Hesari 03.11.-10, A6: "Halonen tutustutti kruunprinsessan tuleviin päättäjiin."

[Willy Whisper]

"Wille Rydman: Esiteltiin ihmisiä jotka eivät vielä ole vallassa."

-Näin siis erkkopravda eilen. Konsensus-Suomen esikuvassa Neuvostoliitossa saatettiin tietää vaalien tulokset etukäteen, mutta täällä pistetään paremmaksi: Tiedetään jo nyt tulevat päättäjät!

Suomi ei ole mikään valtio, vaan paikka kartalla missä kaikki kummallinen on mahdollista. Poliittinen eliitti (=harvainvalta) valitsee ja kasvattaa itse seuraajansa, eikä mikään valtiollisissa vaaleissa tapahtuva vallanvaihto ole kuvittelukyvyn tavoitettavissa.

Eräs 1980-luvulla esikuvamaa-Neuvostoliitossa vieraillut suomalainen liikemies joutui puolivirallissa iltariennoissa jännään tilanteeseen. Venäläinen keskustelukumppani huomasi hänet suomalaiseksi ja kuvitteli samantien "toveriksi". Venäläinen kehui Suomea: "Teillä suomalaisilla on hieno systeemi, jossa kyvykkäät nuoret poimitaan jo koulusta harrastamaan politikointia valtion suojissa. Sitten heistä kasvatetaan tulevat päättäjät. Meille Neuvostoliittoonkin pitäisi saada samanlainen..."

Esitelmä Suomen erinomaisesta nuorisopolitiikasta katkesi kun venäänpoika haistoi ettei keskustelukumppaninsa ollutkaan tovereita. No, nyt tiedätte.

Stadionin katsomon alle on rakennettu vuokrattavaa toimistotilaa tuottamaan vähän lisärahaa urheilulle. Taannoin erkkopravda kertoi siellä olevan kahdessa kerroksessa toimitilaa nuorisojärjestöjen yhteiselle nuorisojärjestölle, mikä sen puulaakin nimi nyt olikaan?. Laskin HS:n kuvasta 20-24 toimistohuonetta. Niissä jokaisessa siis istui poliittinen broileri t. untuvikko?

Poliittiset hautomot mahdollistavat nepotismin. Eräs ns. aktivismia 2000-luvulla tutkinut tutkija huomasikin törmäävänsä "tuttuihin sukunimiin", -tuttuihin jo 1960-luvulta. Aika jännää?

Poliittinen ryöhkeimmistömme ("parhaimmisto" varataan muuhun käyttöön) ei kuitenkaan omaa kristallipalloa: Samassa erkkopravdan numerossa (sivu B8) joudutaan toteamaan, että "Suomen itsenäisyyden juhlarahaston" (kaikkee ne keksiikin antaakseen meidän rahoja toisilleen!) rahoittama "huippu"asiantuntijoiden julkaisu vuodelta 1981, jonka piti kuvata Suomen taloutta v.2010, erehtyi jokaisessa tärkeässä asiassa, kuten Paavo Väyrynenkin uskoessaan itänaapurin ikuisuuteen.

Mikä tämä joukko oikein on?  Heidän ainoa osaamisensa on tyhmänsitkeä vallassapysytteleminen? Maan asioita he eivät ymmärrä, ja toisinaan jopa teettävät hallitusohjelmatkin joillain ulkomaisilla mainostoimistoilla.

[kapa.]

Kyllähän ammatit yleensäkin jossain määrin periytyy.
Ei kuitenkaan esim. eduskuntaan pääse jos ei saa riittävästi ääniä. Sinne olisi vuosien saatossa ahdettu paljon härskimmin puolueen miehiä jos tällaista pelikuviot sotkevaa kynnystä ei olisi.

Seuraajien kasvattaminen lienee kuitenkin osittain totta, koska mm. puolueiden valtasuhteet ovat olleet niin staattisia (heilahtelut vaaleista toiseen pienehköjä) verrattuna esimerkiksi Ruotsiin.

"Puulaaki" lienee Allianssi. Sen kone on käynyt ryyppy päällä epätasaista tyhjäkäyntiä jo pitkään.

Moni näistä "turhista" organisaatioista palvelee ainakin jonkinlaisena harjoittelupaikkana. Ainakin osa pahimmista tunareista havaitaan ajoissa.

[Anti-Utopisti]

Poliittiset hautomot mahdollistavat nepotismin. Eräs ns. aktivismia 2000-luvulla tutkinut tutkija huomasikin törmäävänsä "tuttuihin sukunimiin", -tuttuihin jo 1960-luvulta. Aika jännää?

