2010-11-26: Göteborgs-Posten: Monikulttuuri tiensä päässä

[M.K.Korpela]

Ruumis liikkuu vielä ... GP

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Monikulttuuri on tiensä päässä

Sekoittavan monikulttuurin sijaan olemme saaneet konformistisia monokulttuureita jotka elävät vierekkäin, kuten esimerkiksi Kreuzberg Berliinissä, Rosengård Malmössä ja enklaavit Södertäljessä. Segregaatio käy voittokulkua Ruotsissa, jossa me kaikki opimme aikaisessa vaiheessa että segregaatio ja apartheid ovat ei-toivottavia. On aika jättää monikulttuurille hyvästit, kirjoittaa valtiotieteilijä Lisbeth Lindeborg.

Jokin aika sitten Saksan liittokansleri Angela Merkel totesi monikulttuurin projektin epäonnistuneen. Sen sijaan että monikulttuuri helpottaisi siirtolaisten integraatiota harjoitettu monikulttuuri on edesauttanut rinnakkaisyhteikuntien syntymistä jotka erityisesti rapauttavat yhteiskuntarauhaa.

Merkelin lausunto ja tietämys epäonnistuneista integraatioyrityksistä kaikissa eurooppalaisissa valtioissa antaa meille syytä kysyä mitä termi monikulttuuri tarkoittaa. Toinen kysymys on, kuinka itse kukin termin kokee ja ovatko käsityksemme yhdenmukaisia todellisuuden kanssa.

Vastaus viimeiseen kysymykseen on ei ainakin minun omalla kohdallani, joskin minun omat suhteeni muslimisiirtolaisiin sekä Saksassa, Britanniassa että Ruotsisa ovat hyvin positiivisia. Itse kannatin aikaisessa vaiheessa monikulttuuria näkemyksenä sekoittunut yhteiskunta ja kulttuuriin ankkuroitunut yhteiskunta, jossa esimerkiksi kantaväestöjan ja eri siirtoalaisryhmien sekoitus osoittautuisi rikastuttavaksi.

Mutta sekoittavan monikulttuurin sijaan olemme saaneet konformistisia monokulttuureita jotka elävät vierekkäin, kuten esimerkiksi Kreuzberg Berliinissä, Rosengård Malmössä ja enklaavit Södertäljessä. Segregaatio käy voittokulkua Ruotsissa, jossa me kaikki opimme aikaisessa vaiheessa että segregaatio ja apartheid ovat ei-toivottavia. Segregaatio on joko tilallisesti tai ideologisesti muotoutunut (suku, kortteli, kaupunginosa. nationalismi jne.)

Prosessi neljässä vaiheessa

Hollantilaisen eurooppalaisen siirtolaisuuden ja integraation auktoriteetin Paul Schefferin mukaan kantaväestön ja siirtolaisryhmien välinen suhde on prosessi, jossa on neljä vaihetta: segregaatio, väistely, konflikti ja ymmärrys. Scheffer torjuu käsitteen monikulttuuri ei ainoastaan illuusiona vaan myös rasismina. (Parempi termi olisi ehkä interkulttuuri.)

Samalla kun Saksa - minun toinen kotimaani - on konfliktivaiheessa on Ruotsi - alkuperäinen ja toinen kotimaani – yhä segregaatiovaiheessa jossa ryhmät usein väistelevät toisiaan. Toisin kuin Saksassa, katto on huomattavan matalalla kun keskustellaan ongelmista joita siirtolaisuus tuottaa sekä kantaväestölle että siirtolaisille. Saksassa sensijaan toivotaan, että intensiivisellä ja rakentavalla keskustelulla jossa yhä useampia tabuja heitetään menemään voitaisiin siltä tilanteelta, joka vallitsee Hollannissa, Tanskassa ja Ruotsissa ja oikeistopoulistiselta puolueelta Liittopäivillä.

