Suomessako eniten erityisoppilaita koko maailmassa?

[Anaterve]

Tilastokeskuksen mukaan erityisoppilaiden määrä on kasvanut Suomessa vuosi vuodelta yli kymmenen vuoden ajan: http://www.stat.fi/til/erop/2008/erop_2008_2009-06-10_tie_001.html

Jyväskylän yliopiston erityisopetuksen professori Timo Saloviita väittää, että: "Suomi erottelee lapsia perusopetuksessa enemmän kuin mikään muu kehittynyt länsimaa (Euroopan erityisopetusneuvosto). Vuonna 2008 Suomessa oli siirretty kokonaan tai osa-aikaisesti erityisluokille 6,1 % kaikista peruskoulun oppilaista (Tilastokeskus, 10.6.2009) tai (Kunnat.net). Seuraavana on Sveitsi, jossa vuonna 2007 erityisluokilla oli 5,7% oppilaista, suurin osa oli maahanmuuttajia. Sveitsissä erityisluokkaopetus on vähenemässä. Suomessa segregaatio lisääntyy. Siirrettyjen määrä on lähes kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa."
http://users.jyu.fi/~saloviit/tutkimus/inclusion.html

Käytännössä Euroopan ennätys lienee sama kuin maailmanennätys. Jokin mättää nyt ja pahasti, mutta mikä?

[Iloveallpeople]

No tuolla ole pian enää mitään väliä onko erityisoppilas vai ei, kun juuri päätettiin, että erityisoppilaat sijoitetaan tulevaisuudessa normaaliluokkiin. Segregaatio siis poistetaan niiltäkin, joille se olisi paras ratkaisu, koska on diagnisoitu niin paljon erityisoppilaita, että rahat ei enää riitä heidän opettamiseen erityisluokissa.

[Anaterve]

No tuolla ole pian enää mitään väliä onko erityisoppilas vai ei, kun juuri päätettiin, että erityisoppilaat sijoitetaan tulevaisuudessa normaaliluokkiin. Segregaatio siis poistetaan niiltäkin, joille se olisi paras ratkaisu, koska on diagnisoitu niin paljon erityisoppilaita, että rahat ei enää riitä heidän opettamiseen erityisluokissa.

No ehkäpä sellaiset "erityisoppilaat" siirretään takaisin normaaliluokkiin, joiden ei erityisluokilla alunperin kuulunut ollakaan.

"Jos kunnat saavat kokonaisrahoituksensa puitteissa itse päättää erityisopetuksen laajuudesta, seurauksena on enemmän inkluusiota. Jos taas kunta saa jokaisesta erityisluokkasiirrosta lisää valtionosuutta, seurauksena on erityisluokkasiirtojen kasvu, kuten Suomessa on tapahtunut. Kunnat ovat saaneet vuoden 1998 jälkeen lisää rahaa myös integroiduista erityisopetussiirroista. Tuloksena ei silti ollut siirtojen vähentyminen, vaan sekä integroidun että segregoidun erityisopetuksen kasvu eli leimaamisen ja segregaation kaksoiskierre. Vuoden 2010 alusta valtionosuuslainsäädäntöä lopulta muutettiin ( katso HE 174/2009) niin, että erityisopetuksen kustannukset otetaan huomioon valtionosuuspohjissa, mutta vanha yksilökohtainen lisäraha  poistettiin. OAJ luonnollisesti vastusti muutosta. Eipä ihme: on helppo ennustaa, että muutos tulee kääntämään erityisopetusluvut laskusuuntaan, kun erityisopetuksesta aiheutuva lisälasku tulee kuntien itsensä kannettavaksi." http://users.jyu.fi/~saloviit/tutkimus/inclusion.html


Vaikka lakeja muutettaisiin minkälaisiksi tahansa, oikeastaan ainoa asia, joka mitään pystyy muuttamaan, on raha. Ainakin niin kauan kuin lakien rikkomisesta ei ole säädetty mitään rangaistuksia. Vastustus on edelleen kovaa. Esimerkiksi kansanedustaja Raija Vahasalo on vastustanut erityisluokkien lopettamissuunnitelmia: http://www.vahasalo.fi/blog/?p=425

Ongelma ei suinkaan ole se pieni sokeiden ja näkövammaisten oppilaiden ryhmä, jotka haluavat oman luokkaympäristön. He tulevat sen aina saamaan. Tätä kutsutaan positiiviseksi erilliskohteluksi.

