Tälläistä on matkailu paikassa, jossa länsimainen turisti on itse nähtävyys

[Talvetar]

(...)

MONEN reissaajan haaveena on matkustaa paikkoihin, jotka ovat säilyneet mahdollisimman aitoina, alkuperäisinä ja turisteista tyhjinä. Mitä sellaisen unelman toteuttaminen saattaa käytännössä tarkoittaa, ja mitä siitä voi oppia?

Matkailin perheineni Myanmarissa, entisessä Burmassa, hyvissä ajoin ennen pandemiaa ja maan uusimpia levottomuuksia – tällä hetkellähän maahan ei parane matkustaa, mutta muutama vuosi sitten tilanne oli ratkaisevasti erilainen.

Liikuimme samoissa paikoissa kuin muutkin matkailijat, mutta myös selvästi syrjemmällä – maan itäosassa lähellä Kiinan, Laosin ja Thaimaan rajaa sijaitsevassa Kengtungissa, takavuosien oopiumkaupan keskuksessa, jonne sisällissodan vuoksi oli päästetty matkailijoita vasta jokusen vuoden ajan.


Kengtungin kaupungissa vietettiin heimojuhlia tanssin ja musiikin, ruoan ja juoman merkeissä.

Kengtungin kaupunkiin houkuttelivat sen ympäristöä asuttavat monet perinteistä elämäntapaa vaalivat vuoristoheimot. Seudulle veti myös sen aitous ja tuntemattomuus – tuntuu jännittävältä, jos voi löytää ja kokea jotain sellaista, mitä kaikki muut matkailijat eivät ole vielä löytäneet ja kokeneet.

Tuolloin seudulla oli rauhallista ja miellyttävää. Mutta turistit, etenkin me länsimaiset, olimme vielä harvinaisia.

Suurin nähtävyys olimme me

Länsimaisten turistien puutteen huomasi siitä, että muita länsimaisia ei juuri näkynyt. Ennen kaikkea sen huomasi siitä, että olimme nähtävyyksiä. Paikalliset olivat kiinnostuneempia meistä kuin me heistä. He tapittivat meitä pitkään ja häpeilemättä. He nauroivat meille päin naamaa – myanmarilaiset nauravat paljon, mitä erilaisimmista syistä, eivätkä he tarkoita sitä loukkaavaksi.

Liki jokaisella ohikulkijalla oli pakonomainen tarve koskettaa nuorimmaista, suomalaisen vaaleaa päiväkoti-ikäistä tyttöämme, nauraa kihertäen. "Ihan kuin joku sarjakuvahahmo", huudahti innostuneena muuan nuori nainen, joka osasi englantia.

Meistä otettiin valokuvia, yksin ja yhdessä paikallisten kanssa, sekä salaa että luvan kanssa. Hämmästys oli suuri, kun välillä kieltäydyimme.

Poikkesimme keskustassa järjestetyille heimojuhlille seuraamaan perinnetansseja. Sieltä oli pakko lähteä pois, koska tansseja seurannut yleisö unohti tanssijat – ja keskittyi meihin. Yletön huomio oli varsinkin lapsista kiusallista.

(...)

Sympaattista ja ikimuistoista
Koimme Kengtungin ympäristössä myös koko kolmiviikkoisen Myanmarin kiertomatkamme koskettavimmat hetket.

(...)

Pysähdyimme paikalliselle "pitsalle" bambukatokseen, jossa oli joukko naisia pikkulapsineen. He tekivät meille tilaa penkiltä, ja seurasivat intensiivisesti, miten selviäisin chilillä höystetystä riisiletusta. Me kaikki rentouduimme huomattavasti, kun sain ensimmäisen suupalan puikkoihini, nieltyä ja nyökittyä, että hyvää on.


Mitä tästä voi oppia? Ainakin sen, että voi olla vähän haastavaa ja epämukavaakin matkailla paikassa, jossa turistit ovat harvinaisuus. Myös muiden matkailijoiden luoma henkinen turva uupuu.

Mutta toisaalta voi myös kokea jotain erityisen mieleenpainuvaa ja sellaista, mitä ei välttämättä muuten kokisi.

https://www.is.fi/matkat/art-2000008072214.html

Boldaukset minun, loput linkin takaa.

Ihmettelen suuresti, että kuka haluaa (ainakaan lasten kanssa) matkustaa noin?

[Tabula Rasa]

Oman spelialiteettinsa huumaamat lumihiutaleet.

[Eino P. Keravalta]

Oman spelialiteettinsa huumaamat lumihiutaleet.

