2010-09-29 Yle: He ovat ”kovan linjan konnat” maahanmuutossa

[normi]

Vai että KONNIA? Yhtä hyvin voi sanoa, että maahanmuuttoa ajavat ova emäkonnia ja syyllistyvät rikoksen suosimiseen (toaisasia on, että tietyissä maahanmuuttajaporukoissa on keskimääräistä enemmän rikollisuutta) ja maan edun vastaiseen toimintaan. Kun miettii kokonaisuutta ja pitkän aikavälin kehitystä, niin pikemminkin maahanmuuton kannattajat ja siis myös kyseinen kirjoittaja on konna.

Lapsethan opetetaan sanomaan osuvasti, että se on itse joka haukkuu toista.

[Tavis]

Förbom tietää, että on ihan sama mitä hän kirjaansa pistää. Aihe on kuuma ja sellaisena hyvä rahareikä.

[Roope]

Ruotsinkielisellä YLE:llä pari lyhyttä pätkää väittelystä ja Zyssen ja Förbomin haastattelut.

Aktuellt: Språkbruk om invandrare (6:39)
http://areena.yle.fi/audio/1319266

Lopussa kysytään parin maahanmuuttajan mielipiteitä.

Marian, kahdeksan vuotta Suomessa:
"Ma ole naimisis suomalaine mies. Ja on huva maa Suomi ja kaik on huvin."
"Nyt tulee ehkä paljon ihminen ja koko ympäri maa tulee ehkä."

Alek:
"Ei enää syrjitä niin paljon. Esimerkiksi ei kuule enää paljon sanaa neekeri, jos kävelee kadulla tai jotain muuta tällee näin. Et ihan chillii."
Poliitikkojen retoriikasta maahanmuuttokeskustelussa:
"Eikä mua paljon kiinnosta poliitikot. Ei mua kiinnosta paskaakaan mitä ne sanoo ja mitä ne aattelee."

[monokultturisti]

- Eikö ihan oikeasti? Tiettyä rehellisyyttä voisi olettaa. Luuletko, että Afrikan savanneilta 12-vuotias tyttö harhailee läpi Afrikan ja päätyy Suomeen, yksinään? Zyskowicz tiukkasi.

- En halua puhua siitä. Tämä on puhetta, jonka lähtökohtana on puhe rikollisuudesta ja hyväksikäytöstä ja kaikesta pahasta maailman ja taivaan välillä. Minusta on uskomatonta, että siihen puheeseen liitetään näkökulma lapsen edusta, Förbom vastasi.

En edes ymmärtänyt pointtia Förbomin vastauksessa, sikäli kun siinä edes oli mitään järkeä.

EDIT: En kyllä totisesti odottanutkaan että Zysse jäisi toiseksi tuollaiselle kahelille. Förbomin ja Silfverbergin ideologia lähentelee mielisairautta.

Hallan vaara -pamfletin ydin on tämän epäkeskustelun noidankehä.
http://www.like.fi/kirjat/hallan-vaara

Pikemminkin se edustaa itse sitä.

[Kala]

Ylen mukaan Förblom väittää, että kokoomus, keskusta ja SDP ovat vetäneet eduskunnan tiukinta turvapaikkapoliittista linjaa hallitusvastuussa vuorotellessaan.

Kuka täällä sitten on päättänyt yhdestä Euroopan löysimmistä maahanmuutto- ja kansalaisuuslaeista?

Voihan sen tietysti uskoa, että ovat vetäneet tiukinta maahanmuuttopolitiikkaa muihin puolueisiin verrattuna, mutta erityisen tiukkaa se ei kuitenkaan ole ollut. Saati sitten mitenkään yhdistettävissä PS:n kantoihin.

[Roope]

Ylen mukaan Förblom väittää, että kokoomus, keskusta ja SDP ovat vetäneet eduskunnan tiukinta turvapaikkapoliittista linjaa hallitusvastuussa vuorotellessaan.

Förbom on kirjaa kootessaan tutustunut vanhoihin eduskuntakeskusteluihin ja olettaa, että puheenvuorot vastaavat yksyhteen puolueiden linjauksia ja päätöksiä. Näin ei tietenkään ole, vaan tiukat puheet ovat olleet osa poliittista näytelmää. Kovasta kielenkäytöstä huolimatta maahanmuuttolakeja ja -käytäntöjä ei saatu tiukemmiksi edes Rajamäen aikana.

[Roope]

Suomessa julkaistu uusi kirja kritisoi poliitikkojen tapaa puhua maahanmuutosta. Kirjan mukaan suomalaisissa poliittisissa puheenvuoroissa inhimillisyys unohtuu, ja maahanmuuttajat nähdään hallinnollisina ongelmina.

Sisuradio: Inhimillisyys unohtunut Suomen maahanmuuttokeskustelussa

"Kärkevä suhtautuminen ei ole uutta" (haastattelu, 1:42)

[Zngr]

Förbomin lähtökohtakin on erikoinen. Itse lähtisin siitä, että sellaiset henkilöt, joiden prioriteetti on jokin muu kuin suomalaisten ja suomalaisen yhteiskunnan etu, eivät ylipäätään kuulu eduskuntaan, vaan esim. Anu Silfverbergin tapaan itkemään maailmantuskaansa jonkun kausijulkaisun kolumniin.

gloamingin heitot pistävät suupielet nousemaan väkisinkin ylöspäin jälleen kerran.

Tämä Förbom vaikuttaa todella erikoiselta tapaukselta. Ilmeisesti kyseessä on sellainen ihminen joka oikeasti on sitä mieltä että jonkun toisen maan kansalaisilla jotka saapuvat 6000 mailin päässä on "oikeus" saada Suomen tai jonkin toisen valtion ylläpito, koska oikeus. Asiasta ei suostuta keskustelemaan koska ei.

Olen yrittänyt mutta en millään pysty: miksi tai miten joku ajattelee tuollaisen olevan edes mahdollista? Onko minulla oikeus muuttaa Norjaan tai Luxemburgiin, jossa on vielä paremmat etuudet kuin Suomessa? Jos ei, miksi ei? Ja jos ei, miksi vaikkapa somali perheineen on oikeutettu muuttamaan Suomeen? Onko olemassa jokin elintasoraja joka antaa "oikeuden" muuttaa vaikkapa pohjoismaihin? Kuka määrittelee sen rajan ja onko toisilla maanosilla samanlaisia rajoja.

Niin monia kysymyksiä  

[kuhlmey]

Mitähän Förbom oikein kuvitteli ryhtyessään väittelyyn Zyssen kanssa? Eikö mies muistanut mokuttajan Ensimmäistä (vai oliko se Toista) sääntöä: Ei pidä koskaan alistua julkiseen dialogiin nuivemman henkilön kanssa.  HALOO FÖRBOM!!!

Förbomien, silfverbergien ja akuliinojen on syytä pysyä lestissään: Kirjoitella kolumnejaan ja peflettejään - niistä se moraalisäteily ja raha tulee.

[Rautio]

"Höpönlöpö ja hevonkukku! Kuka niin väittää?!"

Ei muuta kommentoitavaa Förbomin aateläpyskästä.

[Roope]

Jussi Förbom: Onko vierasvihaa mahdoton vastustaa?

Ruotsidemokraatit saavuttivat hämmentävän voiton Ruotsin valtiopäivävaaleissa toissa viikolla. Runsaat 300 000 ruotsalaista antoi äänensä puolueelle, jonka juuret ovat uusnatsismissa.

Vielä useammilla ruotsalaisilla on kuitenkin ollut voimakas tarve vakuuttaa, että he eivät kannata eivätkä siedä rasismia. Vanhat valtapuolueet kieltäytyvät yhteistyöstä ruotsidemokraattien kanssa, ja tuhannet ihmiset kokoontuvat rasismin vastaisiin mielenosoituksiin myös vaalien jälkeen.

Tämä on pelon torjuntaa: sen tähdentämistä, että toisiin, vieraisiinkin ihmisiin tulee suhtautua rikkautena, ei uhkana tai vihan kohteena.

