Päätoimittajien kannanotto: Luotettavan median puolesta

[F1nka]

Ehkä tämä kuvankaappaus tulee olemaan ihan väärässä paikassa. Minulle tulee Saska 0,0 Saarikoski mieleen.

[Luotsi]

Jäin sanattomaksi tämän Vastuullisen Median^TM paljastuksen edessä

Disinformaatiota löytyy runsaasti muun muassa viestipalvelu X:ssä, jonka omistaja, maailman rikkain mies Elon Musk tekee vaalityötä Yhdysvaltain presidentiksi pyrkivän Donald Trumpin puolesta. Tekoälyn ohjaama algoritmi jakaa Muskin päivitykset kaikille X:n käyttäjille.

https://yle.fi/a/74-20119550

[P]

^Mihin helvettiin sitä tekoälyä tarvitaan jakamaan Muskin postaukset kaikille X:n käyttäjille. 

[Caucasian]

Sinänsä hyvin pieni yksityiskohta uutisoinnin luotettavuudesta ja sen puutteesta on silmiin osunut otsikko Iltalehden verkkoversiossa. Otsikoitiin, että Puhakan muistotilaisuudessa Senaatintorilla VALTAVASTI ihmisiä.
Tuli mieleen, että tuhansittain ja tori about täynnä. No hieman kun tutkaili asiaa, niin paikalla oli paljon ihmisiä. Satoja, mutta ei tuhansittain mitä mielestäni "valtavasti" viestitti.
Sinänsä hieno tilaisuus että monia koskettanutta traagista menetystä  muistetaan.
Mutta tämä on tyypillinen esimerkki että klikkiotsikoidaan tai muuten sananvalinnoilla muokataan totuutta eri motivaatioista lähtien.
Väitän, että journalistinen epärehellisyys on läpäissyt koko median pienimpiäkin juttuja myöten. Ja päätoimittelijat sen hyväksyvät. "Ei tarvii olla niin justiinsa"

[Lalli IsoTalo]

Välillä tuntuu siltä, että telkkarin uutisohjelmista on tullut eräänlaisia nettisivujen klikkiotsikoita. "Enemmän asiasta sivuiltamme osoitteesta ..."

[Roope]

Vihreän Langan entinen päätoimittaja ylistää uudenlaista missiojournalismia, joka viskaa journalismin periaatteet roskikseen suuremman hyvän saavuttamiseksi.

Riikka Suominen: Onko toimittajan homma olla ilmastoaktivisti?

[...]

Välillä minulta kysytään että eivätkö toimittajat mene liian pitkälle, jos alamme toivoa tai peräti vaatia ilmastotoimia. Toimittajanhan pitää raportoida ei kampanjoida.

Mutta ei planeetan elinkelpoisuuden varmistaminen ole kampanjointia.

Vaatimus ilmastotoimista ei ole sen poliittisempi kuin vaatimus siitä että päättäjät tekevät parhaansa koronan hillitsemiseksi. Ei ole poliittinen kanta olla kuolemaa ja kärsimystä vastaan.

Muistamme (?) myös #entäsilmasto-kampanjan.

Samaa "aktivismi journalismissa ei ole politiikkaa"-viestiä levitetään nykyään vähän joka puolella. Toinen samaan lopputulokseen johtava päinvastainen näkökulma on sitten se, että objektiivisuus on unohdettava ja journalismi politisoitava, koska [insert current issue].

Lööppi 3/2024: Emilia Männynväli: Ekokriisi journalismin pohjaksi

Ilmasto tulisi sisällyttää kaikkeen journalismiin. Ei se niin kummallinen ajatus ole, yksinomaan realistinen. Talouskin on osa kaikkea muuta journalismia, ja ympäristö asettaa taloutta vielä paljon perustavanlaatuisemmat reunaehdot. Kuolleella planeetalla ei kasva talouskaan. Jos kaikkea voidaan ajatella rahan kautta, on voitava myös ympäristön.

Ei se kovin poliittinenkaan ajatus ole, ellei sitten halua säilyttää sivilisaatio mielletä jotenkin erityisen poliittiseksi. Ei ole kummoistakaan radikalismia ottaa eksistentiaalinen uhka aiheen vaatimalla vakavuudella.

