2010-05-23 Opettaja-lehti: Aliarvostettu rikkaus

[JM-K]

Taas vaihteeksi Suomen kallein kalenteri eli Opettaja-lehti mokuttaa niin, että ranteet rutisee!

Laitoin jo palautetta jutun kirjoittajalle, ja pyysin häntä edes vähän avaamaan kaltaiselleni idiootille, että miten nuo rikkaudet ja hyödyt realisoituvat meille veronmaksajille. En pidättele hengitystäni vastausta odotellessani.

Lihavoinnit ja alleviivaukset minun.

Erityisen aromikkaalta tuoksahtavia aivopieruja täynnä vai mitä kuomaseni?

*****

Tuija Sarvi:

Aliarvostettu rikkaus
Toukokuun 21. päivänä vietetään kansainvälistä kulttuurisen monimuotoisuuden päivää. Se on tänä vuonna erityisen ajankohtainen, sillä meneillään on YK:n kansainvälinen kulttuurien lähentymisen teemavuosi.

Kun itse lopettelin ala-astetta viitisentoista vuotta sitten, luokallani oli peräti kolme maahanmuuttajaoppilasta ja rinnakkaisluokalla taisi olla kaksi. Muistan, että maantiedon kokeeseen lukeminen tuotti neljännellä luokalla uudelle venäläistytölle vaikeuksia. Hän ei osannut sanaakaan suomea.

Joukkoon mahtui huhupuheen mukaan myös yksi romanioppilas, joka tosin vältti tuomasta kulttuuritaustaansa mitenkään esille. Koulu oli monikulttuurinen.

Asiat ovat muuttuneet paljon lyhyessä ajassa. Nykyään monikulttuurinen koulu ei ole enää kummajainen, vaan pikemminkin koulun prototyyppi, ainakin suurissa kaupungeissa. Se on rikkaus! Koulun tarkoitus on antaa oppilaille perussivistys: eväitä hyvään elämään ja vastuulliseen kansalaisuuteen.

Maailman muuttuminen globalisaatiokehityksen myötä on kyllästymiseen asti jankattu teema, mutta se on myös totta. Nykyiset alakoululaiset porhaltavat maailmaan, jossa eri kulttuurien kohtaaminen on erottamaton osa arkea ja avarakatseisuus keskeinen kansalaistaito.


Luonnollista lähentymistä

Valtamediassa monikulttuurisuus kouluissa puhuttaa usein vain silloin, kun on kyse ristiriitatilanteista. Kärjistäminen on harmillisen yleistä: suomalaisen yhteiskunnan kohtalonkysymykseksi nostetaan se, päätetäänkö koulun kevätjuhla jatkossakin Suvivirteen. Samalla unohdetaan monikulttuurisuuden hyödyt ja sivuutetaan kokonaan kouluissa tehty arvokas työ kotoutumisen ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Nykykoulu osaa huolehtia erilaisista oppijoista paljon paremmin kuin oman lapsuuteni koulu.

Julkisuudessa on käyty vilkasta keskustelua maahanmuuttokriittisyyden nimikkeen alla. Nykyisen maahanmuuttojärjestelmän ja kotoutumisohjelman puutteita rakentavasti arvioiva kriittisyys ei ole rasismia, mutta maahanmuuttokriittisyydeksi naamioitu vihapuhe on.

Yhteiskunnan yleinen arvomaailma heijastuu väistämättä myös oppilaiden ja kouluhenkilökunnan asenteisiin ja sitä kautta koulun arkeen. Tammikuun Educa-messuilla monet opettajat ilmaisivat huolensa oppilaiden koventuneista asenteista. Nuorten kasvava ulkomaalaisvastaisuus on vakava ilmiö, joka ei kosketa pelkästään kouluja, vaan koko yhteiskuntaa.

Toukokuun 21. päivänä vietetään kansainvälistä kulttuurisen monimuotoisuuden päivää. Erityisen ajankohtaisen siitä tekee se, että meneillään on Yhdistyneiden kansakuntien julistama kansainvälinen kulttuurien lähentymisen teemavuosi.

Koulu on luonnollinen ympäristö kulttuurien lähentymiselle. Kouluja pitää kuitenkin aktiivisesti tukea niiden pyrkimyksessä kasvattaa valistuneita maailmankansalaisia. Suomalaiset kansalaisjärjestöt tuottavat paljon laadukasta globaalikasvatusmateriaalia, mutta siitä on iloa vain, jos se pääsee käyttöön kouluissa.

