Seminaariesitelmät: Maahanmuuttaja kahden kulttuurin välissä (10/2000)

[Roope]

Seminaari: Maahanmuuttaja kahden kulttuurin välissä

31.10.2000

SÄÄTYTALO, HELSINKI
EUROOPAN KULTTUURISÄÄTIÖN SUOMEN OSASTO


SISÄLLYSLUETTELO

AVAUSSANAT
ILKKA NIINILUOTO, Professori, Suomen Osaston puheenjohtaja

MONIKULTTUURINEN SUOMI
Tasavallan presidentti TARJA HALONEN

MAAHANMUUTTAJAT EUROOPASSA: SYRJÄYTYMISESTÄ KOTOUTUMISEEN
M'HAMMED SABOUR, Professori, Joensuun yliopisto, Sosiologian laitos

MAAHANMUUTTAJIEN KOTOUTTAMINEN

KOHTI MONIMUOTOISEMPAA SUOMEA
RISTO LAAKKONEN, Neuvotteleva virkamies, Työministeriö

MONIKULTTUURISUUDEN MAHDOLLISUUS?
MIRJA-TYTTI TALIB, Lehtori, Helsingin yliopisto, Opettajankoulutuslaitos

MAAHANMUUTTAJAT JA TYÖLLISTYMINEN

SUOMI MAAHANMUUTTOMAANA
ANNIKA FORSANDER, Tutkija, Väestöliitto, Turun yliopisto, Sosiaalipolitiikan laitos

OMAN KULTTUURIN SÄILYTTÄMINEN

KIELI, KULTTUURI JA USKONTO
OKAN DAHER, Hallituksen puheenjohtaja, Suomen Islam-seurakunta, Tataariyhteisö

OMA LEHTI TIETOTYHJIÖSSÄ
EILINA GUSATINSKY, Päätoimittaja, Spektr-lehti

MAAHANMUUTTAJA YRITTÄJÄNÄ
SELIM CEYLAN, Toimitusjohtaja, Rapid Prototyping Center

BRAVING IT OUT IN FINLAND
LILIAN NEO, Lil' Fine Arts

MONIKULTTUURISUUS JA SUVAITSEVUUDEN RAJAT
JUHA SIHVOLA, Professori, Jyväskylän yliopisto

pdf, 108 sivua

Elinkeino- ja ikärakenteen muuttuessa on arvioitu, että Euroopassa tarvitaan miljoonia maahanmuuttajiauhkaavan työvoimapulan ratkaisemiseksi. Samaan aikaan muukalaispelko ja -viha ovat saaneet aikaan monissa maissa rasistisia reaktioita ja konflikteja. Nämä ilmiöt koskevat myös Suomea. Här i Finland har vi varit stolta över den framgångsrika tvåspråkiga, finska och svenska kulturen. Emme kuitenkaan ole varmoja, mikä olisi paras tapa ratkaista uusiin etnisiin vähemmistöihin liittyviä haasteita ja ongelmia. Vaikka viranomaiset ovat rakentaneet ulkomaalaispolitiikkaa ja kansalaisjärjestöt ovat työskennelleet suvaitsevaisuuden puolesta, meillä on vielä pitkä matka kohti monikulttuurista Suomea, joka säilyttää tasa-arvoisen ja turvallisen hyvinvointiyhteiskuntamme perinteen.

Tiedotusvälineillä on Suomessa ja kaikkialla demokratioissa suuri vastuu siitä, millä tavalla yhteiskunnat kohtaavat etnisen monimuotoisuuden. Ilmaisuvapaus on oikeus, joka kuuluu demokratiaan, mutta myös vastuu välittää totuudellista ja monipuolista tietoa läheisestä ja kaukaisemmasta maailmasta, ja pystyä rakentamaan näistä yksittäisistä tiedoista myös suurempia kokonaisuuksia.