Ekokriisistä ei tarvitse tehdä uutta uutiskriteeriä. Päällikkötoimittajien tarvitsee vain päivittää suhteellisuudentajunsa. Merkitys on jo yksi uutiskriteeri. Se, että jokin on ihmiskunnalle – ja aimo siivulle elonkirjoa siinä sivussa – elämän ja kuoleman kysymys, on melko merkittävää. Hyvää ilmastojournalismia tehdään jo, siitä ei ole kysymys. Mutta ilmaston tulisi lävistää kaikki journalismi.

Eikä tämä ole edes ihan uusi idea. Riikka Suomi­sen ja Lasse Leipolan muutaman vuoden takainen #entäsilmasto-kampanja perustui käytännössä samalle ajatukselle, ja varmasti muitakin kokeiluja on ollut. Mutta kokeilut eivät riitä, kun suurin osa journalismista ylistää yhä kritiikittömästi kasvua ja kulutusta. Joka ikisen jutun yhteydessä on kysyttävä: miten tämä suhteutuu ilmastokriisiin ja lajikatoon? Myös muoti-, matkailu- ja urheilujuttujen. Aivan erityisesti politiikan ja talouden.

Kun Männynväli viittaa "ilmaston sisällyttämiseen kaikkeen journalismiin", hän tarkoittaa ilmastokatastrofilla pelottelua ja suomalaisten syyllistämistä kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Kansan Uutisten toimituspäällikkö itse on tuottanut ilmastopropagandaa kuukauden sisään nopeasti vilkaisten kahdeksan jutun verran muistuttaen lukijoita muun muassa peruuttamattomasta ilmastokatastrofista ja jääkauden paluusta mutta toisaalta myös vihreästä siirtymästä Suomen talouden ja tulevaisuuden pelastajana. Tälle on kuvaavampiakin sanoja kuin journalismi.

Niin ja: höpötys vaikuttajien ja viestijöiden rakastamasta puolestatoista asteesta tulisi lopettaa. Se meni jo. Esiteolliseen aikaan verrattuna maapallon keskilämpötila on noussut jo yli yhden asteen. Nyt olemme toiveikkaasti ajatellenkin parin kolmen asteen tiellä. Euroopassa se voi tarkoittaa jopa kuutta astetta, Suomessa ja muilla arktisilla alueilla vielä suurempaa nousua. Juuri mitään ei ole vielä tehty. Silti jokaisella asteen kymmenyksellä on yhä merkitystä.

Tässä aika hyvin tiivistyykin aktivistitoimittajien älyllinen ja journalistinen rehellisyys, kun kaikkien tärkeimpien laskelmien mukaan jo pelkkä nykyisten päästövähennyslupausten toteuttaminen vie todennäköisesti huipussaan alle kahden asteen lämpenemiseen. Toimittajan mukaan "juuri mitään ei ole vielä tehty", vaikka eräskin ns. ilmastovaikuttaja pääsi juuri toteamasta, että Suomen päästöt ovat puolittuneet 20 vuodessa. Sen sijaan Kiina, Intia ja Venäjä lisäävät yhä päästöjään, mihin taas ei voi täältä käsin vaikuttaa sen enempää politiikalla kuin journalismillakaan.

Journalismi on vanhan maailman lapsi kuten parlamentarismikin, mutta sen ihanteet ovat yhä aivan kelvollisia. Jos ne otetaan vakavasti, niiden varassa on täysin mahdollista tehdä hyvää "ilmastojournalismia" – tai siis ihan vain journalismia.

Suomalaisia ilmastonmuutoksesta syyllistävästä ja maailmanlopulla pelottelevasta "ilmastojournalismista" (Yle, Hesari, STT jne.) ei jäisi paljon jäljelle, jos siihen sovellettaisiin keskeisiä journalistisia periaatteita, kuten tämän keskustelupalstan ilmastonmuutosketjun kritiikistä voi käydä vuosien varrelta toteamassa.

