EU:n yhteinen pakolaispolitiikka (CEAS)... missä mennään???

[Skeptikko]

Euroopan komissio: Enemmän laillisia reittejä siirtolaisille EU:hun
https://samnytt.se/eu-kommissionen-fler-lagliga-vagar-for-migranter-till-eu/

Uuden politiikan tavoitteena on muun muassa estää siirtolaisia ​​tekemästä vaarallista matkaa Välimeren yli. Samalla sen väitetään pystyvän tarjoamaan ratkaisun Euroopan työmarkkinoiden vakaviin puutteisiin.

Komission ehdotus on poliittisesti arkaluonteinen, sillä maahanmuuttokriitikot pitävät sitä ei-toivottavana vauhtina maahanmuutolle. Komission mukaan tällä politiikalla Eurooppa tuo haluttuja työntekijöitä ja helpottaa laittoman maahanmuuton torjuntaa.

Laillisten muuttoreittien edistämiseksi EU myöntää varoja muun muassa humanitaariseen apuun. Jäsenvaltiot saavat myös taloudellista tukea maahanmuuttajien pääsyyn opiskelua tai työtä varten. Jäsenvaltioita kannustetaan sallimaan kansalaisten, yhteisöjen ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen sponsoroida siirtolaisia.
...
EU tarjoaa heikommin koulutetuille maahanmuuttajille kielikoulutusta heidän kotimaassaan, sanoo Ruotsin EU-komissaari Ylva Johansson. Mutta jotta kaikki ammattitaitoiset työntekijät eivät poistu maasta, laillisen maahanmuuton suunnitelmien tulee kulkea käsi kädessä kehitysavun kanssa.

Se helpottaa myös maahanmuuttajien viisumihakemusta EU:hun ja viisumimenettely digitalisoidaan. Tällä hetkellä menettely on edelleen "vaikea", Johansson sanoi. Hakijan on jätettävä passinsa suurlähetystöön tai konsulaattiin, joskus toiseen maahan, minkä jälkeen passiin liitetään paperiviisumi. Sekä hakemus että itse viisumi ovat tulevaisuudessa digitaalisia.

[Roope]

Euroopan komissio: Enemmän laillisia reittejä siirtolaisille EU:hun
https://samnytt.se/eu-kommissionen-fler-lagliga-vagar-for-migranter-till-eu/

Uuden politiikan tavoitteena on muun muassa estää siirtolaisia ​​tekemästä vaarallista matkaa Välimeren yli. Samalla sen väitetään pystyvän tarjoamaan ratkaisun Euroopan työmarkkinoiden vakaviin puutteisiin.

Perustelut ovat järjettömiä.

Ei ole sellaisia kriteerejä, joilla juuri nykyään Välimeren ylittävät laittomat siirtolaiset saisivat viisumit. He ovat jonossa viimeisinä, olivat kriteerit minkälaiset tahansa. Ei myöskään ole laillisia töitä, joihin juuri heitä tarvitaan (jutun linkin takana mainitaan komission kohteina IT-ala ja terveydenhoito ja lähtömaina Marokko, Tunisia ja Egypti). Välimeren ylittäjät ovat sitä kouluttamatonta porukkaa, jota kaivataan vain harmaaseen talouteen tai Pohjois-Euroopassa valtion subventoimiin tukitöihin.

Laillisten reittien avaaminen vain lisää myös laitonta maahanmuutttoa, kun se helpottaa ihmissalakuljetuksen rahoitusta.

Legal migration: Attracting skills and talent to the EU

The Commission is today proposing an ambitious and sustainable legal migration policy. As part of the comprehensive approach to migration set out in the Pact on Migration and Asylum, the Commission is proposing legal, operational and policy initiatives that will benefit the EU's economy, strengthen cooperation with non-EU countries and improve overall migration management in the long term. The set of proposals also includes specific actions to facilitate integration of those fleeing Russia's invasion of Ukraine into the EU's labour market.

Vice-President for Promoting our European Way of Life, Margaritis Schinas, said: "Whilst our Member States are busy managing the arrival of over 5 million people from Ukraine, this does not preclude the need to lay the foundations of a sustainable and common approach to labour migration to address EU skills needs in the long term. With today's initiatives we recognise that legal migration has a positive impact all round: it gives those who want to migrate an opportunity to improve their circumstances while providing more skilled workers for host countries, who in turn boost the economy for all."

Commissioner for Home Affairs, Ylva Johansson, said: "Annually, 2 to 3 million nationals from non-EU countries come to the EU legally, in contrast to 125,000 to 200,000 irregular arrivals. Legal migration is essential to our economic recovery, the digital and green transition and to creating safe channels to Europe, while reducing irregular migration. With today's package, we are simplifying the application process for living and working in the EU and improving rights for residents and their family members. I am confident we are putting in place a solid way forward to attract new talent into the EU for today and tomorrow."

An enhanced legislative framework

To provide a more effective framework for legal pathways to the EU, the Commission is proposing to revise the Single Permit Directive and the Long-Term Residents Directive.

    A streamlined procedure for the single permit for combined work and residence will make the process quicker and easier for applicants and employers. It will allow applicants to lodge applications from both non-EU countries and EU Member States and will also enhance safeguards for equal treatment and protection from labour exploitation.
    The revision of the Long-term Residents Directive will make it easier to acquire the EU long-term residence status by simplifying the admission conditions, for instance by allowing the cumulation of residence periods in different Member States. In addition, the revision will enhance the rights of long-term residents and their family members, including improvements to family reunification and facilitated intra-EU mobility.

Better matching skills and labour market needs

The Commission is proposing to step-up operational cooperation at EU level between Member States as well as with partner countries. Work is already advanced with a number of key initiatives to match labour market and skills needs of Member States and partner countries. Following the launch of Talent Partnerships in June 2021, the Commission is now proposing a number of steps to operationalise them with the aim of agreeing on the first Talent Partnerships by the end of 2022.

The Commission is proposing to establish the first EU-wide platform and matching tool, an EU Talent Pool, to make the EU more attractive for non-EU nationals looking for opportunities and help employers find the talent they need. To address the urgent need to facilitate access to the labour market for new arrivals from Ukraine, the Commission is proposing a pilot initiative that should be up and running by summer 2022.

A forward-looking legal migration policy

Finally, the Commission is exploring further potential avenues for legal migration to the EU in the medium to longer term. The Commission sees the potential for focusing on forward-looking policies around three areas of action: care, youth and innovation. The aim will be to:

    Attract skills and talent in sectors where there are labour shortages and needs, for example in the long-term care sector;
    Create opportunities for young people to explore new countries, to benefit from work and travel; and
    Promote innovation entrepreneurship within the EU and invest in our European tech sovereignty.

Background

Whilst Member States alone decide on the volumes of legal migrants they wish to admit, the EU can support them with practical and operational tools. Over the past two decades, the EU has developed a legal framework largely harmonising Member States' conditions of entry and residence for non-EU nationals. An evaluation of this legal framework in 2019 underlined that more could be done to increase the impact of the EU legal migration framework on the EU's demographic and migration challenges. After a wide public consultation and following two resolutions from the European Parliament in 2021, the Commission was asked to present a set of proposals to facilitate legal migration to the EU with the objective of reducing bureaucracy, strengthening harmonisation, promoting fundamental rights and equal treatment, and preventing labour exploitation.

European Commission 27.4.2022

[Roope]

Frontex on tarkoitus kääntää lähivuosina kasvaessaan toiseen asentoon varmistamaan laittomien siirtolaisten ihmisoikeus päästä Eurooppaan, ja siksi nykyinen Eurooppaa suojelleiden jäsenmaiden tekemiä pushbackejä sietänyt pääjohtaja saa mennä.

EU:n rajavalvontaviraston johtaja eroaa – Frontexin otteet rajoilla ovat keränneet jo pitkään arvostelua

EUROOPAN raja- ja merivartioviraston Frontexin pääjohtaja Fabrico Leggeri eroaa. Pääsyynä ovat Frontexin toimintaan liittyvät lukuisat epäselvyydet.

EU:n petostentorjuntavirasto Olaf aloitti viime vuonna selvityksen rajavalvontaviraston toiminnasta sen jälkeen, kun julkisuuteen tuli paljon todistusaineistoa siitä, että Frontex on ollut tietoinen muun muassa Kreikan rajavalvojien kovista otteista siirtolaisia kohtaan ja jopa yrittänyt peitellä niitä.

Olafin raporttia ei ole julkistettu. Frontexin johtokunta käsitteli asiaa koko perjantaiaamun, ja Leggerin kerrottiin tarjoutuneen itse eroamaan ennen kuin hänet olisi erotettu.

FRONTEXIA on syytetty ihmisoikeusrikkomuksista sillä perusteella, että se on ollut tietoinen siirtolaisten laittomista käännytyksistä, joita paikalliset rajavalvojat ovat tehneet. Paikalliset rajavalvojat ovat esimerkiksi Kreikassa lähettäneet siirtolaisia takaisin Turkkiin.

Turvapaikanhakijoiden pakottaminen pois maasta, englanniksi pushback, on kansainvälisen oikeuden vastaista.

[...]

EU-parlamentti teki Frontexin toimintaan liitetyistä epäilyistä oman raporttinsa vuonna 2021. Siinä Frontexia moitittiin muun muassa siitä, ettei viraston johto ole tarttunut esitettyihin epäselvyyksiin ja tehnyt niistä sisäistä selvitystä.

[...]

Frontexille on vuosien mittaan sälytetty lisää vastuuta EU:n rajaturvallisuudesta, mikä on paisuttanut viraston budjettia ja lisännyt parlamentin ja tilintarkastajien mielenkiintoa viraston toimintaa kohtaan. Vuoden 2015 siirtolaiskriisin jälkeen Frontexia haluttiin vahvistaa vielä lisää.

Viraston aloittaessa budjetti oli 19 miljoonaa euroa. Tälle vuodelle on budjetoitu yli 750 miljoonaa euroa.

Helsingin Sanomat 29.4.2022

Vuoteen 2027 mennessä Frontexin alaisuudessa tulee toimimaan 10 000 omaa rajavartijaa, jotka sijoitetaan sisäänheittäjiksi EU-rajoille.

Edit:
[tweet]1520008038668722178[/tweet]

[Roope]

Taas mennään. Kesä on aina hyvä aika junailla taakanjakohankkeita.

Ranska taivutteli EU-jäsenmaita yhteis­vastuuseen pakolaisten vastaan­ottamisessa – Suomi valmis olemaan mukana

EU-jäsenmaat aikovat tehdä Ranskan johdolla poliittisen sopimuksen pakolaisten sisäisistä siirroista jäsenmaiden välillä, jotta yksittäisiin jäsenmaihin ei kohdistuisi liian suurta painetta.

Kyseinen solidaarisuusmekanismi on osa pitkään jumissa ollutta unionin maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan uudistusta. Komissio esitteli uudistuksen syksyllä 2020, mutta se on edennyt vain osittain.

Nykyisen EU:n puheenjohtajamaan Ranskan ehdotukset ovat esillä EU:n sisäministereiden kokouksessa Luxemburgissa perjantaina. Sisäministeri Krista Mikkonen (vihr) osallistui kokoukseen.

Mikkosen mukaan tarkoitus on tehdä yhteisvastuusta yhteinen poliittinen julistus, johon mahdollisimman moni jäsenmaa sitoutuisi. Sisäisten siirtojen vaihtoehtona olisi taloudellinen tuki niille maille, jotka kantavat suurinta vastuuta pakolaisten vastaanottamisesta.

Yhteisvastuumallin lisäksi tarkastus- ja rekisteritoimia ulkorajoilla yhtenäistetään.

"Suomi on tukenut Ranskan tavoitteita, ja olemme jo aiemmin ottaneet kannan, että haluamme olla mukana yhteisvastuuosiossa", Mikkonen sanoi kokouksen jälkeen.

"Haluamme tukea jäsenmaita, joissa paine on suuri. Se, mitä tämä tarkoittaa konkreettisesti ja mitkä keinot ovat, käymme vielä hallituksen sisällä keskustelun."

[...]

Uutistoimisto AFP:n näkemässä Ranskan ehdotuksessa 10 000 pakolaista jaettaisiin 19 jäsenmaan kesken tai vaihtoehtoisesti etulinjan maille annettaisiin taloudellista tukea. Muun muassa Kreikka, Italia ja Malta ovat maita, joihin pakolaisia tulee paljon.

Tätä mallia kokeiltaisiin ensin 12 kuukautta.

Ranskan sisäministerin Gerald Darmaninin mukaan suuri enemmistö jäsenmaista suhtautuu myönteisesti yhteisvastuuseen, ja noin tusinan verran maita olisi valmis vastaanottamaan pakolaisia toisista jäsenmaista. Näiden maiden joukossa ovat ainakin suurimmat jäsenmaat Saksa ja Ranska.

Solidaarisuusmekanismia vastustavat eniten Unkari, Puola ja Itävalta. Itävallan sisäministeri Gerhard Karner sanoi AFP:lle, että ihmissalakuljettajille ei pidä lähettää väärää signaalia.

[...]

Johanssonin mukaan Ukrainan pakolaistilanne vaikuttaa kaikkiin EU-maihin, mutta muistakin maista tulee apua tarvitsevia ihmisiä. Heidän vastaanottoonsa tarvitaan yhteisvastuuta, Johansson sanoi Luxemburgissa.

Helsingin Sanomat 10.6.2022

Toimittaja Teija Sutinen ei kysy, minkä ongelman ratkaisu on luoda uusi mekanismi, jonka kautta Eurooppaan ilman viisumia pyrkivät ihmiset siirretään EU:n ulkorajamaista muihin EU-maihin. On selvää, että tämä houkuttelisi liikkeelle aina vain enemmän ihmisiä, jotka tietäisivät pääsevänsä näin laillisesti sisään EU-alueelle ja lopulta haluamaansa maahan.

"Yhteisvastuumalli" on sikälikin vinoutunut, että tulijat eivät pyri asumaan Italiaan tai Kreikkaan vaan niiden kautta tiettyihin muihin maihin, jotka houkuttelevat laittomia tulijoita Eurooppaan leväperäisellä maahanmuutto- ja muulla politiikallaan.

[Roope2]

Tuossa taas tulee esiin, että päättäjille ei raha merkitse mitään.  Jos moinen "taakanjako"-periaate jouduttaisiin toteuttamaan, niin kansainvälinen tarjouskilpailu pystyyn, ja halvimman tarjouksen tehnyt majoittaisi, syöttäisi ja juottaisi porukat, koska kysymyshän on pakolaisuudesta, ei siirtolaisuudesta.

[Econ101]

Nimimerkki Roopelle iso käsi, että seuraa tätä taakanjakoon liittyvää EU:n perseilyä. Koska äänestäjät eivät isompana massana priorisoi pakolaispolitiikkaa/siirtolaisasioita, asiaan vihkiytyneet poliitikot saavat häärätä mitä lystää. Punavihervassarit pääsevät toteuttamaan fetissiään kehitysmaamuslimimiesten lukumäärän lisäämisestä.