Mitä juuri sinä voisit opettajana tehdä edistääksesi kulttuurien lähentymistä omassa koulussasi?

Kirjoittaja on projektityöntekijä Suomen YK-liitossa

Outo herkku ja muita toiminnallisia tehtäväideoita: www.ykliitto.fi/kulttuuri

Suomen YK-liitto postittaa elokuussa kaikkiin suomenkielisiin kouluihin aineistopaketin, joka sisältää valmiita päivänavauksia sekä tietoa ja tehtäväideoita kulttuurien lähentymisen teemasta.


http://www.opettaja.fi/pls/portal/docs/PAGE/OPETTAJALEHTI_EPAPER_PG/2010_20/page44.htm

[Simo Lipsanen]

Simo pääsee esittämään taas kuluneen, mutta aina vastauksia vaille jäävän kysymyksen. Mitä on tämä rikkaus? Miten se mitataan? Millä perusteella maahanmuuttajat ovat rikkaus? Miksi muiden kulttuuri on rikkautta ja rikasta, mutta meidän ei? Aamen.

[JM-K]

Samoja suunnilleen kyselin. Tässä meilini artikkelin kirjoittajalle:

Moro!
Olen julkisesti ns. maahanmuuttokriitikko ja luin suurella mielenkiinnolla juttusi "Aliarvostettu rikkaus" Opettaja-lehdestä. Ottamatta sen enempään kantaa juttuusi, kysyn ihan puhtaasta mielenkiinnosta muutamaa asiaa. Olisi mukava, jos ehtisit jossain välissä lyhyesti ja yksinkertaisesti vastaamaan niihin.

Ja ne kysymykset:

1. Otsikko on "Aliarvostettu rikkaus". Mainitset myös itse leipätekstissä, että monikulttuurinen koulu on rikkaus! Millä lailla maahanmuutto ja monikulttuurisuus ovat rikkauksia? Missä se rikkaus näkyy? Miten se hyödyttää Suomea ja suomalaisia ihan oikeasti? Voiko nämä "rikkaudet" vaihtaa rahaksi tai myydä muille maille?

2. Puhut "monikulttuurisuuden hyödyistä". Mitä nämä hyödyt ovat? Miten esimerkiksi minua hyödyttää se, että Suomesta yritetään väen väkisin leipoa jotain monikulttuurisuuden mallimaata?

3. Kirjoitat, että koulujen tulisi kasvattaa lapsistamme maailmankansalaisia. Miksi? Eiväthän läheskään kaikki suomalaiset ole maailmalle lähdössä. Onko nykyinen monikulttuurinen pakkosyöttö, proganda ja muu aivopesu mielestäsi osa tätä "maailmankansalaisuuskasvatusta"?

Jään innolla odottelemaan vastauksiasi!

Ystävällisin terveisin,

Juha Mäki-Ketelä
050-5953218
www.juhamakiketela.info

[ibn ghul]

Yhteiskunnan yleinen arvomaailma heijastuu väistämättä myös oppilaiden ja kouluhenkilökunnan asenteisiin ja sitä kautta koulun arkeen. Tammikuun Educa-messuilla monet opettajat ilmaisivat huolensa oppilaiden koventuneista asenteista. Nuorten kasvava ulkomaalaisvastaisuus on vakava ilmiö, joka ei kosketa pelkästään kouluja, vaan koko yhteiskuntaa.

Asiantuntijat voisivat myös miettiä onko näillä asenteilla kenties jotain yhteyttä sen monikulttuuristumisen kanssa?

Siis jos kokemukset ovat huonoja, asennekin on varmasti negatiivinen, vaikka joku koko ajan hokisi korvaan että kyse on rikkaudesta ja ihanuudesta samaan aikaan kun maahanmuuttaja riehuu sikamaisesti käyttäytyen silmien edessä.

[rähmis]

Mitä on tämä rikkaus?

Janne Holmen kirjoittaa henkilöistä, jotka haluavat suppeasti levinneellä äidinkielellään koulutusta, hoitoa tai oikeusapua, jotka haluavat syödä kouluruokana muuta kuin possua, jotka haluavat elämänsä puolivälissä vaihtaa sukupuolta tai jotka muulla tavoin käyttäytyvät eri tavoin ja arvaamattomasti.

