2010-06-15 Karjalainen: Pitkä odotus on kotouttamisen ongelma

[Iloveallpeople]

Pitkä odotus on kotouttamisen ongelma

Entä, jos joutuisit vuoden ajaksi suljetuksi syrjäiseen laitokseen vieraassa maassa. Maan tavoille opastavia työntekijöitä olisi muutama, ja heillä olisi vain harvoin aikaa kuunnella huoliasi. Omaa kieltäsi ei osaisi juuri kukaan ja törmäisit kielimuuriin tuon tuosta.

Ihmisten ilmoille pääsisit rahan puutteessa vain harvoin – etkä siellä osaisi maan tavalla toimiakaan.

Koko vuoden ajan joutuisit jännittämään, saatko turvapaikan, vai joutuisitko palaamaan maahan, jossa sinua odottaisi ehkä kidutus tai kuolema.

Kävisikö mielenterveyden päälle?

Ei ihme, että suuri osa suomalaisissa vastaanottokeskuksissa asuvista turvapaikanhakijoista kärsii jonkinasteisista mielialaongelmista (Karjalainen, 14.6). Taustana ovat traumaattiset kokemukset sotaa käyvässä kotimaassa, mutta pitkä eläminen epävarmuudessa laitosolosuhteissa pahentaa tilannetta.

Maahanmuuttoviraston tuoreimpien tietojen mukaan turvapaikkahakemusten keskimääräinen käsittelyaika on nykyisin 208 vuorokautta. Luku sisältää myös ne tapaukset, joissa hakemus käsitellään nopeutetulla menettelyllä eli käytännössä hakemuksen eväämiseen on selvät perusteet.

Muilla kuin nopeutetusti käännytetyillä hakemuksen keskimääräinen käsittelyaika on tällä hetkellä peräti 321 vuorokautta. Päätös viipyy siis keskimäärin vuoden.

Se on pitkä aika odottaa tietoa siitä, missä maassa tulevaisuutensa elää.

Turvapaikanhakijoiden terveysongelmista väitöskirjan tehnyt Ilkka Pirinen oli Karjalaisen haastattelussa sitä mieltä, että vaikka vastaanottokeskukseen ilman mielialaoireita tultaisiin, harva sieltä ilman niitä poistuu.

Moni turvapaikkaa perustellusti hakenut ja sen saanut joutuu turvautumaan psykiatriseen apuun vielä pitkään sen jälkeen, kun on oletetusti päässyt kiinni normaaliin elämään.

Suomalaisessa byrokratiaviidakossa seikkaileminen käy toisinaan voimien päälle kantasuomalaisellakin. Voi vain kuvitella, kuinka paljon vaikeampaa suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutuminen on mielenterveysongelmista kärsivälle maahanmuuttajalle.

Ihmisellä, jolla maahan tullessa olisi vielä ollut voimavaroja suomalaisen yhteiskunnan rakentamiseen, voi vuoden epävarmuuden jälkeen olla takki tyhjänä.

Mielenterveysongelmia syventävät liian pitkät odotusajat ovat yksiselitteisesti kotoutuksen ongelma. Kauniit kotouttamissuunnitelmat ovat tyhjää puhetta siinä vaiheessa, jos liika odotus on imenyt kaikki mehut.

Tilanne ei palvele maahanmuuttajia, mutta ei myöskään suomalaista yhteiskuntaa. Maahanmuuttajien syrjäytyminen on ongelma jo nyt. Meillä ei ole varaa pahentaa sitä päästämällä mielenterveysongelmia kasvamaan.

Ongelmana on asenne, jonka mukaan turvapaikanhakijoiden ongelmat eivät meille kuulu. Pakolaisista tulee suomalaisen yhteiskunnan jäseniä vasta sitten, kun he ovat saaneet oleskeluluvan. Vasta tässä vaiheessa heidän ongelmiinsa tartutaan.

Sekä yhteiskunnallisesta että inhimillisestä näkökulmasta se vain saattaa olla jo myöhäistä.

Terhi Nevalainen
Kirjoittaja on Karjalaisen artikkelitoimittaja.

[Hermo]

Koko vuoden ajan joutuisit jännittämään, saatko turvapaikan, vai joutuisitko palaamaan maahan, jossa sinua odottaisi ehkä kidutus tai kuolema.

Laulakaamme kaikki yhdessä: "Turvapaikkaa vai eii, turvapaikkaaaaa vai eiii..." (onko järkee, vai ei?)

