2010-03-28 HS: Seriöösin journalismin asiamies (Janne Virkkunen)

[skrabb]

Seriöösin journalismin asiamies
Eläkkeelle siirtyvä Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Janne Virkkunen vaatii toimittajilta enemmän faktoja ja vähemmän mielipiteitä.
Teemu Luukka

HELSINGIN SANOMAT

Helsingin Sanomien toimituksen käytävillä on astellut viime viikkoina tuttu harmaatukkainen farkkuihin pukeutunut herra, joka on vaikuttanut huomattavasti tavanomaista rentoutuneemmalta. Aivan kuin hän olisi juuri tulossa maaliin rankalta hiihtoretkeltä.

Tuo mies on Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Janne Virkkunen, jonka 19 vuotta kestänyt työrupeama Pohjoismaiden suurimman lehden ykköspäättäjänä päättyy ensi keskiviikkona.

Tulevana perjantaina hän siis avaa Helsingin Sanomat, jonka linjanvedoista ei olekaan vastannut hän, vaan 1. huhtikuuta päätoimittajana aloittava Mikael Pentikäinen.

"Lukukokemus on varmasti jännittävämpi, kun en ole ollut edellisenä päivänä toimituksessa lehteä tekemässä. Eikä ole tarvinnut herätä puoli seitsemältä aamulla lukemaan järjestelmällisesti koko lehteä", sanoo Virkkunen samalla kun hän nousee hiljentämään läheisellä työpöydällään jatkuvasti soivan kännykkänsä.

Työhuoneen nurkassa odottaa kantajia muutama täysi muuttolaatikko. Virkkunen poistuu Sanomatalosta ensi viikolla kotiinsa yhtiön projektitehtäviin. Eläkeläinen hänestä tulee vasta vuoden lopussa.

Seinältä hän on jo napannut mukaansa pari taulua: toisessa on kopio Helsingin Sanomien edeltäjän eli Päivälehden ensimmäisestä sivusta vuodelta 1889.

Virkkunen sanoo jättävänsä Helsingin Sanomat hyvillä mielin, vaikka lehden levikki on laskenut jo jonkin aikaa runsaan prosentin vuodessa, nuoriso on oppinut saamaan uutisensa ilmaiseksi internetistä ja talouskriisi on vähentänyt lehden ilmoitustuloja.

"Olen ylpeä tästä lehdestä. Lehti on sisällöllisesti vahva ja taloudellisesti terve aikana, jolloin maailma on täynnä alaa koskevia huonoja uutisia."

Aihetta suhteelliseen tyytyväisyyteen on sikälikin, että Suomessa lehdillä menee paremmin kuin juuri missään muussa länsimaassa, ja miljoonan lukijan Hesari on väkilukuun suhteutettuna yksi maailman suurimmista lehdistä.

Virkkunen uskoo paperilehden säilyvän Suomessa vielä kauan. "Siihen on kolme syytä: Suomessa on vahva lukemistraditio, meillä on varhaisjakelujärjestelmä, ja pääasiassa Suomen lehdet on tehty hyvin."

Janne Virkkunen, 62, tuli Hesariin 1970-luvun alussa Sanoma Osakeyhtiön toimittajakoulusta.

Hän oli yksi poliittista journalismia vuonna 1981 mullistaneen Tamminiemen pesänjakajat -jättimenestyskirjan kirjoittajista. Kirja johti HS:n politiikan osaston esimiehen Aarno Laitisen potkuihin, koska osasto teki kirjan salassa työnantajalta. Varaesimies Virkkunen säilytti paikkansa.

"Yhtiölle ehkä riitti, että yksi sai lähteä", Virkkunen sanoo ja hymyilee, muttei leveästi.

Journalistiksi Virkkunen päätyi, koska oli kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, ja kirjoittaminen oli helppoa.

Ehkä takana vaikutti myös kulttuurisuvun perintö. Virkkunen on säveltäjä Jean Sibeliuksen lapsenlapsenlapsi.

Virkkunen kutsuu itseään "asiasuuntautuneeksi" päätoimittajaksi.

Edelleen hän jaksaa puhua intohimoisesti lempiaiheestaan, perinteisistä journalistisista hyveistä. Aivan kuin hän pelkäisi, etteivät internet-ajan journalistit enää oikein uskoisi niihin.

"Hyveitä ovat esimerkiksi raportoinnin tasapuolisuus, tiedon luotettavuus, intohimo laadun tekemiseen, myötätunto, nöyryys, auktoriteettien kunnioituksen puute, reiluus ja vakava sitoutuminen vakaviin asioihin. Pitää olla intohimoa selittää ja halu muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi ihmisten elää."