Yhteiskunnan ongelmista kertominen on tärkeää, mutta yhtälailla on tarpeellista uutisoida myönteisistä ja kannustavista esimerkeistä. Historialliset etniset vähemmistömme ja maahanmuuttajat tuovat Suomelle kielitaitoa, kulttuuriosaamista ja muita voimavaroja, joita olemme vasta hyvin pienessä mittakaavassa osanneet yhteiseksi hyväksi hyödyntää. Uutisointia, joka mahdollistaa kokonaisen etnisen ryhmän tuomitsemisen tai kaikki maahanmuuttajat yleistävän leimaamisen rikollisiksi ja tukien väärinkäyttäjiksi, tulee aina välttää. Syntyperän korostaminen rikoksiin liittyvissä tapauksissa on esimerkki tästä.

Suomi elää tänään eräänlaista testivaihetta, josta sen tulee kyetä kasvamaan maaksi, jossa kyetään kohtaamaan etninen erilaisuus ja työstämään siitä uutta yhteisyyttä ja hyvää tulevaisuutta. Tähän ei kuitenkaan ole oikotietä. Etnisen monimuotoisuuden ymmärtäminen ja hyväksyminen sekä hyvien etnisten suhteiden edistäminen väestössä on tänään ja huomenna hyvin ajankohtainen asia. Kehitystä ei tapahdu, mikäli valitsee sivusta tarkkaajan näkökulman. Joku on sanonut, että silmiensä sulkeminen on kannanotto! Valistuneiden ihmisten velvollisuus on reagoida ja toimia etnistä syrjintää ja rasismia vastaan arkielämän eri tilanteissa.

Vielä jokin aika sitten lähes pelkästään kielteisesti etniseen moninaisuuteen ja tasavertaisuuteen suhtautuvat ihmiset kirjoittivat esimerkiksi yleisönosastoihin, suvaitsevien ja ymmärtävien kirjoitusten lähes täysin puuttuessa. Meillä saatettiin julkaista rasistisia ja yleistäviä pilapiirroksia tai korostettiin heimoajattelun merkitystä ja kansainvälistymisen muodostaman uhan merkitystä. Pitkään jatkunut uhkakuvapainotteinen ja yleistävä keskustelu on osaltaan hidastuttanut matkaa kohti hyviä etnisiä suhteita ja monimuotoisuutta. Nyt tilanteessa on tapahtunut myönteistä muutosta. Riittääkö tämä vielä kantamaan hyviin etnisiin suhteisiin ja etniseen tasavertaisuuteen? Yksittäisten ihmisten ja järjestöjen reagoinneista syntyy pieniä jokia, joista syntyy viiveellä voimakkaita uuteen kehitysvaiheeseen kuljettavia virtoja. Mitä suvaitsevampia etniset asenteet ovat Suomen väestössä ja äänestäjäkunnissa, sitä myönteisemmällä tavalla tämä myös heijastuu poliittiseen kulttuuriin ja vaalien kautta tapahtuviin valintoihin.

...

Maahanmuutto on selvästi Suomelle plus-merkkinen, mikäli osataan hyödyntää tänne asettuneiden maahanmuuttajien osaaminen nykyistä suuremmassa määrin ja mikäli emme liian mielivaltaisesti nollaisi kolmansien maiden kansalaisten koulutusta ja työssä hankittua osaamista.

Olen viipynyt maahan- ja maastamuuton kansantaloudellisissa vaikutuksissa siksi, että niitä voitaisiin käyttää perusteluissa ja vakuuttaa niitä tahoja, jotka eivät ainakaan vielä ole mukana aktiivisessa työssä hyvien etnisten suhteiden kehittämisessä ja etnisen syrjinnän estämisessä. Kuitenkin ihmisten kohtaamista ja kohtaamisen rikastuttavaa ja uudistavaa vaikutusta ei voi mitata taloudellisilla suureilla. Kokonaisuuden mittaaminen on yhtä vaikeaa tai mahdotonta kuin mitata sellaisia käsitteitä kuten etäisyys, rannattomuus ja äärettömyys tai sellaisia elämän elementtejä kuten suru, toivo ja ilo.