Uuden polven toimittajat jakautuvat näköjään tässä suhteessa kahteen porukkaan, joista toiset myöntävät rehellisesti, että heitä eivät kiinnosta journalismin aiemmat ihanteet kuten objektiivisuuden tavoittelu, jotka tulee tässä uudessa ajassa korvata agendajournalismilla. Toiset sitten jatkavat hommiaan kuin harjoittamansa agendajournalismi olisi "ihan vain journalismia", kuten se heille ja toimituksille onkin.

[Lalli IsoTalo]

Se on ihan eri juttu

... ei planeetan elinkelpoisuuden varmistaminen ole kampanjointia.

Ei se ole kampanjointia, kun me sitä teemme.
- Se on ihan eri juttu.

Ei se ole propagandaa, kun me sitä teemme.
- Sekin on ihan eri juttu.

Eikä se ole rasismia, kun me sitä teemme. Eikä syrjintää.
- Se on myös ihan eri juttu.

Eikä se etenkään ole fasismia, kun me sitä teemme. Eikä kommunismia!
- Se nyt etenkin on eri juttu!

Ei se ole tietenkään rikollisuutta, kun me sitä teemme. Eikä väkivaltaa. Eikä punaterroria.
- Se on niin eri juttu kuin vain voi olla, koska se on sitä rakenteellista, ymmärrätkö?

[Roope]

Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi kokee kalikan kalahtaneen.

Venäjä-uutisointia vahditaan nyt tarkasti – Kimmo Kiljunen vain möläytti sen ääneen

Suomalaisen median vapaudesta kriisin aikana pitäisi puhua nyt, kun kriisiä ei ole.

Helsingin Sanomat 8.12.2024

KOKENUT kansanedustaja Kimmo Kiljunen (sd) aiheutti vastikään kohun nimittämällä iltapäivä­lehtien uutisointia Venäjän hybridi­vaikuttamiseksi.

"Jos Venäjällä on trolleja, jotka haluaa vaikuttaa negatiivisesti Suomeen, niin nämä iltapäivä­lehdet on parhaat palvelijat siinä", Kiljunen sanoi. Hän puhui tapaamisessa, jossa suomen­venäläiset kertoivat Kiljuselle huoliaan median tavasta kirjoittaa itärajasta.

Asia kuitattiin Kiljusen hölmöytenä. Sanomatta jäi, että Kiljunen ei ole ajatustensa kanssa yksin. Samansuuntainen ajattelu on yhteiskunnan huipulla viime aikoina nopeasti yleistynyt. Yleensä huoli mediaan kohdistuvasta hybridivaikuttamisen mahdollisuudesta ei tosin ole koskenut rajauutisointia vaan Venäjä-uutisointia yleisesti.

USEISSA korkean tason taustakeskusteluissani ja -tapaamisissani on tullut ilmi, että suomalaisen median Venäjä-uutisointia seurataan nyt tarkasti. Erilaisista turvallisuuspoliittista ja ulkopoliittisista kommenteista piirtyy varsin yhtenäinen sävy. Ei tulisi tarttua liian pieniin Venäjän asioihin tai venäläisten poliitikkojen yksittäisiin sanoihin. Ei pitäisi uutisoida liikaa Kremlin uhkapuheita. Voisi miettiä, miltä suomalainen uutisointi Venäjällä näyttää. Juuri iltapäivälehdet nostetaan yleisimmin tikunnokkaan, mutta viesti on koko medialle sama.

En osaa sanoa, ottiko Yläjärvi kolumnissaan demarikansanedustaja Kiljusen mediakritiikin esimerkiksi sattumalta, mutta Kiljusen hölmöydellä on selvä yhteys Hesariin, kun molemmat ovat kyseenalaistaneet itärajan sulkemisen ja rajalait.

Erilaiset taustoittavat keskustelut vaikkapa päätoimittajien ja yhteiskunnan päättäjien kesken ovat sinänsä tavanomaisia, eikä perustelluissa pohdinnoissa tai ajatustenvaihdossa ole mitään pahaenteistä. Eikä media ole tietenkään ulkoisille vaikutusmahdollisuuksille immuuni, sekin on syytä tiedostaa.

