Yle ja HS: Keskiajan hirviöt loivat pohjaa nykyrasismille

[Brandis]

Tampereen yliopiston historiantutkija Miikka Tammisen teos, Keskiajan hirviöt, linjaa keskiajalla syntyneiden hirviökuvien ja -uskomusten luoneen pohjaa nykyajan rasismille. Otetaan tämän yhteydessä Hesarin artikkelin loppuhuipennus ennen muuta leipätekstiä, sillä se on vain niin kuvaava nykytieteen ja taiteen ymmärryksen lähtökohdista. Kaikki on palautettavissa rasismiin. Se on se yhteiskunnallinen pääpeikko. Myös misogynia ja Donald Trump.

Tuntematonta ja vierasta käsitellään silti tälläkin vuosituhannella pelon kautta. Nykyaikana keskiajan hirviöt rinnastuvat esimerkiksi käsityksiin siitä, minkälaisia elämänmuotoja avaruudesta saattaa löytyä, Tamminen huomauttaa. Useiden tähtitieteilijöiden, astrobiologien ja teoreettisten fyysikoiden mukaan ulkoavaruudessa voi hyvinkin piillä vaikka minkälaisia hirviöitä.

Eikä erilaisuuden pelko kohdistu pelkästään ulkoavaruuteen. Erilaiselta näyttäviin, kuulostaviin ja eri tavalla käyttäytyviin ihmisiin, erilaisiin kulttuureihin, liittyy ennakkoluuloja myös tänä päivänä. Lisäksi koronapandemian ja Donald Trumpin aikana esille ovat nousseet myös yhä enenevässä määrin erilaiset salaliittoteoriat, käsitykset oikeasta ja väärästä tiedosta (HS).

Keskiajan hirviötarinat loivat pohjaa nykyrasismille: Osansa suvaitsemattomuudesta saivat kaksoset, irlantilaiset sekä naiset, jotka olivat kaikki "turhamaisia ja himokkaita"
Hirviöitä käytettiin keskiajalla ymmärtämään erilaista, pelottavaa ja vierasta, osoittaa Tampereen yliopiston historiantutkija Miikka Tammisen kirja.

VIISISATAA vuotta sitten eurooppalainen ihminen asui maailmassa, joka oli täynnä hirviöitä. Lohikäärmeitä, seireenejä, kentaureja, yksisilmäisiä jättiläisiä ja ihmiskasvoisia kananmunia eli niin tunnetun maailman laitamilla kuin oman kylän kaduilla.

Syytä huoleen ja pelkoon oli, sillä hirviöt saattoivat syödä ihmisiä tai vähintään ennustaa ikävää tulevaisuutta.

Hassua, hölmöä, ajattelee ehkä nykyihminen. Keskiajan ihmiselle maailma oli kuitenkin hyvin erilainen. Hirviöt eivät olleet taruolentoja, vaan osa todellisuutta ja maailmankuvaa, joiden vaiheista kertoivat monet keskiajan merkkihenkilöistä Martti Lutheria ja Kristoffer Kolumbusta myöten.

Historiantutkijat ovat pitkään suhtautuneet hirviöihin välinpitämättömästi, ja vasta viime vuosikymmenten aikana niitä on ryhdytty tarkastelemaan yksityiskohtaisemmin. Tutkimuksissa on paljastunut, että hirviöillä oli keskiajan kulttuurissa hyvinkin paljon merkitystä.

Nyt hirviöihin on tarttunut Tampereen yliopiston historiantutkija Miikka Tamminen uudessa Keskiajan hirviöt -kirjassaan (Gaudeamus).

MUTTA MITEN uskomukset hirviöistä oikein syntyivät ja miksi?

Monet keskiajan uskomuksista periytyivät antiikin ajoilta, Tamminen kirjoittaa. Antiikin tarustoissa yksisilmäiset jättiläiset eli kykloopit vangitsivat Odysseuksen miehineen, ja labyrinttiin vangitulle miehen ja härän yhdistelmälle Minotaurokselle uhrattiin ateenalaisia. Keskiajalla nämä antiikin hirviöt sitten lisääntyivät ja muuntautuivat.

