Jouko Pihon kirjoitukset

[junakohtaus]

Olen varma että paljastat ne minulle suuren uskontoketjun puolella.

[Jouko Piho]

]

Mielikuvitusta ne ovat silti, yhtä lailla kuin jumalat, joulupukki, ufot, lentävät vaaleanpunaiset elefantit ja kaikki sensemmoinen.

Ahaa, mennään tällä tasolla, että sekaisin on täysi mielikuvitus sekä olemassa olevat asiat.
Eipä sitten sen enempää.

Jouko Piho

[Jouko Piho]

Suomi-laiva on luovinut historian aallokoissa milloin länteen ja milloin itään. Suomi on vuosisatojen aikana ollut läntisen Ruotsin ja itäisen Venäjän välissä oleva kiista-alue, jolloin eri alueita Suomesta on kuulunut joko Ruotsille tai Venäjälle. Voi olla, että ennen näitä kiistoja Suomi on ollut oma itsenäinen kuningaskuntansa, mutta en ota siihen asiaan sen enempää kantaa tässä yhteydessä. Pohjoiseen ei ole tarvinnut suuntautua, koska siellä on vain Jäämeri ja Pohjoisnapa. Etelään on välillä suuntauduttu, viimeksi Saksan suuntaan, koska vain siltä ilmansuunnalta oli tarjolla apua silloista idän hyökkäystä vastaan.

Toisen maailmansodan lopputuloksen takia Suomi joutui henkisesti ja poliittisesti hirmuiseen pakkorakoon, jossa piti suuntautua yksipuolisesti itään ja hyväksyä laittomat sotaoikeudenkäynnitkin ja sen jälkeen jatkuva varuillaanolo mahdollisesta kotikommunistien ja Neuvostoliiton masinoimasta vallankumouksesta, josta taistolaiset kommunistit unelmoivat vielä 1970-luvullakin.

Tämä tiukka tilanne johti tilanteeseen, jossa ulkopoliittisesti hyväksytyt poliitikot, virkamiehet, median edustajat ja muut vaikuttajat, eli NL:n kommunistien mielistelijät, etenivät takuuvarmasti urallaan, kun taas edes jonkinlaista kritiikkiä esittävät rehelliset ihmiset huomasivat uransa loppuvan siihen paikkaan. 1950-70- luvuilla ja osittain vielä 1980-luvulla ulkopolitiikkaa käytettiin, sisäpoliittisena ja kaikkea yhteiskuntaa hallitsevana ojennuksen ja koston välikappaleena. Sillä ei ollut mitään väliä, miten hyvä tai fiksu joku oli. Jos hän oli yleisesti hyväksyttyä Neuvostoliittoa mielistelevää ulkopolitiikkaa vastaan, ihminen joutui heti ei-hyväksyttyjen epäkelpojen listalle, jonka tulevaisuus Suomessa loppui siihen.

Vasta Neuvostoliiton ja kommunismin romahdus 1990-luvun alussa normalisoi tilannetta jossain määrin. Ei siis vieläkään täysin, koska Suomessa on yhä monilla valtapaikoilla entisiä stalinisteja ja jälkisuomettunutta Venäjän pelkoa ja mielistelyä on havaittavissa siellä täällä, mutta kuitenkin aika suuri muutos on tapahtunut verrattuna edeltäviin aikoihin.

Suomettumisen jälkeen Suomi on kuitenkin vaipunut uuteen sidonnaisuuteen (eli maantieteellisesti eteläsidonnaisuuteen, vaikka poliittisesti puhutaankin lännestä) eli kun Suomi liittyi v. 1995 Euroopan unioniin, niin monien (myös minun) mielestä Suomi siirtyi ryssän pelosta bryssän pelkoon. Jotkut puhuvat EU:sta jopa Euvostoliittona eikä ihan ilman syytä, kun ajattelee EU:n epädemokraattisuutta ja byrokraattisuutta.

Aluksi EU näytti hyvältä. OK, mennään me eurooppalaiset kansat yhteen, lopetetaan sodat, käydään vapaata kauppaa, lopetetaan turhat passimuodollisuudet, taataan vapaa liikkuvuus jne.

Minäkin kannatin sellaista vapaata Eurooppaa. Tunnustan, että äänestin vuoden 1994 kansanäänestyksessä sen vaihtoehdon puolesta, että Suomi liittyisi EU:hun. Mutta silloin ajattelin mielessäni vapaata ja löysää Euroopan maiden yhteyttä, en mitään tiukkaa ja kaikkia asioita säätelevää liittovaltiota. Olin väärässä.

