Maanpuolustusvelvollisuus ja yksilönvapaus

[Hohtis]

Suomessa on lakisääteinen maanpuolustusvelvollisuus, eli jokaisen suomalaisen on velvollisuus osallistua isänmaan puolustukseen. Jokainen asepalveluksen suorittanut on velvollinen puolustamaan isänmaataan aseellisesti.

Höpinät ruotsinlaivalle karkaamisesta on asetettava kontekstiinsa. Rajat menevät kiinni asevelvollisilta siinä vaiheessa, kun ylimääräisiä kertausharjoituksia aletaan järjestämään. Eli jos haluaa skipata, niin maasta ja sen tarjoamista palveluista on irtisanouduttava jo hyvän sään aikana. Ei palovakuutusta saa enää silloin, kun talo jo palaa.

Luulisin, että melko monella rintamakarkuri-ulisijalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pötkötellä Suomessa, veronmaksajien elättinä. Aika harvassa ovat ne, joille ulkomailla uuden elämän perustaminen on vaihtoehto. Silloin ollaan jollain tavalla riippuvaisia isänmaan nimeltä Suomi tarjoamista mahdollisuuksista.

Jos ulkomaille karkaaminen ei ole vaihtoehto, niin mikä olisi maanpuolustusvelvollisen yksilön edun mukaista? Tietysti kaikkein paras olisi se, että vihollinen ei koskaan edes uskaltaisi yrittää mitään. Eli sotaa ei koskaan tulisi.

Siksi jokaisen suomalaisen ase- ja maanpuolustusvelvollisen parasta etua ajaa se, että Suomen sotilaallinen suorituskyky nostetaan niin vahvaksi, että ei kannata edes kokeilla. Miten se toteutetaan käytännössä? Si vis pacem, para bellum.

0) Äänestämällä oikein, puolueita, jotka eivät rampauta Suomen puolustuskykyä. Sen kun tietäisi aina ennalta mitä mikäkin puolue tulee päättämään ja mikä sen seuraus on. Uskon kuitenkin, että kun on tiukka paikka niin melkein kaikki puolueet tekevät oikeita päätöksiä (Natojäsenyys). Ovatko ne liian myöhään, se riippuu kansasta:

1) Huolehtimalla sotilaskunnostaan, kaikki palvelleet tietävät kyllä miten
2) Huolehtimalla fyysisestä ja henkisestä kunnostaan, se kannattaa aina ja auttaa myös kokonaisuutta
3) Hankkimalla kotitalous- ja henkilökohtaista kriisinsietokykyä ja pyrkimällä riippumattomuuteen valtiosta
4) Pitämällä pää kylmänä ja olemalla reagoimatta provosointiin

Ja tärkeimpänä; pitämällä yhtä suomalaisten kesken. Sodat alkavat siitä, että tehdään jakolinja kansaan. Meillä on vain yksi kotimaa, isänmaa, Suomi. Vahinkojen korjaaminen on aina moninverroin kalliimpaa taloudellisesti ja inhimillisesti kuin niiden ennaltaehkäisy.


Ajatuksia ja lisäpohdintoja tästä?

[stefani]

Olisi mukavaa, jos valtiovalta etukäteen kertoisi, miten aikoo toimia palveluksestakieltäytyjien kanssa sotatilanteessa. Ei ole vaikeaa arvata, että varmaan pitävät epäselvyyttä yllä tästä asiasta tarkoituksella, koska eivät halua, että kansalaiset rupeaisivat yrittämään taktikoimaan tässä aiheessa?

[Hohtis]

Olisi mukavaa, jos valtiovalta etukäteen kertoisi, miten aikoo toimia palveluksestakieltäytyjien kanssa sotatilanteessa. Ei ole vaikeaa arvata, että varmaan pitävät epäselvyyttä yllä tästä asiasta tarkoituksella, koska eivät halua, että kansalaiset rupeaisivat yrittämään taktikoimaan tässä aiheessa?

Mitä tarkoitat? Onhan se kerrottu ja aika selvästi.

Asevelvollisuuslaki

Tarkemmin luku 13 "rangaistussäännökset".

[KamalaJari]

Kriisitilanteiden epävarmuustekijöitä on nykyään aika paljon , suuri määrä ihmisiä joiden käyttäytymistä sotatilanteessa on mahdoton ennakoida.

Ihmisiä jotka ovat lähteneet sotaa pakoon , eivät siis ole kykeneviä toimimaan muuten kuin pakenemalla sodan ajan olosuhteita.

Kuten viime sodat ovat opettaneet , kansan yhtenäisyys on avainasemassa kun maata pitää puolustaa , jos sinulla ei ole mitään yhteistä jonkun väestöryhmän kanssa miten tuo yhtenäisyys muodostuu , mistä nousee se yhteinen halu puolustaa isänmaata sen kansaa ja arvoja , jos teillä ei ole yhteistä kieltä , kulttuuria ja arvoja ettekä koe olevanne edes samaa kansaa ?

Vähän pelkään että siinä muodostuu monen rintaman sota , sotatoimi alue rintamalla ja sen ulkopuolella.

Olen enemmän kuin mielelläni väärässä näissä pohdinnoissa ja toivon että aseellisen konfliktin sattuessa tämä maa ja sen useat kansat ja kulttuurit yhdistävät voimansa tätä maata puolustamaan , mikä olisikaan sen hienompaa ?

Mutta Suomi ei ole kuitenkaan USA kansojen sulatus uuni jossa tuo on mahdollista.

[Ari-Lee]

Ajatuksia ja lisäpohdintoja tästä?

On joitakin. Tekosyyt kieltäytymisestä ja venkoilusta eivät ole hyväksyttyjä. Niitä kuitenkin varmasti on.

Tekosyy:
- Miljoonan maksaneessa reserviläiskirjeessä käsketään, että sodanajan tehtävää ei ole.

Vastaus:
* Kirjeessä ei ole käsketty suoraan taisteluosaston tehtävään, mutta tehtäviä kriisin tapahtuessa on valtavasti. Reserviläinen valmistautuu kriisin tapahtuessa parhaalla mahdollisella kyvyllä ja taidolla seuraavaan saapuvaan käskyyn. Se voi olla esimerkiksi raunioiden purkamista, haavoittuneiden hoitamista, kuljettamista, palojen sammutustöitä, ruumiiden kasaamista ja pesemistä, etsintä- ja pelastuspalvelutyötä. Tai sitten ammattiaan vastaavat tai sivuavat tehtävät.