Moninaisuuden puolustajien on keksittävä hyviä väitteitä osoittaakseen, mitä konkreettista hyötyä ihmisten erilaisuuden sallimisesta seuraa.

Miten moninaisuus on hyvästä?

[Simo Lipsanen]

(http://wsilva.files.wordpress.com/2009/09/jesus-facepalm.jpg)

Saisinpa kysyä tuon rikkauskysymyksen joskus pääministeriltä tai arvon Thorsilta suorassa lähetyksessä. Voi olla että vastaus olisi hyvinkin samoilla linjoilla, että "muut ovat rikkautta ja te ette".

[Suvaitsija]

Kouluja pitää kuitenkin aktiivisesti tukea niiden pyrkimyksessä kasvattaa valistuneita maailmankansalaisia.

Kyllä elitistit tietää. Keinona ilmeisesti monikulttuurinen pakko-opetus koulutusleireillä, mikäli yltiösuvaitsevaisia kosmopoliitteja ei itsekseen synny.

[Simo Lipsanen]

Ns "kehityskeskitysleirit"?

[Lodi]

Täytyy nyt muistaa, että tämä Tuija Sarvi ei ole itse käytännön opetustyötä tekevä opettaja.

Todellisuudessa tuo rikkaus on raadollisuuta ja opettajat jos ketkä sen tietävät.

[Lentomestari]

Tämä "hyväkultturisuus" on pelottavasti saastuttanut keskeisiä paikkoja, kuten opetuslaitoksen, tuskin J M-K vastausta saa. Yhden sukupolven jälkeen, ollaan kaikki rikkaita.  Aamulla tuli muuten ohjelma http://areena.yle.fi/video/1002436  joka käy kun nenä päähän tähän osioon. En pystyntyn katsomaan kun hiukan alkua, kaunis opettajanalku oli niin moku-imelää, ettei mitään rajaa.

[Simo Lipsanen]

Ite en taida uskaltaa edes katsoa. Thorsin vierailu Maria! ohjelmassa nosti verenpainetta jo aivan tarpeeksi.

[Sinna]

No voi hyvää päivää.

[Ari-Lee]

No voi hyvää päivää.

No hyvää päivää, Sinna!

Mutta todellakin; miksi kaikki maailman vaeltajat ja hampuusit ovat rikkaus ja voimavara mutta me emme??? Vastatkaa pian, pidättelen hengitystä!

[Hermo]

Niin ne vaan jotkut jauhaa tuubaa, vaikka lehdestä löytyy paljon arkisempiakin aiheita, esim. nimimerkki "alanvaihtajan" hyvä kirjoitus työrauhaongelmista koulussa. Niin ikään lehdessä ihmetellään rehtoripulaa, miksiköhän!?

[Topi Junkkari]

Täytyy nyt muistaa, että tämä Tuija Sarvi ei ole itse käytännön opetustyötä tekevä opettaja.

Todellisuudessa tuo rikkaus on raadollisuuta ja opettajat jos ketkä sen tietävät.

Opettajien pitäisi tietää, mutta monet eivät halua tietää tai elävät silkassa valheessa.

Tunnen useita opettajia eräästä peruskoulusta, joka on oppilasmäärältään yksi Suomen suurimmista ja toimii suuren kaupungin "sosioekonomisesti haasteellisella" alueella - mamuja ainakin 20 % ja kaikki varsinaiset kansallisuudet hyvin edustettuina. Kukaan opettajista ei kuitenkaan ole ainakaan minun kuulleni nuivistellut yhtään. Erään supisuomalaisen pintajulkkiksen lasten vaatimista erityisoikeuksista kyllä jaksavat vitsailla.

Räikeä mielipide-ero tässä asiassa oli yhtenä lukuisista syistä siihen, että parisuhteeni yhden mainituista opettajista kanssa kariutui.

[nimetönkeskustelija]

Minä en käynyt aikoinani kouluja monikulttuurisessa ympäristössä. Siltikin olen aikuisiällä oppinut toimimaan oikeasti monikulttuurisessa työpaikassa. Sikäli väite siitä, että "monikulttuurisuuskyky" on opittava lapsena on aika naurettava.