[Roope]

Kansan Uutiset: Silvia Modig: EU:n on pystyttävä ihmisarvoiseen pakolaispolitiikkaan 17.6.2022

Välimereen hukkuu vuosittain tuhansia ihmisiä heidän pyrkiessään Eurooppaan. Moni vuoden 2015 pakolaiskriisin aikana Eurooppaan pyrkineistä elää edelleen Turkin ja Kreikan pakolaisleireillä.

Vaikea todistaa, etteikö joku vuonna 2015 aikana Eurooppaan pyrkineistä elä edelleen Turkin tai Kreikan pakolaisleireillä, mutta ei ainakaan moni. Vain ani harva vuonna 2015 Kreikkaan tullut on edelleen maassa, ja ylivoimaisesti suurin osa Turkkiin tulleista on asunut pakolaisleireillä korkeintaan ohimennen. Lähes kaikki syyrialaiset asuvat Turkissa normaalisti muun väestön seassa.

Vuonna 2015 pakolaisleirille joutunut taapero on nyt ala-asteikäinen lapsi, joka on asunut suurimman osan elämästään leirillä – todennäköisesti ilman pääsyä kouluun tai terveydenhuoltoon.

Taaperoista puhumalla voi vedota tunteisiin, mutta oikeasti tällaisten tapauksien osuus on mitättömän pieni. Jotkut jättäytyvät Kreikkaan, koska eivät halua enää poistua Euroopasta, vaikka eivät ole oikeutettuja turvapaikkaan.

EU on maksanut Turkille miljardeja euroja voidakseen väistää vastuunsa maailman pakolaiskriisissä. Turkki pitää miljoonia Syyrian sodan pakolaisia maassaan, muttei pysty takaamaan heidän ihmisoikeuksiensa täysimääräistä toteutumista.

Ja siksi EU:n pitäisi taata maailman ihmisten ihmisoikeuksien täysimääräinen toteutuminen?

EU:n yhteisen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan pitäisi perustua ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, mutta näin ei tällä hetkellä ole.

Ukrainan sota on paljastanut pakolaispolitiikassamme piilevän kaksinaismoraalin. Apua on tarjolla, vaan ei kaikille.

Apua on tarjolla, mutta jostain syystä avuksi kelpuutetaan enää vain loppuelämä Euroopassa.

Se hieno tapa, jolla Eurooppa on ottanut vastaan ukrainalaisia pakolaisia, olisi nyt hyvä pohja EU:n yhteiselle turvapaikkapolitiikalle. Taataan ihmisille heti pääsy terveydenhuoltoon ja töihin sekä lapsille kouluun. Sanotaan tervetuloa.

Rajojen avaaminen ja oleskelulupien automaattinen jakaminen olisi kamala pohja EU:n yhteiselle turvapaikkapolitiikalle. Se johtaisi ennennäkemättömään massamaahanmuuttoon, kun jo nyt esimerkiksi puolet afrikkalaisnuorista suunnittelee muuttavansa maasta seuraavien kolmen vuoden aikana. Tällä ei ole mitään tekemistä YK:n pakolaissopimuksen tarkoittaman pakolaisuuden kanssa.

Turkki, Valko-Venäjä ja Venäjä ovat käyttäneet pakolaisia julmasti välineenä hybridioperaatioissa, joissa ihmisiä masinoidaan toisen valtion rajalle. Mahdollisuus siihen, että Venäjä turvautuisi tähän uudestaan, on olemassa.

Parhaiten hybridiuhkaa torjutaan viemällä siltä voima pois. Se tapahtuu luomalla EU:hun yhteinen vastuunjako turvapaikanhakijoista.

Hullua. Vertautuu siihen, että aseella uhkaaminen torjutaan ampumalla itseä ennen kuin kuin uhkaaja ehtii sitä tehdä. Putin ei uskoisi onneaan, kun katselisi EU:n tuhoavan itse itsensä.

Maailmassa on enemmän pakolaisia kuin koskaan, ja ilmastonmuutos vain pahentaa tilannetta.

Siksi yhteinen, ihmisoikeuksiin ja vastuunkantoon perustuva turvapaikkapolitiikka on paitsi velvollisuutemme, myös Suomen ja koko Euroopan etu.

Millähän logiikalla puolen maailman houkutteleminen liikkeelle kohti Eurooppaa olisi peräti Suomen ja koko Euroopan etu edes Modigin mielestä?

[Skeptikko]

Kreikasta turvapaikan jo saaneet vaeltavat sieltä edelleen mm. Saksaan hakemaan uutta turvapaikkaa:

Refugees: EU asylum system fails - German authorities powerless - waz.de
https://www.waz.de/politik/deutschlands-ungeloestes-asyl-dilemma-mit-griechenland-id235774647.html

Thousands of recognized refugees travel independently. German authorities are powerless. The case shows the failure of the EU system.

It's been a year since the then Interior Minister, Horst Seehofer , tried one last time. He wrote a letter to the EU Commission in Brussels - he also put the Greek government in the field of addressees. Seehofer's tone is serious, almost grumpy, one would say undiplomatically.

The CSU politician has seen "for some time the trend" of irregular onward travel by migrants and asylum seekers who had already received protection status in Greece - in order to then apply for asylum again in Germany.

In the letter , which is available to our editors, Seehofer writes how this scam weakens "trust in a functioning common European asylum system". German border police officers have knowledge of an "illegal infrastructure" that promotes the onward journey of recognized asylum seekers from Greece to Germany and other EU countries.

"We have to fight this together," Seehofer says. According to the Ministry of the Interior, it was about 17,000 people who had again submitted an application for protection to the German asylum authorities against applicable laws.
...
The traffic light coalition has set itself the goal of "reducing secondary migration". But as of the end of May, there were no longer 17,000 recognized refugees from Greece who had applied for asylum in Germany . But 48,756, as the Federal Ministry of the Interior reports on request.
...
The case shows how the idea of ​​a common European asylum system has been eroded over the past few years. How states fail in caring for and accommodating people, or don't even make an effort. And how others have to shoulder the burden – without wanting to.
...
And Germany helped too. After the fire in the Moria camp on Lesbos, the federal government said it had taken 1,719 people from Greece in a special contingent since late summer 2020 and flew them to Germany. These included underage refugees , but above all more than 1,500 asylum seekers who had already been recognized in Greece.
...
And the criticism of the federal government is growing. "Secondary migration from Greece is a very serious problem in asylum policy. But the traffic light government is doing absolutely nothing to prevent entry and the actually inadmissible, double application for asylum in Germany," says the interior expert of the Union faction in the Bundestag, Alexander Throm (CDU).
...
SPD expert Castellucci sees an opportunity in an alliance of willing states in Europe, such as the traffic light coalition is striving for together with France. It is an initiative of the nation states.
...
According to the federal government , the once inhumanely overcrowded refugee camps on the Greek islands are now emptying. Two years ago there were still tens of thousands of people living in tents, wooden shacks and containers on a hill on Lesvos . Currently there are just 2000. They are spread across all the Greek islands in the East Aegean.

[L. Brander]

Kreikasta turvapaikan jo saaneet vaeltavat sieltä edelleen mm. Saksaan hakemaan uutta turvapaikkaa:

Refugees: EU asylum system fails - German authorities powerless - waz.de
https://www.waz.de/politik/deutschlands-ungeloestes-asyl-dilemma-mit-griechenland-id235774647.html

Seehofer on surullinen hahmo Saksan ja Euroopan historiassa. Paljon puhetta, muka yrittämistä ja hyvin vähän tekoja. Ei se muuta yrittänyt kirjeelläänkään kuin näyttää siltä, että olisi muka tehnyt jotain ennen lähtöään.

Tuo touhu ei lopu, ellei yksinkertaisesti tehdä selväksi, että mahdollisuuksia jäädä ei ole. Kaikki tällaiset 90 päivän palloilut pitkin Eurooppaa, yleinen haluttomuus palautuksiin ja tarkkuuden puute asiakirjojen myöntämisessä ja tarkastamisessa ovat vetotekijöitä. Tietoisia sellaisia. Kaikki tämä on tehty mahdolliseksi tahallaan.

Laut EU-Recht dürfen sie für 90 Tage in einen anderen EU-Staat im Schengenraum reisen

Das Problem für die Bundespolizei an der Grenze und für die Bundesregierung in Berlin: Sie können nicht mal sonderlich viel tun. Es ist das Dilemma der EU-Regularien – und die deutschen Behörden müssen mehr oder weniger machtlos der irregulären Sekundärmigration zuschauen.

Denn die anerkannten Flüchtlinge aus Griechenland kommen erstmal ganz legal. Laut EU-Recht dürfen sie für 90 Tage in einen anderen EU-Staat im Schengenraum reisen. Die entsprechenden Reisedokumente können sie bei den nationalen Behörden vor Ort beantragen – in diesem Fall: in Griechenland. Und dort stellt man die Unterlagen fleißig aus, eben auch, weil es dem Recht entspricht, jedenfalls formell. Für die Afghanen, Iraker oder Syrer ist Weg nach Deutschland dann einfach, per Flixbus oder Flieger.

Was nicht legal ist: Dass die anerkannten Geflüchteten während ihrer Zeit in Deutschland noch einmal beim Bundesamt für Migration und Flüchtlinge (Bamf) Asyl beantragen. Doppelt Flüchtlingsschutz suchen – das verstößt gegen EU-Recht. Nur: Den illegalen Zweck der Reise können die Grenzbeamten an deutschen Flughäfen kaum belegen – und müssen die Menschen wie Touristen passieren lassen.

https://www.waz.de/politik/deutschlands-ungeloestes-asyl-dilemma-mit-griechenland-id235774647.html

[Roope]

Kreikasta turvapaikan jo saaneet vaeltavat sieltä edelleen mm. Saksaan hakemaan uutta turvapaikkaa:

The case shows how the idea of ​​a common European asylum system has been eroded over the past few years. How states fail in caring for and accommodating people, or don't even make an effort. And how others have to shoulder the burden – without wanting to.

Tässähän ei ole mitään uutta, mistä voisi pettyä tai yllättyä.

Kreikka kuten Italia ja Espanjakin ovat harjoittaneet tällaista vastuutonta politiikkaa jo vuosikymmenet. Vuoden 2015 eurooppalainen kriisi oli seurausta juuri siitä, että Kreikka päätti auttaa tulijat syvemmälle Eurooppaan sen sijaan että olisi pamputtanut rajalla vanhaan tyyliinsä. Julkisuudessa tapahtunut esitetään niin, että Kreikka oli voimaton, kun tulijoita oli liikaa, mutta oikeasti Kreikka ei rekisteröinyt vuonna 2015 yhteensäkään kuin noin 10 000 tulijaa ja nekin vastentahtoisesti. Vuoden 2015 laajamittainen maahantulo olisi ollut alussa helposti estettävissä tai ainakin rajoitettavissa, mutta Kreikka eskaloi tilanteen eurooppalaiseksi kriisiksi omalla politiikallaan.

EU:n yhteinen turvapaikkajärjestelmä pakollisine taakanjakoineen taas ei olisi minkäänlainen ratkaisu mihinkään ongelmaan vaan vain historiallinen vetotekijä, joka houkuttelisi miljoonat ihmiset liikkeelle ja suistaisi Euroopan pysyvään, yhä pahenevaan kriisiin.

[ikuturso]

Tässähän ei ole mitään uutta, mistä voisi pettyä tai yllättyä.

Kreikka kuten Italia ja Espanjakin ovat harjoittaneet tällaista vastuutonta politiikkaa jo vuosikymmenet. Vuoden 2015 eurooppalainen kriisi oli seurausta juuri siitä, että Kreikka päätti auttaa tulijat syvemmälle Eurooppaan sen sijaan että olisi pamputtanut rajalla vanhaan tyyliinsä. Julkisuudessa tapahtunut esitetään niin, että Kreikka oli voimaton, kun tulijoita oli liikaa, mutta oikeasti Kreikka ei rekisteröinyt vuonna 2015 yhteensäkään kuin noin 10 000 tulijaa ja nekin vastentahtoisesti. Vuoden 2015 laajamittainen maahantulo olisi ollut alussa helposti estettävissä tai ainakin rajoitettavissa, mutta Kreikka eskaloi tilanteen eurooppalaiseksi kriisiksi omalla politiikallaan.

EU:n yhteinen turvapaikkajärjestelmä pakollisine taakanjakoineen taas ei olisi minkäänlainen ratkaisu mihinkään ongelmaan vaan vain historiallinen vetotekijä, joka houkuttelisi miljoonat ihmiset liikkeelle ja suistaisi Euroopan pysyvään, yhä pahenevaan kriisiin.

Eikö Kreikka rekisteröi tulijoita ollenkaan, vai jättääkö vain laittamatta sormenjäljet EU-järjestelmään, jolloin kun Ahmed muuttuu Mehmediksi uusi asyylilomake menee rajan takana taas läpi?

-i-

[Lalli IsoTalo]

Hyvä juttu Kansalaisessa, paljon asiaa Orbailta. Lue koko juttu.

Viktor Orbán: "Länsimaisesta hulluudesta ei koskaan tule enemmistön mielipidettä tässä osassa maailmaa"
25.7.2022 | Nina Metsälä
...
Pakotettu siirtolaisuus

Pääministerin mielestä Bryssel yhdessä George Sorosin verkoston kanssa haluaa pakottaa Unkarin pakolaisuuteen. Viitaten joihinkin Unkaria vastaan nostettuihin oikeusvaltiomenettelyihin hän sanoi:

"Meidät on viety oikeuteen ja tuomittu. Ja jos Ukrainan pakolaiskriisiä ei olisi ollut, he olisivat alkaneet panna tuomiota täytäntöön. Nyt he ovat siirtäneet sen syrjään. He eivät ole poistaneet sitä esityslistalta, vaan ovat vain siirtäneet sen syrjään".

Hän kutsui "internationalistisen vasemmiston ideologiseksi irvokkuudeksi sitä, kun he yrittävät väittää, että Eurooppa on luonnostaan sekarotuinen. Se on historiallinen ja semanttinen petos.

Euroopassa asuvat kansat liikkuvat ja tekevät työtä, mutta he eivät ole sekarotuisia. Olemme halukkaita sekoittumaan toisiimme, mutta emme ole halukkaita tulemaan sekarotuisiksi", Orbán sanoi.

Hänen mukaansa islamilainen sivilisaatio, joka on vähitellen siirtymässä kohti Eurooppaa on nykyään ymmärtänyt, että Unkari ei tule olemaan sen laajentumisen käynnistysalusta Euroopassa. Se perustuu unkarilaiseen perinteeseen, jonka mukaan Unkari on aiemmin taistellut islamilaista Ottomaanien valtakuntaa vastaan.