Sitten nuo lumihiutaleet matkustavat kaikissa köyhissä takahikiöissä ja kokevat suurta maailmantuskaa kun siellä ajellaan aasivankkureilla ja istutaan hiekassa syömässä lettuja. Se on kaikki todiste valkoisten harjoittamasta rasismista, koska jos emme olisi rasisteja niin kyllähän Burmassakin kaikilla olisi Kastelli-talo ja Lexus pihassa. Sitten niitä hävettää olla valkoinen..

[Beef Supreme]

Eksotiikka on nykyään yhteismitallista vaarallisuuden j alkukantaisuuden kanssa. Että ihan ilman kielitaitoa huumekaupan keskustaan blondin taaperon kanssa. Darwin ottaa kohta yhteyttä.

[arctic-tern]

Ihmettelen suuresti, että kuka haluaa (ainakaan lasten kanssa) matkustaa noin?

Lapsille on suureksi hyödyksi nähdä muutakin, kuin Suomen peruskoulu, Hesarin uutiset ja propaganda siitä, miten olemme maailman onnellisin maa. Monet muut maat ovat onnellisempia ja jopa turvallisempia, kuin Suomi. Rahaa meillä kyllä on; ehkä se on saatu myydystä kunniastamme.

Olen matkustanut ja viettänyt aikaa Venäjällä, Ukrainassa, Kazakstanissa, Kaukasuksella, Balkanin entisissä kriisipesäkkeissä ja olen myös käynyt Krimin niemimaalla hiljattain. Suosittelen kaikille näitä maita, myös lapsille.

[sutki]

Madventuresin (ja vastaavien ohjelmien), matkaoppaiden sekä -blogien avustamana on monia alkuperäisiä kulttuureita sekä luontoa pilattu.
Turistit tuovat tullessaan pulloveden ja toki rahaa paikallisille, jolla saa ostettua tavaraa pakattuna muovipusseihin.
Kaakkois-Aasiassa (ja toki Etelä-Euroopasskin) jätehuolto on usein mallia "poltetaan pienellä savuttavalla liekillä tai dumpataan läheiseen jokeen".
Ja meillä pillimehu on kauhistus.

Indoneesiassa ei tarvitse mennä kuin vähänkin pienempään paikkaan ja tälläinen ei vaaleat hiukset omaava kohtaa toistuvasti "bule!" huutoja sekä päätyy kuvattavaksi. Eihän tuo kovinkaan häiritsevää ole, mutta kuvaajat sekä kuvaan mukaan änkeävät voisivat olla mieluusti +20v neitosia.
Ihmettelen ihmisten hinkua Balille. Kunnon jäteongelmat, helvetinmoiset ruuhkat ja turisteja lähes joka puolella. Toki on siellä maaseutua ja rauhallisuuttakin tarjolla, jos vaan haluaa sitä löytää.

Pienet kylät ovat eksoottisia, mutta maanviljelyn ohessa useassa SEA maassa myös pirttiviljely kukoistaa ja köyhyys jatkuu. Nuorisoa muuttaa suurkaupungin slummeihin ja väkeä asuu kaduilla rottien, koirien, torakoiden sun muiden kanssa. Köyhyyden suruun vedetään ties mitä kamaa, liimasta kiinalaisperäiseen shabuun, joka sitten aiheuttaa muita lieveilmiöitä.

Se mikä eniten pisti silmään oli suuret varallisuuserot. Köyhyyden vastapainoksi löytyy varakas keskiluokka sekä paikallisittain superrikkaat. Heitä ei köyhät kiinnostaneet oikeastaan lainkaan ja miksipä olisikaan, kun asuu porttien ja muurien ympäröimällä alueella.
Katsoessa vähänkin suurempia poliisilaitoksia sekä armeijan mestoja, huomaa heidän varautuneen suurempiinkin mielenilmauksiin kuin kesäkuinen elokapina manskilla. Vankeja riittää ja ne ovatkin tupaten täynnä. Kerran matkatessa Filippiinien maaseudulla syntyi yllättävä liikenneruuhka, syyksi paljastui kuoliaaksi ammuttu nainen keskellä pienen kylän pääväylää. Nainen oli karannut vankilasta ja halunnut nähdä lapsensa. Oli vaan matkalla tullut nälkä ja oli varastanut kaupasta. Siihen päättyi sen äidin tie eli aseita löytyy ja tämä kannattaa turistin muistaa.

Helmiä matkailijoille löytyy, mutta niistä ei juurikaan huudella. Paikalliset ne tietävät ja jos löytyy joku pidempiaikainen tuttavuus, ovat he osaltaan turvaamassa satunnaisen länkkärin matkaa.

