2010-03-31 HS Janne Virkkunen kolumni: Kannattaa uskoa vahvan sisällön voimaan

[skrabb]

Kannattaa uskoa vahvan sisällön voimaan
31.3.2010 3:00
A A Janne Virkkunen [email protected] Kirjoittaja on HS:n vastaava päätoimittaja.

Olen tällä palstalla varonut kertomasta itsestäni, sillä olen aina ajatellut, että asia on kirjoittajan henkilöä tärkeämpi. Nyt teen poikkeuksen, sillä tämän päivän Helsingin Sanomat on viimeinen lehti, jonka kokonaisuudesta olen vastaavana päätoimittajana vastuussa. Yhdeksäntoista vuoden ja kolmen kuukauden ajanjakso päättyy tähän.

Päätoimittajakauteni aikana maailma muuttui, Eurooppa muuttui ja Suomi muuttui. Suomen kokemista ulkoisen toimintaympäristön muutoksista kaksi nousee ylitse muiden: Neuvostoliiton romahdus vuoden 1991 lopulla ja Suomen liittyminen EU:hun vuoden 1995 alussa. Näimme myös syöksyn 1990-luvun alun suureen lamaan ja sitä seuranneen Nokia-vetoisen nousun.

Taloudessa koimme kaksi nousukautta ja sitten 2008–2009 tapahtuneen uuden pudotuksen. Suomi vaurastui, mutta maan sisäinen eriarvoisuus ja eritahtinen kehitys aiheuttivat jälleen kerran vahvan sisäisen muuttoliikkeen. Sanoimme myös hyvästit sille ajatukselle, että Suomi voisi säilyä tasaisesti asutettuna joka puolella maata.

Muutoksia oli paljon, ja silloin journalismin tulee täyttää tehtävänsä maailman selittäjänä. Maailmaa kyllä pystyy selittämään, mutta vaikeata meille mediassa työskenteleville näyttää olevan ymmärtää, mitä meidän omassa toimintaympäristössämme tapahtuu. Internet mullistaa median maailman, eikä mullistus koske ainoastaan painettua sanaa. Erilaisia päätelaitteita tulee lisää, tieto on koko ajan kaikkien saatavilla, ja televisio ja tietokone liittyvät yhdeksi laitteeksi.

On vain yksi tapa menestyä. Se on usko ja luottamus hyvään ja laadukkaaseen sisältöön. Viime sunnuntain Helsingin Sanomissa (28. 3.) kerroin arvostavani perinteisiä journalistisia hyveitä. Journalistien pitää entistä selvemmin nähdä epäoikeudenmukaisuus siellä, missä sitä on. Heillä on oltava intohimoa muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi elää.

Vaikka elämme suuren tekniikan ja kulutustapojen muuttumisen keskellä, journalistisen sisällön tehtävä on aivan ennallaan. Hyvä ja laadukas journalismi vahtii vallanpitäjiä ja kuuntelee siellä, missä on hiljaista. Siellä on valta.

Meidän on pidettävä valtaeliitti varpaillaan. Meidän pitää käydä jatkuvaa keskustelua olennaisista asioista ja toimia portinvartijana. Meidän tulee olla kriittinen ääni yhteiskunnassa ja antaa tilaa muille kriittisille äänille. Meidän on myös pidettävä huolta ydintehtävästämme: lukijoille täytyy tarjota riittävästi tietoa, jotta he tajuavat, millaisessa maailmassa he elävät.

Meneillään olevan murroksen voima pakottaa lehdet muuttumaan, mutta olisi kohtalokas virhe lähteä mukaan viihteellistymisen virtaan. Uskon siihen, ettei ihmisen halu saada tietoa ole kadonnut eikä katoa mihinkään. Laatujournalismi on vastakin Helsingin Sanomien paras myyntivaltti.