[KTM]

Turvapaikanhakijoiden tilanne Hollannissa on hälyttävä – vauva kuoli huonoissa oloissa

Hollannissa Ter Apelin vastaanottokeskuksessa olosuhteet ovat surkeat. Ihmiset nukkuvat taivasalla.

Tavallisesti lääkärit ilman rajoja-järjestö toimii sota- ja kriisialueilla, mutta nyt heidät on lähetetty auttamaan vastaanottokeskuksen katastrofaalista tilannetta.

Asiasta uutisoi The Guardian.

Vauva kuoli liikuntahallissa, joka on otettu väliaikaiseen käyttöön ihmisten sijoittamiseen, sillä keskuksen päätiloihin ei mahdu enempää väkeä.

Ne ihmiset, jotka eivät mahdu sisätiloihin joutuvat viettämään yönsä ja aikansa ulkona.

Telttojen pystyttäminen on kielletty, sillä se estää turvakameroiden näkyvyyden.

Keskiviikkona yli 700 ihmistä nukkui ulkona.

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/b7739aba-6920-49ec-8204-e8a348970d65

Tämä ulos mahoittaminen ilman telttoja pitäisi ottaa standardikäytännöksi kaikkialla EU:n alueella. Se varmaan hillitsisi niiden halua vaeltaa tänne pohjoiseen.

[artti]

Ennen nykyistä tilannetta minulla oli hitusen uskoa ja toivoa maailman johtajien kykyyn johtaa ihmiskuntaa vuosisadan haasteissa järjestäytyneesti ja yhteistyössä. Nähtyäni Kremlin hyökkäyksen Ukrainaan tajusin, että ihmiskunta kohtaa vuosisadan haasteet sotien merkeissä.

Ensin taustoittava osuus.

Metallien, maaöljyn, maakaasun ja kivihiilen viennistä riippuvaisten kleptokratioiden romahdus metallikaivosten tyhjentyessä ja maaöljyn, maakaasun ja kivihiilen ehtyessä ja vientitulojen kadotessa, ja samaan aikaan lännen saadessa käyttöön fuusioreaktorit ja aurinkokunnan resurssit: on yhtälö, joka johtaa siihen, että ihmiset pyrkivät muuttamaan vauraaseen länteen anarkioiksi muuttuneista kleptokratioista.

Ja mitä pyrin sanomaan.

Kun vuosisadan haasteita katsoo niin on selvää, että vuosisadan haasteiden konkretisoituminen nostaa maahanmuuttokriittiset valtaan kaikkialla planeetalla. Vuosisata näyttää siltä, että on muodostumassa edellytykset sille, että maahanmuuttokriittiset nousevat valtaan kaikkialla planeetalla siksi, että kaikkialla on muodostumassa tarve erotella kantaväestö ja ulkopuoliset toisistaan siksi, että kantaväestön olosuhteet vaikeutuvat kaikkialla, joka heikentää kantaväestön kykyä sietää ulkopuolisten läsnäoloa kansallisvaltion alueella.

Tällä hetkellä monista samaan aikaan vaikuttavista tekijöistä johtuen maailmantalous heikkenee ja työttömyys kasvaa, joka johtaa siihen, että kansallisvaltioiden kantaväestön pyrkimykset poistaa ulkopuoliset kansallisvaltion alueelta voimistuvat. Kantaväestö näkee, että ulkopuolisilla ei ole oikeutta viedä kantaväestön työpaikkoja kantaväestön hallitseman kansallisvaltion alueella.

Lännen kansallisvaltioita hallitsevien perinteisten puolueiden poliitikot joutuvat taistelemaan kansainvaelluksista johtuvaa väestönvaihtoa vastaan, jotta lännen maahanmuuttokriittiset eivät käyttäisi perinteisten hallitsevien puolueiden heikkoutta väestönvaihdon edessä perinteisten hallitsevien puolueiden syrjäyttämiseen parlamenttivaaleissa.

[Roope]

Turvapaikkamaahanmuutolla rahastavat järjestöt kuten Pakolaisneuvonta ja Yoga and Sport With Refugees ovat älähtäneet ehdotuksesta, että EU saattaisi vastata Venäjän hybridiuhkaan lievälläkään järjenkäytöllä. Sellainen olisi nimittäin uhka CEAS:ille.

Kansalaisjärjestöt vetoavat jäsenvaltioihin: muuttoliikkeeseen ja turvapaikanhakuun liittyviä välineellistämistilanteita koskevan asetuksen hyväksyminen on kuolinisku yhteiselle eurooppalaiselle turvapaikkajärjestelmälle

Joulukuussa 2021 Euroopan komissio esitteli ehdotuksen asetuksesta, joka koskee muuttoliikkeeseen ja turvapaikanhakuun liittyviä välineellistämistilanteita. Ehdotuksessa esitellään mekanismi, jolla jäsenvaltioiden sallitaan poikkeavan niille EU:n turvapaikkasääntelyssä asetetuista velvoitteista tilanteissa, joissa on kyse muuttoliikkeen "välineellistämisestä". Mekanismi olisi pysyvästi jäsenvaltioiden käytettävissä, ja valtiot voisivat ottaa sen käyttöön moninaisissa tilanteissa. Käytännössä siis jäsenvaltiot voisivat sen nojalla halutessaan poiketa velvollisuuksiensa noudattamisesta.

Käsityksemme mukaan jäsenvaltioiden keskuudessa tuetaan laajasti asetusehdotusta ja puheenjohtajamaa Tšekin tavoitteena on saada vahvistettua yhteinen kanta asiasta joulukuuhun mennessä. Tämä tekisi ehdotuksesta yhden nopeimmin Euroopan unionin neuvostossa käsitellyistä turvapaikka-asioihin liittyvistä säännös säännöksistä. Ehdotus sallii jäsenvaltioiden poikkeavan vuonna 2016 esitetystä turvapaikkamenettelyasetuksesta, vuonna 2020 esitetystä muutetusta turvapaikkamenettelyasetuksesta, vuonna 2016 ehdotetusta uudelleenlaaditusta vastaanottodirektiivistä ja vuonna 2018 ehdotetusta uudelleenlaaditusta paluudirektiivistä. Poikkeukset ovat olennaisia ja merkittäviä ja ne vaikuttavat huomattavasti kansainvälistä suojelua hakevien ihmisten oikeuksiin.

Allekirjoittaneet kansalaisjärjestöt vastustavat vahvasti välineellistämisen käsitteen käyttöönottoa ja sen sisällyttämistä EU-oikeuteen. Lisäksi vastustamme seuraavista syistä EU-oikeuden uudistuksia, joiden nojalla EU-oikeudesta voitaisiin laaja-alaisesti poiketa:

*    Ehdotuksen epäsuhtaisuus: esitetyn ehdotuksen vaikutuspiirissä oleville ihmisille aiheutuvat perus- ja ihmisoikeuksien rajoitukset ovat niin mittavat, että voidaan epäillä ehdotuksessa esitettyjen keinojen välttämättömyyttä ja suhteellisuutta. Kyseenalaistamme sen, että kolmansien valtioiden ihmisiä, mukaan lukien kansainvälistä suojelua hakevia, hyväksikäyttäviin toimiin, joiden tavoitteena on aiheuttaa epävakautta EU:ssa, vastattaisiin aiheuttamalla merkittävää haittaa näiden ihmisten oikeuksille muun muassa heikentämällä turvapaikkamenettelyn tasoa ja vaikeuttamalla kansainvälisen suojelun hakemista Euroopasta.

*    Ehdotuksen epätarkoituksenmukaisuus: pysyvä mahdollisuus poikkeuksiin veisi pohjan Euroopan yhteiseltä turvapaikkajärjestelmältä ja erityisesti sen yhtenäisyydeltä. Kuten EUT on varoittanut liittyen artiklan 78(3) väärinkäyttämiseen, uudistukset luovat riskin mielivaltaisuudesta, kun jäsenvaltiot soveltavat erilaisia standardeja ja ovat Euroopan yhteisessä turvapaikkajärjestelmässä mukana mielensä mukaisesti. EU-standardien noudattamatta jättäminen on jo nyt erittäin yleistä, ja jäsenvaltiot tulevat jatkossa vetoamaan "välineellistämiseen" oikeutuksena sääntöjen noudattamatta jättämiselle.

*    Ehdotuksen tarpeettomuus: tämän hetkinen oikeudellinen kehys antaa jo nyt jäsenvaltioille joustavuutta reagoida muuttuviin olosuhteisiin rajoillaan, mukaan lukien mahdollisuuden poikkeuksiin, vaikkakin tiukasti sopimusten ja oikeuskäytännön rajoittamana. Joissakin olosuhteissa jäsenvaltiot voivat määrittää, missä turvapaikkahakemukset on jätettävä, pidentää määräaikaa turvapaikkahakemusten jättämiselle ja asettaa vastaanotto-olosuhteille alemmat vaatimukset.

*    Ehdotuksen harhaanjohtavuus: Valtiot hyväksikäyttävät jatkuvasti pakon edessä asuinseuduiltaan lähtemään joutuneita ihmisiä. Sitä on tapahtunut kautta historian ja se jatkuu vieläkin, vaikuttaen yksittäisiin jäsenvaltioihin, EU:hun kollektiivisesti, ja moniin muihin valtioihin ympäri maailmaa. Ei ole olemassa loogista syytä vaatimukselle erillisen turvapaikkajärjestelmän luomiseksi pakenemaan joutuneiden ihmisten hyväksikäyttämisen vuoksi. Kolmansien maiden hallitusten toimiin EU:n horjuttamiseksi tulisi vastata kyseisiin hallituksiin suunnatuin poliittisin toimenpitein sen sijaan, että niitä suunnataan suojelua hakeviin ihmisiin, jotka ovat itse kyseisten hallitusten toimien uhreja.

*    Ehdotuksen epäoikeudenmukaisuus (hakijoita ja tiettyjä jäsenvaltioita kohtaan): Merkittävät erot oikeudellisten velvoitteiden noudattamisessa turvapaikka-asioissa aiheuttavat sen, että turvapaikkaa hakevia kohdellaan epäyhtenäisesti riippuen heidän saapumistavastaan. Se lisää myös lakia noudattavien jäsenvaltioiden vastuita. Järjestelmä, jossa jotkin jäsenvaltiot usein poikkeavat ja soveltavat siten alempia vaatimuksia väittäen kohtaavansa välineellistämistä, vaikuttaa todennäköisesti niihin jäsenvaltioihin, jotka edelleen soveltavat korkeampia standardeja, koska EU:n ja kansainvälisen oikeuden noudattamatta jättäminen aiheuttaa "työntötekijän" kohti säännöksiä noudattavia jäsenvaltioita.

Lisäksi on olemassa riski, että nämä uudistukset haittaavat EU lainsäädännön kunnioittamista kokonaisuudessaan. Poikkeamisen sallivan mallin käyttöönotto laajasti eri olosuhteissa (useimmiten EU:n rajoilla) voi asettaa ennakkotapauksen, varsinkin oikeusvaltio- ja laillisuusperiaatteen paraikaa kohdatessa haasteita eri puolilla Eurooppaa. Ei ole mitään näyttöä siitä, että poikkeamisen mahdollistava sääntely rohkaisisi EU:n turvapaikkalainsäädännön parempaan täytäntöönpanoon tai noudattamiseen yleisesti ottaen.

Lopuksi mainittavan arvoista on, että oikeudellinen kehys, joka sallii valtioiden välineellistämistilanteissa (joka ilmiönä on erittäin tavallinen) alentaa turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten kohtelua koskevia standardeja, johtaa todennäköisesti sen jäljittelyyn muualla maailmassa, heikentäen maailmanlaajuista suojelujärjestelmää.

Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän parantamisesta kiinnostuneiden jäsenvaltioiden tulisi keskittyä sopimaan uudistuksista, jotka tukevat turvapaikkajärjestelmien tehokasta toimintaa ja jotka suojaavat oikeuksia, lisäävät velvoitteiden noudattamista sekä jäsenvaltioiden välistä luottamusta tällä ristiriitaisella politiikan alalla. Välineellistämistä koskevan asetuksen hyväksymisellä on päinvastainen vaikutus, ja se hajottaa kansainvälisen suojelun järjestelmää Euroopassa antamalla jäsenvaltioille mahdollisuuden poiketa yhteisestä eurooppalaisesta turvapaikkajärjestelmästä.

Alkuperäinen kannanotto ja sen allekirjoittajat ECREn sivuilla: https://ecre.org/joint-statement-ngos-call-on-member-states-agreeing-on-the-instrumentalisation-regulation-will-be-the-final-blow-to-a-common-european-asylum-system-ceas-in-europe/

Pakolaisneuvonta 8.9.2022

En muista, olenko joskus tutustunut tuohon EU-ehdotukseen, mutta pidän selvänä, että se on yhtä tyhjän kanssa. Jos esimerkiksi pushbackit oltaisiin virallisesti hyväksymässä edes laajamittaisen välineellistetyn maahantulon kaltaisissa poikkeustapauksissa, siitä olisi noussut paljon suurempi meteli jo ajat sitten.

[edb]

EU on lanseeraamassa ulkorajoilleen biometrisiin tunnisteisiin perustuvaa Shengenin ulkopuolisten matkustajien seurantajärjestelmää nimeltä Entry-Exit System (EES). Frontex järjestää Rotterdamissa lokakuun 18.–19. konferenssin, jossa käsitellään EES:ää meriliikenteen kannalta.

Tapahtumaa voi seurata verkossa videostreamin välityksellä.

Päätellen siitä, että suvaitsevais-tiedostavissa piireissä on noustu vastarintaan, järjestelmästä voi mahdollisesti seurata jotain hyvääkin, eikä pelkästään massiivista rahanmenoa kuten aina EU-hankkiden ollessa kysymyksessä. Toistaiseksi siihen on saatu upotettua 516 159 367 euroa ja 12 senttiä.

Rotterdam hosts Frontex conference on virtual wall

On 18 and 19 October 2022 the Royal Marechaussee, the Dutch military police, will host a Conference on the Entry/Exit System in the Maritime Domain for EU border guard agency Frontex in Rotterdam. The conference will bring Frontex staff, staff of border and port authorities from EU member states and representatives from selected companies and cruise-ship associations together to discuss the implementation of the Entry/Exit System (EES), a biometrics based database, at maritime border crossing points. The EES is part of a network of (biometrics) databases, with the aim to create a 'virtual wall' to keep or get migrants out of the EU. These virtual walls connect with the whole system of border walls, border militarisation, border externalisation, detention and deportations the EU has deployed in building Fortress Europe. It is also another profit opportunity for the military and security industry.
...
The EES is part of a series of (biometrics) databases and border control systems, aimed at building a network of 'virtual walls' at and beyond the external borders of the EU. Part of this process is connecting the various systems – making them interoperable – to essentially create one centralized database with personal data, biometric features, visa status, information on (cross-border) movements and so on, accessible by police, border and migration authorities.