Tekosyy:
- Ikää on jo niin paljon että olen ruutiukko ja ei sota yhtä miestä kaipaa.

Vastaus:
* Reserviläinen jatkaa reservipalvelustaan kriisin aikana erikseen käskettäessä. Juuri yhden työpanos on tärkeä .

Tekosyy:
- Olen tiedustellut sotilaspiiristä jos jotain tehtävää olisi niin ottaisin, mutta eivät anna, vaikka perusteluja ei ole. Siispä olen päättänyt ettei kiinnostakaan, koska oikeuteni on viety.

Vastaus:
* Kriisin tapahtuessa menet ja vaadit saada osallistua maanpuolustukselliseen työhön. Maanpuolustusoikeus koskee jokaista. Sinulla on oikeus osallistua maasi puolustukseen. Poikkeuksena voisi olettaa ehdotonta tuomiota istuvat ja vakavasti sairaat.

Tekosyylistaa voi jatkaa mielen määrin, mutta asia ei siitä muuksi muutu. Oikeita syitä löytyy myös, mutta niistä on käskyt jaettu. Kriisinajan tärkeissä työtehtävissä toimivat jatkavat tehtävissään.

Itselläni on miljoonan euroa maksanut reserviläiskirje sotilaspassin välissä. Se on muistutuksena poliitikkojen pahasta flopista. Tarpeen tullen menen ja pyyhkääsön.

[Bona]

Missä se otsikossa luvattu pohdinta yksilönvapaudesta lymyää? Vai oliko pointtina sanoa, että sellaista ei ole?

[Paawo]

Johan ne yksilönvapaudet tuossa avauksessa tulivat luetelluiksi, numeroilla nollasta viiteen. 

[nurkkakuntalainen]

Hommalla on kyllä näkynyt nyt erikoisoperaation aikaan paljonkin öyhötystä asevelvollisuuden puolesta, sen välttelyä vastaan ja jopa sen puolesta, että sotaa paenneet miehet pitäisi kerätä Euroopasta ja muiluttaa takaisin Ukrainaan tykinruoaksi (mielestäni pakolaisilla ei tarvitse kuitenkaan olla vapaata liikkuvuutta koko vastaanottavan maan alueella, vaan pakolaisten pitäisi lähtökohtaisesti olla suljettuna laitoksiin, joista on vapaa liikkuvuus takaisin lähtömaahan tai muihin maihin, jotka ovat suostuvaisia vastaanottamaan). Vastakkaisia näkemyksiä esittäviä viestejä sen sijaan saa etsiä Hommasta kissojen ja koirien kanssa. Ja valtavirtamedioissa on hyvin vähän ollut mitään "tasa-arvoihmisten" kritiikkiä sille, että Ukrainan maastapoistumiskielto koskee miehiä mutta ei naisia. Sanotaanko, että en arvosta öyhötystä sotilasorjuuden puolesta. Sinänsä puolustautuminen hyökkääjää vastaan vapaaehtoisesti siihen sitoutuneena on kuitenkin erittäin kannatettavaa.

Pakollinen osallistuminen sotilaskoulutukseen rauhan aikana vielä kenties menettelee siinä missä sodanaikaista rintamapakkoa ja maastapoistumiskieltoa en hyväksy! Katson että ihmiset eivät ole valtion omaisuutta eikä valtiolla, kuten yhtään kenelläkään yksityishenkilölläkään, ole moraalista oikeutta pakottaa ihmisiä taistelemaan puolestaan rintamalle eikä sulkea rajoja maasta ulos yrittäviltä. (Tämä ei tietenkään missään nimessä tarkoita sitä, etteikö maahan sisään suuntautuvaa ihmisliikennettä saisi rajoittaa!) Valtiot ovat ihmisistä koostuvia organisaatioita, joilla on väkivaltamonopoli ja niissä ei ole mitään pyhää eikä mitään, joka tekisi ihmisen toiselle tekemästä teosta filosofisesti eri asiaa riippuen siitä, toimiiko joku osapuoli valtion nimissä. Käytännössä valtio on yhdestä näkökulmasta juhlavaan, ylevään käreeseen käärittyä järjestäytynyttä rikollisuutta.

Ajatellaan nyt tilanne, jossa esimerkiksi iso Venäjä-mafia hyökkää pienen Suomi-katujengin tai vähän isomman MC Ukrainan reviirille ja hyökkäyksen kohteena oleva maa alkaa kidnapata kaduilta ja kodeista miehiä orjatyöhön todennäköiseen kuoleman tai vammautumisen vaaraan rintamalle ja kieltää turvaan pakenemisen maasta ulos. Kuka silloin onkaan yksilölle se todellinen ja pahin vihollinen juuri siinä välittömässä ajanhetkessä, kun rajavartijan paskiainen rajalla voimakeinoin estää pääsyn pois kuolemanloukusta tai militääripaskiainen sieppaa niskalenkillä kaduntallaajan kadulta pakettiautoon?

Kuitenkin, siinä missä vastustan sotaorjuutta ja maastapoistumiskieltoa, niin yksilöllä on velvollisuus olla olematta nettohaitallinen puolustussotaa käyvän tai sen uhkaaman yhteiskunnan talouden tai maanpuolustuksen kannalta. Nettohyödyn/haitan nollatasona on se kuvitteellinen tilanne, jossa yksilö ei ole vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa. Ja Suomen, Ukrainan jne. kaltaisissa maissa pitäisi vahvistaa puolustuskykyä sellaisella teknisesti hyvin helpolla ja halvalla konstilla kuin ottamalla miinat ja sopivanlaiset kemialliset aseet mukaan arsenaaliin.

On joitakin. Tekosyyt kieltäytymisestä ja venkoilusta eivät ole hyväksyttyjä. Niitä kuitenkin varmasti on.

