Ajan näkymätön riesa: Materialismi psykologiassa

[Kristian IV]

Sitten jotain aivan muuta kuin maahanmuuttajia rettelöimässä ja rahojen lähettelyä EU:hun.


Yritin googlaamalla selvittää, mistä asioista kämmenieni ajoittainen hikoaminen johtuu. Se on hetkellistä ja yllättävää, ja olen joutunut tilastollisen päättelyn kautta keksimään, mistä se johtuu. Olen havainnoinut, että usein ajatellessani tai tehdessäni jotain, johon saattaisin itsekin keksiä vastaväitteitä, eli ollessani ainakin osittain kahden vaiheella, kämmeneni hikoavat.

Googlaamalla selvisi, että se johtuu hermostumisesta. Ahaa, kiitos tiedosta. Lähes mikä tahansa tilanne, jossa on jotain epäselvää, sisältää hermostumista. Se on samanlainen yleiskäsite kuin stressi. Stressi on hermostumisen tai kiihtymyksen alalaji, joka mielletään negatiiviseksi.

Jos tätä samaa logiikkaa soveltaa vaikkapa punastumiseen tai erektioon, tilanne muodostuu sitäkin epätyydyttävämmäksi. Neurologian vastaus punastumiseen voisi olla myös " hermostuminen " Erektio taasen voisi olla vain kiihoittumista. Tai pulssin nousu, joka on tulevan ristiriitatilanteen ennakoimista, menisi myös vain yleislaariin " hermostuminen "

Mieli materian perspektiivistä antaa epätyydyttäviä selityksiä, selityksiä joissa ei ole selitysvoimaa, eivätkä ne tuo esiin intentiota eikä edes ajatuksen sisällystä. Esimerkki, jos joku kysyy, miksi olet täällä, olisi hyvin epätyydyttävä vastaus, että olen täällä koska minulla on luiden ympärille niveliä, joiden ympärillä on lihaksia, joita ohjaa neuroniverkko, joiden avulla olen kävellyt tänne. Se on taustaedelletys, pitää olla jotain materiaalista, jotta voi olla oikeita syitä. Eli minulla pitää olla dopamiinia, serotoniinia ja muita hermollisia asioita, jotta minulla voisi olla syitä. Mutta ne eivät itsessään ole syitä.

Vaikkapa jos halaan jotakuta, en tee sitä siksi, koska minulla on serotoniinia, vaan halaan jotakuta jotta haluan juhlistaa kyseistä kohtaamista. Serotoniini ei ohjaa minua, vaan kun sielu ohjaa itseään siitä seuraa välittäjäaineiden siirtymistä.

Tästä myös seuraa se, että psykologian aksioomat ovat muodostuneet dopamiinien ja serotoniinien ympäriltä. " Ihminen tekee asioita saadakseen dopamiinia, josta seuraa mielihyvää." Eli = Materia liikuttaa mieltä, ja materia tähtää nautintoon. Mielihyvä / mielipaha tai nautinto  / kärsimys teoriana, joka selittää yksilön kokonaan tai kattavasti, on hyvin ongelmallinen. Kuinka se selittää japanilaisen tekemässä harakiriä, tuottamassa itselleen kipua ja jopa kuoleman. Materialistissa selityksissä genomi tähtää itsensä toistumiseen, eli aksioomana on lisääntyminen. Kuinka tästä perspektiivistä nuori, naimaikäinen yksilö päätyy tekemään kivuliaan itsemurhan?

Se väite, että kaikki yksilöt tähtäävät juurikin henkilökohtaiseen nautintoon on muutenkin ongelmallinen. Jos jollakulla olisi rupi, jonka raaputtamisesta saisi loputtomasti nautintoa, näyttäytyisi tämä elämä pelottavalta tai turhalta. Ihminen voi myös saada nautintoa jostakin, joka ei ole tälle järkevää, elikkä vaikkapa loputtomalla uhkapelaamisella tai vaarallisten fyysisten riskien otolla. Mutta mikä on tämä jokin järkevä, jonka nimessä jokin nautinto torjutaan? Se on jotain, joka on hyvää, kaunista tai oikeudenmukaista, vaikka jokin näistä ei olisi nautinnollista tai jokin, joka on näitä mutta kärsimystä aiheuttavaa.