Toinen huomioni on, että vierasvihaa ei suinkaan ole vasta viime vuosina nostettu poliittisen debatin agendalle. Valtakunnan arvovaltaisimmassa keskustelukerhossa on jo ainakin yli kymmenen vuoden ajan sanottu ääneen, että olisi parasta, ettei Suomeen tulisi enää turvapaikanhakijoita, koska he kuitenkin tahtovat vain käyttää väärin vieraanvaraisuutta.

Ei ole kyse vain niistä, joiden poliittinen identiteetti on kaiken "epäsuomalaisen" vastustaminen, vaan myös niistä, joiden olettaisi ulottavan liberaaliutensa myös maailman vähäosaisiin.

Puheet ovat kovia kaikissa kolmessa pääpuolueessa. Perussuomalaisten puheisiin takerrutaan, ja niistä ainakin muodon vuoksi älähdetään, mutta kokoomuksen Ben Zyskowicz tai sdp:n Kari Rajamäki eivät kuitenkaan jää perussuomalaisista piiruakaan jälkeen pelon doktriinin juurruttamisessa yhteiskunnan alitajuntaan.

Mutta ei moraalia voi jättää hyvän uskon kannattelemaksi. On sanottava, että tässä kulkee raja, tästä eteenpäin emme enää siedä sitä, että niin monet päättäjät alentuvat epäinhimilliseen ja älyllisesti epärehelliseen suunpieksentään.

Ydin on, että eduskunnassa yhtä kaikki käytetään muukalaisvastaisia puheenvuoroja, ja olisi hyvin vaikea kuvitella, että tämä johtuisi vain huomionkipeydestä.

Vastavoiman puutetta ei voi selittää sillä, että täällä kaihdettaisiin voimakkaiden kantojen esittämistä tai kärjekkäitä vasta-argumentteja. Täällähän saa päinvastoin helliä voimakkaita vierasvihaan perustuvia kantoja ja moittia järjestelmää epäonnistuneeksi vain sen perusteella, että siirtolaisia on "liikaa".

Vastakkaisen mielipiteen ilmaiseminen yhtä voimakkaasti ei silti ole hyväksyttävää, sillä sitä pidettäisiin riidanhaastamisena.

Onko vierasviha siis liian vaikea vastustaja? Vetoaako se niin pelkistettyyn maailmankatsomukseen, ettei siitä voi enää saada otetta, ja pelkäävätkö toisinajattelevat itse yksinkertaistavansa liikaa maailmaa, jos väittävät vastaan?

Vai onko kyse poliittisen moukkuuden sosiaalisesta paineesta? Uskovatko ihmiset liian monen muun ajattelevan, että ksenofoobikoilla on pointti tai että heidän pelossa marinoidut väitteensä sittenkin ovat merkityksellisiä ja perusteltuja - eivätkä siksi rohkene väittää vastaan?

Jos kokee, ettei ole työkaluja irtisanoutua tietyistä perusväittämistä, on niitä varmasti helpompi myötäillä kuin tuskailla vaikean vasta-argumentin muodostamista.

Mutta silloin on vaarana, että muukalaisvihaajien argumentteja aletaan pitää rationaalisina ja kuvitella, että niihin on vaikea vastata siksi, että ne on muotoiltu niin älykkäästi. Ehkä juuri siksi arvovallasta ja kunnioituksesta nauttiva pitkän linjan poliitikko saa sanoa eduskunnassa mitä tahansa, eikä juuri kukaan reagoi.

Suomessa ei tarvitse kuulua ääriryhmään tai koko muun yhteiskunnan hylkiöksi julistamaan vastapuolueeseen voidakseen sanoa ääneen, ettei näe turvapaikanhakijoita yhdenvertaisina lähimmäisinä, eikä halua, että heitä saapuisi maahan lisää.

Täällä riittää, että kuuluu hallituspuolueeseen eikä juuri kukaan sano, että puhujan asenteessa olisi mitään vikaa.

Jos avoimen rasistinen Muutos 2011 esimerkiksi sittenkin onnistuu suoristamaan rivinsä ja haastamaan vaaleissa pahimman vastustajansa, työläisprotestipuolue perussuomalaiset, on meidän viimeinkin otettava kapista härkää sarvista ja sanottava ääneen, että tämä ei käy: on noustava vihaa ja pelkoa vastaan.

Mutta silloin myös vanhojen kellokkaiden on tajuttava, miten tässä maailmassa on suhtauduttava lähimmäisiin, ja korjattava asenteensa 2010-luvulle.

Vihreä Lanka 1.10.2010

[tapio]

Vai että Muutos 2011 on avoimen rasistinen ja Förbom aikoo panna kovan kovaa vastaan.

[IDA]

Vai että Muutos 2011 on avoimen rasistinen ja Förbom aikoo panna kovan kovaa vastaan.

Joo. Luulen, että koko Suomi, ja miksei koko Eurooppakin, vapisee jo pelosta odottaessaan Förbomin toimenpiteitä, jotka hän todennäköisesti on jo valmistellutkin Tuija Braxin vahvan selän takana.

[monokultturisti]

Tässä vaiheessa tuli mieleen jo sekin, että Förbom olisi false flag-henkilö.

[Roope]

Voi mua hölmöä, ehkä auttaisi jos kuulisin sitten ne vasta-argumentit, kerrankin. Olisin hurjan mielelläni moku, jos sille olisi jotain totuuspohjaa.

Vihreää logiikkaa:

Heli Järvinen /vihr (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Jos olisimme lähteneet supistamaan Suomen lakia EU-direktiivin tasolle, se olisi tarkoittanut sitä, että suojelun taso olisi Suomessa Euroopan alhaisin. Direktiivi päinvastoin vaatii montaa muuta maata nostamaan omaa suojelun tasoaan.

Runoilijafilosofiaa:

Kimmo Kiljunen /sd (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Sallittaneen tässä ensin vähän filosofisempi huomio. Mitä tarkoittaa käsite laiton maahanmuutto? Linnut lentävät rajojen ylitse, laittomasti vai laillisesti? Mistä syntyy käsite laittomuus, jos ihminen etsii paikkaa maapallollamme, missä toteuttaa itseänsä, missä elää? Minä tiedän, arvoisa puhemies, mistä se syntyy. Se syntyy meidän lainsäädännöstämme, jota me teemme. Tämä täytyy olla se peruskonteksti, kun arvioimme tätä esitystä.

Eduskunnan täysistunto 17.2.2009:  Hallituksen esitys laeiksi ulkomaalaislain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta

Förbom ei vaatinut poliitikoilta fiksuja vasta-argumentteja, vaan reagoimista, irtisanoutumista ja "puhujan asenteen kyseenalaistamista" eli moralisointia. Kirjoituksen lopuksi hän vaati ottamaan härkää sarvista ja sanomaan, että "tämä ei käy". Siihen ei tarvita minkäänlaisia argumentteja. Niissä Förbomin lukemissa eduskuntakeskusteluissa on vastauksina lähinnä tunteenomaisia purkauksia ja muuta tyhjää puhetta, mutta kyllä ne yleensä nuo Förbomin vaatimukset täyttävät.

[HDRisto]

"Jos olisimme lähteneet supistamaan Suomen lakia EU-direktiivin tasolle, se olisi tarkoittanut sitä, että suojelun taso olisi Suomessa Euroopan alhaisin. Direktiivi päinvastoin vaatii montaa muuta maata nostamaan omaa suojelun tasoaan".

Eli jos direktiivi on taso 100, Suomen 200 ja muiden maiden 50 niin:

Miten pudottaminen 200 -> 100 voi olla alle 50??? 
Sen sijaan nosto 50 -> 100 on selvää..

[gloaming]

Tekstissään ja julkisissa esiintymisissään Förbom tapaa vedota omaan "älyllisyyteensä" ja vasta-argumentoijan "epä-älyllisyyteen". Tällainen olisi uskottavaa vain, jos Förbom ylipäätään pystyisi jonkinlaiseen älylliseen argumentointiin. Mutta ei, Förbom ei (nyt ja tuskin tulevaisuudessakaan) pääse ajattelussaan etenemään moralisoinnin juoksuheikoista. Näyttää selvältä, että Förbom ei ymmärrä älyllisyyden ja moralismin välistä eroa, vaan pitää moralismia jotenkin älyllisenä menettelynä.

