Päätoimittajien kannanotto: Luotettavan median puolesta

[Paawo]

Aamulehden Kuuseloitu laatujournalismi on nyt käyty läpi tehtävään löytyneen tutkijan toimesta, ja yllätys yllätys eihän täällä mitään nähtävää ole.

Nopeasti referoituna lukijan olisi pitänyt oma-aloitteisesti ymmärtää vastuullisen journalismin seassa olevan myös fiktiivistä aineistoa l. sepitettä ja jos ei näin ole tapahtunut pitää lukijan katsoa peiliin. Hyväntahtoinen fiktio rules.

Kuuselan tekstien maailma on varsin mustavalkoinen: asiat ja ihmiset ovat tyypillisesti joko hyviä tai pahoja. Hän ei arastele ottaa kantaa ja valita heikomman puolta. Humanistinen ja vasemmistolainen maailmankuva näkyy paitsi määritelmällisestikin kantaaottavissa teksteissä, kuten kolumneissa, myös reportaaseissa ja muissa teksteissä, joihin ei tyypillisesti kuulu vahva asenteellisuus.

Kaiken kaikkiaan aineistossa on huomattavan paljon tulkinnanvaraista sisältöä. Kuuselalle tyypillistä on esimerkiksi liioittelu, kuten "kaikki kaunis ja tärkeä tapahtuu linja-autossa Nokian ja Tampereen välillä". Sarkasmi ja ironia ovat tunnetusti hankalia lajeja, ja niitäkin Kuusela käyttää.

Heh, kuvitelkaapa hompanssit oikeistolaisittain tosiasioita venyttelevä journalisti joka lisäksi erehtyisi käyttämään sarkasmia ja ironiaa. 

Kuusela antaa itsestään jutuissaan paljon. Hän paljastaa henkilökohtaisia asioita ja asettaa itsensä ajoittain myös kriittiseen valoon. Tämä on epäilemättä tehnyt hänestä monille lukijoille läheisen ja tärkeän. Toisaalta osa lukijoista on ohittanut Kuuselan jutut ärsyttävänä "minäminäjournalismina".

Kuuselan muistelmateoksesta nousseessa kohussa näkyi sekä sukupolviero että maantieteellinen ero: osa pitkäaikaisista lukijoista huvittui, koska pääkaupunkiseudun kovaääniset kriitikot eivät selvästikään ymmärtäneet mistä on kyse. Toiset taas loukkaantuivat kritiikistä, koska kokivat sen aliarvioivan heitä lukijoina ja vähättelevän Aamulehden traditiota.

Ja sitten se paras pätkä.

Suomalainen journalismikäsitys on kaventunut Kuuselan uran aikana. Viime vuosituhannella, ennen internetin aikakautta, journalistinen kerronta oli moniäänisempää ja mediassa oli kirjavampia sisältöjä.

Ja paljon muuta taattua tavaraa.
Tuolta loput

https://www.aamulehti.fi/uutiset/art-2000010505341.html

[DuPont]

Siis lisääkö Kuusela median disinformaatiota vai vähentääkö sitä, minulle jäi epäselväksi...?

[M.K]

kai elokuvaakin voi pitää mediana?

Joo, kyllä, karkeasti kuvailtuna, mutta elokuva ei ole journalismia, vaan fiktiota, sepitettä, tarinaa, satua, you name it.

Jokin elokuva, kuten The Doors, pohjautuu tositapahtumiin eli tapahtumat on dramatisoitu tapahtumista, jotka ovat tapahtuneet todellisessa elämässä.

The Doors on vain Oliver Stonen näkemys yhtyeestä ja Jim Morrisonista. The Doors ei ole journalistinen julkaisu, eikä sitä pidä sellaiseen missään nimessä sotkea.

[Niobium]

Journalismin tulisi nojata tarkistettuihin tosiasioihin, piste.

Olen ennenkin meuhkannut tästä asiasta, jaksan jatkaa.

Viihde on ihan toinen juttu, siinä voidaan värittää vähän enemmän ja isommilla kynillä.

Se on ihan helvetin huono homma, että "uskottavaan" mediaan (YLE, Hesari... köh!) ujutetaan tietyn väristen silmälasien läpi maailmaa näkeviä toimittelijoita.

Minä en luota enää yhtään mihinkään toimittelijaan, jos jutusta toiseen näkyy tietty johdonmukaisuus ja asenne.

Samaa periaatetta yritän toteuttaa omissa piireissäni. Siksi suostun joskus myöntämään kunnioittavani täysin väärän aatteen omaksuneita persoonia joissain asioissa.

Toimittelijat eivät siihen pysty. Todellinen journalisti pystyy kaivamaan vaikka oman puolueensa tunkiolta erittäin epämiellyttäviä juttuja päivänvaloon.

[ämpee]

"Luotettavaa" mediaa joskus arvostellaan, vaikka sitten erittäin varovaisin sanankääntein.
IRR-TV:n Ajassa ohjelmasarjassa kysytään: "Kenen ääni kuuluu valtamediassa?"
Kysymykseen ovat vastaamassa Radio Patmoksen toimittaja Timo Keskitalo ja Jerusalemissa asuva kirjailija ja lakimies Jarkko Tontti.

