Perussuomalaiset ja kulttuuri

[Kimmo Pirkkala]

On tyypillistä konservatiivista (pseudo)logiikkaa, että vain välittömästi ulosmitattavat hyödyt ovat oikeita hyötyjä. Tähän perustuu esim. yritysten kvartaalitalous.

Vielä pseudoloogisempaa on väittää että hyötyjä on olemassa vaikkei sitä voida mitenkään osoittaa.

Kaikki kukoistavat ja taloudellisesti hyvinvoivat kulttuurit ovat ylläpitäneet suurta taiteiden kirjoa

Ovat, sillä taloudellinen hyvinvointi antaa siihen varaa. Mutta logiikka ei näytä menneen niinpäin että taiteet => taloudellinen hyvinvointi, vaan taloudellinen hyvinvointi => taiteet. Enkä äkkiseltään usko, että sitä olisi tehty julkisin verovaroin juuri missään muualla kuin nyky-hyvinvointivaltioissa.

Jos 1600-luvun hollantilaiselle olisi ehdotettu että valtion on tuettava velkarahalla taidemaalareitaan, olisi hän pitänyt ehdotusta pähkähulluna. Siitäkin huolimatta että sikäläiset taidemaalarit olivat jo omana aikanaan arvostettuja.

[Tauski]

Viittaukset Bachin ja Rembrandtin menestymiseen omien töidensä ansioilla ilman "punavihreitä apurahalautakuntia" särähtävät korvaan. 1600-luvun Hollannissa kukaan tuskin saattoi odottaa yhteiskunnalta tukea yhtään mihinkään. Toisaalta ei tarvinnut myöskään maksaa veroja tuloistaan. Tämäkö on päämäärä?

Kaikki kukoistavat ja taloudellisesti hyvinvoivat kulttuurit ovat ylläpitäneet suurta taiteiden kirjoa

Juuri näin. 400 vuotta sitten se tapahtui upporikkaiden mesenaattien rahoituksella. Korkean verotuksen hyvinvointivaltiossa tarvitaan myös yhteiskunnan apua (eli näiden samojen mesenaattien maksamia verorahoja).

Lohjan Riikalle: Sen sijaan, että ajatte alas kaupunginorkesterin, miksette lähtisi pohtimaan, miten sen toimintaa voitaisiin kehittää? Orkesterin muusikot voisivat kiertää kouluissa esittelemässä ohjelmiansa ja tehdä yhteisiä projekteja soittamista harrastavien nuorten kanssa. Rahallinen panostus hyödyttäisi paljon suurempaa osaa kuntalaisista ja "elitisminkin" leima hälvenisi samalla.

[Parasiittiö]

On tyypillistä konservatiivista (pseudo)logiikkaa, että vain välittömästi ulosmitattavat hyödyt ovat oikeita hyötyjä. Tähän perustuu esim. yritysten kvartaalitalous.

Kaikki kukoistavat ja taloudellisesti hyvinvoivat kulttuurit ovat ylläpitäneet suurta taiteiden kirjoa - miettikääpä esim. hansakaupan aikaista Pohjois-Saksaa ja Hollantia.

Todellisessa hyvinvoinnissa talous tukee taiteita ja taiteet taloutta.

Tämä on ilmeisesti olevinaan jonkinlainen argumentti sen puolesta, että Suomen valtion tai kuntien kulttuuripanostuksia ei missään tapauksessa koskaan saa leikata vähääkään. Mutta ei oikein vakuuta.

En tosin edelleenkään tiedä esimerkiksi valtion kulttuurijuttuihin paneman rahan määrää.

Haluaisin myös muistuttaa, että kulttuuripanostuksissakin kai ainakin jossain määrin luulisi pätevän se, että jotkin panostuskohteet voidaan luokitella tärkeämmiksi tai hyödyllisemmiksi ja jotkin vähemmän tärkeiksi.

Korkean verotuksen hyvinvointivaltiossa tarvitaan myös yhteiskunnan apua (eli näiden samojen mesenaattien maksamia verorahoja).

Tässä ajatuksessa vaikuttaa olevan jonkinlaista järkeäkin. Ekalla sivulla itsekin muistaakseni kaavailin jotain veronmaksajien motivointiteoriaa perusteluna valtion kulttuuri-instituutioille...

[Kimmo Pirkkala]

400 vuotta sitten se tapahtui upporikkaiden mesenaattien rahoituksella. Korkean verotuksen hyvinvointivaltiossa tarvitaan myös yhteiskunnan apua (eli näiden samojen mesenaattien maksamia verorahoja).

Eivät ne mesenaatit vastikkeetta rahaa antaneet, vaan ne ostivat taidetta. Miksei se olisi mahdollista nykyisinkin? Onhan meillä lukuisia omillaan pärjääviä taiteilijoita (toivottavasti suurin osa), jotka eivät yhteiskunnalta kerättyjä pakkomaksuja tarvitse.

Verotuksen sotkeminen siihen että taiteilijat "eivät sen vuoksi pärjää" on nyt ihan hatusta vedettyä höpinää. Verotuksesta huolimatta niin rikkaat, keskiluokkaiset kuin köyhätkin ovat tänä päivänä paljon vauraampia käytettävissä olevien tulojensa suhteen kuin 400v sitten. Ja suhteessa väkilukuun länsimaissa on varmasti paljon enemmän itsensä elättäviä taiteilijoita kuin 400v sitten. Siitä huolimatta elätämme lukuisan määrän sellaisiakin taiteilijoita, jotka eivät omin avuin pärjäisi taiteellaan.

