytyy jotakin yhteyttä johonkin tositapahtumaan, niin minkäs minä sille mahdan.

Toimittaja Ä oli saanut tehtäväkseen olla puheenjohtajana muutaman uuden kansanedustajan välisessä tv-keskustelussa. Mukana oli Jussi Halla-aho, ja siitäkös Ä innostui, sillä tottahan toki hänellä, toimittaja Ä:llä, oli kyky nolata Halla-aho perinpohjin. Vielä suurempi oli hänen halunsa näyttää, miten hyvin hän osaa tehdä sen.

Niinpä Ä alkoi pöyhiä Halla-ahon nettikirjoituksia löytääkseen sieltä jotakin sellaista, jonka avulla hän saisi tämän manatuksi maan rakoon. Aikansa ahkeroituaan hän huudahti oikein eurooppalaisittain: Voila! Pyydykseen oli näet tarttunut Halla-ahon kirjoittama sana homoneekeri. Ä puhkui tyytyväisyyttä. Lietsoakseen itseään vielä suurempaan uhoon hän kirjoitti tuon taikasanan paperille oikein isoin kirjaimin: HOMONEEKERI. Sitten hän alkoi tehdä suunnitelmaa. Kysyn Halla-aholta, käyttääkö hän vielä tätä sanaa. Jos hän vastaa kielteisesti, niin hän on "säälittävä takinkääntäjä". Jos taas hän vastaa myönteisesti, niin hän on "säälittävä rasisti". Siis vastatkoon hän miten tahansa, minä pystyn nolaamaan hänet.

Seuraavaksi Ä alkoi kehitellä mukavia fantasioita siitä, kuinka hänen tietokoneeseensa ja kännykkäänsä pian tulvii sähköposti- ja tekstiviestejä siihen malliin, että "kylläpä keksit pahan", "se oli oikein sille rasistille", "lisää tällaista, natseille luu kurkkuun" jne. Mitä enemmän hän ajatteli näitä asioita sitä villimmiksi fantasiat tulivat, kunnes ne huipentuivat visioon Päivi Lipposen johtamasta suuresta Halla-ahon vastaisesta mielenosoitusmarssista.

Kun voitonvarma Ä sitten menee johtamaan keskustelua, hän on sen alussa tavallista säyseämpi. Hän tekee mielenkiinnottomia kysymyksiä eikä juurikaan kuuntele saamiaan mielenkiinnottomia vastauksia. Nimittäin hänen kaikki ajatuksensa ovat keskittyneet siihen hetkeen, kun hän paiskaa pelipöydälle sellaisen valttiässän, joka lyö Halla-ahon lyttyyn. Silloin tv:n ääressä kaikki impivaaralaiset perunanenät hiljenevät, mutta uljas uusi eurooppalainen suvaitsevaisto taputtaa käsiään. Nyt! "Olet kirjoittanut ... Käytätkö vielä ..." Mitä ihmettä?! Halla-aho vastaa, että tietenkin kansanedustajan ja hallintovaliokunnan puheenjohtajan sanavalinnat ovat usein erilaisia kuin blogiin kirjoittavan yksityishenkilön, mutta kirjoituksen sisällöstä hän on edelleen samaa mieltä. Koska Ä ei ollut perehtynyt sisältöön, hän jää sanattomaksi.

Lieventääkseen pettymystään Ä käy Juho Eerolan kimppuun. Ainakin hänet saan munaamaan itsensä. Selittäköön, miksi hän vastustaa "sukupuolineutraalia avioliittoa". Mutta mitä ihmettä?! Eerolan mielestä silloin pitäisi johdonmukaisesti hyväksyä myös moniavioisuus. Hyvänen aika, tuota en ole tullut ajatelleeksi. Miten selviydyn tästä eteenpäin? Hetken epätoivon jälkeen Ä muistaa asemansa puheenjohtajana. Nyt puhutaan parisuhteista, hän komentaa.

Kotimatkalla Ä on pahantuulinen. Mutta kun hän kävelee homobaarin ohi ja kun hänen vastaansa tulee iloinen lauma niitä, joita ei saa uuskielessä kutsua neekereiksi, hänen kiukkunsa lientyy. Autereisen kevätillan kostea raikkaus ikään kuin tihkuu suvaitsevaisuuden ja monikulttuurin taivaallista mannaa, mikä saa Ä:n ajattelemaan: Kyllä me vielä voitamme tämän pelin. Media on sentään "neljäs valtiomahti".