En halua sanoa, ettei lehden pitäisi viihdyttääkin lukijaansa. Jo edeltäjämme Päivälehden perustajat puhuivat halustaan tehdä uuden lehden sisällöstä myös vilkasta ja huvittavaa. Hyvä sanomalehti on rakennettu niin, että se tarjoaa lukijalleen mahdollisuuden levähtää vakavien asioiden lomassa.

Vakavasti otettavan sanomalehden tehtävä on aina etsiä yhteiskunnassa irrallaan ja idullaan olevia asioita: langanpäitä, joita yhteen solmimalla löytää kehityksen alavirtauksia, ja asioita, jotka ovat viiden vuoden päästä kaikille itsestään selviä mutta jotka vielä ovat näkymättömissä.

Siinä on myös sanomalehden toimituksen suurin vastuu. Jos lehti onnistuu tässä vaikeassa työssä, se lunastaa paikkansa yhteiskunnallisena toimijana myös tulevaisuudessa.

Vastaisuudessa journalismilta vaaditaan kuitenkin yhä enemmän. Tarvitaan kykyä ja taitoa oivaltaa, yhdistellä asioita, analysoida, esittää hyvin perusteltuja mielipiteitä, syventää ja kyseenalaistaa. Hyvä lehti vastaa myös kysymyksiin, joita lukija ei edes osaa kysyä.

Näin tehty journalismi antaa kansalaiselle mahdollisuuden olla ajan tasalla. Sellainen kansalainen on myös aiempaa kriittisempi, mikä pitää hyväksyä.

Olemme tehneet Helsingin Sanomia lähtemällä asioiden yhteiskunnallisesta merkityksestä. Se on määrittänyt asioiden tärkeysjärjestystä toimituksessa. Olemme pyrkineet tekemään sisältöä, jolla on merkitystä ja josta olemme voineet olla aidosti ylpeitä.

Suomessa journalismilla on hyvä pohja. Sananvapausmittareilla Pohjoismaat sijoittuvat maailman kärkeen, selvästi esimerkiksi Britannian ja Yhdysvaltojen edelle. Tällekin on historiallinen perustansa, sillä kokkolalainen kirkkoherra ja valtiopäivämies Anders Chydenius sai aikaan ensimmäisen säädöksen painovapaudesta jo vuonna 1766 Tukholman valtiopäivillä. On pidettävä huoli siitä, ettei muutosta huonompaan suuntaan pääse tapahtumaan.

Olen mieltynyt 1600-luvun ranskalaisen filosofin René Descartesin pohdintaan. Hän mietti, mistä ihminen saa tietonsa maailmasta.

Descartesin mukaan tunteista tärkein on ihmettely, sillä se on tila, jossa voimme kohdata jotakin ennakko-odotuksiimme ja arvojärjestelmäämme sopimatonta. Ihmettelyyn kykenevä pystyy siis havaitsemaan sen, mitä ei osannut odottaa eikä ennakoida, sekä sellaisen, minkä otaksui toisenlaiseksi. Tämä kyky on Descartesin mukaan kaiken oppimisen ja maailmaa koskevan tiedon ehto.

Descartes uskoi, ettei ihmettely onnistu kaikilta: "Vaikka onkin laita niin, että vain tylsät ja typerät eivät taivu ihmettelyyn, on toisaalta totta, etteivät kaikkein henkevimmätkään ole siihen taipuvaisimpia. Taipumusta ihmettelyyn on parhaasta päästä niissä, joissa on varsin terve järki, mutta jotka eivät ole kovin omahyväisiä."

Arvoisa lukija, tämä oli siis viimeinen kertani tällä palstalla. Kiitän saamastani palautteesta, joka koskee sekä Helsingin Sanomia kokonaisuutena että omaa toimintaani päätoimittajana ja kolumnistina. Tämä tehtävä on ollut huomattava etuoikeus.