Käytettävissä olevan empirian perusteella yhteiskunnan kokonaisedun kannalta vahingollisen politiikan vastustaminen ei ole "pelkoa", saati "vihaa", vaan järjen käyttöä ja rationaalista päättelyä (ja vastakkainen toiminta sitten tyhmyyttä ja/tai lapsellisuutta). "Pelko" ja "viha" ovat retorisia instrumentteja, ja sellaisina kuluneempia kuin "aikuisen oikeesti".

Suomessa ei tarvitse kuulua ääriryhmään tai koko muun yhteiskunnan hylkiöksi julistamaan vastapuolueeseen voidakseen sanoa ääneen, ettei näe turvapaikanhakijoita yhdenvertaisina lähimmäisinä, eikä halua, että heitä saapuisi maahan lisää.

"Allas lika värde" -tyypin moraaliargumentoinnissa pitäisi määrittää, minkä asian suhteen pitäisi olla yhdenvertaisia ja minkä tarkastelijan kannalta. Universaali yhdenvertaisuus suhteessa kaikkiin asioihin ei ole perusteltavissa. Eri maahanmuuton modaliteetit eivät ole yhteiskunnallisten vaikutuksiensa kannalta yhdenvertaisia, vaan yhteiskunnan ja erityisesti sosiaalivakuutusjärjestelmän kannalta eräät modaliteetit ovat selvästi arvokkaampia, tavoiteltavampia, kuin toiset.

Kansallinen sosiaalivakuutusjärjestelmä on olennaisesti rakenteeltaan (joidenkin henkilöiden keräämä) rahasto. Tähän rahastoon ei synny subjektiivista oikeutta pelkästään tällä planeetalla syntymisen perusteella, oli sitten kyseessä heikko- tai hyväosainen yksilö. Kyseisen rahaston omistajilla ja hallinnoijilla on täysin suvereeni oikeus päättää, ketkä rahaston varoista hyötyvät.

[Kim Evil-666]

Tekstissään ja julkisissa esiintymisissään Förbom tapaa vedota omaan "älyllisyyteensä" ja vasta-argumentoijan "epäälyllisyyteen". Tällainen olisi uskottavaa vain, jos Förbom ylipäätään pystyisi jonkinlaiseen älylliseen argumentointiin. Mutta ei, Förbom ei (nyt ja tuskin tulevaisuudessakaan) pääse ajattelussaan etenemään moralisoinnin juoksuheikoista. Näyttä selvältä, että Förbom ei ymmärrä älyllisyyden ja moralismin välistä eroa, vaan pitää moralismia jotenkin älyllisenä menettelynä.

Käytettävissä olevan empirian perusteella yhteiskunnan kokonaisedun kannalta vahingollisen politiikan vastustaminen ei ole "pelkoa", saati "vihaa", vaan järjen käyttöä ja rationaalista päättelyä (ja vastakkainen toiminta sitten tyhmyyttä ja/tai lapsellisuutta). "Pelko" ja "viha" ovat retorisia instrumentteja, ja sellaisina kuluneempia kuin "aikuisen oikeesti".

Suomessa ei tarvitse kuulua ääriryhmään tai koko muun yhteiskunnan hylkiöksi julistamaan vastapuolueeseen voidakseen sanoa ääneen, ettei näe turvapaikanhakijoita yhdenvertaisina lähimmäisinä, eikä halua, että heitä saapuisi maahan lisää.

"Allas lika värde" -tyypin moraaliargumentoinnissa pitäisi määrittää, minkä asian suhteen pitäisi olla yhdenvertaisia ja minkä tarkastelijan kannalta. Universaali yhdenvertaisuus suhteessa kaikkiin asioihin ei ole perusteltavissa. Eri maahanmuuton modaliteetit eivät ole yhteiskunnallisten vaikutuksiensa kannalta yhdenvertaisia, vaan yhteiskunnan ja erityisesti sosiaalivakuutusjärjestelmän kannalta eräät modaliteetit ovat selvästi arvokkaampia, tavoiteltavampia, kuin toiset.

Kansallinen sosiaalivakuutusjärjestelmä on olennaisesti rakenteeltaan (joidenkin henkilöiden keräämä) rahasto. Tähän rahastoon ei synny subjektiivista oikeutta pelkästään tällä planeetalle syntymisen perusteella, oli sitten kyseessä heikko- tai hyväosainen yksilö. Kyseisen rahaston omistajilla ja hallinnoijilla on täysin suvereeni oikeus päättää, ketkä rahaston varoista hyötyvät.

Olipas hienosti ja luotaavasti kirjoitettu teksti!Kiitos tästä

[Anti-Utopisti]

Realistisempi toimittaja olisi kirjoittanut tästä aihepiiristä jutun otsikolla "onko SD:n kaltaista idiotismia mahdoton vastustaa?" Realismin sijasta Vihreän Langan kirjoituksessa päädyttiin kuitenkin mytologiapohjaiseen käsitteistöön: "Onko vierasvihaa mahdoton vastustaa?"

Valitussa otsikossa annetaan ymmärtää kyseessä olevan Suomeakin koskettava universaali ilmiö "vierasviha", eikä siis SD:lle ja koko Ruotsin poliittiselle kulttuurille spesifinen idiotismin laji. Onko tämä muka uskottavaa?

Entä missäköhän reaalimaailman olioissa tämä viitattu "vierasviha" sijaitsee? Olisi mukava nähdä, jos siitä saisi vaikkapa kartan tai muun kaavion piirrettyä. Jos tämä piirrostehtävä osoittautuu mahdottomaksi, niin silloin "vierasviha" ilmeisesti lilluu jossain neljän ulottuvuuden ulkopuolisessa erillisessä mytologiadimensiossa.

Katsotaanpa seuraavaksi sanavalinta kerrallaan, kuinka hyvin tämä artikkeli muuten vastaa hypoteesiani, että monikultturismi perustuisi ikivanhoihin kulttikuvastoihin:

vierasvihaa

Lieneekö tämä alun perin kristillistä kuvastoa seuraavaan tyyliin: "antakaa vieraan tulla taloon".

Sanavalinta "viha" taas edustanee joko kristillistä viha/rakkaus-tematiikkaa tai vaihtoehtoisesti Vihreiden kaltaisten gnostilaisten kulttien bunkkerimentaliteettia, jossa heidän nk. "totuuksiensa" kritisoinnin tulkitaan aina perustuvan kriitikkojen omaan epäpuhtauteen so. "vihaan":

[Hooker, 1593:] "Let any man of contrary opinion open his mouth to persuade them, they close up their ears, his reasons they weight not, all is answered with rehearsal of the words of John: 'We are of God; he that knowth God heareth us: as for the rest ye are of the world: for this world's pomp and vanity it is that ye speak, and the world, whose ye are, heareth you.' They are impermeable to argument and have their answers well drilled. Suggest to them that they are unable to judge in such matters, and they will answer, 'God hath chosen the simple.' Show them convincingly that they are talking nonsense, and you will hear 'Christ's own apostle was accounted mad.' Try the meekest warning of discipline, and they will be profuse on 'the cruelty of bloodthirsty men' and cast themselves in the role of 'innocency persecuted for the truth.'"

[Voegelin, 1987:] "In brief: the attitude is psychologically iron-clad and beyond shaking by argument".

Lähde: Eric Voegelin: The New Science of Politics (1987)

http://books.google.co.uk/books?id=kNfBCKFB8WMC&pg=PA137&lpg=PA137

hämmentävän voiton

En ymmärrä, miksi SD:n "voitto" olisi ollut kenestäkään "hämmentävä", kun viime vuosien uutisista me kaikki varmaan olemme jo pitkään tienneet Ruotsin tilanteen heikkenemisen liiallisen maahanmuuton seurauksena. Silloinhan minkä tahansa kyseistä hulluutta hiukankin arvostelevan ruotsalaisen puolueen voisi olettaa voittavan lisäpaikkoja. Vastakkainen vaalituloshan se pikemminkin olisi hämmentävä ollut.

