Musliminaisten huivi - perinnevaate myös Suomessa

[Slussenin sissi]

http://www.aamulehti.fi/cs/Satellite/Nettikampa?openSpark=3591&banner=000000000000012c000cce1b :

Aino Öhman - 23.2.2011 18:45

Musliminaisten huivi - perinnevaate myös Suomessa
Ympäri Eurooppaa laaditaan lakeja, jotka kieltävät musliminaisten hunnun käytön. Pään peittäminen ei kuitenkaan ole vieras ilmiö suomalaisessakaan kulttuurissa. Yliopisto-lehden artikkelissa käydään läpi hunnuttautumisen historiaa islamissa. Alun perin huntu oli heimokuttuureihin kuuluva vaate. Lisäksi hunnuttautuminen on enemmän perinne kuin pakko - toisaalta perinteisissä kulttuureissa tavoilla on vahva pakkoluonne.

Artikkelissa suhteutetaan huivin käyttöä kotimaisella vertauksella: aiemmin Suomessakin naiset käyttivät huivia hyvin yleisesti. Vielä 1900-luvun puolivälissä päähineettä liikkumista pidettiin suorastaan sopimattomana.

"Eurooppalaista huntukeskustelua käydään kaikkein tiukkapipoisimpien muslimien kanssa, niiden jotka saarnaavat naisten täydellisen näkymättömyyden puolesta. Keskusteluissa syrjäytetään täysin ne naiset, joiden mielestä on musliminaisen oma asia päättää, mitä ruumiinosiaan hän haluaa peittää, Dahlgren huomauttaa."

http://yliopisto-lehti.helsinki.fi/?article=6429

Kuvittelenko vai tekeekö Aino Öhman Hämeen-Anttila ^{(Öhman vain viittasi hänen tekstiinsä)} tuossa (kärjistetysti) vertauksen että..
a) Suomessa 1950-luvulla maaseudulla asuvat maalaisnaiset käyttivät päähineenään lähinnä hiukset peittävää huivia, eikä sen käyttämättä jättäminen ollut kuin lähinnä moraalisesti/sosiaalisesti paheksuttavaa...

on sama asia kuin...
b) nykyisin länsi-maissa ja Afrikan sarvessa täyspeittävää burkhaa käyttävät alistetut naiset joilla on hyvin rajallisesti ihmisoikeuksia, ja säkkipuvun käyttämättä jättäminen tarkoittaisi altistumista yhteisön väkivallalle ja raiskauksille...
?

Varsinainen artikkeli, josta pieni lainaus:

http://yliopisto-lehti.helsinki.fi/?article=6429

Hämeen-Anttilan mielestä on hyvä muistaa, että hunnuttautuminen on enemmän perinnetapa kuin pakko.
- Perinteisissä kulttuureissa tavoilla on myös aika vahva pakkoluonne, hän tarkentaa.
- Ei yksinkertaisesti ole sopivaa liikkua perinteitten vastaisesti pukeutuneena.

Kiva perinnetapa, jonka noudattamatta jättämisestä voi joutua epäkunniamurhan uhriksi. Mutta siis ei oo pakko pitää säkkiä päällään. Saa ihan vapaaehtoisesti ottaa vastaan väkivaltaa jos ei noudata perinteitä.

[Jaakko Sivonen]

Suomalaiset eivät ole milloinkaan käyttäneet kasvoja peittäviä huiveja.

[Slussenin sissi]

Suomalaiset eivät ole milloinkaan käyttäneet kasvoja peittäviä huiveja.

Ei anneta tosiasioiden sekoittaa hyvää mokutusta. Muista sotalapset ja suomalaiset turistit ulkomailla

[ukdoesntwork]

Hämeen-Anttila on taas niin pihalla, huntua käyttämätöntä imaamit toisinaan käskevät hakkaamaan. Eikös se ollut myös osa sharia-lakia?En ole tuosta varma,mutta hyvin uskontoon liittyvä juttu,ei traditioon.

[KphS]

Suomalaiset eivät ole milloinkaan käyttäneet kasvoja peittäviä huiveja.

Ei anneta tosiasioiden sekoittaa hyvää mokutusta. Muista sotalapset ja suomalaiset turistit ulkomailla

Unohtamatta Aurinkorannikon ilmastopakolaisia!! 

[Jaakko P.]

"Sai emo sanelemahan: "Mitä itket, Ainoseni,
kun olet saava suuren sulhon, miehen korkean kotihin
ikkunoillen istujaksi, lautsoille lavertajaksi?"

Tuon tytär sanoiksi virkki: "Oi emoni, kantajani!
Itkenpä minä jotaki: itken kassan kauneutta,
tukan nuoren tuuheutta, hivuksien hienoutta,
jos ne piennä peitetähän, katetahan kasvavana."