Ongelma on se, että Suomessa on täysin normaaleista ja terveistä lapsista tehty keinotekoisesti erityisoppilaita. Suuri laiva kääntyy hitaasti, ja veikkaanpa, että kun 12.6. Tilastokeskus julkistaa uuden tilaston erityisopetuksesta, erityisoppilaiden määrä on entisestään kasvanut. En usko, että trendi olisi yllättäen kääntynyt laskusuuntaiseksi. Se nähdään ensi viikolla.

[Iloveallpeople]

No tuolla ole pian enää mitään väliä onko erityisoppilas vai ei, kun juuri päätettiin, että erityisoppilaat sijoitetaan tulevaisuudessa normaaliluokkiin. Segregaatio siis poistetaan niiltäkin, joille se olisi paras ratkaisu, koska on diagnisoitu niin paljon erityisoppilaita, että rahat ei enää riitä heidän opettamiseen erityisluokissa.

No ehkäpä sellaiset "erityisoppilaat" siirretään takaisin normaaliluokkiin, joiden ei erityisluokilla alunperin kuulunut ollakaan.

Toivoa sopii, että muutos tosiaan on tarkoitettu vain korjaamaan tätä järjetöntä määrää erityisoppilaita, eikä tilanne ajaudu siihen, että myös ne joutuvat normaaliluokkaan, jotka eivät sinne sovi.

[Anaterve]

Hyvä alku voisi olla erityisoppilaiden määrän pudottaminen kolmannekseen nykyisestä eli 2% tuntumaan. Siltikin pitäisimme Pohjoismaiden kärkisijaa. Kaikissa muissa Pohjoismaissa erityisluokissa opiskelee reilusti alle 2% oppilaista. Esimerkiksi Ruotsissa 1,4% ja Norjassa 0,5%. Tämä on melkoinen ero, kun vertaa Suomen 6,1%:iin! Oman arvioni mukaan ensi viikolla tuleva tilastojulkistus osoittaa lähemmäksi 6,5%, mutta tämä on vain ennustusta, ei faktaa.

Näihin kahteen prosenttiin mahtuvat myös ne, joita ei ihan ensimmäisten joukossa olla integroimassa. Euroopan erityisopetusneuvosto tosin kannattaa inkluusiota, eli myös vammaisten oppilaiden mukaan ottamista tavalliseen luokkaympäristöön. Vammaiset ovat kuitenkin osa yhteiskuntaa, eikä heitä voi lakaista maton alle piiloon.

Myös kehitysvammainen lapsi hyötyy inkluusiosta, koska lapsuuden kehitykselle tuiki tärkeä sosiaalistumisprosessi on kaikille yhtä tärkeä. Laitostuminen alkaa jo erityiskoulusta. Jotta kehitysvammainen saavuttaa aikuisiällä suuremman itsenäisyyden ja autonomian, jopa siten, että käy oikeissa töissä eikä suojatyöpaikassa, niin prosessin tulee alkaa jo peruskoulun penkiltä.  Kehitysvammaisten tukiliiton kannanotto inkluusioon liittyen:
http://www.kvtl.fi/julkaisut/1238054523lausunto.perusopetuslaki160209lopullinen1.doc

[Aschenisto]

Erityisoppilaat kuuluu erityisluokkiin. Täytyy olla eri tasoryhmät ja hyvä, että "erityisaines" on erityisluokissaan, että normaaliaines pärjää paremmin opinnoissaan, eikä kalapuikko Aleksi pasko lmastointikanavaan tai pilaa luokan henkeä. Saisi ottaa köyttöön vielä paremmat tasoryhmät: paskin aines tarkkikselle. Keskisarja on normaalikouluissa. Eliitti ja välkyimmät on omissa oloissaan.