Hirviöt jaettiin keskiajalla kahteen kastiin: luonnollisiin ja yliluonnollisiin. Yliluonnolliset olennot ovat länsimaisessa nykykulttuurissa usein tutumpia hahmoja: vampyyreja, keijuja, demoneja. Näihin Tamminen lupaa palata seuraavassa kirjassaan.

Keskiajan hirviöissä Tamminen keskittyy sen sijaan niin sanottuihin luonnollisiin hirviöihin, eli ihmisten, eläinten tai näiden välimuotojen sellaisiin edustajiin, joissa oli jotain erikoista.

Merkityksiä luonnollisilla hirviöillä oli monia, eivätkä ne kaikki olleet pahoja. Hirviöt olivat paitsi pelottavia ja hirvittäviä myös ihmeellisiä, enteellisiä, symbolisia ja humoristisia. Kertomuksia niistä voitiin käyttää moneen: luonnon tutkimiseen, uskonnon ja moraalin pohtimiseen, tarinoiden kertomiseen.

HIRVIÖIDEN historiassa on kuitenkin nykyihmisen silmin monia hämmentäviä ja häiritseviä tasoja, ja Tammisen kirjassa käsitelläänkin arkaluontoisia asioita. Suvaitsemattomuus ja rasismi ovat keskiajan käsityksissä monin paikoin vahvasti läsnä.

Keskiajan eurooppalaiset oppineet liittivät kirjoituksissaan hirviömäisiä piirteitä hanakasti esimerkiksi intersukupuolisiin, synnynnäisesti epämuodostuneisiin tai kaksosiin sekä tiettyihin ihmisryhmiin, kuten juutalaisiin, irlantilaisiin, etiopialaisiin ja intialaisiin. Erilaisten piirteidensä mukaan nämä hirviöiksi nimetyt sitten jaettiin rotuihin, joiden yhteyteen niputettiin milloin mitäkin toimia.

Rotu-termi on ongelmallinen, Tamminen huomauttaa, mutta hirviöitä tutkittaessa se on hänen mukaansa perusteltu. "Keskiajan kirjoittajat pitivät hirviöitä usein erillisinä ihmislajeina tai 'rotuina' ja esittivät niistä rasistisia näkemyksiä", Tamminen kirjoittaa.

Rotuoppi ja rasismi-käsite syntyivät vasta satoja vuosia myöhemmin. Tammisen mukaan rotu-sanaa voi kuitenkin keskiajan hirviöistä puhuttaessa käyttää, sillä keskiajan oppineiden näkemyksillä on ollut vaikutusta myös myöhempiin käsityksiin alempiarvoisista roduista. Huolimatta siitä, ettei keskiaikaisilla käsityksillä ihmisroduista ole tai ole ollut mitään biologista tai tieteellistä perustetta.

KRISTINUSKOLLA oli iso rooli keskiajan rasistisissa ja suvaitsemattomissa hirviöpuheissa. Yleisen käsityksen mukaan Jumala oli luonut ihmisen omaksi kuvakseen, ja tämä kuva oli ihmisten mielissä asettunut tietynlaiseksi.

Hirviöiksi miellettyjen erilaiselle ulkonäölle haettiin selityksiä Raamatusta ja tultiin esimerkiksi siihen tulokseen, että ulkomuoto heijasteli hirviöiden sisäistä pahuutta ja rumuutta.

Raamatusta löydettiin keskiajalla myös kertomus Nooan pojasta Haamista. Poika näki isänsä vahingossa alastomana, joten isä kirosi pojan. Haamin nimi yhdistettiin mustaan tai ruskeaan ihonväriin, jonka ajateltiin olevan mustan sielun merkki. Kertomus Haamista on oikeuttanut tummaihoisten afrikkalaisten alistamiseen ja orjuuttamiseen sekä kristittyjen, juutalaisten että islaminuskoisten oppineiden mielestä.

Hirviörotuja liikkui erityisen tiheään Etiopiassa ja Intiassa – joskin se, missä nämä maat sijaitsivat, oli keskiajan eurooppalaisen näkökulmasta katsottuna varsin epämääräistä. Afrikassa tai Aasiassa, tai yksinkertaisesti kaukana.

[..]

