YLE: Äidiksi ryhdytään yhä useammin yksin

[MikkoAP]

Lisäksi yh-tukiin voitaisiin laittaa tiettyjä rajoituksia:

Ikäraja, jonka jälkeen yksin lapsen hankkiva nainen ei olisi oikeutettu yh-tukiin, ainakin, jos ennestään lapseton, esim. 40-v.

Jos nainen on jo yh-äiti, hän ei saisi yh-tukia uusiin lapsiin, jos niitä päättää itsenäisesti hankkia.

On se muuten kumma, kuinka kaikki naisiin kohdistuva etuuksien kaventamisyritykset voidaan kuitata "lapsen edulla", mutta kuinka ollakaan isien oikeuksiin tuo "lapsen etu" argumentti ei näytä pätevän.

[MikkoAP]

Jos se täydellisellä poistamisella lähtee, niin sittenhän se on järkevää. Semmoinen aavistus minulla on, että niin kauan kuin taikaseinästä siunausta sinkkuäitiydelle tulee, niin voi käyttää kännipanoa hyväksi.

Ei yh-vanhemmuus katoa millään toimenpiteellä mihinkään täysin. Sitä on ollut aina.

Ei, mutta nyt siitä on tullut liian tavanomaista. Myönnän tosin, että sillä on ollut yksi erinomaisen hyvä puoli: äpärälapsen käsite on poistunut käytöstä.

[sr]

Isyyden tärkeys ja oikeus isyydestä kieltäytymiseen eivät ole MITENKÄÄN ristiriidassa keskenään.

Nainen voi abortoida sikiön, vaikka mies haluaisikin pitää lapsen, joten homman on toimittava myös toisinpäin.

Kieltäytymisoikeus pätisi yhtä pitkään kuin aborttioikeus.

Homma ei biologisista syistä voi toimia peilikuvamaisesti. Suora vastakkaisuushan olisi se, että lapsi abortoidaan, jos jompi kumpi vanhemmista sitä haluaa. Tätä et varmaan kuitenkaan halua. Isyydestä kieltäytyminen ei ole verrannollista aborttiin siksi, että jos lapsi syntyy, niin hän on yksilö ja oikeus toiseen vanhempaan on ennemminkin hänen kuin äidin oikeus. Tässä pätee siis vähän sama kuin siinä tukien poistamisessa yh-äideiltä, eli kärsijöiksi joutuu ainakin osin täysin asiaan syytön lapsi.

Tapauksissa, joissa nainen on tullut raskaaksi, eikä ole kertonut miehelle, tuo oikeus pätisi pitempään. Samoin tuossa tapauksessa miehellä olisi oikeus hakea oikeutta isyyteen myös jälkikäteen.

Miten tuo kertominen todistetaan? Pitääkö naisen lähettää kirjattu kirje miehelle?

Samoin mainitsemassi skenaariossa miehellä tulee olla oikeus kieltäytyä isyydestä, sekä toisaalta oikeus hakea oikeutta olla lapsi isälle.

Tämä tietenkin pätee aivan riippumatta siitä, miten yh-äitien kohtelua muutetaan.

OK, mutta vasta silloin, jos adoptiohalukkaita pariskuntia ei löydy. Toisaalta noitten adoptoitavien lasten taustalta löytyy paljon traagisia tarinoita ja käyttäytymishäiriöt voivat vanhempien lasten kohdalla olla niin pahoja, ettei läheskään kaikilla pariskunnillakaan ole kykyä kasvattaa heitä kunnolla, saati sitten sinkkuäideillä.

Niin, mikäänhän ei takaa edes sitä, että täysin biologinen lapsi ehjässä perheessä kasvaa kunnolliseksi. Tuohon adoptioon toisin sellaisen seikan esiin, mikä ei ole varmaan kovin kaukaa todellisista tapauksista haettu, eli äiti on täysin hunningolla ja isä ei ole maisemissa. Hänellä on kuitenkin hyvä sisko, joka on pitkään ennen mitään adoptiopuheita huolehtinut lapsesta ja hänelle ja lapselle on kasvanut kiinteä suhde. Kun äidin ryyppyputki sitten jossain vaiheessa repeää niin pahaksi, että hän itsekin tajuaa parhaaksi olla se, että antaa lapsen pois, niin ainakin itselleni tulee mieleen, että se sisko (jos niin haluaa) olisi todennäköisesti paras adoptiovanhempi. Noin, vaikka olisi yksinäinenkin. Tämä ihan maallikon perstuntumalta. En toimi missään adoptiovanhempien seulontahommissa.

Häneen voidaan suhtautua niin, ettei anneta yh-tukia.

No, entä jos se ihan oikeasti on vahinko (esim. ehkäisy ei ole toiminut)?

Vai onko ideasi se, että ns. taloudellisten syiden aborteilla ryhdytään kitkemään yksinäisten naisten synnyttämistä, eli tehdään tilanne niin tukalaksi äidille, että hän tajuaa tehdä abortin, vaikkei sitä muuten olisi halunnutkaan? Vaikka itse olenkin aborttioikeuden kannattaja, niin kannatan sen kohdalla juuri oikeutta, en sitä, että yhteiskunta painostaa siihen niitä äitejä, joiden ei halua lapsia tekevän (kuten Kiinassa tehdään kai edelleen).

[sr]

On se muuten kumma, kuinka kaikki naisiin kohdistuva etuuksien kaventamisyritykset voidaan kuitata "lapsen edulla", mutta kuinka ollakaan isien oikeuksiin tuo "lapsen etu" argumentti ei näytä pätevän.

Miten niin ei päde? Itse ainakin kannatan isien tasa-arvon parantamista en pelkästään siksi, että se on oikein isille, vaan juuri tuon lapsen edun vuoksi myös.

[MikkoAP]

Homma ei biologisista syistä voi toimia peilikuvamaisesti. Suora vastakkaisuushan olisi se, että lapsi abortoidaan, jos jompi kumpi vanhemmista sitä haluaa. Tätä et varmaan kuitenkaan halua. Isyydestä kieltäytyminen ei ole verrannollista aborttiin siksi, että jos lapsi syntyy, niin hän on yksilö ja oikeus toiseen vanhempaan on ennemminkin hänen kuin äidin oikeus.

Äidin oikeus abortoida sikiö ei kata koko yhdeksää kuukautta, paitsi lääketieteellisistä syistä, joten mitään lasta ei vielä ole syntynyt siinä vaiheessa. Siis miehellä olisi oikeus suoraan kieltäytyä isyydestä tuohon aikarajaan asti.

Tapauksissa, joissa nainen on tullut raskaaksi, eikä ole kertonut miehelle, tuo oikeus pätisi pitempään. Samoin tuossa tapauksessa miehellä olisi oikeus hakea oikeutta isyyteen myös jälkikäteen.

Miten tuo kertominen todistetaan? Pitääkö naisen lähettää kirjattu kirje miehelle?

Aina ei olisi mahdollista pitävästi todistaa, mutta jos voidaan osoittaa riittävää näyttöä, ettei mies ollut isyydestään tietoinen, voisi isä vaatia oikeuksiaan.