Sellaista maata, jonne kukaan ei olisi koskaan tullut tai josta kukaan ei olisi koskaan lähtenyt ei ilmeisesti ole olemassa. Suomi ei voi enää palata takaisin toisen maailman sodan jälkeisten kolmen vuosikymmenen monokulttuuriseen ja etnisesti suljettuun aikakauteen. Suomi ei voi valita ihmisoikeuksia, ihmisten sosiaalisia ja kulttuurioikeuksia puolustavana maana vastavuoroisuuden maailmassa mitä se haluaa nähdä ja keitä se pelkästään haluaisi auttaa.

Tulevaisuudessa palvelualoilla ja myös teollisuudessa tarvitaan työvoimaa, jota rekrytoidaan sekä Suomesta että sen ulkopuolelta. Maahanmuuttajien määrän kasvu on fakta, ja muuttoliikkeiden todellisuus on kertonut, että kun maahanmuuttajia tulee, heidän mukanansa tulee lisää maahanmuuttajia. Tieto kunkin maan tarjoamista mahdollisuuksista leviää, ihmiset tuovat mukanaan perheensä ja haluavat elää samassa maassa muidenkin tuntemiensa ihmisten kanssa. Jotta ulkomailta rekrytoitavaa osaamista voisi hyödyntää mahdollisimman parhaalla mahdollisella tavalla, on tärkeätä raivata pois niitä hallinnollisia ja maan tapoihin kytkeytyviä käytäntöjä, jotka haittaavat maahanmuuttajien täysipainoista osallistumista niin työmarkkinoille kuin muuallekin yhteiskuntaan.

Vaikeus luottaa ulkomaalaissyntyiseen osaamiseen ja työnantajien heikko riskinottovalmius työmarkkinoilla ovat esimerkkejä haittaavista käytännöistä. Maahanmuuttajien työmarkkina-aseman parantaminen ei siis ole ainoastaan maahanmuuttopoliittinen tai kotouttamispoliittinen kysymys, vaan se kietoutuu moniin arkisiin "maan tapoihin". Maan kyky avautua globaalin pääoman lisäksi myös globaaleille kilpailukykytekijä. muuttoliikkeille Suomi on tulee mukana olemaan kilpailemassa keskeinen osaavasta työvoimasta ensimmäisen kerran historiassaan, toisin kuin muut länsimaat, joilla on ollut enemmän aikaa oppia, että ilman maahanmuuttajien(kin) työpanosta elinkeinoelämä ei toimi.

Syrjinnässä ja rasismissa ei ole kuitenkaan ole kysymys vain eikä ensisijaisesti tästä, ei Suomessa eikä muuallakaan. Kysymys on ennen kaikkea virallisen yhteiskunnan rakenteista ja valtaväestön asenteista. Syrjintää ja rasismia esiintyy siksi, että yhteiskunnan rakenteet tekevät ne mahdolliseksi ja valtaväestö niitä sietää vähintäänkin passiivisesti.

Juuri siksi Suomessa tarvitaan juuri nyt keskustelua paitsi siitä, miten syrjintä ja rasismi ehkäistään, myös siitä, miten eri tavoin kulttuurisen identiteettinsä ymmärtävien yksilöiden ja ryhmien oikeudet ja keskinäiset suhteet olisi järjestettävä. Tällöin yksi mahdollisuus on aktiivinen monikulttuurisuuspolitiikka.

Monikulttuurisuuspolitiikan pohjaksi ei riitä passiivinen suvaitsevaisuus: se, että vähemmistöjen edustajia siedetään ja heidän annetaan elää haluamallaan tavalla niin kauan kuin he eivät häiritse valtaväestön elämäntapaa. Monikulttuurisuuspolitiikan pohjaksi ei riitä edes vähemmistöjen suojaaminen syrjinnältä, jota tapahtuu etnisen taustan, ihonvärin, uskonnon tai muun vastaavan seikan perusteella. Monikulttuurisuuspolitiikka edellyttää, että sekä julkinen valta että kansalaisyhteiskunta aktiivisin toimin edistävät kaikkien omaleimaisen olemassaolonsa säilyttämään pyrkivien kulttuuristen yhteisöjen toimintaa ja kukoistusta. Monikulttuurisuuspolitiikka edellyttää kaikkien kansalaispiirien sitouttamista periaatteeseen, että jokaisella Suomessa asuvalla tulee mahdollisuuksien mukaan olla oikeus omaan kulttuuriinsa kuulumiseen ja tunnustetuksi ja kunnioitetuksi tulemiseen sellaisen jäsenenä. Monikulttuurisuuspolitiikka perustuu ajatukseen, että kulttuurinen moninaisuus rikastaa kaikkien osapuolien elämää.