Median toiminnan analysoinnissa on huolestuttavankin vihjailevia piirteitä, ja ne uhkaavat lisääntyä. Maanpuolustuskorkeakoulun sotilasprofessori Marko Palokangas epäili vastikään ilmestyneessä kirjassaan, että "käännytyslaki" olisi Venäjän informaatiovaikuttamisen tuloksena syntynyt sana. Tosiasiassa termi otettiin käyttöön Helsingin Sanomien politiikan toimituksessa omalla päätöksellä, koska yleistermi "rajalaki" ei kuvannut tilannetta mielestämme täsmällisesti.

Hesarissa käännetään mieluusti huomio pelkkään uudissanan historiaan ja syytöksistä loukkaantumiseen, kun oleellista asiassa olisi tarkastella sitä, mitä kaikkea on ollut taustalla siinä, että Hesari asettui näkökulmissaan Kiljusen ja vihervasemmiston lailla rajan sulkemista ja "käännytyslakia" vastaan. Tätä tuskin avataan koskaan.

JOS medialta rivien välistä aletaan odottaa tietynlaista Venäjä-uutisointia jo rauhan aikana, herää tietysti kysymys, millaista uutisointia medialta sitten odotettaisiin todellisessa kriisitilanteessa. Jokainen päätoimittaja tietää, että kysymys on periaatteellisesti valtava, eikä yleisön intressi olisi välttämättä sama kuin vallanpitäjien.

Mitä poliitikot, armeija – tai aivan tavalliset suomalaiset – ajattelisivat vapaasta uutisoinnista, jos Suomessa olisi kriisi? Miten tärkeänä nähtäisiin suomalaisten oikeus tietää asioista, jos vastassa olisi kansallinen turvallisuus? Millaisista Puolustusvoimien asioista uutisoitaisiin, millaisista ei? Mistä kansalla olisi oikeus tietää, ja mikä vaarantaisi aidosti Suomen turvallisuutta? Mikä olisi suoran propagandan rooli – onhan sillä Ukrainassakin ollut omansa?

Nämä ovat isoja periaatekysymyksiä, eivätkä todellakaan yksinkertaisia. Ei päätoimittajillakaan ole niihin etukäteen mustavalkoisia vastauksia. Lehdistön ensisijainen tehtävä on silti aina uuden ja merkityksellisen tiedon kertominen yleisölle, olipa kyse kriisistä tai siihen varautumisesta.

Olisi parempi käydä tällaisista asioista avointa keskustelua kuin olla isoista kysymyksistä hiljaa. Huonompi vaihtoehto on, että Suomessa uskotaan johonkin yksiselitteiseen "oikean uutisoinnin" tapaan, josta kaikki ovat yhtä mieltä. Jo nyt selvästi nähdään, ettei sellaista voi olla.

Niinpä niin, kun tietyistä aiheista on ollut suomalaisessa valtamediassa jo pitkään varsin yksiselitteinen "oikean uutisoinnin" tapa ilman kriisiäkin. Tai ai niin, meillähän tosiaan on median mukaan tämä "ilmastokriisi", joka tuntuu velvoittavan ihan tietynlaiseen journalismiin ja muiden näkökulmien sivuuttamiseen.

"OIKEANLAISEN uutisoinnin" vaade nähdään nyt äärimmilleen vietynä Yhdysvalloissa, jossa vastavalittu presidentti Donald Trump pitää avoimesti perinteistä valtamediaa turvallisuusuhkana. Trump on nimittämässä liittovaltion poliisin FBI:n johtoon Kash Patelin, joka on ääneen sanonut, että hän aikoo saattaa toimittajia oikeuteen ja viedä heitä vankilaan.

Suomi ei ole Yhdysvallat, mutta meillä on suuri itäinen rajanaapuri, joka on arvaamaton. Se tuottaa yhteiskuntaan hermostuneisuutta, joka ei saisi kääntyä epäluuloksi vaan rehelliseksi suoraksi keskusteluksi.

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja.

Hetken jo pelkäsin, että Hesarin päätoimittaja kehtaisi jeesustella viittaamalla Suomeen Yhdysvalloista poiketen sananvapauden mallimaana, mutta jätti loppuhuipennuksen Trumpiin ja "rehelliseen suoraan keskusteluun", jota kai katsoo lehtensä edustavan.