Olisi tapauskohtaista, mikä riittävä näyttö olisi.

Onhan nytkin lukuisia tilanteita, joista syntyy oikeusjuttu ja joissa ei voida sataprosenttisesti osoittaa vääryyttä tapahtuneen, mutta kuitenkin tuomio annetaan riittävän näytön perusteella.

Aina ei tietenkään voitaisi esittää riittävää näyttöä, mutta mahdollisuus vaatia isyysoikeuksia pitäisi olla.

Niin, mikäänhän ei takaa edes sitä, että täysin biologinen lapsi ehjässä perheessä kasvaa kunnolliseksi. Tuohon adoptioon toisin sellaisen seikan esiin, mikä ei ole varmaan kovin kaukaa todellisista tapauksista haettu, eli äiti on täysin hunningolla ja isä ei ole maisemissa. Hänellä on kuitenkin hyvä sisko, joka on pitkään ennen mitään adoptiopuheita huolehtinut lapsesta ja hänelle ja lapselle on kasvanut kiinteä suhde. Kun äidin ryyppyputki sitten jossain vaiheessa repeää niin pahaksi, että hän itsekin tajuaa parhaaksi olla se, että antaa lapsen pois, niin ainakin itselleni tulee mieleen, että se sisko (jos niin haluaa) olisi todennäköisesti paras adoptiovanhempi. Noin, vaikka olisi yksinäinenkin. Tämä ihan maallikon perstuntumalta. En toimi missään adoptiovanhempien seulontahommissa.

Tuossa tapauksessa sisko olisikin paras vaihtoehto.

Vai onko ideasi se, että ns. taloudellisten syiden aborteilla ryhdytään kitkemään yksinäisten naisten synnyttämistä, eli tehdään tilanne niin tukalaksi äidille, että hän tajuaa tehdä abortin, vaikkei sitä muuten olisi halunnutkaan? Vaikka itse olenkin aborttioikeuden kannattaja, niin kannatan sen kohdalla juuri oikeutta, en sitä, että yhteiskunta painostaa siihen niitä äitejä, joiden ei halua lapsia tekevän (kuten Kiinassa tehdään kai edelleen).

Painostus ja tukematta jättäminen eivät ole sama asia.

[MikkoAP]

Vai onko ideasi se, että ns. taloudellisten syiden aborteilla ryhdytään kitkemään yksinäisten naisten synnyttämistä, eli tehdään tilanne niin tukalaksi äidille, että hän tajuaa tehdä abortin, vaikkei sitä muuten olisi halunnutkaan?

Jos taloudellinen tilanne on  niin tiukka, ettei mitenkään voi kasvattaa lasta itsenäisesti, ei pidä hankkia lasta.

Jos nainen tuossa tilanteessa synnyttäisi lapsen, olisi lapsella oikeus neuvolapalveluihin jne. Muttei äitiä pitäisi sen kummemmin taloudellisesti tukea.

[Femakko]

Ei yh-vanhemmuus katoa millään toimenpiteellä mihinkään täysin. Sitä on ollut aina.

Kun ei tee lapsia, niin katoaa erittäin tehokkaasti.

Väännänpä taas rautalangasta.  Ihmiset ovat harrastaneet aina myös parisuhteiden ulkopuolista seksiä. Ja tuolla logiikalla parisuhteissakaan ei pitäisi tehdä lapsia, koska aina voi tulla ero tai kuolema. Varsinkin jälkimmäisellä tavalla niitä yh-vanhempia tuli ennen aika usein, koska synnytykset olivat paljon riskialttiimpia ja koska sotia ja muita levottomuuksia oli enemmän.

Loppujen lopuksi täysin aukoton järjestelmä olisi sellainen, jossa seksiä saa harrastaa vain ja ainoastaan sellaisten naisten kanssa, joiden kuukautiset ovat jo loppuneet.

[MikkoAP]

Ei yh-vanhemmuus katoa millään toimenpiteellä mihinkään täysin. Sitä on ollut aina.

Kun ei tee lapsia, niin katoaa erittäin tehokkaasti.

Väännänpä taas rautalangasta.   Ihmiset ovat harrastaneet aina myös parisuhteiden ulkopuolista seksiä.

Nykyinen tilanne on kuitenkin historiallisesti poikkeuksellinen.

Miehet maksavat suurimman osan veroista ja nykytilanne on, että nainen voi maksattaa alfakarjujen siittämien lastensa elatusta halveksimillaan tylsillä betamies puurtajilla.

Miehet siis velvoitetaan elättämään muutkin kuin omat lapsensa.

Koska nainen tietää, että kuitenkin miehet velvoitetaan tukemaan hänen lapsiaan veroillaan, voi hän rauhassa keskittyä jahtaamaan niitä miehiä, jotka häntä todella kiihoittavat.

Olivat nämä sitten suomalaisia prätkäkarjuja, välimeren gigoloja, tai Saharan eteläpuolelta tulevia ihq:n eksoottisia äijiä.

[MikkoAP]

Lapsi on siis uhri niin kauan kuin naisen osallisuutta ja käytännössä täydellistä vastuuta lapsen syntymään ei huomioida. Muutoinhan sinkkuäitiksi tietoisesti hankkiutuva tuomittaisiin korvauksiin lapsen oikeuksien rikkomisesta. Näin siis länsimaissa.

Saati sitten FAS-lapset, äidin raskausajan tupakoinnin vaurioittamat lapset jne. Montakos sakko, tai vankeustuomiota on FAS lasten äideille Suomessa annettu?

[sr]

Jos taloudellinen tilanne on  niin tiukka, ettei mitenkään voi kasvattaa lasta itsenäisesti, ei pidä hankkia lasta.

No, eikö tämä päde kaikkiin, ei vain yh-äiteihin? Pitäisikö työttömien lapsia olla tukematta (eli ei maksaa korotettua toimeentulotukea). Ja paljonkohan jotkut lestadiolaiset saavat yhteensä tukia yhteiskunnaltaan sen kymmenpäisen lapsilaumansa kasvattamiseen (vaikka kävisivät töissäkin). En tiedä, onko kukaan laskenut lukuja Suomessa, mutta näin TIME-lehdessä laskelman amerikkalaisille ja sen mukaan yhden lapsen kasvattaminen aikuiseksi maksaa vanhemmille $270 000. Kuinka monella suomalaisella on tuollaisia rahoja ottaa omasta taskustaan?

Olen samaa mieltä, että vanhemmille (tai vanhemmalle) pitää koitua taloudellista taakkaa heillekin, ettei jouduta ns. "welfare mum" -tilanteeseen, jossa lapsia kannattaa tehdä vain oman taloudellisen tilanteen parantamiseen, mutta koska myös köyhät joka tapauksessa tekevät lapsia, seuraamukset siitä, ettei pidetä huolta siitä, että kaikki lapset pystyvät kehittymään taloudellisesti kohtuullisissa oloissa, ovat pahemmat kuin se, että niin tehdään, vaikka siihen verorahoja uppoaakin ja se tukeminen saattaa houkutella köyhiä tekemään enemmän lapsia kuin tekisivät ilman tukia.

