2020-11-28 Kirsi Pihan pormestariehdokkuus ja siitä luopuminen

[DuPont]

Nyt voitaneen sanoa että Kokoomuksen "puisto-osasto" on lopetettu.

Ei sentään. Kokoomuksessa on kaikenlaista opportunistia ja oman edun tavoittelijaa.  Hyvinä esimerkkeinä vaikkapa Sirpa Pietikäinen tai Juhana Vartiiainen, jotka voisivat yhtä hyvin olla vaikka SDP:ssä tai Vihreissä.

Kokoomuksessa on paljon vielä valeoikeistolaisia, mm. nuo mainitsemasi nimet. Kokoomuksessa ei pitäisi olla ovet levällään kaikille, vaan otetaan sisään vain ne oikeistolaiset.
Kirsi Piha, Kalle Euro tms. lähtivät, koska huijasivat. Kokoomus-jäsenyys oli vain keino uraputkelle, kuten Mikael Jungnerille SDP-jäsenyys aiemmin. Oikeasti kusetusta, jolla rakennettiin henkilökohtaista uraa. Suomen systeemihän on sitä, että jonkun suurpuolueen jäsen kantsii olla, jos virkoja haet....

[Roope]

Helsingin Sanomiin kirjoittava Kirsi Piha tekee sen taas. Paheksuu ihmisten jakautumista joukkueisiin ja muiden näkemistä vihollisina, jonka jälkeen julistaa poliittiset vastustajansa erilaisuutta vihaaviksi konservatiiveiksi. Tällä kertaa viholliset (eli perussuomalaiset ja osa kokoomuslaisista) eivät tosin ole "äärioikeistoa" ja "natseja" kuten aiemmin vaan vain putinilaista "laitaoikeistoa".

Kirsi Piha: Politiikka voi olla rikki, mutta ihmisen ei tarvitse olla

[...]

Jakaannumme helposti joukkueisiin, joita intohimoisesti kannatamme. Ihminen haluaa olla tykätty.

Joukossa mielistelemme omiamme jopa silloin, kun tiedämme joukon olevan väärässä. Joukossa työnnämme erilaisuutta ulos, oli kyse sitten niinkin yhdentekevästä asiasta kuin väärä mielipide hodarista – puhumattakaan oleellisemmista asioista, kuten erilaisesta taustasta, uskonnosta, kulttuurista, elämäntavasta tai seksuaalisesta suuntautumisesta. Koemme empatiaa omiamme kohtaan ja vierautta niitä toisia kohtaan. Näemme toisen yksinkertaistaen ulkoapäin ja itsemme moniulotteisena sisältäpäin. Toinen on erilainen. Erilaisesta tulee vihollinen. Vihollista pitää rangaista, vaikka kärsisimme siitä itse.

[...]

Ajassamme on muitakin voimia, jotka työntävät meitä joukkueisiin toisiamme vastaan.

Ihmisen luontaista kaipausta tulla hyväksytyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi voi hyödyntää luomalla keinotekoista uhkaa ja herättelemällä pelkoja erilaisuutta kohtaan. Kun samaan aikaan pyörimme yhä enemmän oman napamme ympärillä ja toisaalta käperrymme kannustamaan omaa joukkuettamme, meitä on helppo höynäyttää poliittiseen nollasummapeliin. Siinä pelissä valitsemme kuin huomaamatta vaihtoehdon, josta kärsimme itse eniten. Meistä tulee itsekkäitä ja sisäänpäin kääntyneitä. Yhteisyys rapautuu ja ajaudumme vastakkain. Toisesta tulee uhka, potentiaalinen vaara.

Meille on käymässä kuin Mounkin opiskelijoille. Tuotamme kärsimystä paitsi toisille myös itsellemme, jos emme osaa irrottautua ahtaasti näkevistä joukkueista. Kun voimistamme polarisoivaa vastakkainasettelua, kaikista tulee lopulta vihollisia. Yhteisen rakentaminen muodostuu mahdottomaksi.