EU:n sen jälkeinen kehitys on saanut aikaan sen, että olen tällä hetkellä EU:ta vastaan ja näen parhaaksi sen vaihtoehdon, että Suomi eroaa EU:sta ja eurosta ja ottaa sen sijaan oman rahan käyttöön ja alkaa toimia taas täysin itsenäisen kansallisvaltion tavoin.

EU:n kehitys kohti yhä tiiviimpää liittovaltiota ei ole Suomen etujen mukaista. Liittovaltiokehitys tarkoittaa vain sitä, että yhä enemmän kaikesta Suomeakin koskevasta lainsäädännöstä ja muusta päätöksenteosta tapahtuu Suomen ulkopuolella.

Suomen menoa Euroopan unioniin perusteltiin sillä, että Suomi voisi silloin olla mukana siellä missä päätöksiä tehdään. Tämä oli toiveunta ja suomalaisten äänestäjien pettämistä. Pienellä Suomella ei ole EU:ssa mitään ratkaisevaa sananvaltaa yhtään mihinkään. Suomella on vain  kuuliaisen EU:n mallioppilaan rooli, joka tekee, mikä isot maat päättävät.

Tämän takia, koska Suomesta on tullut vain EU:n pohjoinen maakunta ja koska Suomi on menettänyt jo suuren osan itsenäisestä päätäntävallastaan, olen sitä mieltä, että Suomen on aika vaihtaa kurssia.

Jo aikoja sitten sanottiin, että koska me emme ole ruotsalaisia, emmekä me tahdo tulla venäläisiksi, niin olkaamme suomalaisia. Tähän päivään soveltuen sanoisin, että koska me emme ole ensisijaisesti eurooppalaisia, niin olkaamme ensisijaisesti suomalaisia. Tähän liittyen kysyn: Miksi ihmeessä Kreikan ja Irlannin valtioiden ja pankkien leväperäiset ja ahneet toiminnat kuuluvat suomalaisten taattaviksi ja lopulta ehkä maksettaviksi. Maksakoot ne, jotka ovat rahalla pelanneet ja keinotelleet.

Jyrki Kataisen selitys, että muuta vaihtoehtoa ei muka ole, ei pidä paikkaansa. Totta kai on muitakin vaihtoehtoja. Mutta tietenkään Kataiselle, joka on kansainvälisen pankkisysteemin ja valtaeliitin ostama mies, ei ole olemassa muuta vaihtoehtoa. Kataisen ajattelussa Suomen kieltäytyminen toisi vaikeuksia Suomelle, työttömyyttä ja muuta hirveää.

Aivan, mutta Katainen ei koskaan sano (minä en ole ainakaan kuullut), miksi näin kävisi.

Minä luulen tietäväni, mitä Katainen tarkoittaa. Katainen viittaa siihen, vaikka ei siis sitä sano suoraan, että mikäli Suomi ei suostu eri maiden lainatakuisiin, niin se voi merkitä sitä, että Suomen oma lainanotto kansainvälisiltä pankeilta vaikeutuu, korko nousee, ja sen perusteella Katainen väittää, että jos ei suostuta aina kaikkiin lainatakuisiin, niin se on Suomelle huono asia.

Näinhän se on, niin kauan kuin Suomi on kansainvälisten yksityispankkien lainojen varassa elävä orjamaa.

Mutta näin ei tarvitse olla aina ja ikuisesti.

Suomen on aika vaihtaa kurssia.

Suomen ei tule kumartaa itään eikä länteen eikä myöskään etelään. Suomen on aika vapautua sekä ryssän että bryssän pelosta. Ja ennen kaikkea Suomen on vapauduttava kansainvälisten pankkien pelosta.

Suomen on aika olla vapaa ja itsenäinen sekä lainsäädännön että rahatalouden suhteen.

Suomen on syytä erota eurosta ja EU:sta ja siirtyä omaan rahaan, oman rahan liikkeelle laskuun ilman tarvetta lainata mitään kansainvälisiltä pankeilta ja täyteen omaan ja itsenäiseen lainsäädäntöön ilman Brysselin byrokraattien turhia ja Suomelle vahingollisia  määräyksiä.

Olkoon Suomi jälleen itsenäinen, joka ei kumarra länteen eikä itään eikä myöskään etelään.

Suomen on syytä vaihtaa kurssia – kohti itseään, kohti itsenäistä Suomea.

"Seiso tässä omalla pohjallasi, äläkä luota vieraan apuun".

Näin on kirjoitettuna Suomenlinnan Kuninkaanportin seinälaatassa.