...

Relativismi on kuitenkin väärässä olettaessaan, että kulttuurien välisistä eroista voisi päätellä, että kulttuurit ovat keskenään yhteismitattomia ja vertailukelvottomia ja että kulttuureja ei voisi perustellusti arvostella myös niiden ulkopuolelta käsin. Tarkempi perehtyminen erilaisiin kulttuureihin osoittaa päinvastoin, että kulttuureille ominaiset eettiset käsitykset ja kokemuspohjasta arvostukset ponnistavia ovat erityisestä yrityksiä ja omaleimaisesta ratkaista yleisinhimillisiä ongelmia, jotka liittyvät ihmisille yhteisiin kykyihin, rajoituksiin ja toimintatapoihin. Relativistit ovat myös taipuvaisia liioittelemaan kulttuurien sisäistä yhtenäisyyttä. Tosiasiallisesti kaikkiin kulttuureihin sisältyy sekä paikallisia ja perinnesidonnaisia että kriittisiä, paikallisen ylittävää yleispätevyyttä tavoittelevia aineksia. Juuri näistä syistä kulttuurit kykenevät ymmärtämään toisiaan ja oppimaan toistensa kokemuksista. Kulttuurien sisäisten erojen huomaaminen on tärkeää erityisesti maahanmuuttajaryhmien kannalta: näissähän usein käy niin, että osa ryhmän jäsenistä haluaa pitäytyä lujemmin kiinni perinteessään mutta osa ottaa siihen etäisyyttä, eikä monikulttuurisen yhteiskunnan ole mitään syytä estää kulttuurista irtautumista vaan päinvastoin juuri suvaitsevaisuuden ja moniarvoisuuden nimissä on paikallaan turvata sen mahdollisuus.

Edellä esitetty osoittaa, että kulttuurinen suvaitsevuus on yksi tärkeä arvo, jota erityisesti liberalistisen aateperinteen piirissä on pyritty puolustamaan ja ylläpitämään. Se ei kuitenkaan sovi ongelmitta yhteen muiden arvojen kuten tasa-arvon, yksilökeskeisyyden ja moraalin yleispätevyyden kanssa. Myöskään suvaitsevuuden puolustus kulttuurisen relativismin pohjalta ei ole onnistunut ratkaisu: ajatus rajattomasta suvaitsevuudesta on sekä älyllisesti naiivi että poliittisilta seurauksiltaan kestämätön ajatus. Suvaitsevuuden paradoksi näyttää ratkeamattomalta. Lienee myönnettävä tässäkin tapauksessa, että kannattamamme eettiset ja poliittiset arvot ovat keskenään jännitteisessä suhteessa mutta ehdoton valinta niiden välillä tuntuisi sekin ihmisarvoa vähättelevältä. Kulttuurisen suvaitsevuuden ja muiden liberaalien arvojen välillä on tyydyttävä sovitteluun ja kompromisseihin.

[antero]

pdf, 108 sivua
...
MONIKULTTUURISUUS JA SUVAITSEVUUDEN RAJAT
JUHA SIHVOLA, Professori, Jyväskylän yliopisto
Individualistinen, egalitaristinen ja kosmopoliittinen liberalismi sopii
kenties osalle urbaanin, postmodernin informaatioyhteiskunnan jäsenistä.
...

