Yrittäjien korttimaksuvälineet ja niiden käytöstä laskuttaminen??

[Viljo]

Semmonen homma tuli mieleen, kun kuulin jotain mutua, että yrittäjillä/yrityksillä olevista korttimaksupäätteiden höyläyksistä menis jotain maksua joka höyläyskerta. Onko kenelläkään tietoa tai omaa kokemusta? Eräs baarinpitäjä vaan kertoi jostakin ohjeistuksista, ettei sais rahaa asiakkaille höylätä, vaikka tilillä olisi katetta. Vaikuttaa jonkunmoiselta yrittäjien rahastukselta moinen touhu. Siinähän yrittäjä säästä ainakin ravintoloissa, jos höylää asiakkaalle vaikka 50 euroa käteistä kerralla, kun taas, että jokaisesta erikseen höyläämällä ostetusta drinkistä peritään maksu. Muistelisin, että maksu olisi ollut jotain 7senttiä per höyläys ja ehkä enemmänkin. Kertokaahan, jotka asiasta paremmin tiedätte.

Tässä nyt vähän erilaista aihetta foorumille. Kai täällä on suotavaa keskustella kaikenmoisista yhteiskunnan epäkohdista? 

[M.E]

Useimpien luotto- ja pankkikorttien käyttoehdot kieltävät maksupääteen omistajia antamasta rahaa asiakkaille hoyläystä vastaan.

[Missra]

Tietaakseni verkossa kiinni olevan laitteen kaytosta ei mene maksua mutta joskus kun olin messuilla toissa niin vanhanaikaista mekaanista hoylaa (kortti lankulle, laskulappu paalle ja hoyla edestakaisin) kayttaessa jokin maksu meni per pankkiin viety paperisuikale.

[Topi Junkkari]

Kaikista korttimaksuista menee myyjäyritykseltä jonkin verran provisiota. Provision suuruus on puhtaasti myyjäyrityksen ja sen korttimaksujen käsittelijän (pankin, Luottokunnan ym.) välinen sopimusasia. Myös varmennustapahtumien tietoliikenteestä saattaa aiheutua myyjäyritykselle kuluja sen mukaan, miten yhteys on järjestetty.

Pienimmät provisiot ovat perinteisellä suomalaisella pankkikortilla (muutama sentti per tapahtuma, joissakin pankeissa nolla), seuraavaksi kalleimmat Luottokunnan hallinnoimilla korteilla (yhden prosentin molemmin puolin) ja kaikkein kalleimmat ns. premium-korteilla eli Diners Clubilla ja American Expressillä, median mukaan luokkaa 4 %.

Luottokunnan listahinnat ovat näköjään netissäkin, http://www.luottokunta.fi/midcom-serveattachmentguid-9025b8d6ec2211dc9f1a6f0525465bf75bf7/kaup_liite3.pdf, mutta lienee selvää, että isot ketjut pystyvät neuvottelemaan provisionsa alemmaksi kuin pienyrittäjät.

Vanhanaikaisen paperihöylän käyttö on se kaikkein kallein tapa, eikä Luottokunta ole hyväksynyt paperitositteita enää v. 2008 alusta lähtien. Pankkikorteista paperitositteita hyväksytään edelleen.

Maan tapa on ollut, että pankkikortilla maksettaessa etenkin ravintoloissa on voinut "pyöristää ylöspäin". Tämä on kuitenkin myyjäyrityksen omassa harkinnassa sekä kategorisesti että tapauskohtaisesti. Minun käsitykseni mukaan pankkikorttien käyttöehdot eivät sinänsä kiellä ylöspyöristystä, mutta luottokorttien ehdot kieltävät.

Suomessa on näihin päiviin asti myös ollut sääntönä (Luottokunnan kauppiassopimuksissa), että myyjäliike ei saa lisätä korttiprovisiota asiakkaalta perittävään hintaan. Mahdollisesta muutoksesta on ollut viime aikoina puhetta, en ole ihan selvillä lopputulemasta. EU-integraatiolla tätäkin kai perustellaan, eli kun joissakin muissakin osavaltioissa saa lisätä hintaan korttiprovikan, niin sitten meilläkin.

Säännöistä toki joskus poiketaan. Taisi olla vielä markka-aikaa, kun eräässä Lapin turistikohteessa maksoin tuoppini luottokortilla - vieläpä sellaisella kallisprovikkaisella - ja tarjoilija kysyi, että "paljolleko laitetaan". Heitin ihan vain koepallona "kolmesataa markkaa", ja läpi meni kirkkaasti. Toisaalta jotkin pikkuliikkeet rikkovat tuota "ei lisämaksuja asiakkaalle" -sääntöä tänäkin päivänä.