2011-03-04 HS: Hs raati ei hyväksy PerusS käsitystä kansallisesta identiteetistä

[Antti Tulonen]

Muutoksen touhut jää touhuiksi ja 'muutoskritiikki' laimenee siltä osin aivan turhan takia.
Koko liikkeesta ei ole vuoden 2011 aikana [siis vaalivuosi] kuulunut eikä näkynyt yhtään mitään.

Muutos on saanut tänä vuonna vähän nopeammin näkyvyyttä kuin parina aikaisempana vuotena: http://www.muutos2011.fi/wiki/index.php?title=Muutos_2011_mediassa

[MoonShine]

Muutoksen touhut jää touhuiksi ja 'muutoskritiikki' laimenee siltä osin aivan turhan takia.
Koko liikkeesta ei ole vuoden 2011 aikana [siis vaalivuosi] kuulunut eikä näkynyt yhtään mitään.

Muutos on saanut tänä vuonna vähän nopeammin näkyvyyttä kuin parina aikaisempana vuotena: http://www.muutos2011.fi/wiki/index.php?title=Muutos_2011_mediassa

Tämä ei liene oikea ketju tälle aiheelle, kommentoin kuitenkin vielä kerran.

Mitä tarkoitat parilla viime vuodella, jos puolue on merkitty viime vuonna puoluerekisteriin?
Kyse on nykypolitiikkaan tyytymättömien kritiikkiäänistä, joita ei ei juuri nyt pitäisi hajoittaa.

[Shawast]

Suomalainen kulttuuri on vuosikymmenten saatossa modernisoitunut ja erottautunut raatilaisten mainitsemista vanhoista kansallisuuden symboleista. Se ei silti tarkoita etteikö suomalaisuutta olisi olemassa tänäkin päivänä.

Ensinnäkin raatilaisille tulee tehdä selväksi, että harvat kulttuurit ovat eksplisiittisiä; melkein jokaisen kulttuurin arvoja ja piirteitä löytyy jostain toisestakin kulttuurista. Tämä ei silti mitätöi kulttuurien olemassaoloa.

Suomalaisuus on helpompi määritellä negaatioiden kautta. Suomalaisuus ei ole khatin pureskelua päivät päästen. Suomalaisuus ei ole äläbäwäbälää busseissa, kahvioissa ja kirjastoissa. Suomalaisuus ei ole kunniamurhia, tyttöjen silpomista, lasten kasvattamista islamisteiksi, merirosvousta, teokratiaa, jne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

[gloaming]

Tämän HS;n raadin jäseniltä voisi tietty kysyä että jos kerran Suomea ei ole kansallisvaltiona taikka kulttuurillisesti "Olemassa" niin mikseivät arvon raatilaiset hae mokutus rientoihinsa sitten rahallista tukea yhteisvastuullisesti maailmalta tai vaikkapa Somaliasta?

Asetelma on seuraava: Suomalainen veronmaksaja ei tarvitse tärähtäneistöä mihinkään. Ts. he eivät osaa mitään, mistä veronmaksajan kannattaisi maksaa killinkiäkään, he eivät tiedä mitään, jolla olisi jotain käyttöä, eikä heidän ajattelunsa ole sillä tasolla, että siihen rahallista korvausta kannattaisi uhrata. Päinvastoin, he oikeuttavat olemassaoloaan itse luomillaan ongelmilla, hyvänä esimerkkinä monikulttuuri-ideologia. Eli, me emme tarvitse heiltä mitään; Heillä ei ole tässä yhteiskunnallisessa neuvottelussa mitään tarjottavaa. He taas tarvitsevat meiltä rahaa ja muita resursseja.

Jää kysymys:

Miksi maksaa?

[Aldaron]

Kansakunta on kuvitteellinen yhteisö, joka keksittiin sata vuotta sitten poliittisiin tarkoituksiin, sanoo kuvataiteilija Jani Leinonen.

"Se on kuvitteellinen, koska siinä kahden yksilön, esimerkiksi minun ja Timo Soinin, joilla ei ole mitään yhteisiä arvoja, tavoitteita tai asuinpaikkaa, ajatellaan kuuluvan samaan yhteisöön nimeltä Suomi."

"Sata vuotta sitten", siis vuoden 1910 paikkeilla?

Jos noin on, Leinosen täytyisi keksiä uskottava selitys sille, mikä oli tämä "Suomi" eli "Finland", josta Runeberg, Topelius, Kivi, Snellman, Lönnrot ja muut jatkuvasti kirjoittivat ja puhuivat jo 1800-luvulla. Nämä kyllä tietääkseni puhuivat ja kirjoittivat kansakunnasta nimeltä Suomi, jota Leinosen mielestä ei vielä 1800-luvulla ollut olemassakaan edes käsitteenä.

Kyseiset sivistyksen omaavat, pääosin ruotsinkieliset herrathan pyrkivät luomaan kuvaa suomalaisesta yhtenäisestä kansakunnasta. Vuosisatahan oli eurooppalaisen nationalismin kulta-aikaa, jonka laineet löivät tännekin. Kirjoitettiin kansalliseepoksia, maalattiin maalauksia ja luettiin historiaa, joiden kertomusten ja kuvien tarkoituksena oli synnyttää suomalaisille oma "ihanteellinen, romantisoitu" menneisyys. Sivistyneistö ihaili ylhäältä päin köyhää kansaa, jolle itselleen asia oli aivan yhdentekevää. Eiväthän he puhuneet edes yhteistä kieltä. Oikeastihan suurin osa tuon ajan ihmisistä eli köyhällistö ei uhrannut hetkeäkään ajatusta esim. itsenäistymiselle vaan sille mistä saa petun palan seuraavaksikin päiväksi.

Noinhan se vähän yksinkertaistaen meni, mutta nythän on kyse siitä mitä Leinonen itse asiassa tuli väittäneeksi. Hänen mukaansahan idea Suomesta kansakuntana on muka luotu vasta "sata vuotta sitten", toisin sanoen noin vuonna 1910. Väitteen järjettömyys osoittaa että hän ei tunne Suomen historiaa juuri ollenkaan.

[IDA]

Ensinnäkin raatilaisille tulee tehdä selväksi, että harvat kulttuurit ovat eksplisiittisiä; melkein jokaisen kulttuurin arvoja ja piirteitä löytyy jostain toisestakin kulttuurista. Tämä ei silti mitätöi kulttuurien olemassaoloa.

Itse ne yksinkertaisesti enää usko, että HS:n valitsema älymystöraati pystyisi käsittämään moisen itsestäänselvyyden.

Mitä tulee 50-luvun Suomeen, niin lukemalla vanhoja kirjoja ja lehtiä, kuuntelemalla radion arkistoja jne...havaitsee helposti sen, kuinka järkyttävän ala-arvoinen nykyinen älymystömme on sen aikaiseen verrattuna. Teknologia toki on kehittynyt, mutta älymystöllä taas ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa.

Noinhan se vähän yksinkertaistaen meni, mutta nythän on kyse siitä mitä Leinonen itse asiassa tuli väittäneeksi. Hänen mukaansahan idea Suomesta kansakuntana on muka luotu vasta "sata vuotta sitten", toisin sanoen noin vuonna 1910. Väitteen järjettömyys osoittaa että hän ei tunne Suomen historiaa juuri ollenkaan.

Eikä hän tunne ollenkaan tuota "kuvitellun yhteisön" käsitettä. Ihmisten pitäisi lukea kirjat joihin he viittaavat, niin eivät olisi niin noloja nuo jutut.

[ElenaDaylights]

Kuvataiteilija Leinonen edustaa sitä uutta älymystöä jolle tärkeintä on hyvä läppä ja yleissivistys on jotain kiusallista ja kansallistunkkaista.

Onko kyseessä sama Jani Leinonen, joka kaappasi "taiteen nimessä" Ronald MacDonaldin?
Jos tyyppi on sama, ymmärrän hänen luomisen tuskansa arvioitaessa kansallista identiteettiämme.

[Kara]

Ensinnäkin: 

En voi millään tasolla ymmärtää tätä pientä kultapossu-kerhoa, joka laukoo näitä. Suomalaisen identiteetin kyseenalaistaminen ja alasajo on nähtävästi tälle porukalle sydämen asia. Kulttuuri on aina jossain "toisaalla".

Tämäkin Hs:n raati on taas yksi osoitus siitä, ketä tässä eniten pelottaa tuleva muutos. Apurahalla performansseja järjestävät intelektuellit ja muut suihkuseurapiireissä pörhentelevät "maailmankansalaiset" pelkäävät bileiden loppumista. Ikävältähän se tuntuu, jos kaiken kansalle vittuilun joutuu itse kustantamaan.

Parasta tässä kuitenkin on se, että HS:n raati auttaa PS:n kamppanjaa.