Esimerkiksi luonnonfilosofisessa De secretis mulierum -teoksessa kerrotaan miehestä, joka yhtyi naiseen "sivuttain maaten". Teon tuloksena oli lapsi, jonka toinen kylki oli käyrä ja toinen jalka rampa.

"Kaikkia erikoisia asentoja oli vältettävä, kuten myös yhdynnästä nauttimista", Tamminen kirjoittaa.

Seksi ja seksuaalisuus olivat keskiajan hirviötarinoissa vahvasti läsnä. Kirkko jakoi ohjeita oikeanlaiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen saarnoissa ja rippituoleissa. Moraalisia opetuksia saatiin myös bestiaareista, joissa kuvattiin esimerkiksi eläinten lisääntymistapoja tai seireenien kaltaisia syntiin ajavia hirviöitä.

Kertomukset seireeneistä ovat myös esimerkki keskiajan hirviötarinoiden misogyniasta. Ne kuvattiin bestiaareissa usein peili tai kampa kädessään, ja näin arvosteltiin naissukupuoleen liitettyjä kielteisiä piirteitä, Tamminen huomauttaa. "Seireenit, kuten naiset yleisesti, olivat turhamaisia ja himokkaita."

NAISVIHAMIELISYYTTÄ pursuivat myös kertomukset vaarallisesta vaginasta. Myyttiä kerrottiin niin kansantarinoissa ja hirviöihin liittyvissä kirjoituksissa kuin uskonnollisissa ja lääketieteellisissä teoksissa.

[..]

VAROITUSTEN ja uhkakuvien, uskonnollisten ja poliittisten viestien lisäksi hirviökertomuksilla oli myös keskiajalla viihdearvoa.

Intiassa eli sympaattinen ja herkkä astomi-rotu, jonka jäsenet olivat karvaisia ja suuttomia. Ilman suuta nämä hirviöt eivät voineet puhua eivätkä syödä tai juoda mitään, joten he pysyivät hengissä haistelemalla omenien tuoksua. Lähtiessään matkalle astomit keräsivät matkaevääksi hedelmiä ja kedon kukkasia.

Jos eteen osui jotain oikein pahaa hajua astomi kuoli. [..]

HS

Päättömät oliot ja sukuelinten raateluhampaat pelottivat keskiajalla – hirviöt loivat pohjaa nykyajan rasismille, uusi kirja kertoo
Hirviöiden pelko loi pohjaa ennakkoluuloisille ja rasistisille ajatuksille, jotka elävät yhä tämän päivän yhteiskunnassa, kertoo Keskiajan Hirviöt -teos.

Keskiaikaiset eurooppalaiset kirjoitukset kertovat, että kaukana Pohjolassa elää ihmishirviöitä, joilla on koiran pää. Koirapäiset ihmiset eli koirankuonolaiset ovat tuttuja myös suomalaisesta mytologiasta. Isonvihan aikaan kuonolaisten kerrottiin nuuskineen esiin venäläisiltä piiloutuneita suomalaisia ja ilmiantaneen heitä.

Tuore kirja Keskiajan hirviöt (Gaudeamus) kertoo oudoista olennoista, jotka olivat sydän- ja myöhäiskeskiajalla osa läntisen Euroopan asukkaiden maailmankuvaa. Kirjan kirjoittaja on Tampereen yliopiston historiantutkija Miikka Tamminen.

Hirviöitä kuvailivat teksteissään niin kirkonmiehet, filosofit kuin kaunokirjailijatkin. Niistä liikkui myös valtava määrä suullista perintöä. Ihmisten mielestä kertomukset olivat totta ja hirviöt osa luontoa ja Jumalan suurta suunnitelmaa.

Keskiaikaista ajattelua leimaavat vastakohdat ja luokittelut. Elävät olennot oli jaettu ihmisiin, eläimiin ja henkiolentoihin. Hirviöt rikkoivat kaavaa ja liikkuivat näiden ryhmien välillä.
[..]
Tamminen puhuu kirjassaan hirviöroduista, kuten hirviöitä tutkivilla on tapana. Rotu-termi saattaa herättää ristiriitaisia ajatuksia, mutta se kuvaa Tammisen mielestä parhaiten tapaa, jolla hirviöt keskiaikana luokiteltiin.

