2010-03-19 Ylioppilaslehti: Kulttuurikaapparit

[Femakko]

Kun vielä opiskelin, olin kesän vapaaehtoistöissä nepalilaisessa lastensuojelujärjestössä. Sain kaksi oivallusta.

Ensimmäinen oli, että ei vapaaehtoistöillä maailmaa pelasteta. Nepalissa oli pulaa paljosta, mutta ei työvoimasta. Moni koulutettu nuori ihminen olisi ollut valmis tekemään työtäni melkein ilmaiseksi. Sen sijaan, että olisin ollut korvaamaton apu, saatoinkin itse asiassa viedä jonkun nuoren nepalilaisen paikan. En silti tarkoita, että minun olisi kannattanut viettää kesäni mieluummin jollain Kaakkois-Aasian biitsillä tutustumassa paikalliseen päihdekulttuuriin. Vapaaehtoistyö nimittäin kehittää ennen kaikkea tekijää itseään. Säälin Katmandun baareissa istuneita reppumatkailijoita, jotka saivat maasta vain ohuen pintaraapaisun.

Toinen oivallukseni liittyi käsitykseeni kulttuureista. Minun oli vaikea ymmärtää niitä länsimaisia naisia, jotka tahtoivat muuttua kulttuurien kohtaamisen nimissä nepalilaisia naisia nepalilaisemmiksi. Toki itsekin kunnioitin paikallisia tapoja esimerkiksi pukeutumalla hieman peittävämmin kuin Suomessa. Mutta koska oma liberaali katmandulainen feministipomoni ei ollut koskaan elämässään pukeutunut sariin ja painoi töitään caprihousuissa, en pitänyt itsekään erityisiä naamioleikkejä tarpeellisina. Samoin toimin myös suhteessa epäoikeudenmukaisina pitämiini perinteisiin. En kummemmin protestoinut niitä vastaan, sen jätin nepalilaisten naisten tehtäväksi. Mutta miksi hitossa olisin apinoinut tapoja, joita vastaan pomoni ja hänet ystävänsä taistelivat? Päättelin, että jos omaksun kritiikittömän innokkaasti vieraan maan "kulttuurin", kieltäydyn helposti näkemästä sen sisäisiä valtasuhteita – ja olen vaarassa kääntää selkäni kaikkein heikoimmassa asemassa oleville. Kulttuuriin kun vetoavat miltei aina ne, joiden valta-aseman kannalta se on suotuisaa. Oman etunsa edistämiseksi on kätevää julistautua kokonaisen kulttuurin äänitorveksi.

Tähän asti ihan järkevää. Antamalla oikeudet ensisijaisesti kulttuurille yksilön sijasta suositaan sen yhteisön vahvoja ja sorsitaan heikkoja. Valitettavasti ajatus ei jatku loogisesti loppuun asti. Juuri vetämällä yhtäläisyysmerkit hottentottilaulun ja nepalilaisten epäoikeudenmukaisten perinteiden välille vedetään käytännössä matto alta niiltä feministeiltä ja muilta, jotka taistelevat muuttaakseen niitä epäoikeudenmukaisia perinteitä...   Eli loppujen lopuksi tärkeintä ei ole ne esim. nepalilaiset naiset vaan oman hienouden todistaminen.

Yhtä varautuneesti suhtaudun puheeseen suomalaisesta kulttuuriperinteestä. Termiin tarrautuvat täälläkin usein ne, joiden saavutetut edut ovat uhattuna. Monet poliittisen korrektiuden julman ikeen alle jäämistä itkevät, kun ovat tottuneet mellastamaan, miten huvittaa. En tunnista heidän suomalaista kulttuuriaan omakseni. Se on vielä koomista, että kun kansanedustajan kännistä hottentottiurpoilua pidetään epäsopivana, hän järkyttyy kuin tikkarinsa menettänyt pikkulapsi. Mutta kun hän puolustautuu vetoamalla suomalaiseen kulttuuriin, koen sen jo miltei hyökkäyksenä. Siinä vastakkain eivät ole suomalainen kulttuuri ja maahanmuuttajat, vaan konservatiivisiin ja liberaaleihin poliittisiin arvoihin uskovat suomalaiset.