Vieläkään ei kuulu sitä perustelua, miksi taidetta kuluttamaton henkilö on pakotettu maksamaan taiteesta jota hän ei halua ?

[Tauski]

Eivät ne mesenaatit vastikkeetta rahaa antaneet, vaan ne ostivat taidetta. Miksei se olisi mahdollista nykyisinkin?

Tässä annetaan ymmärtää, että valtion apurahat jaetaan tulosvastuuttomaan laiskotteluun vailla työsuunnitelmia tai muita perusteluja. Hieman asiaa tutkittuasi voit todeta, ettei diili ole ihan tällainen.

Verotuksen sotkeminen siihen että taiteilijat "eivät sen vuoksi pärjää" on nyt ihan hatusta vedettyä höpinää.

Taidat hieman väännellä sanomisiani.

länsimaissa on varmasti paljon enemmän itsensä elättäviä taiteilijoita kuin 400v sitten. Siitä huolimatta elätämme lukuisan määrän sellaisiakin taiteilijoita, jotka eivät omin avuin pärjäisi taiteellaan

Niinpä... Länsimaissa on myös paljon enemmän ihmisiä, joilla on varaa kustantaa oma koulutuksensa ja terveydenhuoltonsa kuin 400 vuotta sitten. Silti olemme päättäneet auttaa lukuisaa määrää niitä, joilla ei ole. Taiteilijoiden tapauksessa saamme jopa vastiketta rahoillemme. On aika julmaa ajatella, että taitelijat ovat ainoa ammattiryhmä, joiden pitäisi elää samoilla ehdoilla, kuin kollegojensa 400 vuotta sitten.

Loputtomiin voidaan riidellä siitä, onko Amerikan malli parempi kuin meidän. Siellähän (kärjistäen) kaikki hoitavat omat kulunsa , superrikkaille kerääntyy valtavat rahavarannot ja heidän almuistaan kustannetaan kulttuuri. Itse en halua elää sellaisessa yhteiskunnassa.

[requiem]

(http://i54.tinypic.com/14iq2ja.png)

Tuollaisesta ministeriön (uusimmasta) tutkimuksesta: Tietoa taiteilijoista-selvitykseen

[Kimmo Pirkkala]

Itse en halua elää sellaisessa yhteiskunnassa.

Itse en haluaisi elää yhteiskunnassa, jossa on pakko maksaa asioista jotka ovat täysin tarpeettomia ihan vaan sen vuoksi että olisi olemassa hyödyttömien tyhjäntoimittajien "luova luokka", jotka ovat etuoikeutettuja "toteuttamaan itseään" toisin kuin me muut, jotka joudumme käymään vaan tylsästi töissä.

[JR]

Olin tässä iltasella kokouksessa, missä käsiteltiin yhdistysten ja kuntien palvelutuotannon/ mahdollisuuksien välisiä suhteita. Pohdiskelimme, että julkiset käytännöt pahimmassa tapauksessa halvaannuttavat asioita, mitä niitten pitäisi edistää. Joissain kunnissa on ulkoistettu joitain toimintoja kolmannelle sektorille, mikä saattaa olla vain hyväksi. Kulttuuritoimen voisi hyvin ulkoistaa järjestöille.

[Tanaquil]

Tuollaisesta ministeriön (uusimmasta) tutkimuksesta: Tietoa taiteilijoista-selvitykseen

Koko keskustelu kulttuurin tukemisesta on tässä ketjussa jokseenkin redusoitunut väittelyksi kuvataiteilijoiden apurahoista, jotka ovat vain yksi häviävän pieni osa koko kulttuurisektorin ylläpitämiseen käytetystä, muihin menolähteisiin verrattuna mitättömän pienestä summasta. Lisäksi, kuten aiemmin joku jo valistikin, osa apurahoista tulee erilaisilta yksityisiltä säätiöiltä. Tuon requiemin yllä mainitseman selvityksen mukaan "vuonna 2000 taiteilijatuen osuus valtion menoista oli 0,04 %, taide- ja kulttuuribudjetista 6 % ja veikkausvoittovaroista 9 %". Tällä suoralla taiteilijatuella tarkoitetaan tukea, joka voidaan myöntää suoraan taiteilijalle tai taiteilijoiden työryhmille, esim. apurahat ja palkinnot. Tuo 0,04% osuus valtion menoista sisältää kaikille taiteenaloille annetut taiteilijatuet: kuvataiteen lisäksi mm. säveltaide, kirjallisuus, elokuvataide jne.