One of the consequences of this network is the creation of an 'apartheid' regime: EU citizens and wanted travellers have to get across the borders as quickly and as smoothly as possible, while potential 'unwanted' migrants have to be detected, controlled and refused. There are many concerns about the racist foundations of such a system, not in the least because of racial bias both on personal and technological level and the risks of ethnic profiling.
...
https://stopwapenhandel.org/rotterdam-hosts-frontex-conference-on-virtual-wall/

Sama uutinen Abolish Frontexin sivuilla.

[Roope]

Kun turvapaikkapolitiikka ei tyydytä, vastuu vieritetään juridiikan harteille 

EU:n turvapaikkajärjestelmää kritisoidaan usein vanhentuneeksi. Suurin ongelma ei ole säädöksissä tai niiden tulkinnassa vaan siinä, etteivät jäsenmaat pääse poliittiseen yhteisymmärrykseen, sanoo tutkija Milka Sormunen.

Helsingin yliopisto 25.10.2022

Juuri päinvastoin. Poliittisella yhteisymmärryksellä ei olisi niin väliä, mikäli säädökset ja niiden tulkinnat eivät pakottaisi yksittäisiä maita kärsimään haittamaahanmuutosta, jos muut haluavat niin tehdä.

Vastaako EU:n turvapaikkajärjestelmä enää nykypäivän realiteetteja? Viime vuosina usein toistuneen kritiikin mukaan EU:n turvapaikkajärjestelmä ja siihen liittyvät sopimukset ovat vanhentuneet, ja niitä pitäisi päivittää vastaamaan tämän päivän olosuhteita ja vaatimuksia.

Valtiosääntöoikeuteen ja eurooppaoikeuteen erikoistunut tutkijatohtori Milka Sormunen kiinnitti ilmiöön huomiota, kun presidentti Sauli Niinistö pohti ulkopoliittisessa linjapuheessaan elokuussa 2021 vanhojen sopimusten soveltuvuutta nykypäivän olosuhteisiin. Niinistö kyseenalaisti EU:n kykyä pitää kiinni kunnianhimoisista periaatteistaan muuttoliikkeen paineen alla. Sormunen huomasi, että vastaavaa kritiikkiä esiintyy muissakin EU-maissa, ja halusi tutkia tarkemmin "vanhentumiskritiikiksi" kutsumaansa ilmiötä.

­– Lähtökohtanani oli tutkia, mitä vanhentumisella tarkoitetaan. Huomasin, että vanhentumiskritiikki on usein aika epämääräistä ja kritiikissä harvemmin määritellään, mitä tarkalleen kritisoidaan tai mitä johtopäätöksiä sen perusteella tulisi tehdä, Sormunen sanoo.

Niinistön puheet ovat toki aina epämääräisiä, mutta muun muassa vuoden 2015 eurooppalaisen vaelluksen mahdollistaneen EU:n turvapaikkapolitiikan viat ovat ilmeisiä. Vaelluksen ja turvapaikkashoppailun ei pitäisi olla mahdollista.

EU:n turvapaikkajärjestelmässä on ilman muuta puutteita, Milka Sormunen sanoo. Niistä selkein ja akuuteimmin korjausta vaativa on Dublin-mekanismi, jonka mukaan turvapaikkahakemus on käsiteltävä siinä maassa, jossa hakemus on ensimmäisenä tehty. Tämän seurauksena EU:n rajavaltiot ja suosituimmat kohdemaat kuormittuvat paljon muita maita enemmän.

EU:n rajavaltiot nimenomaan eivät kuormitu muita maita enemmän, koska ne päästävät laittomat siirtolaiset kulkemaan maan kautta muualle Eurooppaan tai myöntävät helpon oleskeluluvan, joka ei oikeuta sosiaaliturvaan mutta kylläkin toiseen maahan siirtymiseen. Rajojen vuotaminen houkuttelee yhä enemmän ihmisiä liikkeelle kohti kohdemaita, kun laitonta kulkua ei estetä etelän rajavaltioissa.

Mekanismin uudistamiseen ei ole olemassa minkäänlaisia juridisia esteitä – poliittisia sitäkin enemmän. EU-komissio on esitellyt konkreettisia parannusehdotuksia, joista ehkä keskeisimpänä vuoden 2020 ehdotus uudeksi yhteisvastuumekanismiksi, mutta poliittista tahtoa epäkohtien korjaamiseen ei ole löytynyt. Esimerkiksi Puola ja Unkari ovat jarruttaneet esityksiä tasaisemmasta vastuunjaosta.

EU-komissio ei ole esittänyt parannusehdotuksia vaan kauhuskenaarion, jossa kaikki EU-rajoille tulevat lennätettäisiin kiintiöiden mukaan ympäri EU-maita, jotka pakotettaisiin vastaanottoon. Sen jälkeen ulkorajamailla ei olisi enää edes nykyisenlaista insentiiviä estää laitonta tuloa, joten EU-alueelle olisi vapaa pääsy.

Puola ja Unkari ovat sitä paitsi kyllä suostuneet vastuunjakoon, kunhan se on taloudellista, eikä tarkoita muihin maihin tulleiden turvapaikanhakijoiden tai vaikeasti käännytettävien pakollista vastaanottoa, jota EU:n komissio ajaa.

EU:n jäsenvaltiot ovat varsin yksimielisiä siitä, että turvapaikkajärjestelmä kaipaa uudistusta, mutta mailla on hyvinkin erilaisia toiveita siitä, mihin suuntaan järjestelmää pitäisi kehittää. EU on turvapaikkapolitiikassaan pyrkinyt siihen, että kaikkien päätösten tulee olla yksimielisiä, mikä usein johtaa siihen, että lopputulema on laiha kompromissi.

– Määräenemmistöä ei haluta käyttää päätöksissä, koska aihe on poliittisesti niin herkkä. Määräenemmistöpäätöksissä riskinä voi olla, että kaikki jäsenvaltiot eivät halua sitoutua niihin.

Kuitenkin ollaan matkalla määräenemmistön käyttöön, koska niihin liitettävä massiivinen taloudellinen uhka on ainoa keino pakottaa Puolan ja Unkarin kaltaiset Eurooppaa puolustavat maat ottamaan käyttöön pakkokiintiöt.

EU:n oma turvapaikkalainsäädäntö pohjaa YK:n pakolaissopimukseen sekä ihmisoikeussopimuksiin. Nämä sopimukset määrittävät pitkälti EU:n liikkumavaran. Ne myös nivoutuvat yhteen, eikä käytäntöjä ole mahdollista muuttaa ratkaisevasti yhtä sopimusta muuttamalla. Esimerkiksi palautuskiellosta ei ole mahdollista irtautua, koska se sisältyy niin moneen sopimukseen.

Sopimusten tulkinnoissa on liikkumavaraa vaikka kuinka paljon. Esimerkiksi palautuskieltoa voisi soveltaa niin, että Eurooppaan päässeet turvapaikanhakijat sijoitettaisiin automaattisesti turvallisiin maihin Euroopan ulkopuolella. Ei ole ihmisoikeus muuttaa Eurooppaan.

YK:n pakolaissopimus on vuodelta 1951, eli se on saavuttanut eläkeiän. Sormusen mukaan sopimus on kuitenkin ikääntynyt arvokkaasti ja on varsin käyttökelpoinen nykypäivän olosuhteissa. Väitteet, ettei se soveltuisi laajamittaiseen pakolaisuuteen, ovat historiattomia.

– Sopimus on tehty vastaamaan toisen maailmansodan jälkeiseen pakolaisuuteen, jolloin Euroopassa oli miljoonia pakolaisia. Sopimus on nimenomaan laadittu laajamittaista pakolaisuutta ajatellen, ja se on muotoiltu eurooppalaisista lähtökohdista.

YK:n pakolaissopimus on vanhentunut kelvottomaksi pitkälti Sormusen mainitsemista syistä. Sopimusta ei koskaan ajateltu Eurooppaan suuntautuvan maanosien välisen massasiirtolaisuuden mahdollistajaksi, jollaiseksi se on muuttunut. Etenkin Välimeren liikenteessä on selvää, kuinka kaukana nykyinen ihmissalakuljettajien mahdollistama muuttoliike on alkuperäisen pakolaissopimuksen tarkoittamasta pakolaisuudesta.

Toki tässäkin sopimuksessa on puutteensa. Esimerkiksi sopimuksessa keskeinen vainon käsite soveltuu varsin huonosti ilmastonmuutoksen aiheuttamaan siirtolaisuuteen. Päivitykset pakolaissopimukseen ovat joka tapauksessa hyvin epätodennäköisiä; edes EU-maat eivät keskenään pääse yhteisymmärrykseen turvapaikkapolitiikasta, ja sovun saavuttaminen koko maailman mittakaavassa nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä on vielä monin verroin hankalampaa.

Sehän tästä puuttuisikin, että YK:n pakolaissopimusta laajennettaisiin "ilmastopakolaisuuteen", joka on vielä epämääräisempi käsite on kuin vaino ja pakolaisuus.

Ajatus siitä, että poliittiset vaikeudet EU:n sisällä voisi ratkaista päivittämällä lainsäädäntöä on Sormusen mukaan nurinkurinen, sillä lainsäädäntöä ei uudisteta ilman poliittista yhteisymmärrystä.

– Keskustelussa kritiikki kohdistuu usein turvapaikkalainsäädäntöön tai sopimuksiin ja jättää huomiotta poliittisen puolen, vaikka turvapaikkapolitiikka on nimenomaisesti politiikkaa.

On huonompaa ja parempaa maahanmuuttolainsäädäntöä, ja jotenkin EU:ssa ollaan erimielisyyksistä huolimatta päätymässä aina vain huonompaan suuntaa. Tämä on mystistä, kun EU:n komission esitykset ovat huonoja ja vaarallisia kaikkien EU-maiden kannalta. Vuoden 2015 kriisistä ei opittu mitään, vaan sitä ollaan tietoisesti luomassa uudestaan vielä pahempana versiona.

Kun EU on kompastellut sisäisesti poliittisen yhteisymmärryksen puuttuessa, turvapaikkapolitiikan fokus on siirtynyt muuttoliikkeen kontrolloimiseen. Unioni on viime vuosien aikana pyrkinyt vaikeuttamaan pääsyä turvapaikkajärjestelmän piiriin erilaisin keinoin. Päästyään EU:n rajoille turvapaikanhakija saa tietyt oikeudet, joiden aktivoitumista EU on pyrkinyt välttämään vaikeuttamalla pääsyä turvapaikkaprosessiin.

Tätä linjaa EU on oikeuttanut ulospäin muun muassa esittämällä pakolaisuuden turvallisuusuhkana, poikkeuksena, joka oikeuttaa poikkeukselliset toimet.

Käytännössä linjaa on toteutettu paitsi kiristämällä rajapolitiikkaa myös solmimalla palautussopimuksia ja epävirallisia palautusjärjestelyitä EU:n ulkopuolisten maiden kanssa. Esimerkiksi Turkin kanssa on tehty järjestely, jossa Turkki sitoutuu korvausta vastaan estämään turvaa hakevien liikkumisen Eurooppaan.

EU on päinvastoin kieltäytynyt myöntämästä maahanmuuttoa turvallisuusuhaksi, joka se on.

Turkin kanssa vuoden 2016 alussa tehty sopimus on ollut ainoa yritys hillitä tuloa, mutta sopimushan ei ole toiminut luvatulla tavalla, kun Kreikkaan tulevia ei käännytetäkään Turkkiin, eikä Turkki vartioi rajojaan kunnolla. Sen sijaan Turkista on lennätetty sopimuksen nojalla tuhansia syyrialaisia Eurooppaan.

– Kun EU on omissa sopimuksissaan sitoutunut noudattamaan pakolaissopimuksen ja ihmisoikeussopimusten säännöksiä, niin näen varsin ongelmallisena, jos käytännössä tehdäänkin muuta, Sormunen sanoo.

Toimintatapa ei ole kyseenalainen ainoastaan periaatteellisesti, vaan toimimalla näin EU on tullut luoneeksi työkalun, jonka avulla EU:n ulkopuoliset maat voivat painostaa unionia.

– Kun EU ryhtyy kaupankäyntiin ja esittää siirtolaisuuden uhkana, se paljastaa samalla oman haavoittuvuutensa. Näin ollen unionin ulkopuoliset maat, esimerkiksi Turkki, tietävät, millä painostaa.

EU:n haavoittuvuus ei tietenkään tule uhkan toteamisesta vaan hirttäytymisestä vain Euroopassa noudatettaviin ääriliberaaleihin ihmisoikeustulkintoihin, jotka sallivat vapaan pääsyn Eurooppaan jopa hybridiuhkatilanteessa.

Pahin esimerkki tästä on Suomen hallitus, joka on uhoten viestinyt Venäjän suuntaan, että itärajaa ei tulla sulkemaan missään tilanteessa.



On näköjään jopa tutkijatohtoreille ylivoimaista avata kaikkien arvioitavaksi, mitä tavoitteita EU:n turvapaikkapolitiikalle pitäisi asettaa.

Jos turvapaikkapolitiikan perustaksi otetaan yksisilmäisesti ulkoeurooppalaisten ihmisoikeudet, jossa tärkeintä on helppo Eurooppaan pääsy ja tänne jääminen, sillä on traagiset seuraukset eurooppalaisille, eikä silloin auteta vainottuja vaan paremman elämän tavoittelijoita.

Jos taas halutaan suojella vainoa pakenevia ihmisiä, mutta samalla pidetään Euroopan tulevaisuutta missään arvossa ja kohdistetaan rajallinen apu oikeille ihmisille mahdollisimman tehokkaasti, aivan ilmiselvä valinta on suojella ulkoeurooppalaisia ihmisiä vain Euroopan ulkopuolella.

Kuulisin mieluummin tutkijoiden rehellistä punnintaa erilaisten vaihtoehtojen seurauksista kuin tyhjää ihmisoikeusfundamentalismia ja komission CEAS-hankkeen sokeaa ylistystä.

[Roope]

[tweet]1591065512695693313[/tweet]

Frank Johansson
Tämä toinen Inkeri Tervon teksti avaa eurooppalaisen turvapaikkapolitiikan kolonialistista historiaa ja myös pakottaa katsomaan eteenpäin ilmastosiirtolaisuuteen. Vahva lukusuositus molemmille.

Inkeri Tervo: Euroopan on korjattava turvapaikkajärjestelmänsä, ellei se halua toisintaa pakolaissopimuksen kolonialistista historiaa 3.11.2022

Teksti avaa Amnestyn ja yleisemminkin aktivistien todellisuudesta irtautunutta ja/tai eurooppalaisia vihaavaa maailmankuvaa. Afrikka ja muu maailma pitäisi asuttaa Eurooppaan, koska eurooppalaisten synnit.