Esimerkiksi seuraavasta nimilistasta voi yrittää tutkia, monetko vuonna 1968 tapahtuneen Ylioppilaslehden valtauksen symppaajista ja heidän sukulaisistaan ovat sittemmin menestyneet suomalaisessa politiikassa. Ainakin yhden poika taitaa vaikuttaa paraikaa Vihreissä.

http://www.ylioppilaslehti.fi/2008/11/14/vallankumous-hyyssa-tai-kuolema

Sisäänlämpiävien eliittipiirien olemassaoloon Suomessa viittaisi sekin havainto, että ilmeisesti vuonna 1968 Suomessa muodostui jonkinlainen yhteistyökuvio silloisten radikaalien vasemmisto-opiskelijoiden ja hieman vanhempien samanhenkisten taustahahmojen välille:

"Neuvottelujen jälkeen syntyi kompromissi. Valtaajat saisivat toimittaa yhden Ylioppilaslehden numeron, ja sen aikana Larmolan toimitus olisi virkavapaalla. Vastaavaksi vt. päätoimittajaksi valittiin keskustalaistaustainen kirjailija Markku Lahtela ja vt. toimitussihteeriksi Ylioppilaslehden entinen toimittaja Jarkko Sauli. Muita "vt. päätoimittajia" oli pitkä lista. Useat heistä olivat jo kolmekymppisiä, ja jotkut eivät olleet edes koskaan opiskelleet Helsingin yliopistossa."

Lähde: ylläoleva artikkeli

Erityisesti silmääni pisti tästä artikkelista seuraava kohta:

"Mitä Ylioppilaslehden vallankumousnumero sitten sisälsi? ... Vallankumousteeman lisäksi käsiteltiin muitakin aiheita. ... SAK:n Risto Laakkonen ja professori Antti Eskola analysoivat kapitalismia."

Aika omituista, että vuonna 1968 kapitalismiin selvästikin kriittisesti suhtautunut Laakkonen on sittemmin nähnyt niin paljon vaivaa järjestääkseen kapitalisteille Suomeen siirtolaistulvan työvoimapulaa paikkaamaan - ellei sitten Laakkosella ole ollut tähän hankkeeseen aivan muut motiivit kuin kapitalismin palveleminen, vaikka hän nykyään puheissaan vaikuttaa muka kovinkin huolestuneelta suomalaisyritysten tarpeista.

Mikä tämä joukko oikein on?

Olen usein Hommafoorumilla arvellut, että monikultturismi olisi pääosin seurausta 1960-luvun hengestä ja että siinä olisi vahva aatehistoriallinen komponentti uusvasemmistolaisesta radikalismista. Yllä oleva lainaus Risto Laakkosesta on tähän mennessä paras todistuskappale tämän hypoteesini puolesta. Varsinkin kun esimerkiksi juuri Laakkonen kuului jo 1970-luvun alussa SDP:n tutkimusosaston siirtolaispoliittiseen ja pohjoismaiseen jaostoon (mistä yhdistelmästä looginen seuraus olisi kai ollut kopioida yleispohjoismaista siirtolaispolitiikkaa Suomeenkin):

http://www.tyark.fi/lists/SDP_tk_1975_s1-50.pdf

Niinpä herää kysymys, oliko suomalaisessa vasemmistossa jo tuolloin 1960- ja 1970-luvuilla kiinnostusta Suomen siirtolaispolitiikan uudistamiseen kohti nykyistä muotoaan. Jos oli, niin ehkäpä tämä sama porukka on yksinkertaisesti vähitellen hivuttautunut politiikassa ja hallinnossa päättäviin asemiin toteuttaakseen Suomessa joko pitkäaikaisen yhteispohjoismaisuus- tai jopa kansainvälisyysvisionsa.

Heidän ainoa osaamisensa on tyhmänsitkeä vallassapysytteleminen?

Oma käsitykseni on sellainen, että kyllä nämä "tulevat päättäjät" ja muut broilerit saataisiin tavismassojen paineen avulla kuriin ainakin tärkeimmissä poliittisissa kysymyksissä, jos vain tahtoa olisi. Luullakseni suomalaiset tavikset tekevät kuitenkin kerta toisensa jälkeen kaksi tuhoisaa virhettä: 1) he antavat itsensä passivoitua poliittisten broilerien täydelliseen valta-asemaan, ja lamaantumisesta on tutkitusti vaikea nousta uudelleen aktiiviseen toimintaan sekä 2) silloin harvoin, kun tavikset heräävät organisoimaan vastarintaa poliittisille broilereille, niin he kopioivat poikkeuksetta yksi-yhteen ulkomaalaisia huuhaa-ideologioita ja huuhaa-puolueita. Tätä itsesabotaasin kierrettä voi kutsua kontrolloiduksi oppositioksi jos niin haluaa. Näin sekä Suomen poliittisen eliitin ajatusmallit että satunnaisten niskoittelijoiden ajatusmallit tulevat tänne eräänlaisina muotivirtauksina Euroopan metropoleista ilman, että niiden toimivuutta ikinä itsenäisesti kyseenalaistettaisiin Suomen päässä, ennen kuin niitä on ehditty kokeilla ja sitä kautta raskaasti mokata.