[Augustus]

Länsimainen suvakismiin taipuvainen varakas matkustaa perheineen jonnekkin vinkuintiaan (muka) takamaille, sitten paikan päällä ihmetellään, että kuinka aitoja ja lämpimän ystävällisiä ihmisiä siellä onkaan, kehutaan Facessa paikallisten sydämellisyyttä ja tokaistaan lopuksi jotain tyyliin, että kyllä tämä paikallinen kulttuuri on upean yhteisöllinen, suorastaan esimerkillinen meidän koleaan Suomeen verrattuna. Turistien häivyttyä paikalliset laskeskelevat tuottoa naureskellen samalla länkkärien naiville typeryydelle. Mutta eihän se oikeasti voi olla tälläistä vai voiko...

[ikuturso]

Tuolla tuijotetaan valkolaista. Se on kulttuuria.

Täällä tuijotetaan neekeriä tai sinitukkaista pride-kehonmuokkaajaa. Se on rasismia.

Tämä on aina niin hauskaa tämä polariteetti. Minuakin japanissa tituleerattiin "amerikajin", amerikkalainen. Tai "gaijin", ulkomaalainen. Etenkin maaseudulla olin nähtävyys. Mutta se johtui siitä, että olin erinäköinen, enkä kokenut sitä loukkaavana.

Kun Suomeen muuttaa erinäköisiä ihmisiä, heidät opetetaan loukkaantumaan, jos heitä tuijotetaan, koska se on rasismia. Heitä ei opeteta, että siitä ei tule välittää, vaan meitä opetetaan siedättämällä pois rasismista tuomalla vankkureittain toiseuden toteemeja parantamaan meidät.

Kaikki johtuu kolonialismista. Vitun kolumbus.

-i-

[kgb]

Ei tarvitse mennä mihinkään kehitysmaan kehittymättömään kolkkaan joutuakseen silmätikuksi. Itse olin Kiinassa melkoinen nähtävyys jopa miljoonakaupungissa. Ei vaan ollut sellainen kaupunki, johon lappaa turisteja.

[P]

Oman spelialiteettinsa huumaamat lumihiutaleet.

Sitten nuo lumihiutaleet matkustavat kaikissa köyhissä takahikiöissä ja kokevat suurta maailmantuskaa kun siellä ajellaan aasivankkureilla ja istutaan hiekassa syömässä lettuja. Se on kaikki todiste valkoisten harjoittamasta rasismista, koska jos emme olisi rasisteja niin kyllähän Burmassakin kaikilla olisi Kastelli-talo ja Lexus pihassa. Sitten niitä hävettää olla valkoinen..

Ja kun rasismi ollaan saatu kutistettua ja paikallisen pitsakioskin tilalla on McDonalds, KFC ja PizzaHut, on taas aika kokea lantista syyllisyytta. Ja kun paikallinen vaki on korvattu suurelta osilta afrikkalaisilla ja omaperainen kulttuuri on kuollut, sekin on meidan syymme. Kuten Aasiasta ja Afrikasta meriin tarkoituksella syydettava muoviroska. Me synnnintunnossamme siirrymme muovipilleista pahvipilleihin, vaikka silla ei ole mitaan merkitysta merien muoviongelmaan, koska ne muovipillit taalla paatyvat roskienkeraykseen ja polttolaitokseen, aasialaisten ja afrikkalaisten jatkaessa muoviroskan dumppaamista jokiin ja mereen... Ja taas on aika jollekin uskonnolliselle toimelle reflektoidessa valkoista etuoikeutta maksaa muidekin puolesta.

[P]

Ei tarvitse mennä mihinkään kehitysmaan kehittymättömään kolkkaan joutuakseen silmätikuksi. Itse olin Kiinassa melkoinen nähtävyys jopa miljoonakaupungissa. Ei vaan ollut sellainen kaupunki, johon lappaa turisteja.

Serkku oli 90 luvulla rakentamassa langattomia verkkoja Kiinan miljoonakaupunkeihin, joissa ei ollut kaynyt juuri lankkareita koskaan. Oli ollut tuijottajia.

[Beef Supreme]

Päiväkotitaapero ei tiedä eikä välitä onko lämmin rantahiekka Hietalahdessa, Teneriffalla vai Somaliassa. Trävellääminen kaukana lääkäristä vieraan ja mahdollisesti vihamielisen kulttuurin keskellä on edesvastuutonta. Kuten moni muukin, sankarimatkaaja ei ymmärrä mistä vanhemmuudessa on kysymys. Lapsesta riippuen 9-12 on ikä jossa jo ymmärtää jotain näkemästään ja kokemastaan. Siitä ne muistot ja kontaktit syntyvät, mutta vierailla kulttuureilla ja ihmisillä ei ole mitään asiaa perheen henk koht tilaan.