Totta helvetissä ovat hyväksyttäviä kaikki tekosyyt, ja vielä sitäkin enemmän aivan oikeat syyt kuten esimerkiksi oman henkikultansa suojelu

[Hohtis]

Pakollinen osallistuminen sotilaskoulutukseen rauhan aikana vielä kenties menettelee siinä missä sodanaikaista rintamapakkoa ja maastapoistumiskieltoa en hyväksy! Katson että ihmiset eivät ole valtion omaisuutta eikä valtiolla, kuten yhtään kenelläkään yksityishenkilölläkään, ole moraalista oikeutta pakottaa ihmisiä taistelemaan puolestaan rintamalle eikä sulkea rajoja maasta ulos yrittäviltä. (Tämä ei tietenkään missään nimessä tarkoita sitä, etteikö maahan sisään suuntautuvaa ihmisliikennettä saisi rajoittaa!) Valtiot ovat ihmisistä koostuvia organisaatioita, joilla on väkivaltamonopoli ja niissä ei ole mitään pyhää eikä mitään, joka tekisi ihmisen toiselle tekemästä teosta filosofisesti eri asiaa riippuen siitä, toimiiko joku osapuoli valtion nimissä. Käytännössä valtio on yhdestä näkökulmasta juhlavaan, ylevään käreeseen käärittyä järjestäytynyttä rikollisuutta.

....

Kuitenkin, siinä missä vastustan sotaorjuutta ja maastapoistumiskieltoa, niin yksilöllä on velvollisuus olla olematta nettohaitallinen puolustussotaa käyvän tai sen uhkaaman yhteiskunnan talouden tai maanpuolustuksen kannalta. Nettohyödyn/haitan nollatasona on se kuvitteellinen tilanne, jossa yksilö ei ole vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa. Ja Suomen, Ukrainan jne. kaltaisissa maissa pitäisi vahvistaa puolustuskykyä sellaisella teknisesti hyvin helpolla ja halvalla konstilla kuin ottamalla miinat ja sopivanlaiset kemialliset aseet mukaan arsenaaliin.

On joitakin. Tekosyyt kieltäytymisestä ja venkoilusta eivät ole hyväksyttyjä. Niitä kuitenkin varmasti on.

Totta helvetissä ovat hyväksyttäviä kaikki tekosyyt, ja vielä sitäkin enemmän aivan oikeat syyt kuten esimerkiksi oman henkikultansa suojelu

Kiitokset kaikille vastanneille. Tuolla yllä lainaamassani on päästy juuri asian ytimeen, jota kirjoittamallani tavoittelin.

Missä vaiheessa kansakunnan etu nousee yksilön edun yläpuolelle? Vai nouseeko missään tilanteessa? Se on pohdinnan paikka.

Vapaus tai halu vältellä maanpuolustus- tai asevelvollisuuttaan on rusinoiden poimimista pullasta. Jos asuu Suomessa, on yhteiseen maanpuolustukseen osallistuttava. Se on laki, eikä mielipide.

Asiaa voisi ajatella näin; karkeasti (vajaa) puolet suomalaisista 18-60 -vuotiaista on sotilaskoulutettuja ja siten asevelvollisia. He ovat tutkimusten mukaan halukkaita puolustamaan maataan aseellisesti ja tosiaan lopulta velvollisia, lain mukaan.

Mikä on se asia, jota Venäjä Suomessa pelkää tai toisin sanoen se pidäke, joka on pitänyt Z:n Suomen rajojen ulkopuolella vuodesta 1944? Se ei ole vajaa 64 Hornetia. Se ei ole myöskään 240 Leopardia eikä edes 1500 tykkiä. Se on Suomen iso, hyvin koulutettu ja maanpuolustustahtoinen reservi. Sinä ja minä. Me kaikki.

Natojäsenyyden myötä pidäke on toki vahvistunut entisestään, mutta edelleen Suomea puolustavat ensisijaisesti suomalaiset reserviläiset.

Mielestäni tämä rinnastuu talkoisiin. Asevelvollinen, joka ei aio puolustaa maataan aseellisesti tiukan paikan tullen on kuin talkoisiin tuleva näätä, joka syö ja juo kyllä talkoomakkarat ja kaljat mutta kun pitäisi ryhtyä töihin, hän luimistelee takavasemmalle.

Suomi on ollut turvallinen paikka elää ja kasvattaa lapsia viime vuosikymmenet. Sen ovat mahdollistaneet suomalaiset reserviläiset. Siksi pidän hieman erikoisena sellaista ajatusta, että yksilöllä olisi pelkkiä vapauksia eikä ollenkaan velvollisuuksia. Mitäpä luulette Kremlin seuraavaksi tekevän, jos suomalaisilla asevelvollisilla olisi yhtäkkiä vapaus valita itse meneekö rynkyn kanssa linjaan vai siirtyykö ruotsinlaivalle hyppäämään hoppa nu twistiä? Viiden pisteen vihje infovaikuttaminen.

***

Mikään ei ole tietenkään täysin pakollista. Jos haluaa välttyä maanpuolustus- tai asevelvollisuudeltaan niin lailliset vaihtoehdot ovat:

1) Pyrkiä vaikuttamaan parlamentaarisin keinoin lainsäädäntöön ja muuttaa laki siten, että velvollisuutta ei enää ole.

2) Poistua maasta, hankkia jonkun toisen maan kansalaisuus ja luopua Suomen kansalaisuudestaan.

3) Opiskella itselleen sellainen ammatti, jossa on arvokkaampaa olla töissä myös kriisiaikaan kuin lähteä rintamalle (esim lääkäri).

Johan ne yksilönvapaudet tuossa avauksessa tulivat luetelluiksi, numeroilla nollasta viiteen. 

[ikuturso]

Missä se otsikossa luvattu pohdinta yksilönvapaudesta lymyää? Vai oliko pointtina sanoa, että sellaista ei ole?

Tämä on keskustelu. Jokainen keskusteluun ossallistuva voi esittää omat pohdintansa tai argumenttinsa. Tässä omani viitaten seuraavaan kommenttiin:

Kuitenkin, siinä missä vastustan sotaorjuutta ja maastapoistumiskieltoa, niin yksilöllä on velvollisuus olla olematta nettohaitallinen puolustussotaa käyvän tai sen uhkaaman yhteiskunnan talouden tai maanpuolustuksen kannalta. Nettohyödyn/haitan nollatasona on se kuvitteellinen tilanne, jossa yksilö ei ole vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa. Ja Suomen, Ukrainan jne. kaltaisissa maissa pitäisi vahvistaa puolustuskykyä sellaisella teknisesti hyvin helpolla ja halvalla konstilla kuin ottamalla miinat ja sopivanlaiset kemialliset aseet mukaan arsenaaliin.