Ellei sitten tässä vihjata Vihreillä olevan käytössään jokin mytologiapohjainen ennustus, jonka mukaan Ruotsi tulisi ilman taka-askelia kulkemaan eskatologista polkua kohti monikulttuurista paratiisia. Mutta Vihreiden yllätykseksi tällä polulla tulikin sitten äkkiarvaamatta SD:n kannatuksen muodossa ennustuksen vastainen mutka matkaan, mikä on tietenkin heistä hyvin "hämmentävää" jo pelkästään siksi, että kaikkien gnostilaisten profetioiden voisi olettaa olevan aina luotettavia.

voimakas tarve vakuuttaa

"Voimallisuus" liittyy usein apokalyptisiin mytologiakuvastoihin, joissa tarvitaan jumalallisen suuruusluokan voimia pahan lopulliseen tuhoamiseen.

Niinpä "voimakas tarve" kuvastanee murroskohtaa aikakontinuumissa, jossa pahaa vastustavat uskonsoturit siirtyvät aiemmasta profaanin arkisesta mielentilastaan pyhään mielentilaan, jonka avulla sitten ryhdytään "voimakkaasti" eskatologiseen taisteluun pahan "voimien" nujertamiseksi.

että he eivät kannata eivätkä siedä rasismia

Eettinen ihminen (kuten monikultturisti) tekee jatkuvasti arvovalintoja mahdollisimman monista vastaantulevista asioista akselilla "kannatan / en kannata" sekä akselilla "siedän / en siedä".

Sanavalinta "rasismi" viittaa tässä tietenkin gnostilaisen älymystön pääviholliseen eli epäpuhtauteen, jolloinka "rasismi" on siis vain yksi kauhea epäpuhtauden muoto.

pelon torjuntaa

Sanavalinta "pelko" jää tässä hieman epäselväksi.

Ehkäpä "pelko"-sanaa käytetään viittaamaan ensisijaisesti (gnostilaiseen älymystöön kuulumattomille ja siten uskossaan heikoille) taviksille ominaiseen epäpuhtauden muotoon, jonka "torjunnassa" gnostilaisen älymystön tulee auttaa taviksia.

Tai vaihtoehtoisesti mokutus-eskatologian ennustuksiin saattaa kuulua hetkiä, jolloin jopa oikeauskoisen älymystön mielenrauha horjuu heidän tavis-kannattajiensa veroisesti, jolloin heitä täytyy rauhoitella kristillisyydestä tutuilla sanoilla: "älkää peljätkö".

vieraisiinkin ihmisiin

Taas yllä mainittua vieras-mytologiaa.

tulee suhtautua rikkautena

Sanavalinta "suhtautua" on selvästikin eettisten arvovalintojen tekemistä akselilla "suhtaudun / en suhtaudu".

Sanavalinta "rikkaus" taas viittaa johonkin ylimaallisen ihanaan, joka odottaa eskatologiapolun lopussa.

Kuitenkin ilmeisesti jo eskatologiapolun alkua kulkemalla voi tavoittaa häivähdyksiä tästä ylimaallisen ihanasta "rikkaudesta".

Valtakunnan arvovaltaisimmassa keskustelukerhossa on jo ainakin yli kymmenen vuoden ajan sanottu ääneen

Tässä huomaamme taas gnostilaisen mentaliteetin: jos kerran jopa "valtakunnan arvovaltaisimmassa keskustelukerhossa" esiintyy epäpuhtautta (eli pahoja asioita on "sanottu ääneen"), niin silloin sitä esiintyy selvästikin kaikkialla muualla paitsi gnostilaisessa älymystössä. Eli toisin sanoen profaani maailma on läpeensä epäpuhdas, joten gnostilaisten aktivistien täytyy puhdistaa se.

Kaiken lisäksi pyhäinhäväistykset ovat olleet tässä tapauksessa vieläpä paatuneita ("jo ainakin yli kymmenen vuoden ajan"), joten "valtakunnan arvovaltaisimmasta keskustelukerhosta" on tullut eräänlainen nykypäivän Sodoma ja Gomorra.

vieraanvaraisuutta

Taas yllä mainittua vieras-mytologiaa, jossa isännän/emännän kuuluu olla "vieraanvarainen".

niistä, joiden poliittinen identiteetti on kaiken "epäsuomalaisen" vastustaminen

Suomessa on gnostilaisen älymystön kauhistukseksi jäljellä vielä jonkin verran pahoja isänmaallisia ihmisiä, jotka uskovat sellaisiin epäpuhtaisiin käsitteisiin kuin "epäsuomalainen".

Sitä paitsi tällaisiin käsitteisiin uskovat harhaoppiset ovat selvästikin kilpaileva lahko, joka siten uhkaa oikeauskoisia gnostilaisia.

niistä, joiden olettaisi ulottavan liberaaliutensa myös maailman vähäosaisiin

Tämä on kuin suoraan Raamatusta: "Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on ja jaa köyhille."

Selvästikin tässä viitataan myös siihen, että sellaiset gnostilaiset ("liberaalit"), jotka eivät "ulota liberaaliuttaan maailman vähäosaisille", ovat fariseuksia.

Puheet ovat kovia

Tässä tunnutaan kauhistelevan ilmiötä "puheet ovat kovia" eräänlaisena raamatullisena vitsauksena.

"Kovuus" lienee yleensäkin gnostilaisen älymystön mielestä yksi epäpuhtauden muoto.

pelon doktriinin juurruttamisessa yhteiskunnan alitajuntaan

Sanavalinta "doktriini" viittaa ikään kuin maahanmuuton arvostelijoiden muodostaman lahkon harhaoppiin.

Viittaus "alitajuntaan" taas paljastaa sen, että gnostilaisen älymystön mielestä harhaoppien edustama epäpuhtaus sijaitsee jossain muualla kuin näkyväisen maailman neljän dimension sisällä - kuten vaikkapa aineettomassa alitajunta-dimensiossa.

Mutta ei moraalia voi jättää hyvän uskon kannattelemaksi.

Eli tässä suoraan myönnetään, että tämä aihepiiri liippaa läheltä uskonasioita.

Toisaalta muistutetaan, että "moraali" - eli siis eettisyys (Introverted Feeling) - on aktiivista arvovalintojen tekemistä, joten pelkän uskon (Introverted Intuition) varaan ei epäpuhtauteen suhtautumista (so. "moraalia") saa jättää.

On sanottava, että tässä kulkee raja, tästä eteenpäin emme enää siedä sitä

Tämä lienee radikaalivasemmistolaisuuden historiasta lainattua apokalyptistä taistelumytologiaa: "¡No pasarán!":

http://en.wikipedia.org/wiki/They_shall_not_pass

niin monet päättäjät alentuvat epäinhimilliseen ja älyllisesti epärehelliseen suunpieksentään

Lieneekö tässä tarkoitus moittia näitä "päättäjiä" Caesarin tyyliin: "Sinäkin Brutukseni!"

Tai vaihtoehtoisesti tässä ehkä halutaan korostaa, että gnostilaiseen älymystöön kuulumaton muu maailma sortuu jatkuvasti epäpuhtauteen: "epäinhimillinen ja älyllisesti epärehellinen".

Sanavalinta "suunpieksentä" lisäksi muistuttaa, että tosiuskovainen on nöyrä ja askeettinen eikä sorru turhan puheen kaltaiseen ylellisyyteen.