Minun esikoistani tultiin ihmettelemään ja yritettiin lääppiä Afrikassa heti kun poistuttiin pääteiltä. Silloin muksu nostettiin syliin ja mama afrikat saivat katsoa muttei koskea. Muita kulttuureita ja ikäkauteen sopivaa eksotiikkaa oli kotipihapiirissä ja kansainvälisessä koulussa kyllin. Bestikset saksalainen poika ja paikallinen käkkäräpäätyttö. Paskalta haisevia, kapisia ja kirppuisia katuihmisiä tai -eläimiä ei ollut mitään tarvetta ihastella eikä kosketella. Palmun alla ja lämpimissä vesissä lilluttiin käsi isin kädessä.

Ja niistä muista kulttuureista meillä on tuiki vähän opittavaa. Varoittavia esimerkkejä kaikki tyynni.

[-PPT-]

Onkohan suurikin loukkaus jotakin maata kohtaan jos se on vaihtanut nimensä mutta sitä ei vaan jotenkin taivu kutsumaan sillä uudella nimellä? Tämä Myanmar hyvä esimerkki moisesta.

[Outo olio]

Paikallinen köyhyys on eksoottista. Sitä on kiva töllistellä, ja paikallista kulttuuria. Meidän oma kulttuurimme taas on jotain mistä pitää luopua, jotta olisimme kansainvälisiä.

[Jepulis]

myanmarilaiset nauravat paljon, mitä erilaisimmista syistä, eivätkä he tarkoita sitä loukkaavaksi.

Sepä mukavaa.

Toisin on suomessa. Jos suomalainen katsoo esimerkiksi umpeensa hunnutettua somalia, joka lievästi ilmaisten poikkeaa härmäläisestä marttakerholaisesta naisesta, nauroi tai ei, kyseessä on tietenkin vihapuhe, rasismi ja loukkaus. Jälkimmäinen tottakai on tarkoituksella jopa silloinkin kun kääntää pään, koska silloin taas on kyse rasistisesta ylenkatseesta.

Onneksi näiden hirmutekojen vastineeksi suomalaisille on säädetty maksajan osa niin ulko- kuin kotimaassakin.

[Mangustin]

Päiväkotitaapero ei tiedä eikä välitä onko lämmin rantahiekka Hietalahdessa, Teneriffalla vai Somaliassa. Trävellääminen kaukana lääkäristä vieraan ja mahdollisesti vihamielisen kulttuurin keskellä on edesvastuutonta. Kuten moni muukin, sankarimatkaaja ei ymmärrä mistä vanhemmuudessa on kysymys. Lapsesta riippuen 9-12 on ikä jossa jo ymmärtää jotain näkemästään ja kokemastaan. Siitä ne muistot ja kontaktit syntyvät, mutta vierailla kulttuureilla ja ihmisillä ei ole mitään asiaa perheen henk koht tilaan.

Moni tiheämmin asutun Euroopan vastuullinen vanhempi voi ajatella, että Suomen perähikiälle matkailu lasten kanssa on edesvastuutonta. Täällä voi olla yli parin tunnin reissu lähimpään sairaalaan, luonto on täynnä susia, karhuja, zoonooseja levittäviä ötököitä ja järviin voi hukkua. Paikalliset puhuvat omituista kieltä ja saunovat alasti 

Ihan samalla tavalla se vanhemmuus voi olla hukassa Hietsussa ja Teneriffallakin, ja usein onkin, kun tissuttelu tai kännykän räpläys kiinnostaa enemmän kuin lasten uimavalvonta. Somaliassa ja muissa islamistista perslävissä on se hyvä puoli, että raittiusseura al-Shabaab huolehtii nenänvalkaisusta. Ei tosin taida olla valkolaisilla asiaa Somaliaan, mutta joku Iran voi olla ihan hyvä ja turvallinen matkakohde lapsiperheille.

Muuten olen samaa mieltä siitä, että vain tylsimyksillä on tylsää, ja lasten kanssa on ihan sama missä lomailee kun lähimetsäkin on niille suuri seikkailu.

Oman spelialiteettinsa huumaamat lumihiutaleet.

Täähän se.

En tiedä onko tähän muuta kansallismielisesti hyvää ratkaisua, kuin myötäillä meitä ahdistuneita kermapersemillenniaaleja, että joojoo ei oo pakko alkaa prismaperheeksi voi olla siisti trävelläävä instaperhe. Muuten jää lapset tekemättä ja hallitus roudaa maahan 5 neekeriä jokaista puuttuvaa suomalaislasta kohti.