[MaisteriT]

pdf, 108 sivua
...
MONIKULTTUURISUUS JA SUVAITSEVUUDEN RAJAT
JUHA SIHVOLA, Professori, Jyväskylän yliopisto
Individualistinen, egalitaristinen ja kosmopoliittinen liberalismi sopii
kenties osalle urbaanin, postmodernin informaatioyhteiskunnan jäsenistä.
...

Ihan totta? Proffa pitää olla että tuollaiseen johtopäätökseen tulee.

Juha Sihvola (s. 29. elokuuta 1957, Sippola) on filosofi ja historioitsija, joka on Jyväskylän yliopiston yleisen historian professori (vuodesta 2000) sekä Suomen Akatemian huippuyksikköohjelmaan kuuluvan Filosofisen psykologian, moraalin ja politiikan tutkimuksen huippuyksikön varajohtaja (vuodesta 2008). Vuodet 2004-2009 hän toimi Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin johtajana.

[Roope]

HS-raadin vastaukset kysymykseen:
Onko oikein säädellä maahanmuuttoa Suomen taloustilanteen perusteella?

EI

Juha Sihvola:

Maahanmuuton säätely lyhyen aikavälin suhdanteiden perusteella on sekä väärin että typerää. Pitkällä aikavälillä maahanmuutto, jossa toki on monta ja monimutkaista ulottuvuutta, sekä rikastaa suomalaista kulttuuria että edistää aineellista hyvinvointia.

Maahanmuuton vastustuksen motiivit ovat suurelta osalta alhaisia.

Kuten kommunismissa, natsismissa ja muissa totalitaarisissa aatteissa, kysymys on laumaeläimen primitiivisestä heimohengestä, halusta löytää omalle kaunalle ja ahdistukselle helppoja kohteita, syntipukkeja ja hyviä vihollisia. Siten syntyvät rasistiset ennakkoluulot. Laman oloissa tällainen epäilemättä kärjistyy.

Oikea vastaus olisi eettinen kansalaiskasvatus kriittiseen ajatteluun, suvaitsevaisuuteen ja solidaarisuuteen.

Hieman ymmärrettävämpää on pelko, että työnantajat käyttävät maahanmuuttajia palkkojen alentamiseen ja työehtojen huonontamiseen.

Vastaus tähän on työlainsäädännön kehittäminen ja valvonnan tehostaminen, ei esimerkiksi työlupaharkinnan soveltaminen.

HS 18.3.2010

[antero]

Tostahan tuli lähes järkeenkäypä pätkä, kun siitä poisti tunneperäisen mokutuksen ja vaihtoi sen järkiperäiseen kriittisyyteen:

Maahanmuuton säätely lyhyen aikavälin suhdanteiden perusteella on sekä väärin että typerää. Pitkällä aikavälillä maahanmuutto, jossa toki on monta ja monimutkaista ongelmaa, sekä rasittaa suomalaista kulttuuria että vähentää aineellista hyvinvointia.

Maahanmuuttajien motiivit ovat suurelta osalta alhaisia.

Kuten kommunismissa, natsismissa ja muissa totalitaarisissa aatteissa, kysymys on laumaeläimen primitiivisestä heimohengestä, halusta löytää omalle kaunalle ja ahdistukselle helppoja kohteita, syntipukkeja ja hyviä vihollisia. Siten syntyvät rasistiset ennakkoluulot. Laman oloissa tällainen epäilemättä kärjistyy.

Oikea vastaus olisi eettinen maahanmuuttajakasvatus kriittiseen ajatteluun, suvaitsevaisuuteen ja solidaarisuuteen.

Hieman ymmärrettävämpää on pelko, että työnantajat käyttävät maahanmuuttajia palkkojen alentamiseen ja työehtojen huonontamiseen.

Vastaus tähän on työlainsäädännön kehittäminen ja valvonnan tehostaminen, ja esimerkiksi työlupaharkinnan soveltaminen.