Vastavoiman puutetta

Kuten jo yllä mainittiin, voimallisuus liittyy usein apokalyptisiin mytologiakuvastoihin, joissa tarvitaan jumalallisen suuruusluokan voimia pahan lopulliseen tuhoamiseen: eli "vastavoimasta" ei saa olla "puutetta" taistelussa "pahan voimia" vastaan.

kaihdettaisiin

Eettisyys on arvovalintojen tekemistä myös akselilla "kaihdan / en kaihda".

voimakkaiden kantojen esittämistä tai kärjekkäitä vasta-argumentteja

Tässä käydään taas suurta taistelua hyvän ja pahan välillä, jossa singahtelee "voimakkaita kantoja" ja jopa "kärjekkäitä vasta-argumentteja".

voimakkaita vierasvihaan perustuvia kantoja

Tästä voidaan päätellä seuraava pahuuden hierarkia:

Taso 1: oma itsenäinen "kanta", jossa ei piitata gnostilaisista auktoriteeteista -> tavikselta syntiä jo sinänsä

Taso 2: "vierasvihaan perustuva kanta" -> kuolemansynti

Taso 3: "voimakas vierasvihaan perustuva kanta" -> kuolemansyntiä, ja tavis kehtaa "voimakkuuden" muodossa vieläpä olla ylpeä siitä! Nyt äkkiä inkvisitio pystyyn!

moittia

Taitaa myös "moittiminen" olla kristillistä kuvastoa.

ei silti ole hyväksyttävää

Eettisyys on arvovalintojen tekemistä akselilla "hyväksyn / en hyväksy".

pelkistettyyn maailmankatsomukseen

"Pelkistetty maailmankatsomus" viittaa tässä esoteerisen tiedon puutteeseen eli siihen, että tavikset eivät kuulu gnostilaiseen älymystöön, jolla ainoana voi olla "pelkistymätön maailmankatsomus".

ettei siitä voi enää saada otetta

Ilmeisesti tarkoittaa sitä, että luontaisen ylemmyytensä takia gnostilainen älymystö ei edes halutessaan pystyisi alentumaan niin matalalle epäpuhtauden tasolle kuin maahanmuuttoa arvostelevat harhaoppiset.

toisinajattelevat

Nöyryyden hyvettä kunnioittavat gnostilaiset ylimykset eivät kutsu itseään avoimesti "oikeassaolijoiksi", vaan korvaavat sen (ehkäpä hieman marttyyreihin viittaavalla) sanalla "toisinajattelevat".

pelkäävätkö toisinajattelevat itse yksinkertaistavansa liikaa maailmaa, jos väittävät vastaan

Bilderverbot-eettisyyssäännön mukaan edes gnostilainen ylimys ei saisi yrittää kuvata Jumalaa eikä eskatologian lopussa häämöttävää paratiisia.

Eli profetian mukaan paratiisin aika koittaa sen omalla aikataululla ilman, että kukaan gnostilainen aktivisti saisi alentua profaaniin keskusteluun näin pyhistä asioista.

poliittisen moukkuuden

"Poliittisia moukkia" ovat tietysti kaikki ne tavikset, jotka eivät kuulu gnostilaiseen älymystö-ylimystöön.

sosiaalisesta paineesta

Taas kerran raamatullista kuvastoa: "sosiaalinen paine" oli kai se epäpuhtauden muoto, joka ainakin osittain johti ristiinnaulitsemistuomioon.

pelossa marinoidut väitteensä

Mistä tähän pompahti yhtäkkiä kulinaristinen kuvasto? Lieneekö syynä, että mässäily on kuolemansynti? Eli maahanmuuton arvostelijat houkuttelevat taviksia ensin synnin tielle ja sitten vielä sielunvihollisen tavoin "marinoivat" väitteensä, jotta tavikset sortuisivat kuolemansyntiin asti.

rohkene väittää vastaan

"Rohkeneminen" on tietenkin marttyyriyden kantava voima ja ylin hyve.

irtisanoutua

Eettisyys on arvovalintojen tekemistä akselilla "irtisanoudun / en irtisanoudu".

on niitä varmasti helpompi myötäillä kuin tuskailla

"Tuskan" rohkea kohtaaminen oman uskon vuoksi oli marttyyrien tärkeimpiä hyveitä, kun pakanat maanittelivat heitä "myötäilemään" omia harhaoppejaan - mutta kompromisseihin suostuminen olisi ollut aidoille uskovaisille sietämätöntä eettistä epäpuhtautta.

Mutta silloin on vaarana

"Vaarat ne vaanivat vaeltajaa."

muukalaisvihaajien

Sanavalinta "muukalainen" lienee sekin kristillistä kuvastoa, joka on lähellä yllämainittua vieras-mytologiaa.

Kaikenlaiset "vihaajat" ovat tietenkin syntisiä ihmisiä, mutta "muukalaisvihaajat" aivan erityisesti, koska he eivät anna muukalaiselle "sijaa majatalossa".

muukalaisvihaajien argumentteja aletaan pitää rationaalisina ja kuvitella, että niihin on vaikea vastata siksi, että ne on muotoiltu niin älykkäästi

Sanavalinta "rationaalinen" varoittelee syntiinlankeemuksesta, jossa käärme (so. maahanmuuton arvostelija) houkuttelee pahaa-aavistamattomia syömään hyvän ja pahan tiedon puusta.

Maahanmuuton arvostelijat ovat ikään kuin nykyajan sielunvihollisia, jotka johtavat tavisparkoja harhaan "rationaalisilla" ja "älykkäästi muotoilluilla" argumenteilla. Nämä eivät siis kuitenkaan ole aidosti älykkäitä argumentteja, vaan ainoastaan muotoiltu sellaisiksi, sillä sielunvihollinen on luonnostaan halpamainen huijari.

Mutta jos tästä omenasta erehtyy haukkaamaan, niin monikulttuurinen paratiisi katoaa savuna ilmaan ja syntiinlankeaja singahtaa rangaistukseksi profaaniin reaalimaailmaan.

arvovallasta ja kunnioituksesta nauttiva pitkän linjan poliitikko

"Arvovalta", "kunnioitus" ja niiden tuoma ylpeys - kuolemansyntejä, jotka altistavat poliitikon epäpuhtaille ajatuksille ja sanoille.

hylkiöksi julistamaan vastapuolueeseen

Viittaa kai siihen, että pannaan julistamista voidaan pitää luonnollisena kohtalona maahanmuuton arvostelijoille.

yhdenvertaisina lähimmäisinä

Sanavalinta "yhdenvertaisina" viitannee 1960-luvun kansalaisoikeustaistelun mytologioihin tasa-arvosta.

Sen sijaan sanavalinta "lähimmäisinä" on tietenkin kristillistä kuvastoa: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi".

eikä halua, että heitä saapuisi maahan lisää

Mokutuseskatologiassa paratiisin aikakauden lähestymisen tunnusmerkki on ilmeisesti "turvapaikanhakijoiden" ilmaantuminen.

Maahanmuuton arvostelijat kuitenkin vaarantavat paratiisiin siirtymisen estämällä näitä eskatologian vauhdittajia "saapumasta maahan lisää".

kuuluu hallituspuolueeseen eikä juuri kukaan sano, että puhujan asenteessa olisi mitään vikaa

Paratiisin tuloa vauhdittavien turvapaikanhakijoiden haukkuminen puhujapöntöstä käsin muistuttaa hieman raamatullista petturuutta: "Sinä kolmesti minut kiellät".

avoimen rasistinen Muutos 2011

Jälleen uudenlainen pahuuden hierarkia:

Taso 1: "rasistinen" -> jo sinänsä kuolemansynti

Taso 2: "avoimen rasistinen" -> Muutos 2011 vieläpä kehtaa "avoimesti" olla ylpeä kuolemansynnistään!

suoristamaan rivinsä ja haastamaan vaaleissa

Kirotut maahanmuuttoa arvostelevat käärmeet ne vain luikertelevat eivätkä kulje suorana kuten puhtaat eläimet.

Mutta "vaaleissa" jopa käärmekin päättää "suoristaa" itsensä, sillä muuten pahaa-aavistamattomien sielujen harhaanjohtaminen ei häneltä onnistuisi. On se kelmi!

on meidän viimeinkin otettava kapista härkää sarvista ja sanottava ääneen, että tämä ei käy: on noustava vihaa ja pelkoa vastaan

Sanavalinta "kapista härkää sarvista" on tietenkin ensisijaisesti koominen, mutta historiallisten mytologioiden osalta se tuo mieleen lähinnä vaikutelman, että härkä oli ilmeisesti keskeinen eläin sekä kristillisessä että antiikin pakanallisessa kuvastossa.

