Perussuomalaisten perhepoliittiset linjaukset?

[KalleK]

Pahoittelen jo heti alkuun sitä, mikäli tästä aiheesta on käyty laajemmalti debattia täällä aikaisemmin, mutta kun en itse kyennyt haulla löytämään sopivaa ketjua, päätin kokeilla sellaisen aloittamista itse.
Alustuksena: ensimmäisen kerran Halla-ahoa äänestäessäni, olin saanut tietää koko kaverin olemassaolosta vasta muutama päivä ennen vaaleja tv-mainoksen kautta. Etsin netistä Scriptan ja äänestyspäätöksen tekoon minulle riitti tämä kirjoitus http://www.halla-aho.com/scripta/vahan_isyydesta.html
Se oli koskettava ja juuri sitä, millaista haluaisin poliitikkojen suusta kuulla. Valitettavasti vain ei paljon tuon jälkeen ole itse Halla-aho kuin kukaan muukaan poliitikko puhunut perheasioista niin kuin minä niistä haluaisin kuulla.
Joten: toivoisin saavani hieman lisätietoa, aikovatko ja millä lailla mahdollisesti PS:n tulevat lukuisat kansanedustajat ottaa sydämenasiakseen eduskunnassa - samalla lailla kuin esim. maahanmuuttopolitiikan - perhepolitiikan?
Henkilökohtaisesti asia on minulle prioriteettilistan numero yksi. Maahanmuuttopolitiikka on sitten se hyvä kakkonen.
Haluaisin eritoten kannanottoja siihen, millä lailla PS:n kansanedustajat aikovat parantaa isien asemaa perhekysymyksissä, kuinka saada suomalaiset tekemään enemmän lapsia, kuinka edesautetaan perheiden koossapysymistä, kuinka turvata pienten lasten päivähoito ja koulunkäynti etnohelvetissä ja niin edelleen.

[Riikka Slunga-Poutsalo]

En voi erityisesti sanoa, että nämä aiheet olisivat nimenomaa pelkästään vaaliteemojani vaan pikemminkin pitkäkestoinen taistelu isien, äitien ja lasten oikeuksien puolesta.

Uusperheien arki ja sen sujuminen. Kuinka vaikeaa on kun perheessä on sinun, minun ja meidän lapsia? Kuinka osata kommunikoida ex-ihmisten kanssa niin, että lapsella säilyy hyvä suhde molempiin vanhempiin? Kuinka isää ei hylätä avioeroprosessissa? Isän roolin esiin nostaminen vaatii paljon muutoksia yhteiskunnassamme ja vaikeita päätöksiä myös vanhemmille. Lastenvalvojat ovat kommentoineet, että jos lapset erossa jäisivätkin asumaan isän luo niin se olisi lapsille usein etu, koska äidit pitävät tiukemmin kiinni sovituista tapaamisista yms.

Tästä aiheesta olen ollut osallisena pariin lehtijuttuun mm.http://www.iltalehti.fi/ilona/200711146784457_in.shtml
Ja telkkarissakin pyöri taannoin http://yle.fi/ohjelmat/14978

Toinen oleellinen aiheeni/teemani on erityisopetus ja erityislasten perheiden jaksaminen. Tästä tulee tarkemmin juttua kotisivuilleni piakoin. Aiheen tiimoilta on väännetty kättä niin Lastenlinnan koulun opettajien opetusvelvollisuudesta kuin erityisoppilaiden oikeudesta oppia. Tämä taistelu ei ole vielä edes alkanut. Yksi tv-juttu jäi talteen aiheesta, se löytyy mm. täältä http://www.poutsalo.com/kirjoituksiani/tv Ns. "etnohelvetti" liittyy erityisopetukseen suurimmissa kaupungeissa aika oleellisesti. Maahanmuutajalapsista suurin osa tarvitsee erityisopetusta, mutta kun resurssit eivät riitä edes meidän omien erityislasten apuun?

[Kareliana-55]

KalleK. Komppaan. Tärkeitä nostaa keskusteluun vaikka äänekkäästikin ainakin siihen saakka kunnes kasvava perheiden hajoamisen "trendi" saa arvoisensa huomion poliittisesti ihan käytännön toimina ja suunta saadaan kokonaan muutetuksi. Isyydelläkään ei ole yhtä muottia johon kaikki isät mahtuisivat, mutta isyydelle ei ole mielestäni annettu sille kuuluvaa kiistämätöntä arvoa tässä yhteiskunnassa ja se on perustavaa laatua oleva virhe; senkin seurauksia voi tarkastella jälkeläisten hyvin/pahoinvoinnin kautta. Isyys arvoonsa!     

[Kareliana-55]

Jatkan vielä tuohon edelliseen, en niinkään huomisen Isänpäivän takia, vaan koska aihe on minusta yleensäkin niin tärkeä:

Kun olen katsellut tätä maailman menoa, niin on kyllä vahvistunut itselleni sellainen käsitys, että liikaa on alettu analysoimaan ihmisten keskinäistä kanssakaymistä; tähän yli-psykologisointiin ovat kyllä käsittääkseni hanakasti tarttumassa juuri naiset, ikävä kyllä.

Kaikkea ikään kuin väännellään ja käännellään kunnes ainakin kaikki aitous on tipotiessään.

Esimerkiksi tämä isyys; siinäkin on viimeiset vuosikymmenet ollut naisilla jonkin sorttinen besserwisser-monopoli määritellä sitä oikeanlaiseksi. Miestä on ahdistettu nurkkaan kaikilla uusilla vaatimuksilla ja se ei ole hyvä juttu ollenkaan.
Ja mitä hyötyä siitä on ollut? Onko siitä kenties ollutkin enemmän haittaa?
Itse olen nainen, mutta kyllä minun täytyy sanoa se, että metsään mennään ja pahasti (paljolti menty jo) jos nainen määrittelee ja muokkaa miehisyyttä ja isyyttä.

Itselleni muistutukseksi ja muillekin naisille, jotka itsensä edellä sanotusta tunnistavat: Näpit irti isyydestä!

[Jouni Tirkkonen]

Mielestäni isien asema Suomessa ei ole mitenkään erityisen huono. Ymmärrän kyllä että avioerossa miehestä saattaa tuntua, että ex-vaimo vie rahat ja lapset. Ehkä olen hieman naiivi mutta uskon, että viranomaiset ajattelevat ensisijaisesti lapsen etua avioerotilanteessa.