Tuo uljas kirjoitus 1800-luvulta on tänään hyvin ajankohtainen.

Jouko Piho
Itsenäisyyspuolueen
kansanedustajaehdokas
Uudenmaan vaalipiirissä

[ikuturso]

Miksi Jeesus Kristus odottaa 3½ vuotta ja antaa Pedon terrorisoida ihmiskuntaa sen ajan? Miksei hän tule Pedon noustessa valtaan saman tien alas ja pysäytä Pedon hirmuhallintoa ennen kuin se on ehtinyt alkaakaan?

Kysymys on samantapainen kuin mitä ateistit joskus kysyvät, eli miksi Jumala ei tapa Perkelettä?

Siksi, että Jumalalla on viisaudessaan omat syynsä ja perusteensa antaa pahuuden ensin kypsyä täyteen mittaansa ja tulla ilmeiseksi kaikille ennen kuin pahuus lopetetaan ja tuomitaan.

Jouko Piho

Harvinaisen hyvin kiteytetty ja niin niin perusteltua.

Mikä mahdollistaa tänä päivänä radikaalin islamin kasvun? Maltillinen islam tietenkin. Kun on olemassa maltillisia muslimeita, ei voida sanoa, että islam on paha ja islam on tuhottava/ajettava alas.

30 vuotta sitten Egyptissä naiset eivät käyttäneet huntuja. 20 vuotta sitten nainen saattoi haastaa uskonoppineet keskustelemaan niistä koraanin kohdista, joissa velvoitetaan mukamas hunnun käyttöön. Tänä päivänä jos nainen edes esittää kysymyksen imaamille, hänet saatetaan asettaa jumalanpilkkasyytteeseen (tästä tuli jossain TV-ohjelmassa taannoin)

Essayahin mukaan kristinusko ja kristityt ovat vainoituin uskonto maailmassa. Irakissa kirkkoja poltetaan ja Egyptissä räjäytellään. Kuinka pahaksi islamin täytyy muuttua, jotta kristitty ja ateistinenkin/sekularisoitunut maailma ymmärtää, että ei islamilla ole mitään suunnitelmia mihinkään uskonnonvapauteen ja dialogiin uskontojen kesken. Kuinka suureksi radikaalin islamin pahuus tulee kasvaa, jotta koko maailma tajuaa, että se on paha? USA yrittää kitkeä ääri-islamia Lähi-Idässä pois, mutta hurraako koko maailma? Ääri-islam ei ole vielä niin paha, että koko ihmiskunta hyväksyisi aikeita sen kitkemiseksi. Kuinka pahaksi sen pitää tulla? Onko sitten jo myöhäistä?

Tämä ei ole islamofobiaa vaan akateemista pohdintaa. En ole lähdössä ristiretkelle, mutta haluan herättää ajatuksia.

-i-

[Tom Kärnä]

Essayahin mukaan kristinusko ja kristityt ovat vainoituin uskonto maailmassa. Irakissa kirkkoja poltetaan ja Egyptissä räjäytellään. Kuinka pahaksi islamin täytyy muuttua, jotta kristitty ja ateistinenkin/sekularisoitunut maailma ymmärtää, että ei islamilla ole mitään suunnitelmia mihinkään uskonnonvapauteen ja dialogiin uskontojen kesken. Kuinka suureksi radikaalin islamin pahuus tulee kasvaa, jotta koko maailma tajuaa, että se on paha? USA yrittää kitkeä ääri-islamia Lähi-Idässä pois, mutta hurraako koko maailma? Ääri-islam ei ole vielä niin paha, että koko ihmiskunta hyväksyisi aikeita sen kitkemiseksi. Kuinka pahaksi sen pitää tulla? Onko sitten jo myöhäistä?

Tämä ei ole islamofobiaa vaan akateemista pohdintaa. En ole lähdössä ristiretkelle, mutta haluan herättää ajatuksia.

Ja sitten on vielä sellainen asia, että muslimit vihaavat kristittyjä ja juutalaisiakin enemmän ateisteja, buddhalaisia ja hindulaisia.

[Topi Junkkari]

Kaipaan edelleen viitettä akateemiseen tutkimukseen "illuminaateista".

[Jouko Piho]

Mielipiteen muuttaminen

Olen 64-vuotias.

Olen muuttanut elämässäni käsityksiäni monta kertaa.

Tiedän kuitenkin ihmisiä, jotka pysyvät koko ikänsä suurin piirtein samojen mielipiteittensä takana kuin nuoruudessaankin.

Ovatko he tosiaankin saaneet haltuunsa totuuden jo varhain eikä sitä ole syytä vaihtaa tai tarkistaa?