Sanavalinta "noustava ... vastaan" taas lienee peräisin radikaalivasemmistolaisuuden mytologiasta alkaen Spartacuksen orjakapinasta aina latinalaisten maiden sissiliikkeisiin asti.

vanhojen kellokkaiden

Nuo vanhat kellokkaat fariseukset ja harhaoppiset!

on tajuttava

Jos niskoittelijat eivät suostu suosiolla "tajuamaan" älymystö-ylimystön edustamaa oikeaoppista tulkintaa, niin sitten toisena vaihtoehtona on itkeä ja "tajuta".

on suhtauduttava

Sanavalinta "suhtautua" on jälleen eettisten arvovalintojen tekemistä akselilla "suhtaudun / en suhtaudu".

miten tässä maailmassa on suhtauduttava lähimmäisiin

"Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi".

korjattava asenteensa 2010-luvulle

2010-luku ei siis olekaan mikä tahansa vuosikymmen, vaan aivan poikkeuksellinen maailmanaika, jolloin pasuuna soi, kun hyvän voimat nousevat lopulliseen suureen apokalyptiseen kamppailuun epäpuhtautta ja kaikkea muuta pahaa vastaan. Pian lukemattomat katuvaiset harhaoppiset luopuvat synneistään ("korjaavat asenteensa 2010-luvulle"). Hasta la victoria, siempre!

YHTEENVETO: Yllä olevan kulttikuvaston aukikirjoittaminen kesti hieman turhan pitkään ja meni aika lailla liioitteluksi, mutta tämän jälkeen lienee turha väittää, etteikö monikultturismi olisi todellakin ainakin osittain syntiinlankeemuksen, vedenpaisumuksen, laupiaan samarialaisen, marttyyriyden ja apokalyptisen radikalismin teemoja yhdistelevä kulttikuvasto.

Lopuksi mainittakoon, että yllä ei ollut tarkoitus mitenkään pilkata tai vähätellä länsimaiden kristillistä perintöä, vaan päin vastoin osoittaa, että gnostilaiset kultit mielellään sekoittavat itse valitsemiaan osia kristillisyydestä eri pakanallisiin ja poliittisiin mytologioihin, jotta saisivat kasattua niistä esoteerisen uskomuskokoelman. Tämän esoterian pohjalta he sitten todistelevat olevansa taviksia parempia "tietäessään maailman todellisen salatun luonteen".


[email protected]

[Heikki Luoto]

Ei harmita lainkaan, että Zyskowicz sai ääneni vuoteen 2007 asti.

Pitäisi harmittaa, sillä Zyskowicz on aikanaan aktiivisesti pyrkinyt siihen, ettei maahanmuutosta käydä julkista keskustelua:

Maahanmuuttoasioiden sovinnollista käsittelyä edistää myös se,
että suomalaiset puolueet ovat tietoisesti vältelleet
maahanmuuton politisoimista. Mikään puolue ei
halua jättää maahanmuuttoa muiden puolueiden
vaaliaseeksi. Niinpä hyvissä ajoin ennen vuoden
2003 eduskuntavaaleja alettiin luoda yhteisiä pelisääntöjä.
Aloitteen tekijä on Ben Zyskowicz, joka
otti asian esille kokoomuksen kesäkuisessa puoluekokouksessa
(Helsingin Sanomat 8.6.2002).

lähde: http://www.stakes.fi/yp/2002/4/024paananen.pdf#page=3

Zyskowicz on ollut Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajana 1993–2006. Hänen puheenjohtajuuskaudellaan Kokoomus on ollut hallituksessa aina paitsi vuosina 2003-2006, joten hänellä olisi ollut riittävästi aikaa sekä valtaa vaikuttaa maahanmuuttopolitiikkaan pelkkien puheiden sijaan.

Kokoomus tarvitsee kunnon vaalitappion, että monikulttuuria kannattava nykyinen puoluejohto vaihtuu.

[MW]

***

Maahanmuuttoasioiden sovinnollista käsittelyä edistää myös se,
että suomalaiset puolueet ovat tietoisesti vältelleet
maahanmuuton politisoimista. Mikään puolue ei
halua jättää maahanmuuttoa muiden puolueiden
vaaliaseeksi. Niinpä hyvissä ajoin ennen vuoden
2003 eduskuntavaaleja alettiin luoda yhteisiä pelisääntöjä.
Aloitteen tekijä on Ben Zyskowicz, joka
otti asian esille kokoomuksen kesäkuisessa puoluekokouksessa
(Helsingin Sanomat 8.6.2002).

lähde: http://www.stakes.fi/yp/2002/4/024paananen.pdf#page=3
***

Internetsi on kaamea entiteetti. Se ei unohda. Oikeastaan Heikin postaus kuuluisi "moi kokoomuslaiset" -ketjuun.

Nuiva Ben. Joo-o. Pakosta ja vähän, Benhän ei enää kuulu perintöprinsessoihin, ja on siten uhrattavissa operaatio pöntiseen. Mitenkään Hra Pöntisen motiiveja kyseenalaistamatta.

[Roope]

Kassandran kirjaillassa keskiviikkona teemana oli Jussi Förbomin Hallan vaara -pamfletin innoittama keskustelu maahanmuuton puhetavoista. Puheenvuoroissa esille nousi monta oivaltavaa näkemystä sanojen erilaisista merkityksistä tai kiertoilmaisuista. Niiden taakse kätkeytyvät ne, jotka yrittävät edes hiukan verhota muukalaisvihaansa tai -pelkoaan.

Yksi tällaisista yleisistä eufemismeista on "maahanmuuttokriittisyys". Se kuulostaa paljon siistimmältä kuin "uusrasismi", josta oikeasti on kyse. Harva kehtaa tunnustaa olevansa rasisti, mutta kriittinen ihmisen suorastaan pitää olla.

Entä monikulttuurisuus? Keskustelua vetänyt Ritva Siikala totesi (ehkä vähän kärjistäen), että se mielletään usein säälittäväksi tavaksi pitää hengissä alempiarvoista kulttuuria. Paljon hienompaa on puhua kansainvälisestä kulttuurista, mutta silloin viitataan Pariisiin, Lontooseen, New Yorkiin. Ei Afrikkaan. Eikä Vuosaareen. Siikala ehdottaakin, että alettaisiin puhua Suomen sisäisestä kansainvälisyydestä.

Ehkä kaikkein koskettavin ajatus tuli turkkilaissyntyiseltä Yonca Ermutlulta. Hän toivoi, että ihmiset lakkaisivat puhumasta suvaitsevaisuudesta. Se viittaa siihen, että juuri ja juuri suvaitsemme maahanmuuttajia lähellämme kunhan he eivät millään lailla häiritse. Suvaitsemme, mutta emme kunnioita. Ja juuri kunnioitusta hän kaipasi. Hän toivoi myös, että maahanmuuttokeskusteluun annettaisiin osallistua myös niiden, joita se oikeasti koskee: muualta tulleiden, joiden mielipide harvoin pääsee kuuluville. Muuten puheemme on pelkkää semantiikkaa ilman ihmisiä.

Liken blogi

Laskussa:
- Maahanmuuttokriittisyys
- Monikulttuurisuus
- Suvaitsevaisuus

Nousussa:
- Uusrasismi
- Sisäinen kansainvälisyys
- Niiden osallistuminen maahanmuuttokeskusteluun, joita se oikeasti koskee

[Roope]

Pakolaisuus ja poliittinen mielikuvitus:
Pakolaisuuden retorinen figuuri eduskunnassa

Mika Alakontiola

Pro gradu –tutkielma
Valtio-oppi
Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos
Jyväskylän yliopisto kevät 2008

pdf

Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, millaisena poliittisena kysymyksenä pakolaisuus ilmenee eduskunnassa kun sitä tarkastellaan kansanedustajien tuottamien tekstien kautta. Näkökulma ei rajoitu ainoastaan pakolaiskeskustelun teemojen kuvaamiseen, vaan tutkimuksen tavoitteena on lisäksi avata tulkintaperspektiivi eduskuntaan poliittisen puheen paikkana, jossa sanastot, argumentaation tavat ja mahdollisuudet määrittyvät eduskunnan asemasta edustuksellisen demokratian instituutiona.