Teen loppuvuoden muita töitä ja jätän nyt Helsingin Sanomat osaaviin käsiin, sillä olen työskennellyt toimituksen kanssa pitkään ja myös palkannut aikoinaan Helsingin Sanomiin seuraajani Mikael Pentikäisen.

http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Kannattaa+uskoa+vahvan+sis%C3%A4ll%C3%B6n+voimaan/1135255779098

[suomelle]

Nyt jää vain ihmettelemään, mitä tämä mies oikein sanoikaan? Aivan, ei mitään.

[Roope]

Sananvapausmittareilla Pohjoismaat sijoittuvat maailman kärkeen, selvästi esimerkiksi Britannian ja Yhdysvaltojen edelle. Tällekin on historiallinen perustansa, sillä kokkolalainen kirkkoherra ja valtiopäivämies Anders Chydenius sai aikaan ensimmäisen säädöksen painovapaudesta jo vuonna 1766 Tukholman valtiopäivillä. On pidettävä huoli siitä, ettei muutosta huonompaan suuntaan pääse tapahtumaan.

Onkohan näitä mittareita hieman rukattu? Jos verrataan vaikkapa sitä, mitä laki missäkin maassa sallii sananvapauden nimissä julkaistavan tai kuinka sananvapautta arvotetaan lainsäädännössä ja -tulkinnassa, niin Suomi on kaukana Yhdysvaltojen takana.

[jolina]

Meneillään olevan murroksen voima pakottaa lehdet muuttumaan, mutta olisi kohtalokas virhe lähteä mukaan viihteellistymisen virtaan.

Hesarin viimeaikainen viihteellisyden virtaan sukeltaminen on ollut havaittavissa jo monta vuotta. BB-talo ja idols -juttuja on Hesarissa aivan riittämiin. Niitä ei tarvita ollenkaan lehdessä, joka haluaa olla varteenotettava uutislehti. Kaikki tämä madaltuminen on tapahtunut nimenomaan Virkkusen aikana.

[far angst]

 

Kannattaa uskoa vahvan sisällön voimaan  31.3.2010 3:00

A A Janne Virkkunen   [email protected] Kirjoittaja on HS:n vastaava päätoimittaja.

'''''     Muutoksia oli paljon, ja silloin journalismin tulee täyttää tehtävänsä maailman selittäjänä. Maailmaa kyllä pystyy selittämään, mutta vaikeata meille mediassa työskenteleville näyttää olevan ymmärtää, mitä meidän omassa toimintaympäristössämme tapahtuu

Taitaa juuri tuosta ymmärryksen puutteesta johtua median alennustila, jolle internet onneksi on jo antanut lopullisen kuoliniskun.  Kunhan Pielaveden netitön mummo kuolee, menettää lehdistö ainoan tilaajansa.

Journalistien pitää entistä selvemmin nähdä epäoikeudenmukaisuus siellä, missä sitä on. Heillä on oltava intohimoa muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi elää.

Jaha, että tuollaisen selittelevän, manipuloivan, valehtelevan ja pimittävän vallanpitäjien lakeijajoukonko muka pitäisi muuttaa maailmaa?   Ei ole kielletty suuria ajattelemasta, mutta tuollainen täysin kritiikitön itseihailu on jo sairasta.
Tuo mielipide kuitenkin antaa Virkkuselle kaiken selittävän aikaleiman;  kun länsimaissa on nähty tieteen tehtäväksi selittää maailmaa, Neuvostoliitossa sen tehtäväksi nähtiin maailman muuttaminen.  Samoin tietysti lehdistön tehtävä oli Neuvostoliitossa muuttaa maailmaa ("vaikuttaa yhteiskuntaan, valistaa kansaa"), ja mitä Iso-Pravda edellä, sitä tietysti Pikku-Pravda perässä.

Tuon Virkkusen lausuman radiohiiliajoitus kertoo Virkkusen ja sitä mukaa Hyysärin linjan olevan peräisin Neuvostopropagandan uljaimmilta ajoilta.