Lasten hankkiminen ja perheiden koossa pysyminen on mielestäni pitkälti kiinni pariskunnan omista valinnoista, joihin politiikot eivät voi juurikaan vaikuttaa.

Päivähoito ja koulutus turvataan siten, että näitä sektoreita tuetaan rahallisesti. Kreikan ja Irlannin kaltaisten valtioiden tukeminen meidän verorahoillamme on vähintäänkin arveluttavaa.

[KalleK]

Mielestäni isien asema Suomessa ei ole mitenkään erityisen huono. Ymmärrän kyllä että avioerossa miehestä saattaa tuntua, että ex-vaimo vie rahat ja lapset. Ehkä olen hieman naiivi mutta uskon, että viranomaiset ajattelevat ensisijaisesti lapsen etua avioerotilanteessa.

Lasten hankkiminen ja perheiden koossa pysyminen on mielestäni pitkälti kiinni pariskunnan omista valinnoista, joihin politiikot eivät voi juurikaan vaikuttaa.

Päivähoito ja koulutus turvataan siten, että näitä sektoreita tuetaan rahallisesti. Kreikan ja Irlannin kaltaisten valtioiden tukeminen meidän verorahoillamme on vähintäänkin arveluttavaa.

Ensinnäkin kiitokset teille, jotka toitte edes joitain ajatuksianne tähän ketjuun. Yv:nä sain myös eräältä (toivottavasti tulevalta kansanedustajaltamme) erittäin rohkaisevaa palautetta. Olen ollut siinä uskossa, että perheasiat noin ylipäätään olisivat perussuomalaisten agendalla suht korkealla, siksi aloitinkin tämän ketjun.
Mutta, mutta...Jouni Tirkkonen: en halua sanoa tätä loukkaavasti, mutta en keksi muutakaan tapaa sanoa tätä kuin että olet aivan totaalisen pihalla tämän päivän perheiden todellisuudesta!
Kukaan, ei kukaan asioista vähänkään perillä oleva voi vakavalla naamalla väittää että isien asema Suomessa ei olisi huono. Sillä se on aivan karmea! Eihän sitä tiedäkään, jos ei ole itse omakohtaisesti joutunut huoltajuuskiistan myötä kohtaamaan koko sosiaalitanttojen armeijaa, epäoikeudenmukaisia, lapsen edusta täysin irrallaan olevia päätöksiä, oikeuslaitoksen mädännäisyyttä yms. yms.
Virkamiehissä saattaa olla noin prosentti selväjärkisiä, Suomen lakia kunnioittavia ihmisiä, mutta silloin on kyse vain helvetin hyvästä tuurista jos tällaiset sattuvat omalle kohdalle asioista päättämään. Kukaan ei oikeasti ole lapsen puolella, äidin etu on se jonka mukaan todellisuudessa päätökset rukataan. Olen itse käynyt koko myllyn niin perinpohjaisesti läpi, että tiedän mistä puhun. Jos sinulla, Jouni Tirkkonen, ei ole omakohtaista kokemusta tästä viranomaisten isiä syrjivästä todellisuudesta (ja toivottavasti ei ole, eikä tulekaan), niin kysy ihmeessä asiantuntijoilta, eli näiltä päähänpotkituilta isiltä, miten asiat todellisuudessa ovat. Takaan, että tulet putoamaan persiillesi kunhan asiat sinullekin alkavat valveta. En olisi itsekään uskonut, kuinka huonolla tolalla isien asema Suomessa onkaan, ellen olisi itse joutunut omakohtaisesti sitä kokemaan.
On myös täyttä roskaa, ettei poliittisilla päätöksillä pystytä vaikuttamaan lapsien hankintaan tai perheiden koossa pysymiseen. Monesti nämäkin ovat paljolti ihan raha-asioita ja kyllin suurten rahallisten kannustimien avulla näihin voidaan todellakin vaikuttaa, ja paljon. Esim. avioliiton solmiminen tänä päivänä on lähinnä taloudellinen rasite, mitään hyötyä siitä ei juurikaan ole. On myös monesti taloudellisesti hyödyllisempää asua kumppanistaan erillään kuin yhdessä. Erityisen kannattavaa taloudellisesti on erota silloin kun perheessä on lapsia. Silloin pamahtaa asumistuet, yksinhuoltajalisät ja elatusavut tilille samantien. Köyhälle, sosiaalitukien varassa elävälle tämä tietää pääkaupunkiseudulla noin 500-600 euroa puhdasta lisätuloa kuukaudessa, jo yhdestä lapsesta! Tällaisia esimerkkejä riittää vaikka kuinka paljon, ja nämä ovat juurikin niitä asioita, joihinka politiikot voivat päätöksillään vaikuttaa.

[Jouni Tirkkonen]

En ole itse käynyt avioeroprosessia läpi ja toivottavasti ei koskaan tarvitsekaan käydä. Uskon kyllä sinua, että se on hirveä asia kaikille osapuolille. Voin vain toivottaa sinulle voimia ja jaksamista.

[L.N]

Runoilen tähän tämmösen pikaisen näkemukseni asioista. Kirjottelen blogissani aikanaan perusteellisemmin.


Perhe on minulle... vaikea löytää edes sanoja. Oma perheeni ja sen hyvinvointi on minulle tärkeintä koko maailmassa.

Ajattelen lapsiani ja avovaimoani aina! Pidän heidät aina mielessä ja asetan heidät etusijalle. Tämä kaikki tapahtuu automaattisesti, luonnollisesti. Joskus tästä on myös haittaa. En osaa aina rentoutua kalareissuilla vaan omatuntoni sanoo, että minunhan pitäisi olla kotona tai ainakin ajattelen, mitenköhän lapseni pärjävät kotona. No pärjääväthän he tietysti, oman äitinsä kanssa!  

Olemme pitäneet lapsemme kotona mahdollisimman pitkään. 6wee lähti syksyllä eskariin. Tuntui oudolta, jopa ahdistavalta. Niin ne vuodet vaan vierivät. Tiedän, että esikoulu on tärkeä juttu mm. lapsen sosiaalisten- ja kouluvalmiuksien vuoksi.

On rankkaa olla kahden pienen lapsen kanssa, mutta myös palkitsevaa. Välillä sitä on niin väsynyt, että meinaa järki lähteä. Myös siksi esikoulu, päivähoito, osapäivähoito tms. ovat hyviä vaihtoehdoja. Välillä ei yksinkertaisesti vaan jaksa leikkiä, touhata ja antaa aikaa. Silloin tuntuu todella pahalta, iskee oikein morkkis ja ahistus.