Itse tykkään tästä El Mundo a Bicicletta-dokumentista natalistisen propagandan välineenä. Maailmanympäripyöräilynsä kuvannut belgialais-katalonialainen perhe sai toisen lapsensa Perun Andeilla ja jatkoi reissua vielä useamman vuoden sen jälkeenkin. Siinä yhdistyy kivasti trävelläys, ympäristöystävällisyys, minimalismi ja perhe-elämä 

https://youtu.be/aaJtdHm-OWc

[Lalli IsoTalo]

Itse tykkään tästä El Mundo a Bicicletta-dokumentista natalistisen propagandan välineenä. Maailmanympäripyöräilynsä kuvannut belgialais-katalonialainen perhe sai toisen lapsensa Perun Andeilla ja jatkoi reissua vielä useamman vuoden sen jälkeenkin. Siinä yhdistyy kivasti trävelläys, ympäristöystävällisyys, minimalismi ja perhe-elämä 

https://youtu.be/aaJtdHm-OWc

Remuaminen pitkin mantereita on nykyään vaikeaa (eikä enää oikein kiinnostakaan), joten tällaiset dokkarit ovat tervetulleita. 

[mmm]

He nauroivat meille päin naamaa – myanmarilaiset nauravat paljon, mitä erilaisimmista syistä, eivätkä he tarkoita sitä loukkaavaksi.[/b]

Ajatusten lukeminen toimii näemä vain yhtään suuntaan tässä nk. etnopositiivisessa eksistenssissä.

[ikuturso]

myanmarilaiset nauravat paljon, mitä erilaisimmista syistä, eivätkä he tarkoita sitä loukkaavaksi.

Sepä mukavaa.

Toisin on suomessa. Jos suomalainen katsoo esimerkiksi umpeensa hunnutettua somalia, joka lievästi ilmaisten poikkeaa härmäläisestä marttakerholaisesta naisesta, nauroi tai ei, kyseessä on tietenkin vihapuhe, rasismi ja loukkaus. Jälkimmäinen tottakai on tarkoituksella jopa silloinkin kun kääntää pään, koska silloin taas on kyse rasistisesta ylenkatseesta.

Onneksi näiden hirmutekojen vastineeksi suomalaisille on säädetty maksajan osa niin ulko- kuin kotimaassakin.

Mainittiinko jo jossain heittelevätkö myanmarilaiset myös vauvoja ilmaan?

-i-

[Melbac]

Ihmettelen suuresti, että kuka haluaa (ainakaan lasten kanssa) matkustaa noin?

Lapsille on suureksi hyödyksi nähdä muutakin, kuin Suomen peruskoulu, Hesarin uutiset ja propaganda siitä, miten olemme maailman onnellisin maa. Monet muut maat ovat onnellisempia ja jopa turvallisempia, kuin Suomi. Rahaa meillä kyllä on; ehkä se on saatu myydystä kunniastamme.

Olen matkustanut ja viettänyt aikaa Venäjällä, Ukrainassa, Kazakstanissa, Kaukasuksella, Balkanin entisissä kriisipesäkkeissä ja olen myös käynyt Krimin niemimaalla hiljattain. Suosittelen kaikille näitä maita, myös lapsille.

Onko toi vitsailua vai mitä?.No en v*ttu todellakaan suosittelisi noita maita lapsille.

[Melbac]

Oman spelialiteettinsa huumaamat lumihiutaleet.

Sitten nuo lumihiutaleet matkustavat kaikissa köyhissä takahikiöissä ja kokevat suurta maailmantuskaa kun siellä ajellaan aasivankkureilla ja istutaan hiekassa syömässä lettuja. Se on kaikki todiste valkoisten harjoittamasta rasismista, koska jos emme olisi rasisteja niin kyllähän Burmassakin kaikilla olisi Kastelli-talo ja Lexus pihassa. Sitten niitä hävettää olla valkoinen..

Ja kun rasismi ollaan saatu kutistettua ja paikallisen pitsakioskin tilalla on McDonalds, KFC ja PizzaHut, on taas aika kokea lantista syyllisyytta. Ja kun paikallinen vaki on korvattu suurelta osilta afrikkalaisilla ja omaperainen kulttuuri on kuollut, sekin on meidan syymme. Kuten Aasiasta ja Afrikasta meriin tarkoituksella syydettava muoviroska. Me synnnintunnossamme siirrymme muovipilleista pahvipilleihin, vaikka silla ei ole mitaan merkitysta merien muoviongelmaan, koska ne muovipillit taalla paatyvat roskienkeraykseen ja polttolaitokseen, aasialaisten ja afrikkalaisten jatkaessa muoviroskan dumppaamista jokiin ja mereen... Ja taas on aika jollekin uskonnolliselle toimelle reflektoidessa valkoista etuoikeutta maksaa muidekin puolesta.