Erilaisuuden pelko huokuu tavasta, jolla hirviöitä kuvataan
Hirviöt kiehtoivat ja inhottivat. Kirjoittajat sijoittivat hirviöiden asuinsijat tunnettujen alueiden reunamille, jonnekin kauas Euroopasta. Intia ja Afrikka vaikuttavat olleen varsinaisia hirviöiden tyyssijoja.

Hirviöt saatettiin myös kytkeä olemassa oleviin etnisiin tai uskonnollisiin ryhmiin. Näiden ominaisuuksia ja elintapoja pilkattiin surutta.

Miikka Tammisen mukaan nykypäivän rasistiset asenteet juontuvat osittain keskiajan asetelmista, mutta mitään suoraa linjaa ei voi vetää.

– Rasismista puhutaan vasta sitten, kun tuli uusi aika ja rotuoppi. Länsimainen tapa suhtautua erilaisuuteen tulee silti jo antiikin ajoista, ja ajattelutapa selvästi vahvistui keskiajalla.

– Kun rotuoppi sitten syntyi, voidaan nähdä, että oppia kehitelleet olivat lukeneet keskiaikaisia tekstejä. Rotuopin näennäistieteellinen pohja löytyy sieltä. [..]

YLE

Vierauden pelko on aina ollut vitaali osa ihmisyyttä, myyttien ja opettavaisten tarinoiden perimmäinen tarkoitus on ollut suojella.

[IDA]

Veikkaan, että lukematta roskaa.

Yksi modernin ajan älyllisen rappion merkkejä on se, että satuja, tarinoita ja kielellisiä leikkejä ei ymmärretä ollenkaan, vaan monttu auki kuvitellaan niiden kuvaavan vain oman pään sisältöä. Musiikissa ja maalaustaiteessa rappio toki näkyy vielä selvemmin, koska kielellisesti voi tietyllä koulutuksella ja kouliintumisella edes matkia menneisyyden älykkäitä ihmisiä uutta tekstiä väsätessään.

[stefani]

Keskiajan mytologiset hirviöt voivat olla ihan mielenkiintoinen aihe, mutta noissa artikkeleissa aika keinotekoisesti yhdistetään aihe nykyajan rasismiin. Ihmisten luonteeseen taitaa kuulua tuollainen, että kun jostain aiheesta vaan höpistään jotain, ja aihetta pyöritellään jotenkin, niin sitten se aihe tunnutaan saatavan jotenkin hallintaan? Rasismi-ilmiö aiheuttaa huolta joissain ihmisissä, ja sitten he kokevat tarvetta saada höpistä siitä jotain keinolla millä hyvänsä? Eikös tuo aiheiden pyörittelyn tarve ole mielenkiintoinen psykologinen ilmiö, jota voitaisiin ruveta analysoimaan paradoksaalisesti saman tien ihan samalla mitalla?



Meidän nyky-somessa on monenlaisia "seireenejä" kyllä. Pitäisi ehkä päivittää mytologiaa, että saataisiin kerrottavaksi olennaisia varoittavia tarinoita nykynuorille?

[Brandis]

Aion lukea tämän teoksen kyllä suurella mielenkiinnolla, mutta kriittinen ote säilyttäen. IDA kiteytti hyvin omatkin ajatukseni. Teema itsessään on mielenkiintoinen, ja sitä voi tulkita monella eri tavalla. Hyvä, kun Miikka Tamminen avasi pelikentän alueelle, johon on vain vähän aiemmin osoitettu tutkijoiden mielenkiintoa.

[Eino P. Keravalta]

Tamminen on hoksannut aivan oikein, että kun asiaansa kietoo rasismiaspektin, saa huomiota, hyväksyntää ja apurahoja. Ja mitä absurdimpi aasinsilta, sitä parempi, koska rasismiahan on piilossa kaikkialla ja jos näkee rasismia mitä älyttömämmällä tavalla, sitä tarkkanäköisempi on.

Olikohan muuten keskiajalla sellaisia hirviöitä, jotka tulivat toiseen maahan huijaamaan paikallisia, elämään näiden kustannuksella ja tappamaan ja raiskaamaan heitä?