En usko.

Uskon enemmän siihen, että koska ihminen kehittyy koko ajan saaden samalla lisää ja uutta tietoa, mitä ei ollut ennen saatavilla, niin ihmisen kasvuprosessi, tiedon lisääntyminen ja samalla myös ympäröivän maailman muuttuminen tekevät yhdessä sellaisen tilanteen, jossa eilispäivän varmoja mielipiteitä onkin rukattava uuteen uskoon.

Miksi jotkut ihmiset eivät halua kuitenkaan muuttaa mitään ajattelussaan ja vakaumuksessaan, vaikka sellaiseen olisi tarjolla paljonkin haasteita?

Luulen, että syitä on kolme: pelko, laiskuus ja ylpeys.

Moni ihminen ei halua edes harkita käsityksiensä muuttamista, koska hän on liian laiska tutkiakseen asioita ja ottaakseen selvää muista mielipiteistä ja niitä tukevista faktoista. Muutosprosessia estää myös ihmisen luontainen ylpeys eli kuvitelma siitä, että juuri hän on oikeassa. Sen myöntäminen, että olisikin ollut vuosia aivan väärässä, on useimmille ihmisille vaikeaa, koska nöyrtyminen sen tunnustamiseen, että on ollut kaiken aikaa väärässä, ottaa koville ja luonnon päälle. Sitten on vielä pelko siitä, mitä tapahtuu, jos minä vaihdan leiriä. Hylätäänkö minut? Haukutaanko minua? Pidetäänkö minua hulluna hörhönä?

Ihmiselle on kuitenkin parempi seurata sydäntään ja omaatuntoaan kuin olla riippuvainen ihmisten suosiosta ja entisen porukan hyväksynnästä.

Eihän se ole aina helppoa. Joskus yksinäisyys on musertavaa.

Mutta sittenkin totuus yksin ja rauha sydämessä on parempi kuin valhe seurassa ja tekopirteä teeskentely, että kaikki on OK vaikka ei ole.

Uuden suunnan löytäneen ihmisen on kuitenkin hyvä olla herkkä sen suhteen, että hän ei kuvittele löytäneensä lopullista tietoa ja totuutta vieläkään yhtään mistään. On syytä olla edelleenkin avoin uudelle viisaudelle ja visioille ja kyseenalaistaa jopa viimeksi saadun näkemyksensäkin, mikäli siihen on aihetta.

Miksi näin?

Siksi, että meidän ihmisten kaikki tieto on rajallista ja oikeastaan vain sitä, että me koko ajan tiedämme, että me tiedämme kaikesta vain erittäin vähän, joten käsityksiä on parasta korjata kaiken aikaa.

Tämä periaate koskee kaikkea ihmiselämää, niin tiedettä kuin uskontoa, niin taidetta kuin arkielämää, niin taloutta kuin politiikkaa.

Siksi ei kannata juuttua paikoilleen - edes Suomen politiikassa.

Nyt Suomi tarvitsee muutosta, uusia ja rohkeita ajatuksia politiikan suunnan muuttamiseksi Suomen ja suomalaisten hyväksi.

Tähän on olemassa eri vaihtoehtoja. Yksi niistä on IPU.

Jouko Piho
Itsenäisyyspuolueen
kansanedustajaehdokas
Uudenmaan vaalipiirissä

[Lodi]

Tuo on hienosti todettu:

"Uuden suunnan löytäneen ihmisen on kuitenkin hyvä olla herkkä sen suhteen, että hän ei kuvittele löytäneensä lopullista tietoa ja totuutta vieläkään yhtään mistään. On syytä olla edelleenkin avoin uudelle viisaudelle ja visioille ja kyseenalaistaa jopa viimeksi saadun näkemyksensäkin, mikäli siihen on aihetta."

Kysymys sinulle:
Entä jos ei ymmärrä, että siihen on aihetta?

[CaptainNuiva]

Mielipiteen muuttaminen

Ovatko he tosiaankin saaneet haltuunsa totuuden jo varhain eikä sitä ole syytä vaihtaa tai tarkistaa?

En usko.

Uskon enemmän siihen, että koska ihminen kehittyy koko ajan saaden samalla lisää ja uutta tietoa, mitä ei ollut ennen saatavilla, niin ihmisen kasvuprosessi, tiedon lisääntyminen ja samalla myös ympäröivän maailman muuttuminen tekevät yhdessä sellaisen tilanteen, jossa eilispäivän varmoja mielipiteitä onkin rukattava uuteen uskoon.