Mitä taiteen ja kulttuurin osuuteen valtion budjetista tulee, v. 2010 budjetista Opetus- ja kulttuuriministeriön määrärahojen osuus oli 6,2 Mrd., josta leijonanosa koulutussektorin menoja. Taiteelle ja kulttuurille määrärahoista liikeni 383,5 milj. euroa - tähän sisältyy sellaisia oleellisia menokohteita kuten valtionavustukset yleisille kirjastoille, museoille, orkestereille, Valtion taidemuseon toimipisteiden sekä Suomenlinnan toimintakulut, kulttuuriympäristöjen suojelu ym. Tästä summasta 197 milj. on peräisin veikkausvoittovaroista. Joku viitseliäs voi tähän laskea, montako promillea 383,5 milj. on tämän vuoden budjetista (50,2 Mrd.), mutta kyllä kulttuurisektoria tässä maassa pyöritetään ihan nappibudjetilla. Kivahan se on huudella, että otetaan kaikki (valtion) apurahat pois ja annetaan kulttuurilaitosten rahoittaa toimintansa sponsoreiden ja mesenaattien tuella, mutta nämä ovat "säästökohteina" kyllä yksi hyttysen pieru meressä. Kulttuuriin sietäisi suunnata lisääkin toimintarahoitusta, kunnissa kun on sitten edellisen laman jaettu sille sektorille lähinnä jatkuvaa kurjuutta. 

[Kimmo Pirkkala]

About joka ikiseen valtion menoleikkausehdotukseen tulee vastauksena "tämä on häviävän pieni osa budjetista". Oli kyse maahanmuutosta, kulttuurista tai päikkäripeitoista, vastaus on sama. Säästäminen on siis mahdotonta, sillä tarpeeksi kun jyvitetään, ei meillä isoja menoja olekaan.

JR:ltä hyvä näkemys. Yhteiskunnan tuki passivoi ja halvaannuttaa kehitystä.

[Parasiittiö]

Mikäli Tanaquil-nimimerkin luvut pitää paikkansa (itse en laiskana "elämäntaiteilijana" jaksa paljon lähdeaineistoja kaivella), niin vaikuttaisi siltä, että valtion kulttuuripanostuksista saisi enintään joitain kymmeniä miljoonia euroja "helposti" irti - jos kerran verorahaa toimintaan isketään vajaa 200 miljoonaa. Toisaalta joidenkin kymmenien miljoonien eurojen lisäpanostuksella voisi olla jo innostava merkitys, mikä ei kai olisi mahdoton ajatus, jos jostain muualta pääsisi leikkaamaan samalla satoja miljoonia. Kulttuurirahat mennee sentään Suomen kansan jollekin osalle, joka toivottavasti osaa tehdä niillä edes jotain etäisesti hyödyllistä täällä, eivätkä sinkoa automaattisesti kansantalouden ulkopuolelle kehitysavun tai mamun sosiaalituella rahoittamien rahalähetysten lailla.

Toisaalta esimerkiksi JR-nimimerkin ja Slunga-Poutsalon kommenteista päätellen kuntatasolla tilanne voisi ehkä olla hyvinkin toinen valtioon verrattuna.

[Tanaquil]

Mikäli Tanaquil-nimimerkin luvut pitää paikkansa (itse en laiskana "elämäntaiteilijana" jaksa paljon lähdeaineistoja kaivella)

Luvut ovat peräisin Valtiovarainministeriön sivuilta (http://budjetti.vm.fi), sieltä löytyy helposti talousarvioesitys tulevalle vuodelle sekä muutaman edellisen vuoden budjetit. Määrärahojen alta saa näkyviin kunkin ministeriön alakohtaiset määrärahat. Ensi vuoden talousarvioesityksessä ei vielä ollut tarkkoja kokonaisssummia taiteen ja kulttuurin määrärahojen osalta, siksi poimin viestiini kuluvan vuoden luvut.

Laskimeen tarttumattakin näkee, että taiteen ja kulttuurin osuus valtion budjetista on alle prosentin luokkaa (josta vieläpä puolet rahoitettu veikkausvoittovaroista) - mutta Kulttuurin satelliittitilinpito -raportista (2008) ilmenee, että v. 2005 kulttuurin osuus Suomen bruttokansantuotteesta oli 3,2 prosenttia ja osuus työllisistä 4,2 prosenttia. Lisäksi kulttuurin osuus bruttokansantuotteesta oli suurempi kuin esimerkiksi alkutuotannon, perinteisten teollisuuden toimialojen tai matkailun. Vuonna 2005 Suomi vei kulttuurituotteita ja palveluita yhteensä yli 700 miljoonalla eurolla. Toisin sanoen, varsin pienellä panostuksella kulttuurisektori tuottaa ihan mitattavillakin kriteereillä moninkertaisen tuotoksen. Kulttuurin vaikutusta ihmisten hyvinvointiin on vaikeampi mitata kuin konkreettista kulttuurituotteiden vientiä tai kulttuurin euromääräistä osuutta kulutuksesta, mutta lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet kulttuuriharrastusten tuovan terveyttä ja pitkää ikää.

Edit: Lisätään tähän vielä muuan empiirinen kokemus sieltä kuntatason kulttuurielämästä. Muuan läheisesti tuntemani kulttuurisektorin toimintayksikkö tuottaa huonoina vuosina suunnilleen nollatulosta (= tulot samaa luokkaa kuin kaupungin sille budjetoimat menot), hyvinä vuosina päästään plussan puolelle (= tulot suuremmat kuin menot). Kyseinen yksikkö ei plussatuloksistaan hyödy euroakaan, sillä sosiaali- ja terveystoimi ylittää budjettinsa joka ikinen vuosi. Niinpä tältä pieneltä kulttuuriyksiköltä ja muilta kaltaisiltaan vuosi toisensa jälkeen niistetään ylijäämä kyseisen alijääämän katteeksi. Kaupungin suhtauminen on sellaista, että kiltisti määrättyjä säästöjä toteuttavia ja jopa ylijäämää tuottavia yksiköitä ei "palkita" tästä mitenkään, vaan enemmänkin asenne on se, että kun tänä vuonna yksikkö pystyi toimimaan X määrällä rahaa, kyllä ensi vuosikin menee samalla määrärahalla, tai jospa siitäkin voisi vielä vähän nipistää pois. Tämä jos mikä on lypsävän lehmän tappamista.