Perheeni on aina mielessä. Pidän perheeni mielessäni, kun mietin ohitanko tuon rekan ja säästän viisi minuuttia aikaa. Pidän perheeni mielessä, kun minua kysytään firman pikkujouluihin.

Olen työni kautta ( ambulanssi, psyk.osastot. tukinuoret) joutunut näkemään hyvin läheltä paljon. Paljon sellaista mitä ei haluaisi nähdä.  Väliinpitämättömyyttä, seksuaalirikoksia, koulukiusaamista, eroperheitä ym ym. Uskallan väittää, että tiedän tästä maailmasta aika paljon. Siksi Perussuomalaisena minulla on paljon sanottavaa ja näkökulmia. En voi tästä yhtäkkiä luvata, että maailma olisi parempi paikka, jos minut valittaisiin eduskuntaan, mutta voisin ainakin yrittää. Minulla on sanottavaa, perusteluja, faktaa. Uskotte varmaan, etten kannata liberaaleja homoliittoja.

Mikä on isän arvo erotilanteissa? Kuka saa aina lapset? Omien havaintojeni mukaan isät ovat kuin ilmaa, kun ruvetaan sopimaan lapsien tapaamisoikeuksista. Tai ei edes ilmaa, vaan heiltä viedään ihan kaikki. Miksi isän tulot vaikuttavat lapsen elatusmaksuihin? Onko lasten huoltajalla oikeus riistää lapsien lisäksi myös ex-miehensä rahat? Jos isä tienaa vuodessa 10000 tai 60000 euroa, niin miten se liittyy lapsien elättämiseen kuluvaan rahaan?  Törkeeää, ihan sairasta. Jos minulta vietäisiin sekä lapset että rahat, arvatkaa tekisinkö enää päivääkään työtä? En yhtään ihmettele miksi joillakin hirttää ryyppy päälle.


Olen viimeaikoina miettinyt, että miksi näistä asioista puhutaan niin vähän? Miksi? Maailman tärkemmästä asiasta, omasta perheestä. En tiedä? Olemmeko me vielä tuulipukukansaa, juntteja?

Paljon jäi ajatuksia vielä kertomatta. Kyselkää lisää täällä tai blogissani jos siltä tuntuu.

-Ei se ole kovin mies, joka tekee eniten töitä ja juo eniten viinaa vaan se joka lukee lapsilleen iltasadun, se on mies-

-Lasse-

[KalleK]

Runoilen tähän tämmösen pikaisen näkemukseni asioista. Kirjottelen blogissani aikanaan perusteellisemmin.


Perhe on minulle... vaikea löytää edes sanoja. Oma perheeni ja sen hyvinvointi on minulle tärkeintä koko maailmassa.

Ajattelen lapsiani ja avovaimoani aina! Pidän heidät aina mielessä ja asetan heidät etusijalle. Tämä kaikki tapahtuu automaattisesti, luonnollisesti. Joskus tästä on myös haittaa. En osaa aina rentoutua kalareissuilla vaan omatuntoni sanoo, että minunhan pitäisi olla kotona tai ainakin ajattelen, mitenköhän lapseni pärjävät kotona. No pärjääväthän he tietysti, oman äitinsä kanssa! 

Olemme pitäneet lapsemme kotona mahdollisimman pitkään. 6wee lähti syksyllä eskariin. Tuntui oudolta, jopa ahdistavalta. Niin ne vuodet vaan vierivät. Tiedän, että esikoulu on tärkeä juttu mm. lapsen sosiaalisten- ja kouluvalmiuksien vuoksi.

On rankkaa olla kahden pienen lapsen kanssa, mutta myös palkitsevaa. Välillä sitä on niin väsynyt, että meinaa järki lähteä. Myös siksi esikoulu, päivähoito, osapäivähoito tms. ovat hyviä vaihtoehdoja. Välillä ei yksinkertaisesti vaan jaksa leikkiä, touhata ja antaa aikaa. Silloin tuntuu todella pahalta, iskee oikein morkkis ja ahistus.

Perheeni on aina mielessä. Pidän perheeni mielessäni, kun mietin ohitanko tuon rekan ja säästän viisi minuuttia aikaa. Pidän perheeni mielessä, kun minua kysytään firman pikkujouluihin.

Olen työni kautta ( ambulanssi, psyk.osastot. tukinuoret) joutunut näkemään hyvin läheltä paljon. Paljon sellaista mitä ei haluaisi nähdä.  Väliinpitämättömyyttä, seksuaalirikoksia, koulukiusaamista, eroperheitä ym ym. Uskallan väittää, että tiedän tästä maailmasta aika paljon. Siksi Perussuomalaisena minulla on paljon sanottavaa ja näkökulmia. En voi tästä yhtäkkiä luvata, että maailma olisi parempi paikka, jos minut valittaisiin eduskuntaan, mutta voisin ainakin yrittää. Minulla on sanottavaa, perusteluja, faktaa. Uskotte varmaan, etten kannata liberaaleja homoliittoja.

Mikä on isän arvo erotilanteissa? Kuka saa aina lapset? Omien havaintojeni mukaan isät ovat kuin ilmaa, kun ruvetaan sopimaan lapsien tapaamisoikeuksista. Tai ei edes ilmaa, vaan heiltä viedään ihan kaikki. Miksi isän tulot vaikuttavat lapsen elatusmaksuihin? Onko lasten huoltajalla oikeus riistää lapsien lisäksi myös ex-miehensä rahat? Jos isä tienaa vuodessa 10000 tai 60000 euroa, niin miten se liittyy lapsien elättämiseen kuluvaan rahaan?  Törkeeää, ihan sairasta. Jos minulta vietäisiin sekä lapset että rahat, arvatkaa tekisinkö enää päivääkään työtä? En yhtään ihmettele miksi joillakin hirttää ryyppy päälle.


Olen viimeaikoina miettinyt, että miksi näistä asioista puhutaan niin vähän? Miksi? Maailman tärkemmästä asiasta, omasta perheestä. En tiedä? Olemmeko me vielä tuulipukukansaa, juntteja?

Paljon jäi ajatuksia vielä kertomatta. Kyselkää lisää täällä tai blogissani jos siltä tuntuu.