Laitaoikeistoa ajavia voimia ovat pelko ja ahdasmielisyys. Laitaoikeiston tavoite on viha erilaisuutta kohtaan. Se kaipaa mennyttä, konservatiivisia arvoja, kääntyy sisäänpäin ja pyrkii rakentamaan nationalistisen autoritaarisen yhteiskuntamallin. Ei ole sattumaa, että niin moni laitaoikeiston puolue on ollut hyvää pataa Vladimir Putinin kanssa. Pohjalla oleva ideologia yhdistää.

Laitaoikeisto pitää keinotekoisesti yllä vasemmisto–oikeisto-jaottelua, joka ei vastaa modernia maailmaa. Se hyötyy siitä. Kun joku nostaa agendalle ihmisoikeudet, ilmastokriisin, poliittisen aktivismin tai vähemmistöt, laitaoikeiston kuoro leimaa: kommunisti! Totta kai maltillinen tai liberaalioikeistolainen kavahtaa sellaista leimaa.

Todellisuudessa kysymys on ihmiskäsityksestä, ei vasemmistolaisuudesta.

[...]

Suomalainen puoluekenttä on menneen maailman luomus. Siksi yhä useampi äänestäjä on hieman oman joukkueensa sivussa, puoluelaatikoiden välissä. On aika tarkastella omia arvoja uusin silmin. Puolueet tekevät nyt merkittäviä valintoja. Todellisuudessa kyse ei enää ole oikeistosta ja vasemmistosta vaan valtataistelusta suljetun ja avoimen, autoritaarisen ja demokraattisen sekä ahdasmielisen ja suvaitsevaisen välillä.

[...]

Menestyvä kansakunta ei rakennu nostalgiselle ajatusharhalle homogeenisesta Suomesta. Populisti puolueväristä riippumatta pyrkii hyödyntämään ja paisuttamaan inhimillistä kokemusta vieraudesta. Menneen haikailun sijaan on pystyttävä rakentamaan diversiteettirikasta Suomea, jossa erilaiset ihmiset tuntevat kuuluvansa joukkoon.

Historioitsija Yuval Noah Hararin mukaan ihmisen koko todellisuus on tarinoiden taistelukenttä, ja paras tarina voittaa. Millaisessa tarinassa siis haluamme elää? Tarinassa, jota ajaa taantuminen ja ahdasrajainen ajattelu vai tarinassa, joka on suvaitsevainen ja rakentava?

Voimakas tarve yhteyteen toisen kanssa on ollut ihmiskunnan menestymisen edellytys. Vuorovaikutus erilaisuuden kanssa on luonut mahdollisuuden vaurastumiseen ja yhteiseloon, se on pitänyt meidät hengissä ja mahdollistanut innovaatiot, edistyksen ja siirtymisen kohti tasa-arvoisempaa maailmaa.

Sisäänpäin kääntyvä Suomi on paitsi moraaliton ja vastuuton, myös kestämätön ja kuihtuva.

Kirjoittaja on kokoomuksen entinen kansanedustaja ja europarlamentaarikko.

Helsingin Sanomat 13.10.2024

Rivien välistä on luettavissa, että kysymys on ennen kaikkea Open Borders -maahanmuuttopolitiikasta ja sitä vastustavien vihaamisesta.

Kun joku nostaa agendalle ihmisoikeudet, ilmastokriisin, poliittisen aktivismin tai vähemmistöt, laitaoikeiston kuoro leimaa: kommunisti! Totta kai maltillinen tai liberaalioikeistolainen kavahtaa sellaista leimaa.

Agendaan kuuluu muutakin. Yleensä tuollaisiin teemoihin liittyvät politiikkaehdotukset, jotka ovat jatkoa tunkkaiselle 60/70-lukulaiselle sosialismille. Ihmisoikeusagendalla puolustetaan tyypillisesti esimerkiksi Venäjän hybridioperaation mahdollistamista, ilmastokriisillä suomalaisten rahastamista ja pakottamista, poliittisella aktivismilla erioikeutta rikkoa lakeja ja vähemmistöillä sananvapauden kaventamista.