Ohjelmaa toimittaa Markku Tenhunen ja toimittamisen kesto on tässä jaksossa 29:08.
https://www.youtube.com/watch?v=fbry2TxjpjM

"Uutisointi maailman tapahtumista tulisi olla tasapuolista. Tämä ei kuitenkaan aina Suomessa toteudu. Suomalaista valtamediaa on kritisoitu punavihreäksi. Journalistien opinahjojen mielipidemittausten perusteella asia onkin näin, vaikka toimittajilla erilaisia taustoja onkin. Nuoremmat journalistit eroavat vanhemmista kollegoistaan siinä, että heille on tärkeämpää ajaa itselleen tärkeitä asioita kuin tiedottaa tosiasioita. Miten yksipuolisuutta voitaisiin välttää?"

Siinäpä sitä kysymyksiä.
Tasapuolisuus ei toteudu koska toimittelijat lähtökohtaisesti ovat tasapuolisuuden suhteen asennevikaisia ja ehkäpä vielä luonnehäiriöisiä ja todennäköisesti erittäin putkinäköisiä.
Räyhävasemmistolaisuus on nykyään median vallitseva piirre, ja ohjelman vieraat eivät nähtävästi ymmärrä, että kovasuinen ja räävitön räyhävasemmistö tietää kyllä mikä on rehellisyys ja mikä on tasapuolisuus, ja mikä on kohteliasta ja mikä ei, joten he kiiruusti vaativat kaikkea tuota kaikilta muilta kuin itseltään ja kavereiltaan, joten vaikka sanotaan että "sikojen kanssa painiessa vain tahrii itsensä" niin toisen posken kääntäminen tälläisessä likaisessa pelissä ei ole valttia.

[Pallopääkissa]

Valtamedian toimittajien asema? Pohdintaa Matias Turkkilan kirjoituksen pohjalta.
https://www.youtube.com/watch?v=X9h4dl1uCYY

Tämä on Matias Turkkilan äksäys jota hän pohtii.
[tweet]1814258466094997576[/tweet]

Media on huonoa kaikkialla, mutta Suomessa se on erityisen huonoa. Tämän takia.

👇

Median keskeinen ongelma on se, että toimittajat uskovat mieluummin muiden toimittajien juttuja kuin omia silmiään.

Toimitusten puuhastelu on sisäsiittoista kaikkialla. Suosikkeja ei kritisoida, koska muuten oma toimittajayhteisö savustaa "riidankylväjän" pihalle. Toisaalta ammattieettisistä syistä kunkin  toimittajan on pakko uskotella itselleen, että on itsenäinen ja riippumaton toimittaja jota ei voi milään ilveellä painostaa - ja joka sattumalta aina kuitenkin päätyy täsmälleen samoihin johtopäätöksiin kuin kaikki muutkin toimittajat.

Koska nykyjournalismi ei ole vallanpitäjien vahtikoira vaan näiden tukialusta, on luonnollista, että toimitukset osallistuvat suosikkipoliitikkojensa kampanjointiin ja kilpailijoiden kampittamiseen.

Suosikkia palvotaan estoitta, vaikka hän olisi kuinka surkea tahansa.

Kulloisenkin suosikkipalvonnan voi katkaista ainoastaan joku, jolla on riittävästi natsoja olkapäällä. Ellei New York Times sano, että Biden on vanhuudenhöperö horisko, ei kukaan tavallinen toimittaja uskalla raportoida siitä, minkä he omin silmin näkevät.

(Ilmiö on sama kuin Twitterissä. Ensin joku twiittaa jotain hivenen kuohuttavaa. Joku toinen kommentoi ja lisää ketjuun oman tuohtumuksensa. Kolmas saapuu, tuohtuu sekä avauksesta että kakkoskommentoijan tuohtumuksesta. Hetken päästä sata ihmistä on kommentoinut ja tuohtunut, ja kaikki tuohtuvat lisää ja lisää toistensa kiukusta. Tämä on kaikukammion olemus. Suomalainen media on aivan samanlainen kaikukammio, joskin pahempi.)

Suomen mediaekosysteemi on erityisen pahasti saastunut kaikukammioilmiön vuoksi. On aina ollut. Esimerkkejä:

Kekkonen oli horisko. Suomalainen media suojeli häntä loppuun saakka. Kun loputon määrä ylistäviä juttuja oli julkaistu eetteriin, ei yhdelläkään toimittajalla riittänyt enää uskallusta sanoa sitä, mikä näkyy paljain silmin lapsellekin. Mutta olihan se tärkeää, että "oli idänsuhteiden takuumies presidenttinä."

Tarja Halosen kakkoskausi oli naurettava. Halonen ei tehnyt mitään eikä sanonut mitään. Hän vain oli. Tämän ääneen sanominen oli mahdotonta, koska "onhan se hienoa, että on nainen presidenttinä".

Sanna Marinin pääministerikauden alkupuoli oli täsmälleen saman kaavan mukainen. Media ei haastanut. Media ylisti, sillä "onhan se hienoa, että on nainen pääministerinä." Mitä enemmän media teki antijournalistista henkilönpalvontaa, sen suuremmaksi nousi yksittäisen toimittajan kynnys sanoa, että Marin nyt ei ehkä kuitenkaan ole erityisen kummoinen pääministeri. Vasta kun paljastui, että rouva hortoilee tuhannen päissään silloin, kun Uniper-miljardit lentävät taivaisiin, uskalsi Suomi-media hiukan haastaa. Hiukan.