[Kimmo Pirkkala]

Laskimeen tarttumattakin näkee, että taiteen ja kulttuurin osuus valtion budjetista on alle prosentin luokkaa (josta vieläpä puolet rahoitettu veikkausvoittovaroista) - mutta Kulttuurin satelliittitilinpito -raportista (2008) ilmenee, että v. 2005 kulttuurin osuus Suomen bruttokansantuotteesta oli 3,2 prosenttia ja osuus työllisistä 4,2 prosenttia. Lisäksi kulttuurin osuus bruttokansantuotteesta oli suurempi kuin esimerkiksi alkutuotannon, perinteisten teollisuuden toimialojen tai matkailun. Vuonna 2005 Suomi vei kulttuurituotteita ja palveluita yhteensä yli 700 miljoonalla eurolla. Toisin sanoen, varsin pienellä panostuksella kulttuurisektori tuottaa ihan mitattavillakin kriteereillä moninkertaisen tuotoksen.

Väitätkö että ilman valtion tukea kulttuurille kulttuurialojen osuus bkteestä tai viennistä painuisi nollaan? Tuskin väität, eli ei voida sanoa niin että valtion tuki olisi se panos ja bkt & vienti tulos. Ylipäätään ei ole varmaa että näiden asioiden välillä edes olisi selvää korrelaatiota. On mahdollista että sekä bkteen että viennin kulttuuriosuus ei tippuisi juuri ollenkaan vaikka kaikki valtiontuet lopetettaisiin.

[Kimmo Pirkkala]

Edit: Lisätään tähän vielä muuan empiirinen kokemus sieltä kuntatason kulttuurielämästä. Muuan läheisesti tuntemani kulttuurisektorin toimintayksikkö tuottaa huonoina vuosina suunnilleen nollatulosta (= tulot samaa luokkaa kuin kaupungin sille budjetoimat menot), hyvinä vuosina päästään plussan puolelle (= tulot suuremmat kuin menot). Kyseinen yksikkö ei plussatuloksistaan hyödy euroakaan, sillä sosiaali- ja terveystoimi ylittää budjettinsa joka ikinen vuosi. Niinpä tältä pieneltä kulttuuriyksiköltä ja muilta kaltaisiltaan vuosi toisensa jälkeen niistetään ylijäämä kyseisen alijääämän katteeksi. Kaupungin suhtauminen on sellaista, että kiltisti määrättyjä säästöjä toteuttavia ja jopa ylijäämää tuottavia yksiköitä ei "palkita" tästä mitenkään, vaan enemmänkin asenne on se, että kun tänä vuonna yksikkö pystyi toimimaan X määrällä rahaa, kyllä ensi vuosikin menee samalla määrärahalla, tai jospa siitäkin voisi vielä vähän nipistää pois. Tämä jos mikä on lypsävän lehmän tappamista.

Hassua, miten asiat voi nähdä eri tavalla. Minusta tämä yllä kuvaamasi tapaus kertoo juuri siitä, että kulttuurialallekaan ei tee hyvää olla julkisen valtakoneiston peukalon alla. Eikö tämä ole juuri hyvä esimerkki siitä, että jos ko. kulttuuriyksikkö olisi vaikka oma yrityksensä, niin se pärjäisi paljon paremmin?

Meikäläisen kommenteista saa helposti sellaisen kuvan (varmaankin) että vihaan kulttuuria. En vihaa. Minun mielipiteeni on vain se, että julkishallinnon ja kulttuurialan avioliitto ei ole hyväksi kummallekaan.

[Tanaquil]

Väitätkö että ilman valtion tukea kulttuurille kulttuurialojen osuus bkteestä tai viennistä painuisi nollaan? Tuskin väität, eli ei voida sanoa niin että valtion tuki olisi se panos ja bkt & vienti tulos. Ylipäätään ei ole varmaa että näiden asioiden välillä edes olisi selvää korrelaatiota. On mahdollista että sekä bkteen että viennin kulttuuriosuus ei tippuisi juuri ollenkaan vaikka kaikki valtiontuet lopetettaisiin.

En väitä. Tietyt em. raportissa mainitut yksityiset kulttuuritoimijat, kuten kirjankustantamot ja ääniteteollisuus, todennäköisesti pystyvät ylläpitämään tuotantoa ja harjoittamaan vientiä ilman valtion tukea. Sen sijaan julkisen sektorin puolella valtion tukien poistamisella olisi tuhoisa vaikutus mm. kunnankirjastojärjestelmän ja yhteiskunnan muistiorganisaatioiden toimintaan. Samoin kulttuuriympäristöjen suojelu ja ylläpito vaarantuisi vakavasti. Pelkällä yksityisellä sponsorirahoituksella pitkäjänteinen työ näillä aloilla on mahdotonta. Kulttuurisektori on työvoimavaltainen, eli vaikutus työllisyyteen olisi myös hyvin negatiivinen.