Niinpä esimerkiksi Saksaan perheministeri ja Saksan opettajaliitot tuovat esille, että käänteinen rasismi on olemassa. Monissa kouluissa joissa siirtolaisnuoret ovat enemmistö saksalaisia ja juutalaisia oppilaita ahdistellaan ja pahoinpidellään. Tämä osoitetaan muunmuassa kahden saksalais- ja turkkilaistaustaisen naispuolisen kuvaajan huomoita herättäneessä filmissä: Kampf im Klassenzimmer (Taistelu luokkahuoneessa).

Tämä ei ole koko kuva. On paljon poikkeuksia joissa on ehditty vimeiselle ymmärryksen asteelle, sekä Saksassa että Ruotsissa. Mutta vihamielisyys kasvaa niin kauan kuin suuret osat siirtolaisryhmistä eivät osaa ruotsia, eivät ymmärrä perustuslakia eivätkä hyväksy täällä vallitsevia lakeja. Se välinpitämättömyys musliminaisia kohtaan joka pitkään on leimannut ruotsalaisfeministejä on järkyttävää. Ei ole mittä tekemistä ymmärryksen kanssa sillä, että nuoria muslimityttöjä jätetään perheen ja suvun pyövelien käsiin. Saksalaisfemistit ovat pidemmällä.

Kuuluisa 1968 kapinallinen, EU-parlamentaarikko, Vihreän puolueen perustaja ja 20 vuotta Frankfurt/Mainin monikultturiasioiden senaattori Dany Cohn-Bendit varoitti jo vuonna 1991 monikulttuurisesta yhteiskunnasta kovana, nopeana, brutaalina ilman solidaarisuutta, aivan surien erojen riivamana.

Rinnakaisyhteiskunnat

Cohn-Benditin vanavedessä myös Cem Özdemir, itse turkkilaistaustainen Vihreiden puoluejohtaja rinnakkaisyhteiskunnat. Ilman poikkeuksia kaikkien maassa asuvien sopeuduttava Saksan lakeihin, Saksan oikeuslaitokseen ja saksaan peruskielenä. Sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Sigmar Gabriel on antanut vastaavia lausumia. Kolme vuotta sitten tunnettu turkkilais-saksalainen juristi ja naiskirjailija Seyran Ates, joka itse on joutunut islaimistien murhayrityksen kohteeksi, julkaisi kiran nimeltä Der Multikulti-Irrtum (monikulttuurinen virhe). Vaikka kirja herättikin huomiota on vasta nyt, kun politiika antaa integraatiokysymyksille priotiteetin toivoa rakentavalle ratkaisulle. Ensi kädessä on kysymys integroida, ei assimiloida ne siirtolaiset jotka asuvat maassa ja taistella vastuullisen yhteiskunnan puolesta. Näin siksi, että Atesin johtopäätös on: monikulttuuri, kuten sitä toistaiseksi on harjoitettu on vain järjestäytynyttä vastuuttomuutta.

Lisbeth Lindeborg

Valtiotieteen tri

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Epätäydellisyydessäkin tylyä siinä mielessä, missä Suomessa ollaan menossa.

[kertsu59]

Eli lyhyesti monietnisyyttä monikulttuurin tilalle.

[Jouko]

Eli lyhyesti monietnisyyttä monikulttuurin tilalle.

En silti vieläkään käsitä miksi tämä on niin valtavan tärkeä yhteiskunnallinen tarve.

[pw]

Eli lyhyesti monietnisyyttä monikulttuurin tilalle.

En silti vieläkään käsitä miksi tämä on niin valtavan tärkeä yhteiskunnallinen tarve.

Ruotsissa, Saksassa, Englannissa, Hollannissa ei ole enää vaihtoehtoja. Sopeutumiskyvytön massa on jo maassa ja sen koko kasvaa nopeaa tahtia jo pelkästään syntyvyyden kautta. Paluuta tunkkaiseen kansallisvaltioaikaan ei enää ole vaikka halua saattaisi ollakin. (vaihe väistämätön). Siksi ymmärrän ruotsalaisia mokukriitikoita jotka puhuvat monietnisyydestä monikulttuurisuuden sijaan.