-Ei se ole kovin mies, joka tekee eniten töitä ja juo eniten viinaa vaan se joka lukee lapsilleen iltasadun, se on mies-

-Lasse-

Hienoa, kiitos Lasse! Juuri tällaisia kansanedustajia maamme tarvitsee! Paino sanalla kansan. Uskon, että normikansalaiselle perhe kuitenkin on se kaikkein tärkein asia elämässä.
Erityiskiitos Lasselle siitä, että nostit esille yhden räikeimmän epäkohdan elatusapujärjestelmässämme, nimittäin juuri tuon että toisen vanhemman tulot määrittelevät elatusavun määrän. Mikä järki tässä on, oikeasti??? Koko elatusavun perimmäinen ideahan on ainakin minun mielestäni se, että se vanhemmista jonka luona lapsi oleskelee vähemmän, suostuu osallistumaan tietyllä määrällä rahaa per kuukausi, jotta lapsesta aiheutuvat kulut jakaantuisivat puoliksi molempien vanhempien kesken. Tämähän kuulostaa reilulta ja oikeudenmukaiselta. Mutta miten kuvioon kuuluu se, että jos nyt esimerkiksi isän (joka olisi etävanhempi) tulot yhtäkkiä nousevat huomattavasti, niin lapsen äiti tunkee heti apajille, vaikka erosta olisi jo useita vuosia aikaa? Nousevatko lapsen kulut yhtäkkiä rakettimaisesti, kun isä alkaa tienata? Miksei isälle anneta mahdollisuutta päättää itse, kuinka paljon hän haluaa lastaan rahallisesti tukea? Eikö isään luoteta?
Vai onko koko elatusapujärjestelmä vain ovelasti naamioitu kuvio, jolla tosiasiallisesti halutaan rangaista isää erosta (vaikka tämä ei olisi sitä koskaan edes halunnut, saatika ollut siihen syypää) ja samalla antaa äidille rahallinen palkinto siitä että on synnyttänyt maahan uuden veronmaksajan?
Koko elatusapusysteemi olisi erittäin helppo saattaa oikeudenmukaiseksi parilla poliittisella päätöksellä. Kuinka monta lapsen kannalta raastavaa huoltajuusoikeudenkäyntiä voitaisiinkaan sillä välttää, kun tosiasiallisesti vanhemmat riitelevät vain rahasta, eivätkä lapsen edusta? Paljonko näin säästyisi valtionkin varoja, välillisesti ja suoraan?
Ensimmäistä kertaa elämässäni olen toiveikas sen suhteen, että kunhan perussuomalaiset pääsevät kunnolla hommiin eduskunnassa, niin näihinkin asioihin on mahdollista saada järkeä. Mikäli persut onnistuvat järkeistämään perhepolitiikkaa, niin Suomen suurimman puolueen asema on sen jälkeen pomminvarma ja pitkälle tulevaisuuteen sementoitu!

[Aksiooma]

Mikä on isän arvo erotilanteissa? Kuka saa aina lapset? Omien havaintojeni mukaan isät ovat kuin ilmaa, kun ruvetaan sopimaan lapsien tapaamisoikeuksista. Tai ei edes ilmaa, vaan heiltä viedään ihan kaikki. Miksi isän tulot vaikuttavat lapsen elatusmaksuihin? Onko lasten huoltajalla oikeus riistää lapsien lisäksi myös ex-miehensä rahat? Jos isä tienaa vuodessa 10000 tai 60000 euroa, niin miten se liittyy lapsien elättämiseen kuluvaan rahaan?  Törkeeää, ihan sairasta. Jos minulta vietäisiin sekä lapset että rahat, arvatkaa tekisinkö enää päivääkään työtä? En yhtään ihmettele miksi joillakin hirttää ryyppy päälle.


Olen viimeaikoina miettinyt, että miksi näistä asioista puhutaan niin vähän? Miksi? Maailman tärkemmästä asiasta, omasta perheestä. En tiedä? Olemmeko me vielä tuulipukukansaa, juntteja?

Paljon jäi ajatuksia vielä kertomatta. Kyselkää lisää täällä tai blogissani jos siltä tuntuu.

-Ei se ole kovin mies, joka tekee eniten töitä ja juo eniten viinaa vaan se joka lukee lapsilleen iltasadun, se on mies-

-Lasse-

Lasse Nortunen.

Kirjoituksenne "Isän arvosta ja miehen mitasta" ovat kauniita lauseita, mutta kuuluvat enemmän taiteeseen ja populismiin. Haluaisin lukea mikä on perhepoliittinen linjauksenne? Jouni Tirkkosen ymmärrys ja näkemys tuli jo selväksi hänen aikaisemmasta kommentistaan. Alla hyvin selkeä vertailu Suomen ja Ruotsin tilanteesta. Haluaisin kuulla mielipiteenne Ruotsin mallista. Kiitos.

(http://www.vanhemmat.net/jmedia/SuomiRuotsi.jpg)

EDIT: Muiden poliitikkojen kommentteja, vaalilupauksia ja sähköposteja voitte lukea tästä keskustelusta.

[Hanna Mäntylä]

Otan tässä kantaa nyt ainoastaan tuohon käytyyn keskusteluun isien asemasta avioerotilanteissa ja huoltajuuskiistoissa. Kirjoitan aiheesta paitsi oman henkilökohtaisen kokemukseni kautta, myös sosiaalityöntekijänä.

Itse kiinnostuin isien asemasta yhteiskunnallisessa keskustelussa ja todellisuudessa omien kokemusteni kautta. Olen hyvin läheltä joutunut näkemään kuinka isä asetettiin sukupuolensa vuoksi jo lähtökohtaisesti äitiä heikompaan asemaan puhuttaessa lasten asumisjärjestelyistä ja huoltajuudesta. Uskoakseni aivan ymmärrettävistä syistä, en ihmisten yksityisyyden suojelemisen vuoksi asian pitkiä, vuosia kestäneitä taustoja tässä selvennä.

Todettakoon kuitenkin, että viranomaisten vankkumaton yhteistyö moniongelmaisen äidin suojelemiseksi sen sijaan, että lapsia olisi suojeltu, tietojen vääristely virallisiin papereihin ja äidin yllyttäminen tekemään lainvastaisia ratkaisuja, oli sietämätöntä ja silloiselle naiiville uskolleni yhteiskunnallisesta miehen ja naisen välisestä tasa-arvosta vanhempana melkoinen kolaus. Vaikka valituksia täysin vedenpitävine todisteineen tehtiin edellä tapahtuneesta toiminnasta monelle taholle, eivät ne  johtaneet mihinkään muutoksiin, saati viranomaisten asettamiseen vastuuseen toiminnastaan. Rikosilmoitukset viranhaltijoista on jätetty tutkimatta sopivasti niin, että ne vanhenevat.