Miksi jotkut ihmiset eivät halua kuitenkaan muuttaa mitään ajattelussaan ja vakaumuksessaan, vaikka sellaiseen olisi tarjolla paljonkin haasteita?

Moni ihminen ei halua edes harkita käsityksiensä muuttamista, koska hän on liian laiska tutkiakseen asioita ja ottaakseen selvää muista mielipiteistä ja niitä tukevista faktoista. Muutosprosessia estää myös ihmisen luontainen ylpeys eli kuvitelma siitä, että juuri hän on oikeassa. Sen myöntäminen, että olisikin ollut vuosia aivan väärässä, on useimmille ihmisille vaikeaa, koska nöyrtyminen sen tunnustamiseen, että on ollut kaiken aikaa väärässä, ottaa koville ja luonnon päälle.

Ja mitähän nyt sitten pitäsi ajatella sanomisistasi?
Jää kaksi vaihtoehtoa ja kummassakaan ei ole mieltä:
- Julistat sanomaasi epävarmana sen suhteen että mielipiteesi/totuutesi voi muuttua mutta kuitenkin kuuntelijan/lukijan/äänestäjän pitäisi silti uskoa juttuihisi vaikka itse et profetioihisi uskoisi esim.kuuden kuukauden päästä?
- Olet ainoana saavuttanut täydellisen tietoisuuden/totuuden ja sinun kohdallasi ei ole syytä siitä poiketa joten kuuntelijan/lukijan/äänestäjän on syytä siirtyä kannattajaksesi?

[Jouko Piho]

Kysymys sinulle:
Entä jos ei ymmärrä, että siihen on aihetta?

Sitten ei ymmärrä eli pysyy siihenastisessa kannassa.

Jouko Piho

[Jouko Piho]

Ja mitähän nyt sitten pitäsi ajatella sanomisistasi?
Jää kaksi vaihtoehtoa ja kummassakaan ei ole mieltä:
- Julistat sanomaasi epävarmana sen suhteen että mielipiteesi/totuutesi voi muuttua mutta kuitenkin kuuntelijan/lukijan/äänestäjän pitäisi silti uskoa juttuihisi vaikka itse et profetioihisi uskoisi esim.kuuden kuukauden päästä?
- Olet ainoana saavuttanut täydellisen tietoisuuden/totuuden ja sinun kohdallasi ei ole syytä siitä poiketa joten kuuntelijan/lukijan/äänestäjän on syytä siirtyä kannattajaksesi?

Olet oikeassa.
Kummassakaan vaihtoehdossa ei ole mieltä.
Ihminen ei voi saavuttaa täydellistä tietoa, mutta ihminen saa olla vajavaisessa tiedossaan varma niin kauan aikaa kunnnes hän onkin epävarma ja päättää olla toista mieltä.

Jouko Piho

[Jouko Piho]

On yleinen sanonta, että uskontoa ei pidä sotkea politiikkaan.

Olen täysin eri mieltä.

Uskonto pitää nimenomaan "sotkea" politiikkaan.

Tämä väitteeni tarvitsee kuitenkin tarkennusta.

En tarkoita sotkemisella mitään kielteistä, siksi lainausmerkit. Olen kuitenkin sitä mieltä, että
vaikka muuta väitettäisiin, niin kaikkien poliitikkojen ja politiikan seuraajien
mielipiteet perustuvat pohjimmiltaan ihmisen maailmankatsomukseen, mikä taasen
johtuu ihmisen uskonnäkemyksistä, joko siitä, mihin ihminen uskoo tai siitä, mihin ihminen ei usko.

Kristitty näkee maailman ja tekee siitä johtopäätöksiään oman uskonsa pohjalta. Toisin ajattelevat kristitytkin voivat päätyä aivan vastakkaisiin näkemyksiin, kuten muidenkin uskontojen harjoittajien kohdalla on nähtävissä.

Muslimi näkee maailman täysin eri tavalla ja tekee ratkaisujaan uskonsa
ohjaamana.

Ateisti näkee maailman myös eri kantilta ja tekee omia valintojaan oman uskonsa opettamana, koska ateismikin on uskontojärjestelmä, eli usko siihen, että mitään jumalallista ei ole, vaan ihminen ja ihmisen järki on kaiken olevaisen mitta.
Jumalan olemattomuuttahan ei voi todistaa, joten ateisti on sen sortin uskovainen, joka ei tiedä, mutta uskoo, että Jumalaa ei ole.