Suomessa olisi vielä vaihtoehtoja mutta täällä ei ole halua muutokseen(vaihe ihanaa). Sitten kun meilläkin ollaan vaiheessa väistämätön alkaa meikäläisistäkin mokupiireistä kuulua samanlaisia puheitä kuin on nyt kuultu Saksasta ja Ruotsista. Mutta ei aiemmin.

[L. Brander]

Eli lyhyesti monietnisyyttä monikulttuurin tilalle.

Ei tuo nyt ihan ansioton kirjoitus ollut.

LB

[M.K.Korpela]

Eli lyhyesti monietnisyyttä monikulttuurin tilalle.

Ei tuo nyt ihan ansioton kirjoitus ollut.

LB

Ei minustakaan, olennaiset ansiot:

Niinpä esimerkiksi Saksaan perheministeri ja Saksan opettajaliitot tuovat esille, että käänteinen rasismi on olemassa. Monissa kouluissa joissa siirtolaisnuoret ovat enemmistö saksalaisia ja juutalaisia oppilaita ahdistellaan ja pahoinpidellään. Tämä osoitetaan muunmuassa kahden saksalais- ja turkkilaistaustaisen naispuolisen kuvaajan huomoita herättäneessä filmissä: Kampf im Klassenzimmer (Taistelu luokkahuoneessa).

Joillekin ihmisille on aivan ylitsepääsemätön asia, että tiedon on tultava akatemiasta, kansalaisten valitukset ovat yhtä tyhjän kanssa. Tässä mielessä akateemisen laivan hidas kääntyminen on erittäin tärkeää.

[pelle12]

 Minusta termi käänteisrasismi on älyllisesti epärehellinen ja kantaväestöä leimaava. Sehän antaa ymmärtää, että rasismi juuret joka tapauksessa on kantaväestössä ja kantaväestön syytä on loppujen lopuksi käänteisrasismikin.

[dothefake]

julkaisi kiran nimeltä Der Multikulti-Irrtum (monikulttuurinen virhe).

Kääntäisin: Monokulttuuri-erehdys tai Monikulttuurisuuden harhaluulo.

[M.K.Korpela]

Pieni kulttuurikärhämä tai kiivasääninen moraalisten, juridisten, eettisten, fyysisten ja alueellisten reviirien ja tapojen selvittely voi luoda ymmärrystä. Sota taa.. joo... "Voittaja on oikeessa!" Ajoissa tehty interventio on lähes aina parempi vaihtoehto kuin myöhässä toimimisesta seurannut sota.

Ruotsi toimii tällä hetkellä hyvänä esimerkkinä siitä, miten käy kulttuurille ja väestölle joka koitaa välttää konfliktia viimeiseen asti. Se ei pääse valitsemaan itse konfliktin ajankohtaa, paikkaa, luonnetta eikä laajutta. Tämän seurauksena se voi jopa tuhoutua kokonaan.

Stanislaw Lem kirjoitti avaruuselokuvista "vessattomina mielikuvitusmaailmoina". Ole pohtinut, että Lem ei ollut aivan tyhmä mies. Minusta hteiskunnassa on selkeä halu pyrkiä irti niistä ongelmista, jotka sijaitsevat "alatasolla".

Jos monikulttuuristi rakentaisi avaruuslusta, tämä ensin painottaisi kaikkia niitä fiinejä mittareita ja vilkkuja sekä näppäimistöjä, joita esiintyy komentosillalla, ja vasta viimeisenä miettisi kuinka koko komeudesta unohtui vessa. Maahanmuuttopolitiiikassa on rakennettu estetikka ensin, eli ensin tulevat etniset ravintolat, yliopistojen maahanmuuttajaopiskelijat ja Nokian insinöörit, Pekka Himanen ja Kalifornia. Puhumattakaan kaikista tällä fiineydellä marinoiduista konferensseista.