Tämä tapaus on vain yksi monista. Jos joku väittää, että isien asema ja mahdollisuudet ovat näissä huoltajuuskiistoissa äidin kanssa samalla viivalla, puhutaan pötyä.  Ei ole mitenkään tavatonta, että osa äideistä ilmoittaa suoraan haluavansa esim. maksattaa iseillä oman elämänsä ja uuden asuntonsa elatusapujen avulla.

Erotilanteissa tulisi ammattilaisia ohjata aina ajatus lasten parhaasta ja edusta. Vaikka vanhemmat eroavat, se ei tarkoita, että isä tai äiti eroaa lapsesta saati vanhemmuudesta. On olemassa joitain hyvin harvinaisia tilanteita, joissa ero vanhemmasta voi olla lapsen paras. Sukupuoli ei tee kenestäkään vielä toista parempaa lähivanhempaa. Usein on jopa niin, että mietittäessä puhtaasti lasten parasta taloudelliselta kannalta lasten etu olisi asua isän kanssa. Tästä joku voi toki nostaa sukupuolikysymyksen kyseenalaistamalla miesten ja naisten väliset palkkaerot, mutta realiteettien ollessa mitkä ovat, miehet monissa tapauksissa tienaavat parempaa palkkaa ja näin kykenevät myös turvaamaan lasten taloudelliset olosuhteet paremmin.

Opintojeni aikana kiinnostuin myös silloisesta naistutkimuksesta, nykyisestä sukupuolentutkimuksesta. Oli häkellyttävää huomata, kuinka osalla opettajista kurssit rakentuivat miehen ja naisen vastakkainasettelun varaan. Nuoret naiset imivät kuin sienet tätä naissukupuolen paremmuus – ideologiaa. On pelottavaa, kuinka se mahdollisesti heijastuu aikanaan heidän työhönsä sosiaalityöntekijöinä, opettajina tai juristeina.

Tällä hetkellä toimin erityisnuorisotyöntekijänä sekä työstän omaan kotikuntaani lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaa (lastensuojelusuunnitelmaa). Olen myös toiminut lastensuojelun sosiaalityöntekijänä. Fakta on, että lapset ja nuoret oireilevat rajustikkin näitä käsittämättömän raadollisia huoltajuusriitoja, joissa keskiössä ei ole lapsen etu vaan vanhempien keskinäiset ristiriidat ja katkeruus.

Mitä sitten tekisin toisin, jos saisin päättää?

Ensinnäkin, kun lastenvalvojalle lähdetään tekemään sopimusta lasten asumisesta ja huoltajuudesta, tulisi vanhemmilla olla velvollisuus käydä ohjatussa sovittelussa niin kauan, että lapsi on häntä koskevassa päätöksenteossa keskiössä ja lapsen etu toteutuu varmasti asumis-, huoltajuus- ja tapaamispäätöksissä. Hetkellisesti tällaisen sovittelutoiminnan rakentaminen lisäisi kustannuksia - pitkällä juoksulla uskon, että säästäisi, koska oikeuteen saakka päätyvät riidat vähenisivät. Nyt yleinen neuvo on vanhemmille mennä hakemaan ratkaisu oikeudesta. Voidaan miettiä, minkä verran valtio korvaa näitä pitkiä riitoja asianajajille oikeusavun muodossa. Uskon myös, että jos ja kun lapsen edun huomioivat ratkaisut lisääntyisivät, lasten henkinen hyvinvointi lisääntyisi muussakin elämässä ja myös tämä toisi taloudellisia säästöjä esim. lastensuojelun ja erityissairaanhoidon (psykiatrinen hoito) kulujen vähenemisen kautta.

Toiseksi, jos kuitenkin syystä tai toisesta olisi asiat ratkottava oikeudessa, Suomessa tulisi olla perheoikeudet, jotka olisivat erikoistuneet vain ja ainoastaan näihin asioihin moniammatillisen henkilöstön voimin.  Oikeusprosessin ajaksi lapsille tulisi määrätä puolueeton "edunvalvoja", joka olisi vain ja ainoastaan lapsen tukihenkilö. Hyvin usein oikeudet haluavat olosuhdeselvitykset, joiden laatu on täysin arpapeliä kuntien viranhaltijoiden ammattitaidosta (tai -taidottomuudesta) riippuen. Parasta olisi, jos olosuhdeselvitys olisi mahdollista tehdä siten, että sitä tekemässä olisi paitsi sosiaalityöntekijät myös lastenpsykiatri.  Olosuhdeselvitys on julmaa ja raskasta peliä, erityisesti lapselle josta riidellään. Tämän vuoksi lapsella tulisi olla täysin ulkopuolinen henkilö pitämässä hänen jaksamisestaan huolta sekä myös, että lapsi tulee kuulluksi ikätasonsa mukaan eikä aivopesua päästä tekemään.

Kolmanneksi, Suomeen tulisi saada sellainen lainsäädäntö, jossa viranomaistoiminnalle on luotu myös sanktiojärjestelmä tilanteisiin, joissa viranomainen toimii vastoin lakia. Useat lait jättävät niin paljon tulkinnanvaraa, että puhumalla ja selittämällä selvitään törkeistäkin virheistä. Todistamisen taakka on kuitenkin sillä, jota on kohdeltu väärin. Kuinka moni tajuaa esimerkiksi nauhoittaa keskustelunsa tai vaatia kaikki viranomaisten kanssa puhutut ja palavereissa sovitut asiat HETI kirjallisina ja allekirjoitettuina? Kun viranomaisvastuu on jokaisen viranomaisen oma henkilökohtainen käsitys vastuusta, ei voida luottaa sen tarkoittavan samaa, kuin itselle.

www.hannamantyla.fi

[L.N]

Lasse Nortunen.

Kirjoituksenne "Isän arvosta ja miehen mitasta" ovat kauniita lauseita, mutta kuuluvat enemmän taiteeseen ja populismiin. Haluaisin lukea mikä on perhepoliittinen linjauksenne? Jouni Tirkkosen ymmärrys ja näkemys tuli jo selväksi hänen aikaisemmasta kommentistaan. Alla hyvin selkeä vertailu Suomen ja Ruotsin tilanteesta. Haluaisin kuulla mielipiteenne Ruotsin mallista. Kiitos.

