2010-11-15 Tanska: Uutisia tiedemaailmasta - gelotofobia

[rähmis]

Huumoritutkija ja psykologi Martin Führ Aalborgin yliopistosta on tutkinut gelotofobiaa, jonka tarkistin tarkoittavan naurunalaiseksi joutumisen pelkoa.

Tanskalaisia tämä ei juurikaan vaivaa, sillä vain 1,7% heistä kärsii taudista ainakin jossain määrin. Englannissa, Saksassa ja Espanjassa prosenttiluku vaihtelee 11 ja 13 välillä ja kun siirrytään Aasiaan, alkaa tapahtumaan. Siellä gelotofobia vaivaa jo joka seitsemättä kansalaista. Lähi-Itä tietenkin on jokseenkin omassa sarjassaan, sillä siellä joka kolmas on taudin riivaama.

Führin teorian mukaan gelotofobiaa esiintyy sitä enemmän, mitä enemmän häpeäkulttuuri yhteiskunnassa kukoistaa.

Aalborg Universitet

Jotain tämän suuntaista varmaan moni meistä on aavistellutkin, mutta onhan se aina mukavaa saada tieteeltä tukea omille ennakkoluuloilleen.

[Lentomestari]

Olen Tieteen Kuvalehden kestotilaaja, pitääkin seurata koska tämä huippututkimus tulee sen sivuille.

[Eino P. Keravalta]

..teorian mukaan gelotofobiaa esiintyy sitä enemmän, mitä enemmän häpeäkulttuuri yhteiskunnassa kukoistaa.

Milloinkas suomalainen media uutisoi tämän ja kertoo, että kyseessä on geenivirhe - sellaisestahan kerrottiin olevan kyse, kun muutama suomalainen sadasta tulee pahalle tuulelle viinaa saatuaan. Nyt sentään puhutaan jo 33 prosentista väestöä ja tämä naurunalaisuuden pelko on kollektiivisena ilmiönä verrattomasti vaarallisempi kuin se, että joku Arska mölisee nakkispudarilla nyrkit pystyssä, sillä kuten olemme havainneet, häpeäfobia korreloi häpeämurhien, pommi-iskujen, köyhyyden, totalitarismin, ihmisoikeusvajauksen ja yleisen pahoinvoinnin kanssa.

Oma mielipiteeni on se, että henkisesti kypsä ihminen kykenee paitsi laskemaan leikkiä itsestään, myös kyseenalaistamaan itsensä. Ihminen tai kansa, joka ei moiseen yllä, on parhaimmillaan ikävää seuraa ja pahimmillaan vakavasti otettava uhka turvallisuudelle. Omaa "kunniaansa" nyrkein neuroottisesti puolustava foobikko on surullinen ääliö, mutta miten luonnehtia kokonaisia kansoja, joiden ominaispiirteisiin tuo henkisesti rampauttava vaje ja terveen itsetunnon puute luo oman vastenmielisen leimansa?

[Marius]

Itseironiaa ei esiinny juuri muualla kuin Euroopassa ja kaikkein selkeimmin pohjoiseurooppalaisten tai -peräisten kansojen keskuudessa.
Jossain määrin, mutta alkeellisesti, varauksella, kaukoidässä.

Yleisesti näyttäisi siltä, että uskonnollisuus korreloisi rajusti huumorintajuttomuuden kanssa.

Lisäksi uskonnollisuus aina näyttäisi tappavan rehellisen, avoimen itseironian.

Se, missä määrin ilmiöt korreloivat ihmispopulaatioiden maapallon leveyspiireille sijoittumisen, saati älykkyyden kanssa, on no-go-zone.

[Eino P. Keravalta]

Itseironiaa ei esiinny juuri muualla kuin Euroopassa ja kaikkein selkeimmin pohjoiseurooppalaisten tai -peräisten kansojen keskuudessa.
Jossain määrin, mutta alkeellisesti, varauksella, kaukoidässä.

Yleisesti näyttäisi siltä, että uskonnollisuus korreloisi rajusti huumorintajuttomuuden kanssa.

Lisäksi uskonnollisuus aina näyttäisi tappavan rehellisen, avoimen itseironian.

Se, missä määrin ilmiöt korreloivat ihmispopulaatioiden maapallon leveyspiireille sijoittumisen, saati älykkyyden kanssa, on no-go-zone.

Mikä yhdistää suomalaista ja maahanmuuttajaa?

-Molemmat osaavat nauraa suomalaiselle!

[Make M]

.....
Englannissa, Saksassa ja Espanjassa prosenttiluku vaihtelee 11 ja 13 välillä ja kun siirrytään Aasiaan, alkaa tapahtumaan. Siellä gelotofobia vaivaa jo joka seitsemättä kansalaista.
.....