Sitten siihen vähemmän fiiniin: koko esteettisen komeuden alla maahanmuuttajilta turpiinsa savat ensimmäisenä sosiaaliset alaluokat, sitten keskiluokka ja vasta viimeisenä maahanmuuttopolitikan estetiikansta nauttinut yläluokka. On selvää että tämä vähemmän fiini saisi odottaa vuoroaan viimeiseen saakka, sillä konflikti ei todellakaan ole fiini, yhtä vähän kuin on fiiniä vessattoman avaruusaluksen haaksirikko.

Englantilainen filosofi nimeltä Roger Scruton on kirjoittanut kirjoja estetiikasta, mutta hieman ivallisesti Scruton on todennut monikulttuuristien etsivän politiikan "maksimiestetiikkaa", jossa heidän konfliktiarkuutensa osaltaan selittyy ei niinkään arkuudella, vaan sillä että nämä haluavat politiikan olevan fiiniä.

[pelle12]

Suomessa olisi vielä vaihtoehtoja mutta täällä ei ole halua muutokseen(vaihe ihanaa). Sitten kun meilläkin ollaan vaiheessa väistämätön alkaa meikäläisistäkin mokupiireistä kuulua samanlaisia puheitä kuin on nyt kuultu Saksasta ja Ruotsista. Mutta ei aiemmin.

Mistä moinen pessimismi? Mehän tunnetusti opimme muiden virheistä, emmekä niitä toista!

[Cicero]

Vai etta konfliktivaihetta seuraa ymmarrys? Juupajuu. Sita seuraa kasvava konflikti. Taysin eri arvot ja kulttuurin omaavan massan kasvaessa enemmisto tuntee jo aiheesta itsensa uhatuksi ja tama taas ruokkii lisaa konfliktia.

Vahan niin kuin Espanjassa 1930-luvun alussa. Valtion jakautuessa kahteen vastakkaiseen aatteeseen, kun toinen osapuoli osoittaa piittamattomuutensa lakeja kohtaan ja propagandassaan uhkaa yha kovenevilla otteilla, toinen osapuoli vastaa samalla mitalla. Noidankeha johti tuolloin sisallissotaan. Ja kehtaan vaittaa, etta Espanjassa sisallisota oli edessa jo 1934.

Suomessa voimme viela estaa taman kehityksen. Voimme estaa radikaalin, pelottavan, poliittisen liikkeen saapumisen. Ranskassa ja Briteissa asia tuskin hoituu yhta helposti, mutta viela heillakin on mahdollisuus.

[Wanhapoika]

Ruotsin entinen mielipuoli integraatioministeri Jens Orback (socialdemokraterna) ainakin oli jo valmis alistumaan:

"Vi måste vara öppna och generösa mot muslimer och islam, för när vi blir i minoritet kommer de att göra likadant tillbaka mot oss."
    * Jens Orback i Sveriges Radio P1 den 9 november 2004.
http://sv.wikiquote.org/wiki/Jens_Orback

2:46 kohdalla:
http://www.youtube.com/watch?v=OWjW16qlBNM

[LW]

Vai etta konfliktivaihetta seuraa ymmarrys? Juupajuu. Sita seuraa kasvava konflikti. Taysin eri arvot ja kulttuurin omaavan massan kasvaessa enemmisto tuntee jo aiheesta itsensa uhatuksi ja tama taas ruokkii lisaa konfliktia.

Vahan niin kuin Espanjassa 1930-luvun alussa. Valtion jakautuessa kahteen vastakkaiseen aatteeseen, kun toinen osapuoli osoittaa piittamattomuutensa lakeja kohtaan ja propagandassaan uhkaa yha kovenevilla otteilla, toinen osapuoli vastaa samalla mitalla. Noidankeha johti tuolloin sisallissotaan. Ja kehtaan vaittaa, etta Espanjassa sisallisota oli edessa jo 1934.