[mishrak]

HS-raadin kanssa samoilla linjolla on ollut aikaisemmin mm. Benedict Anderson.

http://en.wikipedia.org/wiki/Imagined_communities

[Histon]

Kun lukee läpi kaikki nuo raatilaisten vastaukset, huomaa että raati on ollut asiasta huomattavan paljon moniäänisempi kuin tuo toimittajan tekemä kooste antaisi ymmärtää.


http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/HS-raadin+vastaukset+kysymykseen+Onko+yhteinen+kansallinen+identiteetti+onnistuneen+monikulttuurisuuden+perusta/1135264256591

[ämpee]

Lainaus joltain mulkvistilta:

"Se on kuvitteellinen, koska siinä kahden yksilön, esimerkiksi minun ja Timo Soinin, joilla ei ole mitään yhteisiä arvoja, tavoitteita tai asuinpaikkaa, ajatellaan kuuluvan samaan yhteisöön nimeltä Suomi."

Jos sattumalta tapaa Timpan, ja sanoo ystävällisesti "Terve", niin tuskin on suomalaista joka ei löydä mitään yhteisiä arvoja hänen kanssaan, tai jos jossain tälläinen suomalainen on, niin hänet pitää välittömästi palauttaa takaisin hoitokotiin.
Kielikin voidaan tulkita yhteiseksi arvoksi, joten mulkvistin väittämä kaatuisi heti siihen ensimmäiseen sanaan.

On ne paniikissa.

[Jaakko Sivonen]

Kansakunta on kuvitteellinen yhteisö, joka keksittiin sata vuotta sitten poliittisiin tarkoituksiin.

Kyseinen "kuvataiteilija" nyt nolasi itsensä ja osoitti, ettei ole lukenut historiaa, jos kerta kuvittelee, että kansakunta keksittiin 1900-luvun alussa.

Siteeraan erästä etnisyyden historian tutkijaa:

"An extended temporal perspective is especially important as a means of perceiving modern nationalism as part of a cycle of ethnic consciousness. Because the epoch of Absolutism that immediately preceded European nationalism involved, at least for elites, an exceptionally strong rejection of ethnic differentiation, nationalism is often seen as utterly unprecedented. A longer look suggests that widespread intense ethnic identification, although expressed in other forms, is recurrent. For example, Absolutist Enlightenment dispersed the revived linguistic consciousness encouraged by Reformation and Counter-Reformation conflicts."
(John A. Armstrong; Nations before Nationalism, 1982, s. 4.)

"Terms like "goyim," barbaroi," and "nemtsi" all imply such perception of the human incompleteness of persons who could not communicate with the in-group, which constituted the only "real men". Usually, in their original application such terms singled out one or two alien neighbors, and, by reference to such aliens, large ethnic groupings came to recognize their own relatively close relationship."
(Ibid, s. 5.)

"The French linguist Emile Benveniste is in fundamental agreement with anthropological historians in the conception of the ethnic group as defined by exclusion: "Every name of an ethnic character, in ancient times, was differentiating and oppositional. There was present in the name which a people assumed the intention, manifest or not, of distinguishing itself from the neighboring peoples, of affirming the superiority derived from a common, intelligible language. Hence the ethnic group often constituted an antithetical duality with the opposed ethnic group.""
(Ibid, s. 5.)

Lisäksi jo keskiajalla tunnettiin sanonta "gentem lingua facit" (kieli tekee kansan). Tämä tieto löytyy muistaakseni R. Bartlettin kirjasta The Making of Europe: Conquest, Colonization and Cultural Change, 950-1350, vaikkei minulla juuri nyt ole tuota teosta käsissäni. Siinä Bartlett tuo esille muun muassa, kuinka Itä-Euroopan sydänkeskiajalla alueelle muuttaneita saksalaisia kohtaan käytettiin eri lakeja kuin alueen slaavilaisia asukkaita kohtaan.

Suomea koskien siteeraan vielä, 1600-lukuun liittyen:

"Suomesta puhuttiin silloin tällöin suuriruhtinaskuntana (Stor Förstendöme), mutta käsitteen sisältö oli tuskin aikalaisillekaan selvä. Sen käyttö kuitenkin kuvastaa sitä, että Suomi oli, kuten Petri Karonen kirjoittaa, "huomattavasti enemmän kuin maakuntiensa summa". Suomi pysyi aina Ruotsista erillisenä "maana", ja poliittisissa päätöksissäkin kerrottiin yleensä huolellisesti, miten kyseessä olevaa asiaa sovellettiin Suomessa. Jonas Nordinin mukaan Suomenlahti ja Ahvenanmeri muodostivat eräänlaisen emotionaalisen rajan. Sen itäpuolella asui kansa, jolla oli oma kielensä ja luonteensa."
(Mirkka Lappalainen: Maailman painavin raha. Kirjoituksia 1600-luvun Ruotsista, 2006, s. 139-140.)

Sekä:

"Suurvalta-ajan suomalaisten aatelisten elämä keskittyi Tukholmaan, mutta he olivat silti hyvin tietoisia omasta suomalaisuudestaan. Suomen mystisen barbaarinen maine toi heille eräänlaista karskia arvovaltaa: heidän käsissään oli valtakunnan itälaita, josta hovin ruotsalaiset eivät mitään ymmärtäneet."
(Ibid, s. 142.)

Sekä 1700-lukua koskien:

"Arvid Horn oli kotoisin Halikon Vuorentaan kartanosta, joten häntä pidettiin suomalaisena. Arckenholtz kertoo, miten valtiopäivien aikana "tänne tulleet suomalaiset ("de hitkomne Finnar") olivat yhteisesti päättäneet järjestää päivällisen ja juhlan kreivi Hornin nimipäiväksi..." [...]

Suomalaista juhlaa Arvid Hornin kunniaksi ei olisi koskaan järjestetty, jos Arvid Hornia ei olisi katsottu suomalaiseksi."
http://filosofia.fi/tallennearkisto/tekstit/2768

Osoittaa käsittämätöntä naiiviutta ja historian tuntemattomuutta väittää, että kansat ja niiden väliset erot olisi "keksitty" viimeisen kahdensadan vuoden aikana. Historialliset faktat eivät yksinkertaisesti tue tuota internationalistien suosimaa väitettä. Ihmisillä on jo muinaisista ajoista lähtien ollut jonkinlainen etninen identiteetti, jonka he näkivät eroavan muista. Antiikin esimerkkinä mainittakoon, kuinka kreikkalaiset kutsuivat ei-kreikkalaisia barbaareiksi, pitäen omaa kulttuuriaan ylivertaisena, ja, vaikka he olivat poliittisesti epäyhtenäisiä, he yhdistivät voimansa torjuakseen persialaisten hyökkäykset.

Tästä teemasta puhuttaessa nousee usein esille Benedict Andersonin lanseeraama käsite "kuviteltu yhteistö" ("imagined community"). On syytä huomioida, että Anderson ei tarkoittanut, että ainoastaan kansakunnat olisivat sellaisia hänen mielestään. Anderson nimittäin katsoi, että yhteisö on "kuviteltu", jos sen kaikki jäsenet eivät tunne toisiaan henkilökohtaisesti. Andersonin määritelmän mukaan siis lähes kaikki suuret yhteisöt, ei vain kansakunnat, olisivat "kuviteltuja". Itse en kuitenkaan pidä Andersonin käsitettä mielekkäänä: yhteisöön kuuluminen ei riipu ainoastaan subjektiivisesta kokemuksesta, vaan myös objektiivisista seikoista.

Sitten hieman muiden raatilaisten vastauksista. Ensinnäkin minun täytyy kuitenkin huomauttaa, että raadille esitetty kysymys ("Onko yhteinen kansallinen identiteetti onnistuneen monikulttuurisuuden perusta?") on huonosti aseteltu. Monikulttuurisuus on jo perusteiltaan ideologia, joka pyrkii yhteisen kansallisen identiteetin korvaamiseen useilla ryhmäidentiteeteillä.

Perussuomalaisten puhe "postmodernismista" on täyttä potaskaa – eikö niillä ole ollut edes älyä kysyä joltakin, joka tietäisi edes jotain kulttuurista ja taiteista?

On mielenkiintoista huomata, kuinka kyseisen kommunistin toisinajattelijoita kohtaan tuntema syvä viha tulee ilmi pienistäkin vivahteista. Käyttämällä persoonapronominin "he" sijaan demonstratiivipronominia "ne" kyseinen kommunisti dehumanisoi vastustajansa, kieltäen toisinajattelijoilta ihmisarvon: kyseinen kommunisti katsoo, että jokainen henkilö joka ei jaa hänen omaa kieroutunutta ja vihaan perustuvaa maailmankuvaansa ei ole edes varsinaisesti ihminen.