Kannatat miinojen ottamista käyttöön, mutta kannatat myös sitä, että jokaisella on oikeus olla asettamatta miinoja?

Tässä on pieni ristiriita. Valtio ei omista ihmisiä, mutta jos kaikki ajattelisi niin kuin sinä, ja käyttäisi vapauttaan parvekeviljelemällä perunansa ja lypsämällä kissansa, kuka ne toivomasi miinat asettaisi rajalle? Presidentti ja hallitus?

Isolla rahalla saa ammattiarmeijan, mutta viisimiljoonaisen kansan keskuudesta ei pelkällä porkkanalla armeijaa saa. Kyllä siinä täytyy olla keppi mukana, sillä sodassa se porkkana voi olla vuosien päässä kuten nyt Ukrainassa ehkä on - vaikka joidenkin mielestä siellä ei ole kuin naatteja.

Kun miettii sotatilaa ja sitä, mihin kansantalouden rahat menevät, miten olla "olematta nettohaitallinen". Vain täysin omavarainen ihminen voisi olla nettohaitaton. Mutta jos syö ruokaa, jota ei riitä rintamalle, mutta ei muuten osallistu maan puolustamiseen, verottaa maanpuolustusresursseja. Tiedän, että Turussa syöty riisi ei päädy Sallaan, mutta periaate on kuitenkin se, että nettohaitatonta maassalontijaa ei kriisitilanteessa olekaan. Yhteiskunnan pitää jollain tavalla pitää huolta jokaisesta. Jos yhteiskunta ei pidä, niin naapuri. Ja pitääkö naapurin pitää huolta kriisitilanteessa pasifistista vai sotilaasta....

Minä olen sitä mieltä, että jos on sota, kaikki osallistuvat maan puolustamiseen tavalla tai toisella. Nettohaitattomia vapaamatkustajia ei olekaan. Ukrainan sotapakolaisissa - aseikäisissä nuorissa miehissä - eniten tökkii juuri se, että sokeat, jalattomat, perheensä menettäneet ihmiset ovat kaikkensa antaneet itsenäisyyden puolesta ja sitten väki muuttaa takaisin kotiin ja pahimmassa tapauksessa ihmettelee, miksi vesi ei tule hanasta tai on vähän kellertävää.

-i-

[ohkurin_narsi]

Minä haluaisin ajatella positiivisemmin- ja uskoa että lähes kaikilla Suomen kansalaislla on maanpuolustustahtoa.

Itse en ole inttiä edes käynyt (pitkä tarina), mutta se ei missään nimessä tarkoita että suhtautuisin negatiivisesti kansakuntamme puolustukseen. Minusta kunkin tulee osallistua kykyjensä mukaan.

[nurkkakuntalainen]

Jos asuu Suomessa, on yhteiseen maanpuolustukseen osallistuttava. Se on laki, eikä mielipide.

Suomen demokraattisesta kansantasavallasta pois muuttaminen ollut kyllä mielessä ihan sodasta riippumatta, mutta aika vaivalloisen oloinen homma

Lakikin on lopulta vain laki - kuolevaisten ihmisten paperille ikuistama, aseistettu mielipide. Ei minkään jumalan sanaa. Teknisesti ottaen sitä ei tarvitse noudattaa ja on mahdollista olla noudattamatta, mutta valitettava realiteetti on, että siitä usein seuraa yksilölle epäedullisia seurauksia. Ei sillä, etteikö epäedullisia seurauksia voisi olla suurella todennäköisyydellä myös rintamalle joutumisella.

Joko rintama kestää pelkin vapaaehtoisvoimin tai sitten ei, jolloin vaihtoehtona on alistua uuden miehittäjän valtaan tai taistella sitä vastaan. Mielestäni yksilö saa vapaamatkustajana hyötyä toisten tuottamasta turvallisuudesta niin kauan kuin mahdollista, eikä siinä ole mitään väärää. Sitten kun vapaamatkustaminen ei enää ole mahdollista, joutuu ottamaan itse vastuun turvallisuudestaan. Esimerkiksi kansainvälisessä politiikassakin joku Sveitsi tms. vapaamatkustaa keskellä rauhallista Eurooppaa olevan sijaintinsa tuomalla turvallisuudella jne. jne.

En kannata ajatusta, että ihmisellä on syntyessään mitään positiivisia velvollisuuksia eli velvollisuuksia aktiivisesti tehdä jotakin, vastakohtana negatiivisille velvollisuuksille olla tekemättä jotakin. Positiivisten velvollisuuksien pitää olla itse hankittuja omalla toiminnallaan.

Kannatat miinojen ottamista käyttöön, mutta kannatat myös sitä, että jokaisella on oikeus olla asettamatta miinoja?

No ainakin jos lähtee maasta sotaa pakoon. Voisi olla hyväksyttävää, että sodan syttyessä täytyy valita joko paeta ulkomaille tai osallistua sotaan, mutta pelkkä maahan lusmuilemaan jääminen ei olisi vaihtoehto.

Se, että joku valitsee jättää asettamatta miinoja, ei peruuta muiden tekemää miinojen asettamista. Voisin hyväksyä sen, että sodan tullen rintamalle menon sijaan pakenevien maaomaisuus otetaan sotaväen haltuun ja hyötykäyttöön esimerkiksi miinoittamista varten. Maasta lähtijähän tavallaan ymmärtää, että maat voivat päätyä kenen tahansa haltuun.

Kun miettii sotatilaa ja sitä, mihin kansantalouden rahat menevät, miten olla "olematta nettohaitallinen". Vain täysin omavarainen ihminen voisi olla nettohaitaton. Mutta jos syö ruokaa, jota ei riitä rintamalle, mutta ei muuten osallistu maan puolustamiseen, verottaa maanpuolustusresursseja. Tiedän, että Turussa syöty riisi ei päädy Sallaan, mutta periaate on kuitenkin se, että nettohaitatonta maassalontijaa ei kriisitilanteessa olekaan. Yhteiskunnan pitää jollain tavalla pitää hyötyä jokaisesta. Jos yhteiskunta ei pidä, niin naapuri. Ja pitääkö naapurin pitää huolta kriisitilanteessa pasifistista vai sotilaasta....