Vaikka elämme suuren tekniikan ja kulutustapojen muuttumisen keskellä, journalistisen sisällön tehtävä on aivan ennallaan. Hyvä ja laadukas journalismi vahtii vallanpitäjiä ja kuuntelee siellä, missä on hiljaista. Siellä on valta.

Kauniita sanoja, teot taas ovat olleet toista.  Hyysäri on aivan raivokkaasti tukenut vallanpitäjiä ja hiljaisuuteen pyrkinyt tukehduttamaan tärkeätkin tapahtumat.  Että Virkkunen ilkeääkin, hyi helvetti!

Meidän on pidettävä valtaeliitti varpaillaan. Meidän pitää käydä jatkuvaa keskustelua olennaisista asioista ja toimia portinvartijana. Meidän tulee olla kriittinen ääni yhteiskunnassa ja antaa tilaa muille kriittisille äänille. Meidän on myös pidettävä huolta ydintehtävästämme: lukijoille täytyy tarjota riittävästi tietoa, jotta he tajuavat, millaisessa maailmassa he elävät.

Ilmeisesti tämä Virkkusen viimeinen, epätoivoinen "lentäväthän linnutkin"-kiekaisu onkin nähtävä tunnustuksena ja apologeesina; tälleen meitin olis pitäny tehdä, muttemme tehneet, anteeks ny sivvaan kauheesti. 
Millä tällaisen paatoksellisen 1950-luvun Neuvostoliittolaisen juhlapuheen muullakaan selittää?

Vakavasti otettavan sanomalehden tehtävä on aina etsiä yhteiskunnassa irrallaan ja idullaan olevia asioita: langanpäitä, joita yhteen solmimalla löytää kehityksen alavirtauksia, ja asioita, jotka ovat viiden vuoden päästä kaikille itsestään selviä mutta jotka vielä ovat näkymättömissä.

Ja jos nämä irrallaan ja idullaan olevat asiat eivät sovi lehdistön pirtaan, sitten ne joko vaietaan kuoliaaksi tai agitpropataan joksikin täysin tuntemattomaksi hirviöksi.  Täydellisenä ja kaiken kattavana esimerkkinä tästä on maahanmuuttokritiikki. 

Näin tehty journalismi antaa kansalaiselle mahdollisuuden olla ajan tasalla. Sellainen kansalainen on myös aiempaa kriittisempi, mikä pitää hyväksyä.

Hyysäri on todellakin antanut kansalaiselle mahdollisuuden olla ajan tasalla kaikesta, josta se ei ole aktiivisesti vaiennut, piilotellut tai asioita tuntemattomaksi vivisektoinut.  Hyysäri on ollut juuri niin journalistinen kuin Kansan Uutiset tai Tiedonantaja parhaina päivinään.  Ja niiden kohtalo odottaa Hyysäriäkin. 
Kriittisen kansalaisen kritiikin hyväksyminen on Hyysärissä näkynyt esim. keskustelupalstojen raivokkaassa ja vinoutuneessa moderoinnissa;  jos et kirjoita meitin mielen mukaan, ni me ei julkasta!

Hyviä eläkepäiviä ja good riddance.

[ElinaElina]

Nyt ei voi kukaan haukkua uutta päätoimittajaa tutkimuksen julkaisemisesta. Mikael Pentikäinen sai pehmeän laskun kovaan työpaikkaan.

[Jouko]

Ammu-TV:ssä toimittaja sanoi Hommaforumia hommayhdistykseksi ja  Virkkunen hommajengiksi.

Joo. Virkkunen on viimeiset virkavuotensa kaikin tavoin yrittänyt estää kritiikkiä vallalla olevaa ulkomaalaispolitiikkaa kohtaan sen lisäksi että sai aikaan toisenkin omasta mielestään hienon asian: Suomen EU:n uppoavaan laivaan sisään.
Edellistä ei sitten pystynyt kokonaan torpedoimaan suuren kansalaispaineen vuoksi.

Että hyviä eläkepäiviä vaan ja Pääsiäistä myös.