"Yhteiskunnallisen merkittävyyden pitää edelleen määrittää tekemisen tärkeysjärjestys Helsingin Sanomissa. Piiloagendoja ei saa olla. Asioita pitää ajaa, mutta avoimesti."

Umpihelsinkiläisellä Virkkusella on tapana puhua "seriöösistä", vakavasta journalismista. Häntä "pintoo" Big Brother -journalismi sekä julkisuuden henkilöiden – esimerkiksi keskenkasvuisten urheilijoiden – raaka käsittely. Virkkusta kuvottaa kirjoittelu, jossa oikein nautiskellaan, kun jollakin julkisuuden henkilöllä menee huonosti.

"On vaarallista, jos toimittajat ryhtyvät tekemään liikaa asioita, joilla ei ole oikeasti kummoista merkitystä. On vaarallista, jos ajattelemme, ettei meidän työllämme ole merkitystä, sillä tällä työllä jos millä on yhteiskunnallista merkitystä. Pitää osata valikoida, mihin paneudutaan, ja tehdään ne asiat sitten hyvin. On äärimmäisen tärkeää, että toimittaja voi olla tekemästään työstä aidosti ylpeä. Jos ei ole ilo tulla aamulla töihin, työn jälki alkaa heiketä."

Ja tietysti journalistien pitää vahtia valtaa. "Valta on siellä, missä on hiljaista", hän sanoo.

Virkkusella on vahva usko sanomalehden tyyppisen päivittäisen tietopaketin voimaan, julkaistiin tuo paketti sitten missä muodossa hyvänsä. "Sanomalehden voima korostuu nykyisen kaltaisessa informaatiokaaoksessa, jossa ihmiset ottavat vastaan valtaisan määrän tietoa. Sanomalehti pystyy parhaimmillaan järkeistämään kaaoksen sekä paperilla että verkossa."

Virkkunen pelkää, että elämme taas aikaa, jonka sokeat pisteet tulevat esiin vasta vuosien kuluttua.

Sen takia journalistien on etsittävä yhteiskunnassa irrallaan ja iduillaan olevia asioita; asioita jotka ovat kaikille viiden vuoden päästä itsestäänselvyyksiä, mutta ovat vielä näkymättömissä.

"Olen miettinyt, onko meillä sokea usko markkinoiden ylivoimaan tai globalisaation siunauksellisuuteen. Ja nähdäänkö nykyinen Suomen sisäinen rakennemuutos eriarvoistumisineen oikein? En osaa varmasti sanoa."

Virkkusen mielestä tämän takia kaikkien alojen toisinajattelijoita pitää – tai pitäisi – kuunnella enemmän. "Pieni vähemmistö saattaa nähdä paremmin kuin suuri enemmistö."

"Mutta ei Helsingin Sanomatkaan anna tarpeeksi tilaa toisinajattelijoille. Tässä mielessä me olemme ehkä liikaa valtavirran lehti."

Ja kyllä hänellä on muutakin kritisoitavaa Helsingin Sanomissa, ja ylipäätään suomalaisessa journalismissa. Esimerkiksi toimittajat tekevät virheitä ja puolivillaisia mielipidekirjoituksia aivan liikaa.

Virkkunen näkee vaaraksi journalismille sen, että toimittajat yrittävät parantaa maailmaa helposti syntyvillä näkökulmillaan mieluummin kuin tekevät tasapainoisia ja asiapohjaisia raportointeja.

Hän kaipaa toimittajilta analyyseja, syvää tietoa ja uutisia, joita valtaapitävät eivät haluaisi lukea.

"Minusta hyvä neuvo on, että journalistin pitää säilyttää pää kylmänä, vaikka sydän sykkisi kuinka kuumasti."

Virkkunen ei tiedä, mitä ensimmäiseksi tekee eläkkeellä. Muistelmistakaan ei ole päätöstä.

"Ensimmäiseksi nukun tämän väsymyksen pois", hän sanoo, ja taas se kännykkä pärisee.

"Olen elänyt hyvän elämän. Ainakin voin sanoa, että yritin vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen."

"Luulen, että meidän roolimme on ollut aidosti merkittävä, kun Suomi on integroitunut EU:hun. Toivon myös, että olemme voineet liputtaa sosiaalisesti oikeudenmukaisemman yhteiskunnan puolesta", Virkkunen luettelee projekteja, joihin on voinut päätoimittajakaudellaan vaikuttaa.

