Tiellä sananvapauteen - Suomalaisen sananvapauden ja sensuurin muistikirja

[Eino P. Keravalta]

Vastaavasti Helsingin Sanomat on omaksunut toimituksen normiksi pääkirjoituksia myöten vasemmistoaktivistien Suomeen tuoman vähättelevän kiertoilmaisun "paperittomat" ja on lopettanut kirjoittamasta täsmällisemmin "laittomista siirtolaisista" tai edes "laittomasti maassa oleskelevista".

Kaikkihan saadaan kuulostamaan siltä, miltä halutaan.

Termi 'paperiton' on monikäyttöinen.

Esimerkiksi auton varastanut on paperiton, koska hänellä ei ole esittää luovutustodistusta.

Laittomasti lääkärinammattia harjoittava on paperiton, koska hänellä ei ole todistusta pätevyydestä.

Toisten maille rakentavat ovat paperittomia, koska heillä ei ole papereita siitä, että omistavat maan.

Valepoliisi on paperiton, koska hänellä ei ole todistusta poliisikoulusta tai työsopimuksesta poliisissa.

Maskittomat ovat paperittomia, koska heillä ei ole paperimaskia.

Uusnatsit ovat paperittomia, koska heillä ei ole Vihreiden jäsenkirjaa.

Pimeää kauppaa tekevä on paperiton, koska hänellä ei ole antaa kuittia.

Ja niin edelleen.

Ollaan kaikki paperittomia, ollaan kaikki uhreja!

[WinstonSmith]

Jos puhe, joka ei kiihota väkivaltaan, voi olla vaarallista, koska se jonkin ajatusketjun mukaan johtaa väkivaltaan. Eikö silloin myös liberaalia maahanmuuttoa kannattavat ole vastuussa maahanmuuttajien tekemistä rikoksista? Sillä heidän puheensa on johtanut rajattomaan maahanmuuttopolitiikkaan ja tämä on taas johtanut yli 300 suomalaisen kuolemaan ja tuhansiin raiskauksiin sekä muihin rikoksiin? Onko Helsingin Sanomat valmiina ottamaan vastuun Turun terrori-iskusta?

[Roope]

Suomen tunnetuimpiin kuuluva sanan­vapauden puolustaja oli poistamassa Jussi Halla-ahon blogitekstiä: "Päätös oli väärä"

Sananvapautta ei voi olla, ellei se koske kaikkia, Kai Ekholm sanoo.

Helsingin Sanomat 14.10.2023

Sananvapautta vihaava Kai Ekholm ei muutu sananvapauden puolustajaksi sillä, että myöntää yhden virheensä.

"Yhdysvalloissa American Library Association on aktiivinen. Se nostaa oikeusjuttujakin kirjojen puolesta", Kai Ekholm kertoo. "Suomessa ei ole ennakko- tai edes jälkisensuuria. Meillä sateenkaariväki saa olla esillä esimerkiksi Oodi-kirjastossa."

"Sateenkaariväkeä" kirjastossa? Taitaa viitata siihen naiseksi pukeutuneen miehen satutuntiin, joka liittyi Prideen. Saako siellä Oodi-kirjastossa "olla esillä" myös "rasisteja" tai "natseja"? Ei taida onnistua.

Ekholmin johtaman työryhmän julkaisema verkkosivusto Tiellä sananvapauteen käsittelee suomalaisen sensuurin historiaa. Se sai vuonna 2017 tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon.

EKHOLM on tunnetuimpia suomalaisia sananvapauden puolustajia.

Millähän tavalla? En tunne Ekholmia kuin sananvapausvihamielisyydestään.

Silti hän on joutunut tekemään nykyaikana todella harvinaisen sensuuripäätöksen.

"Kansalliskirjasto poisti verkkoarkistosta blogitekstin, josta Jussi Halla-aho sai tuomion. Päätös tehtiin juristin kanssa. Ajattelimme, että meidän piti olla linjassa viranomaisen kanssa. Mutta jälkikäteen ajatellen se oli väärä."

Tietysti päätös oli väärä.

Enkä oikein usko, että kukaan juristi on väittänyt, että on pakko poistaa, kun ei selvästikään ollut. Eiköhän mennyt niin, että Ekholm halusi poistaa ja sai päätökselle juristin hyväksynnän.

Ekholm muistuttaa vanhasta perusasiasta. Myös toisenmielisten sananvapautta täytyy kunnioittaa. Sananvapautta ei voi olla, ellei se koske kaikkia.

Siinä mielessä sananvapaudesta on tullut viime aikoina usein työläs juttu sen perinteisille valistuneille kannattajille.

"Populistien kikkailu sananvapaudella on silkkaa retoriikkaa. Mutta se näyttää, kuinka huikea tilanne sananvapaudella nykyään on. Aina löytyy kanava, jos haluaa sanoa jotain."

Eli kun "sananvapauden perinteinen valistunut kannattaja" haluaa vaimentaa vastaväitteet esimerkiksi "vastuullisuuden" nimissä, se on edelleen sananvapauden puolustamista, mutta moniäänisyyden puolustaminen on "silkkaa retoriikkaa" ja "populistien kikkailua".

"Lehdistölle on kunnia-asia valvoa journalismin etiikkaa. Sitä varten on Julkisen sanan neuvosto. Äärioikeiston ja populismin nousu on internetin seurausta. Sillä porukalla on nyt verkossa hegemoninen ääni", Ekholm toteaa.