Tutkimuksen aineisto muodostuu eduskunnan pakolaisuutta käsittelevistä asiakirjoista vuosilta 1968–1994. Niistä tulkittavaksi on valikoitunut lähinnä sellaisia, joita on käsitelty eduskunnan täysistuntosalissa eli suullisia kysymyksiä ja lakikäsittelyiden eri vaiheissa käytyjä keskusteluja. Siten mahdollistuu aineiston lukeminen retorisen ja representoivan vallan käyttönä, kielellisenä kamppailuna maailman määrittelemisestä.

Tutkimus jäsentyy neljään osaan. Ensimmäisessä tarkastellaan valtiollisen pakolaispolitiikan historiaa ja periaatteita, toisessa eduskuntaa argumentatiivisen toiminnan paikkana ja kolmannessa pääosiossa hahmotellaan pakolaiskysymystä eduskunnan eri asiakirjatyyppien valossa ja esitellään asiakirjojen tulkintamahdollisuuksia taulukoiden kautta. Varsinaisessa tulkintaosiossa havainnollistetaan aineistoa lähilukemalla, miten edustajat puheenvuoroissaan käyttävät retorista valtaa pakolaiskysymyksen yhteydessä ja millaiset tulkintarepertuaarit ja -positiot sen yhteydessä aktivoituvat.

Tutkielman tuloksista voidaan päätellä, että pakolaisuus on kysymys, jonka yhteydessä edustajat osallistuivat kansan, eettisyyden ja Suomen rajojen määrittelyyn. Kyseisiä käsitteitä voidaan pitää eduskunnan kontekstissa varantoina, joita käytetään erilaisten retoristen positioiden oikeuttamiseen. Niiden käyttöä tutkimalla on mahdollista hienojakoistaa ja eritellä kunkin puhujan ideologisia sitoumuksia, ja niiden tutkiminen toimii ikkunana eduskunnassa kulloinkin käytettävään vallan kieleen ja kieleen valtana.

SISÄLLYS

1. JOHDANTO

2. PAKOLAISUUS SUOMESSA JA KANSALLISVALTIOIDEN MAAILMASSA
2.1. Kuka on pakolainen?
2.2. Pakolaisuuden historiaa Suomessa
2.3. Valtio, pakolainen ja sopimus

3. EDUSKUNTA PUOLESTA JA VASTAAN OLEMISEN INSTITUUTIONA
3.1. Pluralismi demokratian käyttövoimana
3.2. Edustuksellisuus moninaisuuden kuvana
3.3. Eduskunta puheelle perustuvana kommunikaatiotilana

4. PAKOLAISUUS EDUSKUNNAN ASIAKIRJOISSA
4.1. Aineiston valinta ja koostumus
4.2. Asiakirjat tulkittuna taulukoiden kautta

5. PAKOLAISUUDEN RETORINEN FIGUURI
5.1. "Kuka on pakolainen?" uudelleen
5.2. Suomi-figuurin positiointia
5.3. Kansa -käsitteen legitimoiva ja erotteleva käyttö

6. LOPUKSI

LÄHTEET

[Roope]

SISÄLLYS

Johdannoksi

Mistä olemme tulossa?

Mitä sitten tapahtui?

Työperäinen inhimillisyys?

Tulva

Vastavoima

Ankkurilapsia vai ihmiskauppiaita?

Hallitsemattomuus

Manööveri

Mihin olemme menossa?

Eduskuntakeskustelujen lähdeviitteet

Faktaliite: Ulkomaalaislain vaiheet 2000–2010

Johdannoksi

En tajua Sulo Aittoniemeä. Se oli tunne, jonka muistin vuosien takaa vahvana ja väkevänä, kun sukelsin eduskunnan keskustelupöytäkirjoihin ja ryhdyin ruotimaan niistä kumpuavia maahanmuuttajiin kohdistettuja asenteita. Muistin, miten vaikea minun oli ollut sulattaa Aittoniemen räyhäävää tajunnanvirtaa, jossa, vaikkei siinä ollut päätä eikä häntää, oli kuitenkin aimo annos kaunaa ja inhoa etenkin Somaliasta Suomeen paenneita ihmisiä kohtaan. Tämä hämmentynyt tunne palasi, enkä enää päässyt siitä irti. Luin lisää keskustelupöytäkirjoja, istuin talomme saunatuvassa ovi auki heinäkuun trooppiseen puutarhaan ja rämmin läpi sivukaupalla asenteellisia ja huonosti maailman todellisuuteen perehtyneitä puheenvuoroja.

Minun oli ollut tarkoitus laatia lehtijuttu siitä, miten tutkijat ja muut maahanmuuton asiantuntijat eivät enää halua julkisuudessa puhua omalla nimellään erikoisalansa lukuisista eri ulottuvuuksista, eivät ainakaan, jos samassa yhteydessä käsiteltäisiin myös alati voimistuvaa maahanmuuton vastustajien kampanjointia. Tuolloin, tammi-helmikuun vaihteessa tänä vuonna, tästä uudesta ilmiöstä ei vielä puhuttu mediassa. Ongelmana oli kuitenkin, ettei kukaan halunnut tai uskaltanut tarttua aiheeseen, koska pelkäsi samaa kuin jutun kohteet itse – viharyöppyä, halveksuntaa ja uhkailua. Nimettömästi ja virtuaalisesti, mutta yhtä kaikki yksityisyyteen tunkeutuen.

Juttu jäi tekemättä, ei siksi, että olisin vältellyt siihen ryhtymistä, vaan koska ajattelin ääneen väärällä hetkellä. Sanoin, että voisihan tästä pahasti äityneestä maahanmuuttopuheesta jotain laajempaakin kirjoittaa, ja että olisihan se hyvä pamfletin aihekin. Kustantaja seisoi vieressä, mutta oli selin, ja luulin siksi, ettei hän kuullut. Luulin väärin.

Hyvin pian kirjoituspäätökseni jälkeen alkuperäinen juttuideani ilmestyi lehtiin ja televisioon moninkertaisesti. Uhkan läsnäolo, vaikutus ja voimistuminen kasvoivat samanaikaisesti. Yhä useammat maahanmuuton asiantuntijat viestittivät, etteivät aio toistaiseksi esiintyä julkisuudessa ainakaan omalla nimellään. Anonyymit maahanmuuton vastustajat pakottivat sen puolustajat vastavuoroiseen, mutta vastentahtoiseen nimettömyyteen. Meteli yltyi ja kaikki, vastustajat etunenässä, tuntuivat olevan sitä mieltä, että oli tapahtunut käänne – yhtäkkiä Suomessa oli julkisuudessa huomiota saava poliittinen voima, joka haukkui täkäläisen maahanmuuttopolitiikan ja korosti sen ongelmia.

Myös minä olin tätä mieltä, ja muodostin mielessäni kirjani perusväitteeksi, että erityisesti kahtena viime vuonna, 2009 ja 2010, poliitikoista on tullut huomattavasti aiempaa kärkkäämpiä sanomaan suoraan tai ilmaisemaan, mitä he todella ajattelevat, ja että he aiempina vuosina, ennen täkäläisen maahanmuuttokeskustelun räjähtämistä käsiin, ovat varoneet sanojaan ja vaimentaneet omia arvoarvostelmiaan maahanmuutosta ja ihmisistä, joista siinä on kyse. Jaoin näin hyvin monen ihmisen toistaman käsityksen, että maahanmuutosta on Suomessa aiemmin keskusteltu maltillisesti, rakentavasti ja myönteisesti, ja että vasta kahtena-kolmena viime vuonna puhetavat olisivat koventuneet ja kärjistyneet. Ja että se olisi ahkerien vastustajien 'ansiota'.