Kaikessa elämässä voi tulla ristiriitoja, kun eri tavalla uskovat ihmiset kohtaavat toisensa. Mutta arkielämässä eriuskoisuudesta ei tarvitse tulla välttämättä sen kummempia ongelmia, kun yhdessä yritetään selvitä jokapäiväisistä ongelmatilanteista kodeissa, työpaikoilla, taloyhtiöissä ja eri järjestöissä. Tällöin ihmisyys ja yhteiset asiat yhdistävät eikä silloin eri uskonnäkemyksillä ole merkitystä.

Politiikassa pyritään samaan. En ole huomannut, että esim. eduskunnassa olisi käytetty lyömäaseena toisen uskonnollista näkemystä.

Olen kuitenkin havainnut, että äänestäjät voivat kärjistää uskonnollisia eroja liiankin suuriksi. Eri nettifoorumeilla lyödään kovastikin eri tavalla uskovia.

Toivon eri kirjoittajille malttia tässä suhteessa.
Toivon, että uskontoa tärkeänä pitävät ihmiset voivat tuoda näkemyksensä esiin ilman pilkallisia kommentteja (asiakommentit ovat erikseen), ja uskonnottomat voivat yhtä lailla tuoda mielipiteensä esiin ilman asiattomia kommentteja uskovien taholta.

Jouko Piho
Itsenäisyyspuolueen
kansanedustajaehdokas
Uudenmaan vaalipiirissä

[Uuno Nuivanen]

Et kai jätä huomioonottamatta Illuminatia? 

[tjuguskegg]

Täytyy kyllä nostaa kuvassa olevaa hattuani Pihon suuntaan siitä suunnattomasta sitkeydestä, jonka avulla hän jaksaa porskuttaa menemään vuodesta toiseen. Ei monilla riittäisi kanttia omalla nimellään profetioida milloin mistäkin invaasioista, maailmanlopusta, illuminaateista jne. Toinen hatunnoston arvoinen asia on rehellisyys. Äänestäjien täytyy tietää, että millainen käsitys ehdokkaalla on maailman menosta ja mitä hän todella ajattelee. Se on sitten toinen juttu, haluavatko ihmiset ennustajaeukkoja eduskuntaan. Tärkeisiin päätöksiin tarvitaan kuitenkin paljon oleellisempia taitoja kuin aavikkojumalan esiin manaamista.

Mutta toisaalta taito se on sekin.

[SakariNora]

ateismikin on uskontojärjestelmä

Se, että sanoo ateisimin olevan uskonto on vähän sama kun sanoisi, että se ettei heitä keihästä on harrastus.

[Jouko Piho]

ateismikin on uskontojärjestelmä

Se, että sanoo ateisimin olevan uskonto on vähän sama kun sanoisi, että se ettei heitä keihästä on harrastus.

Ei ole näin.

Jos ei heitä keihästä, niin kaikille on vastaansanomattoman selvää, että tyyppi ei heitä keihästä eikä mitenkään voi sen jälkeenkään väittää, että tyyppi harrastaisi keihäänheittoa, koska hän ei kerta kaikkiaan koskaan todistettavasti heitä keihästä. Eli on mahdotonta sanoa, että keihäänheittämättömyys voisi olla harrastus. Paitsi toki siinä mielessä sekin voisi olla harrastus, että joku innostuisi siitä, että keihästä ei pidä heittää (syystä tai toisesta) ja hän kehittäisi ideastaan harrastuksen, että on tärkeää vastustaa keihään heittämistä.

Ateismi on uskonto siinä mielessä, että ateistit eivät tiedä varmasti Jumalan olemassaolemattomutta eivätkä ateistit voi mitenkään väittää olemattomaksi sellaisen olemista, joka on periaatteessa salattua ja näkymätöntä. Eli kun ihmisen fyysiset mittarit eivät havaitse Jumalaa, joka on ihmisten materiaalisilla laitteilla täysin havaitsematon, niin sitten ylpeä ja tyhmä ihminen sanoo, että Jumalaa ei ole.

Kyse on kuitenkin vain siitä, että Jumalaa, joka on henki, ei voi ihmisten laitteilla havaita ja todentaa olemassa olevaksi.

Jouko Piho

[Topi Junkkari]

Saisinko viitteen edes jonkinlaiseen tutkimukseen illuminaateista? Jos kyseessä on todellinen ilmiö, niin sitä on varmasti tutkittu. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kyse on loviisalaisen eläkeläismiehen omista kuvitelmista.

[Jouko Piho]

http://www.heinola.org/~patato/artikkelit/opr0041O.php

http://kotisivu.dnainternet.net/tonisoi/illutavoitteet.html

http://www.savethemales.ca/141002.html

http://www.prolognet.qc.ca/clyde/illumin.htm

Kyseessä ei todellakaan ole minun mielikuvitukseni.