Vaikka Marin töhöili kuinka, ei Ylen politiikkaradion
@LindaPelkonen
koskaan lakannut peukuttamassa Instassa kaikkea, mitä Marin sanoi tai teki. Hänen esimerkkinsä kuvaa mainiosti sitä puudelimaista asennetta, jolla naisistuneet toimitukset idoliinsa suhtautuivat.

Media kuvittelee, että sen oman kaikukammion tuottamat ylistysjutut ovat enemmän totta kuin todellinen maailma.

Suomalainen media ylisti äskettäin täysin yksiäänisesti Greta Thunbergia. Yksikään yliopistokoulutettu toimittaja ei vuosiin kyennyt sanomaan ääneen, että maailman energiainfraa ei voi repiä alas, vaikka lukioikäinen kakara niin haluaisi. Mutta toisaalta onhan se tärkeää, että "fiksu nuori osoittaa oma-aloitteisesti mieltä ilmastoasioissa."

Suomalainen media ylistää tällä hetkellä Elokapinaa. Se on heidän kannaltaan turvallista, sillä Elokapina on eliitin itsensä rakentama todellisuusspinnaaja. Jos toimittaja kritisoi sitä, hän katkaisee urapolkunsa Sanoman lehdissä ja Ylellä. Muita työnantajia ei ole.

Toisaalta, toimittajia varten on onneksi aina rakennettu turvalauseita. Ne toimivat kuin uninallet, joita rutistamalla voi aina luopua siitä, minkä takia koko journalismi on ylipätään olemassa. "Laitan silmät kiinni, mutta teen sen hyvän asian puolesta."

[Niobium]

^ Täyttä asiaa, @Matias Turkkila

Suomi on loppujen lopuksi niin pieni ja julkisuuteen ponnistaneiden henkilöiden osalta niin sisäsiittoinen maa, että kukaan ei yleensä uskalla sanoa mitään poikkipuolista. Siinä lentää ulos tosiuskovaisten sisäpiiristä samalla tavalla kuin joissain seuduilla, jos pystytti televisioantennin katolle näkyviin.

Työt loppuvat vähitellen, kun sana leviää. Kukaan ei uskalla asettua vähän kyseenalaistamaan. "Hei, ootteko ajatelleet, että asiassa voisi olla jotain totuuden siementä?" Siinä saa ihan yksinään istua pressiklubin pöydässä.

Todellinen journalismi on jotain ihan muuta, kuin mitä pienessä sisäpiirissä on päätetty suhtautumisesta asioihin. Se on kaivamista, tutkimista ja pelkäämätöntä työtä. Haastamista ja omien virheiden myöntämistä, jos sellainen tilanne tulee eteen. Suoraselkäisyydestä ja ehdottomuudesta harvemmin maksetaan palkkaa. Sen lauluja laulat, joka maksaa palkkasi. Antaa nuotit ja sisällön valmiina eteesi.

Järkevällä, kriittiselle journalismille täytyy aina olla jalansijaa ja mahdollisuus päästä esille. Yhden agendan alla tehtävä toimitustyö ei ole oikeaa journalismia.

[Betonikostaja]

Yhden agendan alla tehtävä toimitustyö ei ole oikeaa journalismia.

Ja tätä hevonpaskaa se suomalainen "journalismi" suurelta osin on. Monet lehdet ottavat töihin vain Tampereen tai Jyväskylän kommunistitoimittajakoulun käyneitä, koska sillä varmistetaan, ettei toimittaja ala vahingossakaan ajatella omilla aivoillaan. Olen itse ollut alalla ja olen nähnyt, miten ideologian sokaisemia nuoria toimittajia noista kouluista tulee. Sieltä tulee ihan kiihkokommunisteja ja -suvakkeja. Monilla ala kulkee myös suvussa. Kun vanhemmat ovat tunnettuja kommunistitoimittajia, ovet avautuvat nuoremmallekin polvelle helposti. Koko alaa vaivaa siis myös nepotismi ja sisäsiittoisuus.

Suomalainen "vastuullinen" media on yksi iso kypsä mätäpaise, joka puhkeaa hetkenä minä hyvänsä. Eikä se vain puhkea, se suorastaan räjähtää. Jälki tulee olemaan rumaa ja sottaista, mähnät lentävät seinille, mutta sen jälkeen on ehkä mahdollisuus aloittaa alusta.

Ja en sano, etteikö Suomessa oikeistolaistakin mediaa olisi, mutta sitä on enemmän esimerkiksi talousmedia. Uutismedia on ihan umpikommunistista, se on ollut sitä 60-luvulta saakka. Taitavasti ovat punikit median miehittäneet, mutta miehityksen loppu on lähellä.

[Caucasian]

^muutos tarvitaan noihin wokekommari kouluihin eli olisi siivottava yliopistosta nuo vihervassariproffat pois. Muutoin surusilmätyttö-opiskelijoiden helposti muokattavia aivoja pestään jatkossakin. Ja sitten tekevät sitä vaikuttavaa agendajournalismia ja wokefeministisiä kolumneja ja podcasteja YLElle ja muille.
Muutos tarvitaan siis myös YLEen jne.