[Reino Rivimies]

Olen huomannut "luotettavan median" yhä enemmän tekevän negatiivisesti sävyttyneitä "uutisia" henkilöistä, joista eivät pidä. Siten etteivät löydä enää ko. henkilön sanomisista tarttumapintaa, mutta "uutinen" perustuu KEHONKIELEN ASIANTUNTIJAN hätkähdyttäviin havaintoihin. Näin voidaan kertoa ihmisestä lähes mitä tahansa, ilman että sitä pitää mitenkään perustella, koska KEHONKIELI.

[KamalaJari]

..

[Lalli IsoTalo]

Herääköhän nämä painajaisestaan ikinä . saas nähhä .

Koko vasemmisto ja mediahan ovat vain ja pelkästään emä-sika-kapitalistien rahoittama kusetus. Eivät ne ikinä herää painajaisestaan, ellei saada tervettä rahaa ihmiskunnalle.

[Lalli IsoTalo]

Niille joita asia kiinnostaa:

Mikä on vialla journalismissa? Pyysimme kymmenen ratkaisua kymmeneen ongelmaan.
9.12.2024

Itse en lukenut.

[Betonikostaja]

Niille joita asia kiinnostaa:

Mikä on vialla journalismissa? Pyysimme kymmenen ratkaisua kymmeneen ongelmaan.
9.12.2024

Itse en lukenut.

Journalismin ongelmiin annetaan muun muassa tällaisia ratkaisuja:

Lisää mamuja mediaan
- Zahra Karimy, medianomiopiskelija ja mamu

Puolustusvoimia pitäisi vahtia enemmän
- Salla Nazarenko, Journalistiliiton kv-asiantuntija

Ylelle lisää rahaa, muut kuin suvakkien mielipiteet eivät saa levitä
- Paleface

Pitää tarkistaa faktat ja katsoa pintaa syvemmälle
- Ina Mikkola, kirjoittanut runkkaamisesta ja pornosta

Israel paha, Palestiina hyvä
- Susanna Kuparinen, vasemmistolaisena tunnettu teatteriohjaaja

Kas kummaa, mitenköhän juuri nämä henkilöt ovat päässeet vastaamaan. Ei kannata ihmetellä, jos ihmiset eroavat tästäkin liitosta. Taas pelkkää vasemmistolaisten rinkirunkkausta.

[Shemeikka]

Olipa siellä tällainenkin ehdotus:

Enemmän talouseliitin kritiikkiä

Toivoisin journalismilta enemmän lukijoiden palvelemista kuin niiden palvelemista, joista jutut kertovat.

Toivoisin, että journalisti tuijottaisi enemmän muiden ­napaan kuin omaan napaansa.

Toivoisin enemmän kilpailua, enemmän vertaisarviointia ja enemmän niiden molempien sietokykyä.

Talouseliitti on vienyt valtaa poliittiselta eliitiltä. Sitä mukaa median kritiikki poliittista eliittiä kohtaan on lisääntynyt ja kritiikki talouseliittiä kohtaan vähentynyt. Harmi.

Sananvapautta on, toivoisin että sitä käytettäisiin.

Toivoisin myös, että journalisti ottaisi asioista selvää itse, ­eikä rakentaisi työtään toisten journalistien väärinymmärrysten tai etutahojen tyrkyttämien numeroiden ja kielikuvien varaan.

Lisäksi toivoisin enemmän kuvajournalismia kuin pelkkiä  kuvia.

Pekka Seppänen

Kirjoittaja on 64-vuotias nykyinen media- tarkkailija, entinen toimittaja, päätoimittaja, mediajohtaja ja vuoden journalisti.

https://journalisti.fi/artikkelit/2024/12/mika-on-vialla-journalismissa-pyysimme-kymmenen-ratkaisua-kymmeneen-ongelmaan/

[Möhömaha]

Seppänen oli Talouselämän päätoimittajana jääkiekkotermein NHL -sarjaa.
Sen jälkeiset ovat mestiksessä.

[Näkkileipä]

Niille joita asia kiinnostaa:

Mikä on vialla journalismissa? Pyysimme kymmenen ratkaisua kymmeneen ongelmaan.
9.12.2024

Itse en lukenut.