Jouko Piho

[Topi Junkkari]

Pyysin viitteitä tutkimuksiin (esim. yliopistoissa tehtyihin). Uskonnollisten hörhöjen verkkosivut eivät ole tutkimuksia. Jos minä laatisin pitkän ja perusteelliselta näyttävän verkkosivun, jossa nimittäisin esimerkiksi jotakin nimettyä henkilöä "antikristukseksi", niin tulisiko mielipiteestäni taivahan totuus, koska se on julkaistu internetissä?

[CaptainNuiva]

http://www.heinola.org/~patato/artikkelit/opr0041O.php

http://kotisivu.dnainternet.net/tonisoi/illutavoitteet.html

http://www.savethemales.ca/141002.html

http://www.prolognet.qc.ca/clyde/illumin.htm

Kyseessä ei todellakaan ole minun mielikuvitukseni.

Jouko Piho

Kansaedustajaksi mahdollisesti päästessäsi nojaisit sitten päätöksissäsi myös linkkiesi tapaisten sivujen esittämiin "Tietoihin" 

[Jouko Piho]

On nojauduttava niihin tietoihin mitä on.
En tiedä, onko illuminaateista olemassa yliopistollisia tutkimuksia. Saattaa ollakin, mutta minulla ei ole tietoa sellaisista.
On olemassa muutakin tietoa kuin se mitä tuotetaan yliopistoissa. Eivätkä kaikki yliopistonkaan tutkimukset pidä paikkaansa.
On  parempi olla ennnakkoluuloton ja uskaltaa tutkia esim. edellä mainisemieni linkkien antamia tietoja. On niin helppoa leimata ne hörhösivuiksi ja olla lukematta mitään.

Jouko Piho

[Topi Junkkari]

Tiesittekö muuten, hyvät Jouko Pihon kirjoitusten ystävät, että Piholta on ilmestynyt myös kirja? Kirjan nimi ja alaotsikko kertovat kaiken oleellisen:

Outo tie - Kamppailuni Jumalan, elämäni naisten ja helluntaiherätyksen kanssa.

Sitä saa ostaa Piholta eikä edes maksa paljoa. Pitäisiköhän hankkia kirjahyllyyn Halla-ahon ja Hankamäen väliin? Ai niin, mutta Piho aakkostuu ihan eri kohtaan.

Kirjaa näyttäisi olevan yksi kappale pääkaupunkiseudun kirjastoissa, tällä hetkellä lainassa. (Hienoa Jouko, olet siis itse lahjoittanut sen Espoon kaupunginkirjastolle.) Helsingin yliopiston kirjastojärjestelmässä sitä ei ole lainattavissa, Kansalliskirjastossa on vain lukusalikäyttöön tarkoitettu kappale.

[Faidros.]

Kirjaa näyttäisi olevan yksi kappale pääkaupunkiseudun kirjastoissa, tällä hetkellä lainassa. (Hienoa Jouko, olet siis itse lahjoittanut sen Espoon kaupunginkirjastolle.) Helsingin yliopiston kirjastojärjestelmässä sitä ei ole lainattavissa, Kansalliskirjastossa on vain lukusalikäyttöön tarkoitettu kappale.

Kaikista Suomessa julkaistuista teoksista on annettava kirjastoille muistaakseni neljä(?) kappaletta. Näin tapahtui myös kustantamalleni sarjakuva-albumille.

[Topi Junkkari]

Kaikista Suomessa julkaistuista teoksista on annettava kirjastoille muistaakseni neljä(?) kappaletta. Näin tapahtui myös kustantamalleni sarjakuva-albumille.

Joo, kyse on lakisääteisestä vapaakappalejärjestelmästä. Kirjoja pitää luovuttaa kuusi kappaletta. Ks. http://www.kansalliskirjasto.fi/julkaisuala/vapaakappaleet.html ja sen alasivut.

Vapaakappaleet eivät kuitenkaan päädy yleisiin (kaupunkien ja kuntien) kirjastoihin, vaan Kansalliskirjastoon ja yliopistokirjastoihin eri puolille Suomea.

En usko, että Espoon kaupunginkirjasto on erehtynyt Pihon kirjaa ostamaan. Tietääkseni Piho on aiemmin asunut Espoossa ja on todennäköisesti ihan itse lahjoittanut kirjansa kirjastolle.

[Jouko Piho]

Kirjani Outo tie on seuraavissa kirjastoissa.