Tosiasiassa väitän, että "monikulttuuriset" koulut saattavat enemmänkin nuivistaa lapsia. Siitä on todisteena kohtuullisen nuiva nuoriso monikulttuurisuusalueilla. Hehän ovat juuri niitä, jotka ovat eläneet oikeasti monikulttuurisissa kouluissa.

[cgm]

Tässä vaiheessa alkaa tuntea itsensä onnekkaaksi kun sain käydä kouluni ennen tätä hullutusta.

[Taustavaikuttaja]

En koskaan lakkaa ihmettelemästä, miksi nuo ihmiset eivät osaa laskea yksi plus yksi jo tietämistään asenteista - ensin hehkutetaan sitä, miten lapsukaiset kohtaavat eri kulttuureja jo koulussa ja miten tämä on hieno asia, muutama kappale myöhemmin todetaan se ilmiselvä tosiasia, että toisten kulttuurien kohtaaminen tekee pilteistä aivan perkeleenmoisia rasisteja.

Kai tuossa on taustalla se ajatus, että tutustuessaan vieraaseen kulttuurin sitä ikäänkuin automaattisesti oppii sitä arvostamaan, vaikka kulttuuri itsessään olisi kelvotonta paskaa. Virheolettamus. Veikkaan, että alakouluissamme muhii tällä hetkellä valtava määrä rasismia ja kulttuurikonfliktia.

[Lentomestari]

Tässä vaiheessa alkaa tuntea itsensä onnekkaaksi kun sain käydä kouluni ennen tätä hullutusta.

samaa mietin jo aikoja sitten, edelleen surullisena nykyisille ja tuleville lapsille, joiden pitää mokomassa sekamelskassa yrittää opiskella, kuusivuotias on niin altis vaikutteille ettei ole tosikaan, kaikki menee läpi, siinä on vanhemmat helisemässä.

Suvivirsi

[Nuivettunut Han-nenetsi]

Minä en käynyt aikoinani kouluja monikulttuurisessa ympäristössä. Siltikin olen aikuisiällä oppinut toimimaan oikeasti monikulttuurisessa työpaikassa. Sikäli väite siitä, että "monikulttuurisuuskyky" on opittava lapsena on aika naurettava.

Tosiasiassa väitän, että "monikulttuuriset" koulut saattavat enemmänkin nuivistaa lapsia. Siitä on todisteena kohtuullisen nuiva nuoriso monikulttuurisuusalueilla. Hehän ovat juuri niitä, jotka ovat eläneet oikeasti monikulttuurisissa kouluissa.

Täysin samaa mieltä varsinkin tuosta "monikulttuurisuuskyvyn" tarpeellisuudesta. Miksi lapsen pitää käydä samaa peruskoulua somalialaisten, irakilaisten tms. turvapaikanhakijoiden lasten kanssa jotta oppisi isona myymään suomalaisia tuotteita saksalaisille tai johtamaan projektia vuoden työkomennuksella Kiinassa?

(Varsinainen) mokukoulu voi toki olla opettavainen mutta lähinnä sen suhteen keihin ei kannata luottaa ja keitä kannattaa välttää.

[KphS]

En koskaan lakkaa ihmettelemästä, miksi nuo ihmiset eivät osaa laskea yksi plus yksi jo tietämistään asenteista - ensin hehkutetaan sitä, miten lapsukaiset kohtaavat eri kulttuureja jo koulussa ja miten tämä on hieno asia, muutama kappale myöhemmin todetaan se ilmiselvä tosiasia, että toisten kulttuurien kohtaaminen tekee pilteistä aivan perkeleenmoisia rasisteja.

Kai tuossa on taustalla se ajatus, että tutustuessaan vieraaseen kulttuurin sitä ikäänkuin automaattisesti oppii sitä arvostamaan, vaikka kulttuuri itsessään olisi kelvotonta paskaa. Virheolettamus. Veikkaan, että alakouluissamme muhii tällä hetkellä valtava määrä rasismia ja kulttuurikonfliktia.

Kyllä. Haluaisin myös nyt ihan aikuisten oikeita tutkimustuloksia - empiriaa, joka todistaisi edes välttävästi monien kulttuurien sekamelskan olevan jotenkin tehokkaampi kokonaisuus kuin esim. toisiaan lähellä olevien kulttuurien muodostama yksikkö.