Toiseksi, sananvapautta kunnioittavassa demokratiassa jokaisella kansalaisella on oikeus sanoa mielipiteensä taiteesta ja siitä, mihin hänen verorahojaan käytetään; ei siinä tarvitse olla mikään asiantuntija. Ai niin, kommunistithan eivät usko sen enempää sananvapauteen kuin demokratiaankaan.

Kansallisten identiteettien käyttäminen politiikassa on johtanut ja johtaa sisällissotiin, etnisiin puhdistuksiin, muukalaisvihamielisyyteen, rasismiin ja väkivaltaan. Euroopassa meneillä oleva kehitys on pelottavaa, ja se on pysäytettävä.

Sanoo henkilö, joka on avoimesti vaatinut "kuolemaa heterokulttuurille" eli useimpien ihmisten kulttuurille, kiistäen tämän olleen kärjistys.

Yhteistä, yhtenäistä kansallista identiteettiä ei saa, ei tarvitse olla.

Ei saa olla? Kyselyjen mukaan suomalaisilla on varsin vahva kansallistunne; useimmat suomalaiset haluavat ylläpitää kansallista identiteettiään. Kansojen olemassaolon kieltävät internationalistit ovat pieni vähemmistö, vaikka he kuplassa elävänä sisäänlämpiävänä eliittinä kenties kuvittelevat kaikkien ajattelevan heidän tavallaan. Haluaako Väisänen siis määrätä, kuinka kansalaiset saavat ajatella, ja kieltää tietyt ajatukset ja identiteetit?

Vastaaminen ei tällä kertaa vaadi erityisiä älyllisiä ponnistuksia, koska sellaista asiaa kuin "yhteinen kansallinen identiteetti" ei ole ollut missään koskaan olemassa. [...]

Perussuomalaisetkin ovat paitsi "suomalaisia" myös naisia ja miehiä, homoja ja heteroita, maalaisia ja kaupunkilaisia, valkokaulustyöntekijöitä ja duunareita, työssäkäyviä ja työttömiä, savolaisia ja satakuntalaisia, vanhuksia ja nuoria ja niin edelleen. Jotta "yhteistä kansallista identiteettiä" voisi kuvitella, kaikki tällaiset erot on yritettävä unohtaa.

Älyllisiä ponnistuksia Lehtonen ei tosiaan käytä, mutta se johtunee lähinnä hänen älynsä vajavaisuudesta tai vähintäänkin pitkällisestä aivopesusta. Lehtosen älyvapaa väite, jonka mukaan henkilö ei voisi olla identiteetiltään samaan aikaan suomalainen ja kaupunkilainen tai nainen ja työtön, on niin säälittävä olkiukko, ettei siihen pidä liikaa tuhlata ruutia. Kukaan ei ole väittänyt, että ihmisellä olisi vain yksi identiteetti. Identiteettejä on olemassa usealla eri tasolla, ja vain Lehtosen kaltaiset vähä-älyiset luulevat, että esimerkiksi kansallisuuteen liittyvä identiteetti ja työhön liittyvä identiteetti muka olisivat keskenään ristiriidassa.

Perussuomalaisten vaaliretoriikan sävyt ovat ikävän tuttuja 1930-luvun lopun Saksasta.

Turvautumalla natsi-korttiin Sotamaa todisti olevansa sivistymätön moukka, ja hävisi väittelyn välittömästi. Jos PS:n ja NSDAP:n retoriikka muka muistuttaa toisiaan, Sotamaa voisi kertoa, mistä kohtaa PS:n ohjelmaa muka löytyvät viittaukset natseille tärkeään eugeniikkaan tai antisemitismiin.

Kansallinen identiteetti on keksitty kuvitelma. Todellisuudessa suomalaisuutta ei ole, vaan erilaisista paikallisuuksista ja vaikutusten virrasta syntyneitä kulttuurisia malleja, joita on tietyssä historiallisessa vaiheessa kerätty yhteen kuvastamaan "suomalaisuutta".

Jos kansallisuutta ei muka ole, kuinka Tuovinen selittää, että hänen tuohon järjestykseen kirjoittamansa kirjaimet muodostavat viestin, joka on vain samaa kieltä puhuvien ihmisten ymmärrettävissä?

Kansallisvaltio perustuu kuvitelmaan siitä, että toisiaan tuntemattomilla ihmisillä on jotain yhteistä. Kuvitelma saa katetta vain silloin, jos yhteisyys määritellään vastaamaan tämän hetken suomalaisten arkea.

Taas joku typerys joka kuvittelee sata vuotta sitten eläneiden suomalaisten olleen joitain omituisia olentoja, joita kukaan 2000-luvun ihminen ei voi ymmärtää. Historiaa lukeneet tietävät, että vuosisatojen kehityksessä monien suurien linjojen jatkuvuus on vähintäänkin yhtä suuri teema kuin muutos.

Kuka päättää, mikä on jonkin kansan yhteinen identiteetti? Tällaisen vaatiminen on totalitarismin, ukaaseilla asiat järjestämisen ja pakottamalla ihmisiä hallinnoimisen ihannointia.

Elämme monikulttuurisessa maailmassa – ja Suomessa. Tätä tosiasiaa on turha ja typerä yrittää kieltää tunkemalla päänsä jonkin kuvitellun suomalaisen yhtenäiskulttuurin pensaaseen. Sellaista ei ole nyt olemassa eikä ole koskaan ollut olemassa.

Toisaalta toimiva monikulttuurisuus edellyttää aina kiinnepisteiden kautta vertailua. Luonnollisia kiinnepisteitä ovat erilaiset vallalla olevat myytit suomalaisesta kulttuurista ja historiasta. Näihin toki tulisi jokainen täällä asustava perehdyttää jo siksi, että erilaisten ihmisten yhteiselo ja keskinäinen vuorovaikutus säilyisi mahdollisena. Mutta kumpikaan ei ole mahdollista, ellei myös näitä kaikkia nykyään(kin) kovin monilukuisia impivaaralaisia metsäapinoita perehdytetä yhtä lailla toisiin kulttuureihin.

Arvaa mitä, Ruotsila? Sellaista monikulttuurisuutta, jota sinä ihailet, sitä ei koskaan ole ollut olemassa. Ihmiset ovat aina katsoneet kuuluvansa tiettyihin eri tavalla rajattuihin ryhmiin, ja ovat aina tehneet eron ryhmän jäsenten ja ulkopuolisten välillä. Mitään monikulttuurista onnelaa, jossa kaikki eri tavalla ajatelleet ja eri taustoja omaavat ihmiset olisivat laulaneet "Kumbayaa" rauhanpiipun äärellä, ei ole koskaan ollut olemassa, vaan se on teidän ikioma myyttinne. Ja halunne pakottaa tuon myytin mukainen elämä kaikille kansalaisille näiden tahdosta piittaamatta, sekö ei ole totalitarismia?

Ruotsila kehtaa vielä nimittää kansan enemmistöä apinoiksi. Joskus aiemmin ajattelin Ruotsilan olevan jollain tavalla fiksu mies; hän on uskaltanut vastustaa esimerkiksi aborttiin liittyvää vallitsevaa konsensusta. Nyt huomaan, että hän on loppujen lopuksi sittenkin konsensuksen kritiikitön marionetti.

Yhteistä kansallista identiteettiä ei ole. Yhtenäinen kansallinen identiteetti on vaarallinen fantasia, jolla muun muassa Hitler, Stalin, Idi Amin, Ceausescu, hutut tai Kim Il-Sung ovat perustelleet kansanmurhia.

Voi, voi, Annamari. Stalin, Ceausescu ja Kim Il-Sung olivat kaikki kommunisteja eli Karl Marxin teorioiden seuraajia. Marx oli sosialistisen internationalismin vankkumaton kannattaja. Heidän murhaamansa miljoonat ihmiset menevät Marxin perustaman ideologian piikkiin.

Maltillisten nationalistien vertaaminen kansallissosialisteihin taas on hieman samanlainen argumenttivirhe kuin sosiaalidemokraattien vertaaminen stalinisteihin. Kansallissosialismi sitä paitsi nosti rodun kaikkein tärkeimmäksi viiteryhmäksi, toisin kuin perinteiset nationalistit jotka painottavat kansakunnan merkitystä. Annamari ei taida tietää sitäkään, että Hitleriä vastaan taistelleet eurooppalaiset valtiot kuten Ranska, Britannia ja Puola olivat tuohon aikaan hyvinkin nationalistisia yhteiskuntia.

Perussuomalaisten ohjelma –nationalismin ja oman maan kultakauden taiteen korostaminen ja nykytaiteen leimaaminen eräänlaiseksi turmelukseksi ja rappioksi –tuo ikävästi mieleen kansallissosialistisen Saksan kulttuuriohjelman.

