2010-06-14 HS: Maahanmuutto on nyt lastenkirjojenkin aihe

[Martikainen]

14.6.2010 6:50

Maahanmuutto ja suvaitsevuus ovat nousseet monien lastenkirjojen keskeiseksi aiheeksi. Maahanmuuttajalapset tarvitsevat omakielisen kirjallisuuden rinnalle hyvää ja riittävän helposti omaksuttavaa luettavaa myös suomeksi.

Muun muassa Niina Hakalahden ja Kari Levolan tuoreissa teoksissa monikulttuuriset päähenkilönsä nousevat keskiöön jo kirjan nimessä. Samaten kuvatietokirjaksi luokiteltava Natalia Laurilan ja Hanna Koljosen Mamumuksut – suomea leikki-ikäisille pyrkii täyttämään ilmeistä katvealuetta.

Lastenkirjoissa kuvitus houkuttaa nimeämään yksityiskohtia ja ottamaan sitä kautta suomen kieltä ja käsitteitä haltuun. Kirjat kannustavat myös maahanmuuttajaperheiden yhteisiin lukuhetkiin.

Kommelluksiakin uuden aihepiirin käsittelyssä sattuu: maahanmuuttajia tarkoittava mamu-lyhennys on lasten ja nuorten keskuudessa jo valitettavan usein värittynyt haukkumasanaksi, joten sen nostaminen kirjan nimeksi on ongelmallista.

[Iiro Iso-Ilomäki]

Voi hyvänen aika.

Mitähän nämä kirjat sitten ovat? Abu Sammakko Kosiomatkallaan? Liisa "Ihmemaassa"?

Eli toisin sanoen lapsille syötetään monikulttuurisuuspropagandaa jo saduissakin, jotta tuleva sukupolvi saadaan varmasti mokumyönteiseksi. Haluaisin mielellään nähdä nämä kirjat.

[PYO]

Kommelluksiakin uuden aihepiirin käsittelyssä sattuu: maahanmuuttajia tarkoittava mamu-lyhennys on lasten ja nuorten keskuudessa jo valitettavan usein värittynyt haukkumasanaksi, joten sen nostaminen kirjan nimeksi on ongelmallista.

Olen sanaton. Kukahan 'mamu' tuonkin päätelmän on tehnyt? Moiset 'mamut' pitäisi potkia pois toimituksesta.

[Harri Eerikäinen]

Kommelluksiakin uuden aihepiirin käsittelyssä sattuu: maahanmuuttajia tarkoittava mamu-lyhennys on lasten ja nuorten keskuudessa jo valitettavan usein värittynyt haukkumasanaksi, joten sen nostaminen kirjan nimeksi on ongelmallista.

[/quote]

Leimaavuus on ihmisten mielissä; ei sanoissa ja niiden kuvaamissa asioissa ja ilmiöissä, ei muodossa vaan sisällössä. Toisiinsa kiintyneet ja/tai toisiaan arvostavat ihmiset ja ihmisryhmät voivat kutsua toisiaan tai toistensa toimia melko karuillakin "hellittelynimillä", ja ongelmat ja niiden ratkaisuyritykset pysyvät ongelmina ja ratkaisuyrityksinä riippumatta siitä, miten usein niiden nimiä vaihdetaan.

Joskus oltiin juoppoja, kaljuja, lihavia, laihoja, sokeita, kuuroja, rampoja, laiskoja, valehtelijoita ja varkaita, eivätkä itse asiat tai niihin suhtautuminen ole muuttuneet ainakaan sen vuoksi, että tilalle on tullut sosiaalista työrajoitteisuutta, keski-iän hiustenlähtöä/harvenemista, ylipainoa jne. Joskus jopa tuntuu siltä kuin epäonnistuminen ratkaisujen kehittämisessä oikein innottaisi ilmiön liepeillä toimivia keksimään uusia kiertoilmauksia, ja ko. ryhmän tyytymättömyys ja katkeruus muita kohtaan puolestaan vaatimaan niitä.

Kyllähän jotkut uudet nimitykset voivat olla vanhoja korrektimpia (esim. kääpiö/lyhytkasvuinen) eikä siinä mitään että kieli elää, mutta jotain se pistää pohtimaan että vaikkapa aina keskuudessamme olleet homot ja lesbot eivät ole suuntauksiensa nimityksistä kokeneet tarvetta nousta barrikaadeille, vaikka heidän tapaansa toteuttaa seksuaalisuuttaan on kriminalisoitu ja koko taipumus on ollut sairaudeksi luokiteltuna. Sen sijaan vahvemmin vasta parikymmentä vuotta tapahtunutta ilmiötä, maahanmuuttoa, sen seurauksia ja tulijoita itseään on pitänyt jo tänä lyhyenä ajanjaksona kutsua vaikka miksi, eikä loppua näy.