Minä luin osittain ja palaute on yllättävän monipuolista, kun jotkut tuovat esiin aiheellista kritiikkiä, esimerkiksi : Uutismedioden tapaa julkaista omia ideologisia uutisia, jotkut vain kopioivat muiden uutisia, eikä edes yritä tuoda jotkut uutta aiheeseen, jotkut toivoivat aitojen faktojen rehellistä tarkastamista, jotkut toivoivat enemmän vähemmistöjen huomioimista.

[Lalli IsoTalo]

Luotan
- enemmän konkurssinero Jethron luottamuskyselyyn kuin
- YLEn maksamaan mielikuvakyselyyn, jossa ei tutkittu sitä miten vastaajat käyttävät eri medioita todellisuudessa.

Jethron kyselytulos oli se, 89,1% ei luota YLEen, HSään tai MT3een ollenkaan.

[tweet]1868585128836137247[/tweet]

Yle on edelleen Suomen luotetuin uutismedia
16.12.2024

Yle on Suomen uutistoimijoiden ykkönen ja tärkein uutislähde kaikissa ikäryhmissä. Tuoreen tutkimuksen (*) mukaan 82 prosenttia suomalaisista luottaa Ylen uutisiin.

Yle on edelleen Suomen johtava uutistoimija. Yli puolet suomalaisista nimeää Ylen Suomen ykkösuutistoimijaksi, ja se saa eniten mainintoja kaikissa ikäryhmissä. Luottamus on kasvanut 15–29-vuotiaissa viime vuodesta. Luottamus on laskenut 45–59-vuotiaissa. Luottamus on heikointa 30–59-vuotiaiden miesten parissa, joista 14 prosenttia ei luota Yleen. Luotettavuudessa
- Yleä (82 %) seuraavat
- Helsingin Sanomat (66 %),
- STT (62 %),
- MTV (63 %),
- oman alueen suurin sanomalehti (63 %),
- Ilta-Sanomat (33 %) ja
- Iltalehti (29 %).
...
Tänä vuonna tutkimuksessa kysyttiin myös ensi kertaa itselle tärkeiden asioiden käsittelystä sekä mielikuvista uutismedioiden moniäänisyydestä. Vastaajista 66 prosenttia koki, että Ylen uutisissa käsitellään heille tärkeitä asioita ja teemoja. Vastaajista 59 prosenttia koki, että Ylen uutisissa tuodaan hyvin esille ihmisiä erilaisista taustoista. Myös uutisten riippumattomuuden kokemuksesta oli tänäkin vuonna oma kysymyksensä. Ylen uutisia piti riippumattomana 61 prosenttia vastaajista.

Tutkimuksessa kysytään, mikä on Suomen ykkösuutistoimija, tärkein uutislähde, kiinnostus
erilaisiin juttumuotoihin sekä selvitetään miten eri väittämät, kuten luotettavuus ja
riippumattomuus, sopivat suurimpiin uutismedioihin.

• Tutkimus on ennen kaikkea mielikuvatutkimus, eikä kuvaa sitä, miten vastaajat käyttävät
eri medioita todellisuudessa.

[Lalli IsoTalo]

X muuttunee luotattavammaksi.

[tweet]1868430697121341753[/tweet]

[Näkkileipä]

YLEn ehdottoman luotettava uutislähetys kertoi juuri 17.00 uutisissa, kuinka Joulupukki matkaan jo käy. Uutisten pitäisi keskittyä todellisuuteen, eikä valeuutisiin.

[Betonikostaja]

YLEn ehdottoman luotettava uutislähetys kertoi juuri 17.00 uutisissa, kuinka Joulupukki matkaan jo käy. Uutisten pitäisi keskittyä todellisuuteen, eikä valeuutisiin.

Oliko Joulupukki edelleen valkoinen? Tässä Ylellä olisi kyllä paikka edistää yhdenvertaisuutta. Joulupukki voisi olla musta ja lähteä liikenteeseen Afrikasta kamelilla. Tuo olisi Ylen ideologian mukainen ratkaisu, koska kaikki hyvähän meille tulee nimenomaan Afrikasta. Perinteinen pohjoisesta liikenteeseen lähtevä valkoinen Joulupukki on rasismia ja tekee kaikki ei-valkoiset osattomiksi jouluperinteistä.

[ryytipippuri]

Joulupukinhan kai oikeastaan kuuluisi olla saamelainen, hänellä kun on noita poroja? 