Pikku huomautus tähän. Joka seitsemäs on noin 14%. En sanoisi, että "alkaa tapahtumaan" kun 11%-13%:sta siirrytään 14%:iin.

[Marius]

Maahanmuuttajat ovat mukavanoloisia, nauravaisia, niin meille kerrotaan.
Mutta luulenpa vahvasti, että kaikesta propagandasta huolimatta on
eurooppalainen kuitenkin lopulta se "paras nauraja".

[normi]

En hämmästyisi ollenkaan, jos aasian länsiosista löytyisi jokin kiukkugeeni tai fanaattisuusgeeni, sen verran outoa on välillä touhu, kun katsoo jotain mielenosoituksia sieltä suunnalta. Jos kerran juoppogeeni, niin miksei itsehillintä voi pettää muutenkin kuin kovan juopottelun seurauksena, vai onko kyse vain kulttuurista?

Onko muuten esimekriksi suomalaisen kansanluonteen määrittely (ujoja jurottajia) rotuoppia? Itseasiassa tällaisin määrein, kun lisätään juntti, nämä kansainvälisyyttä viljelevät vihermuka-antirotutohtorit persuja nimittelevät ja lokeroivat.

[Marius]

Itsetunto, häpeä, ns. kasvojen menetys sekä naurun alaiseksi joutuminen
ovat yhdessä moninainen toisiinsa kietoutuva kokonaisuus, joka pakettina koskee aivan jokaista ihmistä.
Ratkaisevaa yksilön, ja sitä kautta myös kansakuntien elämänlaadun kannalta on kyky käsitellä sitä, suhtautua siihen.


http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=onn00079

http://fi.wikipedia.org/wiki/Itsetunto

http://www.nic.fi/~jiiaho/itunto.htm

[Rankkibus]

Onks tää gelotofobia niiku jotain häpeänpelkoa?

Tai ihan vaan puhdasta skitsofreniaa? "Ne on mua vastaan, kun ne nauraa tuolla."

[Juha J.]

Enpä ollut kuullutkaan tästä fobiasta.

Me suomalaiset kuulemma pelkäämme häpäistä itseämme. Se on naurettavaa, monessakin mielessä. Tutkimustulos ei tule yllätyksenä, eri kulttuurit häpeävät erilaisin tavoin. Musulmaanit ovat tehneet siitä oikein taiteenlajin.

[guest3656]

Huumoritutkija ja psykologi Martin Führ Aalborgin yliopistosta on tutkinut gelotofobiaa, jonka tarkistin tarkoittavan naurunalaiseksi joutumisen pelkoa.

Führin teorian mukaan gelotofobiaa esiintyy sitä enemmän, mitä enemmän häpeäkulttuuri yhteiskunnassa kukoistaa.

Ilman muuta tutkimus pätee suomalaisiin. Suomalainen häpeäkulttuuri voi hyvin jopa siinä määrin, että häpeämisestä on kehitetty maan tapa. Häpeämistä opetetaan kouluissa ja päiväkodeissa, häpeä asetetaan jalustalle ja sen nimeen vannotaan. Suomalainen häpeä on pelkoa siitä, että jossain muualla mamu-politiikka olisi hoidettu mallikkaammin ja joutuisimme naurunalaisiksi.

[Eino P. Keravalta]

Häpeä tietysti liittyy kaikkiin kulttuureihin ja sen kokemisella on vaihtelevan suuri merkitys. Tätä olennaisempaa on kuitenkin se, miten häpeän kokemiseen tai naurunalaiseksi joutumisen tilanteeseen reagoidaan.

Suomalaiselle ehkä on tyypillistä, että hän "itsensä nolattuaan" mieluusti luikkii tiehensä, pitää jonkin aikaa matalaa profiilia eikä näyttele naamaansa kylillä kuin pakottavien asioiden ajamana. Eurooppalaisperäisissä kulttuureissa on jopa tätä kuvaavia sanontoja kuten toivomus, että "maa nielisi" häpeän tai naurun kohteeksi joutuneen ja tämä nimenomaan on noloon tilanteeseen joutuneen oma kaino toive.

Sitä vastoin nk. häpeäkulttuureissa häpeä saa aikaan jotakuinkin päinvastaisen reaktion: sen sijaan, että kasvonsa menettänyt pakenisi hiljaa paikalta naama punoittaen tai että hän yrittäisi vaivihkaa kiinnittää huomiota muihin asioihin, häpeäkulttuurin jäsen pyrkii usein nostamaan suuren metelin kokemastaan "vääryydestä" eli häpeäntunteesta.