Heitän vastapalloksi mm. Hofsteden tutkimukset ja elämäntyön. Hofstedehän nimenomaan varoittaa lähtemästä soitellen sotaan kulttuurien välisessä yhteistyössä, koska erot:

(i) valtaetäisyydessä, (ii) yhteisöllisyydessä, (iii) maskuliinisuudessa ja (iv) epävarmuuden karttamisessa voivat tuottaa ennalta arvaamattomia vaikeuksia kulttuurien välisessä vuorovaikutuksessa

[Luotsi]

Mitä on tämä rikkaus?

Janne Holmen kirjoittaa henkilöistä, jotka haluavat suppeasti levinneellä äidinkielellään koulutusta, hoitoa tai oikeusapua,

Viitannee Affenanmaan 5% suomenkieliseen vähemmistöön?

[Tommi Korhonen]

Kyllä monikulttuurisuus YHDEN asian opettaa suomalaisille. Nimittäin pois sinisilmäisyydestä. Se meidän ikuinen uskomme että kyllä naapuri tahtoo hyvää sittenkin ja että voimme esittää heikot kohtamme maailmallakin. Tämä on merkittävä ongelma meille suomalaisille myös kaupallisissa kansainvälisissä yhteyksissä.

Ja muuten se ei varmasti olekaan mitattavissa se rikkaus.

[Jack]

Wikipedia: 

"Kulttuuri tarkoittaa tavallisesti yhteisön tai koko ihmiskunnan henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuutta."

Suomi

http://travel.nationalgeographic.com/travel/countries/finland-guide/

+ Somalia:

http://ngm.nationalgeographic.com/2009/09/somalia/maitre-photography

= Rikkaampi monikulttuuri-Suomi

http://suomensomali.com/fin/2009/11/kalafogaanshaha-dadka-finnishka-ah-iyo-ajaanibta/

[tommi]

Tammikuun Educa-messuilla monet opettajat ilmaisivat huolensa oppilaiden koventuneista asenteista. Nuorten kasvava ulkomaalaisvastaisuus on vakava ilmiö, joka ei kosketa pelkästään kouluja, vaan koko yhteiskuntaa.

Voisiko nuorten kasvava "ulkomaalaisvastaisuus" juontaa juurensa monikulttuurisista kokemuksista?

T: nimim. monikulttuurisen koulun ex.oppilas.

[jobsy]

Heitetään nyt tähän väliin jotain vastapainoakin, kun näyttää olevan muuten aika yksipuolista tulitusta...

Tuossa Mäki-Ketale esitti sen tyyppistä, ettei lapsista kannattaisi kasvattaa maailmankansalaisia, sillä läheskään kaikki suomalaiset eivät ole maailmalle lähdössä. Tähän voisi lyhyesti todeta, että koska ei tiedetä etukäteen ketkä ovat maailmalle lähdössä, niin on varmempi opettaa maailmankansalaisiksi kaikkia (mitä se nyt sitten tarkoittaakin). Ei se haitaksikaan voi olla. Eipä tullut aikoinaan itselläkään koulussa mieleen, että olisin yksi maailmalle lähtijöistä. Näinpä sitten vain kävi ja suomalaisessa monokulttuurissa syntyneelle ja kasvaneelle on monikulttuurin piirissä yllätyksiä riittänyt puoleen ja toiseen.

Nimetönkeskustelija mainitsi, ettei käynyt aikoinaan kouluja monikulttuurisessa ympäristössä, mutta on oppinut toimimaan sellaisessa aikuisiällä. Niinhän meistä suurin osa, usein vieläpä ajan ja kovan koulun kautta. On kuitenkin todettava, että jos olisi ollut "maailmankansalaiseksi opetusta" tarjolla, niin olisin mielelläni osallistunut etukäteen siihen. Kun ensimmäistä kertaa lähdin maailmalle, niin tankkasin kohdemaan kieltä ja kulttuuria sen minkä ehdin. Valmistautumisesta huolimatta shokki oli aika kova, koska kohdemaan kulttuuri eroaa meikäläisestä aika paljon. Monta kertaa on tullut mokailtua sen vuoksi, ettei ole tajunnut kuinka eri tavoin toinen osapuoli voikaan ajatella pelkän oman kulttuurinsa ja taustansa vuoksi. Tulee muuten vastaan edelleen ihan perheoloissakin vielä reilun 10 vuoden jälkeen. Eikä niitä oppeja todellakaan lueta mistään kiireisille suunnatuista "miten asioit XXX-maalaisen kanssa."