Eli, materiaaliset selitykset vaikkapa kehon tapahtumista eivät ole selitysvoimaisia, latoen moninaiset yksittäiset tapahtumat samoihin yleiskäsitteisiin " Punastuminen = hermostuminen, kylmät väreet = stressireaktio, pulssin nousu = hermostuminen, kynsien repimiset, asioiden pyörittelyt käsissään, kellon tuijotus eli ns sijaistoiminnot = hermostuminen, kurkun karistus tai yskiminen = stressi(?) "

Sitten ne voivat laittaa kärryt hevosen eteen, eli sanoo toiminnan johtuvan neuroneista. Ei, neuronit ovat edellytys sille, että jotain toimintaa ( ajattelua ) voi tapahtua. Sielu ajattelee ajatuksen, ja tästä seuraa vipellystä mikroskoopissa. Jos ja kun selityksiä aletaan jatkuvasti enemmän ja enemmän hakemaan materiasta, saatetaan keksiä, että elämän yleinen surkeus ja onnettomuus johtuu kilpirauhasen vajaatoiminnasta, ja sitten redusoidaan koko elämä ja muut tunteet ja tarpeet riippuvaiseksi ja alisteiseksi juurikin tuolle yhdelle pienelle elimelle, joka vain tyhjästä on alkanut vihoittelemaan. Ei, vaan ensiksi on jotain ajatuksellista, ja siitä seuraa havaittava muutos jossakin elimessä. Ei olla kaukana siitä, että joku perustelisi oppimattomuutta, huonomuistisuutta tai jopa laiskuutta sillä, että tällä olisi vain " huono aivo." Pahimman vegetatiivisessa tilassa olevan ja Mozartin aivot voivat olla lähes identtiset. Vaikka kuinka tutkisi aivoja mikroskoopilla, on hyvin vaikea tutustua perusteellisesti kyseiseen henkilöön tällä metodilla, selitysvoima on heikonpuoleinen.

Tässä käsittelin materialismin ongelmia psykologian ja selitysvoiman kautta, se on sama käsite liitetään myös liikaa tavaroita ja vaurautta arvostavaan elämäntyyliin, ja filosofiassa suuntauksena, joka ei kunnolla ota kantaa ideoihin, universaaleihin, tietoisuuden syntyyn, täysin teoreettiseen tietoon, tai että jos on olemassa vain materiaa, mistä muodostuvat tai missä ovat ne lainalaisuudet tai säännönmukaisuudet, jonka mukaan materia käyttäytyy.

Eli psykologia pohjaa neurologiian, jotka pohjaavat vain materiaalisiin havaintoihin jotka ovat puhtaan tilastollisia. Niiden kautta ei saada tietoa asioista, vaan vain todennäköisyyksiä ja korrelaatioita. Täten empiirinen psykologia ei varsinaisesti selitä sitä, miksi ihmiset viime kädessä tekevät niitä asioita mitä tekevät, vaan vain tilastollisia yleistyksiä siitä, miksi ihmiset usein tekevät niitä asioita. Tällöin perusteellinen analyysi siitä, minkälaisia kaikenlaisia arvoja, unelmia ja päämääriä yksilöillä todella onkaan, vaan vain sanotaan että " ihminen ei lähde kodistaan koska hän on ahdistunut " tai " Ihminen ei mene töihin koska hän on stressaantunut". Eli ne ovat karkeita.

Materialismi filosofiassa vaatisi taasen tätäkin pidemmän tekstin, enkä sitä kykenisi vielä tuottamaankaan, sen lähtiessä aivan totuuden juurilta, jotka ovat ymmärrykselleni vielä vierasta seutua. Toivottavasti sain edes pääteesini ymmärrettäviksi, ja jossain määrin puolustetuiksi.

En vieläkään tiedä, miksi ja milloin kämmeneni hikoavat. Enkä täysin osaa sanoa, milloin ihmiset karistavat kurkkujaan (=kröhöm). Punastuminenkin on vaikea sanallistaa, vaikka intuitiivisesti se onkin ehkä selkeämpi ilmiö kuin hikoaminen. Kylmät väreet taas... hmm. Usein se liittyy siihen, että tekee jotain jotain jota joku muu ei ole hetkeen tehnyt. Mahtipontinen musiikki myös sitä tuottaa.. Mutta aikoinaan sanottiin, että " kylmät väreet tulevat, kun joku kävelee tulevan hautasi yli." Jaa-a. Enpä tuosta osaa oikeen juuta tai jaata, mutta huomionarvoista on, että tuolloin edes yritettiin selittää kehollisia ilmiöitä sielun tilojen muutoksilla.