[sr]

Miehet maksavat suurimman osan veroista ja nykytilanne on, että nainen voi maksattaa alfakarjujen siittämien lastensa elatusta halveksimillaan tylsillä betamies puurtajilla.

No, tuo miesten enempi verojen maksaminen on harhaanjohtavaa siinä mielessä, että yleensä nainen on se, joka jää kotiin lapsia hoitamaan niiden ollessa pieniä. Kyse on perheen sisäisestä työnjaosta, jossa toinen tekee veronalaista työtä ja toinen ihan yhtä hyödyllistä työtä perheen kannalta, mutta siitä ei vain makseta veroa. Ja tietenkin toinen syy on se, että miesten palkat ovat korkeampia. Verolait ovat kyllä samoja sukupuoleen katsomatta.

Tuota toista kohtaa en ymmärtänyt. Etkö sinä juuri tuolla ylempänä kironnut sitä, että mies ei voi kieltää isyyttään (ja siten välttää elatusmaksuja)? Jos siis "alfakarju" siittää lapsen, jota betamies ei tunnusta omakseen, niin naisen on haettava ne elatusmaksut siltä alfalta.

Sinällään tuossa kuvaamassasi ei muuten ole mitään "nykyaikaista", vaan käsittääkseni koko ihmisen lisääntymisbiologia on pitkälti kehittynyt tuon skenaarion varalta. Eli kummankin sukupuolen sisäänrakennetut strategiat ottavat tuon täysin huomioon. Tämä osoittaa sen, että tämä tilanne on vallinnut jo tuhansia vuosia.

Miehet siis velvoitetaan elättämään muutkin kuin omat lapsensa.

Ei, vaan nykyaikana DNA-testeillä voidaan oikeasti testata, kuka on kenenkin isä ja siten panna lasku oikeaan osoitteeseen.

[MikkoAP]

Miehet maksavat suurimman osan veroista ja nykytilanne on, että nainen voi maksattaa alfakarjujen siittämien lastensa elatusta halveksimillaan tylsillä betamies puurtajilla.

No, tuo miesten enempi verojen maksaminen on harhaanjohtavaa siinä mielessä, että yleensä nainen on se, joka jää kotiin lapsia hoitamaan niiden ollessa pieniä. Kyse on perheen sisäisestä työnjaosta, jossa toinen tekee veronalaista työtä ja toinen ihan yhtä hyödyllistä työtä perheen kannalta, mutta siitä ei vain makseta veroa. Ja tietenkin toinen syy on se, että miesten palkat ovat korkeampia. Verolait ovat kyllä samoja sukupuoleen katsomatta.

Kyse onkin siitä, että miesten, myös lapsettomien sinkkumiesten maksamia verorahoja käytetään yh-äitien tukemiseen, jolloin siis yh-äiti voi kollektiivisesti sitouttaa muut miehet tukemaan omaa lastenhankintaansa ilman, että he saavat mitään etua.

Ne miehet, joilla on parhaat ominaisuudet vastuuntuntoiseen isyyteen kun eivät useinkaan ole samoja miehiä kuin ne, joita naiset pitävät jännittävimpinä ja kiihottavimpina.

Nykysysteemissa naisen ei tarvitse vauvakuumeessa kovinkaan tarkkaan miettiä, onko alfakarjusta vastuuntuntoiseksi isäksi, sillä hän voi sitouttaa muut miehet taloudellisesti tukemaan äitiyttään.

Ei, vaan nykyaikana DNA-testeillä voidaan oikeasti testata, kuka on kenenkin isä ja siten panna lasku oikeaan osoitteeseen.

Ongelma vaan on se, ettei niillä alfakarjuilla useinkaan ole, millä maksaa, tai jos on, niin he eivät välitä.

Olen samaa mieltä, että vanhemmille (tai vanhemmalle) pitää koitua taloudellista taakkaa heillekin, ettei jouduta ns. "welfare mum" -tilanteeseen, jossa lapsia kannattaa tehdä vain oman taloudellisen tilanteen parantamiseen, mutta koska myös köyhät joka tapauksessa tekevät lapsia, seuraamukset siitä, ettei pidetä huolta siitä, että kaikki lapset pystyvät kehittymään taloudellisesti kohtuullisissa oloissa, ovat pahemmat kuin se, että niin tehdään, vaikka siihen verorahoja uppoaakin ja se tukeminen saattaa houkutella köyhiä tekemään enemmän lapsia kuin tekisivät ilman tukia.

Olen sinällään samaa mieltä siitä, että yhteiskunnan kannattaa tukea lasten hankintaa ja kasvatusta.

Ongelma on siinä, että naisten koulutustason ja työllisyyden ylittäessä miesten koulutustason ja työllisyyden, he pääsääntöisesti edelleen etsivät vähintään omaa statusta vastaavaa miestä, tai parempaa. Tämä taas johtaa siihen, että naiset lykkäävät lapsentekoa, kunnes sitten biologiset realiteetit iskevät vastaan ja sitten aletaan paniikissa etsimään siittäjää/ yrittämään keinohedelmöitystä.

Minusta köyhien perheiden tukeminen on järkevää.

Jos esim. uranainen perustaisi perheen työttömän miehen kanssa ja mies jäisi koti-isäksi niin, jos he tarvitsisivat yhteiskunnan tukea, olisi järkevää sitä antaa. Paljon parempi skenaario kuin yh-äitiys.

Nykyisin miesten työttömyys on niin suurta, että työttömänä on paljon miehiä, joista on ainekset hyväksi isäksi.

[MikkoAP]

Nykyisin pariutumismarkkinat ovat kyllä niin sekaisin ,että voipi olla, että mitkään korjausliikkeet eivät riitä.

Siinä vaiheessa, kun naiset ovat hedelmällisimmillään ja viehettävimmillään, eli silloin, kun heillä on parhaat mahdollisuudet saada mahdollisimman laadukas mies, he ovat kouluttautumassa, tai aloittamassa työuraa.

Kolmeenkymppiin mennessä he ovat jo menettäneet suuren osan hedelmällisyyttään, eivätkä enää ole yhtä haluttavia miesten silmissä kuin muutama vuosi aiemmin.

Toisaalta he ovat nostaneet statustaan ja kasvattaneet varallisuuttaan ja etsivät yhtä varakasta, tai varakkaampaa miestä, eli heistä on tullut nirsompia samalla, kun varaa nirsoiluun on todellisuudessa aiempaa vähemmän.

60-luvun seksuaalivallankumouksen huumassa kuviteltiin, että sukupuoliroolit voitaisiin kääntää päälaelleen ja tämän perusteella tehtiin politiikkaa. Valitettavasti se vain ei ole totta: miehiin vetoavat edelleen eniten hedelmällisimmässä iässä olevat nuoret naiset ja naisiin eniten kovastatuksiset miehet.

Mies siis edelleen vaistomaisesti etsii mahdollisimman hedelmällistä naista, nainen taas vaistomaisesti mahdollisimman hyvää elättäjää ja suojelijaa.