[Teemu Lahtinen]

Ammu-TV:ssä toimittaja sanoi Hommaforumia hommayhdistykseksi ja  Virkkunen hommajengiksi.

Löytyykö Areenasta tahi Youtubesta tjms?

Käsitteen "vahva sisältö" merkitys jää vähän leijumaan ilmaan. Satunnaisempi lukija satttaisi rinnastaa sen hyvin toimitettuun asioiden eri puolia käsittelevään ammattimaiseen journalismiin, mutta asiasta paremmin perillä olevat tietävät että näin ei ole.

Virkkusen mukaan "journalistien pitää entistä selvemmin nähdä epäoikeudenmukaisuus siellä, missä sitä on", mutta käytännössä on tapahtunut päinvastaista kun toimittajasukupolvet ovat muuttuneet journalisteista propagandisteiksi; epäoikeudenmukaisuutta löydetään kaikkialta muualta, paitsi sieltä, missä sitä on.

Median asemaa vallan vahtikoirana on käsitelty jo kauan ja nähty vallan porteilla kyltti "Varo koiraa". Viimeksi arveltiin median ryhtyneen jo vallan jahtikoiraksi, joka metsästää riistaa isännälleen. Virkkunen peräänkuuluttaa tilan antamista kriittisille äänille, mutta toistaiseksi sijaa on löytynyt vain sikolätistä.

[Eino P. Keravalta]

Virkkunen ajoi Suomen EU:hun pitämällä yllä valtavaa propagandasotaa liittymisen puolesta. Sittemmin Virkkusen jengi on asettanut propagandatykkinsä sananvapautta, demokratiaa ja ihmisoikeuksia vastaan puolustamalla multikulttifasismia.

Siinä ukon meriitit: fasistinen poliisivaltio EU ja fasistinen mokuetnohelvetti.

Mahtaneeko odottaa paljoakaan tuonpuoleiselta elämältä?

[far angst]

Ei niin pahaa, etteikö jotain hyvääkin.  Hyysäri ennen Virkkusta oli enemmän kuin Jumalan Sana, sillä Jumalan Sanaa on tulkittu moneen muotoon, ja monet ovat lahkonsa, mutta previrkkuaalinen Hyysäri oli Totuus, Koko Totuus ja Vain Totuus.  Ja sellaisena sitä sitten Pielaveden mummo lukikin,  ja antoi vielä lastensakin lukea.

Tuollainen enemmän-kuin-Jumala -asema johtaa väistämättä keisarihulluuteen, ja niin kävi Erkon ja hänen knihtinsä Virkkusenkin.  Niin vain valta kutkutti, että eivät  malttaneet vain kertoa totuutta, vaan rupesivat päällepäsmäröimään koko maailmaa.  Ja kun rahvas ei ottanut muuten ojentuakseen Erkon ja isäntärenkinsä Virkkusen mieltä myöten, rahvaalle kerrottiin silläviisiin väritettyjä tarinoita, että ymmärsivät tehdä niinkuin Erkkovirkkunen komensi;  riemusta kiljuen liityttiin Euvostoliittoon ja raharuplaksi (saatanan huonolla kurssilla, muuten) komennettiin Euvostoliiton €ubla.  Ja kaikki tämä aivan ilman tinkaamista ja inttämistä, kaikki tehtiin vastapuolen esityksen mukaan ihan nahkoineen, ei ankarien pruuttausten ja tinkaamisten jäljestä.  Aivan perkeleen surkeaa kaupankäyntiä, jota jokainen Volvoa joskuskin trokaillut manne häpeäisi.

Mutta mitä saatanaa!  Juuri kun on saatu kaikki mallilleen, Suomi EU:iin nettomaksajaksi, €uro pengaksi ja hallintoalamaiset nöyräksi, ilmestyi internet ja kaikki se paha, jonka se mukanaan toi.  Enää eivät Pielaveden mummon lapset ihan purematta nielleetkään, mitä aviisiin oli räntätty.  Ja lisäksi nämä kakaranperkeleet vielä netistä kaivoivat esiin senkin, mitä aviisista ihan tarkoitusta myöten oli jätetty ränttäämättä. Juuri kun asiat oli saatu mallilleen, tuli internet ja avasi sokeiden kissanpentujen silmät. 