(http://www.vanhemmat.net/jmedia/SuomiRuotsi.jpg)

EDIT: Muiden poliitikkojen kommentteja, vaalilupauksia ja sähköposteja voitte lukea tästä keskustelusta.

Vai olivat juttuni vain taiteellista ja kaunista populismia, ihan miten vaan

Syy miksi avauduin ja kirjoitin ajatukseni perhearvoista on seuraavanlainen: Vaalit ovat huhtikuussa. Ehdolla on monenmoisia puolueita ja ehdokkaita. Haluan ihmisten tietävän millä perusteella painan JAA tai Ei nappia, mikäli minut valitaan. Myös viimeisin blogaukseni sivuaa jonkinverran otsikon mukaista: perhepoliittista linjausta. http://lassenortunen.blogit.fi/nelipaivainen-tyoviikko/

Esittämässäsi Ruåttin mallissa on paljon hyvää mm. lapsilisien ja elatustuen maksamisen suhteen. Kannatan juuri tämän tapaisia muutoksia myös Suomeen.

Haluaisin lukea mikä on perhepoliittinen linjauksenne? Yksinkertaisuudessaan: Perhekeskeisempi ja erotilanteissa tasa-arvoisempi Suomi.

-Lasse-

[Aksiooma]

Kiitos Hanna kirjoituksestasi. Ne aikuiset ja lapset, jotka ovat joutuneet sosiaali-, lastensuojelu-, poliisin, käräjä-, hovioikeus- ja korkeimman oikeuden kanssa tekemisiin, tietävät miten todellisesta ja vaikeasta nyky-yhteiskunnallisesta ongelmasta on kysymys. Ongelman lopulliset vaikutukset tulevat näkyviin vasta seuraavien sukupolvien myötä. Siksi olen tuonut esille ja kyseenalaistanut keskusteluissa tuon kuuluisan ja mystisen "lasten edun", minkä taakse on hyvä piiloutua ja pyhittää kaikki keinot.

Lasten etu on asia mitä juhlapuheissa aina painotetaan. Viranomaiset toimivat "lapsen edun" mukaisesti. Asiat myös salataan sosiaali- ja lastensuojelussa vaitiolovelvollisuuteen viitaten. Käytännössä suurimmassa osassa tapauksista lapsen etu ei toteudu. Tähän ongelmaan on olemassa monta eri syytä ja ne ovat järjestelmässä hyvin syvällä. Mitään helppoa keinoa asian korjaamiseksi ei ole. Poliittisesti tosin voi asiaan vaikuttaa konkreettisesti ja käytännön tasolla. Tulen ehdottamaan kirjoituksessani muutamaa tällaista poliittista keinoa.

Sosiaali- ja lastensuojelussa haasteena on koulutus sekä organisaatiokulttuuri. Tarkemmin sanottuna (1) toimenkuvaan vaadittavan ammattitaidon puute (2) organisaation ylimmän johdon sukupuolittunut asenne sekä (3) viranomaisten keskinäinen suojelutoiminta, johon omassakin kirjoituksessasi viittaat "todistamisen taakasta". Viranomaisten välisestä suojelutoiminnasta  käytetään myös nimitystä "viranomaisrikollisuus", mikä ei tosin ole kovin kaukana todellisuudesta.

Esimerkkeinä viranomaisten keskinäisestä suojelusta mm. Helsingin Hovioikeuden päätös marraskuussa 2010 jossa  Helsingin hovioikeus vapautti Espoon kaupungin sosiaalityöntekijän syytteestä avunannosta lapsikaappaukseen vaikka näyttö oli kiistaton.

Toinen todella räikeä tapaus viranomaisten keskinäisestä suojelusta on Vantaan käräjäoikeuden tuomarin Airi Hukkasen tapaus jossa isä jätti nauhurin oikeussaliin siksi aikaa kun tuomari kät Hukkanen käsitteli todella härskisti isän asemaa huoltajuusriidassa. Nauhoite johti Hukkasen jääväämiseen, mutta nauhoite ei enää kelvannut oikeudenkäynnissä, koska se oli äänitetty salaa. Alla olevasta HS:n artikkelista voi lukea laamanni Heikki Nousiaisen kommentit...

(http://www.vanhemmat.com/jmedia/t.v.jpg)

Onneksi on Internet olemassa ja jokainen voi käydä lukemassa äänitteen tekstiversion  tältä sivustolta. HUOM! En suosittele äänitteen tekstiversion lukemista heikkohermoisille ja sinisilmäisille suomalaisille jotka vielä uskovat Suomalaiseen oikeusjärjestelmään. Esimerkkejä kyllä riittäisi vaikka omaksi keskustelupalstaksi asti, mutta en halua nyt viedä asiaa liian kauas alkuperäisestä ongelmasta eli nykylainsäädännöstä vuoroasumisen osalta.

Mitä kansanedustaja / puolue voi ongelmille sitten tehdä?

Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos

" Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tehtävänä on harjoittaa riippumatonta oikeuspoliittista tutkimusta ja siihen liittyvää julkaisutoimintaa. Laitoksessa harjoitettavan tutkimuksen leimallinen piirre on yhteiskuntatieteellisen ja oikeudellisen näkökulman yhdistäminen."

Tosielämässä Oikeuspoliittista tutkimuslaista (OPTULA) ja sen toimintaa, tutkimuskohteita, johdetaan poliittisesti eli mikä on aina valtapuolueiden näkövinkkelistä ajankohtaista tutkia ts. mikä tukee valtapuolueiden pyrkimyksiä. OPTULA on erittäin vahva ohjausmekanismi mm. lainsäädännön osalta. Perussuomalaisten ei tarvitsisi kuin ohjata OPTULA avaamaan ja lukemaan kaikki olosuhdeselvitykset vaikka Timo Soinin kotikaupungista Espoosta ja tekemään riippumaton, objektiivinen selvitys Onko totta, että isät eivät saa objektiivista kohtelua sosiaaliviranomaisilta?.

Tämä olisi merkittävä avaus ongelman ratkaisemiseksi. Tosin tämä tulisi olemaan merkittävä poliittinen taistelu, koska sosiaalipuolen ylin johto tulisi vastustamaan kaikin keinoin "salassapitovelvollisuuden" avaamista, vaikkakin OPTULA ei olosuhdeselvityksiä toisi julkisuuteen vaan ainoastaan tekisi niistä selvityksen esim. Hallitukselle sekä eduskunnalle. Selvitystä voisi referoida julkisesti, ilman yksittäistapauksia. Tilastollisesti lopputulos tulisi varmasti olemaan murskaava, mutta tarpeellinen, JOS muutosta joku poliitikko / puolue selviin "kaikkien tiedostamiin" epäkohtiin haluttaisiin arvojohtamisen kautta.