En tiedä, kuka Harri Hautajärvi on, mutta tuo sepustus tuo ikävästi mieleen sivistymättömän moukan.

Siispä: lippu salkoon ("die Fahne hoch"), ja suomalaisuutta puolustamaan.

Taas on paikko tuntea myötähäpeää näiden itsensä nolaajien historian tuntemattomuutta kohtaan. Valtiot käyttivät lippuja satoja vuosia ennen kuin Saarikiven siteeraama laulu sanoitettiin, ja patriotismi oli korkealle arvostettu hyve jo antiikin aikana, mutta silti tämä moukka luulee, että kaikki lippua kunnioittavat henkilöt ovat "natseja"?

Ei, koska koko käsite on täysin teoreettinen. Esimerkiksi mainitut suomalaisen taiteen mestariteokset ovat tulosta aikansa taiteilijoiden hyvinkin monikulttuurisesta kiinnostuksesta. Suuret mestarit ovat aikansa vaativiakin matkustusolosuhteita uhmaten paljon kiertäneet ja useat teokset ovat syntyneet Suomen rajojen ulkopuolella.

Sibelius, Gallén-Kallela ja Edelfelt olivat kaikki suomalaisia kansallisromantikkoja, jotka ihailivat suomalaisuutta. Se ei tietenkään ollut mitenkään ristiriidassa maailmalla matkustelun kanssa; kukaan ei ole sellaista väittänytkään.

Ei tietenkään ole. Kansallisesta identiteetistä meuhkaaminen on osoitus sen puutteesta.

Onko boxbergien ja muiden vastaavien meuhkaaminen monikulttuurisuuden ihanuudesta sitten osoitus monikulttuurisuuden ihanuuden puutteesta?

Perussuomalaiset haluavat tehdä "suomalaisesta kulttuurista" suomalaisille uuden uskonnon. Ja siihen uskontoon pitäisi nyt, tarvittaessa pakolla, käännyttää kaikki, jotka pääsevät livahtamaan maamme rajojen sisään.

Ajatus on hyvin, hyvin, hyvin vastenmielinen.

Kristittynä minua oksettaa koko tämä lapsellinen takertuminen "kristillisiin arvoihin" tai "länsimaiseen (lue: kristilliseen) kulttuuripiiriin".

Antti Nylén on henkilönä mielestäni hyvin, hyvin, hyvin vastenmielinen, paha ja sydämensä kovettanut ihminen, jonka sepustukset oksettavat minua. Jos Nylén edustaa tyypillistä 2000-luvun kristittyä, on nykyisiä kirkkoja tosiaan pidettävä haitallisina vaikutteina. Hän kuitenkin edustanee vain vähemmistöä kristityistä.

Onko suomalainen kulttuuri se aito ja alkuperäinen kulttuuri eli saamelaisten kulttuuri? Vai tarkoitetaanko sitä muotoa, joka vallitsi suomalaisten ollessa "puhtaita" vailla vieraita vaikutteita Uralin takana?

Abu-Hanna näköjään asettaa uskonsa yhä vuosikymmeniä sitten vanhentuneisiin teorioihin. Eikös hänen pitänyt muuttaa Alankomaihin? Miksi hän pysyy täällä, jos me suomalaiset olemme hänen mielestään niin kauheita ihmisiä?

Perussuomalaistenkin ovat nyt muuttamassa ruotsinkieliset kosmopoliitit menneisyyden taitelijat jotenkin suomalaisiksi.

Kuten todettua, Sibelius, Gallén-Kallela ja Edelfelt kokivat itse suomalaisuutensa sen verran vahvana, että omistivat sen ylistämiselle taiteellisen elämäntyönsä. Akseli Gallén-Kallela myös suomalaisti nimensä. Mutta eiväthän vihreät ole aiemminkaan antaneet faktojen seisoa ideologiansa edessä.

Kaiken kaikkiaan nuo vastaukset olivat suurimmaksi osaksi erittäin vastenmielistä luettavaa. Niistä tulee ilmi, kuinka hyvin kauaksi niin sanottu eliitti on erkaantunut kansasta. Pelottavaa on, että he eivät edes halua tulla mielletyksi samaan viiteryhmään rahvaan kanssa, vaan halveksivat tavallisia suomalaisia ja sylkevät meidän kaikkien päälle norsunluutornistaan. Heidän alati hysteerisemmistä sepustuksistaan paistaa läpi kuitenkin jo paniikki ja pelko: he pelkäävät kansan heräämistä ja heitä hyödyttäneen kähminnän ja korruption politiikan loppumista. Paras keino näpäyttää näitä elitistejä on antaa Perussuomalaisille veret seisauttava vaalivoitto 17. huhtikuuta.

Jännä miten tämä identiteettikin on laajentunut. Ensin oli kylät, sitten heimot ja sittemmin kansat. Kohta mekin ollaan varmaan kaikki "eurooppalaisia" jne.

Kehitys ei ole ollut ihan noin yksinkertaista. Keskiajalla kristikunnalla (joka käsitti lähinnä Euroopan) oli suuri merkitys ihmisten identiteetille. Tuo yhtenäinen kristikunta kuitenkin hajosi, osittain jo katolisen ja ortodoksisen kirkon eron myötä, mutta etenkin 1500-luvun reformaation aiheuttaman radikaalin murroksen myötä. Sen jälkeen ei identiteetissä ollutkaan merkitystä niinkään yhtenäisellä kristikunnalla, vaan pikemminkin luterilaisuudella/kalvinismilla/katolisuudella, ja näiden suuntausten kannattajat pitivät toisien kirkkokuntien seuraajia verivihollisinaan.

Muutenkin kaikki teleologiset historiantulkinnat, jotka pitävät historiaa deterministisenä kehityksenä jotain päämäärää kohti, ovat epätieteellisiä.

[Boon Choo]

Kun lukee läpi kaikki nuo raatilaisten vastaukset, huomaa että raati on ollut asiasta huomattavan paljon moniäänisempi kuin tuo toimittajan tekemä kooste antaisi ymmärtää.


http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/HS-raadin+vastaukset+kysymykseen+Onko+yhteinen+kansallinen+identiteetti+onnistuneen+monikulttuurisuuden+perusta/1135264256591

Pitäähän Hesarin vähän meitä juntteja provosoida. Pääsääntöisesti ne arviot olivat mielestäni ihan järkeviä, jos ei ota huomioon sitä että suurimmassa osassa arvioita Persujen tarkoittama kansallinen identiteetti ymmärrettiin joksikin kiveenhakatuksi ylimmäksi totuudeksi, joka suoraan puoluetoimistosta julistetaan, koskee kaikkia ja muu on kiellettyä. Tuskinpa Persut tätä tarkoittivat? Itse ymmärsin asian niin, että Persut haluavat tukea yhteisen kansallisen identiteetin syntyä, eivät kieltää muuta.

[Arvoton]

Hieman särähti PerSujen ohjelmassa kohta "post-moderni nykytaide", tai sinne päin. Ei ehkä olisi kannattanut niin selkeästi nuolla Nykäs-, Tukiais ("Tuksu")- ja Frederik-faneja. Ennen ohjelman julkaisua itse olin funtsaillut taiteen lajien, sorry nyt vaan, apuraha-automatiikkaa valtion menojen vähentämisen näkökulmasta.

Tiedän läheltä esimerkin, jossa "vuoden tulokaskirjailija" pääsi urotekoonsa todellakin ilman apurahoja. Apuraha auttoi tämän jälkeen kirjailijaa jäämään kokopäivätoimiseksi juopoksi. Nyttemmin ihminen lienee nyt 40-vuotiaana vakavasti sairas viimeksi mainitun asian myötä.

Väinö Linna kirjoitti työnsä ohessa Tuntemattoman, minkä jälkeen hän sai "apurahaa" runsaasti muualta. Muita esimerkkejä riittää.

Apurahakäytäntö ei liene tuonut kovin merkittäviä kansallisia merkkiteoksia tai kansainvälisiä läpimurtoja. (Sofin apurahatilannetta en tiedä hänen kirjoittaessaan näytelmän Puhdistus.) Siksi on luonnollista, että apurahataiteilijat saattavat väheksyä työnsä ja yleensäkin taiteen kansallista merkitystä.

Sit kuitenkin jotain rummuttajatanssijoita Afrikasta tai kurkkulaulajia Aasiasta ihaillaan kansallisen kulttuurinsa upeina esimerkkeinä. Aiheesta on tehnyt biisin Martti "Huuhaa" Innanen nimellä Marduusialainen kissantervauslaulu (http://www.youtube.com/watch?v=30VP9l7X2Tw).

Onneksi CMX jäi itselleni toisarvoiseksi jo Vainajala-albumin ja Melankolia-biisin jälkeen. Clasu, voi voi, jäi 60-luvulle kuten presidenttimme.