Mutta myös aivan aito kapina olisi mahdollinen Suomessa, jos esikuvat siihen valittaisiin kokonaan politiikan ulkopuolelta kuten vaikkapa yritysmaailmasta ja tuotteiden kilpailusta (esim. Apple tai Linux). Kysynkin nyt: miksi siis ei valita? Yksityisyrittäjyyden henki ja taitovalikoima ovat olleet länsimaiden historiassa ainoat työkalut, jotka ovat antaneet vallan kansalle eikä eliitille. Aikaikkuna niiden käyttöönottoon maahanmuuttopolitiikkaan vaikuttamisessa sulkeutuu aivan liian pian. Mitä vielä odotamme?


[email protected]

[AmericanBoxer]

Monikulttuuri ja vihreys on yhtä ja samaa kommunismia.
Länsimaat alas, talous solmuun ja kansalle Oikeat Aatteet, siinähän se on pähkinänkuoressa.

Pitää odottaa vielä noin 50 vuotta että vanhan ajan kommarit kuukahtavat, sitten voi toivoa että hommaan tulee muutos - tapavihreillä ja muilla kun on toivottavasti se aatteen palo enemmänkin puhdasta tietämättömyyttä kuin Parta-Kallen palvontaa.

[Rankkibus]

Monikulttuuri ja vihreys on yhtä ja samaa kommunismia.
Länsimaat alas, talous solmuun ja kansalle Oikeat Aatteet, siinähän se on pähkinänkuoressa.

Pitää odottaa vielä noin 50 vuotta että vanhan ajan kommarit kuukahtavat, sitten voi toivoa että hommaan tulee muutos - tapavihreillä ja muilla kun on toivottavasti se aatteen palo enemmänkin puhdasta tietämättömyyttä kuin Parta-Kallen palvontaa.

Kommareilla ja (puna)vihreillä on aina ollut samat tavoitteet: sosiaalinen oikeudenmukaisuus (Social Justice) ja siihen liittyvä vaurauden uusjako (Redistribution of Wealth). Näiden tavoittelemiseen löytyy kyllä vimmaa ja tahdonvoimaa, sillä usko tekee vahvaksi. Tietysti kontrollinhalukin on kova.

Kysehän on oikeastaan kulttimaisesta uskonnosta, jossa tavoitteena on vanha kunnon kollektiivinen pelastuminen. Amerikan sossu-pressa Barack Obamakin uskoo kollektiiviseen pelastumiseen.

[Ano Nyymi]

Käyttikö Haloska arvoisaa rinsessaa siis kulttuurikeskus Caisassa vai?
Jäi vähän epäselväksi toi juttu..

[Maastamuuttaja]

Mustassa maataviistävässä nahkatakissa verkkaisesti askeltava Laakkonen on aina ollut median tietolaari. Kun on kysytty, että onko näin hyvä, niin Laakkonen vastaa että kyllä. Kukaan ei tiedä, miksi juuri Laakkoselta on kysyttävä. Laakkonen on tottunut vastaamaan. Hänellä on aina ollut oikeat vastaukset oikeisiin kysymyksiin.

[Kokoliha]

Eräs 1980-luvulla esikuvamaa-Neuvostoliitossa vieraillut suomalainen liikemies joutui puolivirallissa iltariennoissa jännään tilanteeseen. Venäläinen keskustelukumppani huomasi hänet suomalaiseksi ja kuvitteli samantien "toveriksi". Venäläinen kehui Suomea: "Teillä suomalaisilla on hieno systeemi, jossa kyvykkäät nuoret poimitaan jo koulusta harrastamaan politikointia valtion suojissa. Sitten heistä kasvatetaan tulevat päättäjät. Meille Neuvostoliittoonkin pitäisi saada samanlainen..."

Ylen Elävä Arkisto: Kun nuoriso marssi imperialismia vastaan
(hävettääköhän edes Kanervaa nyt yhtään?)