Lainataan nyt Kalevalaa tähänkin ketjuun. Kyllä huivitusperinne on aika muinaista suomalaisuutta, ja onko kumma vaikka vuonna 0 joku olisi joskus vaikka pahoinpideltykkin huivitta olemisesta. Koko juju onkin siinä että nyt eletään vuotta 2011 jaa. Vaikka Taleban ym liikkeet ovatkin kiitettävästi hinanneet Lähi-itää kohti vuotta 0.
Käytäntö Suomessa tietääkseni ollut suurin piirtein niin että naimattomuus on eri aikoina näytetty ulospäin joko hiusten auki/kiinni olemisella tai huivilla.

[AuggieWren]

Hämeen-Anttilan mielestä on hyvä muistaa, että hunnuttautuminen on enemmän perinnetapa kuin pakko.
- Perinteisissä kulttuureissa tavoilla on myös aika vahva pakkoluonne, hän tarkentaa.
- Ei yksinkertaisesti ole sopivaa liikkua perinteitten vastaisesti pukeutuneena.

Loistava analyysi: hunnuttautuminen ei ole pakko, mutta perinteisissä kulttuureissa sillä on vahva pakkoluonne. No, eihän verojenkaan maksaminen ole pakko, veronmaksulla on vain vahva pakkoluonne....

[Malla]

Suomalaiset eivät ole milloinkaan käyttäneet kasvoja peittäviä huiveja.

Ovat milloinkaan. Ankarina pakkastalvina. Mutta vapaaehtoisesti.

[mitäs mitäs]

Ai että NYT ne inhottavan, vastenmielisen ja kaikin puolin epätoivottavan menneisyyden Impivaaran kivikautiset tavat sitten kelpaavatkin?

Tulipa tämä maineenpalautus helpolla.

[Sarppi]

Lainataan nyt Kalevalaa tähänkin ketjuun. Kyllä huivitusperinne on aika muinaista suomalaisuutta, ja onko kumma vaikka vuonna 0 joku olisi joskus vaikka pahoinpideltykkin huivitta olemisesta. Koko juju onkin siinä että nyt eletään vuotta 2011 jaa. Vaikka Taleban ym liikkeet ovatkin kiitettävästi hinanneet Lähi-itää kohti vuotta 0.
Käytäntö Suomessa tietääkseni ollut suurin piirtein niin että naimattomuus on eri aikoina näytetty ulospäin joko hiusten auki/kiinni olemisella tai huivilla.

Kalevalaa on kyllä aina hyvä lainata! Tosin ei se niin muinaista ole, Hämeen-Anttila on ihan oikeassa siinä, että 1900-luvun alussa huivin käyttäminen oli vielä normi osassa Suomea. Tästä lisää lopuksi. Ilmeisesti huivi muuttui säätypäähineestä jonkin sortin työasuksi (jos tukka pitää saada pois tieltä, huivi on aika kätevä).

Huivit ja hunnut ovat tietty samaa sukua ja tuollainen taikauskohuntu on edelleen läsnä hääperinteessämme. Suomalaiset ovat käyttäneet kasvot peittäviä huntuja mennessään naimisiin:

Paksu kangashuntu on suojannut morsiamen puhtautta ja estänyt pahoja henkiä kiinnittämästä huomiota nuoreen morsiameen. Huntu on ollut niin paksua kangasta, että sen läpi ei näkynyt. Siksi morsian kulki isänsä saattamana alttarille. (evl.fi)

Morsian, joka oli luvattu sulhaselle, ei hääpäivänään kuulunut enää omaan perheeseensä eikä vielä sulhasen perheeseenkään, joten hän oli ikään kuin alttiina henkien kaappaamiselle. Tähän liittyy myös käsittämätön määrä erilaisia "häätaikoja", mitä nykyäänkin söpösti harrastetaan, esim. kynnyksen yli kantamiset (oven karmit ovat erityisen alttiita tartuttamaan henkiä kansanperinteessä), hääauton perään tulevat kilkkeet (meteli karkottaa pahat henget), hopearaha kenkään ja toinen kenkä jalassa sänkyyn, morsiusneidot (jotka olivat alunperin hämäystä hengille, saman näköisiksi puettuja nuoria naisia, joita henki erehtyisi jahtaamaan morsiamen sijasta) ja mitä kaikkea. Lopulta nainen saatiin avioliiton myötä jälleen kuuluvaksi johonkin taloon ja yhteisöön ja varotoimia ei tarvinnut jatkaa.