Se, että noita sukupuolirooleja- ja odotuksia kuviteltiin voitavan muuttaa käden käänteessä on se syy, mistä tämä nykyinen sotku johtuu.

[Kaarin M]

Nykyisin pariutumismarkkinat ovat kyllä niin sekaisin ,että voipi olla, että mitkään korjausliikkeet eivät riitä.

Siinä vaiheessa, kun naiset ovat hedelmällisimmillään ja viehettävimmillään, eli silloin, kun heillä on parhaat mahdollisuudet saada mahdollisimman laadukas mies, he ovat kouluttautumassa, tai aloittamassa työuraa.

Kolmeenkymppiin mennessä he ovat jo menettäneet suuren osan hedelmällisyyttään, eivätkä enää ole yhtä haluttavia miesten silmissä kuin muutama vuosi aiemmin.

Toisaalta he ovat nostaneet statustaan ja kasvattaneet varallisuuttaan ja etsivät yhtä varakasta, tai varakkaampaa miestä, eli heistä on tullut nirsompia samalla, kun varaa nirsoiluun on todellisuudessa aiempaa vähemmän.

60-luvun seksuaalivallankumouksen huumassa kuviteltiin, että sukupuoliroolit voitaisiin kääntää päälaelleen ja tämän perusteella tehtiin politiikkaa. Valitettavasti se vain ei ole totta: miehiin vetoavat edelleen eniten hedelmällisimmässä iässä olevat nuoret naiset ja naisiin eniten kovastatuksiset miehet.

Mies siis edelleen vaistomaisesti etsii mahdollisimman hedelmällistä naista, nainen taas vaistomaisesti mahdollisimman hyvää elättäjää ja suojelijaa.

Se, että noita sukupuolirooleja- ja odotuksia kuviteltiin voitavan muuttaa käden käänteessä on se syy, mistä tämä nykyinen sotku johtuu.

Tämä keskustelu on mielestäni aivan järjetön. Lapsia on syntynyt iät ja ajat, eikä todellakaan pelkästään jumalan siunaamassa avioliitossa. Lapsia siitetään myös rakkauden ja sukupulivietin pohjalta, kaikki eivät kulje kylillä taskulaskin kourassa ynnäilemässä parinmuodostuksen kannattavuutta ja perillisen potentiaalisuutta.

1)Lapsella voi olla isä elämässään, vaikkei asuisikaan samassa osoiteessa kuin muu perhe. Toisaalta isä voi asua samassa osoitteessa mutta ei juuri osallistu lapsen elämään...

2)Joillain lapsilla ei ole koskaan ollut isää, ei edes entisaikaan. Toisaalta lapsella voi olla muita rakastavia ihmissuhteita...

3)Yh ei saa mitään erityisiä tukia ellei ole niihin oikeutettu, sama koskee muitakin ihmisiä ilman yh-statusta. Normit ovat samat kaikille.

4) Äidin työnantaja maksaa äitiysloman kustannukset aina, vaikka lapsella luultavammin on siittäjäkin ja vaikka oltaisiin kuinka avioliitossa.

5) Äitiys lankeaa yleensä naiselle, nuoret naiset ovat tutkitusti syrjitympiä työelämässä juuri tämän seikan johdosta.

6) Sairasta alle 10-v lasta jää useammin kotiin hoitamaan äiti, palkkakustannukset taas äidin työnantajalle.

7) On vaan hyvä, jos läntisiin teollisuusmaihin syntyy lisää lapsia

8)Naisella on oikeus lisääntyä haluamallaan tavalla. Lapsen saaminen parisuhteeessa ei takaa suhteen jatkuvuutta ja Happy Endiä.

9) Tämän keskustelun kommenteistä puuttuvat enää hengiltä kivitys aviottoman äpärän johdosta.

[MikkoAP]

Tämä keskustelu on mielestäni aivan järjetön. Lapsia on syntynyt iät ja ajat, eikä todellakaan pelkästään jumalan siunaamassa avioliitossa. Lapsia siitetään myös rakkauden ja sukupulivietin pohjalta, kaikki eivät kulje kylillä taskulaskin kourassa ynnäilemässä parinmuodostuksen kannattavuutta ja perillisen potentiaalisuutta.

Ei taskulaskin kädessä todellakaan. Kyse on nimenomaan vaistomaisesta seksuaalisen viehtymyksen synnystä.

Se ei suinkaan ole ainut kriteeri parinmuodostuksessa, mutta sitä täytyy olla riittävästi, jotta parinmuodostus voi edes alkaa.

Yhteiskunnan taas on pakko käyttää taskulaskinta, jotta voisi kohdistaa tuet parhaalla mahdollisella tavalla.

7) On vaan hyvä, jos läntisiin teollisuusmaihin syntyy lisää lapsia

Siinä tapauksessa, että kasvuolosuhteet takaavat mahdollisimman hyvin, että lapsista kasvaa vuorostaan nettomaksajia ja perheenisiä/äitejä.

Ydinperhe nyt vaan on keskimäärin paras tähän tarkoitukseen ja politiikka on juuri keskimäärillä pelaamista.

8)Naisella on oikeus lisääntyä haluamallaan tavalla. Lapsen saaminen parisuhteeessa ei takaa suhteen jatkuvuutta ja Happy Endiä.

Ei mikään perhemalli toimi sataprosenttisesti, mutta jotkin vaan paremmin kuin toiset. Naisella on "oikeus " lapseen? Entäs lapsen oikeudet?

9) Tämän keskustelun kommenteistä puuttuvat enää hengiltä kivitys aviottoman äpärän johdosta.

Jos vertaa yhteiskunnan tukien uudelleenjakoa ja/tai vähentämistä ja/tai jopa täydellistä poistamista hengiltä kivittämiseen, menee pahasti metsään.

[risto]

Täsmäapua Turunen olisi tarvinnut esimerkiksi silloin, kun hänen toisen pojan syntymä lähestyi.

- Soitin kodinhoitajatoimistoon, että saisinko kodinhoitajan, kun olen lähdössä synnyttämään. Minulta kysyttiin, että syntyykö se vauva virka-aikana. Lastenkoti olisi ollut ainut hoitopaikka vanhemmalle pojalle.

Tällaisten tilanteiden estämiseksi Turunen työskentelee yhdistyksessä. Myös Tiina Karvinen on auttanut muita samassa tilanteessa olevia.

No jopajoo. Itse olen ollut mukana kolmen lapseni syntymässä, eikä synnyttämään otettu tietenkään mukaan vanhempia lapsia. Nykyään on käytännössä sääntö, ei poikkeus kuten joskus ennen, että miehet ovat mukana synnytyksessä tukemassa, jos vain kantti kestää. Vaan eipä ole tuollaista järjestöä ainakaan vielä kehitetty parisuhteessa eläville... Synnytyksen jälkeen puolestaan monissa sairaaloissa löytyy perhehuoneita (ei kokemusta), joissa se vanhempi sisarus voi yöpyä, eli lastenhoitajaa ei enää tarvitse.