Minä olen sitä mieltä, että jos on sota, kaikki osallistuvat maan puolustamiseen tavalla tai toisella. Nettohaitattomia vapaamatkustajia ei olekaan. Ukrainan sotapakolaisissa - aseikäisissä nuorissa miehissä - eniten tökkii juuri se, että sokeat, jalattomat, perheensä menettäneet ihmiset ovat kaikkensa antaneet itsenäisyyden puolesta ja sitten väki muuttaa takaisin kotiin ja pahimmassa tapauksessa ihmettelee, miksi vesi ei tule hanasta tai on vähän kellertävää.

Niin, käytännössä siis pitäisi siirtyä ulkomaille tullakseen nettohaitattomaksi tai kyetä elämään jossain kellarissa säilykepurkkeja syöden ilman sähköä ja juoksevaa vettä. Mutta ei ole hyväksyttävää, että sodan syttyessä/lähestyessä estetään pakenemasta maasta. Mutta se voisi hyvin monista tekijöistä riippuen olla hyväksyttävää, että jotakin porkkanaa vastaan kansalaisia kannustettaisiin jo rauhan aikana vapaaehtoisesti luopumaan oikeudesta poistua maasta sodan sytyttyä, esimerkiksi veronalennuksin.

Sitten sellaista voisi miettiä, millaisen ulottuvuuden yksityinen aseenomistus toisi maanpuolustukseen.

[Paju]

Minä haluaisin ajatella positiivisemmin- ja uskoa että lähes kaikilla Suomen kansalaislla on maanpuolustustahtoa.

Itse en ole inttiä edes käynyt (pitkä tarina), mutta se ei missään nimessä tarkoita että suhtautuisin negatiivisesti kansakuntamme puolustukseen. Minusta kunkin tulee osallistua kykyjensä mukaan.

Nuorempana pidin itsestään selvänä, että osallistuisin tarvittaessa vaikka vapaaehtoisestikin siviilinä maanpuolustukseen. Sitten tuli lisää ikää ja velvollisuuksia: kriiseistä rippumatta on hoidettava koti, työt ja asuntolaina.

Lopuksi Ukrainan-sota herätteli reaalimaailmaan. Siihen asti olin mieltänyt sodankäynnin talvi- ja jatkosodan kaltaiseksi: rintamasota, ajoittaisia pommituksia suurempiin asutuskeskuksiin. Kotirintamalle raskasta, muttei sietämätöntä. Ukraina mullisti tämän käsitykseni kokonaan, enkä enää pitäisi mielekkäänä jäädä siviilinä sodan julmuuksien keskelle.

Vaikka suhtaudun edelleen myönteisesti maanpuolustukseen, tositilanteessa henkilökohtainen strategiani olisi pakata auto ja lapset ja siirtyä turvaan ulkomaille, jollei sitten jollekin riittävän turvalliselle evakkopaikkakunnalle. Erilaisessa elämäntilanteessa saattaisin harkita toisin. Uskon, että asevelvollisen puolisonkin olisi helpompi keskittyä omaan tehtäväänsä, kun perhe on turvassa.

[Shemeikka]

Maanpuolustukseen kuuluu muutakin kolee ja miehinen sotapalvelus rintamajoukoissa. Myös sodan aikana tiskit täytyy tiskata, lattiat mopata, lapset hoitaa, pyyhkiä vanhusten pyllyt ja hoitaa kännissä itsensä loukanneet ynnä muuta tylsää. Elämä siviilissä jatkuu sodasta huolimatta.

[Betonikostaja]

Itselläni sodanajan tehtävä on ollut aina melko selvä. Jo armeijassa 90-luvun puolivälissä sanottiin, että sinä olet sitten esikunnassa pyörittelemässä papereita ja naputtelemassa tietokonetta, kirjuri kun olin. No, enää ei pyöritellä papereita ja muutaman vuoden päästä siirryn jo varareserviin, mutta jos sota tulisi, niin aivan varmasti lähtisin noihin hommiin, nimenomaan haluaisin lähteä.

Armeijassa veikkailtiin myös, ettei kertauskutsuja juuri tule, koska tulen ylläpitämään osaamistani siviilitöissä, ja näinhän se on mennyt. Yksi kertauskutsu tuli, ja sen skippasin töiden takia. Mikään telttailu ja ryynääminen ei ole minun hommiani, ja en minä sitä mihinkään tarvitsekaan. Vuosien aikana siviilitöissä hankittu osaamiseni on varmasti paljon hyödyllisempää Puolustusvoimille, jos sota tulee, ja se osaamiseni on käytettävissä niin kauan kuin se Puolustusvoimille kelpaa.

Ei kaikki isänmaallisuus ole sitä, että on valmis lähtemään rintamalle, jos sota tulee. Isänmaallisuus on sitäkin, että on valmis antamaan parhaan osaamisensa Puolustusvoimien käyttöön, jos sota tulee ja sitä osaamista tarvitaan. Ja pidän kyllä isänmaallisena sitäkin, että osa porukasta pyörittää yhteiskuntaa siviilissä, vaikka sota on käynnissä. Jonkun pitää sekin tehdä.

[mck]

"Jokainen asepalveluksen suorittanut on velvollinen puolustamaan isänmaataan aseellisesti."

Periaatteessa, mutta.
(Itse keikun vielä hetken varareservissä) vaikka se velvollisuus oliskin, niin luultavasti voisi olla parempi ettei ihan kaikille intin käyneille deekuille tuosta vaan lykätä rynkkyä käteen 

Suomalaisten maanpuolustustahtoa kyllä arvostan, ehkä junioireilla se ei ole niin itsestäänselvyys enää tänäpänä.

[VesaH]

Ukrainassa on maastapoistumiskielto 18-60-vuotiaille miehille. Se pitäisi mieluummin olla 15-50-vuotiaille miehille ja naisille. He voivat osallistua maanpuolustukseen aseellisesti tai aseettomasti.

Jossain lehtiartikkelissa oli kerrottu yli 60-vuotiaiden osuus länteen paenneista ukrainalaisista. Se oli hyvin pieni, vain muutama prosentti.

Kuitenkin juuri iäkkäiden olisi hyvä poistua sodan jaloista. He voisivat ottaa lapsenlapsiaan mukaansa. Näin saataisiin pelastettua juuri niitä, joilla on hyvät perustelut paeta. Sama käytäntö voisi olla Suomessa sota-aikana.