[Vänkääjä]

YLEn ehdottoman luotettava uutislähetys kertoi juuri 17.00 uutisissa, kuinka Joulupukki matkaan jo käy. Uutisten pitäisi keskittyä todellisuuteen, eikä valeuutisiin.

Oliko Joulupukki edelleen valkoinen? Tässä Ylellä olisi kyllä paikka edistää yhdenvertaisuutta. Joulupukki voisi olla musta ja lähteä liikenteeseen Afrikasta kamelilla. Tuo olisi Ylen ideologian mukainen ratkaisu, koska kaikki hyvähän meille tulee nimenomaan Afrikasta. Perinteinen pohjoisesta liikenteeseen lähtevä valkoinen Joulupukki on rasismia ja tekee kaikki ei-valkoiset osattomiksi jouluperinteistä.

[pitäisvarmaanollatoisessaketjussa]
Joulupukin ulkoinen olemus (punainen puku, ylipaino, valkoinen tuuhea parta) mainonnassa ja markkinoinnissa taitaa olla Coca-Colan keksintöä lähes sadan vuoden takaa. Ei ne tuota ainakaan uskalla muuttaa. Se olisi maailmanhistorian suurin "go woke - go broke" tapaus ja puhuttaisiin miljardeista dollareista. Eikä siis mistään Brasilian dollareista todellakaan.
[/pitäisvarmaanollatoisessaketjussa]

[Luotsi]

Kyllästyin sen verran tuohon Ylen artikkeleiden mielivaltaiseen modaushommaan sen verran että laitoin päälle niiden automaattisen tallentamisen jatkuvasti päälle olevalle "serverilleni" (oikeasti tupakkiaskin kokoinen Raspberry Pi). Eli jatkossa löytyy originaali-versiot kaikesta Ylen sivullaan suoltamasta tuubasta, tai ainakin teksti-osuudet.

[-PPT-]

Orwell kirjoitti kuuluisan kirjansa vuonna 1948 mutta käänsi vuosiluvun numerot toisinpäin niin nykyaikana voitaisiin kohta alkavana vuotena kirjoittaa uusi kirja 2052.

[Luotsi]

Kyllästyin sen verran tuohon Ylen artikkeleiden mielivaltaiseen modaushommaan sen verran että laitoin päälle niiden automaattisen tallentamisen jatkuvasti päälle olevalle "serverilleni" (oikeasti tupakkiaskin kokoinen Raspberry Pi). Eli jatkossa löytyy originaali-versiot kaikesta Ylen sivullaan suoltamasta tuubasta, tai ainakin teksti-osuudet.

Laitoin yksiä tein tallennukseen myös HS-artikkelit. Alla esimerkki muutoksesta, jossa ei mitään mainintaa muokkauksesta, tällä kertaa otsikossa.
Originaali otsikko: "Estlink 2 | Orpo: Viro kärsii kaapelirikosta Suomea enemmän".
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010926934.html

[Luotsi]

Myös Ylellä harrastetaan tuota "otsikko vaihtoon ilman muokkausmerkintää" -meininkiä.
Tämän jutun originaali otsikko: "Huoltokäynnillä soluhuoneesta löytyi kymmenen patjaa – osa ulkomaalaisista opiskelijoista rikkoo sääntöjä rahapulassa".

Nostalgista seliseliä lopussa

– Pieni osa pilaa kaikkien maineen, mutta ei pidä leimata kaikkia, Ojalainen sanoo.

https://yle.fi/a/74-20132244

[Näkkileipä]

Mediaan luotettaisiin, paljon enemmän jos uutismedioilla olisi rohkeutta, tehdä aidosti puolueettomia ja vain tosiasioihin perustuvia uutisia.

Mikä siinä on ettei Uutismedioden luottamus todellisiin faktoihin riitä, vaan täytyy myös muokata uutisia ideologisesti?

[Niobium]

^ Siitä syystä että se vaatisi paljon enemmän työtä, ammattiosaamista ja vaivaa.

Asioihin perehtyminen edellyttää jo perustasolla laajaa yleissivistystä jotta saa sen ytimen esiin. Harvoin yksittäinen asia tapahtuu ilman edeltäviä asioita ja sen esiin kaivaminen on työn ja tuskan takana.