Veera Luoma-aho

Ylioppilaslehti

[IDA]

Todettakoon tässä se tosiasia, että Veltto Virtanen ei ollut lainkaan kännissä.

Suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu ( pitäisi kuulua ) väärän todistuksen antaminen lähimmäisestä vaikka joku pitäisikin sellaista hyveellisyyttä valtaeliitin pussiin pelaamisena. 

Hottentottilaulua ei myöskään esitetty siellä risteilyllä mistään rasistisista syistä vaan Virtanen on aikanaan levyttänyt sen ja se kertoo pienen voitosta suuresta. Laulun sanoma on lähinnä "Might is not right", sanoisi englantia oppinut kiinalainen.

Velton esitys ennen hottentottilaulua oli luokattoman huono, mutta jotain rajaa nyt sen väittämisessä sellaiseksi mitä se ei ollut. Toisaalta tästä jutusta näkee hyvin kuinka valtamedia pystyy manipuloimaan kevyesti myös Nepalit ja muutkin maat ja mannut kiertäneitä, yliopistotason kirjoittajia.

[hammerzeit]

Ihan kuin "yliopistotason kirjoittaja" olisi nykyään joku suurikin meriitti. Erilaisia höpöhöpö-laitoksia ja pehmeitä tieteitä edustetaan jo niin vahvasti, että jos perustason humanisti tai sosiologi sanoo, että ulkona sataa, käyn katsomassa itse ikkunasta.

[IDA]

Ihan kuin "yliopistotason kirjoittaja" olisi nykyään joku suurikin meriitti.

No ei se tietenkään ole, mutta kirjoituksessa tuodaan esille vahvasti kirjoittajan omaa kriittisyyttä. Ja mikäpä siinä: Se ei vain ole vielä kasvanut niin vahvaksi, että kirjoittaja ei uskoisi kaikkea mitä lehdissä lukee ja syyllistäisi siinä samalla sokeasti toisia asioista, joita he eivät ole tehneet.

[Koskela Suomesta]

Kyllä siellä muuten sataa. Riittää, kun katsoo. Ei tarvita Shrödingerin tai Bernoullin yhtälöä tämän toteamiseen.

Kyllä se siitä varmasti helpottaa pikkuhiljaa.

Juu, saattaa sataa tai olla satamatta. Mutta se perustason humanisti tai sosiologi saattaa kertoa että "siellä ei sada", koska se olisi hänen tutkimuksensa aatteellisen päämäärän kannalta toivottavampi olotila.

Eli kannattaa itse katsoa sataako vai ei.

PS. ai, mitenniin tutkimuksella ei voi olla aatteellista päämäärää? kyllä voi, ainakin suomalaisessa humanistisessa tiedekunnassa...   

[Hannu Niemi]

Ihan kuin "yliopistotason kirjoittaja" olisi nykyään joku suurikin meriitti. Erilaisia höpöhöpö-laitoksia ja pehmeitä tieteitä edustetaan jo niin vahvasti, että jos perustason humanisti tai sosiologi sanoo, että ulkona sataa, käyn katsomassa itse ikkunasta.

Erittäin hyvin sanottu. Nyt maittaa jälleen koulutyö, kera leveän hymyn 

[Koskela Suomesta]

Millä alalla ei olisi? Aatteellisuuden aste voi kyllä vaihdella. Kuvitteletko, että luma-tiedekunnat ovat jotenkin aatevapaita. Eivätpä näytä olevan. Haluatko esimerkkejä vai keksitkö itse.

No annapa tulla esimerkki luonnontieteellisestä tutkimuksesta, jossa on asetettu oman ideologian levittäminen tutkimuksen esipuheessa tutkimusmenetelmien kuvauksessa tutkimuksen yhdeksi päämääräksi. En pidätä hengitystä odottaessani.