Vaikka pakolaissopimuksesta neuvoteltiin kansainvälisesti, sen soveltamisala oli rajoitettu siten, että se koski vain Euroopassa ennen vuotta 1951 siirtymään joutuneita. Tämä ei ollut sattumaa.

Kun ihmisoikeudet 1940-luvun ja 1950-luvun taitteessa kirjattiin ensimmäisen kerran kansainvälisen oikeuden periaatteiksi, YK:n jäsenvaltioina oli kolonialistisia valtioita, kuten Ranska, Britannia, USA ja Australia. Ne järjestivät alueitaan ja poliittisia yhteisöjään rotuhierarkian periaatteiden mukaisesti. Nämä valtiot vastustivat ihmisoikeuksien institutionalisoitumista järjestelmäksi, jossa oikeudet kuuluvat yhtäläisesti kaikille ihmisille riippumatta heidän alkuperästään tai ihonväristään.

Osa näistä kolonialistisista valtioista vastusti myös pakolaissopimuksen laajentamista koskemaan ei-eurooppalaisia. Vastustuksen murtaminen kesti yli viisitoista vuotta. Vuoden 1967 pakolaissopimuksen pöytäkirja oli entisten siirtomaiden kovalla työllä saavuttama voitto yleissopimuksen laajentamisesta suojelemaan myös ei-eurooppalaisia.

On samantekevää, mitä syitä tai motiiveja pakolaissopimuksen laajentamisella oli, sillä nyt sen muotoilut on havaittu virheeksi, koska niiden tulkinnat mahdollistavat maanosien väliset vaellukset Eurooppaan vaikka maailman toiselta puolelta. Olisi pitänyt tehdä esimerkiksi erilliset sopimukset eri maanosia tai laajempia alueita varten.

Valtioilla on suvereniteetti eli valtio on periaatteessa riippumaton toisista valtioista, ja se saa käyttää omaa valtiovaltaansa omalla alueellaan kuten haluaa. Tästä seuraa oikeus päättää, kuka saa tulla sen alueelle. Suvereniteettia kuitenkin rajoittavat ihmisoikeudet. Ihmisoikeuksien voidaan siis yleismaailmallisuudessaan ajatella olevan poikkeus suvereniteettiperiaatteeseen, ja oikeus hakea turvapaikkaa on ihmisoikeus. Pakolais- ja ulkomaalaisoikeutta sovelletaan tällä hetkellä EU:ssa kuitenkin tavalla, jossa vedotaan kansallisen suvereniteetin ohittavan ihmisoikeuksista johtuvat velvoitteet.

Jokaisella on oikeus hakea turvapaikkaa – mutta ei saada turvapaikkaa. Turvapaikkaperusteiden tutkiminen täytyy tehdä asianmukaisessa turvapaikkamenettelyssä. Sitä ennen pitäisi kuitenkin päästä jättämään turvapaikkahakemus ja hakemuksen voi jättää vain päästyään vastaanottajavaltioon.

Kansainvälisen suojelun hakeminen on tehty Euroopassa yhä vaikeammaksi. Euroopan valtiot pyrkivät paitsi lainsäädännöllään myös aivan fyysisillä esteillä, kuten raja-aidoilla, estämään turvaa hakevien ihmisten pääsyn Eurooppaan. Aidat ovat vahva viesti: Me emme halua teitä tänne.

Idea siitä, että kuka tahansa voi hakea turvapaikkaa mistä tahansa, on tuomittu epäonnistumaan tosielämässä, joten miksi siitä pitäisi pitää kiinni? Asiat voisi järjestää paljon fiksumminkin.

Aidat ovat erinomaisen hyvä viesti, mutta viesti ei kuitenkaan ole mennyt perille, kuten kaduilla ja kouluissa näkyy ja kuuluu.

Turvapaikanhakijoiden laajamittaista saapumista Eurooppaan kutsutaan usein "pakolaiskriisiksi". Kuvaavampaa olisi puhua turvapaikkajärjestelmän kriisistä. Vuosi 2015 paljasti eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän keskeisimmät ongelmat: kansalliset käytännöt vaihtelevat, ja järjestelmä kuormittaa joitakin jäsenvaltioita toisia enemmän.

Miksi kansallisten käytäntöjen vaihtelu tai eri maiden järjestelmien vaihteleva kuormittuminen olisivat olleet mitenkään keskeisiä ongelmia verrattuna rajojen vuotamiseen, Dublin-mekanismin hylkäämiseen ja Euroopassa vaeltamisen sallimiseen?

Esimerkiksi ns. taakanjakomekanismi ei olisi helpottanut jäsenmaita vaan houkutellut ihmisiä liikkeelle vielä enemmän, loputtomasti. Helpotuksen toi vasta rajojen sulkeminen ja vaelluksen estäminen.

Euroopan unionin turvapaikkajärjestelmä ei toimi ja EU:n jäsenvaltiot vastaavat tähän säätämällä ihmisoikeuksia loukkaavaa lainsäädäntöä sen pelossa, että tavallista suurempi määrä ihmisiä tulee sen rajoille. Tämä mahdollistaa EU:n kanssa kiistoissa oleville rajavaltioille keinon painostaa EU:ta turvapaikanhakijoita välineellistämällä. EU:n jäsenvaltiot sälyttävät vastuun turvapaikanhakijoiden kontolle, ja heistä tehdään milloin kriisi, milloin turvallisuusuhka. Tätä käytetään perusteena hankaloittaa turvapaikanhakua entisestään sen sijaan, että keskityttäisiin korjaamaan järjestelmätason ongelmat.

Taas tämä. Painostuksen mahdollistavat eurooppalaiset ihmisoikeustulkinnat aina avoimista rajoista, ei tulemisen estäminen. Tietenkin.

On melkoisen naiivia uskoa, että turvapaikanhakua voitaisiin helpottaa nykyisestäkin, kunhan vain korjattaisiin muutama järjestelmätason ongelma.

On kuitenkin havaittu, että tiukka turvapaikkapolitiikka pikemminkin pakottaa siirtolaisia säännöllisten prosessien ulkopuolelle kuin vähentää siirtolaismääriä. Turvapaikkapolitiikan tehokkuus ja tiukkuus ovat kaksi eri asiaa[/url].

Ei ole havaittu, eikä jokin "refugees welcome"-aktivistien kirjoitus muuta osoita. Maahanmuutto ei ole mikään luonnonvoima, jota ei voi ohjailla.

On tietenkin pöhköä keskittyä vain tiukkaan turvapaikkapolitiikkaan, mikäli sitä ei tueta tiukalla rajavalvonnalla ja laittomien siirtolaisten palautuspolitiikalla. Jos laiton tulo ihmissalakuljettajien avulla johtaa kohdemaahan jäämiseen, vaikka turvapaikkaa ei heruisikaan, on vikaa politiikassa.

Tällä hetkellä Euroopan turvapaikkajärjestelmä on sellainen, jossa konflikteja ja vakavia ihmisoikeusloukkauksia pakenevien ihmisten on turvauduttava epätoivoisiin yrityksiin ja käytettävä turvattomia reittejä päästäkseen mahdollisesti turvaa tarjoavaan maahan.

Lisäämällä turvallisia reittejä Eurooppaan, maahanmuutosta tulisi paitsi turvallisempaa myös hallittavampaa. Turvallisia väyliä voidaan lisätä muun muassa nostamalla pakolaiskiintiötä, myöntämällä humanitaarisia viisumeita, helpottamalla perheenyhdistämistä sekä muiden oleskelulupien saamista. Muun muassa YK:n pakolaisjärjestö UNHCR on viime vuosina korostanut vaihtoehtoisten väylien kehittämistä pakolaistilanteeseen vastaamiseksi.

Tuossa ei ole järkeä, sillä tällaisten toimien ja kiintiöiden kohdistaminen samoihin henkilöihin on mahdotonta.

Eurooppaan laittomasti tulevista, etenkin Välimerellä, vain pieni osa olisi sellaisia, jotka ylipäätään pääsisivät tänne lähtömaastaan millään mielekkäällä viisumilla. He eivät ole pakolaisia, eikä heillä ole osaamista. He tulevat vain, koska heillä on antaa rahaa ihmissalakuljettajille. Kiintiöiden pitäisi olla valtavia, jotta ne periaatteessakaan vähentäisivät laitonta tuloa, mutta toisaalta valtavat kiintiöt aiheuttaisivat valtavia ongelmia kohdemaissa.

Tämä ei toimisi edes oikeilla pakolaisilla. Jos lähtömaista valittaisiin haavoittuvassa asemassa olevia, vain harva heistä olisi sellainen, joka olisi tullut joka tapauksessa ihmissalakuljettajien matkassa.

Laillisen tulon lisääntyminen lisäisi dynaamisesti sekä laitonta (rahoitus) että laillista (avioliitot jne.) maahanmuuttoa, millä olisi seurauksensa kohdemaissa.

Toinen keskeinen EU:n turvapaikkajärjestelmään liittyvä ongelma on tällä hetkellä se, että Dublin-asetus on epäoikeudenmukainen EU:n rajavaltioille, joihin monet turvapaikanhakijat ensimmäisinä saapuvat.

Vastuu turvapaikka-arvioinnista on pääsääntöisesti sillä valtiolla, josta henkilö hakee turvapaikkaa. Poikkeus tähän on Dublin-asetus, joka on lähinnä EU-maiden välinen sopimus, ja sitoo vain sen solmineita maita. Esimerkiksi Iso-Britannia tai Valko-Venäjä eivät kuulu Dublin-järjestelmään.

[...]

Kolmantena tulee se sopimusalueen valtio, johon hakija on saapunut ensimmäisenä. Saapuminen pitää pystyä todistamaan esimerkiksi sormenjälkirekisteriin tallennetuilla tiedoilla. Neljäntenä on valtio, jossa hakija on aikaisemmin hakenut turvapaikkaa. Jos mikään näistä ei toteudu, vastuussa on ensimmäinen valtio, johon turvapaikkahakemus on jätetty, ja tilanne on nimenomaan usein näin.

Nykyisen järjestelmän epäoikeudenmukaisuus on näkynyt aiemmin erityisesti Välimeren maissa, kuten Kreikassa ja Italiassa. Viime aikoina myös EU:n itärajoilla on huolestuttu vastuunjaon toimivuudesta, vaikka turvapaikanhakijamäärät ovat siellä olleet huomattavasti pienempiä eivätkä todellisuudessa ole uhanneet järjestelmän kantokykyä. EU on yrittänyt sopia uutta oikeudenmukaisempaa vastuunjaon mallia solidaarisen vastuunkannon hengessä, mutta useat valtiot ovat vastustanut sen etenemistä.

Miten se epäoikeudenmukaisuus on konkreettisesti näkynyt?

Kriisivuonna 2015 Kreikka rekisteröi reilut 10 000 turvapaikkahakemusta, kun taas Suomeen vaelsi rekisteröitäväksi yli 30 000 hakijaa. Kreikka ja Italia olivat tuolloin asukaslukuun suhteutettuna viimeisten EU-maiden joukossa turvapaikanhakijoiden määrässä.

Ns. oikeudenmukaisempi vastuunjaon malli tarkoittaisi ihmisten lennättämistä suoraan Italiasta, Kreikasta ja EU:n itärajalta jäsenmaihin, mikä olisi käsittämätön vetotekijä. Ei enää pelkoa jäädä jumiin ulkorajamaihin vaan käytännössä vapaa liikkuvuus EU:n alueella.

Huolena on, että yhteisen turvapaikkajärjestelmän uudistamisesta käytyjen neuvottelujen tuloksena kootaan nyt yhteiseksi säännöstöksi tällä hetkellä voimassa olevat ihmisoikeuksia loukkaavat käytännöt, kuten rajojen sulkeminen ja turvapaikanhakijoiden sulkeminen keskuksiin. Euroopan valtioiden rajat kiinni -politiikasta tulisi paperille kirjoitettu normi, jolloin myös kynnys puuttua ihmisoikeuksia loukkaavaan turvapaikkalainsäädäntöön tuomioistuinteitse voi muodostua korkeammaksi.

Olisihan se hienoa, mutta tällaisesta ei ole mitään merkkejä. EU:n komission esitys edusti täysin päinvastaista linjaa, eikä sen perumista tai radikaalia uudelleenmuotoilua ole esitetty missään. Rajat kiinni -politiikka tai edes rajojen puolustaminen on EU:n johdossa ja komissiossa ajatuksenakin täysin paitsiossa.

Suhteessa siihen, että suurin osa maailman turvapaikanhakijoista ohjautuu muualle kuin Eurooppaan, on vaikea nähdä, miksi EU yrittää niin vimmatusti pitää ihmiset poissa Euroopasta. Samalla kun esimerkiksi Suomessa kaavaillaan aitaa Itärajalle, sisäministeriö haluaisi lanseerata Suomesta maahanmuuttomaata. Hallitusten maahanmuuttopolitiikka on epäjohdonmukaista.

On noloa leikkiä tyhmää.

EU ei yritä "vimmatusti pitää ihmiset poissa Euroopasta". Jotkut jäsenmaat ovat toinen juttu, kun ne eivät halua automaattista vastuuta ihmisistä, jotka eivät ole koskaan maahan jalallaan astuneet.

Toiseksi, turvapaikanhakijan oikeuksia ja etuisuuksia Suomessa ei voi verrata turvapaikanhakijan elämään vaikka Ugandassa, vaikka molemmat ovat nimellisesti turvapaikanhakijoita. Yhden suomalaisen turvapaikanhakijan kustannuksilla elättäisi kokonaista kylää Afrikassa.

Samoin aika koomista nähdä erityinen ristiriita itärajalle suunnitellussa aidassa ja hyödylliseksi oletetun maahanmuuton edistämisessä. Sitä aitaahan ei ole tarkoitettu estämään ihmisten tuloa, mutta ihanko oikeasti Suomesta pitäisi kirjoittajan mielestä tehdä maahanmuuttomaa Venäjän rajan yli lähettämillä lähi-itäläisillä?

On vaikea perustella, miksi EU:n ei tarvitsisi osallistua turvapaikanhakijoiden vastaanottamiseen, kun EU-maita huomattavasti köyhemmät maat kantavat moninkertaisen vastuun maailman pakolaisista.

Perustelu on hyvin helppoa, mutta ei välttämättä sellaiselle, joka pitää vaikkapa Suomen ja Ugandan turvapaikanhakijoiden vastaanottoa yhteismitallisena. Ugandassa se vastuunkanto on pieni maanpala, kuokka ja siemenet, Suomessa jopa satojen tuhansien eurojen kustannusautomaatti ilmaisine asuntoineen ja koulutuksineen.

Vastuunpakoilun perusteleminen käy yhä vaikeammaksi, kun keskusteluun otetaan mukaan siirtolaisuuden taustalla vaikuttavat syyt. EU ja sen jäsenvaltiot vaikuttavat omalla poliittisella toiminnallaan siihen, että ihmisten on lähdettävä asuinalueiltaan hakemaan turvaa esimerkiksi Euroopasta. Kyse ei ole vain esimerkiksi sotien epäsuorasta joskus suoremmastakin sponsoroinnista esimerkiksi asekaupalla vaan myös ilmastonmuutoksen aiheuttamasta siirtolaisuudesta.