[DuPont]

^muutos tarvitaan noihin wokekommari kouluihin eli olisi siivottava yliopistosta nuo vihervassariproffat pois. Muutoin surusilmätyttö-opiskelijoiden helposti muokattavia aivoja pestään jatkossakin. Ja sitten tekevät sitä vaikuttavaa agendajournalismia ja wokefeministisiä kolumneja ja podcasteja YLElle ja muille.
Muutos tarvitaan siis myös YLEen jne.

Median tauti on vain oire yhteiskunnan woketaudista.
Woke on pahempi, kuin mikään covid-virus.

[ämpee]

Ivan Puopololta on tullut ketjun aihetta koskeva nettilähetys sarjaan "viikon tärkeimmät", tärkeyksien kesto on 48:08 mainoksineen kaikkineen mutta varsin monipuolinen ja hauska seurattava joten kannattaa katsella ainakin edes alkuun.
https://www.youtube.com/watch?v=5mbg4dtRECg

Ivanin vieraana on tässä lähetyksessä kirjailija Jarkko Tontti ja lähetyksen nimenä on "Todellisuus vs. Mediatodellisuus".
Mediaa siis ruoditaan ja etenkin sen luotettavuutta joka nähdään varsin huonona.

[Roope]

JSN:n puheen­johtaja: Näin alaikäistä puukotuksesta epäiltyä käsiteltäisiin suomalaisessa mediassa

Suomalainen rikosuutisointi eroaa Britanniasta siten, että Britanniassa tekijöistä julkaistaan perinteisesti enemmän yksityiskohtia kuin Suomessa.

Helsingin Sanomat 6.8.2024

Tämähän on hauska.

SUOMESSA ei ole täyskieltoa julkaista nimeä tai muita henkilötietoja alaikäisestä rikoksesta epäillystä, kertoo julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Eero Hyvönen.

"Suomessa kyse on aina tapauskohtaisesta harkinnasta. Journalistin ohjeissa ei ole ehdottomia kieltoja kertoa nimeä, vaikka kyseessä olisi alaikäinen rikoksesta epäilty. Käytännössä alaikäisten tekijöiden kohdalla kuitenkin noudatetaan varovaisuutta, koska he ovat aikuisia haavoittuvaisemmassa asemassa, eikä heidän harkintakykynsä ole vielä kehittynyt samassa suhteessa", Hyvönen kertoo.

Suomessa alaikäisen tekijän nimeä ei välttämättä julkaista edes lainvoimaisen tuomion jälkeen, mikäli sitä ei pidetä kyseisessä tapauksessa tarpeellisena.

Hyvösen mukaan suomalainen rikosuutisointi eroaa Britannian rikosuutisoinnista siinä, että Britanniassa tekijöistä ja myös uhreista julkaistaan perinteisesti huomattavasti enemmän yksityiskohtia kuin Suomessa.

Höpsistä.

Suomessa mikään ei estä enempien yksityiskohtien julkistamista, mutta tapauskohtaisesti sitä ei tehdä. Arvatkaa huviksenne, mitä ei tyypillisesti kerrota valtamediassa.

BRITANNIASSA tapahtui viime viikon maanantaina puukkoisku, jossa kuoli kolme lasta. Koska iskun epäilty tekijä on alaikäinen, britti­viranomaiset eivät lain mukaan voineet kertoa esimerkiksi hänen ikäänsä tai muita tietoja heti pidätyksen yhteydessä.

"Tämä kertoo siitä, että alaikäisten erityiskohtelua on selvästi pidetty siellä tarpeellisena", Hyvönen sanoo.

Oliko murhaajan ikä tosiaan se olennainen tieto, jota pitkään pimitettiin? Ei.

SUOMESSA voimassaolevien journalistin ohjeiden mukaan etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaan­kuulumattomasti tai halventavasti.

Ohjeita on kuitenkin muutettu: syksyllä voimaan tulevassa versiossa "asiaankuulumaton" on korvattu "leimaavalla".

"Asiaankuulumaton voi olla kuitenkin terminä hyvinkin neutraali. Sitä ovat jotkut jopa miettineet niin päin, että jonkin asian saa kertoa vain, kun sillä on merkitystä asian kannalta", Hyvönen kertoo.

Hyvönen sanoo tulkitsevansa muutosta niin, että siinä on annettu enemmän harkintatilaa nimenomaan toimitusten omille linjauksille.

HYVÖSEN mukaan joskus tietojen kertominen torjuu huhuja ja disinformaatiota, mikä tekee siitä entistä perustellumpaa. Tällöinkin kuitenkin median tulee huolehtia siitä, ettei uutisointi saa olla leimaavaa tai halventavaa.

Hyvösen mukaan on neutraalimpaa kertoa varmennettuja ja yksityiskohtaisia tietoja esimerkiksi epäillyn taustasta, kuin puhua yleisellä tasolla maahanmuuttaja­taustasta. Esimerkiksi Britannian puukotustapauksessa media kertoi epäillyn tekijän henkilöllisyyden vahvistumisen jälkeen torstaina, että tämä on syntynyt Britannian Cardiffissa, mutta hänen vanhempansa olivat syntyneet Ruandassa.