Mitä äskeiseen esimerkkiini kulttuurisektorilta tulee, viittaan yllämainittuun: pelkällä yksityisellä sponsorirahoituksella pitkäjänteinen työ näillä aloilla on mahdotonta eli ne kaupungin budjetistaan osoittamat varat ovat välttämättömiä. Plussatulos ei tarkoita sitä, että nettotulos (tulot miinus menot) muodostuisi suuremmaksi kuin kaupungin yksikölle budjetoimat määrärahat - missä tapauksessa toiminta vasta olisi mahdollista ilman julkista rahoitusta. Kyseinen yksikkö ei ole kirjasto, mutta mieti hetki vaikka sitä, miten hyvin esim. kunnankirjastot mahtaisivat toimia yrityspohjalta. Meilä on varsin laadukas ja kaikkien kansalaisten saavutettavissa oleva verkosto juuri mm. kirjastojen ja muistiorganisaatioiden osalta, samoin taidealojen koulutus harrastustasolta alkaen (mm. musiikkiopistot) - eikä näiden perustaa ole mitään syytä rapauttaa yhtään enempää kuin jo edellisen laman aikana tehtiin.

[JR]

Nykyään on vissiin vallalla sellainen käsitys, että oikea taide ei voi alistua markkinavoimien alttarille ja että taide on taidetta taiteen vuoksi. Ymmärrän toki asian, mutta olisiko kuitenkin parempi antaa taiteilijoitten kokea "luomisen tuskaa" hiukan enemmän, niin olisivat ne lopputuotteet hiukan jalostuneempia?

Usein tuntuu, että taide on eristäytynyt maailman todellisuudesta ja yhteiskunta mahdollistaa kaikenlaisen pienten piirien sekotaiteilun jossain Kiasman kellarissa.
Toisaalla rakennetaan rumia taloja, suunnitellaan huonoja ympäristöjä ja betonikouluja, joissa lapset voivat huonosti. Minulle esim. modernismi on vain huono selitys ja postmodernismi huono yritys parantaa jotain sellaista, mikä ei korjaamallakaan parane.
Minulle sopisi, että luovuus otettaisiin mukaan kaikkeen inhimilliseen toimintaan mukaan sieltä kellarista. Rakennettaisiin malliksi vaikka yksikin viihtyisä koulu.

[Kimmo Pirkkala]

Sen sijaan julkisen sektorin puolella valtion tukien poistamisella olisi tuhoisa vaikutus mm. kunnankirjastojärjestelmän ja yhteiskunnan muistiorganisaatioiden toimintaan. Samoin kulttuuriympäristöjen suojelu ja ylläpito vaarantuisi vakavasti.

En kannata julkisin varoin ylläpidetyn kirjastojärjestelmän purkamista. Sillä on vankka kansansivistyksellinen merkitys ja kannatan kirjastojärjestelmän ylläpitämistä nykyisellään. Ylipäätään sellainen kulttuuri, jota "massat" hyödyntävät nauttii varmasti laajaa kansansuosiota ja pidän sellaista arvokkaana.

[JR]

Kulttuuria on kovin monenlaista. Itse en niin välitä "korkeakulttuurista" oopperaan minua ei saisi kampeamallakaan. Sensijaan pidän oikein tärkeänä "kansankulttuuria", elikkä kaikenlaista kansansivistystä. Minusta on hienompaa, että kulttuurinharrastaja laulaa itse, kuin että menee konserttisaliin istumaan ja kuuntelemaan toisen laulamista. Toki parhaimmillaan nämä tukevat toisiaan.

[requiem]

Meikäläisen kommenteista saa helposti sellaisen kuvan (varmaankin) että vihaan kulttuuria. En vihaa. Minun mielipiteeni on vain se, että julkishallinnon ja kulttuurialan avioliitto ei ole hyväksi kummallekaan.

Ja koska saman voi varmasti tehdä omistanikin, niin avataan tätä asiaa vielä pikkuisen enemmän.

Sen lisäksi että julkishallinnon ja kulttuurialan avioliitto ei näytä olevan hyväksi kummallekkaan osapuolelle, niin kyseisen avioliiton aiheuttamat epäkohdat välittyvät myös aina ympäröivään yhteiskuntaankin.

Toki taiteen, kulttuurin, urheilun ja sivistyksen tukeminen ovat kivoja asioita, en minä tätä kiistä. Jokaisella tulee olla oikeus tukea sellaista taidetta, kulttuuria, urheilua ja sivistystä josta hän pitää. Periaatteellisesti ongelmalliseen tilanteeseen päädytään, kun tällaisissa mielipideasioissa byrokraattikoneisto alkaa tekemään päätöksiä siitä kuinka väkivaltakoneiston kautta haalittua omaisuutta aletaan jakaa uudelleen.

Me emme nyt siis käy ideologista taistelua siitä, että pitääkö kulttuuria tuottavilla tahoilla olla hauskaa vai ei, vaan siitä että onko oikein vai ei varastaa varallisuutta väkivaltakoneiston avustuksella poliitikkojen jaettavaksi oikeiksi koetuille tahoille. Varallisuuden varastamista vastustavat tahot eivät väitä lopputulosten olevan välttämättä vääriä ja huonoja, mutta periaatteellisesti prosessi vain on väärin.