Nainen on ollut vähän vaikea taikauskoyhteiskunnalle aina, sillä naisen sukupuolisuus on käsitetty voimakkaaksi mutta hallitsemattomaksi (esim. kuukautisia on selvästi ollut vaikeaa käsitellä, muilla tutuilla eläimillä kun niitä ei ole). Suomalaista käsitystä asiasta valottaa hyvin tämä populääriartikkeli, jossa esitellään naisen asemaa yhteisössä: Väki ja valta - Nainen agraariajan yhteisössä

Täälläkin naiseuteen on aikanaan liittynyt kieltoja liikkua yksin kotipiirin ulkopuolella, koskettaa miesten tavaroihin, jne. Eikä tosiaan niin kauan sitten vaan vielä 1900-luvun alussa ainakin Karjalassa. Luin Samuli Paulaharjun mainion teoksen "Syntymä, lapsuus ja kuolema" aiheesta (linkistä löytyy pdf kiinnostuneille, kirjaan on siis kerätty karjalaisen runonlaulaja Anni Lehtosen kertomuksia vuosien 1915 ja 1924 väliltä, ei mitään esihistoriaa). Säännöt jokapäiväiseen elämään olivat todella tiukat ja eri sukupuolten väliset kohtaamiset tarkasti säädeltyjä. Tytötkin pitävät symbolista otsahuivia kun ovat sen ikäisiä, että kiinnostuvat pojista, tuolla mainitaan ikärajoina yli 12- tai 16-vuotiaat. Miestä ei saa katsoa silmiin tai puhutella. Hiuksilla tehdään erilaisia lemmentaikoja, hiuksiin koskettaminenkin saattaa riittää. Hiukset ovat tytöillä palmikoilla ja naisilla piilossa kokonaan. Muu on siveetöntä.

Hämeen-Anttila yrittää ehkä sanoa tuolla "perinnetapa muttei pakko"-kommentillaan jotain sellaista, että huivittautumista ei meillä koskaan kirjattu lakeihin, mutta kulkemalla avopäin varmaan antoi kuvan itsestään epäsovinnaisena naisena ja sellaisen kanssa "kunnollisten" oli lähes mahdotonta olla tekemisissä.

Samaan aikaan läntisessä Suomessa leikittiin marttakerhoissa kansallispukuleikkiä, jossa oli erikseen naidun naisen päähine, mutta se ajoittui vain vapaa-aikaan - "pakkohuivi" oli kadonnut paljon aikaisemmin. Karjalan huiviperinteen hiipuminen taitaa ajoittua sotien ajalle ja evakkokauteen, joten sekään ei välttämättä tapahtunut ihan luonnostaan. Tosin tässähän on sopiva analogia maahanmuuttoon, jossa 1. sukupolvi säilyttää oman kulttuurinsa tavat (huivin pito) ja seuraava assimiloituu muuhun väestöön (ei huivia).

Olisi mielenkiintoista tutustua tähän kulttuuriseen siirtymään "taikauskovaatteesta" pois tarkemmin. Erityisesti sellaiseen, joka on tapahtunut luonnollisesti eikä sodan tms. mullistuksen jälkimainingeissa. Osaisiko joku antaa kirja- tai nettivinkkejä, Länsi-Suomen kehityksestä tai yleismaailmallisemmin?

Edit: Minusta tuossa Yliopisto-lehden jutussa oli paljon mielenkiintoista. Ehkä osa ketjuun vastanneista luki siitä sellaista, mitä siinä ei väitetty tai sitten jotenkin jätti osan huomiotta. Esim. tämä kohta on huomiotaherättävä:

Sylvia Akar pitää islamilaisen pukeutumisen nykyistä yhdenmukaistumista huolestuttavana.

- Ajatus siitä, että "oikea" muslimi pukeutuu tietyllä tavalla, on vallannut alaa nopeasti.
[...]
Dahlgren pitää tärkeänä erottaa toisistaan hunnun historia vaatekappaleena, sen historiallinen omaksuminen islamiin ja toisaalta nykyaikana islamin nimissä esitetyt vaatimukset hunnun käytöstä. Vallitsevaksi "naisten islamilaiseksi asuksi" valikoitunut vaatetus - löysä päällysvaate ja hiukset peittävä huivi - on alkanut yleistyä vasta 1970-luvun lopulla.

- Tyypillistä tälle asulle on, että se on kaikkialla maailmassa samanlainen, osoituksena sen tulosta osana globaalin islamin syntyä.
[...]
Tutkija puhuu 1970-luvulla alkaneesta uushunnutuksesta, jonka myötä hijab-huivi on yleistynyt myös eurooppalaisessa katukuvassa ja kielenkäytössä. Hijab-sana ei esiinny Koraanissa naisen asun merkityksessä vaan kuvastaa nykyisen islamilaisen asun luonnetta keksittynä traditiona.