Käsittääkseni (en ole enää seurannut) viranomaiset ja jotkut mediat eivät ole edelleenkään kertoneet maahanmuuttajataustasta, mutta ainakin ne vaikenivat ja harhauttivat siitä monta päivää.

USEIMMAT brittimediat ovat sitoutuneet pyrkimään olemaan kertomatta alaikäisten nimiä pidätyksen yhteydessä, minkä lisäksi nimen julkaisemisesta voisi koitua oikeudellisia seuraamuksia.

On kuvaavaa, että Hesarin jutussakin väistetään asian ydin, joka ei ole missään vaiheessa ollut murhaajan alaikäisyys vaan maahanmuuttajataustaisuus, jota sekä viranomaiset että liberaali valtamedia yrittivät ja yrittävät näköjään edelleen peitellä. Nyt fokus onkin siirretty "äärioikeistoon", jota edustaa "EDL", jota tosin ei ole olemassakaan.

[simppali]

Kävi näin,,hyvä hallitus..

https://yle.fi/a/74-20104150

Historiallinen muutos – hallitus aikoo lopettaa kokonaan journalismin puolustajan tukemisen
Valtiovarainministeriö esittää ensi vuoden talousarviossaan, että Julkisen sanan neuvosto (JSN) ei saisi lainkaan valtionapua.

[Uuno Nuivanen]

Julkisen Sanan Neuvostoliitto jos mikä on erinomainen säästökohde. 

Tervetuloa mainehaitta!!1!

[Betonikostaja]

Kuka muka uskoo Julkisen sanan neuvoston puolueettomuuteen näinä aikoina?

Sehän on alan itsesäätelyelin, mikä tarkoittaa vain suvakkitoimittajien rinkirunkkaamista ja huomautusten jakelemista niille medioille, jotka eivät mokuta ihan jokaisessa jutussaan. Mitään arvoa tuolla ei ole ollut pitkään aikaan, valtaa ei onneksi koskaan.

Saavat toki jatkaa toimintaansa, mutta maksakoot kokouspullansa ja Martelaan piereskelynsä ihan itse.

[Golimar]

Julkisen sanan neuvostossa on 13 jäsentä ja puheenjohtaja. Jäsenten toimikausi on kolme vuotta. Puheenjohtaja valitaan JSN:n kannatusyhdistyksen yksimielisellä päätöksellä korkeintaan kahdelle perättäiselle viisivuotiskaudelle. Myös viestimien edustajat valitsee JSN:n kannatusyhdistys. Neuvosto valitsee yleisön edustajat.

JSN:n kokoonpano on seuraava:
Lyhenteet

Y = yleisöä edustava jäsen

V = joukkoviestintää edustava jäsen

Puheenjohtaja: Eero Hyvönen, Helsinki, 2020-28

1. varapuheenjohtaja Marja Keskitalo, päällikkö HRT, Helsinki V, 2021-24

2. varapuheenjohtaja Alma Onali, toimittaja, väitöskirjatutkija, Helsinki V, 2021-24

3. varapuheenjohtaja: Marjukka Vainio-Rossi, linjanjohtaja, Helsinki, Y, 2023-25

Jäsenet:

Tommi Hatinen, projektiasiantuntija, Helsinki Y, 2024-26

Johannes Koponen, tutkija, Helsinki Y, 2022-24

Anssi Marttinen, ohjelmapäällikkö, Vaasa V, 2024-26

Minna McGill, päätoimittaja, Kerava V, 2023-25

Sara Nurmilaukas, viestinnän ja vaikuttamisen asiantuntija, Helsinki Y, 2024-26

Margareta Salonen, väitöskirjatutkija, Jyväskylä Y, 2024-26

Timo Sipola, toimittaja, Oulu V, 2023-25

Jani Tanskanen, toimittaja, Jyväskylä V, 2022-24

Mari Tuohiniemi, päätoimittaja, Tampere V, 2024-26

Erja Yläjärvi, vastaava päätoimittaja, Helsinki V, 2023-25

Varajäsenet:

Heidi Finnilä, toimittaja, Helsinki V, 2021-24 (Keskitalo)

Heli Koivuniemi, päätoimittaja, Espoo V, 2024-26 (Tuohiniemi)

Johanna Konttori, tutkimuskoordinaattori, Helsinki Y, 2024-26 (Salonen)

Paula Liesmäki, toimittaja, Helsinki V, 2023-25 (Sipola)

Sanna Mattila, toimituspäällikkö, Helsinki V, 2024-25 (Yläjärvi)

Teemu Niikko, toimituspäällikkö, Espoo V, 2024-26 (Marttinen)

Farhia Omer, opiskelija, Helsinki Y, 2022-24 (Koponen)

Anna Ovaska, tutkijatohtori, Helsinki Y, 2023-25  (Vainio-Rossi)

Mari Paalosalo-Jussinmäki, päätoimittaja, Järvenpää V, 2023-25 (McGill)

Tuuli Tahkokorpi, toimittaja, Helsinki V, 2024 (Onali)

Asta Tenhunen, toimittaja, Kuopio V, 2022-24 (Tanskanen)

Riku Väisänen, YTM, Tampere Y, 2024-26 (Hatinen)