Samaan aikaan painettu sana on menettänyt asemiaan, ei vain lehdistö vaan myös kirjallisuus. Ekholm huomauttaa, että äänikirjat ovat halpuuttaneet kirjoja niin, ettei edes pokkaripainoksia kannata enää tehdä. Sekin on osa digitaalista vallankumousta.

"Kaikki tämä näkyy sananvapaudessa. Pian meitä yhdistävät vain sen alimmat yhteiset nimittäjät."

Mihin "sananvapauden puolustaja" unohtaa sananvapausoikeudenkäynnit?

EKHOLM on kartuttanut kirjastoja kymmenillä kirjoilla. Viime vuosina hän on kirjoittanut älyköistä kuten Jörn Donner ja Anselm Hollo, jota hän luonnehtii kielellisesti Suomen monipuolisimmaksi runoilijaksi.

Ennen internetiä heidän edustamansa kulttuurieliitti pitkälti määritteli, mistä puhuttiin ja miten. Demokratian kannalta ei ole kovin lupaavaa, että uudessa uljaassa mediademokratiassa niin iso osa siitä on korvautunut vihapuheella ja muulla toraisalla möykällä.

"Intellektuellit eivät olleet vain narsisteja vaan myös valtavan tuotteliaita. He ovat kiinnostavia, koska maailman rajat eivät riitä heille. Aluksi heitä hyljeksitään mutta jossain vaiheessa aletaan pitää neroina, koska he pystyvät vapauttamaan meidät tietyistä ennakkoluuloista."

Kulttuurieliitin portinvartijuudella ei ollut mitään tekemistä demokratian kanssa. Aika ankeata ajatella, että sellainen hörhö kuin Jörn Donner pääsisi päättämään, mistä Suomessa puhutaan ja miten.

HOLLO ja Donner ovat kuolleet, kuten ovat myös Ekholmin ystävät ja keskustelukumppanit Peter von Bagh ja Matti Klinge. Ekholmin mielestä yhteiskunta tarvitsee heidän kaltaisiaan intellektuelleja, koska he parantavat sen laatua. Mutta onko tällaisia suuria kulttuuripersoonia enää nykyään?

Ekholm keksii ainakin pari. M. A. Numminen on yhä aktiivinen, ja pilapiirtäjä sekä sarjakuvataiteilija Ville Ranta on noussut esiin viime vuosina. He ovat myös joutuneet puolustamaan sananvapauttaan.

Ei kuitenkaan mainintaa Ville Rannan rikostutkinnasta, jossa häntä tutkitaan kiihotuksesta kansanryhmää vastaan.

[Roope]

Entinen Helsingin Sanomien toimittaja, muun muassa Pressiklubista ja Jälkiviisaista tuttu Antti Blåfield on kirjoittanut Journalisti-lehteen artikkelin itsenäisen Suomen sananvapauden askelmerkeistä.

Se Jälkiviisaista tuttu on tietysti Ville Blåfield, Antti Blåfieldin poika.

[Roope]

^^Kommenteista:

Heikkinen Pekka
14.10. 21:04

Minä olen se juristi, johon tässä tekstissä viitataan. Sen verran tarkennusta Ekholmin sanomaan, ettei tuolloinen pohdintamme mitenkään liittynyt viranomaistahojen mielistelyyn, ainakaan minun osaltani, vaan Suomen korkeimman oikeusasteen eli Korkeimman oikeuden tekemään punnintaan.

Sananvapaus on yksi keskeisimmistä perusoikeuksista, monen mielestä nimenomaan se keskeisin. Mikään perusoikeus ei kuitenkaan ole absoluuttinen, vaan sen soveltamista rajaavat muut oikeudet, tässä tapauksessa tarve suojata suhteellisen heikossa yhteiskunnallisessa asemassa olevia ihmisryhmiä vihapuheelta. Tai näin ainakin itse Korkeimman oikeuden ratkaisun perustelut ymmärsin.

Ajatuksellisena heittona voi esittää - nyt kun asian tuolloin päättänyt henkilö julkisesti kertoo harkintansa perusteiltaan vääräksi - tulisiko ko blogiteksti palauttaa yleisön saataville. Korkein oikeus velvoitti Halla-ahon itsensä poistamaan blogikirjoituksensa, mutta Kansalliskirjasto ei blogikirjoituksia poistanut, vaan ne ovat koko ajan olleet tutkijoiden saatavilla. Ei tässä mistään kirjarovioista siis ole kyse, vaikka aikanaan tuon suuntaisia meilejä perussuomalaisten kannattajilta sainkin

Toisin sanoen juristimme innostui Ekholmin kanssa pelkistä Korkeimman oikeuden perusteluista soveltamaan niitä vähän laajempaankin sensuuriin mielestään KKO:n päätöksen hengessä, vaikka Kansalliskirjastoa kuten myöskään kymmeniä tiedotusvälineitä ja satoja blogeja ei koskaan määrätty poistamaan kyseisiä tekstinpätkiä saatavilta, mutta hän ei edelleenkään näe tässä mitään ongelmallista.

Ei tässä mistään kirjarovioista siis ole kyse, vaikka aikanaan tuon suuntaisia meilejä perussuomalaisten kannattajilta sainkin

Onko tästä Kansalliskirjaston omavaltaisesta sensuurista siis uutisoitu aiemmin? En ollut koskaan kuullut, enkä löydä netistä mainintaa.