Eduskunnan ja Hallituksen tulisi toimia aina faktojen perusteella. OPTULAn tekemää tutkimusta voisi pitää faktana, kuten tänään mediassa esillä ollut tutkimus Suomen sosiaalityöntekijät Pohjoismaiden tylyimpiä (Lähde: HS 28.12.2010). Jälleen, en usko että Suomen sosiaalityöntekijät ovat lähtökohtaisesti Pohjoismaiden tylyimpiä, vaan siihen johtaa koulutuksen puute ja organisaatiokulttuuri.

Koulutus- ja palkkapolitiikka

Kuten aikaisemmin totesin, en usko että kaikki sosiaali- ja lastensuojeluviranomaiset ovat lähtökohtaisesti pahoja. Heiltä vain puuttuu oikea koulutus ja mahdollisuudet vaikuttaa asioihin. Toinen merkittävä syy on palkkaus. Ne yksilöt, jotka lukevat ja ovat itsenäisiä, vahvoja persoonia, joita varsinkin lastensuojelu tarvitsisi, eivät hakeudu lastensuojeluun töihin siitä yksinkertaisesta syystä, että alalla vallitsee matalapalkkaus.

Todelliset tekijät, osaajat, omilla aivoillaan ajattelevat, toimijat, hakeutuvat yksityis-sektorille töihin. On hyvin helppo nähdä, että matalapalkkaiset lastensuojeluviranomaiset ovat ajautuneet virkoihinsa. Suurelle osalle heistä se on unelma-ammatti, koska koulutus ei vastaa sitä [mieli]valtaa, mitä he voivat ammatissaan harjoittaa.

Vallan mukana pitäisi aina kulkea [ammatillinen] vastuu. Näin ei ikävä kyllä nykypäivänä ole.

Luonnollisesti lastentarhanhoitajat, lähihoitajat, sairaanhoitajat jne alkaisivat välittömästi vaatimaan omien palkkojensa nostamista, koska he _myös tekevät tärkeää työtä. Tämä on arvokysymys, mikä ryhmä saa parempaa palkkaa, koska kaikille ei riitä rahaa. Kuka poliitikoista uskaltaa sanoa, että toinen ammatti on paremmin palkattu (tärkeämpi) kuin toinen. Perussuomalaiset? Protestipuolue?

Nykylainsäädännön korjaaminen

Nykylainsäädännössä on paljon parantamisen varaa. Hanna toi esille esityksen Perheoikeudesta. Onhan meillä jo monta eri oikeutta Suomessa kuten markkina-, työtyomioistuin jne. Miksi ei erillistä Perheoikeutta? Samaisesta asiasta mm. Kimmo Sasi on puhunut julkisesti:

" Meillä Suomessa tällä hetkellä isiä ei kohdella yhdenvertaisesti. Ja se näkyy varsin pitkälti huoltajuus kysymyksissä, joissa meillä on lausuntoja annettaessa sosiaaliviranomaisten toimesta tiettyä asenne vammaa. Aina lähdetään siitä, että lapset myönnetään äidille ja vain poikkeustapauksissa lapset annetaan isille. Kuitenkin täytyy muistaa se, että jos me ajattelemme pientä lasta ja hän tietää, että hänellä on sekä biologinen isä sekä biologinen äiti, ja jos ajatellaan lapsen kehitystä, niin on erittäin tärkeätä, että hän voi pitää kontaktia kumpaankin vanhempaansa kaikissa tilanteissa avioliiton ollessa onnellinen tai myöskin sitten erotilanteissa. Ja tässä suhteessa täytyy myöskin sanoa, että tuomioistuimissa käytäntö välttämättä ei ole riittävän hyvä siinä suhteessa, että annettaisiin kummallekin puolisolle, kummallekin vanhemmalle, riittävän hyvät tapaamisoikeudet. Tässä suhteessa on varsin paljon parantamisen varaa.".

Kimmo Sasin koko puhe on luettavissa kokonaisuudessaan täältä.

Perheoikeus on hyvä asia mutta siinä piilee suuri vaara. Nimittäin jos Perheoikeus muodostetaan siten, että nykyiseen käräjäoikeuteen sijoitetaan sosiaaliviranomainen "asiantuntijaksi", muodostuu Perheoikeudesta isien inkvisitio, koska tällöin sosiaaliviranomaiset virallistetaan tuomioiden jakajiksi (vaikkakin he sitä jo tänä päivänä ovat olosuhdeselvityksillään).

Perheoikeuden jäsenet tulisi miettiä tarkkaan. Vähintään kaksi tuomaria, yksi psykologi ja psykiatri sekä Hannan ehdottama lasten oma edustaja tulisi olla kyseisen Perheoikeuden kokoonpano. Ei sosiaaliviranomaisia, nykyisen koulutuksen saaneita. Ja vielä, palkkaus pitäisi laittaa myös kuntoon jotta psykologit ja psykiatrit pysyisivät Perheoikeuden palveluksessa eikä vaihtuvuus olisi suuri.

Siinä nyt äkkiseltään muutama ehdotus aiheeseen:"Mitä minä tekisin, jos saisin päättää".

[Mursu]

Lasse Nortunen.

Kirjoituksenne "Isän arvosta ja miehen mitasta" ovat kauniita lauseita, mutta kuuluvat enemmän taiteeseen ja populismiin. Haluaisin lukea mikä on perhepoliittinen linjauksenne? Jouni Tirkkosen ymmärrys ja näkemys tuli jo selväksi hänen aikaisemmasta kommentistaan. Alla hyvin selkeä vertailu Suomen ja Ruotsin tilanteesta. Haluaisin kuulla mielipiteenne Ruotsin mallista. Kiitos.

-Lasse-

Minä en tajua ollenkaan tuota vuoroasumista. Kyllä lapsella tulee olla koti ja vain yksi sellainen. Jotenkin tuntuu, että tuossa ajatellaan, että lapsi on vain väline vanhempien pätemiseen vanhempina.

[Aksiooma]

Lasse Nortunen.