Periaattessa toi että siirrytään noista muovipilleistä yms maatuviin(toivottavasti) paperipilleihin ja muihin on ihan ok asia kun ajattelee miten paljon noita pistetään roskiin ja mihin noita sitten päätyy todella suurissa määrissä.Noita paperiroskia voi käsittääkseni polttaa aika huoletta kun muoviroskaa taas ei.

[Beef Supreme]

Voisin laatia listan nyt jo kymmenestä maasta joissa olen asunut pidempiä aikoja, kaikilla mantereilla paitsi Australiassa, ja voin kertoa että Suomea turvallisempaa, vakaampaa, ennustettavampaa ja lapsiystävällisempää maata ei ole kuin mielikuvituksessa.

[Emo]

Kun lapsemme oli  kolmiviikkoinen, eräs perhetuttumme jo vuosikymmeniä Suomessa asunut  japanilaissyntyinen rouva suomalaisen miehensä kanssa tuli meitä vastaan, ja tietenkin halusimme esitellä heille vaunuissa nukkuvan vauvamme  ja he halusivat nähdä uuden perheenjäsenen.

Rouva alkoi pienokaisemme  nähdessään hihittää koska "vauvalla on niin iso ja ulkoneva nenä". Kuulemma kaikilla suomalaisvauvoilla on.
En tänä päivänä tiedä miten tuohon suhtautuisin, en kyllä itse millään saisi naurua puristettua vaikka näkisin kuinka lättänokkaisen japanilaisen vauvan.

Kulttuurit ovat todellakin erilaisia, japanilainen hihittelee vauvan nenää lapsen vanhemmille mutta auta armias jos minä menisin kommentoimaan jonkun toisrotuisen lapsen nenää tai varsinkaan tummaa ihoa niin ties mikä syyte siitä napsahtaisi.

Tiedän tuttavapiirissä useammallekin blondille lapselle käyneen ei sen eksoottisemmassa maassa kuin Italiassa, että paikalliset hipelöivät lasten hiuksia ihan häiriöksi asti.

[Talvetar]

Päiväkotitaapero ei tiedä eikä välitä onko lämmin rantahiekka Hietalahdessa, Teneriffalla vai Somaliassa. Trävellääminen kaukana lääkäristä vieraan ja mahdollisesti vihamielisen kulttuurin keskellä on edesvastuutonta. Kuten moni muukin, sankarimatkaaja ei ymmärrä mistä vanhemmuudessa on kysymys. Lapsesta riippuen 9-12 on ikä jossa jo ymmärtää jotain näkemästään ja kokemastaan. Siitä ne muistot ja kontaktit syntyvät, mutta vierailla kulttuureilla ja ihmisillä ei ole mitään asiaa perheen henk koht tilaan.

Minun esikoistani tultiin ihmettelemään ja yritettiin lääppiä Afrikassa heti kun poistuttiin pääteiltä. Silloin muksu nostettiin syliin ja mama afrikat saivat katsoa muttei koskea. Muita kulttuureita ja ikäkauteen sopivaa eksotiikkaa oli kotipihapiirissä ja kansainvälisessä koulussa kyllin. Bestikset saksalainen poika ja paikallinen käkkäräpäätyttö. Paskalta haisevia, kapisia ja kirppuisia katuihmisiä tai -eläimiä ei ollut mitään tarvetta ihastella eikä kosketella. Palmun alla ja lämpimissä vesissä lilluttiin käsi isin kädessä.

Ja niistä muista kulttuureista meillä on tuiki vähän opittavaa. Varoittavia esimerkkejä kaikki tyynni.

Samaa mieltä.

Miksi joku raahaa taaperoikäisiä lapsiaan maahan, jossa nämä ovat jotain kiinnostavia kummajaisia?

Kertoen asiasta vielä lehteen, odotellaanko tuosta vielä jotain kiitostakin?

Jos jotain tosiaan reissussa sattuu esim lapsille, niin minkäs tuolla teet kaukana kaikesta (mm poliisi, lääkäri jne)?

Aikuinen ihminen puolestani tehkööt mitä lystää, mutta lasten vieminen noin syrjäiseen paikkaan on jo edesvastuutonta.

[sancai]

Kun lapsemme oli  kolmiviikkoinen, eräs perhetuttumme jo vuosikymmeniä Suomessa asunut  japanilaissyntyinen rouva suomalaisen miehensä kanssa tuli meitä vastaan, ja tietenkin halusimme esitellä heille vaunuissa nukkuvan vauvamme  ja he halusivat nähdä uuden perheenjäsenen.