Teoriahan toki pitää paikkansa, kunhan sitä 'ymmärrystä' ei vain pidä tilana, jossa aikaisemmin ristiriitaiset aatteet yhtäkkiä löytävät yhteisen sävelen ja tappelijat kapsahtavat toistensa kauloihin. Espanjassa löydettiin kyllä erinomaisen selkeä ymmärrys konfliktivaiheen jälkeen - Franco käski, ja muut tottelivat, tai itkivät ja tottelivat.

[Juha J.]

Suomessa olisi vielä vaihtoehtoja

Niin olisi.
---
Kirjoitus oli osoitus sopeutumisesta. Ei kuitenkaan muutoksesta.

[normi]

Nyt ollaan Suomessa siinä tilanteessa jossa maahanmuuttohullutuksesta alkaa ottaa turpaansa se osa kansasta joka ei voi muuttaa parempien koulujen lähelle, vaihtaa sinistä kaulusta valkoiseksi, lopettaa siivous- tai kassahommia, maksaa markkinavuokraa pääkaupunkiseudulla tms. Keskiluokkakin ottaa jo jossain määrin turpaansa mm. korkeamman veroasteen, asuntojen keinotekoisen hinnannousun yms. muodossa.

Eliitti vielä kaiken lisäksi pyrkii estämään kaikki mahdollisuudet  natiivien puolustaa itseään jopa lainsäädännön avulla. On päivänselvää, että jokin muutos asioihin euroopassa on tulossa, SE on väistämätöntä, maahanmuuto ja monikulttuuristuminen ei ole väistämätöntä. Itse asiassa monikulttuurisuus on loppujen lopuksi mahdotonta siten kuin monikultturistit kuvittelevat. Maailmassa on ollut iät ja ajat toimiva monikulttuurisuus eli omat maat ja tavat eri kansoille ja heimoille. Kun yhteen maahan sitten sekoitetaan eri kulttuureja, kyseinen maa hajoaa tai vain vahvin jää jäljelle. Monikulttuurisuus on Suomessa vielä mahdollista pysäyttää. EU tekee asiasta vaikean, mutta toisaalta jos euroopan kansat päättävät pitää kiinni omista kulttuureistaan, niin sitten eu voi tuoda sen myös suomeen.

[Cicero]

Vai etta konfliktivaihetta seuraa ymmarrys? Juupajuu. Sita seuraa kasvava konflikti. Taysin eri arvot ja kulttuurin omaavan massan kasvaessa enemmisto tuntee jo aiheesta itsensa uhatuksi ja tama taas ruokkii lisaa konfliktia.

Vahan niin kuin Espanjassa 1930-luvun alussa. Valtion jakautuessa kahteen vastakkaiseen aatteeseen, kun toinen osapuoli osoittaa piittamattomuutensa lakeja kohtaan ja propagandassaan uhkaa yha kovenevilla otteilla, toinen osapuoli vastaa samalla mitalla. Noidankeha johti tuolloin sisallissotaan. Ja kehtaan vaittaa, etta Espanjassa sisallisota oli edessa jo 1934.

Teoriahan toki pitää paikkansa, kunhan sitä 'ymmärrystä' ei vain pidä tilana, jossa aikaisemmin ristiriitaiset aatteet yhtäkkiä löytävät yhteisen sävelen ja tappelijat kapsahtavat toistensa kauloihin. Espanjassa löydettiin kyllä erinomaisen selkeä ymmärrys konfliktivaiheen jälkeen - Franco käski, ja muut tottelivat, tai itkivät ja tottelivat.

Niin no, jos "ymmarrys" korvataan "murskaavan pakkovallan aikaansaamalla yhteiskuntarauhalla" tuo teoriaa tosiaan patee... Espanjassa ymmarrys alkoi parin vuoden kuluttua sodan loppumisesta, kun Franco oli ehtinyt teloittaa noin suunnilleen kaikki vastustajansa.

[Koskela Suomesta]

Stanislaw Lem kirjoitti avaruuselokuvista "vessattomina mielikuvitusmaailmoina". Ole pohtinut, että Lem ei ollut aivan tyhmä mies. Minusta hteiskunnassa on selkeä halu pyrkiä irti niistä ongelmista, jotka sijaitsevat "alatasolla".