Voi kyynel näitä ongelmia! Se on fakta, että ne psykoosit ei Suomesta/suomalaisista johdu, mutta me sen hoito kyllä maksetaan ja syy vieritetään suomikantikselle, kun täällä sitä ja täällä tätä. Ei helevetti näitä surusilmiä. Lopettakaa nyt se maailmanhalaaminen pikkuhiljaa. Tai tarjotkaa mulle kans joku hoito. Pthyi..

[Eino P. Keravalta]

Saatiinpa jälleen näppärästi kaikki maailman epäkohdat kaadettua valkoisen miehen niskaan: kyllähän mamut muuten, mutta kun..

Mutta olihan tuossa osa totuuttakin; meillä ei yksinkertaisesti ole resursseja sen luokan paapomiseen, kuin mitä tulijoiden tulva vaatisi. Ja ratkaisu? Rajakontrolli. Jos tulijoita vähennetään 90 prosentilla, alkavat ehkä resurssimme kohdata tarpeet. Ehkä.

[Zngr]

Minua ärsyttää moderni, valaistunut sekä edistyksellinen tapa tulkita surullinen, onneton tai apea olo mielenterveys- tai mielialaongelmaksi. Ei se ettei ole tyytyväinen kaikkeen ole mikään helvetin mielisairaus joka voidaan parantaa rahalla.

Toiseen käsiteltyyn asiaan, kuten on miljoonasti sanottu, 208 päivää on aivan liian pitkä käsittelyaika varmasti lähes kenen tahansa mielestä, mutta Suomen julkinen talous on kuten kaikki tietävät niin veloissaan ettei voida realistisesti väittää, että "on meillä varaa" ja vaatia maahanmuuttoteollisuudelle lisää pätäkkää ja resursseja.

Karsiminen täytyy aloittaa toisesta suunnasta.

[Late]

Ihmisten ilmoille pääsisit rahan puutteessa vain harvoin – etkä siellä osaisi maan tavalla toimiakaan.

Kun ei kerta tunne maan tapaa, voikin sitten  raiskata lapsen heinäpellossa. Syy: puute rahasta ja eikä osaa toimia maan tavalla.

Koko vuoden ajan joutuisit jännittämään, saatko turvapaikan, vai joutuisitko palaamaan maahan, jossa sinua odottaisi ehkä kidutus tai kuolema.

No, pakolaisstatuksen sai viime vuonna reilu 100 henkilöä, muiden ei kuuluisi tosiaankaan joutua vuotta jännittämään joutuuko milloin joutuu palaamaan.

[BeerBelly]

Ongelmana on asenne, jonka mukaan turvapaikanhakijoiden ongelmat eivät meille kuulu. Pakolaisista tulee suomalaisen yhteiskunnan jäseniä vasta sitten, kun he ovat saaneet oleskeluluvan. Vasta tässä vaiheessa heidän ongelmiinsa tartutaan.

Ongelmana on resurssipula. Kun aletaan olla jo siinä tilanteessa että usein mielenterveysongelmaisille suomalaisille näytetään ovea, mistä ihmeestä revitään resursseja rajan yli laittomasti tupsahtaneille? Kurjistetaan suomalaisten ongelmaisten tilannetta lisää?

Mutta yritä tätä takoa surusilmäisten vuodattajien kalloon. Turhaa touhua.

[Eino P. Keravalta]

Jos ihminen on juuri päässyt pakoon akuuttia hengenmenetyksen uhkaa ja pääsee turvalliseen länsimaahan, jossa hänelle maksetaan täysi ylläpito ja vielä päälle lyödään discorahaa kouraan ja sanotaan, että "mene ja tee jotakin kivaa", niin ovatko ne asiat niin huonosti?

Jos minä olisin juuri päässyt pakoon verenhimoisten murhaajien kynsistä ja saisin turvapaikan, jossa minulle vielä maksettaisiin rahaa makaamisesta, olisin ikionnellinen. Ja se lienee masennuksen vastakohta? Ja mitä suurempi uhka turvapaikanhakijalla on kotimaassaan ollut, sitä varmemmin täältä kolahtaa myönteinen päätös. Tietysti se stressaa, jos on valehdellut koko elämäntarinansa ja keksinyt uhkia, joita pakenee. Tottakai se hermostuttaa ja jännittää, että meneekö huijaus läpi.. silloin voi vähän ollakin levoton olo..