Rouva alkoi pienokaisemme  nähdessään hihittää koska "vauvalla on niin iso ja ulkoneva nenä". Kuulemma kaikilla suomalaisvauvoilla on.
En tänä päivänä tiedä miten tuohon suhtautuisin, en kyllä itse millään saisi naurua puristettua vaikka näkisin kuinka lättänokkaisen japanilaisen vauvan.

Kulttuurit ovat todellakin erilaisia, japanilainen hihittelee vauvan nenää lapsen vanhemmille mutta auta armias jos minä menisin kommentoimaan jonkun toisrotuisen lapsen nenää tai varsinkaan tummaa ihoa niin ties mikä syyte siitä napsahtaisi.

Tiedän tuttavapiirissä useammallekin blondille lapselle käyneen ei sen eksoottisemmassa maassa kuin Italiassa, että paikalliset hipelöivät lasten hiuksia ihan häiriöksi asti.

Japanissa ja yleensäkin Itä-Aasiassa suurta nenää pidetään kuitenkin erittäin viehättävänä ominaisuutena. Japanissa vanhanaikainen yläluokka myös näyttää usein tietynlaiselta ja siihen ulkonäköön kuuluu usein suuri nenä ja hiukan eurooppalainen ulkonäkö. Ajatellaan, että Japanin yläluokka on säilyttänyt enemmän alkuperäisjapanilaisia geenejä (jomon) ja rahvas on enemmän Itä-Aasiasta saapuneita uudisasukkaita (yayoi). Esim. keisariperheeseen näitä suurinenäisiä on naitu sukupolvien ajan. Itä-aasian yleisimpiä kauneusleikkauksia on nenänvarren implantti, mikä saa aikaan ulkonevan nenän. /off topic

[JoKaGO]

Olen matkustanut ja viettänyt aikaa Venäjällä, Ukrainassa, Kazakstanissa, Kaukasuksella, Balkanin entisissä kriisipesäkkeissä ja olen myös käynyt Krimin niemimaalla hiljattain. Suosittelen kaikille näitä maita, myös lapsille.

Onko toi vitsailua vai mitä?.No en v*ttu todellakaan suosittelisi noita maita lapsille.

Olet sitten varmaankin käynyt noissa maissa, kun olet noin varma?

Itse olen käynyt vain Venäjällä ja Balkanilla, joissa isot kaupungit ovat turvallisia asua jopa lapsiperheelle. Sairaanhoidon ja vaikkapa elintarvikehuollon kannalta tarkoitan.
Kazakstanissa en ole käynyt enkä Kaukasuksella, mutta tuollakin on tietääkseni ok-olot isoissa kaupungeissa.

Yksityiset korkeatasoiset lääkäriasemat löytyvät kaikista noista ja maksaahan se hyvä hoito rahaa, eli matkavakuutuksen verran. Kokemusta on mm. Venäjältä.

En estelisi, jos joku lapsiperhe matkustaisi noihin maihin esim. parin vuoden työkomennukselle, saati turistimatkalle. Reppumatkasta en osaa sanoa, kun olen tämmöinen "olli-immonen"    jolle nuoruudessa olisi tehnyt hyvää reppureissu (ja halusinkin, muttei päästetty).

Ketään en patista "matkustamaan, jotta maailman kuva laajenisi", sen halun on tultava jokaisen itsensä sisältä.

[JoKaGO]

Kun lapsemme oli  kolmiviikkoinen, eräs perhetuttumme jo vuosikymmeniä Suomessa asunut  japanilaissyntyinen rouva suomalaisen miehensä kanssa tuli meitä vastaan, ja tietenkin halusimme esitellä heille vaunuissa nukkuvan vauvamme  ja he halusivat nähdä uuden perheenjäsenen.

Rouva alkoi pienokaisemme  nähdessään hihittää koska "vauvalla on niin iso ja ulkoneva nenä". Kuulemma kaikilla suomalaisvauvoilla on.
En tänä päivänä tiedä miten tuohon suhtautuisin, en kyllä itse millään saisi naurua puristettua vaikka näkisin kuinka lättänokkaisen japanilaisen vauvan.

Tässä yhdistyy kaksi asiaa: Aasialaisilla on vallalla stereotyyppinen käsitys siitä, että länsimaalaisilla on isot nenät (toki yleensä isommat kuin aasialaisilla) ja aasialaiset alkavat hihittää, kun näkevät jotain yllättävää (jopa onnettomuuden nähdessään). Tuo japanilaisrouva kai oletti vauvasi olevan "nenätön" ja että nenä kasvaisi vasta myöhemmin (?) mutta kun jo länsimaisella vauvalla oli nenä ...