Jotenkin tuollainen ulkopuolisen lastenhoitajan tarve mielestäni kertoo melkoisen yksinäisestä elämästä tai olemattomasta turvaverkosta. Jos ei ole yhtään naapuria tai lähellä asuvaa sukulaista, jolle lapsen voi viedä synnytyksen ajaksi (2-24h) tai muussa äkillisessä hätätilanteessa, asiat ovat mielestäni melko heikosti.

Isätön lapsi on biologinen mahdottomuus. Myös yksinhuoltajan tai lesboparin hedelmöityshoidon tahi muumimukimenetelmän tuotoksena syntyneellä lapsella on isä. Valitettavaa tosin on, että hän ei välttämättä millään tavalla osallistu lapsensa elämään. Yh-äitien pojat (en tiedä lesbo-äitien pojista) ovat todellisessa syrjäytymisvaarassa ja moninkertaisesti todennäköisemmin huonoilla teillä kuten vankilassa. Poika tarvitsee miehen mallia tasapainoiseen kehitykseen, ja "isättömällä" pojalla tällaista ei usein ole ollenkaan.

[risto]

8)Naisella on oikeus lisääntyä haluamallaan tavalla. Lapsen saaminen parisuhteeessa ei takaa suhteen jatkuvuutta ja Happy Endiä.

8)Miehellä on oikeus lisääntyä haluamallaan tavalla. Äiti ei ole lapselle mitenkään välttämätön.

Eiku? Tasa-arvo?

[Kaarin M]

Jos vertaa yhteiskunnan tukien uudelleenjakoa ja/tai vähentämistä ja/tai jopa täydellistä poistamista hengiltä kivittämiseen, menee pahasti metsään.

Sain keskustelusta kuvan, että ns. yhteiskunnan tuet pitäisi poistaa yksin lasta hankkivalta naiselta. Miksi? Ja mitkä tuet? Lapsen ilmainen koulutus-terveydenhuolto-oikeus käyttää julkistä liikennettä? Yksin lasta hankkivalta pitäisi poistaa oikeus lain suomaan toimeentulotukeen mihin jokainen muu kansalainen on oikeutettu???

Mitä pitäisi tehdä miehelle, joka yhteistuumin tehdyn raskaaksi tulon jälkeen heittääkin peruutusvaihteen päälle...eivät nämä asiat niin yksinkertaisia ole kuin annetaan ymmärtää. Alitajuntaisesti ihminen ei ole ollut yksiavioinen yms. primitiivinen lisääntymisvietti sotkee hienon luterilaisen lisääntymiskaavan

Mihin perustuvat keskustelussa esitetyt väitteet yhteiskunnan varoilla elämisestä? Entä lapsen elämän "pilaamisesta"? Mielestäni ei mihinkään muuhun kuin keskustelijoiden pään sisäisiin asenteisiin.

[Kaarin M]

8)Naisella on oikeus lisääntyä haluamallaan tavalla. Lapsen saaminen parisuhteeessa ei takaa suhteen jatkuvuutta ja Happy Endiä.

8)Miehellä on oikeus lisääntyä haluamallaan tavalla. Äiti ei ole lapselle mitenkään välttämätön.

Eiku? Tasa-arvo?

Tietenkin miehellä on oikeus lisääntyä haluamallaan tavalla. Jos ei halua tulla vastointahtoaan isäksi, keinoja kyllä löytyy. Äiti ei ole lapselle mitenkään välttämätön, totta!

Tasa-arvo kyllä toimii mielestäni tässä asiassa siten, että se lisää naisen oikeutta hankkia lapsi jopa yksin.

[Miniluv]

Nykyisin pariutumismarkkinat ovat kyllä niin sekaisin ,että voipi olla, että mitkään korjausliikkeet eivät riitä.

Siinä vaiheessa, kun naiset ovat hedelmällisimmillään ja viehettävimmillään, eli silloin, kun heillä on parhaat mahdollisuudet saada mahdollisimman laadukas mies, he ovat kouluttautumassa, tai aloittamassa työuraa.

Kolmeenkymppiin mennessä he ovat jo menettäneet suuren osan hedelmällisyyttään, eivätkä enää ole yhtä haluttavia miesten silmissä kuin muutama vuosi aiemmin.

Our model shows that for 95% of women, by the age of 30 years, only 12% of their maximum ovarian reserve is present, and by the age of 40 years only 3% remains.

http://www.st-andrews.ac.uk/news/archive/2010/Title,46684,en.html

[sr]

Kyse onkin siitä, että miesten, myös lapsettomien sinkkumiesten maksamia verorahoja käytetään yh-äitien tukemiseen, jolloin siis yh-äiti voi kollektiivisesti sitouttaa muut miehet tukemaan omaa lastenhankintaansa ilman, että he saavat mitään etua.

No, jos tähän verokeskusteluun lähdetään, niin sitten tuo pätee suunnilleen kaikkeen muuhunkin. Tupakoimattomat maksavat terveydenhoitokuluissa tupakoivien sairauksien hoitamiset jne. Ja tämä yleistyy kaikkiin julkisiin palveluihin. Ylempi 50% tulonsaajista maksaa 90% tuloverokertymästä.

Ne miehet, joilla on parhaat ominaisuudet vastuuntuntoiseen isyyteen kun eivät useinkaan ole samoja miehiä kuin ne, joita naiset pitävät jännittävimpinä ja kiihottavimpina.

Onko tämä vain mutua, vai onko sinulla jotain tämän tueksi? En siis tarkoita tuota viimeistä lausetta, vaan sitä, minkälaisia miehiä naiset valitsevat kumppaneikseen tehdäkseen lapsia.

Nykysysteemissa naisen ei tarvitse vauvakuumeessa kovinkaan tarkkaan miettiä, onko alfakarjusta vastuuntuntoiseksi isäksi, sillä hän voi sitouttaa muut miehet taloudellisesti tukemaan äitiyttään.

Ensinnäkin lasten kasvattamisessa aikuisiksi on aika paljon muutakin tekemistä kuin vain tuo taloudellinen puoli. Vastuuntuntoisesta isästä on siis hyötyä naiselle vaikka tämän tulotaso olisi sitten huonokin.

Toiseksi, ne alfathan on juuri niitä statusmiehiä, eli joilla on rahaa, millä mällätä.

Ongelma vaan on se, ettei niillä alfakarjuilla useinkaan ole, millä maksaa, tai jos on, niin he eivät välitä.

Ei ole, millä maksaa? No, miten ihmeessä he ovat sitten alfoja? Tuolla toisaalla kirjoitit siitä, millaista miestä naiset hakevat:"etsivät yhtä varakasta, tai varakkaampaa miestä". Eikö tuo ole juuri se alfamies? Mitä se status, jonka sanot naisiin vetoavan, nyky-yhteiskunnassa on, jos ei melkein aina rahaa?

Mitä tuohon välittämiseen tulee, niin käsittääkseni elatusmaksut ovat ulosottoon menevää ja tarpeen vaatiessa pidätetään suoraan miehen palkasta.

Nykyisin miesten työttömyys on niin suurta, että työttömänä on paljon miehiä, joista on ainekset hyväksi isäksi.