Koska kuitenkin jotain konkreettista muutosta pitää ehdottaa. Todennäköisesti asiassa päädytään puolimatkan konsensusratkaisuun, niin en siis ehdota kaiken julkisen rahoituksen lopettamista kulttuurille. Yleissuuntauksena olisi kuitenkin toivottavaa, että rahoitusta sidoittaisiin tuettaviessa kohteissa kulutusmääriin ja kansalaismielipiteeseen. Luonnollisesti tuollaisen mallin muotoilussa pitää ottaa huomioon mitä moninaisimpia seikkoja, joten en nyt ala tähän kaikkea availemaan - osin jo siitäkin syystä etten ole vielä saattanut omaa pähkäilyprosessianikaan loppuun.

Mutta yksi esimerkki. Olen samaa mieltä esim. wekkulin kanssa kirjastoista. Kyseisen kulttuurimuodon kohdalla yleiset suuntaviivat on helppo vetää. Jos kirjasto vetää paljon ihmisiä, on tämä merkki siitä että ihmiset haluavat kirjastopalveluita - rahoitusta tälle palvelulle ei ainakaan leikata. Jos kirjasto ei vedä ihmisä, ei halua kirjastopalveluille - rahoitusta ei ainakaan koroteta. Teoksien hankkimisehdotuksilla yleisö myös pääsee ilmaisemaan sen, mitä he haluavat lukea. Toki tärkeää on myös muu yleisöpalaute, koska pienet kävijämäärät (huolimatta suuresta kiinnostuksesta) voivat johtua myös huonosta palvelutasosta. 

[JR]

Kirjasto nyt ei ole varsinaisesti kulttuurilaitos, vaan yhtälailla hyötykirjallisuuden lainauspaikka. Kirjastojen asema on määrätty kuntalaeissa.

[Tanaquil]

Kirjasto nyt ei ole varsinaisesti kulttuurilaitos, vaan yhtälailla hyötykirjallisuuden lainauspaikka. Kirjastojen asema on määrätty kuntalaeissa.

Yhtä lailla kirjastojen valtionosuudet ja avustukset kirjastorakennusten rakentamiseen tulevat siltä Opetusministeriön taiteen ja kulttuurin momentilta. Tietysti on hieman rajanvetoa, katsotaanko kirjastot enemmän kulttuuri- vai sivistyspalveluksi. Se, mistä monet tavalliset käyttäjät näyttävät olevan tietämättömiä muistiorganisaatioiden suhteen (kirjastot, museot, arkistot), on se, että niiden ainoa tehtävä ei ole tarjota kansalaisille viihdettä, vaan tallettaa kukin oman alansa mukaisesti kulttuuria aineellisten ja aineettomien tuotteiden muodossa - toimia kansakunnan yhteisenä muistina. (Museoilla tähän tehtävään liittyy olennaisesti myös tutkimustyö.) Esim. kirjastoverkostossa maakuntakirjastot tyypillisesti hankkivat ja pitävät yllä laajaa kokoelmaa omaan alueeseensa liittyvää aineistoa; Kansalliskirjaston Fennica-kokoelman tarkoitus on tallettaa kaikki (?) suomen kielellä julkaistu aineisto; erikoiskirjastot (mm. Näkövammaisten kirjasto) tallettavat kukin oman erikoisalansa aineistoa; yliopistokirjastojen pääasiallinen tehtävä on tarjota opiskelua ja tutkimusta tukevaa (ja mahdollistavaa!) tieteellistä aineistoa. Aineistojen lisäksi yhtä oleellisena osana kirjastojen tehtäviin kuuluvat tietopalvelut.

[Boon Choo]

Pyydän jo heti valmiiksi postaamista tähän ketjuun, mutta kun en uuttakaan halunnut aloittaa. Sitä paitsi tämä on tuore ketju ja en näe tarvetta nostaa jotakin ikivanhaa takaisin pinnalle.

Pyydän vielä kulttuuripuritaaneilta anteeksi sitä että tämä koskee Spotify palvelua. Toisaalta tässä on kyllä Perussuomalaisiin kääntyvä juttu kyllä.

Eli: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/Kakkaa%20lumella%20-%20keskustalle%20nauretaan/art-1288353297335.html

Keskusta onnistui näin, mutta miten onnistuisi Perussuomalaiset? Tulisiko biisiehdotuksia peräkammarien junteista vai miten kävisi?

[Kimmo Pirkkala]

^Poliitikoilla tuntuu olevan pakkomielle syöksähdellä uusien tekniikoiden perässä. Usein se on vaan noloa.

[JR]

http://www.phnet.fi/kylat/putula/kirjasto.htm
Näitä luojan hulluja on pakko rakastaa.