[Lalli IsoTalo]

Kysyisin ketjun taiteelliselta johtajalta, pitääkö hän Hommaan kirjoittamista psykologisena sodankäyntinä?

Psykologinen sodankäynti on informaatiosodankäynnin osa-alue. Psykologisella operaatiolla pyritään vaikuttamaan omaan, puolueettomaan tai vihollismaan väestöön, valtiokoneistoon tai asevoimiin omien tarkoitusperien edistämiseksi.

Eläkeläisenä minusta tuskin olisi enää ryynäämään.  Moottorialiupseerina ja ABC-kortin haltijana voisin kyllä kuskailla upseereja kuten tein inttiaikoina. Drone-hommatkin saattaisivat onnistua, lyhyen koulutusjakson jälkeen.

Mutta siis voisinko käydä sotaa ihan vaan omalta sohvaltani, missä ikinä se sitten sijaitseekin? Rataennätykseni on 100 000 liketystä.

Tähän mennessä on puhuttu mm. ryynäämisestä ja yhteiskunnan pyörittämisestä.  Voitaisiinko myös puhua myös ennakoivasta psykologisesta sodankäynnistä?

Jos haluat rauhaa, kirjoita Hommaan! Mitäs sanot, @Hohtis ?

[Hohtis]

Kysyisin ketjun taiteelliselta johtajalta, pitääkö hän Hommaan kirjoittamista psykologisena sodankäyntinä?

Jos haluaa PSYOP-hommilla yrittää vaikuttaa niin kannattanee valita alustaksi joku muu kuin Hommaforum, jossa päivystää kourallinen ruutiukkoja ja -akkoja jotka ovat jo valmiiksi isämmäällisiä... 

Eläkeläisenä minusta tuskin olisi enää ryynäämään.  Moottorialiupseerina ja ABC-kortin haltijana voisin kyllä kuskailla upseereja kuten tein inttiaikoina.

Tykkään ajatuksesta. Upseerit samalle masin lavalle kuin miehistökin, saatana. Jos se kelpaa kelaperseelle niin saa se kelvata kenullekin.

[-PPT-]

Ukrainassa on maastapoistumiskielto 18-60-vuotiaille miehille. Se pitäisi mieluummin olla 15-50-vuotiaille miehille ja naisille. He voivat osallistua maanpuolustukseen aseellisesti tai aseettomasti.

Jossain lehtiartikkelissa oli kerrottu yli 60-vuotiaiden osuus länteen paenneista ukrainalaisista. Se oli hyvin pieni, vain muutama prosentti.

Kuitenkin juuri iäkkäiden olisi hyvä poistua sodan jaloista. He voisivat ottaa lapsenlapsiaan mukaansa. Näin saataisiin pelastettua juuri niitä, joilla on hyvät perustelut paeta. Sama käytäntö voisi olla Suomessa sota-aikana.

Ukrainasta on lähtenyt hyvin paljon hedelmällisessä iässä olevia naisia ja heistä harva palaa raunioituneeseen maahan vaikka sota loppuisikin. Se tietää väestökatastrofia tulevaisuudessa.

[Ludicrous]

En koe ainoastaan velvollisuudekseni vaan vieläpä etuoikeudekseni puolustaa jokaista suomalaisille tarkoitettua kansallisvaltiota. Kun tällaista ei ole olemassa ainoatakaan, on minun vaikea kuvitella saattaa ainokaista elämääni huomattavaan vaaraan puolustaakseni yhtään mitään muuta kuin itseäni tai välitöntä lähipiiriäni. Itseasiassa pidän niitä henkilöitä, jotka ovat peitsi tanassa valmiina puolustamaan talousyksikkö fi1917:ää, hieman yksinkertaisina ressukoina.

Mielestäni tämä rinnastuu talkoisiin. Asevelvollinen, joka ei aio puolustaa maataan aseellisesti tiukan paikan tullen on kuin talkoisiin tuleva näätä, joka syö ja juo kyllä talkoomakkarat ja kaljat mutta kun pitäisi ryhtyä töihin, hän luimistelee takavasemmalle.

Jätän tähän ehdolle hieman eriävän vertauskuvan. Menet paikalle, kun kaikki on kutsuttu makkaralle ja virvokkeille. Paikan päällä selviää, että kutsu piti suurimmalle osalle paikkaansa, mutta sinä kuulut siihen yhteen viidesosaan, jolle kutsu olikin pelkkä sumuverho talkoisiin. Perusteluna miksi juuri sinun pitää ja valtaosan ei on se, kun kerran olet jo aiemminkin joutunut pakotettuna talkoisiin.

[ikuturso]

En kannata ajatusta, että ihmisellä on syntyessään mitään positiivisia velvollisuuksia eli velvollisuuksia aktiivisesti tehdä jotakin, vastakohtana negatiivisille velvollisuuksille olla tekemättä jotakin. Positiivisten velvollisuuksien pitää olla itse hankittuja omalla toiminnallaan.

Kun Mahatma Gandhi näki ensimmäisen kerran luonnoksen YK:n ihmisoikeuksien julistuksesta, hän totesi: Tämä ei toimi. Tässä on vain puolet totuudesta. Tästä puuttuvat ihmisvelvollisuudet.

Nuivalla foorumilla me kuulutamme kaikilta maahantulijoilta myös erilaisten velvollisuuksien täyttämistä. Oppivelvollisuus, maanpuolustusvelvollisuus, veronmaksuvelvoite, lakien noudattaminen.

Ei ihminen voi sanoa, että hänellä ei ole velvollisuuksia. Mikäli sanot, että lähtökohtaisesti syntymä- tai asuinmaasi ei voi asettaa sinulle velvollisuuksia, olet harvinaisen väärässä. Tai jos olet oikeassa, meidän ei tule vaatia maahanmuuttajiltakaan mitään. Rajat auki ja kelagold käteen. Vaatimuksia ei lähtökohtaisesti ole, sanoo jäsen nurkkakuntalainen.

Ei velvollisuuksista voi valita rusinoita pullasta. Jos voisi, niin jokuhan voisi alkaa murhailemaan, koska häntä ei voi velvoittaa kunnioittamaan juuri niitä rikoslain pykäliä, missä toisten hengen riistäminen kielletään. Kielto on velvoitteen kääntöpuoli. Jokainen kielto rikoslaissa velvoittaa toimimaan nuhteettomasti sen kiellon suhteen.

