2010-05-23 Opettaja-lehti: Aliarvostettu rikkaus

[Spesialisti]

Huvitti myös kyseisen lehden iso juttu jostain Raaseporin koulusta. Kuviin oli parhaille paikoille fokusoitu eri sävyisiä pikku toiseusobjekteja.

Kulttuurin rikkaus pitäisi käsittää samanlaisena rikkautena kuin materiaalinen ja rahallinen omaisuus, se mitä jää viivan alle. Jos mokun hyöty ja auvo realisoituu jonkin absurdin työvoimapulan poistuttua tulevaisuuden aikakohdassa n, mutta se maksaa Suomen muuttumisen paskastaniaksi palavine lähiöineen sun muine herkkuineen, niin ollaan kyllä rikkaudessa pahasti miinuksella.

[hyperbeli]

Opettajiksi hakeutuu (aivan kuten sairaanhoitajiksi) kiltit, sopeutuvaiset yksilöt. Tuollaisia on sitten helppo manipuoloida opiskeluvaiheessa. Hehän ovat yhteiskunnan tukipylväitä. Historia todistaa, että koululaitokselta onnistuu minkä tahansa propagandahullutuksen levittäminen rahvaan keskuuteen lapsia manipuloimalla.

Itselläni oli sellainen stereotypia mielessä, että opettajaksi hakeutuua omaa ääntään rakastavia henkilöitä, jotka eivät kykene olemaan johdettavina. Siellä luokassa kun on aivan täysin oma herransa - edes rehtorilla ei ole luokkaan oikeastaan asiaa Suomessa. Tavallaan siis itsepäisiä jääräpäitä.

No, monenlaisia varmasti löytyy opettajanhuoneestakin. Opettajat ovat hiljaa, sillä pienikin epäilys nuivasta suhtautumisesta asettaa kysymysmerkin opettajan ammattitaitoa kohtaan: "Voiko sille laittaa mustaihoisen oppilaaksi?" Itsekin olen aivan hipihiljaa nuivista näkemyksistäni opettajainhuoneessa, mutta kyllä siellä pinnan alla saattaa jotain kyteä. Esimerkiksi kun olin hakeutumassa itä-helsinkiin opettajaksi, hyvä ystäväni (opettaja) kielsi minua menemästä sinne. Ei perustellut mitenkään, ei kai uskaltanut.

Ja olen aineenopettaja, että eroa saataa löytyä luokanopettajiin verrattuna.

[sydäri]

Tähän voisi lyhyesti todeta, että koska ei tiedetä etukäteen ketkä ovat maailmalle lähdössä, niin on varmempi opettaa maailmankansalaisiksi kaikkia (mitä se nyt sitten tarkoittaakin).

Jos nykyisten lasten ei ole tarkoitus lähteä kerjuukuppi kädessään sinne maailmalle, eikö olisi parempi, että he ylipäätänsä oppisivat siellä koulussa jotain myös ammatillisesti hyödyllistä? Maailman kaikkien kulttuureja ei kuitenkaan voida koulussa käydä läpi. Jonkin verran maailmaakin nähneenä sanoisin, että jos ihminen osaa sen leipätyönsä ja on ymmärtänyt perusidean, että asiat voivat toimia toisellakin tavalla kuin kotona ja ymmärtää pitää silmänsä auki siitä mitä muut tekevät ja eivät tee, pienempiä kulttuuririkkeita yleensä katsotaan läpi sormien.

Harvemmin kulttuuririkkeen vuoksi potkuja on kenellekään annettu, osaamattomuuden takia sitäkin useammin.

Kulttuurien erilaisuus yllättää aina, vaikka kuinka hyvin olisit valmistautunut. Kulttuureita opiskellessa riittää tieto, että kulttuureita on erilaisia ja maassa maan tavalla. Se, että osaat vastata "wa aleikum salaam" muslimin tervehdykseen, ei tee sinusta maailmankansalaista.