Saisinko yhdenkin aasinsiltaketjun Suomen poliittisesta toiminnasta kansainväliseen siirtolaisuuteen? Vaikka tällainen olisi olemassakin, sen osuus kaikesta Eurooppaan suuntautuvasta laittomasta siirtolaisuudesta on mitätön verrattuna esimerkiksi väestönkasvun ja islamilaisen kulttuurin vaikutuksiin.

Syyllistäminen ei toimi, eikä siirtolaisuuden edistäminen ole kenenkään etu, jos tarkoitus on auttaa.

Vaikka EU ei voi omilla toimillaan vaikuttaa kaikkiin siirtolaisuuden taustalla oleviin kehityskulkuihin, siirtolaisuuden juurisyyt tulisi nähdä tärkeänä osana turvapaikkapolitiikkaa. Ennen kaikkea tulisi tunnustaa, että mikään maa ei toimi enää säntillisesti rajojensa sisällä, ja siten mikään valtio ei ole vapaa ylikansallisesta vastuustaan, kuten ei ole vapaa universaaleista ihmisoikeusvelvoitteistaan.

Niin kauan, kun on sotaa, konflikteja, ihmisoikeusloukkauksia ja nälänhätää, ihmiset liikkuvat turvallisemmille ja vakaammille alueille.

On epärehellistä vedota sotaan, konflikteihin ja nälänhätään, kun ne eivät ole pakottavia syitä muuttaa Eurooppaan kuin harvoissa tapauksissa. Todelliset syyt ovat raadollisempia.

Lisäksi ilmastonmuutos lisää muuttoliikettä entisestään. On arvioitu, että vuoteen 2050 mennessä maailmassa on 1,2 miljardia ihmistä vailla kotia johtuen ilmastonmuutoksesta ja luontokatastrofeista.

Arvio on tyypillistä huuhaata, kun oikeasti sanottiin, että 30 vuoden aikana noin monella ihmisellä on riski, että joutuu liikkumaan muualle.

Ilmastonmuutos ei tunne oikeudenmukaisuutta, mutta me ihmiset tunnemme. Euroopan ratkaistavana on nyt kysymys siitä, tuleeko kysymyksessä olemaan suunnitelmallinen uudelleenasutus ja eräänlainen siirtolaisuuden fasilitointi vai hallitsematon humanitaarinen kriisi. Mikäli Euroopan unioni pitää kynsin hampain kiinni protektionistisesta vastuunpakoilua harjoittavasta turvapaikkapolitiikastaan, jälkimmäinen vaihtoehto on todennäköisempi, mutta EU voi vielä korjata kurssiaan.

Tämä on helppo. Ei suunnitelmallista uudelleenasutusta Eurooppaan.

Lopuksi on välttämätöntä ymmärtää EU:n yksittäisten jäsenvaltioiden rooli tässä kehityksessä. EU on ennen kaikkea sen jäsenvaltiot. Mitä useampi jäsenvaltio lähtee linjalle, jossa kaikkia ihmisoikeuksia ei kunnioiteta, sitä hankalampaa EU:n on puolustaa oikeusvaltion ideaa. Suomikin on viimeaikaisilla lakimuutoksillaan, kuten rajavartiolain muutoksella, liittymässä osaksi joukkoa, joka ei enää kunnioita kansainvälisiä sopimuksia.

Miten rajavartiolain muutoksissa ei kunnoiteta ihmisoikeuksia? Kukaan ei osaa nimetä sellaista kohtaa.

Siinähän päinvastoin nyt kielletään jopa raja-aseman sulkeminen, jos se estää turvapaikanhaun.

Kysymys ei siis ehkä olekaan vain siitä, että Euroopan valtiot eivät tunnusta oikeutta hakea turvapaikkaa oikeusvaltioperiaatteen turvaamaksi ihmisoikeudeksi, vaan kysymys on laajemmin siitä, kenelle Eurooppa ajattelee ihmisoikeuksien kuuluvan ja kenen kustannuksella. Meidän on välttämätöntä tiedostaa ihmisoikeusnormiston epätasa-arvoinen ja kolonialistinen historia, jotta voisimme tässä hetkessä soveltaa sitä – kaikkien, ei vain eurooppalaisten – ihmisarvoa ja elämää kunnioittavalla tavalla ja kantaa myös päästöjemme ja elintasomme mukaisen vastuun.

Ei kiinnosta pätkääkään kikkailu ihmisoikeuksien, oikeusvaltioperiaatteen tai kolonialistisen syyllisyyden käsitteillä vaan ihan konkreettisesti se, mitä näistä vaatimuksista seuraa Euroopalle ja eurooppalaisille. Haluan näiden moralistien myöntävän, että huonostihan siinä käy.

Siitä seuraakin kysymys, miksi Euroopalla ei heidän mielestään ole olemassaolon oikeutta. Se tuntuu liittyvän johonkin kajahtaneeseen syntikäsitykseen, ilmasto- ja elintasosynteihin.

[Lalli IsoTalo]

On noloa leikkiä tyhmää.

Onhan se noloa.

Mutta ihmistä on vaikeaa saada ymmärtämään päivänselviä, yksinkertaisia asioita, jos hänen toimeentulonsa riippuu siitä, että hän leikki tyhmää. Tämä pätee koko mokutusteolliseen sektoriin, joka ei Suomessa olekaan ihan pieni. Semikollektiivinen tyhmyys on hyvää vauhtia muuttumassa semikollektiiviseksi hulluudeksi.

"It is difficult to get a man to understand something, when his salary depends on his not understanding it."
― Upton Sinclair, I, Candidate for Governor: And How I Got Licked

[akez]

Kun ihmisoikeudet 1940-luvun ja 1950-luvun taitteessa kirjattiin ensimmäisen kerran kansainvälisen oikeuden periaatteiksi, YK:n jäsenvaltioina oli kolonialistisia valtioita, kuten Ranska, Britannia, USA ja Australia. Ne järjestivät alueitaan ja poliittisia yhteisöjään rotuhierarkian periaatteiden mukaisesti. Nämä valtiot vastustivat ihmisoikeuksien institutionalisoitumista järjestelmäksi, jossa oikeudet kuuluvat yhtäläisesti kaikille ihmisille riippumatta heidän alkuperästään tai ihonväristään.

Amnestyn "loistava harjoittelija" kirjoittelee nyt aivan outoja ja kummia. Ovatkohan jotkut ideologiset silmälasit sumentaneet näkymät? Ihmisoikeudet ovat nimenomaan länsimaiden keksimiä ja laatimia.

Referoin YK:n Ihmisoikeussopimuksen syntyhistoriaa Andrew Claphamin, Human Rights, A Very Short Introduction (Oxford University Press) -kirjan pohjalta.

YK:n Ihmisoikeusjulistuksen sisällön laatineessa komiteassa oli aikoinaan mukana vain kaksi ei-länsimaista: Chang Peng-Chung Kiinasta (muistaakseni vielä nimenomaan manner-Kiinaa edustamattomasta Taiwanista) ja Charles Habib Malik Libanonista. Nämä molemmat olivat kaiken lisäksi "länsimaistuneita", sekä saaneet koulutuksensa USA:n yliopistoissa. YK:n Ihmisoikeusjulistuksen laatimiseen osallistui muuten vain Latinalaisen Amerikan, Neuvostoliiton, USA:n ja Euroopan virallisia edustajia.

Ihmisoikeusjulistuksen laatijat lainasivat ja omaksuivat sen periaatteet USA:n vuoden 1776 Itsenäisyysjulistuksesta. Se vuorostaan nojautui kristillis-juutalaiseen uskontoon ja etiikkaan. Maailmassa vallinnutta kulttuurista diversiteettiä ei huomioitu. Tämä aiheuttaa universaalisuutta koskevia komplikaatioita. Mm. muslimit ovat ottaneet käyttöön oman Kairon julistuksen ihmisoikeuksista islamissa.

Eri tahot siis näkevät ja tulkitsevat noita YK:n ihmisoikeuksia eri tavoin. Joillekin ihmisoikeuksiin vetoaminen on sydäntä särkevästi koettu ja moraalisesti oikeutettu vaade korjata kaikenlaisia epäoikeudenmukaisuuksia. Toisille taas ihmisoikeudet ovat vain iskulause, johon on syytä suhtautua epäluuloisesti ja jopa vihamielisesti. Ihmisoikeuksien soveltaminen on melkein aina kiistanalaista, jossa kiistan molemmat osapuolet vaativat sopimuksia sovellettavan omaksi edukseen.

Jo edellisen perusteella on selvää, että monien aktivistien ja poliittisten toimijoiden mielellään välineenä heiluttelema "ihmisoikeuskortti", ei lopulta olekaan niin vahva kortti ja moraalinen "ase". Aiheesta voidaan perustellusti kiistellä ja olla eri mieltä.

Koska nykyään nimenomaan marksilaiset heiluttelevat tuota uuskielen ihanteita edustavaa korttia "moraalinuijanaan", niin on hyvä ottaa tässä vielä kuriositeettina esiin Claphamin kirjassa kerrottu Karl Marxin ihmisoikeusnäkemys. Hän pilkkasi niitä. Marxille ne edustivat vain yksilöiden egoistisia päähänpinttymiä, eivätkä ne johtaneet ihmisen emansipaatioon uskonnosta, omaisuudesta ja laeista.

Jo Marx huomasi sen, että yksilön ihmisoikeuksien ja yleisen edun kesken vallitsee ristiriita, joka johtaa mutkikkaaseen sekasotkuun.

[Roope]

Helsingin Sanomat: Siirtolais­tilanne vaikeutuu Ukrainan varjossa, Väli­meren maat penäävät muilta vastuuta 15.11.2022

EU-MAIHIN tulleiden turvapaikanhakijoiden määrät ovat kasvaneet jyrkästi syksyn aikana, ja osassa EU-maita siirtolaisten vastaanotto natisee liitoksissaan paineen alla.

Samalla myös EU-maiden väliset ristiriidat ovat kasvaneet. Jälleen riidellään siitä, miten vastuu tulijoista jakautuisi tasaisemmin.

EU-maihin on saapunut Ukrainasta yli neljä miljoonaa pakolaista Venäjän hyökkäyksen jälkeen. Ukrainasta tulevat saavat oleskeluluvan, eikä heidän tarvitse hakea turvapaikkaa, mutta heidänkin tulonsa on täyttänyt vastaanottojärjestelmää.

Tulijoiden määrän kasvu näkyy esimerkiksi EU-pääkaupunki Brysselissä, jossa hätämajoituspaikat ovat tupaten täynnä. Ihmisiä nukkuu kaduilla, ja huoli heidän kohtalostaan tulevana talvena kasvaa.

Belgiassa arvioidaan, että maan tämän vuoden turvapaikkahakemusten määrä nousee 45 000:een hakemukseen eli lähes samalle tasolle kuin vuonna 2015.

Samaan aikaan pakolaisaktivistit käyttävät ukrainalaisia esimerkkinä siitä, kuinka oleskelulupia voitaisiin jakaa yhtä huoletta myös Euroopan ulkopuolelta tuleville.

Tuon syksy on jäänyt monen mieleen: muun muassa Syyriasta ja Irakista saapui ennätysmäärä turvapaikanhakijoita Eurooppaan, myös Suomeen asti.

Ennätysmäärä irakilaisia nimenomaan koko Euroopan halki Suomeen asti. Suomeen tuli irakilaisia toiseksi eniten Saksan jälkeen koko Euroopassa ja enemmän kuin tulijat Suomen rajalle kuskanneeseen Ruotsiin, läpikulkumaa Tanskasta nyt puhumattakaan.

En ole nähnyt jälkikäteen riviäkään analyysiä siitä, miksi irakilaiset hakeutuivat juuri Suomeen, vaikka vastaus on yksinkertaisesti Suomen muista maista poikennut turvapaikkapolitiikka.

SISÄPOLITIIKKA näkyy nopeasti maahanmuuttopolitiikassa. Italiassa valtaan tuli oikeistohallitus, joka ensi töikseen esti mereltä pelastettuja siirtolaisia kuljettanutta Ocean Viking -alusta tulemasta maihin Italiassa.

Ranska päästi aluksen Toulonin satamaan ja ilmoitti saman tien, että se purkaa Italian kanssa aiemmin tehdyn sopimuksen 3 500 siirtolaisen vastaanotosta.

Italian tuoreen sisäministerin Matteo Piantedosin mukaan Italia on tänä vuonna ottanut vastaan jo 90 000 siirtolaista, joten muidenkin olisi aika tehdä osansa.

Muut maat voivat auttaa Italiaa sulkemaan rajansa. Siinähän ei ole mitään järkeä, että Välimeren yli tulleita ryhdyttäisiin levittämään pitkin Eurooppaa.

Suomessa turvapaikanhakijoiden määrä on yhä poikkeuksellisen matala. Eniten kasvua on Venäjältä tulijoissa.

Matala? Turvapaikanhakijoita on tullut enemmän kuin pariin vuoteen, vaikka ei huomioitaisi ukrainalaisia, joita on jo tullut enemmän kuin turvapaikanhakijoita vuosina 2015-2016 yhteensä.

SIIRTOLAISMÄÄRIEN kasvaessa näyttää yhä nolommalta, että EU:n pitkään lupaama turvapaikkapolitiikan uudistus on edelleen levällään. Sen ytimessä on juuri vaatimus siitä, että kovimmassa paineessa olevien vastaanottajamaiden eli lähinnä Välimeren maiden taakkaa jaettaisiin muiden jäsenmaiden kesken.

Taas tämä hokema, että Välimeren maat olisivat muka kovimmassa paineessa. Eivät ole millään mittarilla.

"Taakan jakaminen" ihmisiä Välimereltä muualle Eurooppaan lennättämällä taas olisi miljoonille ihmisille mielipuolinen yllyke lähteä kohti Eurooppaa. Vain rajojen valvomisessa ja palautuksissa auttamisessa on mitään järkeä Euroopan kannalta.

Taakanjako tarkoittaisi konkreettisesti sitä, että turvapaikanhakijoita siirrettäisiin etulinjan maista muihin EU-maihin. Joka maalla olisi kiintiö, paljonko hakijoita tulisi ottaa vastaan.

Osa maista vastustaa tätä jyrkästi. Siksi syksyllä 2020 tehty uudistusehdotus jumittaa edelleen.

Tämän vuoden kesäkuussa silloinen puheenjohtajamaa Ranska sai aikaan "solidaarisuusjulistuksen", poliittisen sopimuksen siirtolaisten sisäisistä siirroista, mutta se ei ole edennyt käytäntöön. Sopimuksessa on mukana 21 maata myös EU:n ulkopuolelta. Joukosta puuttuvat muun muassa Itävalta, Unkari, Puola, Slovakia, Viro, Tanska ja Ruotsi.