[Anaterve]

Erityisoppilaat kuuluu erityisluokkiin. Täytyy olla eri tasoryhmät ja hyvä, että "erityisaines" on erityisluokissaan, että normaaliaines pärjää paremmin opinnoissaan, eikä kalapuikko Aleksi pasko lmastointikanavaan tai pilaa luokan henkeä. Saisi ottaa köyttöön vielä paremmat tasoryhmät: paskin aines tarkkikselle. Keskisarja on normaalikouluissa. Eliitti ja välkyimmät on omissa oloissaan.

Jätän varauksen sille mahdollisuudelle, että kommenttisi on sarkasmia. Mutta jos se ei sattumoisin olisikaan sarkasmia, vaan oikeasti ajattelisit noin, niin kommenttisi osoittaisi havainnollisesti todeksi sen, että sanaan "erityisoppilas" liittyy stigma, samoin sanaan "erityiskoulu". Terminä erityisoppilas on ilmeisesti ainakin joidenkin mielestä leimaava. Näinhän ei pitäisi olla, jos kyseessä on positiivinen erilliskohtelu.

Kaikki peruskoulun käyneet osaavat kertoa muutaman halventavan nimityksen, joita erityisluokkien oppilaista käytettiin. Kun heitä ensin kutsutaan idiooteiksi, tyhmiksi ja häiriköiksi, ja sitten ajetaan pois muitten joukosta, ensimmäiseksi ei tule mieleen positiivinen erilliskohtelu.

On selvää, että tilastot antavat oikeutetusti mahdollisuuden väittää, että suurin osa "erityisoppilaista" ei ole mitään muuta kuin sanamagian avulla leivottuja erityisoppilaita tavallisesta oppilaasta. (Kts edelliset viestit)

Erityisopetus rinnastetaan sairaanhoitoon. Oppilaan ajatellaan olevan kuin potilas, joka tulee erityisluokalle saamaan erityistä hoitoa erityiseen ongelmaansa. Vertaus sairaanhoitoon aiheuttaa mielikuvan huolenpidosta ja asiantuntemuksesta, johon voi luottaa. Valitettavasti vain asiantuntijat ovat todenneet,että ei ole mitään erityisopetusta olemassakaan. Erityisluokat perustettiin alunperin, jotta koulun hyljeksimille "puupäillekin" olisi jokin paikka, jossa opetella perustaitoja kuitenkaan normaaliluokan opettajia häiritsemättä.

Kansakouluntarkastelija A.V. Laitakari kirjoitti vuonna 1919 apukoulun opetusopissaan: "tuhannet "puupäät", "tylsät" ja "kankeaoppiset" tulevat olemaan opettajien vaivana ja mieliharmina tulevassa oppivelvollisuuskoulussa. Niinpä heidän pääsynsä tavallisille luokille tulee estää." Tämä on erityisluokkien alkuperäinen tarkoitus, ei suinkaan positiivinen erityiskohtelu. Alkuperäinen rikollismetafora on vain korvattu sairaalametaforalla. Taustalla oleva ideologia on pohjimmiltaan sama.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (s. 27) toteaa, että "Jos oppilaan opiskelu muun opetuksen yhteydessä ei ole mahdollista... opetus tulee järjestää erityisopetuksen ryhmässä". Entä jos opetus ei ole mahdollista erityisopetuksen ryhmässä? Tällainen vaihtoehto on ilmeisesti kokonaan poissuljettu asia. Erityisopetuksessa kaikki on mahdollista, siellä "tapahtuu ihmeitä".

Todellisuudessa tutkijat ovat havainneet, että erityisoppilas hyötyy eniten juuri tavallisen luokan ihan tavallisesta opetuksesta.