[caamora]

Muilla kuin nopeutetusti käännytetyillä hakemuksen keskimääräinen käsittelyaika on tällä hetkellä peräti 321 vuorokautta. Päätös viipyy siis keskimäärin vuoden.

Se on pitkä aika odottaa tietoa siitä, missä maassa tulevaisuutensa elää.

Minkäköhän verran noihin pitkiin käsittelyaikoihin mahtaa vaikuttaa se että mystisesti hukataan kaikki henkkarit yms. (Kuinkas suuri olikaan se paperitta saapuvien osa turviksista?) ja kun väitetään että ollaan kotoisin muualta kuin oikeasti ollaan ja toki muutenkin vaikeutetaan selvittelytyötä kaikilla mahdollisilla tavoilla..?

Eli ei se ehkä pelkästään maahanmuuttoviranomaisista ole kiinni se käsittelyajan pituus. Voin kuvitella kuinka ihanaa on selvitellä noiden tietojen todenperäisyyttä, eipä käy kateeksi.

[Vera]

Joku voisi kertoa niille että omatoiminen kielen opiskelu on mainio tapa viettää aikaa.

[vkoski]

Niin otsikossakin sanotaan pitkä odotus on KOTOUTTAMISEN ongelma, elikkä lähetetään nämä karvalapset asap takaisin KOTIA, niin ongelma poistuu simple as that...(oliskin)

[guest1662]

Entä, jos joutuisit vuoden ajaksi suljetuksi syrjäiseen laitokseen vieraassa maassa. Maan tavoille opastavia työntekijöitä olisi muutama, ja heillä olisi vain harvoin aikaa kuunnella huoliasi. Omaa kieltäsi ei osaisi juuri kukaan ja törmäisit kielimuuriin tuon tuosta.

Ihmisten ilmoille pääsisit rahan puutteessa vain harvoin – etkä siellä osaisi maan tavalla toimiakaan.

Koko vuoden ajan joutuisit jännittämään, saatko turvapaikan, vai joutuisitko palaamaan maahan, jossa sinua odottaisi ehkä kidutus tai kuolema.

Kävisikö mielenterveyden päälle?

Usein varmasti käy mutta vielä paremmin tuo prosessi karsii aidot turvapaikanhakijat onnenonkijoista. Kaikesta täytyy tehdä niin vaikeaa.. On jotenkin sellainen tuntuma, että Karjalainen erottautuu maakuntalehtien joukosta näillä moku-tarinoilla turhankin usein.

[Erik Herrmann]

tämän ongelman (pitkä odotus) ratkaiseminen ei sinänsä maksaisi yhtään mitään: lisää rahaa hakemusten käsittelyyn, niin voidaan muutama vok pistää kiinni.

en kuitenkaan jaksa uskoa että maahanmuuton todelliset ongelmat (määrä ja laatu ja niiden seuraukset) voidaan ratkaista näin helposti. jos odotusaika olisi vain kaksi viikkoa, niin luultavasti ongelmat olisi aivan samat kuin nytkin. toimittajien pitäisi vain keksiä uusia "selityksiä" niille.

[Runner]

Jos ihminen on juuri päässyt pakoon akuuttia hengenmenetyksen uhkaa ja pääsee turvalliseen länsimaahan, jossa hänelle maksetaan täysi ylläpito ja vielä päälle lyödään discorahaa kouraan ja sanotaan, että "mene ja tee jotakin kivaa", niin ovatko ne asiat niin huonosti?

Jos minä olisin juuri päässyt pakoon verenhimoisten murhaajien kynsistä ja saisin turvapaikan, jossa minulle vielä maksettaisiin rahaa makaamisesta, olisin ikionnellinen. Ja se lienee masennuksen vastakohta? Ja mitä suurempi uhka turvapaikanhakijalla on kotimaassaan ollut, sitä varmemmin täältä kolahtaa myönteinen päätös. Tietysti se stressaa, jos on valehdellut koko elämäntarinansa ja keksinyt uhkia, joita pakenee. Tottakai se hermostuttaa ja jännittää, että meneekö huijaus läpi.. silloin voi vähän ollakin levoton olo..

Niinpä niin, ei ne psyykkiset ongelmat voi tulla odottamisesta turvapaikassa.
Varsinkin kun haastatteluiden ja muiden mukaan niissä ei ole mikään ''saatan voittaa lottopotin''-henki joka saattaisi käydä mielenterveydelle.