Suomi on mukana, mutta konkreettinen osallistuminen vaatii vielä hallituksen päätöksen. Käytännössä sisäinen siirto tarkoittaisi Suomen osalta noin kahdensadan turvapaikanhakijan vastaanottoa jostakin toisesta EU-maasta.

Mistähän tuo "noin kaksisataa" on kehitetty, kun vuoden 2015 päätösten seurauksenakin Suomeen tuli tuhansia siirrettyjä Italiasta ja Kreikasta?

Sisäisten siirtojen pysyvä käyttöönotto tarkoittaisi jatkuvaa ihmisvirtaa EU:n ulkorajoille ja loputonta jakamista.

"Olemme hyvin aktiivisesti neuvottelemassa EU-tason ratkaisua. On Suomen näkökulmasta keskeistä, että unionilla on yhteiset pelisäännöt ja pystymme toimimaan heti esimerkiksi tilanteissa, joissa turvapaikanhakijoita käytetään hybridivaikuttamisen välineinä", sanoo ylijohtaja Minna Hulkkonen sisäministeriön maahanmuutto-osastolta.

Ai, että hybridivaikuttamistilanteessa, kun Suomi ehdoin tahdoin pitäisi rajanylityspaikat auki Venäjän lähettämille lähi-itäläisille, muut maat ottaisivat heitä vastaan Suomesta? Naurettava ajatus, kun muut maat lähettivät vuonna 2015 laittomat siirtolaisensa eteenpäin aina Suomeen asti Dublin-sopimuksista tai muista muodollisuuksista välittämättä.

Tarvittaessa EU-maat kykenevät nopeaan toimintaan. Kun Valko-Venäjä ohjasi siirtolaisia järjestelmällisesti EU-alueelle vuosi sitten, unioni antoi kohteina oleville Puolalle, Latvialle ja Liettualle oikeuden tehdä määräaikaisia poikkeuksia turvapaikkasäädöksiin.

EU:n myönnytykset olivat lapsellista puuhastelua, eivätkä olisi pitäneet tilannetta hallinnassa. Puola, Latvia ja Liettua veivät käytäntönsä pitemmälle kuten pushbackeihin, eikä siitä ole vielä kuulunut valituksia. EU katsoo maiden toimia läpi sormien, mutta ei toisaalta ole vieläkään valmis antamaan yleistä lupaa rajojen sulkemiseen, vaikka se olisi välttämätön.

Vuoden 2023 jälkipuoliskolla puheenjohtajana on Espanja, joka aikoo ulkoministerinsä José Manuel Albaresin mukaan nostaa maahanmuuton ajamiensa asioiden kärkipaikalle Ukrainan tilanteen lisäksi.

"Espanja pyrkii sopimukseen, joka on kaikille tasapainoinen solidaarisuuden ja vastuun osalta. À la carte -solidaarisuus ei toimi", Albares sanoi viime viikolla Brysselissä, kun HS ja joukko muita eurooppalaismedioita haastattelivat häntä.

À la carte -solidaarisuus tai valikoiva solidaarisuus tarkoittaa sitä, että maat voivat vapaaehtoisesti valita, miten ne tekevät osansa turvapaikanhakijoiden sijoittumisessa Eurooppaan.

Toisin sanoen Espanjan sekopää ulkoministeri ajaa mallia, jossa kaikki EU-maat pakotettaisiin vastaanottamaan laittomia siirtolaisia, jotka eivät ole hakeneet niiden alueelta turvapaikkaa, kuten pakolaissopimus edellyttää. Euroopan ulkopuolelta tulevien asuttamista ei voisi välttää rahalla tai muiden maiden avustamisella, kuten aiemmin kaavailtiin.

Albaresin mukaan mikään maahanmuuttosopimus ei tule onnistumaan, ellei EU tee yhteistyötä lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa.

Tanska on suunnitellut, että se lähettäisi Tanskaan pyrkivät turvapaikanhakijat Afrikassa sijaitsevaan Ruandaan odottamaan hakemuksensa käsittelyä. Albaresin mukaan yhteistyö lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa ei tarkoita Tanskan mallia:

"Se ei ole ollut mielessäni sekuntiakaan, kun mietin ratkaisua. Se ei ole eurooppalainen tapa toimia."

Ainoa kuviteltavissa oleva ratkaisu tulevaisuuden kannalta, josta voisi kehittää toimivan ja skaalautuvan, mutta ei kelpaa Albaresille. Kaikki EU-maat on välttämättä tuhottava pakollisella haittamaahanmuutolla.

[Lalli IsoTalo]

Helsingin Sanomat: Siirtolais­tilanne vaikeutuu Ukrainan varjossa, Väli­meren maat penäävät muilta vastuuta 15.11.2022

EU-MAIHIN tulleiden turvapaikanhakijoiden määrät ovat kasvaneet jyrkästi syksyn aikana, ja osassa EU-maita siirtolaisten vastaanotto natisee liitoksissaan paineen alla.

EU-maissa siirtolaisten vastaanotto tosiaakin natisee liitoksissaan paineen alla, nimittäin väestöpaineen alla. EU:n väestötiheys on 3,7 isompi* kuin Afrikan. Ratkaisu paineeseen olisi palauttaa afrikkalaiset Afrikkaan, ja palauttaa todelliset pakolaiset, jos sellaisia jossain on, pakolaisleirille  Afrikkaan, joka maksetaan kehitysapurahoista.

Suutari pysyköön lestissään. Afrikkalaisen olisi parempi tehdä sitä mitä osaa, ja asua kulttuurissa johon on tottunut. Se olisi kaikille parempi.

* Wikipedia tietää kertoa, että  Afrikan väestötiheys 30,51 as./km², kun taas EU:n 114 as./km².

[Radio]

Suomalaiset ovat olympiavuodesta 1952 raskaiden sotakorvausten maksamisen myötä rakentaneet  omanlaisensa hyvinvointiyhteiskunnan. Nyt rajojen auetessa sitä uhkaa tuho. Kommunismin saastuttamat maailmanparantajat jakavat työmme tuloksia avokätisesti korruption vaivaamille valtiolle. Tietoyhteiskunnassa köyhien maiden asukkaat näkevät länsimaisen elintason ja koettavat päästä jaolle. Köyhiä on 8 miljardista niin suuri osa, että tasajako vain tekisi kaikista keppikerjäläisiä.
Suomea pakotetaan nyt vuoden 1952 mukaiseksi entisöidyksi luonnonpuistoksi, jossa jokamiehenoikeudet sopivat saksalaisille turisteille.
EU on Suomelle itsenäisen kansallisvaltiomme tuho. FIXIT.

[Roope]

EU on taas pakolaiskriisin äärellä

Venäjän hyökkäyssota on tuonut Ukrainasta eri Euroopan maihin miljoonia pakolaisia, ja tulijoita on edellisvuosia enemmän myös Afganistanista, Syyriasta ja Turkista.

Helsingin Sanomat 21.11.2022

Vaikka sotaa pakenevat ukrainalaiset on otettu pääosin lämpimästi vastaan, monissa maissa seurataan huolen vallassa pakolaismäärän kasvua. Puolassa, Saksassa ja Tšekissä vastaanottokapasiteetti alkaa olla äärirajoilla. Kansalaisten suhde ukrainalaispakolaisiin saattaa viiletä, kun elinkustannusten nousu ja talousvaikeudet kiristävät muutoinkin ilmapiiriä. Erityisesti kipuilee Tšekki, joka on palauttanut Slovakian-vastaiselle rajalleen rajatarkastukset.

LIIKKEELLÄ ovat muutkin kuin ukrainalaiset. EU-alueelle suuntautunut muuttoliike on pandemiavuosien jälkeen kasvussa, ja tulijamäärät ovat korkeimmillaan sitten vuoden 2016. Eurooppaan yrittää erityisesti syyrialaisia, afgaaneja ja turkkilaisia. He tulevat etenkin Länsi-Balkanin reittiä, jolla oli lokakuussa 22 300 laitonta rajanylitystä.

Vaikka pandemiavuosina oli hiljaisempaa, Eurooppaan kohdistuva muuttopaine ei missään vaiheessa kadonnut. Afganistan on taas Talebanin hallinnassa, ja talouskriisi ajaa Turkissa olevia syyrialaispakolaisia liikkeelle. Se näkyy esimerkiksi Itävallassa, jossa on jätetty tänä vuonna 95 000 turvapaikkahakemusta.

Suomessa muuttoliikkeen kasvu ei näy, mikä johtuu Keski-Euroopan maiden sisärajatarkastuksista. EU on kuitenkin uuden pakolaiskriisin äärellä, eivätkä jäsenmaat ole vieläkään saaneet sovittua yhteisestä turvapaikkapolitiikasta ja vastuunjaosta.

Euroopan maiden vastaanottokapasiteetti alkaa olla äärirajoilla jo miljoonien hyvin sopeutuvien ukrainalaistenkin vuoksi, mutta Hesarissakin haikaillaan EU:lle yhteistä turvapaikkapolitiikkaa vastuunjakoineen eli EU-rajojen ja -maiden avaamista miljoonille ihmisille Afrikasta, Lähi-idästä ja Afganistanista.

Länsi-Balkanin reitin paine on kasvanut Italian uuden hallituksen kovan linjan vuoksi. Italia ei päästä Välimerellä hätään joutuneita ihmisiä pelastaneita aluksia satamiinsa. Ranska etsii sinne päätyneen Ocean Viking -aluksen turvapaikanhakijoille ottajia, mutta solidaarisuus on EU-maille vaikeaa. Suomi päätti ottaa vastaan kymmenen Ocean Vikingin turvapaikanhakijaa.

Välimeren ylittävien laittomien siirtolaisten levittäminen pitkin EU-maita ei ole solidaarisuutta. Se vain tekee yhä uusista yrityksistä houkuttelevampia, kun sana leviää.

Todellista solidaarisuutta ja kaikkien etu olisi auttaminen Välimeren tukkimisessa laittomalta siirtolaisuudelta.

Länsi-Balkanin reittikin on muuttunut. Moni muukin maa kuin Kreikka puskee tulijoita voimakeinoin rajaltaan. Yrittäjiä on silti.

Yrittäjiä on, koska EU-säännöt palkitsevat tulijat mahdollistamallla Eurooppaan jäämisen, kunhan ensin pääsee sisään.

Yrittäjiä on niin kauan, kunnes yrittämisestä tehdään turhaa ja kannattamatonta siirtämällä kaikki laittomasti tulleet ja oleskelevat automaattisesti pois Eurooopasta.

SISÄMINISTERIÖ arvioi, että ensi vuonna Suomeen saapuu 30 000–40 000 tilapäistä suojelua hakevaa ukrainalaista lisää. Mitä pidempään sota kestää, sitä suurempi osa ukrainalaisista jää Suomeen. Nyt joka kolmas arvioi jäävänsä.

Kymmenille tuhansille ukrainalaisille pitää järjestää asunnot ja rahat elämiseen. Heidän kohdallaan rajojen sulkeminen ei ole vaihtoehto, ja juuri siksi afrikkalaisten, lähi-itäläisten ja afganistanilaisten kohdalla se on ainoa vaihtoehto.

[Roope]

Iltalehti: Näillä 3 keinolla EU yrittää hillitä kasvavaa muuttoliikettä 24.11.2022

EU:n sisäministerit kokoontuivat perjantaina ylimääräiseen kokoukseen ratkomaan EU:n alueelle suuntautuvan muuttoliikkeen haasteita.

Muuttoliike EU:n alueelle on koronavuosien jälkeen taas kasvussa, ja tulijamäärät ovat suurimmillaan sitten vuoden 2016.

EU:n raja- ja merivartiovirasto Frontexin mukaan EU:n ulkorajoilla on lokakuun loppuun mennessä havaittu noin 281 000 laitonta rajanylitystä tai sen yritystä. Kasvua on havaittu etenkin Länsi-Balkanin sekä Itäisen ja Keskisen Välimeren reiteillä.

– Muuttoliikkeen hallinta on iso kansainvälinen haaste, johon pitää rakentaa yhteinen järjestelmä, sanoo oikeus- ja sisäasioiden neuvoston ylimääräiseen kokoukseen perjantaina osallistunut sisäministeri Krista Mikkonen (vihr).

Ministeri toivoo, että EU pystyisi etenemään ripeästi EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan uudistuksen kanssa, jotta ongelmia ei tarvitsisi lähteä ratkomaan aina tapauskohtaisesti, kun jokin uusi haaste ilmenee.

Komission EU-rajat avaavaa uudistusta ei saa missään nimessä hyväksyä. Yhteinen järjestelmä voi toimia vain, jos se perustuu laittoman muuttoliikkeen "hallinnan" sijaan sen konkreettiseen minimoimiseen.

EU:n maahanmuutto- ja pakolaispolitiikkaa on yritetty ratkoa jo vuosia, ja siksi EU-maat yrittävät nyt hioa sopua pala kerrallaan, jotta muuttoliike saataisiin paremmin haltuun.

Sopua yritetään löytää nyt kolmesta keinosta.

Ensimmäinen niistä on Eurodac-järjestelmän uudistaminen, jotta tarkastuksia ja rekisteröintejä saataisiin paremmin toimiviksi EU:n ulkorajoilla. Tällöin EU:n sisällä tiedettäisiin nykyistä paremmin, millä statuksella ihmiset liikkuvat.

– Koska tätä järjestelmää ei vielä ole, ihmiset pääsevät nyt liikkumaan vapaasti maasta toiseen, Mikkonen sanoo.

Ongelma ei ole kuten ei ollut myöskään vuonna 2015 Eurodac-järjestelmä vaan se, että etenkin Kreikka ei halunnut rekisteröidä tulijoita. Kreikka vähät välitti rekisteröinneistä ja käännytysten sijaan kuskasi laittomat siirtolaisensa busseilla seuraavan Euroopan maan rajalle.

Toinen keino on tulijoiden nykyistä parempi seulonta, johon liittyy myös palautusten tehostaminen.

Mikkonen korostaa myös parempaa yhteistyötä lähtömaiden kanssa, jotta siirtolaisvirrat saataisiin hallintaan.

Palautusten tehostaminen on muodon vuoksi mukana komission uudistuksessa, mutta sen eteen ei ole tehty mitään. EU kieltäytyy edelleen sitomasta palautussopimusten solmimista kehitysapuun. Myös esimerkiksi turvapaikanhakijoiden uudelleensijoituksesta Euroopan ulkopuolelle (vrt. Tanskan malli) kieltäydytään jyrkästi.

Jatkossakin lähes kaikki, jotka pääsevät sisään EU-alueelle, saavat jäädä, kuten tuhannet ovat jääneet laittomasti Suomeen.