Piha itse ei tosin halua puhua mistään konkreettisista politiikkaehdotuksista vaan ainoastaan poliittisten vihollistensa kokonaisvaltaisesta viheliäisyydestä.

[Jorma M.]

Jos mietin kauheimpia suomalaisia poliitikkoja, niin en taida keksiä sietämättömämpää kuin Kirsi Piha.

On esim aika horror ajatus, että jos itse sattuisi tarvitsemaan maailman kipeimmin jotain työpaikkaa, mutta vieruskumppanina tai pomona olisi tällainen tapaus.

Työelämässä on tullut vastaan kaameita luonteita (yleensä naisia), mutta jotenkin niistä on selvitty. Mutta. Kirsi. Piha.

[IDA]

Jos mietin kauheimpia suomalaisia poliitikkoja, niin en taida keksiä sietämättömämpää kuin Kirsi Piha.

En tiedä kauheudesta, mutta hän ei tuon kirjoituksen perusteella ainakaan älykkäältä ja johdonmukaiselta vaikuta. Ensin arvostellaan vastakkainasettelua ja sitten ruvetaan itse harrastamaan sitä. Toisaalta Pihan kaltaisilla liberaaleilla on aika yleisestikin se harha, että he edustaisivat universaalia totuutta, jota vastaan kukaan ei voi olla olematta täysin väärässä.

[viisitoista]

Suomalainen puoluekenttä on menneen maailman luomus.

Tässä suhteessa Piha on ikävä kyllä täysin oikeassa! Sillä Suomen tämänhetkinen suvakkihegemonia rakennettiin naiivin hölmössä "lintukodossa," sellaisessa etnisesti homogeenisessä Suomessa jossa etnistä koheesiota ei edes osattu arvostaa - se oli sellainen aarre jota osattiin kaivata vasta kun se oli menetetty.

Jussi Halla-aho sanoi kerran että 1970- ja 1980-luku olivat "konsensus-ajattelun kulta-aikaa." Tuona ajanjaksona (vaikka sitä olikin pohjustettu jo toisen maailmansodan lopusta saakka) luotiin perustat nykyajan suvakkisysteemille, jossa ei (ennen persujen ilmestymistä) ollut juuri mitään kansallismielistä vastavoimaa globalistiselle mädättämiselle.

[Totti]

Helsingin Sanomiin kirjoittava Kirsi Piha tekee sen taas.

Kirsi Piha: Politiikka voi olla rikki, mutta ihmisen ei tarvitse olla

Hymähdin kun luin Pihan tarinasta tämän:

Aloitit ehkä päiväsi, kuten minä, sosiaalisessa mediassa. Verkkoalustat ovat nykyään yksi tärkeimmistä sosiaalisten vaikutteiden lähteistä.

Lukuisat tutkimukset osoittavat, että sosiaalinen media voimistaa vastakkainasettelua, lisää pelkoa, inhoa ja vihaa sekä työntää meitä algoritmeineen erilaisiin kaninkoloihin. Muutumme vihamielisemmiksi, heimoutuneemmiksi ja alttiimmiksi näkemään "ne toiset" vähemmän inhimillisinä. Se ei ole vaikutuksiltaan yhdentekevää eikä jää vain virtuaaliseen maailmaan. Se muuttaa vuorovaikutustamme, yhteiskunnallista todellisuutta ja politiikkaa kokonaisuudessaan.

Piha siis aloittaa päivänsä somessa samalla kun hän toteaa sen aiheuttavan vihaisuutta ja epäinhimillisyyttä. Hmmm ... olisikohan Pihan syytä tehdä hieman itsetutkiskelua koskien somekäyttöään ja loputtomat raivopurkaukset "laitaoikeistosta".

Todellisuudessa kysymys on ihmiskäsityksestä, ei vasemmistolaisuudesta.