Tarkennus: Sortsi, Frederik itessään on upee jätkä. Esimerkkini haki tiettyä viiteryhmää, esim. ryhmää, joka lukee vain Seiskaa.

[Roope]

Apurahakäytäntö ei liene tuonut kovin merkittäviä kansallisia merkkiteoksia tai kansainvälisiä läpimurtoja.

Vuoteen 1995 asti myönnettiin jopa 15 vuoden taiteilija-apurahoja. Viimeksi pari viikkoa sitten luin kirjoituksen, jossa näiden ns. pitkien apurahojen lopettamista pidettiin suunnilleen suomalaisen taiteen ja kulttuurin alasajon lähtölaukauksena.

[punikkikeisari]

Kansakunta on kuvitteellinen yhteisö, joka keksittiin sata vuotta sitten poliittisiin tarkoituksiin.

Kyseinen "kuvataiteilija" nyt nolasi itsensä ja osoitti, ettei ole lukenut historiaa, jos kerta kuvittelee, että kansakunta keksittiin 1900-luvun alussa.

Vähän vetää Leinonen mutkia suoriksi, mutta kyllähän noihin aikoihin (1850-1900) oli käynnissä melko ennennäkemätön kansallisvaltioiden rakennusprojekti Euroopassa. Nimenomaan tällainen korostettu nationalismi, jossa kansallisuudesta tuli eräänlainen superidentiteetti, joka ohitti aikaisempia säätyyn ja uskontoon liittyneitä identiteettejä.

Lisäksi jo keskiajalla tunnettiin sanonta "gentem lingua facit" (kieli tekee kansan). Tämä tieto löytyy muistaakseni R. Bartlettin kirjasta The Making of Europe: Conquest, Colonization and Cultural Change, 950-1350, vaikkei minulla juuri nyt ole tuota teosta käsissäni. Siinä Bartlett tuo esille muun muassa, kuinka Itä-Euroopan sydänkeskiajalla alueelle muuttaneita saksalaisia kohtaan käytettiin eri lakeja kuin alueen slaavilaisia asukkaita kohtaan.

Minäkin olen lukenut tuon kirjan! Kuulumme siis Bartlettin suomalaisten lukijoiden alakulttuuriin... "Kansa"-sana viittasi käsittääkseni alun perin yliopistojen erimaalaisiin osakuntiin.

Osoittaa käsittämätöntä naiiviutta ja historian tuntemattomuutta väittää, että kansat ja niiden väliset erot olisi "keksitty" viimeisen kahdensadan vuoden aikana. Historialliset faktat eivät yksinkertaisesti tue tuota internationalistien suosimaa väitettä. Ihmisillä on jo muinaisista ajoista lähtien ollut jonkinlainen etninen identiteetti, jonka he näkivät eroavan muista. Antiikin esimerkkinä mainittakoon, kuinka kreikkalaiset kutsuivat ei-kreikkalaisia barbaareiksi, pitäen omaa kulttuuriaan ylivertaisena, ja, vaikka he olivat poliittisesti epäyhtenäisiä, he yhdistivät voimansa torjuakseen persialaisten hyökkäykset.

Kuitenkaan Aleksanteri Suuri ei Persian valloitettuaan pitänyt kiinni omasta kreikkalaisuudestaan vaan pyrki yhdistämään valloittamiaan alueita kulttuurirajojen yli - aikansa mokutustako?

Tästä teemasta puhuttaessa nousee usein esille Benedict Andersonin lanseeraama käsite "kuviteltu yhteistö" ("imagined community"). On syytä huomioida, että Anderson ei tarkoittanut, että ainoastaan kansakunnat olisivat sellaisia hänen mielestään. Anderson nimittäin katsoi, että yhteisö on "kuviteltu", jos sen kaikki jäsenet eivät tunne toisiaan henkilökohtaisesti. Andersonin määritelmän mukaan siis lähes kaikki suuret yhteisöt, ei vain kansakunnat, olisivat "kuviteltuja". Itse en kuitenkaan pidä Andersonin käsitettä mielekkäänä: yhteisöön kuuluminen ei riipu ainoastaan subjektiivisesta kokemuksesta, vaan myös objektiivisista seikoista.

En tunne itse Andersonin käsitteistöä, mutta omasta mielestäni "kuviteltu yhteisö" kuvaa hyvin eroa ihmislajille evolutiivisesti ominaisen 20-30 yksilön luonnollisen yhteisön ja laajempien yhteisöjen välillä.

Sitten hieman muiden raatilaisten vastauksista. Ensinnäkin minun täytyy kuitenkin huomauttaa, että raadille esitetty kysymys ("Onko yhteinen kansallinen identiteetti onnistuneen monikulttuurisuuden perusta?") on huonosti aseteltu. Monikulttuurisuus on jo perusteiltaan ideologia, joka pyrkii yhteisen kansallisen identiteetin korvaamiseen useilla ryhmäidentiteeteillä.

Tässä tapauksessa "onnistunut monikulttuurisuus" tarkoittanee tilannetta, jossa suuri määrä etnisesti eroavaisia ihmisiä pystyy elämään yhdessä suhteellisen rauhanomaisesti. Esimerkiksi Yhdysvaltoja voitaneen pitää onnistuneena monikulttuurisena maana. Siellä on myös vahva (yli?)kansallinen identiteetti, amerikkalaisuus, vaikka tämä identiteetti jakautuukin etnisiksi alaryhmiksi.

Vastaaminen ei tällä kertaa vaadi erityisiä älyllisiä ponnistuksia, koska sellaista asiaa kuin "yhteinen kansallinen identiteetti" ei ole ollut missään koskaan olemassa. [...]

Perussuomalaisetkin ovat paitsi "suomalaisia" myös naisia ja miehiä, homoja ja heteroita, maalaisia ja kaupunkilaisia, valkokaulustyöntekijöitä ja duunareita, työssäkäyviä ja työttömiä, savolaisia ja satakuntalaisia, vanhuksia ja nuoria ja niin edelleen. Jotta "yhteistä kansallista identiteettiä" voisi kuvitella, kaikki tällaiset erot on yritettävä unohtaa.

Älyllisiä ponnistuksia Lehtonen ei tosiaan käytä, mutta se johtunee lähinnä hänen älynsä vajavaisuudesta tai vähintäänkin pitkällisestä aivopesusta. Lehtosen älyvapaa väite, jonka mukaan henkilö ei voisi olla identiteetiltään samaan aikaan suomalainen ja kaupunkilainen tai nainen ja työtön, on niin säälittävä olkiukko, ettei siihen pidä liikaa tuhlata ruutia. Kukaan ei ole väittänyt, että ihmisellä olisi vain yksi identiteetti. Identiteettejä on olemassa usealla eri tasolla, ja vain Lehtosen kaltaiset vähä-älyiset luulevat, että esimerkiksi kansallisuuteen liittyvä identiteetti ja työhön liittyvä identiteetti muka olisivat keskenään ristiriidassa.

Tällaiseen suomalaisuuteen on helppo tuntea itsekin kuuluvansa. Lehtonen on muuten luennoinut minulle joillain pakollisilla luentosarjoilla, eikä hän jättänyt minuun ainakaan kovin positiivista vaikutelmaa itsestään. Pikemminkin päin vastoin. Koulutus ei jalosta kaikkien sielua.

Kuka päättää, mikä on jonkin kansan yhteinen identiteetti? Tällaisen vaatiminen on totalitarismin, ukaaseilla asiat järjestämisen ja pakottamalla ihmisiä hallinnoimisen ihannointia.

Elämme monikulttuurisessa maailmassa – ja Suomessa. Tätä tosiasiaa on turha ja typerä yrittää kieltää tunkemalla päänsä jonkin kuvitellun suomalaisen yhtenäiskulttuurin pensaaseen. Sellaista ei ole nyt olemassa eikä ole koskaan ollut olemassa.

Toisaalta toimiva monikulttuurisuus edellyttää aina kiinnepisteiden kautta vertailua. Luonnollisia kiinnepisteitä ovat erilaiset vallalla olevat myytit suomalaisesta kulttuurista ja historiasta. Näihin toki tulisi jokainen täällä asustava perehdyttää jo siksi, että erilaisten ihmisten yhteiselo ja keskinäinen vuorovaikutus säilyisi mahdollisena. Mutta kumpikaan ei ole mahdollista, ellei myös näitä kaikkia nykyään(kin) kovin monilukuisia impivaaralaisia metsäapinoita perehdytetä yhtä lailla toisiin kulttuureihin.