Vivianne Ruohola, kasvatuksen ja opetuksen asiantuntija, Espoo Y, 2024-26 (Nurmilaukas)

https://jsn.fi/mika-on-jsn/neuvoston-jasenet/

X

Elina Johanna Grundström (s. 30. toukokuuta 1963 Tampere)[1] on toimittaja ja tietokirjailija. Grundström oli Vihreä Lanka -lehden päätoimittajana 2006–2010. Hän toimi journalistiikan vierailijaprofessorina Tampereen yliopistossa 2013–2014.[1] Grundström aloitti Julkisen sanan neuvoston ensimmäisenä kokopäivätoimisena puheenjohtajana vuoden 2016 alussa,[2] eikä hän hae vuoden 2020 alusta alkavalle kaudelle.[3] Hänen johtamistapansa ja alaistensa kohtelu herätti arvostelua vuonna 2016, ja ongelmat saivat laajaa julkisuutta elokuussa 2018 Suomen Kuvalehden jutun jälkeen.[4][5][6][7]

Grundström on saanut tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon kaksi kertaa: vuonna 1995 Hiidenkivi-lehden perustamisesta toimituksen jäsenenä ja vuonna 2005 "monipuolisesta journalistisesta toiminnasta globaalien yhteiskunnallisten kysymysten käsittelyssä".

Grundström on kirjoittanut teoksen Alkuperämaa tuntematon, josta hän sai vuonna 2002 Tutkivan journalismin yhdistyksen Lumilapio-palkinnon valokuvaaja Yrjö Tuunasen kanssa. Hän on toimittanut myös Sitran Intia-ohjelman taustaselvityksen Globalisaation portinvartijat (2004) sekä Vesa-Matti Lahden kanssa raportin Intia-ilmiö ja Suomi (2005). Grundströmin uusin teos on Musta orkidea - Tositarina kukkasista jotka menettivät tuoksunsa (2013).

Elokuussa 2010 Grundström aloitti Helsingin Sanomien kolumnistina[8].

Grundströmin puoliso on sosiaali- ja kulttuuriantropologian professori Timo Kaartinen[9]. Heillä on kaksi aikuista lasta[9].

X

https://fi.wikipedia.org/wiki/Elina_Grundstr%C3%B6m

https://www.vihrealanka.fi/blogit/islam-on-hieno-uskonto.html

[Betonikostaja]

Kappas vaan, JSN:n kokoonpanosta löytyi varsin odotettua erityisosaamista:

Farhia Omer, opiskelija, Helsinki Y, 2022-24 (Koponen)

Jäsen, jonka tehtävänä on ilmeisesti löytää rasismia suomalaisesta mediasta. Ja löytyyhän sitä, journalistien oma lehti jopa herkuttelee sillä:

Journalistin ohjeet torjuvat huonosti rasismia. Tulkinnanvaraa jää paljon, sanoo Farhia Omer.

https://journalisti.fi/artikkelit/2022/06/journalistin-ohjeet-torjuvat-huonosti-rasismia-tulkinnanvaraa-jaa-paljon-sanoo-farhia-omer/

Koskettavia rasismikokemuksia on myös Iltalehdessä:

Helsinkiläinen Farhia Omer, 20, joutui kestämään rasismiperäistä kiusaamista kouluaikoinaan niin pitkään, että alkoi uskoa kiusaajiaan.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/589d35d2-a5e8-4a96-90f3-f7eb8cd3393d

Jäsenistön ainoa mamu ja vahvasti uhrin asemaan asettuva. Joku voisi nähdä tässä rasistista yleistämistä, mutta JSN ei näe tietenkään.

[F1nka]

Journalismin yleisöön ei näytä kuuluvaan jaskat, jaket, arskat tai jonnet. Vaikea todistella, että Julkisen sanan neuvosto olisi jotenkin yleishyödyllinen. Kaikenlaisia Suomessa asuvia se ei ainakaan palvele.

[simppali]

JSN:n puheenjohtaja jyrähtää kaavaillusta tuen lakkauttamisesta

Puheenjohtajan mielestä on ,, https://www.is.fi/politiikka/art-2000010621789.html poliittinen.

puheenjohtaja Eero Hyvönen STT:lle. Hänen tietojensa mukaan virkamiehiltä oli tullut erilainen esitys, mutta oikeusministeri, perussuomalaisten Leena Meri teki päätöksen esittää tuen lakkauttamista.

Leena Merelle iso käsi.

[Näkkileipä]

JSN on vain erilaisten Uutismedioiden luoma yhteisö, jossa päätetään onko jokin media noudattanut yhdessä luomia sääntöjä, miten uutisia toimitetaan.

Julkisen sanan neuvosto ei ole "neuvosto" sanasta huolimatta, mikään virallinen taho joka velvoittaa ihan jokaista uutisia julkaisevia tahoja, noudattamaan heidän luomia sääntöjä.

Koska kyseessä on ainoastaan Uutismedioiden luoma oma kerho järjestö, niin rahoituksen pitäisi tulla 100% kerhoon järjestöön kuuluvien jäsenmaksuista, eikä Suomen valtion pitäisi rahoittaa sellaista kerho toimintaa.