Oikeisto-vasemmisto jako ei ole kuollut eikä vasemmistossa ole kyse "ihmiskäsityksestä" Kirsi Pihan tarkoittamassa positiivisessä mielessä.

Moni vassari varmaan kuvittelee olevansa hyvällä asialla, mutta lopulta kyse on aina kontrollista muista ihmisistä koska vasemmistoaatteeita kannatta konformistiset kollektivistit, joilla on tarve määrää ja ohjaa muiden elämää.

Tätä ei välttämättä aina tiedosteta koska vasemmistoaate puetaan erinäisiin kivalta kuulostaviin "ihmiskäsityksiin" eli käytännössä loputtomiin määrään "oikeuksia", joilla riisutaan agenssi ihmisiltä pois.

Vasemmistoaatteesta puuttuu vastuuvaatimus kokonaan, joka tarkoittaa, että kaikki ihmiset ovat lähtökohtaisesti uhreja pelkillä "oikeuksilla". Koska ihminen on epätäydellinen ja hän voi väärinkäyttä "oikeuksiaan", valtion on pakko puuttua peliin ja toimia elämän tuomarina, joka määrää miten eletään ja ollaan.

Vasemmiston kauppaama uhrihierarkia on johdettavissa juuri kaikkiin niihin "oikeuksiin", jota ihmisillä mukamas pitäisi olla. Kun esimerkiksi mamulla on "oikeus" tulla Suomeen ja aiheuttaa konfliktin kantaväestön kanssa, mamusta tulee uhri kun hänen "oikeuksiaan" kyseenalaistetaan. Kantaväestöstä tulee vastaavasti sortava "laitaoikeisto", "natsi" tai jotain muuta epämiellyttävää.

Jos vastuuvaatimus kuuluisi vasemmiston repertoaariin, Kirsi Pihan "ihmiskäsitykset" näyttäisivät täysin erilaisilta ja todennäköisesti sellaisilta joista hän ei lainkaan pidä.

"Laitaoikeistolaisuus" on juuri vastuun vaatimista eli esim. maahanmuuttajilta edellytetään itsensä elättämistä, nuhteellisuutta lain edess ja sopeutumista vallitsevaan yhteiskuntaan, siis ihan samaa mitä kantaväestökin soveltaa. Nämä ovat ne lähtökohdat, joihin mamun tulisi asettua ja ne ovat toimivan yhteiskunnan ehdoton edellytys.

Kirsi Piha pitää itsensä ilmeisesti oikeistolaisena, mutta tosiasiassa hän on vasemmistolaisen vastuuvapaan kaaospolitiikan kannattaja.

En kuitenkaan ole varma onko Piha edes ymmärtänyt mihin hänen uskomattoman naiivi "ihmiskäsitys" johtaisi. Tuntuu siltä, että Piha ei toistuvissa natsivuodatuksissaan ole koskaan kasvanut aikuiseksi vaan elää edelleen pikkutytön keppihevosaikaa. Ja juuri sen takia hänen ei pitäisi olla missään päättävissä asemissa.

[KamalaJari]

Kirsi Piha on rikki , mutta politiikan ei tarvitsisi olla.

Vasemmistolainen ihmiskäsitys on turmiollinen koska se tappaa kaiken yrittäjyyden ja ihmisen kyvyn kantaa vastuuta omasta elämästään , aina joku muu osallistuu kustannuksiin , ostaa ruuan , maksaa vuokran jne .

Ei nyt pidä ymmärtää väärin , toki huonoja pitää tukea mutta heitä pitää tukea huolehtimaan itsestään.

Myös vasemmistolainen ihmiskäsitys jossa vähemmistöt ovat framilla ja enemmistön tehtävä on vain maksaa viulut , sitä pidän vääryytenä ja vastenmielisenä.

Tietysti kaikkilla kukilla on oikeus ja lainsuoja kukkia mutta tekisivät sen omalla kustannuksellaan.