Arvaa mitä, Ruotsila? Sellaista monikulttuurisuutta, jota sinä ihailet, sitä ei koskaan ole ollut olemassa. Ihmiset ovat aina katsoneet kuuluvansa tiettyihin eri tavalla rajattuihin ryhmiin, ja ovat aina tehneet eron ryhmän jäsenten ja ulkopuolisten välillä. Mitään monikulttuurista onnelaa, jossa kaikki eri tavalla ajatelleet ja eri taustoja omaavat ihmiset olisivat laulaneet "Kumbayaa" rauhanpiipun äärellä, ei ole koskaan ollut olemassa, vaan se on teidän ikioma myyttinne. Ja halunne pakottaa tuon myytin mukainen elämä kaikille kansalaisille näiden tahdoistaan piittaamatta, sekö ei ole totalitarismia?

Ei ole "vallalla olevia myyttejä historiasta ja kulttuurista", kuten Ruotsila esittää. Historia ja kulttuuri muodostuvat vallalla olevista myyteistä. Älykköstatuksen omaavat henkilöt katsovat mielellään kuuluvansa etuoikeutettujen eliittiin, jotka kykenevät näkemään myyttien läpi toisin kuin impivaaralaiset metsäapinat. Tosiasiassa olemme kaikki yhtä sokeita.

Yhteistä kansallista identiteettiä ei ole. Yhtenäinen kansallinen identiteetti on vaarallinen fantasia, jolla muun muassa Hitler, Stalin, Idi Amin, Ceausescu, hutut tai Kim Il-Sung ovat perustelleet kansanmurhia.

Voi, voi, Annamari. Stalin, Ceausescu ja Kim Il-Sung olivat kaikki kommunisteja eli Karl Marxin teorioiden seuraajia. Marx oli sosialistisen internationalismin vankkumaton kannattaja. Heidän murhaamansa miljoonat ihmiset menevät Marxin perustaman ideologian piikkiin.

Stalinhan oli siinä määrin nationalismin idean sisäistänyt sielu, että kuvitteli hajottavansa kansat väestönsiirroilla. Vaikka eihän siinä mikään muuttunut, ihmisethän ovat samanlaisia kaikkialla. Ukrainalaisiakin tapatti nälkään pari miljoonaa (jos oikein muistan), vaikka ukrainalaiset eivät eroa mitenkään isovenäläisistä. Tosin eipä näitä koskaan taidettu perustella etnisillä syillä, kuten Vänskä esittää.

Paras keino näpäyttää näitä elitistejä on antaa Perussuomalaisille veret seisauttava vaalivoitto 17. huhtikuuta.

Itse olen Muutoksen miehiä. Mutta rotesti kun rotesti.

Jännä miten tämä identiteettikin on laajentunut. Ensin oli kylät, sitten heimot ja sittemmin kansat. Kohta mekin ollaan varmaan kaikki "eurooppalaisia" jne.

Kehitys ei ole ollut ihan noin yksinkertaista. Keskiajalla kristikunnalla (joka käsitti lähinnä Euroopan) oli suuri merkitys ihmisten identiteetille. Tuo yhtenäinen kristikunta kuitenkin hajosi, osittain jo katolisen ja ortodoksisen kirkon eron myötä, mutta etenkin 1500-luvun reformaation aiheuttaman radikaalin murroksen myötä. Sen jälkeen ei identiteetissä ollutkaan merkitystä niinkään yhtenäisellä kristikunnalla, vaan pikemminkin luterilaisuudella/kalvinismilla/katolisuudella, ja näiden suuntausten kannattajat pitivät toisien kirkkokuntien seuraajia verivihollisinaan.

Muutenkin kaikki teleologiset historiantulkinnat, jotka pitävät historiaa deterministisenä kehityksenä jotain päämäärää kohti, ovat epätieteellisiä.

Vaikka edistys ei olekaan ollut suoraviivaista, voin kannattaa E.P.L:n tekemää perushavaintoa. Suunta on ollut kohti suurempia yksikköjä, ja itse hahmotan ihmiskunnan tulevaisuuden - jos Allah suo - olevan etnisesti sekoittunut monikulttuurinen onnela, jossa on vain yksi valtio ja yksi yleiskieli. Aseet on heitetty roskiin ja kaikki laulavat leirinuotiolla Kumbayaa.

Mutta voi siinä vierähtää se kymmenentuhatta vuotta.

[Jouko]

Jospa sovittaisiin että kyseessä on pelkkä Aku Ankka-kerho, jonka käsitykset ja päätökset ovat täysin yhdentekeviä jolloin järkevä keskustelu voidaan lopettaa siihen.

[Jaakko Sivonen]

Kuitenkaan Aleksanteri Suuri ei Persian valloitettuaan pitänyt kiinni omasta kreikkalaisuudestaan vaan pyrki yhdistämään valloittamiaan alueita kulttuurirajojen yli - aikansa mokutustako?

Tavallaan kyllä. Aleksanterin kreikkalaiset kenraalithan eivät olleet alun perin kovin innostuneita kreikkalaisuuden ja persialaisuuden sekoittamisesta.

[Kokoliha]

Hyysärin Aku Ankka-kerhon vakiojäsen, Tampereen legendaarisen yliopiston kampuksella elämänsä viettänyt Mikko Lehtonenhan ei petä koskaan. Mikko on, jos mahdollista, Akuliina Saarikoskeakin ennalta-arvattavampi.

Oden vakiokommentaattori Tommi Uschanovin tyypillisen uuvuttavan vuodatuksen loppua lainatakseni, Tällaisen edessä joutuu itsekin turvautumaan kuluneeseen kliseeseen: Mahdotonta parodioida, he tekevät sen itse.  

[Rafael K.]

Sitten hieman muiden raatilaisten vastauksista. Ensinnäkin minun täytyy kuitenkin huomauttaa, että raadille esitetty kysymys ("Onko yhteinen kansallinen identiteetti onnistuneen monikulttuurisuuden perusta?") on huonosti aseteltu. Monikulttuurisuus on jo perusteiltaan ideologia, joka pyrkii yhteisen kansallisen identiteetin korvaamiseen useilla ryhmäidentiteeteillä.

Tässä tapauksessa "onnistunut monikulttuurisuus" tarkoittanee tilannetta, jossa suuri määrä etnisesti eroavaisia ihmisiä pystyy elämään yhdessä suhteellisen rauhanomaisesti. Esimerkiksi Yhdysvaltoja voitaneen pitää onnistuneena monikulttuurisena maana. Siellä on myös vahva (yli?)kansallinen identiteetti, amerikkalaisuus, vaikka tämä identiteetti jakautuukin etnisiksi alaryhmiksi.

Anteeksi vaan, mutta kun Jari Sarasvuokin noita Yhdysvaltoja nosti esiin onnistuneena monikulttuurisuutena, niin täytyy huomauttaa, että olen eri mieltä. Yhdysvalloissa vain 50 vuotta sitten oli 90 %:sti angloamerikkalaisia kulttuuristandardeja noudattava väestö, ja 10 % mustia, ja nämä kaksi kansanryhmää elivät pääosin erillään (eri asuinalueet, koulut ja kirkot). Yhdysvallat on hyvin nopeasti, valkoisen väestön jäädessä vähemmistöön, muuttumassa ihan yhtä onnistuneeksi monikulttuuriseksi yhteiskunnaksi kuin esimerkiksi Brasilia. Elin julkisilta instituutioiltaan dysfunktionaaliseksi. Ihmisten äänestyskäyttäytymisen voi ennustaa etnisyyden mukaan, ja eniten rikastunut osavaltio Kalifornia on menossa vararikkoon ehkä jopa nopeammin kuin liittovaltio (ei siinäkään montaa vuotta mene).

Brasiliassa niillä joilla on varaa lennellä helikopterilla slummien yli töihin menee ihan hyvin, on varaa palvelushenkilökuntaan ja kaikkea. Sehän se on se monikulttuurisuuden tavoite, että pienen eliitin ei tarvitse pelätä keskiluokan ahkeruudellaan ajavan ohi, kun yhteiskunta on niin epävakaa, ettei työntekijä voi kasata pääomia. Turhan moni ylimielinen monikultturisti vaan kuvittelee olevansa voittajien puolella ja päätyvänsä huipulle, Leniniä mukaillen he ovat globaalin kapitalistiluokan hyödyllisiä idiootteja.

[M.]

Perussuomalaisetkin ovat paitsi "suomalaisia" myös naisia ja miehiä, homoja ja heteroita, maalaisia ja kaupunkilaisia, valkokaulustyöntekijöitä ja duunareita, työssäkäyviä ja työttömiä, savolaisia ja satakuntalaisia, vanhuksia ja nuoria ja niin edelleen. Jotta "yhteistä kansallista identiteettiä" voisi kuvitella, kaikki tällaiset erot on yritettävä unohtaa.