Nuivettunut Han-netsi totesi, että mokukoulu voi toki olla opettavainen mutta lähinnä sen suhteen keihin ei kannata luottaa ja keitä kannattaa välttää. Voihan näinkin ajatella, mutta miten oikeutettua on yleistäminen? Ainakin itse yritän luottaa tai olla luottamatta yksilöihin, enkä massoihin kuten jonkun kulttuurin edustajiin. Joka kulttuurissa on hyviä yksilöitä ja mätiä yksilöitä. Olisi aika kornia, että esimerkiksi yhteenkään sen-ja-senmaalaiseen ei voi luottaa, kun taas toiseen ryhmään voi luottaa kaikkiin. Eiköhän tässä tarvita ensi sijaisesti henkilövainua, eikä jotain mokuryhmävainua. Huonoa ainesta on kaikissa ryhmissä, joskin myönnän, että on olemassa jotain ihmisryhmiä joihin pirun helposti tulee yleistäneeksi muutaman sen edustajan aiheuttamat huonot kokemukset. Helpommin vielä kuin samasta ryhmästä saadut hyvät kokemukset.

Taustavaikuttaja ihmetteli ajatusta, että tutustuessaan vieraaseen kulttuurin oppii sitä ikäänkuin automaattisesti arvostamaan, vaikka kulttuuri itsessään olisi kelvotonta paskaa. Olen tästä eri mieltä. Ensinnäkin minusta toista kulttuuria ei opita arvostamaan, vaan pikemminkin sietämään sitä, että toinen kulttuuri voi erota omasta kulttuurista paljonkin ja olla (tai ainakin omasta mielestä tuntuu olevan) paskaa. Samalla voi oppia syitä sille, miksi eroja on. Joitakin asioita voi oppia jopa arvostamaankin, koska ei oikeasti toisessa kulttuurissa automaattisesti aivan kaikki voi olla paskaa. Osa on, osa ei.

Toisekseen mitä enemmän toisten kulttuurien edustajien kanssa on tekemisissä, sitä paremmin oppii etsimään ja tekemään kompromisseja. Ja olemaan loukkaamatta toista. Enkä tarkoita sitä, että kaikkeen pitää kuitenkaan suostua. Tämä on hyvinkin hyödyllinen taito työelämässä, jossa on eduksi jouheva pärjääminen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Varsinkin jos työ on kansainvälistä. Maassa missä tällä hetkellä asun, on suuri osa päivittäiseen elämääni ja töihini liittyvistä ihmisistä jotain ihan muuta kuin maan alkuperäiskansalaisia, mikä sekoittaa pakkaa entisestään. On pirullista luovimista kun yrittää pärjätä niin, ettei loukkaa ketään tahattomasti.

Kolmas maailmankansalaisuuden oppimisesta saatava hyöty on tottuminen toiseuteen, mikä kuulostaa ihan mokutukselta. Tämä on lähellä mainitsemaani erilaisuuden sietämistä, mutta viittaa perustasolla siihen, että tottuu toisen näköisiin ihmisiin. Suomalaiset ovat nähneet muunlaisia ihmisiä kuvissa ja telkussa, mutta edelleen suurin osa tuijottaa toisenlaista kuin paskahalvauksen saaneena. Se ei ole rasismia, vaan tottumattomien härmäläisten juttu (ehkä osittain uteliaisuutta), joka ei kuitenkaan jää huomaamatta kuin korkeintaan itseltä. Maissa jossa monikulttuurisuus (ja täten monimuotoisuus muutoinkin) on laajempaa, ihmiset ovat tottuneet siihen, että toinen osapuoli voi olla minkä näköinen tahansa ja käytös on luonnollisen jouhevaa päinvastoin kuin Suomessa jossa päädytään joko tuppisuutapitukseen tai epäluonnollisen aktiiviseen käytökseen.