Ja Kubric kuittasi hänelle elokuvassa "Avaruusseikkailu 2000" laittamalla päähenkilön istumaan avaruusbussin vessaan ja tavaamaan sen käyttöohjeita...  

Ja tiedättehän että Lem oli itse scifi kirjailija? tuo scifin maailmaan vertaaminen ontuu hieman, mutta on varmaan puolusteltavissa jos käsitys scifistä ja scifi elokuvista on Star Warsin varassa.

Scifi on enemmänkin ollut sitä mihin mm. puheena ollut Lem itse, ja Strugatskit ja monet monet sen jälkeen Le Guinia, Vingeä, Heinleinia, Bearia ja Risto Isomäkeä myöten sitä käyttivät, eli yhteiskunnallisista asioista keskustelua. Joskus jopa verhottuna vallanpitäjien sensuurin hämäämiseksi.

[Jaku]

Niinpä esimerkiksi Saksaan perheministeri ja Saksan opettajaliitot tuovat esille, että käänteinen rasismi on olemassa. Monissa kouluissa joissa siirtolaisnuoret ovat enemmistö saksalaisia ja juutalaisia oppilaita ahdistellaan ja pahoinpidellään. Tämä osoitetaan muunmuassa kahden saksalais- ja turkkilaistaustaisen naispuolisen kuvaajan huomoita herättäneessä filmissä: Kampf im Klassenzimmer (Taistelu luokkahuoneessa).

Pistää silmään "käänteinen rasismi", jos kantaväestö joutuu rasismin kohteeksi on kyseessä käänteinen rasismi (joka kuulostaa ihan antirasismilta).

Samalla verukkeella Apartheid oli käänteistä rasismia (eli antirasismia eli ei ollenkaan rasismia).

[nevahood]

Mutta sekoittavan monikulttuurin sijaan olemme saaneet konformistisia monokulttuureita jotka elävät vierekkäin, kuten esimerkiksi Kreuzberg Berliinissä, Rosengård Malmössä ja enklaavit Södertäljessä.

Eikö monikulttuurin pidäkin olla juuri vierekkäin olevia monokulttuureita? Muutenhan kaikilla olisi sama kulttuuri, eli monokulttuuri?

Monikulttuurissa on nimensä mukaan monta eri kulttuuria. Eri kulttuureihin kuuluu erilaisten tapojen lisäksi myös erilaiset moraalikäsitykset. Jos sekä tulijat että kantaväestö omaksuvat yhteisen kulttuurin, kyse on monokulttuurista.

Vaikka monikulttuuri sotketaan (sekoittava monikulttuuri) ihan yksilötasolle asti, niin silti jokaisella on oma kulttuurinsa sen hyvine ja huonoine puolineen (erityisesti muista poikkeavan moraalikäsityksen osalta). Miten kukaan voi väittää tämän aiheuttamien ongelmien tulevan yllätyksenä?

[normi]

rinnakkaiset kulttuurit samassa valtiossa eivät ole mahdollisia. toisilla toiset säännöt ja toisilla toiset, silloin on kyse vähintäin autonomisista separatistisista ihmisryhmistä, mikä ei voi tetenkään olla valtion etu.

Asia on oikeastaan niin yksinkertainen ja helppotajuinen, että kyllä ne monikultturistitkin sen pohjimmiltaan tietää, muutenhan monikulttuurin kritiikille vain naureskeltaisiin.

[Ministeri]

Joulu lähestyy ja niin lähestyy tuttavat Göteborgistakin... pääsen taas kyselemään että miten hitossa ne uskaltavat asua sellaisessa paikassa! Ei siellä mitään kuulemma tapahdu ja kaikkii on hyvin, miten jotkut pystyvät elämään niin pää puskassa etteivät tiedä mitä omassa kaupungissaan edes tapahtuu Sitten ovat ihmeissään kun minä suomalaisena tiedän heidän elinolosuhteensa paremmin..