Sitten ryhdyin työhön ja jouduin melkein heti perääntymään lähtöoletuksestani. Eivät maahanmuuton puhetavat ole koventuneet vasta nyt, kun Suomi on samaan aikaan hitaasti mutta vääjäämättä saavuttanut muuta Eurooppaa matkalla kohti aidosti ulospäin avautuvaa yhteiskunnallista mentaliteettia. Armotonta kieltä on käytetty aina, pelkoa ja inhoa vieraita ihmisiä kohtaan on osoitettu jo vuosien ajan valtakunnan arvovaltaisimmassa keskustelukerhossa.

Hylkäsin myös osittain teesini, että julkisen huomion valokiilaan noussut anonyymien ja virtuaalisten herjakirjoittajien vihapuhe olisi usuttanut poliitikot valitsemaan kylmempiä äänenpainoja. Ehkä olikin niin, kuten niin usein puhuttaessa yhteiskunnallisesta liikehdinnästä ja eri ihmisryhmien keskinäisistä vaikutteista, ettei kyse ollutkaan yhden- tai kahden-, vaan monensuuntaisesta vaikutteiden vyyhdistä. Työteliäiden muukalaiskammoksujien oli helppo lanseerata oma, sinänsä toki omintakeinen vierasvihan tyylilajinsa, koska kasvualusta oli jo olemassa – monet suomalaiset poliitikot olivat jo valmiiksi periferiauskoisia ja vieroksuivat 'uusia ja vieraita elementtejä'. Tarvitsi vain vääntää volyymia kovemmalle ja vahvistaa matalia ääniä. Koska äänet kovenivat ja meteli yltyi, oli poliitikkojenkin yhä helpompi poistaa varmistin omista puheistaan.

Tämän kirjan lähtökohta nyt, kun olen se kirjoittanut, on siis seuraava: useat valtavirran poliitikot ovat jo hyvin pitkään, ainakin koko 2000-luvun ajan, noudattaneet eduskunnassa erittäin asenteellista, ahdasta ja ennakkoluuloista puhetapaa, joka on vastustanut erityisesti humanitäärisen maahanmuuton ja turvapaikanhakijoiden määrän lisäämistä. Kolme suurinta puoluetta kokoomus, keskusta ja sdp, ovat hallitusvastuussa vuorotellessaan vetäneet aina eduskunnan tiukinta turvapaikkapoliittista linjaa ja yhteisvoimin estäneet sen liberalisoinnin. Oppositiossakin nämä puolueet ovat hyväksyneet hallituspuolueiden linjan ja korkeintaan vaatineet sitä vielä tiukemmaksi. Todellista suuren puolueen oppositiota ei ole syntynyt, vaan liberaalin räksyttäjän rooli on varattu pienemmille ryhmille, kuten vihreille tai rkp:lle, jotka useimmiten ovat kuitenkin istuneet sen samaisen hallituksen sisällä, jonka kovan linjan politiikkaa ovat vastustaneet.

Perussuomalaisten rooliksi on minun mielestäni jäänyt lähinnä toistella jo alunperinkin kovia puheita ja liioitella niitä entisestään siten, että on vahingossa syntynyt tuote nimeltä populistinen, maahanmuuttovastainen puolue. Mutta eivät perussuomalaiset ainakaan minusta ole mitään omaa keksineet, elleivät sitten sitä, miten kovista puheista jäädään kiinni. Jostakin syystä he ovat nimittäin ainoita, jotka ovat julkisuudessa joutuneet asenteellisuudestaan tilille. Tähän asti.

Kirjan päähenkilöiksi nousee joukko kansanedustajia, jotka ovat puheenvuoroissaan johdonmukaisesti asettuneet vastustamaan turvapaikkapolitiikan inhimillistämistä. Kovan linjan konniksi valikoituvat erityisesti Ben Zyskowicz (kok.), Raimo Vistbacka (ps.) ja Kari Rajamäki (sd.). Myös Esa Lahtela (sd.), Seppo Lahtela (kesk.), Ville Itälä (kok.) ja Tuulikki Ukkola (kok.) ovat tehneet osansa.

'Maahanmuuttokriitikoiden' itsetyytyväinen hokema, että he olisivat keksineet turvapaikkapolitiikan ongelmallistamisen ja vastustamisen, on siis hölynpölyä. Isot pojat tekivät sen jo. Eikä tämä ole mediaseksikäs myyntiväite, sillä minä ainakin olen muukalaiskammoisen räyhäpuheen pitkästä jatkumosta syvästi huolissani. Toisen ihmisen pelkääminen on salakavala voima – se on kuin halla, joka nousee odottamatta ja tekee tuhonsa hiljaa, mutta vääjäämättä. Jos sallimme pelon emmekä kavahda sitä, altistamme koko inhimillisen yhteisömme hallan vaaralle.

Kirjan materiaalina on sarja eduskuntakeskusteluja vuodesta 1998 vuoteen 2010. Osaa keskusteluista seurataan perusteellisemmin, toisissa vain käväistään. Keskustelut koskevat pääsääntöisesti ulkomaalaislain eriasteisia muutoksia. Niissä rakennetaan pala kerrallaan suomalaista maahanmuuttojärjestelmää ja sen suhdetta pientä maatamme ympäröivään maailmaan. Etsin keskusteluista asenteita ja arvoja, joilla kansanedustajat käsittelemiinsä kysymyksiin suhtautuvat, ja jäljitän puhetapoja, sanavalintoja ja painotuksia – miksi tuo sanoo noin ja mitä se sillä tarkoittaa, millaisen viestin lähettää. Tarkastelun kohteena on nimenomaan puhetapa, ei lain kehitysprosessi sinänsä.

Keskityn turvapaikkapoliittiseen keskusteluun ja jätän niin sanotun työperäisen maahanmuuton ja kotouttamisen kysymykset lähes kokonaan sivuun. Tämä johtuu ennen kaikkea oma...

http://kirja.elisa.fi/sites/default/files/bookpreviews/5911/index.html

[Roope]

Jussi Förbom on perustanut uuden blogin uuden kirjan (jo yli vuoden myöhässä) ilmestymisen alla: Merkintöjä turvapaikan politiikasta

Kirjoittelee edelleen myös Amnestyn lehteen:

Vapaa liikkuvuus on liian hyvä idea heitettäväksi pois pesuveden mukana. Siksi segregaation kannattajille on esitettävä vasta-argumentti: kun kaikki, myös EU:n ulkopuolelta tulleet, saavat liikkua unionin alueella vapaasti, ei taakka käy kenellekään ylivoimaiseksi ja kaikkien oikeudet tosiasiallisesti vahvistuvat. EU:ssa on oltava kyse rajojen häivyttämisestä, ei niiden vahvistamisesta. Ihmiset eivät lakkaa liikkumasta rajojen vuoksi.

Jussi Förbom: Rajankäyntiä

Förbomin harhainen käsitys historiasta ja todellisuudesta jaksaa aina vaan hämmästyttää. EU:n sisällä on ns. vapaa liikkuvuus. Se tarkoittaa, että sisärajoilla ei sallita tarkastettavan myöskään EU:n ulkopuolelta tulevien papereita, koska silloin rikottaisiin EU-kansalaisten oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen ja syyllistyttäisiin etniseen profilointiin. Turvapaikanhakijat ja laittomat siirtolaiset eivät suinkaan ole tämän seurauksena jakautuneet tasaisesti, vaan lähinnä tiettyihin maihin (mm. Ruotsi, Saksa, Ranska), joissa ne ovat taakkana. Ongelma ei kuitenkaan ole taakan jakaminen, vaan tämä ylimääräinen taakka ylipäätään. On vain lennokasta retoriikkaa väittää, että laittomien siirtolaisten liikkumisen helpottaminen vahvistaisi jotenkin suomalaisten oikeuksia.

Unionin ulkorajojen valvontaa on tehostettu merkittävästi ja rajojen ylittäminen humanitaarisista syistä on tehty käytännössä mahdottomaksi. (..) Ihmiset eivät lakkaa liikkumasta rajojen vuoksi.

Förbom on oikeassa. Ihmiset eivät piittaa pelkistä rajoista, vaan tarvitaan rajavalvontaa.