Erkko ja lakeijansa Virkkunen Hyysärin agitpropin kautta ovat aivan tahtomattaan antaneet suomalaisille suurtakin suuremman lahjan.  Hyysärin ehdottoman luotettavuuden väärinkäytön seurauksensa suomalaiset ovat ihan parissa vuodessa oppineet niin mediakriittisiksi, että vastaisuudessa ei suomalaisia enää kusetetakaan informaatiota vääristelemällä, suodattamalla ja tarkoitushakuisesti painottamalla. 

Ei milloinkaan enää!

Että Hyysäri osoittautui journalistiselta tasoltaan Kansan Uutisten ja Tiedonantajan tasoiseksi, on niin järkyttävällä tavalla rikkonut suomalaisten medialuottamusta, että sitä ei enää milloinkaan enää voida niin törkeällä tavalla käyttää väärin, kuin Erkko ja Virkkunen ovat käyttäneet.

Hesariin luotettiin kuin kultaan.  Mutta valehtelemalla, manipuloimalla ja omavoitonpyyteisiä pikavoittoja jahtaamalla Hesari muuttui Hyysäriksi, eikä se enää koskaan ole saava lukijoiden luottamusta. 

Ei milloinkaan enää!

Joten kiitos, Erkko ja Virkkunen.  Valehtelemalla, suodattamalla, manipuloimalla ja vääristelemällä olette valistaneet kansaa ja vaikuttaneet yhteiskuntaan niin, että olette opettaneet suomalaiset monipuolisesti mediakriittiseksi ja siten valveutuneiksi lukijoiksi.  Koskaan enää  kaltaisenne manipulaattorit eivät kykene teidän tavallanne viatonta harhaan johtamaan.

Ei milloinkaan enää!

[mikkostadista]

Janne V:
"Meidän on pidettävä valtaeliitti varpaillaan. Meidän pitää käydä jatkuvaa keskustelua olennaisista asioista ja toimia portinvartijana. Meidän tulee olla kriittinen ääni yhteiskunnassa ja antaa tilaa muille kriittisille äänille. Meidän on myös pidettävä huolta ydintehtävästämme: lukijoille täytyy tarjota riittävästi tietoa, jotta he tajuavat, millaisessa maailmassa he elävät. "

Huh-Huh, aika paksua tekstiä "jäähyväisiksi".
Mitä muuta HS on tehnyt viime vuosina, kuin kompannut hallituksen epäonnistunutta maahanmuuttopolitiikkaa?

[pelle12]

Ammu-TV:ssä toimittaja sanoi Hommaforumia hommayhdistykseksi ja  Virkkunen hommajengiksi.

Joo. Virkkunen on viimeiset virkavuotensa kaikin tavoin yrittänyt estää kritiikkiä vallalla olevaa ulkomaalaispolitiikkaa kohtaan sen lisäksi että sai aikaan toisenkin omasta mielestään hienon asian: Suomen EU:n uppoavaan laivaan sisään.
Edellistä ei sitten pystynyt kokonaan torpedoimaan suuren kansalaispaineen vuoksi.

Että hyviä eläkepäiviä vaan ja Pääsiäistä myös.

Toimittajaparkoja ei saa syyllistää kaikesta. Aika on tiukalla ja resurssipula toimituksissa huutava, joten taustatyötä ei keritä tekemään. Faktat korvataan mielipiteillä ja lapsuksilla.

[Antti Tulonen]

Ammu-TV:ssä toimittaja sanoi Hommaforumia hommayhdistykseksi ja  Virkkunen hommajengiksi.

Löytyykö Areenasta tahi Youtubesta tjms?

http://areena.yle.fi/video/865080