En taatulla ole ääri ihminen enkä natsimarssi kenenkään parvekkeen alla mutta näin asioiden mielestäni kuuluisi olla.

[ikuturso]

Jos mietin kauheimpia suomalaisia poliitikkoja, niin en taida keksiä sietämättömämpää kuin Kirsi Piha.

En tiedä kauheudesta, mutta hän ei tuon kirjoituksen perusteella ainakaan älykkäältä ja johdonmukaiselta vaikuta. Ensin arvostellaan vastakkainasettelua ja sitten ruvetaan itse harrastamaan sitä. Toisaalta Pihan kaltaisilla liberaaleilla on aika yleisestikin se harha, että he edustaisivat universaalia totuutta, jota vastaan kukaan ei voi olla olematta täysin väärässä.

Kun luin alun tuosta kirjoituksesta, mietin mikä ristiriitainen rasisti Kirsi Pihan sisällä asuu.

Millainen ihminen voi edes kuvitella kuvailemansa segregoivan rasistipaskan, joka surutta ihonvärinulkonäön perusteella arvioi toisia alemmiksi olennoiksi. Pitää itsellä olla hyvin synkkä mielikuvitus, että edes kykenee kirjoittamaan noin.

Väitän Kirsi Pihaa tuon kirjoituksen perusteella kaappirasistiksi. Hän on pahinta sorttia. Juuri sitä, joka löytää pelkästään ihonvärin ympärille ämpärillisen halveksivia adjektiiveja. Hän irrottaa ne kaikki kulttuuritaustasta, käyttäytymisestä ja ympäristötekijöistä. Kiteyttää ne vain ulkonäköön, erilaisuuteen.

Hän on vähän niin kuin pedofiili, joka ei ole jäänyt kiinni lapsipornon hallussapidosta. Hän näkee puistotätejä ja setiä joka puolella ja miettii vain mitä nämä aiheuttavat lapsiparoille - koska oma mieli on niin musta. Kaappirasisti on vastaava. Hänen mielensä on musta ja hän projisoi sitä muiden toimintaan. Niiden, jotka sanovat faktat ääneen. Jos hän itse lausuisi ääneen mitä mustimmat ajatuksensa kertovat, hän pelkäisi tarttuvansa jo kättä pidempään ja pelkäsi siirtyvänsä sanoista tekoihin.

Tämä viilevä piha on itse piilevä viha.

Toki voin kyökkipsykologina olla myös erittäin väärässä asiasta ja varmasti olenkin. Mutta välillä tuntuu, että nämä rasistien ja äärioikeistolaisten mielenmaailmaan sanoiksi pukevat ihmiset kertovat itsestään ja niistä ajatuksista mitä nämä itse joutuvat kieltämään. Vähän niin kuin alkoholismista parantunut alkaisi saarnata muille alkoholisteille. Vaikka hänellä ei olisi mitään tietoa, mitä alkoholi hänen saarnansa kohteille aiheuttaa - vai aiheuttaako mitään?

Kaikki ihmiset eivät pysty käsittelemään kaikkia asioita. Kaikista ei ole esimerkiksi patologeiksi. Joillekin ruumiit ovat sodan kasvot, kun toiset pilkkovat niitä työkseen.

Olen joskus miettinyt, että mitä jos somalialaiset olisivat valkoihoisia. Täysin eurooppalaisen näköisiä, mutta toimisivat juuri kuten toimivat keskuudessamme. Kukaan ei voisi syyttää ihonväriin projisoimisesta. Mistä meitä sitten syytettäisiin jos heitä arvostelisimme?
Jotenkin hassua, että eri puolella maailmaa olevat ihmiset ovat erinäköisiä ja eri puolilla maailmaa kulttuurit ovat erilaisia. Onko Jumala antanut meille lahjan tunnistaa meille vaarallinen ihminen ulkonäkönsä perusteella vai onko Jumala langettanut meille kirouksen muodostaa ulkonäöstä kulttuuriin liittyviä stereotypioita? Siinäpä pulma.

-i-