No, nytkö sitten kannustat sellaisia ihmisiä hankkimaan lapsia, joilla ei siihen oikeastaan ole varaa? Toisaalla tunnuit kritisoivan sitä, että yh-äidit hankkivat lapsia, vaikka siihen eivät rahat riitä. Minusta on ainakin taloudellisilla argumenteilla (=muu yhteiskunta joutuu tukemaan, ei hyvä) aika vaikea samaan aikaan puolustella sitä, että työtön pariskunta hankkii lapsen ja vastustaa sitä, että uranainen tekee niin yksin.

Jos mainitsemasi uranainen hankkii lapsen yh:na, niin sitähän yhteiskunta ei juuri joudu tukemaan sen enempää kuin tuollaisen työttömän isän kanssa hankittua. Hän ei mitään toimeentulotukia nostele.

Onko siis ongelmana nyt siis yh-äideissä se, että he saavat yhteiskunnan tukia (mikä ei siis päde noihin uranaisiin) vai se, ettei lapsella ole isää (mikä taas ei mene oikein hyvin yksiin sen kanssa, että halusit miehille oikeutta kieltäytyä isyydestä).

[Femakko]

Jotenkin tuollainen ulkopuolisen lastenhoitajan tarve mielestäni kertoo melkoisen yksinäisestä elämästä tai olemattomasta turvaverkosta. Jos ei ole yhtään naapuria tai lähellä asuvaa sukulaista, jolle lapsen voi viedä synnytyksen ajaksi (2-24h) tai muussa äkillisessä hätätilanteessa, asiat ovat mielestäni melko heikosti.

Sellaista elämä vain on nykyään. Minusta tuossa ei ole mitään harvinaista. Olette onnekkaita, jos teillä asiat on toisin, mutta kaikki eivät ole, eikä se yleensä ole ihmisten oma vika: Perheet ovat pienentyneet ja elävät eri puolilla maata tai suorastaan eri maissa. Naapureita ei kaupungeissa usein edes tunneta, kuuluu asiaan ainakin kerrostaloissa, että naapureille ei saa turhaan tuputtaa itseään, saati sitten lasta. Lisäksi työelämä on muuttunut niin hektiseksi, että yllättävästi lapsenvahdiksi joutuminen koetaan hankalana tai mahdottomana (synnytys ei ole verrannollinen johonkin suunniteltuun menoon, koska sen ajoitusta tai kestoa ei tiedetä etukäteen). Yksinäisyys ja turvaverkkojen puute ovat valitettavasti nykyaikaa, halusivat ihmiset sitä tai eivät.

[MikkoAP]

Ensinnäkin lasten kasvattamisessa aikuisiksi on aika paljon muutakin tekemistä kuin vain tuo taloudellinen puoli. Vastuuntuntoisesta isästä on siis hyötyä naiselle vaikka tämän tulotaso olisi sitten huonokin.

Toiseksi, ne alfathan on juuri niitä statusmiehiä, eli joilla on rahaa, millä mällätä.

Geenit alfamieheltä ja betamies vastuuntuntoiseksi huoltajaksi. Sitä nainen haluaa, jos ei saa alfamiestä itseensä sitoutettua.

Ei ole, millä maksaa? No, miten ihmeessä he ovat sitten alfoja? Tuolla toisaalla kirjoitit siitä, millaista miestä naiset hakevat:"etsivät yhtä varakasta, tai varakkaampaa miestä". Eikö tuo ole juuri se alfamies? Mitä se status, jonka sanot naisiin vetoavan, nyky-yhteiskunnassa on, jos ei melkein aina rahaa?

Alfan määrittelee status. Rikkaalla toimitusjohtajamiehellä on statusta, mutta niin on sillä pennittömällä baarin kovimmallakin jätkällä. Ykkönen on naiselle ihanne, mutta kakkonenkin päihittää tylsän betamiehen.

Nainen pääsee kuitenkin käsiksi tuon betamiehen rahoihin valtion tulonsiirtojen kautta.

Nykyisin miesten työttömyys on niin suurta, että työttömänä on paljon miehiä, joista on ainekset hyväksi isäksi.

No, nytkö sitten kannustat sellaisia ihmisiä hankkimaan lapsia, joilla ei siihen oikeastaan ole varaa? Toisaalla tunnuit kritisoivan sitä, että yh-äidit hankkivat lapsia, vaikka siihen eivät rahat riitä. Minusta on ainakin taloudellisilla argumenteilla (=muu yhteiskunta joutuu tukemaan, ei hyvä) aika vaikea samaan aikaan puolustella sitä, että työtön pariskunta hankkii lapsen ja vastustaa sitä, että uranainen tekee niin yksin.

Ehjä perhe on parempi kasvualusta kuin sinkkuvanhemmuus.

Jos mainitsemasi uranainen hankkii lapsen yh:na, niin sitähän yhteiskunta ei juuri joudu tukemaan sen enempää kuin tuollaisen työttömän isän kanssa hankittua. Hän ei mitään toimeentulotukia nostele.

Onko siis ongelmana nyt siis yh-äideissä se, että he saavat yhteiskunnan tukia (mikä ei siis päde noihin uranaisiin) vai se, ettei lapsella ole isää (mikä taas ei mene oikein hyvin yksiin sen kanssa, että halusit miehille oikeutta kieltäytyä isyydestä).

Tuon uranainen-työtön mies pariskunnan esitin esimerkkinä skenaariosta joka olisi parempi kuin sinkkuäitiys. Se tosin on vain teoreettinen, sillä työtön mies ei kelpaisi uranaiselle.

Miesten oikeus kieltäytyä isyydestä taas edistäisi sitä, ettei "vahinko"raskauksia synny. Se ei ole mitenkään ristiriidassa isän roolin tärkeyden kanssa. Miehen oikeuksien parantaminen lisääntymisessä varmistaisi, että lapsi syntyisi todennäköisesti tilanteeseen, jossa molemmat vanhemmat lasta haluaisivat. Oikeus kieltäytyä isyydestä ei mitenkään ole ristiriidassa isyyden arvostamisen kanssa. Päinvastoin.

[Femakko]

Koska nainen tietää, että kuitenkin miehet velvoitetaan tukemaan hänen lapsiaan veroillaan, voi hän rauhassa keskittyä jahtaamaan niitä miehiä, jotka häntä todella kiihoittavat.

Itse itseäni lainaten:

Toisekseen vaikka se tuntuu ilmeisesti aivan uskomattomalta ajatukselta laskelmoidessaan ihmiset arvioivat myös aika- ja vaivakustannuksia rahan lisäksi. Ei se elatusapu ole täysin ilmaista rahaa, jonka saa kännipanosta. Jos ajatellaan, että sinkkuäidit käyttäytyvät laskelmoivasti, he sisällyttävät laskelmiinsa kyllä myös sen faktan, että on paljon raskaampaa olla vanhempi, jos on aina itse vetovuorossa eikä toista aikuista ole mukana. Ja suku nykyään harvemmin on niin iso ja lähellä asuva, että siitä olisi paljon apua. Niin kauan kuin on alle yläasteikäisiä lapsia, ei saisi ikinä sairastaa, joutua ylitöihin tai olla huonoja päiviä, ja harrastaminenkin on hyvin vaikeaa ja usein mahdotonta.