[Jack]

Itselläni oli sellainen stereotypia mielessä, että opettajaksi hakeutuua omaa ääntään rakastavia henkilöitä, jotka eivät kykene olemaan johdettavina. Siellä luokassa kun on aivan täysin oma herransa - edes rehtorilla ei ole luokkaan oikeastaan asiaa Suomessa. Tavallaan siis itsepäisiä jääräpäitä.

Ja olen aineenopettaja, että eroa saataa löytyä luokanopettajiin verrattuna.

Haaveilin aikoinaan opettajan ammatista, koska opettajilla on paljon vapaa-aikaa ja hyvä palkka. Kuvaamataidon opettajan haaveet tyssäsivät jo esivalintakokeisiin, jotka jätin tekemättä, kun kävi ilmi, että joudun lähtemään ulkomaille enkä pääsisi valintakokeisiin, vaikka läpäisisin esivalinnan. Kieltenopettajan ura tyssäsi pääsykokeeseen ja erityisesti sen yleistä soveltuvuutta (ei siis varsinaista kielitaitoa) mittaavaan osaan, josta en tajunnut yhtään mitään. Peruskoulunopettajan haaveet katkesivat siihen, että en tullut valituksi. Ja viimeisenä yrityksenä - kun olin jo opiskellut muulle alalle - ammatillisen opettajan haaveet kaatuivat siihen, että en päässyt koulutukseen.

Oman äänen rakastaminen tai halu olla pomo luokassa, eivät olleet syitä siihen, että opettajan ura kiinnosti. Syyt olivat yksinomaan hyvä palkka ja runsas vapaa-aika.

Opettajat eivät ehkä itse pidä itseään suurituloisina, mutta jos heidän palkkojaan verrataan kunnallisen alan yleiseen palkkatasoon, ne ovat korkeat. Opettajien palkasta kertoo jotain se, että ala-asteella opettajan sijaisena työskentelevä edellisen kevään ylioppilas saa parempaa palkkaa kuin yliopistossa maisterin tutkinnon suorittanut sosiaalityöntekijä. Olen itse ollut kolme päivää peruskoulun opettajan sijaisena, ja noiden kolmen päivän palkka on edelleenkin suurin mistään koskaan saamani palkka päivää ja työtuntia kohti. Opettajat ovat siis varsinaisia kroisoksia.

Opettajat ovat kaiken lisäksi aika häikäilemättömiä kroisoksia. Tyttäreni on pätevä kieltenopettaja, ja hän oli opettajan virassa koko kouluvuoden 2008-2009. Kyseessä oli kuitenkin viransijaisuus eikä pysyvä virka. Niinpä viran varsinainen haltija, äitiyslomalla oleva opettaja, palasi hoitamaan virkaansa kesäkuukausiksi saaden tältä ajalta opettajan palkan. Kun seuraava kouluvuosi eli varsinainen työ alkoi, virkaan tuli taas sijainen. Tämä on yleinen käytäntö koulumaailmassa. Yksi tekee talvella työt, ja toinen käy keräämässä kesällä työn hedelmät.

En tunne opettajien arvomaailmaa, mutta luulisin, etteivät kaikki opettajat ole kiihkeitä monikulttuurisuuden ihailijoita, vaikka tällainen kuva annetaankin julkisuuteen. Ainakin tyttäreni, joka on ollut sijaisena useissa Vantaan ja Espoon ja Helsingin kouluissa, on kertonut masentavia tarinoita maahanmuuttajalasten käyttäytymisestä ja edistymisestä koulussa.