Tämä olkoon avaus. Voin avata ja siten puolustaa väitteitäni perusteellisemmin. Teoriassani on useita heikkoja kohtia, kuten esimerkiksi mitä ihmettä todella tapahtuu, kun joku tuikkaakin dopamiinia ulkopuolelta mielen estraadille. Ja sen, että elimissä tapahtuu välillä sielun toiminnasta ulkopuolisia, jonkinlaisia vahinkoja, silloin kun jokin ulkopuolinen materiaalinen kappale aiheuttaa elimessä poistumisen pois luontaisesta tasapainosta. Eli välillä jotain menee rikki, vaikka sitä ei ole millään tavalla sielun toimesta ajateltu eli suunniteltu. Mutta pääteesejäni on, että monet asiat, vaikkap yskä, aivastus tai nielaisu eivät aina, välttämättä ole puhdasta sattumaa tai reagointia materiaalisten objektien kanssa, vaan että jokin ajatus voi niitä aiheuttaa.

[Lalli IsoTalo]

Stressi on hermostumisen tai kiihtymyksen alalaji, joka mielletään negatiiviseksi.

Stressiä on monenlaista. Kuvat kertovat. Jälkimmäinen kuvaa juoksijoiden stressitasoa, onko liikaa treeniä vai sopivasti.

Googlaamalla productive stress levels tulee kaikenlaista kuvaa näkyville.

[Kristian IV]

^

Se juuri se ongelma onkin, että stressiä on LIIAN monenlaista. Käytännössä kaikki ajatukset, turhautumisen tunteesta riittämättömyyteen, ristiriidan jännite tai ihan vain liikunta taikka lempikarkit kaupassa on loppu, ovat stressiä. Psykologiassa stressin alle pystyy siivota lähes kaiken, mikä päätyy tarkoittamaan ettei sana lopulta tarkoitakaan juuri mitään.

Eli vielä teoriaa. Kun joku ilmaisee tällä olevan stressiä, se ei itsessään vielä tarkoita juuri mitään, vaan pitää kysyä että mikä AJATUS aiheuttaa stressiä. Sitten keksitään että hahaa, siellä olikin jotain sielullista taustalla eikä vain ja ainoastaan kehon reaktio.

Ja vielä Lallin kuvasta, niin liikuntaan liittyvä stressi ei varsinaisesti ole psykologista stressiä, vaan useammin puhutaan vain rasituksesta.

[Brandis]

Maailma olisi varmasti parempi paikka, jos ihmiset ymmärtäisivät paremmin psykologiaa. Edes ihan perusasioita siitä. Hyvänä lisänä tulevat monenlaiset keinot lisätä ymmärrystä persoonallisesta itsestä, omasta henkisestä tilasta, menneisyyden vaikutuksesta, yksilöllisestä potentiaalista ja heikkouksista, mutta ihan kaikkea ei voida vaatia.

Jokaisen elämä on jonkin verran stressaavaa ja kuormittavaa, ja olisi väärin väittää, että stressin suhteen on olemassa mitään nollasummapeliä. Salaisuus on löytää omia yksilöllisiä keinoja kasvattaa resilienssiä; löytää tasapainoa kuormittavien ja suojaavien tekijöiden väliltä. Ymmärtää se miten yksilöllisyytemme merkitsee aivan kaikkea tässäkin, ja pohdinta on hyvin henkilökohtainen.

Mielestäni nykyajassa aivan kaiken (henkisyyden) riesa on materialismissa ja materialistisissa arvoissa, olemme liikkuneet niin kauas henkisyydestä ja niputtaneet asioita sen vaikutuspiiristä huuhaaksi niin pitkään, että matka mihinkään 'sielulliseen' ymmärtämykseen on pitkä ja kivikkoinen.

[Tavan]

Materialistinen maailmankuva ei kykene hoitamaan sielua. Sielu paatuu ja näivettyy sen alaisuudessa. Onneksi kaikilla eksyneillä on yksi todellinen ystävä, joka ei koskaan hylkää; hyvä paimen, joka johdattaa meidät kotiin.

Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.

Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.

Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.

Matteus 11: 28-30

[Kristian IV]

Yksi yritys ymmärtää etiikkaa, keskustelua hyvyydestä ja pahuudesta on yrittää tiivistää pahuus liialliseksi kiintymykseksi juuri Omaa kehoaan kohtaan. Ajatus, että juuri oma keho, ja juuri kyseisen henkilön ylivertaiset aivot olisivat merkittävästi tärkeämmät kuin muiden vastaavat on ongelmien ytimessä. Naapuri on hieman erilainen, mutta aivan yhtälailla olemassa, yhtälailla kokeva ja ajatteleva kuin itsekin. Mutta silti valtaosa ihmisistä sulkeutuu itsekkyyteen, hieroamaan omaa napaansa loputtomiin.

Itsekkyyteen sorrutaan, kun ajatellaan muidenkin olevan yhtä itsekkäitä. Tämä tuhoaa luottamusta ja yhteisön kykyä yhteistyöhön. Mitä voimakkaampi yhteinen tahto yhteisöllä on, sitä vahvempi se on sisäänpäin kuin ulospäinkin.

Sanotaan, että raha on ongelmien ytimessä. Raha sitoo ihmisen mielen, ajattelun ja siten toiminnan lähinnä materiaaliseen maailmaan, kehään jonka keskiössä paikallaan pysyvä tarpeiden tyydyttäminen. Muita ihmisiä tarvitaan lähinnä viihtymiseen ja viimekädessä pariutumiseen. Tämä on erittäin kapeaa. Tieto, muiden ymmärtäminen ja hyveellinen toiminta jää taka-alalle, hyveitä harrastetaan lähinnä sen verran, että saa hyveellisen, luotettavan maineen mutta hyveestä itsessään ei nautita. Materialistinen hedonisti ei tee hyviä tekoja pimeydessä, ja varastaa jos vain ei jää kiinni.

Materialisti kiihottuu jättimäisistä silikonitisseistä vaikka alla rääkyvä eukko olisi kuinka epämiellyttävä. Rakastelu näille on enemmän tai vähemmän masturbaation jatketta, halutaan saada hyvä olo itselle toisen avusteisena, eikä keskiössä ole ollenkaan se, minkälaista yhteyttä, kunnioitusta ja luottamusta akti rakentaa. Materialistinen hedonisti on maailman yksinäisin ihminen, luottamusongelmat kasautuvat jo lapsuudesta.

Mikä sitten lääkkeeksi yllä mainittuun? Rakkaus. Suorapuheisuus, mikä onnistuu ehkä helpoiten perheen ja rakastetun kanssa. Asioista perille pääsy, valheiden vihaaminen ja paskapuheisiin tarttuminen tiukalla otteella.  Joukkueurheilu, jossa hetkellisesti luotetaan naapuriin kuten itseensä. Kehon ylittäminen, oli se rankka treeni tai avanto. Mahdollisesti paasto. Kristillisessä perinteessä kehoa kuritettiin jopa itseruoskinnalla, mutta siinä saattaa kiintyä kipuun kuten liialliseen nautintoon voi kiintyä.

Platon puhuu, että materiaalinen maailma on varjoisa jäljitelmä, jonkinlainen puolitosi hologrammi todellisuudesta sellaisenaan. Platonille tuonpuoleisuus oli jatkuvasti oleva, pysyvämpi ja tiedon suhteen varmempi maailma kuin se, mihin aistit ovat kosketuksissa. Taivas ja helvetti ovat jatkuvia tiloja, eivät vain jotain kuoleman jälkeistä epävarmaa mytologiaa. Sokrateen etiikassa ainoa hyvä on tieto, ja ainoa paha on ignorance eli tietämättömyys tai piittaamattomuus tiedosta, johon ihminen ajautuu nimenomaan jos tämä alkaa kaikessa toiminnassa keskittymään vain vatsaansa, tilinsä ja jonkinlaisen " sosiaalisen pääomansa " vahvistamiseen.

Henkisyys, sielu ja Jumalat vastaan kaikki se arkinen paska on ihan hyvä jana, jonka mukaan tarkastella asioita ja ilmiöitä.

Saa tulla haastamaan tai jatkamaan.