Euroopan erityisopetusneuvosto on esittänyt kolme keskeistä esteettömän opetuksen muotoa (Key principles in special needs education, 2003). Niistä ensimmäinen on samanaikaisopetus, joka tarkoittaa sitä, että erityisopettajat tulevat tavallisiin luokkiin muitten opettajien tueksi. Vain harvoin läsnäolon täytyy olla jatkuvaa. Useimmiten riittää, että erityisopettaja on luokassa päivittäin jollakin tunnilla ja monesti riittää viikoittainen vierailu. Tähän tarvittavat resurssit ovat kouluilla jo pääosin olemassa. Vähentämällä liian laajaksi paisunutta kouluavustajien joukkoa saadaan lisäresursseja erityisopettajan virkojen perustamiselle. Esimerkiksi Italiassa samanaikaisopetus on inkluusion toteuttamisen keskeinen väline.

Toinen esteettömän opetuksen keino on yhteistoiminnallinen ryhmätyö, joka antaa runsaasti mahdollisuuksia lapsikeskeiseen työskentelyyn, eriyttämiseen, vertaistuen käyttöön ja myönteisen ilmapiirin kehittämiseen luokassa. Kolmas keino on osaava luokan johtaminen siten, että opettaja hallitsee keinot myös käyttäytymisongelmien hallintaan. Tämäkään ei ole salatietoa. Ohjeet löytyvät opettajien ammattikirjallisuudesta. Opettajan ei tarvitse jäädä päivittelemään käytöshäiriöitä, hän voi poistaa niitä.

Esteettömistä ratkaisuista on yleensä hyötyä kaikille. Esimerkiksi yhteistoiminnallisuus tai samanaikaisopetus tarjoavat hienoja mahdollisuuksia kaikille lapsille, myös niin sanotuille "lahjakkaille". Esteetön opetus ei kuitenkaan yksinään riitä kaikille. Silloin on aika ottaa käyttöön inkluusion toinen peruskeino, eriyttäminen. Eriyttäminen voi koskea tavoitteita, toimintatapoja ja arviointia. Jokainen opettaja kai eriyttää opetustaan jonkin verran. Pidemmälle menevässä eriyttämisessä mukaan tulevat henkilökohtainen opetussuunnitelma (HOPS tai HOJKS) sekä tarpeelliset apuvälineet. Tavoitteiden eriyttäminen tarkoittaa sitä, että oppilas voi olla mukana luokassa, vaikka hänen oppimistavoitteensa eivät yltäisi läheskään samaan kuin muiden. Oppimistavoitteiden ei tarvitsekaan olla samoja kaikille. Tämä sinänsä yksinkertainen asia tulee yllätyksenä niille opettajille, jotka ovat tottuneet kaavamaiseen "kaikki oppivat kaiken" eli "one size fits all" -ajatteluun. Eriyttämistä on tehtävä varovasti, eli mahdollisimman vähän, mahdollisimman vähän leimaavasti sekä kunnioittaen lapsen ikätasoa.

Eriyttämisellä ei ole alarajaa. Niinpä tavallisessa luokassa voivat opiskella jopa älyllisesti vaikeavammaiset lapset. Näiden lasten todellinen vertaisryhmä eivät ole pelkästään muut vammaiset lapset vaan myös muut samanikäiset lapset. On tärkeää, että kaikki lapset voivat osallistua oman ikäryhmänsä mukaiseen toimintaan mahdollisesta vammastaan huolimatta. Apuna voidaan käyttää osittaista osallistumista eli samaa asiaa, jonka avulla pikkulapset osallistuvat vanhempiensa kotitöihin. Yläasteen matematiikan tunnilla vaikeavammainen lapsi voi esimerkiksi jatkaa numeroiden harjoittelemista; pelkästään sitä varten ei tarvitse siirtyä erityisluokalle. Edes pitkälle menevä eriyttäminen ei vaadi opettajalta poikkeuksellista ammattitaitoa.

Jokainen lapsi on erityinen ja jokainen lapsi tulee ottaa yksilönä huomioon.