Kirjoituksenne "Isän arvosta ja miehen mitasta" ovat kauniita lauseita, mutta kuuluvat enemmän taiteeseen ja populismiin. Haluaisin lukea mikä on perhepoliittinen linjauksenne? Jouni Tirkkosen ymmärrys ja näkemys tuli jo selväksi hänen aikaisemmasta kommentistaan. Alla hyvin selkeä vertailu Suomen ja Ruotsin tilanteesta. Haluaisin kuulla mielipiteenne Ruotsin mallista. Kiitos.

-Lasse-

Minä en tajua ollenkaan tuota vuoroasumista. Kyllä lapsella tulee olla koti ja vain yksi sellainen. Jotenkin tuntuu, että tuossa ajatellaan, että lapsi on vain väline vanhempien pätemiseen vanhempina.

Kiitos Mursu kommentistasi. Suomessa on olemassa laki juuri sen takia, että kansalaisen oman subjektiivisen ja oman empiirisen kokemuksen kautta, ei voi nähdä ja ymmärtää _kaikkia yhteiskunnallisia asioita objektiivisesti. Ainoastaan oman näkökantansa kautta. Näitä näkökantojahan on yhtä monta kuin ihmistäkin/kansalaista. Siksi yhteiskunnassa tarvitaan laki ja järjestys. Muutoin ne, jotka huutavat koviten ja ovat fyysisesti vahvimpia, hallitsevat.

Demokratiassa ja sananvapaudessa kaikkien kommentit - kuten sinun - tulee saada oikeus tulla kuuluksi - kuten sinun kommenttisi.

EDIT: PS. Mursun kommentti tuo juuri väittämäni toteen. "Lapsen etu" ei tule aikuisten välisissä keskusteluissa käsitellyksi vaan lasten etua määritellään aikuisten maailman subjektiivisten ja empiiristen kokemusten kautta, joilla ei ole mitään tekemistä lasten elämäntilanteen kanssa. Juuri tähän tarvitaan ammattilaisia, löytämään vastaus Mursun hypoteesiin: "Kyllä lapsella tulee olla koti ja yksi sellainen".

[Tuomas Tähti]

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä hyväksyi kesäkokouksessaan Hyvinkäällä elokuussa 2017 linja-asiakirjan, jonka otsikko on "Perussuomalainen perhepolitiikka – suuntaviivoja ja uusia avauksia".

Perussuomalaisessa perhepolitiikassa uudistetaan perhevapaita ja säilytetään päivähoito maksullisena. Asiakirja korostaa perheen roolia ja vastuuta sekä valinnanvapautta. Perussuomalainen perhevapaamalli perustuu pidennettyyn ansiosidonnaiseen vanhempainvapaaseen ja porrastetusti tuettuun hoitovapaaseen. Sekä äidin että isän vapaiden kesto on kolme kuukautta. Vanhempainvapaa, jonka perheet voivat halutessaan jakaa, kestää yhdeksän kuukautta. Kokonaispituus on siis 15 kuukautta (3+9+3-malli).

Koko asiakirja löytyy PDF-tiedostona Perussuomalaisten verkkosivustolta:
https://www.perussuomalaiset.fi/wp-content/uploads/2017/08/Perussuomalainen-perhepolitiikka-suuntaviivoja-ja-uusia-avauksia_pdf.pdf

Todettakoon täsmällisyyden vuoksi, että tuota asiakirjaa ei pidä kutsua puolueen ohjelmaksi, koska puolue ei ole virallisesti vahvistanut sitä (vaikka sisällysluettelosivun alanurkassa lukeekin "Perussuomalaiset rp."). Kyseessä on kuitenkin eduskuntaryhmän hyväksymä linja-asiakirja, joten sen sisällöllä on painoarvoa.

[Brandis]

Kiitos Tuomas Tähdelle Perussuomalaisten perhepoliittisen linjauksen postaamisesta forumille.

Erityisen hyvää mallissa oli se miten korostetaan perheiden valinnanvapautta lapsen hoitoa koskevissa järjestelyissä:

Perheiden vapaus tehdä valintoja, jotka sopivat kaikille osapuolille, on ensiarvoisen tärkeää. Emme perussuomalaisissa esimerkiksi usko, että perheen aikuiset olisivat keskenään kilpajuoksussa siitä, kumpi "joutuu" hoitamaan lapsia ja kumpi "saa" mennä töihin. Lastenhoito ei mielestämme ole uhraus, ja luotamme perheeseen

Ja huomioidaan se, etteivät lapset joutuisi liian pieninä yhteiskunnan kasvatusputkeen. Lapsen varhaiskehityksen kannalta olisi hyvä, jos häntä pystyttäisiin hoitamaan kotona 3-vuotiaaksi asti. Tätä ikävaihetta ennen päivähoito kodin ulkopuolella ei tarjoa pienelle mitään hyvää, päinvastoin voi aiheuttaa vahinkoa.

Lapsen ei pidä "joustavoitua" liian pienenä kodin ulkopuolelle hoitoon tai "kasvatusputkeen"

haluamme mahdollistaa hoitovapaan jatkamisen 3-vuotiaaksi asti.

Kannanotto 'tasa-arvoisuuden' edistämiseen isän ja äidin perinteisiä rooleja hämärtämällä on myös erittäin tarpeellinen nykyisessä tilanteessa, joka ei tunnu ottavan tarpeeksi näitä perusbiologisia lainalaisuuksia huomioon.

Mielestämme "tasa-arvoa" ei myöskään tule edistää mitätöimällä sitä tosiseikkaa, että äidin ja isän roolit ovat keskimäärin erilaiset, jo biologisista syistä juontaen

Myöhemmin ko. linjauksessa vielä todetaan, ettei perhepolitiikkaan tulisi sekoittaa työllisyyspolitiikkaa vaan ensisijaisesti sen tulisi tukea lasta ja koko perhettä palvelevia ratkaisuja.

Mallissa on ilokseni otettu myös kantaa tukien monia tervehenkisiä ratkaisuja, kuten esimerkiksi imetyssuositusten parempaa toteutumista, kun nykyisessä mallissa vanhempainvapaan päätyttyä lapsi on vasta 9-10 kk ikäinen ja käytännön realiteetti on, että tämänkin ikäisiä laitetaan kodin ulkopuolelle hoitoon molempien vanhempien tehdessä täyttä työaikaa.

Nykymallin vanhempainvapaa on lapsen edun kannalta auttamatta liian lyhyt eikä välttämättä tue edes 12 kuukauden imetyssuosituksen toteutumista.