On ensinnäkin harvinaisen luiskaotsaista kuvitella ettei mainituilla ryhmillä voisi olla yhteistä kansallista identiteettiä, kuten jo edellä eräs kommentoija havaitsikin. Lehtonen ei vain luultavasti tajua sitäkään, että esimerkiksi kaikissa naisissa on homoja ja heteroita, maalaisia ja kaupunkilaisia, valkokaulustyöntekijöitä ja duunareita ja kaikkea muuta vastaavaa. Tarkoittaako tämä ettei mitään yhtenäistä kaikkien naisten jakamaa identiteettiä eli samastumista toisiin naisiin voi olla? Jos ei, pitäisikö Lehtosen kertoa tästä feministeillekin?

Lehtosen käyttämää argumenttia voidaa soveltaa kaikkea identiteettipolitiikkaa vastaan. Tästä huolimatta, kun kyse tulee esimerkiksi jonkin vähemmistön "suojeluntarpeesta", suvisjengille ei tuota mitään ongelmia käsitellä kyseistä vähemmistöä ikään kuin sen sisällä ei olisi mitään eroja. On varmasti olemassa esimerkiksi taloudellisesti haavoittuvassa asemassa olevia homoseksuaaleja, jotka tarvitsevat suojelua työsyrjinnältä, mutta yhtälailla on olemassa rikkaita ja vaikutusvaltaisia homoja, jotka eivät vastaavaa suojelua tarvitse.

[M.]

Tuohon edelliseen voisi lisätä vielä senkin huomion, että sellainenkin kollektiivi kuin "työväenliike" on rakennettu täysin tietoisesti konstruoidulle identiteetille ja uskolle koko työväen yhteisestä edusta. Tästä huolimatta tiedetään aivan hyvin, että vastavalmistuneen työttömän ammattilaisen ja keski-ikäisen työuransa huipulla olevan duunarin yhteiset edut eivät täysin osu yhteen. Toisaalta sekin tosin tiedetään kuka hyötyy siitä, jos työväki lakkaa uskomasta työväen yhteiseen identiteettiin.

Kollektiiviset identiteetit sisäisine ristiriitoinen noin yleensä eivät taida olla tälle raadille se varsinainen ongelma vaan suomalaiset, jotka seisovat heidän monikulttuurisen utopiansa tiellä.

[gloaming]

Kollektiiviset identiteetit sisäisine ristiriitoinen noin yleensä eivät taida olla tälle raadille se varsinainen ongelma vaan suomalaiset, jotka seisovat heidän monikulttuurisen utopiansa tiellä.

Tietenkin. Vain tietyt identiteetit ovat pahoja, epäidentiteettejä, koska niiden koetaan olevan ristiriidassa "oikeudenmukaisuuden", "tasa-arvon" ja "globaalin tulonjaon" ym. kanssa.

[pakruti2c263]

Raati todisti taas sen tosiasian, että Suomessa kansa on älymystöään älykkäämpi. Ei muuta sanottavaa.

Poimintoja:
Claes Andersson  (vassari, ja jazzmuusikko)
Johanna Korhonen (kaikki tuon tietää)
Mikko Lehtonen   (on suomalainen tietokirjailija, kolumnisti ja pappi.)
Jaakko Heinimäki (on opiskellut kirjallisuutta Moskovan valtionyliopistossa)
Irina Krohn      (Vihreän liiton kansanedustaja ja Helsingin kaupunginvaltuutettu)
Aki Ville Yrjänä (alias A. W. Yrjänä, basisti)
Tommi Uschanov   (Mikä vasemmistoa vaivaa?)
Alf Rehn    (Moi, olen Alf Rehn ja olen oikeasti professori)
Juha Kuisma      (Pääministerin talouspoliittinen neuvonantaja)
Leena Lehtolainen (Vaihtoehtoinen suomalaisuuden kaanon? Siis...?)
Jari Sarasvuo    (Trainers House, konkka tulee...)

Tämä revohka on meidän "älymystöä"?
Surullista.

[LW]

Kuitenkaan Aleksanteri Suuri ei Persian valloitettuaan pitänyt kiinni omasta kreikkalaisuudestaan vaan pyrki yhdistämään valloittamiaan alueita kulttuurirajojen yli - aikansa mokutustako?

Aleksanteri Suuri olikin makedonialainen, eräänlainen kreikkalaisen kulttuuripiirin juntti perähikiältä, joita Oikeat Kreikkalaiset katsoivat nenäänsä pitkin. Tai ainakin siihen asti, kunnes sarissa kurkulla opetti rispektiä  . Sinänsä kyse oli varmaan yksinomaan siitä periaatteesta, että mikä toimii kun haluat yhdistää oman kulttuuripiirisi yhtenäiseksi ulkoista vihollista kohtaan, ei enää toimi, kun haluat hallita tolkuttoman kokoista imperiumia, joissa on ihmisiä ties minkälaisista kulttuureista. Arabithan päätyivät itse asiassa varsin samanlaiseen lopputulokseen, joskin heillä kesti sukupolvea kauemmin tajuta, että ehkä islam voisikin olla universaali uskonto arabien oman jutun sijaan, jos valtakunta halutaan pitää kasassa.

Yhtenäisyyskohdat Eurooppaan 2011 ovat tosin aika vähäiset, mutta onpahan näillä huvittavaa spekuloida.

En tunne itse Andersonin käsitteistöä, mutta omasta mielestäni "kuviteltu yhteisö" kuvaa hyvin eroa ihmislajille evolutiivisesti ominaisen 20-30 yksilön luonnollisen yhteisön ja laajempien yhteisöjen välillä.

Se on. Tosin nähdäkseni on hyvä huomata, että kaikki kuvitellut yhteisöt eivät ole lainkaan yhtä tehokkaita, mitä tulee yhdistettävän ihmisryhmän laajuuteen ja sen koheesion lujuuteen. Kultit luovat suurta koheesiota, mutta yleensä vain pieniin ihmisryhmiin. Suuret uskonnot yhdistävät valtavia ihmisryhmiä, mutta joitain hetkellisiä poikkeuksia lukuun ottamatta melko heikosti. Jos halutaan poimia kaikkien kuviteltujen yhteisöjen joukosta ihmiskunnan historian tehokkain meemi, se on nationalismi, johtuen siitä, että sillä on orgaaninen yhteys jaettuun kieleen ja kulttuuriin, ja etninen ryhmä on hyvin luontevaa oppia näkemään hyvin paljon laajennettuna omana sukuna. Toki on totta, että etenkin nationalismin aktiivisessa luontivaiheessa kuvioissa oli paljon puhtaasti luotua tavaraa - kansalliseepokset eivät tosiaan anna mitään kovin tarkkaa kuvaa kansankulttuurista, ja jotain kansallispukuja tai käyttöesineistön käsityötyylejä ei käytännössä käyttänyt enää kovin moni siinä vaiheessa kun niistä alettiin intopinkoilemaan, kiitos teollisen vallankumouksen.

Tässä tapauksessa "onnistunut monikulttuurisuus" tarkoittanee tilannetta, jossa suuri määrä etnisesti eroavaisia ihmisiä pystyy elämään yhdessä suhteellisen rauhanomaisesti. Esimerkiksi Yhdysvaltoja voitaneen pitää onnistuneena monikulttuurisena maana. Siellä on myös vahva (yli?)kansallinen identiteetti, amerikkalaisuus, vaikka tämä identiteetti jakautuukin etnisiksi alaryhmiksi.

Tästä sanon sen, että toimiva yhteiskunta voi olla aivan mainiosti monietninen ja moniuskontoinen, mutta se ei voi olla monikulttuurinen. Tai sitten valtaa pitää hajauttaa raskaasti ja käytännössä hyväksyä useiden rinnakkaisten lainsäädäntöjen olemassaolo, ainakin osassa kysymyksistä. Tällöin voi tietysti kyseenalaistaa sen, kuinka paljon mieltä on enää puhua yhdestä monikulttuurisesta yhteiskunnasta lukuisten samojen rajojen sisällä asuvien monokulttuurillisten, väleiltään vaihtelevan tasoisten yhteiskuntien sijaan.

Vaikka edistys ei olekaan ollut suoraviivaista, voin kannattaa E.P.L:n tekemää perushavaintoa. Suunta on ollut kohti suurempia yksikköjä, ja itse hahmotan ihmiskunnan tulevaisuuden - jos Allah suo - olevan etnisesti sekoittunut monikulttuurinen onnela, jossa on vain yksi valtio ja yksi yleiskieli. Aseet on heitetty roskiin ja kaikki laulavat leirinuotiolla Kumbayaa.

Mutta voi siinä vierähtää se kymmenentuhatta vuotta.