Kolmantena EU:n yhteisenä keinona on niin sanottu solidaarisuusjulistus ja apu niille maille, jotka kantavat merkittävää vastuuta ulkorajavalvonnasta. Näitä maita ovat Espanja, Italia, Kreikka, Kypros ja Malta.

Suomi ja 20 muuta EU-maata allekirjoittivat jo kesällä solidaarisuusjulistuksen, mutta mukaan halutaan saada vielä enemmän maita.

Mikkosen mukaan tarvitaan myös lisää konkretiaa sen suhteen, kuinka paljon pakolaisia kukin maa on valmis ottamaan EU:n sisäisinä siirtoina.

Kaikkein hulluin tapa "hallita" maahanmuuttoa on tietysti lennättää turvapaikanhakijoiksi ilmoittautuneita laittomia siirtolaisia EU:n ulkorajoilta jäsenmaihin ja näin madaltaa Eurooppaan lähtemisen kynnystä. Sisäiset siirrot pitäisi päinvastoin kieltää koko Eurooppaa vahingoittavina.

[Roope]

EU:n maahanmuuttokomissaari Ylen haastattelussa: Putin toivoo uutta pakolaistulvaa Eurooppaan

Komissaari Ylva Johanssonin mukaan EU-maiden on varauduttava Venäjän hybridivaikuttamiseen ulkorajoillaan. Johansson kiittelee yhteistyötä suomalaisten rajaviranomaisten kanssa.

Yle 8.12.2022

Venäjän hyökkäys on myös nostanut esille tarpeen vahvistaa EU:n ulkorajoja. Puola ilmoitti hiljattain rakentavansa aidan Venäjälle kuuluvan Kaliningradin vastaiselle rajalleen.

Suomi on niin ikään päättänyt noin 200 kilometrin pituisen esteaidan rakentamisesta itärajalle. Johanssonin mukaan lisäpanostukset tulevat tarpeeseen.

– Jäsenmaiden velvollisuus on turvata EU:n ulkorajat. Komissio tukee heitä tässä.

Komissio ei ole tukenut rajojen suojelemista laittomilta tulijoilta vaan kieltäytynyt jyrkästi rahoittamasta EU:ta suojelevien aitojen rakentamista. Push-backien mahdollistamisen sijaan komissio kaavailee rajoille tulijoiden ihmisoikeudet varmistavia EU-rajavartijoita.

Suomessa syyskuun alussa vieraillut Johansson kiittelee yhteistyötä suomalaisviranomaisten kanssa. Hänen mukaansa Suomen rajavartiolaitos kuuluu Euroopan parhaimmistoon.

Jäsenmailla itsellään on komissaarin mukaan parhaat edellytykset ottaa kantaa rajaturvallisuuteen ja uusiin investointeihin.

– On jäsenmaiden tehtävä arvioida, mikä on parasta heidän näkökulmastaan.

Miksi sitten jopa Suomea on hiillostettu aitasuunnitelmasta ja rajalakien muuttamisesta? Miksei komissio tue jäsenmaita ja vaienna arvostelijoita?

Siirtolaisten määrän lisääntyminen Välimeren alueella on niin ikään työllistänyt komissiota.

Ranskan ja Italian välinen kiista siirtolaisia pelastavan aluksen kohtalosta on käsinkosketeltava esimerkki yhteisen näkemyksen puutteesta maahanmuuttoon liittyvissä kysymyksissä.

Johanssonin mukaan tavoitteena on, että jäsenmaiden välistä taakanjakoa säätelevä kokonaisuudistus valmistuisi ennen vuoden 2024 kevättä.

– Olen varovaisen optimistinen, prosessi etenee suhteellisen hyvin.

Pelottavaa.

Jos EU:n taakanjakosuunnitelma viimein toteutuu, se on sitten siinä. Yhteisen näkemyksen pitäisi olla laittoman tulon estäminen ja automaattiset palautukset, ei laittomien siirtolaisten lennättäminen Välimereltä pohjoiseen Eurooppaan.

Johansson korostaa, että enemmistöllä EU:hun saapuvista maahanmuuttajista on siihen laillinen syy. Laittoman maahantulon taustalla on myös usein halu työllistyä Euroopassa.

Johanssonin mukaan kenenkään työn perässä muuttavan ei pitäisi vaarantaa henkeään päästäkseen EU:hun. Siksi työn perässä muuttaville olisi tärkeää avata uusia laillisia reittejä.

Tätä aivotonta Sinnemäki-ajattelua, että laittomat siirtolaiset ovatkin "työn perässä muuttavia", joilla ei vain satu vielä olemaan laillista työpaikkaa odottamassa. Ei laitonta tuloa voi hillitä lisäämällä laillisia reittejä, ellei sitten rajoja avata kokonaan. Eri reittejä tulee eri ihmisiä.

Välimeren kautta tulevien enemmistölle ei ole mitään järkevää tekemistä Euroopassa, eikä tulemiseen pitäisi houkutella tekemällä jääminen mahdolliseksi.

[Roope]

[tweet]1600785261109334017[/tweet]

Aikooko EU sallia turvapaikanhakuoikeuden rajoittamisen? Mitä sisäministeri @MikkonenKrista ja oikeusministeri @anna_maja Henriksson tekevät?

Pelastusjärjestö Mare Liberum: Kehotamme Euroopan unionin oikeus- ja sisäministereitä äänestämään instrumentalisointiasetusta vastaan!

Mare Liberum e.V.
Dec 8
The EU undermines its own rule of law by trying to dismantle asylum laws. Today the EU's Home Affairs and Justice Council will vote in #Brussels on a regulation that will give legal legitimacy to the EU's deadly isolationist agenda. #InstrumentalisationRegulation

EU:n oikeus- ja sisäasioiden neuvosto äänestää 8.12. asetuksesta joka antaisi oikeuden EU:n tappavalle linnake-agendalle. Ns. instrumentalisointiasetus antaisi EU-valtioille mahdollisuuden rajoittaa turvapaikkaoikeutta, jos ne havaitsevat uhan "kansalliselle turvallisuudelle"

Käytännössä EU-valtiot voisivat esimerkiksi sallia turvapaikanhaun vain tietyillä rajanylityspaikoilla, mikä rajoittaisi turvapaikanhakuoikeutta ja mahdollistaisi julmat takaisintyönnöt. #pushbacks

Suojelua hakevia ei tarvitsisi rekisteröidä neljään viikkoon, mikä saattaa rohkaista laittomiin takaisintyöntöihin. Lisäksi turvapaikanhakijat voitaisi ottaa säilöön ulkorajoilla jopa viideksi kuukaudeksi. Vastaanotto-olosuhteet heikkenisivät, samoin perusoikeuksien toteutuminen.

Asetus on EU:n yritys dehumanisoida suojelua hakevia ihmisiä - heidät määritetään oletetuksi uhkaksi johon on vastattava turvallisuuspoliittisesti. Luodaan narratiivi haavoittuvista ihmisistä hybridisodan "aseina" jotka muodostavat siten uhan kansallisvaltioiden turvallisuudelle.

Aktivistihörhöt onnistuivat nostamaan turhia toiveita.

Vastaus Venäjän hybridisodankäynnin uhkaan oli todellisuudessa kompromissien kompromissi, jossa rajalle lähetettyjä turvapaikanhakijoita olisi voinut hybridivaikuttamistilanteessa pidätellä komission erityisluvalla jonkin aikaa rekisteröimättä ja maahan päästämättä. Esitys ei olisi estänyt turvapaikanhakua tai mahdollistanut pushbackejä vaan oli samanlaista pelleilyä kuin Suomen rajalain mahdollistama rajanylityspaikkojen sulkeminen, joka kuitenkin tehtiin toisaalla laissa käytännössä mahdottomaksi. Jotain muka tehtiin, mutta ei mitään, millä olisi merkitystä.

Eikä tuo esitys mennyt edes läpi, kun jotkut jäsenmaat katsoivat fiksuksi vastustaa sitä, joten se siitä.

[tweet]1601117034502201344[/tweet]

[Roope]

Marinin terveiset huippukokouksesta: Suomi ei ole valmis elpymisvälineen tapaisiin ratkaisuihin ja muuttoliikkeeseen tullaan palamaan

[...]

Yksi varma keskustelunaihe ensi keväälle on muuttoliike, josta käytiin jonkin verran keskustelua myös torstaina huippukokouksessa.

Euroopan siirtolaismäärät ovat suurimpia vuosiin ja siirtolaisvirtaa on lisännyt sekä Ukrainan sota että aiemmat kriisit.

Helmikuun alkupuolella järjestetään myös ylimääräinen huippukokous, jossa Marin uskoo tätä keskustelua käytävän. Niin ikään hän uskoi, että asiaa puidaan myös jäsenmaiden ministereistä koostuvassa neuvostossa.

– Meillä on painetta muuttoliikkeen osalta ja tiedämme kaikki sen, että ratkaisuja Euroopan yhtenäiseen vastaukseen muuttoliikkeen osalta on odotettu pitkään. Ja Suomi on kannattanut hyvin voimakkaasti sitä, että meillä olisi yhtenäinen Euroopan laajuinen ratkaisu ja me tulemme tätä näkökulmaa pitämään myös vastaisuudessa esillä.

Keskustelua todennäköisesti tarvitaan, koska painetta Euroopassa on useaan eri suuntaan.

Samaan aikaan, kun esillä on ollut esimerkiksi yhteinen taakanjakomekanismi, Itävallan ja Hollannin kaltaiset maat painottavat sitä, että Dublin-asetus ei tällä hetkellä toimi.

Asetuksen mukaan turvapaikkaa pitäisi hakea ensimmäisestä EU-maasta, johon turvapaikanhakija saapuu, mutta virta vuotaa jo nyt EU:n ulkorajoilta myös kohti keskisempää Eurooppaa.

Todennäköisesti keskustelua siis käytäneen siitä, mistä päästä ongelmaa pitäisi korjata.

MTV 16.12.2022

Todennäköisesti keskustelua siis käytäneen siitä, mistä päästä ongelmaa pitäisi korjata.

Tuli jostain mieleen, että mitäs jos Dublin-periaatetta ja yhteisiä sääntöjä rikkovilta, turvapaikanhakijat eteenpäin päästäviltä ja jopa lähettäviltä mailta jäädytettäisiin EU-tuet? Voisi kummasti kannustaa esimerkiksi läpikorruptoitunutta Bulgariaa suojelemaan EU-rajoja tai ainakin rekisteröimään ja säilömään sisään päästämänsä laittomat siirtolaiset, jos uhkana olisi 29 miljardin euron elvytyspaketin menettäminen.

[Roope]

[tweet]1603637947038765056[/tweet]

Suomen Punainen Risti
Raportit siirtolaisiin kohdistetusta väkivallasta EU:n rajoilla ovat äärimmäisen huolestuttavia. Silti parhaillaan uudistettavassa EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksessa etusijalla ei ole ihmisten hyvinvointi, vaan rajakontrollin kiristäminen entisestään.

Red Cross EU Office: Final call for EU governments to put humanity first in EU migration legislation and practice 16.12.2022

Red Crossin tiedotteessa ei esitetä mitään konkreettista rajakontrollin kiristämisestä. Turvapaikkasopimusesityksessähän nostetaan päinvastoin esiin esimerkiksi meritaksien organisointi ja tulijoiden ihmisoikeuksien eli vapaan sisäänpääsyn varmistaminen.

This framework is increasingly tested by the Pact proposals focusing disproportionally on strengthening border controls, increasing the use of detention including for children, and enhancing returns. Instead, fair, accountable and high-quality migration and asylum procedures and dignified reception facilities throughout the EU should be at the heart of EU migration and asylum policy.

Sopimusesityksessä kyllä mainitaan muodon vuoksi "rajakontrolli" ja "palautusten tehostaminen", mutta ne jäävät sisällöttömäksi sanahelinäksi toisin kuin keinot lisätä haittamaahanmuuttoa ja lennättää tulijat EU:n ulkorajalta EU-maihin.

Twiitissä peräänkuulutettu "humanitaaristen toimijoiden mahdollisuus auttaa ihmisiä EU:n rajoilla ilman rajoitteita" tarkoittaa oikeasti laittomien siirtolaisten salaa rajojen yli auttamisen sallimista ja rankaisematta jättämistä.

[Roope]

Sijaa lentokentän telttamajoituksessa

"ONKO teillä Suomessa paljon turvaa hakevia, haluaisitteko meiltä vähän pakolaisia Suomeen", sanailee Detlef Cwojdzinski.

Hän on tehnyt Berliinin kriisinhallinnan johtotehtävissä yli 40 vuoden uran ja johtaa nyt Tegelin lentoasemalle perustettua ukrainalaispakolaisten hätämajoitusta.

Monille suomalaisillekin tutun Tegelin C-terminaalin edustalla, missä lentokoneet ennen rullasivat, on käynnissä uudenlainen liike. Trukit suhaavat edestakaisin, ja päärautatieasemalle liikennöivä sukkulabussi tuo ja vie ihmisiä.

Rautatieasemalta tulee voipuneita ihmisiä, joista osa on aloittanut junamatkansa pommien jylinässä.

Kiitoradoille on pystytetty valtavia telttoja, joihin majoitetaan pian yli kolme tuhatta ihmistä. Niiden varustaminen asumiskuntoon on vielä kesken.

Tammikuun puoliväliin mennessä ne ovat varmasti täynnä.

Nyt sisällä C-terminaalissa on tilaa parille tuhannelle. Siellä majoittuu paljon ukrainalaisia, mutta myös syyrialaisia, iranilaisia, afganistanilaisia ja moldovalaisia. Ne ovat pääasialliset kansallisuudet, joiden edustajia juuri nyt Berliiniin tulee hakemaan suojaa.

BERLIINISSÄ ei ole koskaan ollut niin paljon suojaa hakevia kuin nyt. Majoituspaikkoja on käytössä 30 000, mutta ne eivät riitä. Tegelin keskus käynnistettiin kolmessa viikossa, kun syksyn aikana kävi selväksi, että vastaanoton majoitustilat eivät muuten riitä.

[...]

Cwojdzinski oli hallinnoimassa vuoden 2015 siirtolaiskriisiä, jonka moni muistaa Eurooppaa koetelleena poikkeustilana. Nyt tulijoita on selvästi enemmän kuin silloin, hän sanoo.

Berliiniin tulee arviolta kuusi tuhatta ihmistä kuukaudessa. Järjestöjen ja hallinnon ponnisteluista huolimatta osa poliitikoista sanoo, että humanitäärinen kriisi uhkaa puhjeta.

TILANNE ei koske vain Saksaa, vaan muissakin EU-maissa tulijoiden määrä on kasvanut ja osassa maista vastaanottokyky natisee liitoksissaan.

Joulukuun puolivälissä Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel sanoi, että helmikuussa EU pitää huippukokouksen, jossa siirtolaiskriisin taakanjakoa jäsenmaiden kesken on tarkoitus ratkoa.

Helsingin Sanomat 25.12.2022