[huoltaja]

Sen tarkemmin kiinnittämättä huomiota tekstin kokonaisuuteen, kiinnittäisin huomiota otsikkoon. Taas puhutaan kotouttamisesta, jolla viitataan selvästi yhteiskunnan vastuuseen. Minusta pitäisi enemmän puhua kotoutumisesta, joka on yksilön aktiivista toimintaa päämäärää kohti.

Se tietysti on toinen kysymys, että onko kaikilla tahtoa kotoutua, mutta aiemmin mainittu omaehtoinen kielen opiskelu voisi olla yksi lähtökohta.

[Anssi Sarvi]

Eikös Suomen nykyinen turvapaikkajärjestelmä ole mitoitettu 2000 hakijalle vuodessa, ellen ihan väärin muista? 6000 hakijaa 2000 hakijan järjestelmässä, niin ei ihme jos hakemusten käsittely venyy ja VOK:t on ratkeamssa liitoksistaan vaikka uusia nousee kuin sieniä sateella. Ennen viime vaaleja 2007 hakijamäärähän laski tasaisesti sinne 1500 kieppeille, kunnes joku keksi ruveta ronkkimaan ulkomaalaislakia.

[Ano Nyymi]

Pitkä odotus on kotouttamisen ongelma



Koko vuoden ajan joutuisit jännittämään, saatko turvapaikan, vai joutuisitko palaamaan maahan, jossa sinua odottaisi ehkä kidutus tai kuolema.

Kävisikö mielenterveyden päälle?





Terhi Nevalainen
Kirjoittaja on Karjalaisen artikkelitoimittaja.

Kyllä se ainakin kantasuomalaisen mielenterveyden päällä tuppaa käymään, kun huomaat että turvapaikan saanut tyyppi singahtaa lomailemaan siihen samaan maahan josta on "paennut".

Mutta mitäs sitä tuollaisista pikkujutuista pahemmin piittaamaan, pääasia että moraalisäteily pelaa.

[Phantasticum]

Entä, jos joutuisit vuoden ajaksi suljetuksi syrjäiseen laitokseen vieraassa maassa. Maan tavoille opastavia työntekijöitä olisi muutama, ja heillä olisi vain harvoin aikaa kuunnella huoliasi. Omaa kieltäsi ei osaisi juuri kukaan ja törmäisit kielimuuriin tuon tuosta.

Ihmisten ilmoille pääsisit rahan puutteessa vain harvoin – etkä siellä osaisi maan tavalla toimiakaan. Koko vuoden ajan joutuisit jännittämään, saatko turvapaikan, vai joutuisitko palaamaan maahan, jossa sinua odottaisi ehkä kidutus tai kuolema.

Se on pitkä aika odottaa tietoa siitä, missä maassa tulevaisuutensa elää.

Terhi Nevalainen
Kirjoittaja on Karjalaisen artikkelitoimittaja.

Lässyti lässyti. Kyllä menee taas suloisesti sekaisin maahanmuuttajat, turvapaikanhakijat ja pakolaiset. Ja ei pääsisi edes ihmisten ilmoille, kun ei ole rahaa. Ei kyllä pidä paikkaansa. Jokainen turvapaikkaa hakeva saa toimeentulotukea.

Turvapaikkahaun kautta tapahtuva maahanmuutto pitää lopettaa kokonaan. Siinä ei ole millään mittareilla mitattuna mitään järkeä, että turvapaikkaturisti maksaa matkastaan rikollisille jopa kymmeniä tuhansia euroja ja saa palkaksi paikan suomalaisesta sosiaaliturvajärjestelmästä.

Osa samaisista turisteista on jo saanut oleskeluluvan toiseen Euroopan maahan ja päättää silti lähteä etsimään leveämpää leipää Pohjolasta. Voi näitäkin. Ei ihme, että mielenterveys on kovilla.

Turvapaikanhakijoiden terveysongelmista väitöskirjan tehnyt Ilkka Pirinen oli Karjalaisen haastattelussa sitä mieltä, että vaikka vastaanottokeskukseen ilman mielialaoireita tultaisiin, harva sieltä ilman niitä poistuu.

Suosittelen olemaan hakeutumatta suomalaiseen vastaanottokeskukseen. Näin voi välttää mielialaoireet kokonaan.