Esimerkiksi tuijotuksesta valittaminen on moneen kertaan teilattu täällä, koska sehän on muka katseltavan vika jos tuijotus häiritsee. Todettakoon nyt se, että tuijotus tai vastaava muu tahaton reagointi toiseuteen on a) loukkaavaa (sen julkisesti osoittaminen, että toinen on selvästi erilainen), b) uhkaavaa (vertaa vaikkapa, että havaitset naapurin ison koiran tuijottavan sinua mutrussa suin; voihan se olla vain kiinnostunut, mutta yhtä hyvin harkita päällekäyntiä). Nämä ovat syvälle juurtuneita reaktioita monokulttuurissa kasvaneilla. Esimerkiksi kansainvälisessä liike-elämässä toimittaessa tälläinen pitää kuitenkin peittää. Vaatiikin paljon totuttelua toisenlaisuuteen, ennenkuin pystyy käyttäytymään luonnollisesti ja sujuvasti. Siinä voi kotoisat turvapaikkataustaiset maahanmuuttajammekin olla avuksi kouluissa, vaikka lopulta kohdemaana olisi Saksan markkinat. Eihän monikulttuurisuuskaan tarkoita vain irakilaisia, afgaaneja ja somaleita ja vaikkapa Saksan markkinoillakin voi olla jatkossa entistä suurempi todennäköisyys vaikkapa irakilaiseen kauppakumppaniin.

[Mika Mäntylä]

Tulee muuten vastaan edelleen ihan perheoloissakin vielä reilun 10 vuoden jälkeen. Eikä niitä oppeja todellakaan lueta mistään kiireisille suunnatuista "miten asioit XXX-maalaisen kanssa."

Maailmassa on aika monta kulttuuria. Montakohan tuhatta vuotta peruskoulun pitäisi kestää, jos yhden kulttuurin oppimiseen menee noin kymmenisen vuotta?

[Goman]

Kovasti nuo opetusalan ihmiset tuntuvat jupisevan jotain tuntikehyksistä sun muista kummallisista raameista. Olen saanut sen käsityksen, että tämän päivän koulumaailma on jatkuvaa vääntöä siitä mihin aika ja resurssit kohdistetaan.

Kun koulun tehtäväksi tunnutaan ladattavan lähes kaikkea maan ja taivaan väliltä, niin siinä tehtäväluettelossa en näe aivan kärkisijoilla Suomen lapsukaisten muuttamista maailmankansalaisiksi.

Kun vielä tiedetään kuinka huonosti osa oppilaista suoriutuu aivan perusasioista, kuten lukeminen, matematiikka jne. , niin en usko että kovin paljon on mahdollista, saati tarpeellista siirtää opetuksen painopistettä maailmankansalaisuuden opettamiseen.

jobsy on oikeassa siinä, että kukaan ei tiedä etukäteen kenestä tulee maailmalla matkusteleva ja työskentelevä suomalainen. Kuitenkin ylivoimaisesti suurin osa ikäluokasta jää kotinurkkiin pyörimään. Ja tulee toimeen ilman laajaa kansainvälisyyskasvatusta.

Siksi mielestäni JMK on aivan oikealla tiellä potkiessaan mokuttajia nilkoille ja esittäessään harmillisia, mutta aiheellisia kysymyksiä.

[RP]

Tähän voisi lyhyesti todeta, että koska ei tiedetä etukäteen ketkä ovat maailmalle lähdössä, niin on varmempi opettaa maailmankansalaisiksi kaikkia (mitä se nyt sitten tarkoittaakin).

Jos nykyisten lasten ei ole tarkoitus lähteä kerjuukuppi kädessään sinne maailmalle, eikö olisi parempi, että he ylipäätänsä oppisivat siellä koulussa jotain myös ammatillisesti hyödyllistä? Maailman kaikkien kulttuureja ei kuitenkaan voida koulussa käydä läpi. Jonkin verran maailmaakin nähneenä sanoisin, että jos ihminen osaa sen leipätyönsä ja on ymmärtänyt perusidean, että asiat voivat toimia toisellakin tavalla kuin kotona ja ymmärtää pitää silmänsä auki siitä mitä muut tekevät ja eivät tee, pienempiä kulttuuririkkeita yleensä katsotaan läpi sormien.

[pelle12]

 Opettajiksi hakeutuu (aivan kuten sairaanhoitajiksi) kiltit, sopeutuvaiset yksilöt. Tuollaisia on sitten helppo manipuoloida opiskeluvaiheessa. Hehän ovat yhteiskunnan tukipylväitä. Historia todistaa, että koululaitokselta onnistuu minkä tahansa propagandahullutuksen levittäminen rahvaan keskuuteen lapsia manipuloimalla.