[l'uomo normale]

Joskus Suomessakin muinoin on esitetty näkemyus että mediaan liittyvää säätelyä voisi tehdä virallinen valtiollinen tomija. Ruotsissa on medieombudsman-nimikkeellä toimiva virkamies.

https://sv.wikipedia.org/wiki/Medieombudsmannen

Medieombudsmannen (MO), egentligen Allmänhetens Medieombudsman, hjälper enskilda individer i Sverige som anmäler att de har drabbats av en oförsvarlig publicitetsskada av en publicering eller sändning. Efter utredning kan ett ärende överlämnas från Medieombudsmannen till Mediernas Etiknämnd (MEN). Nämnden kan sedan besluta att officiellt klandra en publicering. Medieombudsmannen kan undersöka fall på eget initiativ, och har även som uppgift att "genom opinionsbildning verka för god publicistisk sed".[...]

Allmänhetens Medieombudsman och Mediernas Etiknämnd ersatte 2020 Pressombudsmannen och Pressens Opinionsnämnd. Bytet av namn speglar en utvidgning och förnyelse av det pressetiska systemet, där numera inte bara tidningar och tidskrifter, utan också etermedierna ingår.

Mediernas Etiknämnd
Mediernas Etiknämnd, som 1 januari 2020 ersatte Pressens Opinionsnämnd, är det medieetiska systemets beslutande organ. Nämnden är sammansatt av representanter för allmänheten och medierna och leds av erfarna jurister. Vid en fällning mot god publicistisk sed ska mediet publicera ett uttalande av nämnden, omgående och utan förändringar.

Ruotsalaisten julkisen sanan neuvostoa vastaavaa johtavat kokeneet juristit.

[Jorma M.]

Pitihän se arvata. RKP ja Orpo menevät puihin. EK varmaan soitti heille.

https://www.is.fi/politiikka/art-2000010621789.html

Suomen Kuvalehden mukaan kokoomuksen johto ja Rkp:n puheenjohtaja Anders Adlercreutz eivät pidä tuen lakkauttamista järkevänä. Asiaan halutaankin palata vielä syksyn budjettiriihessä.

Päätös leikkaisi rahoituksesta kolmanneksen
Toteutuessaan oikeusministeriön päätös leikkaisi JSN:n rahoituksesta 135 000 eli lähes kolmanneksen. Hyvönen sanoo STT:lle, että tuen mahdollista leikkausta osattiin odottaa, mutta esitys koko tuen lakkauttamisesta oli yllätys.

[F1nka]

Lapin synnytyssairaaloiden ja ympäri maan poliisien vähentäminen menee ilman nurinaa, Yleltä ja Julkisen sanan neuvostolta säästäminen kohtaa vastustusta. Prioriteetit kunnossa.

[pyrokatti]

"Luotettava" media on korostanut tästä leikkausesityksestä uutisoidessaan että kuka tahansa voi maksutta tehdä kantelun JSN:lle ja viime vuonna niitä tehtiin 739 kappaletta. Esimerkisi HS:n jutussa.

[...]
JSN on median itsesääntelyelin, jonne kuka tahansa voi maksutta tehdä kantelun journalistin ohjeisiin vedoten. JSN antaa käsitellyistä kanteluista langettavan tai vapauttavan päätöksen.

Viime vuonna nähtiin hurja nousu tapausten määrässä, kun neuvosto kirjasi ennätykselliset 739 kantelua. Hyvönen pitääkin ajankohtaa tuen lakkauttamiselle huonona.
[...]

Se jätetään kuitenkin häveliäästi kertomatta, että ainoastaan pienestä osasta kanteluista annetaan päätös. Tällaista on "luotettavan" median uutisointi. Pääosa kanteluista hylätään puheenjohtajan päätöksellä. JSN:n vuosikertomuksista löytyy tiedot lukumääristä. Tietoa siitä millaiset kantelut puheenjohtaja on päättänyt jättää käsittelemättä ei kaiketi ole julkisesti saatavilla.

[...]
Vuoden 2023 aikana puheenjohtaja päätti olla ottamatta koko neuvoston käsittelyyn eli
karsi 445 kantelua, joista osa oli saapunut jo vuoden 2022 puolella. Ratkaistuja kanteluita ker-
tyi vuonna 2023 kaikkiaan 75. Näistä 31 oli sellaisia, joista kantelu oli saapunut vuoden 2022
puolella.
[...]

[...]
Julkisen sanan neuvostolle tehtiin vuoden 2022 aikana yhteensä 446 kantelua.
[...]
Puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan päätöksellä karsittiin 327 kantelua ja 84
kantelua otettiin neuvoston käsittelyyn. Neuvosto teki 49 päätöstä, joilla ratkaistiin 57
kantelua. Päätöksistä 10 perustui vuonna 2021 tehtyihin kanteluihin. Lisäksi puheen-
johtaja teki kaksi vapauttavaa päätöstä.
[...]

[...]
Julkisen sanan neuvostolle tehtiin vuoden 2021 aikana yhteensä 403 kantelua. Kante-
luaktiivisuus on ollut nousussa, sillä vuonna 2020 neuvostolle tehtiin 329 kantelua ja
vuonna 2019 vain 250 kantelua.
Puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan päätöksellä karsittiin 342 kantelua ja 64
kantelua otettiin neuvoston käsittelyyn. Neuvosto teki 60 päätöstä, joilla ratkaistiin 68
kantelua. Päätöksistä 16 perustui vuonna 2020 tehtyihin kanteluihin.
[...]