Mutta huomatkaa, hän ei käytä sanaa minä, vaan me.

Tuo me on Helsingin Sanomat.

http://www.hs.fi/verkkolehti/kulttuuri/artikkeli/Seri%C3%B6%C3%B6sin+journalismin+asiamies/1135255007393

[Äänestäjä]

Lainaukset siis HS:n toimittajan, eivät nimimerkki srkabbin:

Seriöösin journalismin asiamies
Eläkkeelle siirtyvä Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Janne Virkkunen vaatii toimittajilta enemmän faktoja ja vähemmän mielipiteitä.
Teemu Luukka

Virkkunen sanoo jättävänsä Helsingin Sanomat hyvillä mielin, vaikka lehden levikki on laskenut jo jonkin aikaa runsaan prosentin vuodessa, nuoriso on oppinut saamaan uutisensa ilmaiseksi internetistä ja talouskriisi on vähentänyt lehden ilmoitustuloja.

Osasyy levikin vähentymisessä on ollut lehden vuosia jatkunut vinoutunut poliittinen agenda muutamissa aiheissa, kuten maahanmuuttopolitiikasta uutisoinnissa.

Edelleen hän jaksaa puhua intohimoisesti lempiaiheestaan, perinteisistä journalistisista hyveistä. Aivan kuin hän pelkäisi, etteivät internet-ajan journalistit enää oikein uskoisi niihin.

Minusta taas tuntuu, että juuri internet on se, joka on pelastanut monen kansalaisen tasapuolisen uutisoinnin poliittisesti vinoutuneiden ja omaa agendaa ajavien perinteisten toimittajien liian suurelta vaikutusvallalta.

"Hyveitä ovat esimerkiksi raportoinnin tasapuolisuus, tiedon luotettavuus, intohimo laadun tekemiseen, myötätunto, nöyryys, auktoriteettien kunnioituksen puute, reiluus ja vakava sitoutuminen vakaviin asioihin. Pitää olla intohimoa selittää ja halu muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi ihmisten elää."

Raportoinnin tasapuolisuus? Köh köh. Tiedon luotettavuus? Nöyryys? Auktoriteettien kunnioituksen puute?

Piiloagendoja ei saa olla. Asioita pitää ajaa, mutta avoimesti."

Heh heh....ei siis piiloagendoja maahanmuuttopolitiikasta tai suomalaisten miesten toiminnasta uutisoitaessa? Haastateltavat on siis valittu avoimesti ja tasapuolisesti? Vastineet julkaistaan tasapuolisesti? Otsikot ja juttujen kokoluokka valitaan tasapuolisesti? Lukijapalaute ja kirjeet valitaan ja julkaistaan tasapuolisesti? Mielipidetiedustelujen julkaisuissa ja otsikoinnissa noudatetaan avoimuutta ja tasapuolisuutta?

Ja tietysti journalistien pitää vahtia valtaa. "Valta on siellä, missä on hiljaista", hän sanoo.

Tämä tapahtuu siis parhaiten kritisoimalla yksittäistä maahanmuuttopolitiikan kriitikkoa Halla-ahoa koko mediakonsernin täysilaidalliselta, tai vastaavasti ajoittain pyrkiä vaientamaan hänet hiljaiseksi, mutta ei kyseenalaistaa hallituksen maahanmuuttopolitiikkaa missään vaiheessa, vaikka se selvästi sotii kansan yleistä mielipidettä vastaan. Niinkö?

Virkkusella on vahva usko sanomalehden tyyppisen päivittäisen tietopaketin voimaan, julkaistiin tuo paketti sitten missä muodossa hyvänsä. "Sanomalehden voima korostuu nykyisen kaltaisessa informaatiokaaoksessa, jossa ihmiset ottavat vastaan valtaisan määrän tietoa. Sanomalehti pystyy parhaimmillaan järkeistämään kaaoksen sekä paperilla että verkossa."

Järkeistämään 'kaaoksen', vai olemalla yhdenlainen propaganda-kone, joka suodattaa ns 'kiusallisen' tiedon ja levittää oman piiloagendansa mukaista propagandaa?

Virkkunen pelkää, että elämme taas aikaa, jonka sokeat pisteet tulevat esiin vasta vuosien kuluttua.

Jos pitäisi silmät auki ja toimisi ilman piiloagendaa, tietäisi että yksi sokea piste on ollut maahanmuuttopolitiikasta puhumattomuus.