Yhteensä 43 kirjaa 40 kirjastossa

Espoo 4 kpl (Keski-Espoo, Leppävaara, Leppävaara maakuntakirjasto, Tapiola)
Evijärvi 1 kpl
Haapajärvi 1 kpl
Hausjärvi 2 kpl
Helsinki 3 kpl (Etelä-Haaga, Munkkiniemi, Pasila)
Hyvinkää 1 kpl
Hämeenlinna 1 kpl
Janakkala 2 kpl (Janakkalan pääkirjasto, Tervakoski)
Kannus 1 kpl
Kerava 1 kpl
Keuruu 1 kpl
Kokkola 1 kpl
Kotka 1 kpl
Lahti 2 kpl (Kärpänen, Pääkirjaston maakuntaosasto)
Lappeenranta 1 kpl
Lohja 3 kpl ( Lohja 2 kpl, Virkkala 1 kpl)
Loppi 1 kpl
Loviisa 2 kpl (Keskusta ja Valko)
Mäntyharju 1 kpl
Naantali 1 kpl
Nurmo 1 kpl
Oulainen 1 kpl
Porvoo 1 kpl
Riihimäki 2 kpl
Ruotsinpyhtää 1 kpl
Rymättylä 1 kpl
Salo 1 kpl
Sammatti 1 kpl
Seinäjoki 1 kpl
Sumiainen 1 kpl
Suomusjärvi 1 kpl

Kirjastot ovat ostaneet kirjani. Olen lahjoittanut yhden kirjan. Muutama viikko sitten lahjoitin kirjani Loviisan Ruotsinpyhtään kirjastoon. Kaikki muut kirjastot ovat siis ostaneet kirjani.
Kirjaa saa edelleen ostaa minulta. Hinta on 10 euroa + postikulut. Että jos on kiinnostusta, niin minulle vain sähköpostissa tietoa ostohaluista ja osoite, niin laitan kirjani postiin. Miten olisi Topi Junkkari?

Jouko Piho

[Topi Junkkari]

Kirjani Outo tie on seuraavissa kirjastoissa.

Espoo 4 kpl (Keski-Espoo, Leppävaara, Leppävaara maakuntakirjasto, Tapiola)
Helsinki 3 kpl (Etelä-Haaga, Munkkiniemi, Pasila)

Kumpaa uskoa, hörhöä toisinajattelevaa omakustannekirjailijaa vai pääkaupunkiseudun kirjastojen yhteistä aineistojärjestelmää?

Katsokaa itse. http://www.helmet.fi/record=b1736891*fin. Kirjaa on koko pk-seudun kirjastoissa tasan yksi kappale, se kuuluu Espoon Sellon kirjastolle ja on tällä hetkellä lainassa.

Huomatkaa, että kirjastojärjestelmässä yhtenä kirjaan liitettynä asiasanana on toisinajattelijat.

Että jos on kiinnostusta, niin minulle vain sähköpostissa tietoa ostohaluista ja osoite, niin laitan kirjani postiin. Miten olisi Topi Junkkari?

Jospa nyt kuitenkin tyydyn lainaamaan tuon pk-seudun ainoan kappaleen sen jälkeen, kun tästä keskustelusta alkanut pitkä varausjono on purkautunut.

[Jouko Piho]

Vuonna 2005 tilanne oli tuo minkä mainitsin, että kirjaani oli yhteensä 7 kpl pääkaupunkiseudun kirjastoissa.
Mutta tilannehan on voinut muuttua sen jälkeen. Kirjoja on voinut hävitä tai ne on vain poistettu kokoelmista.

Jouko Piho

[Topi Junkkari]

Kirjoja on voinut hävitä tai ne on vain poistettu kokoelmista.

Tai kansainvälinen salaliitto on järjestänyt salaisen kirjarovion?

Odotan innolla kirjoitustasi Illuminaatit oudolla tiellä - minne kirjat kadonneet?

[schenker]

Olisiko Pihon tapauksessa niin että politiikka on sekoittunut uskontoon?

[Jouko Piho]

Olisiko Pihon tapauksessa niin että politiikka on sekoittunut uskontoon?

Käy se niinkin päin.
Aikansa kutakin.
Minä en koskaan ajatellut ennen kevättä 2009, että olisin mitenkään mukana politiikassa.
Mutta monet eri asiat ovat johtaneet tähän missä nyt olen.
Pidän esikuvinani Joosefia, Egyptin heprealaista pääministeriä, Daavidia, Israelin kuningasta ja Danielia, Babylonian juutalaista hovipalvelijaa. He olivat kaikki Jumalan miehiä, mutta palvelivat ihmisiä myös maallisten johtotehtävien välityksellä.

Jouko Piho