Katsotaan tuota sen jälkeen, kun löytyy niitä vihamielisiä avaruuden muukalaisia. Jonkinlainen kuvitelma kenties YK:n ympärille rakentuvasta Unionien Unionista voi kyllä olla ihan mahdollinen. Ehkä joskus vanhana katkerana äijänä ryystän olutta ASEAN:in ja Mercosurin harmaapartojen kanssa kiroillen sitä, että New York ylittää legitiimejä valtuuksiaan aivan liikaa, ja kyllä valta pitäisi perkele sentään palauttaa maanosien yhteistyöjärjestöille joille se kuuluukin.

[op]

Miten kukaan pystyy väittämään, että kansalla ei olisi identiteettiä? On olemassa suomalainen identiteetti, joka on osa pohjoismaalaista identiteettiä, joka edelleen osa eurooppalaista identiteettiä. Jokin meitä yhdistää - niin minä määrittelisin kansallisen identiteetin.


Rautalankaesimerkit (perustuvat löyhästi tositapahtumiin): Örebrossa huomaan jonkun kiroavan suomeksi ja illalla olen hänen kanssaan kaljalla. Kaverin ajatusmaailma saattaa olla täysin erilainen kuin omani, mutta meitä yhdistää silti suomalaisuus, suomalainen identiteetti. Tämän turvin voimme vaikka kertoa ruotsalaisvitsejä.

Lyonissa huomaan pienen seurueen puhuvan ruotsia ja päädyn tässäkin tapauksessa istumaan iltaa heidän kanssaan. Voimme esim. keskustella jääkiekosta tai kehua Ranskan viinin hintatasoa verrattuna pohjoismaihin.

Tampereelle juuri muuttanut pakistanilaismies tapaa toisen etnisessä ruokakaupassa ja nämäkin tutustuvat. Voivat vaikka keskenään haukkua suomalaista ruisleipää. Samanlaista yhteyttä en usko syntyvän esim. pakistanilaisen ja somalin välille vaikka molemmat olisivat maahanmuuttajia ja muhamettilaisia.


Kaikissa tapauksissa syntyy yhteenkuuluvuuden tunne, jota ei voi selittää kuin kansallistunteella.

No tulipas luokaton ensimmäinen viesti, muttei sentään niin luokaton kuin tuon raadin mielipiteet.

[Jepulis]

Esimerkiksi koko hyvinvointivaltio perustuu sille solidaarisuudelle, jota suomalaiset tuntevat toisiaan kohtaan. Muutoin verojen kerääminen yhteisiä tavoitteita varten ei olisi perusteltua eikä siten mahdollistakaan. Tämä nyt vain yhtenä esimerkkinä siitä, miten valtava merkitys tällä "kuvitellulla yhteisyydellä" on Suomelle ja suomalaisille.

Olet asian ytimessä.

Suomen kansallinen kulttuuri on pääasiassa tuontitavaraa, jatkaa kirjailija Claes Andersson.


"Yhteinen kansallinen identiteetti on kaunis harha", vastaa toimittaja Johanna Korhonen.

Taiteen tehtävä ei ole vahvistaa olematonta suomalaisten yhteistä identiteettiä, tuumii professori Mikko Lehtonen. Hänen mukaansa jo ajatus "kansallisuuksista" on ylikansallista lainaa.

Kysyn vaan miksi? Siis miksi puollan Suomea, miksi en maksa verojani Viroon. Aivan, se olisi hyvin monella mainiosti mahdollista. Lämpimät vuodenajat Suomessa lopun aikaa milloin missäkin, miksi vaivautua. Miksi ylipäänsä kunnioitan mitään määräyksiä, joita ei välittömästi valvota?

En tiedä. Kun eliitin touhua katsoo, aina ei ole varma kannattaako. Jos sama näkemys tuodaan riittävän syvälle kansan riveihin, tästä kansasta loppuu motiivi.

Toisaalta en usko pessimistiseen tulevaisuuteen. Ei suomalaiset periaatteessa halua Suomea ilmaiseksi antaa, vaikka luuseri eliittimme onkin maansa jo ennalta myynyt. Ei suomalainen ole tyhmä kuten tuo eliitti. Typerykset tulevat jäämään historiassa omaan arvoonsa lopulta.

[pakruti2c263]

Käyttäjältä; LW

Toimiva yhteiskunta voi olla aivan mainiosti monietninen ja moniuskontoinen, mutta se ei voi olla monikulttuurinen. Tai sitten valtaa pitää hajauttaa raskaasti ja käytännössä hyväksyä useiden rinnakkaisten lainsäädäntöjen olemassaolo, ainakin osassa kysymyksistä.

Siinäpä se.

[pakruti2c263]

Tulipas luokaton ensimmäinen viesti, muttei sentään niin luokaton kuin tuon raadin mielipiteet.

Tervetuloa 'kerhoon'!
Luetaanpa lauantai-sunnuntai hesari... Odotettavissa lisää ruokottoluokattamuuksia.

[Parasiittiö]

Perussuomalaisetkin ovat paitsi "suomalaisia" myös naisia ja miehiä, homoja ja heteroita, maalaisia ja kaupunkilaisia, valkokaulustyöntekijöitä ja duunareita, työssäkäyviä ja työttömiä, savolaisia ja satakuntalaisia, vanhuksia ja nuoria ja niin edelleen. Jotta "yhteistä kansallista identiteettiä" voisi kuvitella, kaikki tällaiset erot on yritettävä unohtaa.

On ensinnäkin harvinaisen luiskaotsaista kuvitella ettei mainituilla ryhmillä voisi olla yhteistä kansallista identiteettiä, kuten jo edellä eräs kommentoija havaitsikin. Lehtonen ei vain luultavasti tajua sitäkään, että esimerkiksi kaikissa naisissa on homoja ja heteroita, maalaisia ja kaupunkilaisia, valkokaulustyöntekijöitä ja duunareita ja kaikkea muuta vastaavaa. Tarkoittaako tämä ettei mitään yhtenäistä kaikkien naisten jakamaa identiteettiä eli samastumista toisiin naisiin voi olla? Jos ei, pitäisikö Lehtosen kertoa tästä feministeillekin?

Lehtosen käyttämää argumenttia voidaa soveltaa kaikkea identiteettipolitiikkaa vastaan. Tästä huolimatta, kun kyse tulee esimerkiksi jonkin vähemmistön "suojeluntarpeesta", suvisjengille ei tuota mitään ongelmia käsitellä kyseistä vähemmistöä ikään kuin sen sisällä ei olisi mitään eroja. On varmasti olemassa esimerkiksi taloudellisesti haavoittuvassa asemassa olevia homoseksuaaleja, jotka tarvitsevat suojelua työsyrjinnältä, mutta yhtälailla on olemassa rikkaita ja vaikutusvaltaisia homoja, jotka eivät vastaavaa suojelua tarvitse.

Tuohon edelliseen voisi lisätä vielä senkin huomion, että sellainenkin kollektiivi kuin "työväenliike" on rakennettu täysin tietoisesti konstruoidulle identiteetille ja uskolle koko työväen yhteisestä edusta. Tästä huolimatta tiedetään aivan hyvin, että vastavalmistuneen työttömän ammattilaisen ja keski-ikäisen työuransa huipulla olevan duunarin yhteiset edut eivät täysin osu yhteen. Toisaalta sekin tosin tiedetään kuka hyötyy siitä, jos työväki lakkaa uskomasta työväen yhteiseen identiteettiin.

Kollektiiviset identiteetit sisäisine ristiriitoinen noin yleensä eivät taida olla tälle raadille se varsinainen ongelma vaan suomalaiset, jotka seisovat heidän monikulttuurisen utopiansa tiellä.

Nämä oli minusta hienoja postauksia.

Itselleni suurin syy (etno)nationalismin kannattamiseen on se, että se näyttää minusta tuottavan parhaita tuloksia maailmassa kaikenlaisen materiaalisen hyvinvoinnin ja kulttuurisen kehityksen näkökulmasta. Tietysti paskoja nationalistisia valtioitakin on saatu aikaan, kuten esimerkiksi Pohjois-Korea, mutta mielestäni jonkin P-Korean tapauksessakin ongelman ei voi sanoa johtuvan nationalismista vaan enemmänkin autoritarismista, totalitarismista, geopoliittisista seikoista ja niin pois päin - kaikkein kuvaavinta on mielestäni se, että P-Korean hallitsijat ei salli kunnollisten peruskansalaistensa muuttaa maasta pois. Ja hyviä tuloksia näyttää olevan saavutettu nationalismilla paljon enemmän kuin huonoja. Kuussakin on käyty ymmärtääkseni paljolti nationalismin innoittamana (toivottavasti käydään tulevaisuudessakin).

Monikultturismi ei ole onnistunut vakuuttamaan meikää vaihtoehtona sen enempää kuin jokin kommunismi tai libertarismi. Ei ole vaikuttanut hyvältä diililtä.