[tjuguskegg]

Taiteilija Pentti Pullinen puolustaa perussuomalaisten taidelinjauksia tämän päivän Hämeen Sanomien (26.3.2011) mielipide-palstalla:

Perussuomalaisten möläytys oli täsmälaukaus oikeaan paikkaan

Viime sunnuntain alanurkassaan kulttuuritoimittaja Pirjo-Liisa Niinimäki sivalteli perussuomalaisten vaaliohjelmaa. He möläyttivät eduskuntavaaliohjelmansa kulttuuriosassa sammakoita suustaan. Puolue sanoi ääneen sen, mitä moni ei kehtaa: koska nykytaidetta voi olla vaikea ymmärtää, olisi kätevää, jos kaikki taide olisi samanlaista, kin Sibeliuksen, Edelfeltin ja Gallen-Kallelan aikoina.
Perussuomalaisten möläytys tekotaiteellisesta postmodernismista oli tämsälaukaus oikeaan osoitteeseen. Sitä todistaa jo asiasta syntynyt kohu. Vaaliohjelman sisältö on lähempänä arkitotuutta kuin monet kulttuuriviisaat ymmärtävätkään tai myöntävät. Ohjelmassa viitataan kultakauden taiteeseen ja sen arvojen palauttamiseen. Yllättävä veto puolueelta! Tarkemmin ajatellen, mikä voisikaan olla sen suurempi puoluepoliittinen kulttuuriteko.

Olen lähes varma, että suurin osa niin kansasta kuin poliitikoistakin väriin katsomatta ilahtuisi nähdessään Edelfeltin ja Gallen-Kallelan tasoista taidetta myös nykytaiteen museoissa. Mestariteokset loistaisivat tekotaiteen ja kaiken sen roinan keskellä, mitä nykyisin taiteena esitellään. Todella korkeatasoista nykytaidetta on esillä äärimmäisen harvoin enkä tarkoita vain tiettyä tyylisuuntaa, kuten realismia. Kaikki tyylisuuntaukset voivat sisältää hyvää tai huonoa, yleinen osaamisen taso on vain romahtanut sitten kultakauden.
Nykytilanne kuvataiteessa on muutenkin varsin huolestuttava. Musiikin puolella asiat ovat paremmin, jopa paremmin kuin sata vuotta sitten. Tämä näkyy kansainvälisenä menestyksenä. Maailmalta suomalaistähtiä löytyy nykyisin vain musiikin puolelta - kapellimestareista oopperalaulajiin ja nykyisin jopa rock-bändeihin. Vastaavia kuvataiteilijoita ei löydy yhtään. Miten tämä ylipäätään on mahdollista?

Mielestäni kuvataiteen alennustila johtuu suurelta osin perus- ja ammattikoulutuksen eroista ja puutteista. Kuvataide kärsii lähinnä klassisen koulutuksen alasajosta 1980- ja 1990-luvuilla. Missään taidekoulussa ei enää opeteta kunnolla esim. piirtämään ja maalaamaan. Musiikissa tätä virhettä ei ole tehty. Kaikki osaavat niin soittaa kuin laulaakin, kenties paremmin kuin Sibeliuksen aikoihin.
En kuitenkaan tarkoita, että nykytaiteen pitää olla samanlaista kuin sata vuotta sitten, vaan samantasoista tai parempaa. Nykytilanne on pahasti rempallaan, mutta parempaakin on jo näkyvissä. Nuoret taiteilijat tekevät taas realistista kuvaa ja haluavat oppia piirtämään ja maalaamaan vanhojen mestareiden tapaan.
Nykytaide ja tavallinen kansa eivät kohtaa tässä ajassa. Osaavatko persutkaan tilannetta parantaa jää nähtäväksi, mutta jo tavoite on hyvä ja kunnioitettava.

Parasta kalapaliikissa on kuitenkin se, että joku puolue ylipäätään kiinnittää huomiota kulttuuriasioihin ja synnyttää julkista keskustelua. Puolueen tähänastinen menestys antaa ymmärtää, että tälläkin möläytyksellä on vinha perä. Pilkkaamisen ja nolaamisen sijasta mediavaikuttajatkin  voisivat katsoa peiliin ja miettiä asiaa hetken toisellakin aivopuoliskollaan. Kunpa joku potkaisisi muitakin puolueita, että saataisiin taiteilijakunnan eläkeasiatkin reilaan. Takuueläke näyttää jäävän haaveeksi. Vaalilupauksesta saattaisi putkahtaa tuhatkunta muuten nukkuvaa ääntä sieltä sun täältä.

[ikuturso]

En tiedä onko oikea ketju. Persujen taidelinjauksia kun on puitu niin monessa ketjussa.

Kuinka tulikaan Tony Halmeen paskaläjätaideteosvertaus mieleen kun media mainosti tulevaa ARS11 näyttelyä. Mieleen palautettiin vanhojen ARS-näyttelyiden huippuhetkiä. Näytettiin kuvaa AIDS-vastaisesta taideteoksesta, jossa huoneessa pöydällä tehosekoittimet pyörittivät veren ja sperman sekoitusta.

Ja taas satoi persujen laariin. Yhtäkkiä persujen taidelinjaukset olivatkin varsin selkeitä ja kiistatta hyviä.

-i-

[ikuturso]

En tiedä onko oikea ketju. Persujen taidelinjauksia kun on puitu niin monessa ketjussa.

Kuinka tulikaan Tony Halmeen paskaläjätaideteosvertaus mieleen kun media mainosti tulevaa ARS11 näyttelyä. Mieleen palautettiin vanhojen ARS-näyttelyiden huippuhetkiä. Näytettiin kuvaa AIDS-vastaisesta taideteoksesta, jossa huoneessa pöydällä tehosekoittimet pyörittivät veren ja sperman sekoitusta.