[KphS]

Tiedotusvälineillä on Suomessa ja kaikkialla demokratioissa suuri vastuu siitä, millä tavalla yhteiskunnat kohtaavat etnisen monimuotoisuuden. Ilmaisuvapaus on oikeus, joka kuuluu demokratiaan, mutta myös vastuu välittää totuudellista ja monipuolista tietoa läheisestä ja kaukaisemmasta maailmasta, ja pystyä rakentamaan näistä yksittäisistä tiedoista myös suurempia kokonaisuuksia.

Yhteiskunnan ongelmista kertominen on tärkeää, mutta yhtälailla on tarpeellista uutisoida myönteisistä ja kannustavista esimerkeistä. Historialliset etniset vähemmistömme ja maahanmuuttajat tuovat Suomelle kielitaitoa, kulttuuriosaamista ja muita voimavaroja, joita olemme vasta hyvin pienessä mittakaavassa osanneet yhteiseksi hyväksi hyödyntää. Uutisointia, joka mahdollistaa kokonaisen etnisen ryhmän tuomitsemisen tai kaikki maahanmuuttajat yleistävän leimaamisen rikollisiksi ja tukien väärinkäyttäjiksi, tulee aina välttää. Syntyperän korostaminen rikoksiin liittyvissä tapauksissa on esimerkki tästä.

Tässä lieneekin armoitetun arvojohtajamme suurin aikaansaannos!! 

[retired]

Historialliset etniset vähemmistömme ja maahanmuuttajat tuovat Suomelle kielitaitoa, kulttuuriosaamista ja muita voimavaroja, joita olemme vasta hyvin pienessä mittakaavassa osanneet yhteiseksi hyväksi hyödyntää.

Näillä sitä mennäänkin  pitkälle!! Hyvä Tarja!

Vastaus tähän on työlainsäädännön kehittäminen ja valvonnan tehostaminen, ja esimerkiksi työlupaharkinnan soveltaminen.

Meillä on nytkin, ja on ollut pitkään työlainsäädäntöjä, mutta kun niitä ei tarvitse noudattaa, kukaan ei valvo, lain rikkojat eivät saa mitään teoistaan eivätkä teot usein edes johda tutkintaan koska tekojen todistaminen on vaikeaa.

[Tommi Korhonen]

Historialliset etniset vähemmistömme ja maahanmuuttajat tuovat Suomelle kielitaitoa, kulttuuriosaamista ja muita voimavaroja, joita olemme vasta hyvin pienessä mittakaavassa osanneet yhteiseksi hyväksi hyödyntää.

Ööh. LOL!

Miksei tuo eliitti pysty koskaan kvantifioimaan tuota rikkautta ja voimavaraa? Ei edes erittelemään! Tuo presidentti Halosen lausunto on niin täyttä sontaa että olisin sen valmis sellaiseksi sanomaan ääneen myös rouva presidentin läsnäollessa. Mitä hyötyä tuosta "kulttuuriosaamisesta" on Suomelle ollut? Entä millaisia ja miten hyödynnettäviä nämä voimavarat ovat? Millaisella rahoituspohjalla tuo hyödyntäminen on, ja miten siihen laitetut panokset saadaan yhteiskunnalle takaisin? Millä aikavälillä?
Itse kysymysta "kielitaidon ja kulttuuriosaamisen" olemassaolosta en sinänsä kiistä, osaavathan maahanmuuttajat omaa kieltään, ja tuntevat oman kulttuurinsa. Ja joissain tapauksissa joissa lähtömaa/lähtöviitekulttuuri on esimerkiksi merkittävä kauppakumppani on myös taidoista jotain hyötyä.

Mutta paljonko meillä on saksalaisia tai englantilaisia ongelmamaahanmuuttajia joiden integrointi tai huoltosuhde on ongelma?

Samoin tuolla aiemmin olleessa professorin puheessa mainittiin se rikkaus. Voi kun olisi saanut tuollaisessa tilanteessa olla paikalla ja kysyä että miten hän määrittelee rikkauden ja miten se on kvantifioitavissa Suomen Valtion eduksi, lyhyellä tai pitkällä aikavälillä. Ai että haluaisin sanoa tuon kysymyksen ääneen livenä jossain presidenttien ja professorien läsnäolollaan kunnioittavassa mokutustapahtumassa. Sen jälkeen olisi hienoa katsella kun päät poksahtelevat sisäänpäin ja (rasistisuudestani tyrmistyneessä) hiljaisuuden vallitessa kysymyksiin yritetään änkyttää vastausta joka ei kuitenkaan tule suusta ulos.