Häpeäkulttuurin arvot sisäistänyt häpeäjä saattaa riehua, huutaa, ryhtyä aggressiiviseksi; häntä on loukattu verisesti, hänen ja jopa hänen sukunsa kunnia on viety, ja se on palautettava rankaisemalla sitä, joka on häpeän hänen niskoilleen saattanut. Asia saatetaan lopulta ratkaista väkivallalla ja häpeäkulttuuri hyväksyy sen täysin ja katsoo, että häpeäänsä kostanut on nyt saanut kasvonsa takaisin kun taas eurooppalaisessa kulttuurissa moista pidettäisiin vielä suuremman häpeän ja jopa yhteiskuntakelvottomuuden ilmauksena.

Kun häpeäkulttuurin edustaja siis hyppii eurooppalaisen silmille eikä eurooppalainen tee elettäkään puolustautuakseen raivokkaalla sanallisella tai fyysisellä aggressiolla, katsoo häpeäkulttuurin edustaja, että eurooppalainen on lopullisesti menettänyt kasvonsa osoittaen heikkoutensa ja epämiehekkyytensä. Näin häpeäkulttuurin edustaja on mielestään päässyt hierarkiassa eurooppalaisen yläpuolelle.

[Professori]

AIka ikävä syndrooma. Ainakin omasta mielestäni olisi ikävää, jos täytyisi pelätä naurunalaiseksi joutumista. Eihän se mukavaa ole, mutta että pitäisi pelätä....

[Ernst]

Kyky tuntea häpeää on psyykkisesti kehittyneen ja terveen yksilön ja yhteisönkin tunnusmerkki. Häpeähän kertoo, että ihminen ei ole jossakin suhteessa yltänyt vaatimusten, odotusten ja normien tasalle. Häpeä on reaktio alamittaisuuteen, jonka ihminen itse osaa tiedostaa ja pitää minäihanteensa vastaisena. Häpeän kokemuksen välttäminen saa monet kulttuurit kukoistamaan ja ihmiset toimimaan veljeyden hengessä sekä suoriutumaan toimissaan paremmin, vaatien siis itseltään tiettyä tasoa.

On parempi tiedostaa omat vikansa (ja kärsiä häpeästä) kuin nähdä aina tai voittopuolisesti syyt ja ongelmat itsensä ulkopuolella. Realismi on tiettyyn rajaan asti parempi kuin illusorisen optimismin hehku, joka kyllä lämmittää jonkin aikaa kunnes todellisuus sen sammuttaa.

[nevahood]

Jotain tämän suuntaista varmaan moni meistä on aavistellutkin, mutta onhan se aina mukavaa saada tieteeltä tukea omille ennakkoluuloilleen.

"Jos et osaa nauraa itsellesi muut nauravat sinulle." - Tanskalainen sananlasku

[AuggieWren]

Voisiko tuota soveltaa niinkin, että siellä päin maailmaa, missä ollaan keskimäärin persaukisia ja kunnia on ainoa omaisuus, mitä peruspertillä on, pidetään sen kunnian loukkausta vakavampana kuin siellä päin, missä voi aina mennä vetämään tuopin murheeseen ja vetäytyä sen jälkeen sohvaperunaksi idioottitoosan eteen?

Aika nollatutkimukselta tuo minun mielestäni kuulostaa. (Loppujen lopuksihan tutkimustulos oli se, että naurunalaiseksi joutumista pelätään enemmän siellä, missä naurunalaiseksi joutumista pelätään enemmän.)

[Maailmanmies]

Jokainen meistä voi todeta gelatofobian olemassaolon vaikkapa Lähi-Idän kansoissa. Arabeilla ja turkkilaisilla ei ole minkäänlaista huumorintajua.

[Jouko]

Olisiko tämä vastaava kuin aasialainen kasvojen menettämisen pelko? Se teettää mm. harakirin japanilaiselle jos kunnia menee jostain syystä. Arabi tai muslimi ei surmaa itseään mutta mieluusti jonkun toisen oman kunniansa nimissä. Siinä onkin vissi ero japanilaisiin verrattuna.

[Cicero]

Olisiko tämä vastaava kuin aasialainen kasvojen menettämisen pelko?

Tama on vahvasti liioiteltu ominaisuus aasialaisissa. Ne aasialaiset, jotka tunnen (kiinalaisia, thaimaalaisia, japanilaisia) eivat pelkaa kasvojensa menetysta likimainkaan siina maarin kuin luulin aikoinaan. Toki oikeastaan he kaikki ovat sangen tarkkoja omasta maineestaan ja sosiaalisesta asemastaan, mutta mitaan harakiria tai muuta itsemurhaa on vaikea kuvitella heidan tekevan vaikka kuinka menettaisivat kasvonsa.