Arvelen, että julkisuudessa esitelty ihannekupla puhkeaa jonakin päivänä, ja koko karmeus paljastuu kansalle. Pieniä pilkahduksia todellisuudesta näkyy jo, kun lukee erilaisia selvityksiä. Jos joihinkin etnisiin ryhmiin kuuluvat eivät saa kunnolla edes peruskoulua käytyä (ja niistäkin, jotka saavat, moni päästetään armosta läpi), mikä on näiden ihmisten ennuste jatko-opinnoissa ja työmaailmassa, jossa vaaditaan tulevaisuudessa yhä enemmän koulutusta ja osaamista? Nämä ihmiset syrjäytyvät väistämättä. Suomeen syntyy todennäköisesti samanlaisia etnisiä ongelmalähiöitä, joita Ruotsissa jo on. Tällaisten alueiden asukkaista huomattavan moni on opintonsa keskeyttäneitä, suurimman osan elämästään työelämän ulkopuolella olevia ihmisiä, joiden olemassaolosta saamme lukea lähinnä silloin, kun slummissa palaa tai jotain muuta ikävää on tapahtunut.

[pelle12]

Suomeen syntyy todennäköisesti samanlaisia etnisiä ongelmalähiöitä, joita Ruotsissa jo on. Tällaisten alueiden asukkaista huomattavan moni on opintonsa keskeyttäneitä, suurimman osan elämästään työelämän ulkopuolella olevia ihmisiä, joiden olemassaolosta saamme lukea lähinnä silloin, kun slummissa palaa tai jotain muuta ikävää on tapahtunut.

Ihmettelen niitä paukapäitä, jotka eivät saa edes peruskoulua kunnialla suoritettua. Kyse tuskin on älystä tai lahjakkuudesta, vaan pelkästä motivaation puuttesta.
Mamulapsilla on takataskussaan hyvät verukkeet: Koulu on rasistinen, meidän kulttuuria ja uskontoa ei oteta huomioon jne. Kotona menee läpi varmasti kaikki 'opettaja on rasisti'-läppä vanhemmille kuin kuuma veitsi voihin. Kotoakaan ei varmasti liiemmin kannustusta tule opintojen suorittamiseen. Sitten kun on pudokas, voikin alkaa veisaamaan 'rasisti, rasisti'-virttä kaikille sitä halukkaasti kuunteleville.

[Koepotkupallo]

Opettajat ovat kaiken lisäksi aika häikäilemättömiä kroisoksia. Tyttäreni on pätevä kieltenopettaja, ja hän oli opettajan virassa koko kouluvuoden 2008-2009. Kyseessä oli kuitenkin viransijaisuus eikä pysyvä virka. Niinpä viran varsinainen haltija, äitiyslomalla oleva opettaja, palasi hoitamaan virkaansa kesäkuukausiksi saaden tältä ajalta opettajan palkan. Kun seuraava kouluvuosi eli varsinainen työ alkoi, virkaan tuli taas sijainen. Tämä on yleinen käytäntö koulumaailmassa. Yksi tekee talvella työt, ja toinen käy keräämässä kesällä työn hedelmät.

Tuota on tapahtunut jo vuosikymmeniä. Palstalla olevat opetusalan ammattilaiset voivat tarkentaa. Kysymys on kuitenkin ns. maan tavasta ja ainakin tuntemani opettajat eivät valita asiasta kertaakaan saatuaan vakituisen viran. Valitus loppuu kerralla. Ei kyse ole oikeastaan häikäilemättömyydestä, koska sijaisuuksia tehdään uran alkuvaiheessa muutama vuosi ja sitten koittaa vuosikymmenien opetusvirka etuineen. Opettajien ammattijärjestöllä olisi valta neuvotella sijaisten asemasta, mutta eivät ne sitä tee. Miksiköhän?

[Yksilö]

Opettajat ovat kaiken lisäksi aika häikäilemättömiä kroisoksia. Tyttäreni on pätevä kieltenopettaja, ja hän oli opettajan virassa koko kouluvuoden 2008-2009. Kyseessä oli kuitenkin viransijaisuus eikä pysyvä virka. Niinpä viran varsinainen haltija, äitiyslomalla oleva opettaja, palasi hoitamaan virkaansa kesäkuukausiksi saaden tältä ajalta opettajan palkan. Kun seuraava kouluvuosi eli varsinainen työ alkoi, virkaan tuli taas sijainen. Tämä on yleinen käytäntö koulumaailmassa. Yksi tekee talvella työt, ja toinen käy keräämässä kesällä työn hedelmät.