Etsiessäsi voit vaikkapa lukea mm. sen eräiden älyvapaiden tekemän nuorisotutkimuksen esipuheen, jossa näin oli tehty. En enää jaksa etsiä siihen linkkiä, mutta eiköhän se täältäkin jostain löydy. Luin ihan sen oikean tutkimuksen, en pelkkää nettipuhetta siitä. Tieteen kanssa sillä ei ollut mitään tekemistä, propagandan kanssa kyllä. Tutkimuksen yhdeksi päämääräksi oli asetettu tutkimukseen osallistuvien asenteisiin vaikuttaminen tutkijoiden agendan suuntaan. Oikeasti. Kyse ei ollut tutkimuksesta, jossa olisi tutkittu asenteisiin vaikuttamisen menetelmiä... vaan rikollisten maahanmuuttaja nuorien kokemaa rasismia.

Muista nyt kiihkossasi, että on olemassa ihan säädyllistäkin humanistista ja sosiologista tutkimusta, mutta eräät tieteenalat painavat teidän mainettanne aika syvälle suohon. Siksi aina pitää katsoa, kuka ao. tutkimuksen on tehnyt, mikä laitos ja kuka ohjaa jne.... tästä voi jo arvata millaista tuubaa teksti on.

Yliopistoihimme on pesiytynyt runsaasti porukkaa, jolla ei ole mitään halua noudattaa perinteistä tieteellistä näkökulmaa asioihin. Sehän haittaisi heidän missiotaan jossa tutkimuksen tulokset on jo etukäteen asetettu ideologisesti oikeiksi, tutkimuksen primääri tehtävä on vain todistaa ne oikeiksi. Hypoteesi ja menetelmät valitaan tämän mukaan, edes peittelemättä tilannetta tutkimusten kuvauksissa millään lailla, eihän niitä ulkopuoliset kuitenkaan lue. Tämän systeemin naamioimiseksi yleisellä tiedekuntien tasolla keksitään ja on keksitty vaikka mitä pseudotieteellistä sepustusta tutkimusalasta ja sen oikeutuksesta, joka menee läpi kritiikittä ajatteleviin ja asiaintilasta hyötyviin.

[Koskela Suomesta]

Mitä tekemistä lääketehtaiden tutkimusosastojen markkinointimielessä tekemillä tutkimuksilla on yliopistojen kanssa? Tuollainen tutkimus paljastuu vertaisarvioinnissa varmasti, mutta eipä noita tutkimuksia ole vertaisarvioitaviksi tehtykään, vaan markkinointiin. Niitä ei edes pyritä julkaisemaan sellaisissa tieteellisissä julkaisuissa, joissa ne joutuisivat arvioinnin kohteeksi. Sekin käytiin tuossa läpi. Uskotko sinä muutkin markkinamiesten puheet?

Tällaisten ongelmien pariin voidaan joutua, kun tutkimuksen rahoittajalla on tietyt tavoitteet. Mutta ne EIVÄT ole sisäänrakennettuna ko. tieteenalan omaan metodiikaan, kuten on laita näillä Huuhaahumanistisilla tieteenaloilla.

Luonnontieteet eivät hyväksy tuollaisia vääristelyjä, vaan pyrkivät tekemään niiden tekemisen mahdollisimman vaikeaksi. Huhaahumanistiset tieteet sen sijaan hyväksyvät tutkimukset, joissa vastaava vääristely on ihan aukikirjoitettuna esipuheeseen. Aika iso filosofinen ero ero minusta.

Vähän niinkuin perheväkivallan ja kunniaväkivallan välillä. Meidän yhteiskuntamme ei hyväksy perheväkivaltaa millään tasolla, useat muslimiyhteiskunnat taas edellyttävät kunnian palauttamista väkivaltaisin keinoin.

Luonnontieteet nimenomaan pyrkivät tutkimuksen raportoinnille asetettavilla vaatimuksilla paljastamaan nämä huijaukset, tehtiin ne sitten tutkimuskysymyksen asettelun tai metodiikan keinoin.

Näin ei ole asioiden laita noissa huuhaahumanistisissa tiedekunnissa. Heidän perusmenetelmänsä ja ajatuksensa, jolle koko ala rakentuu ei kestä kriittistä tarkastelua.