Sen takia journalistien on etsittävä yhteiskunnassa irrallaan ja iduillaan olevia asioita; asioita jotka ovat kaikille viiden vuoden päästä itsestäänselvyyksiä, mutta ovat vielä näkymättömissä.

Onneksi Halla-aho on tehnyt tätä työtä maahanmuuttopolitiikan osalta, sillä Hesarin toimittajille nämä asiat näyttävät olleen näkymättömissä tai sitten kielletyllä listalla.

Virkkusen mielestä tämän takia kaikkien alojen toisinajattelijoita pitää – tai pitäisi – kuunnella enemmän. "Pieni vähemmistö saattaa nähdä paremmin kuin suuri enemmistö."

Kuten Halla-aho? Jep jep. 'Hyvin' on Hesari kuunnellut. (Tämä oli siis sarkasmia.)

"Mutta ei Helsingin Sanomatkaan anna tarpeeksi tilaa toisinajattelijoille. Tässä mielessä me olemme ehkä liikaa valtavirran lehti."

Ihanko totta?  (Tämäkin oli sarkasmia.)

Ja kyllä hänellä on muutakin kritisoitavaa Helsingin Sanomissa, ja ylipäätään suomalaisessa journalismissa. Esimerkiksi toimittajat tekevät virheitä ja puolivillaisia mielipidekirjoituksia aivan liikaa.

Jos on päätoimittaja 19 vuotta, niin eikö tähän olisi voinut hieman vaikuttaa?

Virkkunen näkee vaaraksi journalismille sen, että toimittajat yrittävät parantaa maailmaa helposti syntyvillä näkökulmillaan mieluummin kuin tekevät tasapainoisia ja asiapohjaisia raportointeja.

Hän kaipaa toimittajilta analyyseja, syvää tietoa ja uutisia, joita valtaapitävät eivät haluaisi lukea.

Oh, really?  

Virkkunen on ymmärtääkseni ollut pääsyynä siihen, että Kari Suomalainen erosi/erotettiin Hesarin palveluksesta.

Miten Virkkusen peräänkuuluttama mielipiteistä vapaa laatujournalismi on toteutunut muun muassa

* Somalitytön junastaheittämisen uutisoinnissa ja siihen liittyvien mahdollisten virheellisten uutisointien korjaamisessa?

* Suomalaista miestä halveeraavien yleistävien pääosaltaan mielipiteisiin ja myytteihin perustuvien juttujen osalta?

* Halla-ahoon liittyvässä uutisoinnissa?

Nämä nyt vaikka ensi alkuun. Esimerkkejä löytynee varmasti paljon muitakin 19 vuoden ajanjaksolta.

Hesari on kyllä suurelta osaltaan hyvä lehti ja mukana on paljon erinomaisia journalisteja ja hyvin tehtyjä juttuja. Minun näkökantani lukijana on kuitenkin se, että jos päätoimittajan ote lipsuu säännöllisesti osassa asioita vinoutuneen agendan mukaisesti, on vaikea luottaa lehden linjaan muutenkaan. Jos en voi luottaa, niin silloinhan lehden rooli ennakkoeditoijana/valikoijana jää irrelevantiksi ja minun kannattaa hakea tieto itse suoraan alkuperäislähteistä, tai pyrkiä etsimään parempi uutisia editoiva/valikoiva lähde.

[Eino P. Keravalta]

Virkkusen on tietysti pakko jatkaa itselleen valehtelua, muutoinhan ressukka menettäisi yöunensa ja itsekunnioituksensa, jos myöntäisi tehneensä Pahkasikaa pari vuosikymmentä vakavalla naamalla. Aikanaan tyhmänä luulin, että sanomalehden sisällöllinen tehtävä on jakaa informaatiota. Näinhän se ei ole. Sanomalehden tehtävä näkyy olevan jonkin agendan ajaminen, sensuuri, aivopesu ja uutisten pimittäminen sekä muokkaus. Eihän jonkin agendan ajaminen sinänsä ole paha asia, mutta se pitäisi sitten etusivulla lukea tyyliin "Helsingin Sanomat - punavihreän maailmankatsomuksen ja suomalaisten halveksunnan pää-äänenkannattaja", ettei lehden lukija kuvittelisi lukevansa objektiivisuuteen pyrkivää tietolähdettä. Viime vuosina HS ei juuri ole eronnut Neuvostoaikojen Pravdasta, ellei viihdejuttuja lasketa. Onnea Virkkuselle. Arvojohtaja antaa varmaan hänelle punatähden rintaan itsenäisyyspäivän vastaanotolla.