-i-

[Hohtis]

En koe ainoastaan velvollisuudekseni vaan vieläpä etuoikeudekseni puolustaa jokaista suomalaisille tarkoitettua kansallisvaltiota. Kun tällaista ei ole olemassa ainoatakaan, on minun vaikea kuvitella saattaa ainokaista elämääni huomattavaan vaaraan puolustaakseni yhtään mitään muuta kuin itseäni tai välitöntä lähipiiriäni. Itseasiassa pidän niitä henkilöitä, jotka ovat peitsi tanassa valmiina puolustamaan talousyksikkö fi1917:ää, hieman yksinkertaisina ressukoina.

Mielestäni tämä rinnastuu talkoisiin. Asevelvollinen, joka ei aio puolustaa maataan aseellisesti tiukan paikan tullen on kuin talkoisiin tuleva näätä, joka syö ja juo kyllä talkoomakkarat ja kaljat mutta kun pitäisi ryhtyä töihin, hän luimistelee takavasemmalle.

Jätän tähän ehdolle hieman eriävän vertauskuvan. Menet paikalle, kun kaikki on kutsuttu makkaralle ja virvokkeille. Paikan päällä selviää, että kutsu piti suurimmalle osalle paikkaansa, mutta sinä kuulut siihen yhteen viidesosaan, jolle kutsu olikin pelkkä sumuverho talkoisiin. Perusteluna miksi juuri sinun pitää ja valtaosan ei on se, kun kerran olet jo aiemminkin joutunut pakotettuna talkoisiin.

Juuri tästä syystä Suomessa on maanpuolustusvelvollisuus, ei pelkkä maanpuolustusoikeus. Koska muussa tapauksessa alkaisi ämpyily siinä vaiheessa, kun pitäisi katsoa se kortti, että onko sitä reservin voimaa olemassa.

Tietenkään ei ole pakko. Mutta varmaan ymmärrät, että ellet ilmoittaudu käsketyssä paikassa käskettyyn aikaan sinut tulee sotilaspoliisi hakemaan muutaman vuorokauden kuluttua rintamakarkurina. Poimii rajalta talteen tai hakee kotoa. Vaihtoehto on vankila tai rintama. Se on laki. Jos se ei nappaa, niin lakia pitää muuttaa tai lopettaa nauttimasta valtion nimeltä Suomi palveluista.

Perustin tämän ketjun, koska minua vitutti ukrainalaiset nuoret miehet, jotka pakenivat sotaa. Kuten vituttaa kaikki nuoret miehet kansalaisuudesta riippumatta, jotka välttelevät isänmaansa puolustamista tilanteessa, joka on ihan selvä kuten Ukrainassa on. Ja siksi, koska minusta kaikki eivät ihan ymmärrä mitä maanpuolustusvelvollisuus tarkoittaa ihan oikeasti ja mihin Suomen kansalaisuus velvoittaa.

Toki voi olla isänmaattomia, valtiosta riippumattomia maailmankansalaisia. Jos ei ole mitään velkaa Suomelle, niin silloin kai voi nostaa kytkintä nyt, eikä vasta sitten kun pitäisi tarttua töihin. Jos talousyksikkö 1917 kelpaa rauhan aikaan niin kai sitä kannattaa myös hieman puolustaa.

Rotat jättävät uppoavan laivan.

[Shemeikka]

Jos maanpuolustusvelvolisuus on vain sitä, että käsketään "Nyt j-lauta puolustat maata ja sillä sipuli!", ollaan heikoilla jäillä. Ihmisten täytyy tietää ja tiedostaa, mitä puolustavat. Siis mikä on se X, joka saa tappamaan ja tulemaan tapetuksi hymy huulilla.

X taas vaihtelee eri ihmisillä. Joku puolustaa maata pitääkseen kotinsa ja perheensä, toinen turvatakseen Kela Goldin, kolmas menee virran mukana, joku vain tykkää sotia jne.

[MinäVuan]

Kysyisin ketjun taiteelliselta johtajalta, pitääkö hän Hommaan kirjoittamista psykologisena sodankäyntinä?

Psykologinen sodankäynti on informaatiosodankäynnin osa-alue. Psykologisella operaatiolla pyritään vaikuttamaan omaan, puolueettomaan tai vihollismaan väestöön, valtiokoneistoon tai asevoimiin omien tarkoitusperien edistämiseksi.

Eläkeläisenä minusta tuskin olisi enää ryynäämään.  Moottorialiupseerina ja ABC-kortin haltijana voisin kyllä kuskailla upseereja kuten tein inttiaikoina. Drone-hommatkin saattaisivat onnistua, lyhyen koulutusjakson jälkeen.

Mutta siis voisinko käydä sotaa ihan vaan omalta sohvaltani, missä ikinä se sitten sijaitseekin? Rataennätykseni on 100 000 liketystä.

Tähän mennessä on puhuttu mm. ryynäämisestä ja yhteiskunnan pyörittämisestä.  Voitaisiinko myös puhua myös ennakoivasta psykologisesta sodankäynnistä?

Jos haluat rauhaa, kirjoita Hommaan! Mitäs sanot, @Hohtis ?

Olihan tää jonkin sortin vitsi, jolle en vain ymmärrä nauraa? Hommaan kirjoittaminen psykologista sodankäyntiä. Etenkin kun 100k liketystä...

[Jorma M.]

Onko täällä mainintaa missään ns reservistä eroamisesta? Sellainen on nykyisin kuulemma suosittua.

Muistaakseni jokin esiupseeritason tutkija kiukutteli jossakin, että tällaiselle porsaanreiälle pitäisi tehdä jotakin. Esim sulkea se äkkiä. Puolustusvoimathan jyrähti sitten siihen kentsutasolta, että "ole sinä hiljaa, sulta ei ole kysytty mitään".

Eli jos laki sallii erota reservistä, niin eikö tällainen oikeus ole ongelma maanpuolustuksen kannalta? Tai edes, sotatilan kenties tullen, yleisen järjestyksen ja resurssien ongelma?

(Tosin tähän voisi laittaa jotain maamiinoistakin, mutta se "ei kuulu" ketjuun?)