[Kapseli]

Meidät suomalaiset on vähän opetettu siihen, että perustetaan jotain omasta mielestä hyödyllistä ja valtio tulee lompsa levällään sitten rahoittamaan. Voin pitkin hampain ymmärtää veikkausvaroilla tuettavaa pitsikerhoa tai mamunaisten kahvihetkiä 100k vuodessa, joiden pääasiallinen tarkoitus on vain järjestää kerhon isännille toimeentulo veronmaksajien piikkiin. Sehän on vain lisäveroa. Mutta valtion tehtävä ei ole rahoittaa kuin sellaisia kohteita, jotka ovat pidemmällä tähtäimellä tuottavia.

Jos mediakenttä perustaa omaa ylevyyttään mittaavaa laitosta niin sillä ei alkujaankaan pitäisi olla mitään osaa valtion tissille. Sananvapaudella ei taas ole mitään tekemistä JSN:n kanssa. Valitettavasti nämä säästökohteet ovat niitä pienimmästä päästä olevia. Kansantaloudellisesti kannattamatonta projektia ja kerhoa täällä varmaan tuetaan miljarditasolla. Ne jäävät aina katveeseen ja todellinen yhteiskuntaremontti ei toteudu. Hallituksen tulisi myös betonoida peruskirjaan säännöt, ettei sossuhallituskaan enää kykene vuorollaan sijoittamaan kaiken maailman teeklubeille rahaa.

[Paawo]

Koko jsn on hyvin suomalainen poliittinen ilmiö. Neuvosto on hyvin osuva nimi.

Käsittelyyn otettavat kantelut valitaan joillain perusteilla, päätökset tulevat milloin tulevat eivätkä velvoita mitään mediaa mihinkään muttakun muttakun.

Jos jsn:n toiminta on kriittisen tärkeää niin nimettäköön mediaa valvomaan viranomainen TAI velvoitettakoon jsn:n sateenvarjon alle haluavat mediat kustantamaan koko kampawiinerikerhon toiminta täysmääräisesti. YLEn osallistumisesta jsn:n toimintaan päätettäköön parlamentaarisesti.

[ämpee]

Päätoimittajien kannanotto ja JSN ovat osa samaa huijaamista jossa, varsin hyvällä menestyksellä, uskotellaan kansalaisille että meillä on rehellinen media joka toimittaa totuudenmukaisia uutisia.
Ankea tosiasia on, että meillä on asenteellinen media joka tuottaa näköistään propagandaa.

Aihetta vahvasti sivuava keskustelu Molaritubessa jossa vieraana on Kyuu Eturautti, kestoa tällä esimerkillä on 1:33:57.
https://www.youtube.com/watch?v=9_gXkIdhUYs&t=490s

Molarituben aiheena on: "Maailman maltillisin polarisaatiokeskustelu".

Polarisaatio on kovasti ollut median toimesta esillä ja jopa jotkut oikeistopolitiikotkin ovat saaneet tartunnan.
Koko kohussa polarisaatiosta on kyse huomion keskittämisestä jatkuvasti kasvaviin eroihin näkemyksissä, kun huomion pitäisi kohdistua siihen miten vasemmistowokettajien itsensä ajama perikatopolitiikka pahenee kaiken aikaa ja aiheuttaa nuo kasvavat erot näkemyksissä.
On tavattoman helppoa puhua pelkästään seurauksista kun ei tarvitse puuttua seurausten aiheuttajaan ja siten itse ajamaansa politiikkaan.

[Puskistahuutelija]

Normaalissa valtiossa pidettäisiin perverssinä, että journalismin itsesääntelyelin saa huomattavan osan rahoituksestaan taholta jonka tekemisiä sen pitäisi vahtia. Käytännössä valtio voi tällaisella liikkeellä epäsuorasti neutralisoida itseensä kohdistuvaa kritiikkiä ja ajaa mediaa itsesensuuria kohti.

Julkisen sanan neuvostosta voi instituutiona olla tietysti montaa mieltä, mutta tällä napanuoran katkaisulla mennään ehdottomasti oikeaan suuntaan.

[Lalli IsoTalo]

... vasemmistowokettajien itsensä ajama perikatopolitiikka pahenee kaiken aikaa ja aiheuttaa nuo kasvavat erot näkemyksissä.

Jeps. Elon Muskin twiittaama Colin Wrightin kuva visualisoi asiaa loistavasti. Keskusta ja oikea laita ovat pysyneet paikallaan, mutta laitavasentuneet ovat lisänneet höyryä kommarikoneeseensa, ja eristäytyneet ihmisyydestä yhä kauemmaksi, utopistiseen järjettömyyteensä.

[Emo]

Lapin synnytyssairaaloiden ja ympäri maan poliisien vähentäminen menee ilman nurinaa, Yleltä ja Julkisen sanan neuvostolta säästäminen kohtaa vastustusta. Prioriteetit kunnossa.

Tuo poliisin kuristaminen on käsittämätöntä politiikkaa persuilta, joilla on poliisitaustaisia ministereitäkin‼️
Päinvastoin, poliisille pitää antaa lisää resursseja‼️‼️