(Toki kokenut mokuttaja tuohon jonkin vakifraasin pystyisi vetämään, vaikka että "ei kaikkea kulttuurillista rikkautta voi mitata rahassa!". Ja "On rasistista vaatia että ulkomaalaislähtöinen ihminen muuttuisi suomalaiseksi ja heillä täytyy olla maahanmuuttajuudestaan huolimatta oikeus ylläpitää kulttuuriaan myös Suomessa, sillä käyväthän suomalaisetkin ulkomailla lomamatkoillaan!")

[as336uyli]

Tiivistelmä:
"Maahanmuutto on superplushyvää."

Tuon laulun olen kuullut joskus ennenkin.

Ironisen osuvaa kylläkin että tätä hölynpölyä esitettiin tällä kertaa Säätytalolla...

[Roope]

Kolmessa puheenvuorossa tähdennettiin, että ulkomailla asuu yli miljoona suomalaistaustaista, joten jne. Argumentti on joidenkin mielestä edelleen freesi ja pätevä.

[Phantasticum]

Voisin kommentoida tekstejä enemmänkin, jos jaksaisin. Koska en jaksa, tyydyn vain toteamaan, että jotkut tuntuvat elävän yhä edelleen aikaa, jossa monikulttuurisuus on vasta tuloillaan.

Oikeassa elämässä monikulttuurijuna meni jo. Seminaarissa pidetyt esitelmät ovat täydellistä unelmahöttöä vailla minkäänlaista yhteyttä todellisuuteen. Juuri sitä höttöä mitä ihmiset odottavat seminaareissa kuulevansakin.

[Kari Kinnunen]

Individualistinen, egalitaristinen ja kosmopoliittinen liberalismi sopii
kenties osalle urbaanin, postmodernin informaatioyhteiskunnan jäsenistä.
...

Niin siis, että mitäkö että?

Mitähän tuo mahtanee olla Suameksi, Manseksi tahikka Savoksi?

[Maxwell Smart]

Veit Kari jalat suustani.

[Epäjärjestysmies]

Olen ensimmäisen kerran koskaan samaa mieltä DDR:n tunnustamiskomitean varapuheenjohtajan kanssa siitä, että maahanmuuttoasioita tulee välittää "totuudellista" tietoa.

Eihän tässä oikeastaan mitään muuta sanottavaa olekaan koko asiasta.

Erityisen hyvä on, jos totuudellisessa tiedossa on erilaiset faktat eritelty maahanmuuttajien lähtömaa, uskonto ym seikat huomioon ottaen.

[as336uyli]

Individualistinen, egalitaristinen ja kosmopoliittinen liberalismi sopii
kenties osalle urbaanin, postmodernin informaatioyhteiskunnan jäsenistä.
...

Niin siis, että mitäkö että?

Mitähän tuo mahtanee olla Suameksi, Manseksi tahikka Savoksi?

Minä osaan jonkin verran paskapuhetta; voin suomentaa:

"Jotkut ihmiset tykkäävät siitä, että yhteiskunta perustuu yksilönvapauksiin sekä yksilön vastuuseen omasta elämästään ja tekemisistään."

Huomaatko miksi asia sanottiin vähän vaikeaselkoisesti?  

[Kari Kinnunen]

Minä osaan jonkin verran paskapuhetta; voin suomentaa:

"Jotkut ihmiset tykkäävät siitä, että yhteiskunta perustuu yksilönvapauksiin sekä yksilön vastuuseen omasta elämästään ja tekemisistään."

Huomaatko miksi asia sanottiin vähän vaikeaselkoisesti?  

Aha, asia selvä sitten. Kiitoksia käännöksestä.

Ja juu, kyllä hoksaan.