[Reino Rivimies]

Reservistä on erottu kovalla tahdilla. Eroajilla ei ole varsinaista aseetonta vakaumusta, vaan he eivät halua laittaa henkeänsä alttiiksi sodan syttyessä, vaan antavat muiden sotia puolestaan. Moni nainenkin on eronnut reservistä tajuttuaan vasta jälkikäteen miksi varusmiespalvelu käydään. Iso joukko miehistäkään ei käy inttiä useista eri syistä. Entä viimeisen kymmenen vuoden aikana maahan tulleet maahanmuuttajat. Kuinka moni heistä kuuluu reserviin? Kustakin reservi-ikäisestä kantasuomalaisesta ikäluokasta noin 1/3 kuuluu enää reserviin, kun molemmat sukupuolet otetaan huomioon. Miksi pitäisi antaa suomalaisuuden tuomia oikeuksia jos ei ole valmis muiden lailla niitä puolustamaan.

[stefani]

Jos Suomeen tulee ulkopuoliselle vallalle lojaali nukkehallitus, joka päättää komentaa Suomen reservit tekemään jotain epäeettistä, se toki monimutkaistaa sitten sitä, mitä reserviläisten pitäisi tehdä.

[Totti]

valtiolla, kuten yhtään kenelläkään yksityishenkilölläkään, ole moraalista oikeutta pakottaa ihmisiä taistelemaan puolestaan rintamalle eikä sulkea rajoja maasta ulos yrittäviltä.

Ketju ilmeisesti koskee Suomea, joten pasifistinen näkökulmasi ei ole kovin hyvä perustelu.

Ensinnäkin valtio voi yhtä lailla sulkea rajat ulosmeneviltä ihan samalla lailla kun se voi sulkea rajat sisääntulevilta. Konseptuaalisesti näillä ei ole mitään eroa ja tavoitekin on sama, suojata maata.

Toisekseen Suomessa ei pakoteta ketään rintamalle vaan jokainen kieltäytyjä voi vapaasti valita myös linnatuomion pariksi vuodeksi. Valinta on vapaa ja sille on jopa moralinen perustelu demokrattisessa järjestelmässä, jossa kansa säädättää lakinsa eduskunnan kautta. Ne, jotka ovat sitä mieltä että laki on epäreilu, pitää ajoissa muuttaa sellaiseen maahan jossa voi lintsaa vapaasti.

Kansanvaltio on nimittäin kokonaisuus, missä valtio tarjoaa palveluita mutta edellyttää myös vastapalveluksia kansalaisilta tiukan paikan tullen. Ei voi olla niin, että ensin lusmuillaan valtion eli kansalaisten maksamilla palveluilla ja rahoilla, mutta tiukan paikan tullen otetaan hatkat.

Sen takia olen sitä mieltä, että ne, jotka ovat ottaneet kannan ryhtyä kieltäytyjiksi sodan sattuessa, tulisi muuttaa pois Suomesta ajoissa kuluttamasta resursseja täällä. Etenkin jos he eivät edes ole nettoeronmaksajia eli elävät sosiaaliturvalla kuten pasifistit (vassarit) tyypillisesti tekevät.

hyökkäyksen kohteena oleva maa alkaa kidnapata kaduilta ja kodeista miehiä orjatyöhön todennäköiseen kuoleman tai vammautumisen vaaraan rintamalle

Ketju taisi tosiaan koskea Suomea eikä Venäjää. Täällä ei kidnapata ketään rintamalle vaan kutsutaan palvelukseen ja jos se ei maistu pääsee lämpimän ja mukavan vankilaselliin muiden samanmielisten kanssa. Siinä voi sitten voivotella surkeaa kohtaloaan kun muut kaatuvat rintamalla.

Kuitenkin, siinä missä vastustan sotaorjuutta ja maastapoistumiskieltoa, niin yksilöllä on velvollisuus olla olematta nettohaitallinen puolustussotaa käyvän tai sen uhkaaman yhteiskunnan talouden tai maanpuolustuksen kannalta.

Nettohaittamattomuus ei riitä. Myös kieltäytyjät pitää ruokkia ja ylläpitää. Sodan aikan valtion resurssit on aina hyvin tiukalla ja jos päädytään ylläpitää joukko lusmuilijoita, jotka eivät tuo mitään lisäarvoa puolustukseen, niin se on lisärasite kaikille muille. Ennen vanhaan tällaiset poistettiin pysyvästi muonavahvuudesta.

pitäisi vahvistaa puolustuskykyä sellaisella teknisesti hyvin helpolla ja halvalla konstilla kuin ottamalla miinat ja sopivanlaiset kemialliset aseet mukaan arsenaaliin.

Miinoista olen samaa mieltä, mutta eräs idiootti demariakka päätti hävittää ne. Kemialliset aseet voisi rajoittua jonkinlaiseen unikaasuun. En pidä järkevänä, alkaa levittelemään jotain "sinappikaasuja" ympäriinsä. Ylensä ne ei edes ole kovin tehokkaita koska kaasut liikkuvat tuulen mukana ties minne.

Olen useasti miettinyt mitä itse tekisin jos sota syttyisi ja olen aina päätynyt siihen että lähtisin rintamalle. En sitten tiedä pysyisikö tämä mielipide tosipaikan tullen ja toisaalta ikää on sen verran, että ehkä päätyisin pikemminkin ambulanssikuskiksi kun juoksuhautoihin.

[Totti]

Kustakin reservi-ikäisestä kantasuomalaisesta ikäluokasta noin 1/3 kuuluu enää reserviin, kun molemmat sukupuolet otetaan huomioon.

Mielestäni naisia ei voi pitää varteenotettavana reservinä. Varusmiespalvelun tehneitä naisia on varsin vähän ja heillä taitaa joka tapauksessa olla rajoitetut sotilaalliset tehtävät.

Miksi pitäisi antaa suomalaisuuden tuomia oikeuksia jos ei ole valmis muiden lailla niitä puolustamaan.

Itse pidän lintsareita todella halpamaisina ja epämiehekkäinä lurjuksina ja pettureina. Minulle ei tulisi mielenkän erota reservistä enkä käsitä miten joku edes kehtaisi kertoa kellekään eronneensa. Vittu mitä hävettäviä tohvelisankareita!