Kulttuurit ovat todellakin erilaisia, japanilainen hihittelee vauvan nenää lapsen vanhemmille mutta auta armias jos minä menisin kommentoimaan jonkun toisrotuisen lapsen nenää tai varsinkaan tummaa ihoa niin ties mikä syyte siitä napsahtaisi.

Tiedän tuttavapiirissä useammallekin blondille lapselle käyneen ei sen eksoottisemmassa maassa kuin Italiassa, että paikalliset hipelöivät lasten hiuksia ihan häiriöksi asti.

Mulla sama kokemus Italiasta, jossa lapseni vietti vauvaikänsä. Aikuiset naiset, nuoret neidot ja pikku-koululaiset olivat aina perässä, kun kuljimme vaunujen kanssa. Siniset silmät ja vaaleat hiukset, vasta puolen vuoden ikäisenä "yleisölle" selvisi, että kyseessä oli "bello" eli poika    Minua vauvani saama ihailu ei häirinnyt (kun ei häirinnyt vauvaakaan) nuorten naisten osoittama ihailu 

[arctic-tern]

Onko toi vitsailua vai mitä?.No en v*ttu todellakaan suosittelisi noita maita lapsille.

Useimmat luettelemistani maista ovat vähemmän väkivaltaisia, kuin Suomi. Useissa on puhdas luonto, upea ruokakulttuuri sekä ystävällisiä ja sosiaalisia ihmisiä. Niissä on vähemmän monikulttuurisuutta, feminismiä ja vihervasemmistoa.

Matkustava ihminen on vapaa ihminen.

[Beef Supreme]

Onko toi vitsailua vai mitä?.No en v*ttu todellakaan suosittelisi noita maita lapsille.

Useimmat luettelemistani maista ovat vähemmän väkivaltaisia, kuin Suomi. Useissa on puhdas luonto, upea ruokakulttuuri sekä ystävällisiä ja sosiaalisia ihmisiä. Niissä on vähemmän monikulttuurisuutta, feminismiä ja vihervasemmistoa.

Matkustava ihminen on vapaa ihminen.

Olet langennut meemiin jos pidät Suomea väkivaltaisena. Varmaan uskot myös joka paikassa vaanivaan rasismiin.

Onpa sellaisiakin kokemuksia että täti bussissa (Euroopan tummatukkavyöhykkeellä) on osoittanut säälien yksivuotiaan lapseni harvaa liinatukkaa ja kysynyt onko lapsi sairas. Ja tyttäreni terveydestä oltiin huolissaan kun iho on läpikuultavan valkoinen. Ihmiset siis reagoivat erilaisuuteen ja se on luonnollista.

Mutta jos valkoinen piltti huomaa että abdi on kakan värinen ja sanoo sen ääneen...

[arctic-tern]

Onko toi vitsailua vai mitä?.No en v*ttu todellakaan suosittelisi noita maita lapsille.

Useimmat luettelemistani maista ovat vähemmän väkivaltaisia, kuin Suomi. Useissa on puhdas luonto, upea ruokakulttuuri sekä ystävällisiä ja sosiaalisia ihmisiä. Niissä on vähemmän monikulttuurisuutta, feminismiä ja vihervasemmistoa.

Matkustava ihminen on vapaa ihminen.

Olet langennut meemiin jos pidät Suomea väkivaltaisena. Varmaan uskot myös joka paikassa vaanivaan rasismiin.

Onpa sellaisiakin kokemuksia että täti bussissa (Euroopan tummatukkavyöhykkeellä) on osoittanut säälien yksivuotiaan lapseni harvaa liinatukkaa ja kysynyt onko lapsi sairas. Ja tyttäreni terveydestä oltiin huolissaan kun iho on läpikuultavan valkoinen. Ihmiset siis reagoivat erilaisuuteen ja se on luonnollista.

Mutta jos valkoinen piltti huomaa että abdi on kakan värinen ja sanoo sen ääneen...

En pidä Suomea väkivaltaisena, Ruotsia kylläkin. Mutta esimerkiksi kauniin Kaukasian vuoriston juurella sijaitsevassa Georgiassa on vähemmän rikollisuutta, kuin Suomessa. Sinne muuten saa muuttaa vapaasti asumaan. Veroja on vähän ja ulkomaisia tuloja ei veroteta ollenkaan. Siellä on vuoristoa, palmurantaa ja metsää. Elinkustannukset ovat 1/4 Suomen tasosta. Monelle olisi paljon järkevämpää muuttaa sinne niillä rahoilla, joilla muuten ostettaisiin sosialistisessa Suomessa omakotitalo.