Tuota on tapahtunut jo vuosikymmeniä. Palstalla olevat opetusalan ammattilaiset voivat tarkentaa. Kysymys on kuitenkin ns. maan tavasta ja ainakin tuntemani opettajat eivät valita asiasta kertaakaan saatuaan vakituisen viran. Valitus loppuu kerralla. Ei kyse ole oikeastaan häikäilemättömyydestä, koska sijaisuuksia tehdään uran alkuvaiheessa muutama vuosi ja sitten koittaa vuosikymmenien opetusvirka etuineen. Opettajien ammattijärjestöllä olisi valta neuvotella sijaisten asemasta, mutta eivät ne sitä tee. Miksiköhän?

Aiheena oli siis opettaja- lehden kirjoitus. Nyt itketään joidenkin mielestä opettajien kohtuuttomia etuja. voi, voi sentään

[AaJii]

Monikulttuurisen koulun hyöty on, että se antaa taitoja joilla selviydytään monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Tosin näitä taitoja ei tarvittaisi, jos yhteiskunnasta ei väkisin oltaisi tekemässä monikulttuurisuutta.

[Miniluv]

Pidetään keskustelu tuon artikkelin aihepiirissä.

[mekkuli]

Tähän voisi lyhyesti todeta, että koska ei tiedetä etukäteen ketkä ovat maailmalle lähdössä, niin on varmempi opettaa maailmankansalaisiksi kaikkia (mitä se nyt sitten tarkoittaakin).

Tällä perusteella nyt voi vaatia mitä vain koulun ohjelmaan, vaikka RF-suunnittelua kun eihän sitä koskaan tiedä kenestä tulee Nokialle uuden Suomen vientiteollisuuden luoja.

Ongelmahan on nimenomaan siinä, ettei kukaan tiedä mitä maailmankansalaiseksi opettaminen tarkoittaa. Siksi herääkin epäilys, että sillä on tarkoitus oikeuttaa koulun aivopesu monikulttuurisuuden ja toiseuden ihannoimiseksi.

Oman kokemukseni mukaan maailmalla pärjää kun arvostaa omaa taustaansa ja kulttuuriaan. Terve itsetunto auttaa hyväksymään ja arvostamaan muitakin kun ei tarvitse koko ajan huokailla, että mitähän nuo nyt minusta ajattelevat ja että onpa taas tämä oma kulttuuri aivan paskaa kun taas kaikki noiden toisten keksimä on hienoa.

[Emilie]

Oman kokemukseni mukaan yllättävän monet (varsinkin peruskoulun) opettajat ovat nuivia. He eivät vain tuo sitä julkisesti esille, koska opetustoimen yllä leijuu se sama näkymätön kaikenkattava "suvaitsevaisuusviitta" joka leijuu myös maan johdon yllä. Mitään negatiivista ei saa sanoa ulkomaalaistaustaisista oppilaista tai monikulttuurisuudesta, koska muuten olet rasistijuntti etkä ole sopiva opettajaksi. Kuten joku edellä sanoikin, siinä kyseenalaistetaan pätevyys, ja se on aika iso juttu.

Minusta tärkeintä monikulttuurihömpötyksestä pääsemiseksi olisi se, että "rasisti"-sanaa ei otettaisi niin älyttömän vakavasti. Tuntuu siltä, että moni (nais)opettaja perääntyy heti jos tuo sana kaikuu, ja kokemukseni mukaan juuri tämä rasistiksi leimaamisen pelko saa aikaan tarpeetonta joustamista esim. muslimien vaatimusten edessä.

[PaulR]

Haave oli joskus lukion historianopettajaksi. Porhaniassa jäi puolesta pisteestä vajaaksi vuonna 1997. Fatalisti kuitenkin uskoo kaikella olleen tarkoitus.

Olisivat oppilaatkin saaneet hieman opetussuunnitelmasta poikenneen käsityksen historiasta, mutta ainakin innostuksen aiheeseen ja valmiudet penkoa siitä itse lisää.