[Ernst]

Miten päätoimittaja voi olla eläkkeelle jäädessään noin väsynyt? Eikö hyvä omatunto olekin paras päänalunen 
+
Siitä olen Virkkusen kanssa samaa mieltä, että HS voisi karsia kovastikin niitä "puolivillaisia mielipidekirjoituksia" joita lehden toimittajat väsäilevät vasemmalla kädellä, laadusta piittaamatta ja faktoista välittämättä. Ne ovat minusta olleet HS:n hävettävin piirre, lukiolaisangstin tasoa.

[pelle12]

 HS teki merkittävän itsekriittisen analyysin 70-luvun vuosista. Pari viikkoa itseruoskintaa, muttei puhettakaan tapojen parantamisesta. Sama linja jatkuu, vain kohde vaihtunut.

[ämpee]

"Virkkunen näkee vaaraksi journalismille sen, että toimittajat yrittävät parantaa maailmaa helposti syntyvillä näkökulmillaan mieluummin kuin tekevät tasapainoisia ja asiapohjaisia raportointeja. "

Tällä asialla, ja ilmastonmuutoksella on yhteistä se, että vasta eläkkeeltä on turvallista esittää sitä kritiikkiä mitä olisi pitänyt uskaltaa esittää aiemmin, mutta kantti ei sitten kestänyt.

Nykymaailmassa taustaklikkien valta näyttää olevan melkoinen, kun ajattelevien ihmisten turvat tukitaan noinkin tehokkaasti.

Elämme pelon yhteiskunnassa...

[Jaska Pankkaaja]

Olipas taas hurskasta sanahelinää. Minulle tulee aina mieleen tämmöisissä tilanteissa että kas kun PÄÄTOIMITTAJAN pallilla ei pystynyt asioihin hiukkaakaan vaikuttamaan. Aivan kuten kepu ja kokoomus hallituksessa eivät pystyneet mitenkään poistamaan maailman suurimpia discorahoja yms. vetovoimatekijöitä kaiken maailman rahanpyytelijöille (= kerjäläisille, loisille)

[ämpee]

Olipas taas hurskasta sanahelinää. Minulle tulee aina mieleen tämmöisissä tilanteissa että kas kun PÄÄTOIMITTAJAN pallilla ei pystynyt asioihin hiukkaakaan vaikuttamaan. Aivan kuten kepu ja kokoomus hallituksessa eivät pystyneet mitenkään poistamaan maailman suurimpia discorahoja yms. vetovoimatekijöitä kaiken maailman rahanpyytelijöille (= kerjäläisille, loisille)

Politiikkojen ongelmat ovat hämmästyttävän samankaltaisian noiden eläkkeelle jäävien kanssa, sillä erotuksella, että politiikkoja "uhkaa" eläkkeelle jääminen jokaisten vaalien yhteydessä.
Eläkeuhkan edessä politiikko sitten lupailee tekevänsä tulevaisuudessa niitä asioita joita hänen olisi jo pitänyt tehdä.

Tulevien vaalien alla tulemme näkemään mitä merkillisimpiä nahanluonteja noilta liskoilta.

[ElinaElina]

Virkkusen olisi pitänyt rekisteröityä Homma Forumille ja laittaa tämä vuodatus topiciin "Tunnusta mokusyntisi!"

[Kallioinen Käsi]

Ja kyllä hänellä on muutakin kritisoitavaa Helsingin Sanomissa, ja ylipäätään suomalaisessa journalismissa. Esimerkiksi toimittajat tekevät virheitä ja puolivillaisia mielipidekirjoituksia aivan liikaa.

Asiallinen pelko Virkkusella, kuten meillä muillakin laatujournalismin ystävillä. Linja luultavasti muuttuu jo Pentikäisen ansiosta, mutta eniten itse toimittajien myötä. Eläköitymisen myötä HS:n toimittajakohortti vain nuorentuu, ja suurin osa toimittajista tulee Sanoman oman toimittajakoulun kautta, joten välttämättä laajempaa yhteiskunnallista näkemystä ei ole kehittynyt. Näiden toimittajien puoluekirjoista, tai ainakin sympatioista, ei liene epäselvyyttä -se tulee ilmi juttujen aiheista ja itse jutuista (Yksi puolue on varsin näkyvästi lehden sivuilla positiivisessa sävyssä HS:n sivuilla vrt. puolueen kannatus HS:n levikkialueella...)

Joten, parasta toivotaan ja pahinta pelätään!