Ottaen huomioon, että lapset vaativat ajan ja vaivan lisäksi myös ihan rahaa, niin ei sillä elatusavulla ja lapsilisillä kuitenkaan mitään luksuselämää vietetä, vaikka näin voisi tiettyjen kommenttien perusteella luulla. Jos elettäisiin, miksi yh-äidit olisivat yliedustettuina köyhissä?

[MikkoAP]

Toisekseen vaikka se tuntuu ilmeisesti aivan uskomattomalta ajatukselta laskelmoidessaan ihmiset arvioivat myös aika- ja vaivakustannuksia rahan lisäksi. Ei se elatusapu ole täysin ilmaista rahaa, jonka saa kännipanosta. Jos ajatellaan, että sinkkuäidit käyttäytyvät laskelmoivasti, he sisällyttävät laskelmiinsa kyllä myös sen faktan, että on paljon raskaampaa olla vanhempi, jos on aina itse vetovuorossa eikä toista aikuista ole mukana. Ja suku nykyään harvemmin on niin iso ja lähellä asuva, että siitä olisi paljon apua. Niin kauan kuin on alle yläasteikäisiä lapsia, ei saisi ikinä sairastaa, joutua ylitöihin tai olla huonoja päiviä, ja harrastaminenkin on hyvin vaikeaa ja usein mahdotonta.

Ottaen huomioon, että lapset vaativat ajan ja vaivan lisäksi myös ihan rahaa, niin ei sillä elatusavulla ja lapsilisillä kuitenkaan mitään luksuselämää vietetä, vaikka näin voisi tiettyjen kommenttien perusteella luulla. Jos elettäisiin, miksi yh-äidit olisivat yliedustettuina köyhissä?

Jos tietää jo etukäteen, että äitiys on liian raskasta niin voi jättää lapset hankkimatta, tai tinkiä vähän vaatimuksistaan miesten suhteen ja kelpuuttaa vierelleen vähän tylsempikin tyyppi.

[Femakko]

Toisekseen vaikka se tuntuu ilmeisesti aivan uskomattomalta ajatukselta laskelmoidessaan ihmiset arvioivat myös aika- ja vaivakustannuksia rahan lisäksi. Ei se elatusapu ole täysin ilmaista rahaa, jonka saa kännipanosta. Jos ajatellaan, että sinkkuäidit käyttäytyvät laskelmoivasti, he sisällyttävät laskelmiinsa kyllä myös sen faktan, että on paljon raskaampaa olla vanhempi, jos on aina itse vetovuorossa eikä toista aikuista ole mukana. Ja suku nykyään harvemmin on niin iso ja lähellä asuva, että siitä olisi paljon apua. Niin kauan kuin on alle yläasteikäisiä lapsia, ei saisi ikinä sairastaa, joutua ylitöihin tai olla huonoja päiviä, ja harrastaminenkin on hyvin vaikeaa ja usein mahdotonta.

Ottaen huomioon, että lapset vaativat ajan ja vaivan lisäksi myös ihan rahaa, niin ei sillä elatusavulla ja lapsilisillä kuitenkaan mitään luksuselämää vietetä, vaikka näin voisi tiettyjen kommenttien perusteella luulla. Jos elettäisiin, miksi yh-äidit olisivat yliedustettuina köyhissä?

Jos tietää jo etukäteen, että äitiys on liian raskasta niin voi jättää lapset hankkimatta, tai tinkiä vähän vaatimuksistaan miesten suhteen ja kelpuuttaa vierelleen vähän tylsempikin tyyppi.

Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?  Luitko ollenkaan tätä: "laskelmoidessaan ihmiset arvioivat myös aika- ja vaivakustannuksia rahan lisäksi"? Pointti ei ole se, että äitiys on liian raskasta vaan, koska yh-vanhemmuus on tavallista vanhemmuutta raskaampaa, ihmiset eivät yleensä huvikseen rupea yh-vanhemmiksi. Eli sitähän minä olen yrittänyt sanoa ja nyt sinä juuri tahattomasti vahvistit sen, että ilmeisesti joidenkin miesten hellimä kuvitelma naisista, jotka laskelmoivat, että tienaanpa rahaa lapsilla, on absurdi. Kun siinä on myös aika, vaiva ja lasten vaatimat kulut............

Ja toisekseen kohtalainen osa yh-äideistä on eronneita. Pitäisikö ihmisten tietää etukäteen täydellä varmuudella, että eroa ei tule, ennen kuin hankkivat lapsia vai pitäisikö lasten teko yksinkertaisesti lopettaa, koska eron riskiä ei voi koskaan täysin ennakoida?

[MikkoAP]

Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?  Luitko ollenkaan tätä: "laskelmoidessaan ihmiset arvioivat myös aika- ja vaivakustannuksia rahan lisäksi"? Pointti ei ole se, että äitiys on liian raskasta vaan, koska yh-vanhemmuus on tavallista vanhemmuutta raskaampaa, ihmiset eivät yleensä huvikseen rupea yh-vanhemmiksi. Eli sitähän minä olen yrittänyt sanoa ja nyt sinä juuri tahattomasti vahvistit sen, että ilmeisesti joidenkin miesten hellimä kuvitelma naisista, jotka laskelmoivat, että tienaanpa rahaa lapsilla, on absurdi. Kun siinä on myös aika, vaiva ja lasten vaatimat kulut............

Ja toisekseen kohtalainen osa yh-äideistä on eronneita. Pitäisikö ihmisten tietää etukäteen täydellä varmuudella, että eroa ei tule, ennen kuin hankkivat lapsia vai pitäisikö lasten teko yksinkertaisesti lopettaa, koska eron riskiä ei voi koskaan täysin ennakoida?

Mitäs jos nainen ei sitten hakisikaan eroa? Useimmiten eron panee vireille juuri nainen. Ja tätä helpottaa teidän feministien hellimät avioero- ja huoltajuuslainsäädännöt, jotka suosivat selkeästi naisia.

Ja samoin ne myös tekevät miehistä paljon vähemmän halukaita avioitumaan ja perustamaan perheitä.

Mitään riskiä ei voi TÄYSIN ennakoida, mutta se ei tarkoita, ettei mitään arvioita tulisi tehdä. Samaa arviointia pitää erityisesti soveltaa, miettiessä omaa kykyä tarjota lapselle vakaa kasvualusta.

[sr]

Mitäs jos nainen ei sitten hakisikaan eroa? Useimmiten eron panee vireille juuri nainen. Ja tätä helpottaa teidän feministien hellimät avioero- ja huoltajuuslainsäädännöt, jotka suosivat selkeästi naisia.