Ja taas satoi persujen laariin. Yhtäkkiä persujen taidelinjaukset olivatkin varsin selkeitä ja kiistatta hyviä.

-
Yhteiskunnan ei tule osallistua millään tavalla ns. kulttuuriin.

Selvennätkö vähän?
Kannatatko siis kaikista valtion kulttuuriapurahoista luopumista?

Kaikkihan ei niitä saa, jolloin jakaessaan apurahoja vain joillekin kerrallaan, valtio osallistuu kulttuuriin ja määrittelee mikä on kulloinkin tukemisen arvoista toimintaa (siis kulttuuria, joka ei ilman tukia elättäisi tekijäänsä mutta jota silti kannattaa tuottaa).

-i-

[tosipaha]

Olli Immonen: Kulttuuripolitiikan vahvistettava suomalaista identiteettiä

Julkinen kulttuurirahoitus tulisi suunnata ensisijaisesti suomalaisen kulttuuriperinnön säilyttämiseen kansainvälisyyden tyrskeissä.

Suomalainen yhteiskunta on muovautunut aikojen saatossa sellaiseksi kuin se tänä päivänä meille näyttäytyy. Kansallemme on muodostunut verrattain lyhyessä ajassa yhteinen historia, kieli, perinteet, kulttuuri ja identiteetti. Kukaan ei vaali näitä asioita puolestamme globaalissa maailmassa, vaan meidän suomalaisten on tehtävä se itse.

Suomalaisuuden vaaliminen on tärkeä kansakuntaamme koossapitävä voima, joka ylläpitää ja edistää kansallista eheyttä. Kulttuuripolitiikka voikin parhaimmassa tapauksessa toimia tärkeänä suomalaisuuden hengen kohottajana. Tämän vuoksi on ensiarvoisen tärkeää, ettemme tue julkisen vallan toimesta mitään sellaista toimintaa, mikä murentaa suomalaista kansallisylpeyttä.

Taide on yksi kulttuurin peruselementeistä. Suomalainen esittävä ja ei-esittävä taide on ollut sekä kansallisesti että kansainvälisesti arvostettua. Suomalaiset ovat saavuttaneet suurta suosiota myös kirjallisuuden, arkkitehtuurin, kuvataiteen, muotoilun ja säveltaiteen saralla.

Julkisrahoitteisen taiteen ja kulttuurin on pyrittävä yhteisöllisyyden vahvistamiseen, ei yksilöllisten järkytyskokemusten aiheuttamiseen. Valtion myöntämiä kulttuuritukia olisikin kohdistettava siten, että niillä vahvistetaan suomalaista identiteettiä. Julkinen kulttuurirahoitus tulisi suunnata ensisijaisesti suomalaisen kulttuuriperinnön säilyttämiseen kansainvälisyyden tyrskeissä. Valtion taiteilija-apurahojen myöntäminen niin kutsutuille postmodernisteille on täten syytä lopettaa.

Nykytaiteen tuotanto olisi syytä saattaa yksityishenkilöiden ja markkinoiden vastuulle. Valtiovallan ei pitäisi tukirahoin antaa tekohengitystä sellaiselle kulttuuritarjonnalle, jolla ei ole kansan hyväksyntää eikä kysyntää.

Olli Immonen  (ps.) kansanedustaja

http://yle.fi/uutiset/olli_immonen_kulttuuripolitiikan_vahvistettava_suomalaista_identiteettia/6546929

Persuedustaja avautuu kulttuuripoliittisista näkemyksistään, eli vittu mitä paskaa, osa 99.

[IDA]

Lukematta toteaisin, että kulttuuripolitiikan nimenomaan pitää tukea kansallista kulttuuria ja siten kansallista identiteettiä. Ei siinä muuten mitään järkeä olisikaan. Ja kuntien tasolla tietysti paikallista kulttuuria ja paikallista identiteettiä.

Sille älymystölle, joka hengailee Arhinmäen järkkäämälle sottaamisseinälle johtavassa jonossa on toki sillekin oma tilansa.

[Elemosina]

Kulttuuriperinnön säilyttämisen lisäksi on kyllä luontevaa luoda samalla nykytaidetta, joka on tulevien polvien kulttuuriperintöä.

Kannattaa käydä Kiasmassa katsomassa useampaa näyttelyä, eikä jättää menemättä toista kertaa jos ensimmäisellä kerralla ei miellyttänyt. Nykytaiteen tehtävä on herättää elämyksiä tai oikeastaan tarkemmin ottaen ahaa-elämyksiä. Nykytaiteen kokeminen on minusta tavallaan vieläkin enemmän subjektiivista kuin tuttujen ja turvallisten kulttuuriperintöaarteidemme. Olemme tottuneet näkemään esim Gallen-Kallelan teoksia, tottumuksen kautta tulee tuttuuden tunne, jonka kautta tulee viehätys.
Kaikille ei kuitenkaan tule ahaa-elämystä nykytaiteesta. Toisille taas tulee ja he kokevat saavansa jotain uutta.

Nykytaide on kuitenkin tulevien sukupolviemme kulttuuriperintöä, joten kyllä sitäkin pitää tukea.