Vaivannäköä siinä, että oikeasti olisi halua tehdä parempaa kuin tilattiin. Kuka jaksaa nysvätä yhden uutisen kanssa koko päivää kun vaihtoehtona on klikkailla ensin muiden julkaisut läpi, poimia sieltä muutama täky ja koostaa niistä sirpaleista jonkinlainen yritelmä "uudesta näkökulmasta."

Uutiset elävät vain päivän, parhaimmat ehkä viikon. Kiurukaustia perattiin pitkään ja huolella edestä ja takaa niin kauan kunnes huomattiin sen olevan loppuun kaluttu. Jonkin soppapohjan niistä luista ehkä vielä pystyy keittämään.

Edelleen, mielestäni ainoa toimitus Suomessa joka pystyy tekemään hyvää journalismia ilman värikynää on Long Play. Kannattaa tutustua. Jutut tehdään pieteetillä ja kirjoittajina on ammattilaisia. Alun perin Long Play perustettiin juuri siitä syystä että tuskastuivat suomalaisen journalismin tasoon. Päättivät tehdä sitten suurista mediataloista riippumattoman julkaisualustan.

Nämä, jotka ulisevat "miksi ette luota meihin" saavat kyllä ihan itse katsoa peiliin. Hesari sentään edes hiukan yrittää mutta harvoin osuu maaliin.

YLE yrittää identifioitua puhtaan tiedon välittäjäksi, tunnetuin seurauksin. Alue, jonka sisällä tehdään 90% jutuista rajautuu kehä kolmosen sisäpuolelle. Sekin aina saman kaavan mukaan.

[Roope]

Edelleen, mielestäni ainoa toimitus Suomessa joka pystyy tekemään hyvää journalismia ilman värikynää on Long Play. Kannattaa tutustua. Jutut tehdään pieteetillä ja kirjoittajina on ammattilaisia. Alun perin Long Play perustettiin juuri siitä syystä että tuskastuivat suomalaisen journalismin tasoon. Päättivät tehdä sitten suurista mediataloista riippumattoman julkaisualustan.

Kattavampaa tutustumista vaikeuttaa maksumuuri, mutta lukemieni täälläkin käytyjä teemoja (maahanmuutto, kehitysapu, ilmastonmuutos, rasismi, perussuomalaiset, katujengit, kasvisruoka jne.) sivuavien juttujen ja viikkokirjeiden perusteella värikynää on käytössä (asenne aktivistitasoa) vähintään yhtä paljon kuin muillakin toimituksilla. Uudet rekryt kiinnostuksiltaan ja käsityksiltään tutusti Amnestyä, ilmastoa, wokea, äärioikeistoa jne.

[Paawo]

Mediaan luotettaisiin, paljon enemmän jos uutismedioilla olisi rohkeutta, tehdä aidosti puolueettomia ja vain tosiasioihin perustuvia uutisia.

Mikä siinä on ettei Uutismedioden luottamus todellisiin faktoihin riitä, vaan täytyy myös muokata uutisia ideologisesti?

Tosiasioista kirjoittaminen saati lukeminen harvoin on kovin viihdyttävää. Ja kun kerran avoimen lämärin paikka on edessään auki niin miksipä ei toimittelija myös voisi yrittää rahvasta samalla edes hitusen verran sivistää. Se paljon puhuttu akateeminen vapaus on pitkälti marksistisen jakopolitiikan tulosta ja on selvää että kiitollisuudenvelkaa avokätiselle sistemalle jää leppoisista opiskeluajoistaan nauttineille.

Sekin on osaksi totta että nykylänsimainen homo sovieticus vaatii valmiiksi ajateltua ja analysoitua uutismassaa tylsän datan sijaan. Älylaitteiden käytön ja urbaanin kaikkimulleheti-yhteiskunnan mädättämät aivot eivät kykene enää erottamaan ruskeaa faktaa pinkistä fiktiosta siinä määrin että kaupallista kysyntää neutraalisti uutisoidulle maailmalle enää olisi, muuten kuin erilaisten ammattikäyttöön tuotettujen julkaisuformaattien kautta.