Itse en todellakaan usko, että sen puoleen naiset kuin miehetkään aktiivisesti hakevat avioeroa. Yleensä se on kyllä ennemminkin vain vähemmän huono vaihtoehto kuin yhdessä pysyminen. Yleensä avioeroa ihmiset pitävät puolison kuoleman jälkeen suurimpana elämän stressitekijänä. Missä kohti lakia muuten mainitaan jotain toisen sukupuolen etuoikeudesta toiseen nähden avioerotilanteessa?  Minun käsittääkseni vika ei ole niinkään laissa, vaan sen tulkinnasta oikeudessa.

Minun on vaikea nähdä tilannetta, jossa avioliitossa ei olisi mitään ongelmia ja nainen vain hakisi avioeroa siksi, että huoltajuuslainsäädäntö mahdollisesti suosii äitiä isän kustannuksella. Kuten tässä ketjussa on mainittu, niin se isä ei lapsiperheelle ole pelkkä taloudellinen tekijä, vaan myös kantaa yleensä osaltaan vastuunsa myös lasten hoidosta ja kasvatuksesta. Kaikki tämä kaatuu naisen itsensä niskaan, jos hän vain huvin vuoksi ryhtyy yh-äidiksi ja onnistuu saamaan lasten huoltajuuden itselleen. Mikä on se hyöty, mitä nainen saa itselleen ryhtyessään avioeroon, jos suhteessa ei ole mitään vialla?

Ja samoin ne myös tekevät miehistä paljon vähemmän halukaita avioitumaan ja perustamaan perheitä.

Kuinka moni aviota harkitseva oikeasti siinä vaiheessa pohtii tyyliin:"Jossain vaiheeessa tämä menee kuitenkin karille, joten enpähän tähän ryhdy, koska lainsäädäntö suosii naisia"? Yleensähän tuossa vaiheessa ei ole edes mitään lapsia, joten tuskinpa huoltajuusasiat mahdollisessa erotilanteessa ovat juuri kellään mielessä sen puoleen miehillä kuin naisillakaan.

Ja jos tuo rahapuoli jotain niin pelottaa, niin siitä vaan sitten avioehtoa kirjoittamaan, niin ei tarvitse pelätä niiden elämän säästöjen joutumista ex-puolison käsiin.

[MikkoAP]

Itse en todellakaan usko, että sen puoleen naiset kuin miehetkään aktiivisesti hakevat avioeroa. Yleensä se on kyllä ennemminkin vain vähemmän huono vaihtoehto kuin yhdessä pysyminen. Yleensä avioeroa ihmiset pitävät puolison kuoleman jälkeen suurimpana elämän stressitekijänä. Missä kohti lakia muuten mainitaan jotain toisen sukupuolen etuoikeudesta toiseen nähden avioerotilanteessa?  Minun käsittääkseni vika ei ole niinkään laissa, vaan sen tulkinnasta oikeudessa.

Kyse onkin lähinnä siitä, että sellaiset kriisit, jotka menneinä vuosikymmeninä kestettiin, johtavat nykyisin avioeroon. Eikä sellaisia avioliittoja olekaan, jossa ei olisi kriisejä , tai pidempiäkin ajanjaksoja, jolloin ei ole "kivaa" olla yhdessä. Kun jompikumpi osapuoli tietää, että erotilanteessa hänellä on etulyöntiasema, laittaa hän herkemmin eron vireille kuin tilanteessa, jossa jako on tasaväkistä.

Kuinka moni aviota harkitseva oikeasti siinä vaiheessa pohtii tyyliin:"Jossain vaiheeessa tämä menee kuitenkin karille, joten enpähän tähän ryhdy, koska lainsäädäntö suosii naisia"? Yleensähän tuossa vaiheessa ei ole edes mitään lapsia, joten tuskinpa huoltajuusasiat mahdollisessa erotilanteessa ovat juuri kellään mielessä sen puoleen miehillä kuin naisillakaan.

Kyllä nuorilla miehillä on hyvin tiedossa, miten heidän isilleen/sedilleen/enoilleen/veljilleen/serkuilleen/kavereilleen on erotilanteessa käynyt, joka taas johtaa siihen, että jättävät avioliiton kokonaan vaihtoehdoista pois. Korkeintaan avoliittoa harkitsevat. Toisaalta nythän on yritystä ulottaa nuo samat omaisuudenjako-oikeudet naisille myös avoliitossa...

[sr]

Kyse onkin lähinnä siitä, että sellaiset kriisit, jotka menneinä vuosikymmeninä kestettiin, johtavat nykyisin avioeroon. Eikä sellaisia avioliittoja olekaan, jossa ei olisi kriisejä , tai pidempiäkin ajanjaksoja, jolloin ei ole "kivaa" olla yhdessä. Kun jompikumpi osapuoli tietää, että erotilanteessa hänellä on etulyöntiasema, laittaa hän herkemmin eron vireille kuin tilanteessa, jossa jako on tasaväkistä.

Ensinnäkin, onko jokin oikea määrä kestämistä, jota vähemmän ei tule johtaa eroon ja toisaalta jota enemmän tulee? Menneinä vuosikymmeninä tosiaan etenkin naiset kitkuttivat avioliitoissa, joissa olivat todella onnettomia, koska olisivat pudonneet täysin tyhjän päälle (ei mitään koulutusta eikä työkokemusta, koska olivat olleet kotiäiteinä) erotilanteessa. Tähänkö paluuta kaipaat?

Toiseksi edelleenkin kaipaisin jotain kättä pidempää tuosta etulyöntiasemasta. Olemme käsittääkseni yhtä mieltä siitä, että huoltajuuskiistoissa todennäköisesti nykyinen oikeuskäytäntö sorsii miestä jonkin verran, mutta minusta sinä viittaat myös omaisuuden jakamiseen. Olisin kiinnostunut kuulemaan edes yhden esimerkin sellaisesta omaisuuden jakamisesta, jota ei ole tehty 50-50 periaatteella. (ja nyt ei kiinnosta siis sellaiset tapaukset, joissa toinen osapuoli ei ole lainkaan kiinnostunut siitä, miten jako tehdään, vaan haluaa vain eroon mahdollisimman nopeasti). Usein näkee asuntoja myynnissä markkinahintaa alemmalla hinnalla ja näissä yleensä on kyse siitä, että on tapahtunut avioero ja liiton tärkein omaisuus, asunto halutaan vain nopeasti panna lihoiksi ja jakoon.

Kyllä nuorilla miehillä on hyvin tiedossa, miten heidän isilleen/sedilleen/enoilleen/veljilleen/serkuilleen/kavereilleen on erotilanteessa käynyt, joka taas johtaa siihen, että jättävät avioliiton kokonaan vaihtoehdoista pois. Korkeintaan avoliittoa harkitsevat. Toisaalta nythän on yritystä ulottaa nuo samat omaisuudenjako-oikeudet naisille myös avoliitossa...

No, jos nuoret miehet ovat niin huolissaan rakkaiden rahojensa kohtalosta avioerotilanteessa, niin miksi he eivät vaan hanki avioehtoa, joka antaa niille turvan? Jos taas lapsista puhutaan, niin niiden suhteenhan ei avoliitossa ole mitään eroa, vaan sen hajotessa huoltajuusasiat riidellään ihan samalla tavoin kuin avioerossakin.