[Golimar]

Ylenannon artikkelin kirjoittaneen naisoletetun tweetit kertovat jotain.

[tweet]1359430565372563458[/tweet]

https://twitter.com/PuukkaPaivi/status/1359430565372563458

[tweet]1348187123959148544[/tweet]

https://twitter.com/PuukkaPaivi/status/1348187123959148544

Joku veroelätti turhake joka ei ymmärrä mitään saa vettä hullunmyllyynsä.

Tiedetäti
@tiedetati
Dr. Laura Nissin (
@LauLauLauLau
)
Auntie Laura, research enthusiast & classicist
@helsinkiuni
#ancienthistory
Tieteestä intoileva antiikintutkijatäti. she/her
https://orcid.org/0000-0001-80lauranissin.fi

[tweet]1232310385274839040[/tweet]

https://twitter.com/tiedetati/status/1232310385274839040

[Nuivettunut Han-nenetsi]

Keskiajan hirviötarinoilla ja nykyajan rasismilla on yhteistä vain samansuuntainen psykologinen ilmiö. Siinä missä keskiajalla ihmisiä peloteltiin keksityillä hirviöillä ja hirviötarinoilla, nykyään ihmisiä varoitellaan ja pelotellaan keksimällä tarinoita rasismista ja kuinka mikä tahansa on rasismia kun niin halutaan. Mielivaltaisilla - ja mielivaltaisesti muuttuvilla - määritelmillä rasismia löydetään ihan mistä halutaan.

Samalla tavalla kuin keskiajalla suuria massoja voitiin manipuloida luomalla uhka- ja viholliskuvaa yhteisöä vaanivista hirviöistä, pystytään kenet tahansa sepittämään nykypäivän hirviöksi - eli rasistiksi - tiedostavalle woke-laumalle; tarinat on korvattu intersektionaalisella uussanastolla, tuulesta temmatuilla rasismisyytöksillä ja etuoikeus-höpötteillä.

Tätä keski- ja nykyajan psykologista yhtymäkohtaa kuvaa täydellisesti Monty Python and the Holy Grail elokuvan legendaarinen kohtaus jossa raivoisa väkijoukko on löytänyt "noidan" ja haluaa innolla polttaa sen.

"We've got a witch! A witch! Let's burn her!"
olisi nykypäivänä: "We've got a racist! A racist! Let's cancel him!"

"How do you know she's a witch?"
"She's got a wart"

kääntyisi tänä päivänä rasismihysteerikkojen käsissä vaikka:
"How do you know he's a racist?"
"He's a white heterosexual male"

Katso ja nauti:
https://www.youtube.com/watch?v=zrzMhU_4m-g

[Pentecost]

 

Olen aikoinaan oikein opiskellut keskiaikaa gradua varten ja mitä tähän nyt sanoisi...sanotaanko vaikka, että oli ne keskiajan ihmiset rasisteja HIRVIÖITÄ ja OUTOJA OLIOITA kohtaan.

On kyllä niin leveä ja pitkä aasinsilta, etten tiedä mistä aloittaa. Keskiajan ihmiset olivat uskonnollisia tavalla, jota me tuskin edes käsitämme ja yliluonnollinen sekä kuolema olivat läsnä jokapäiväisessä elämässä.

En ole myöskään yllättynyt tiedosta, että kyseinen hutkija Miikka Tamminen on tarkastellut islaminvastaista vihapuhetta keskiajalla ilmeisesti ymmärtämättä yhtään mitään siitä, kuinka Islam OLI ihan oikea uhka koko kristitylle Euroopalle. Espanjassa kesti monta vuosisataa päästä muslimivalloittajista eroon.

Miksi, oi miksi, tuonkin herran vanhemmat eivät ole käyttäneet ehkäisyä?

[Eisernes Kreuz]

Joo, todella yllättävää, että kun kristityt valtakunnat kävivät keskiajalla - ja pitkälle uudelle ajalle - verisiä sotia muslimivalloittajia vastaan, esiintyi Euroopassa islamvastaisuutta. Eurooppalaisten rasismiahan se toki oli täysin viattomia ja rauhanomaisia eri kalifaatteja kohtaan.

On jotenkin masentavaa, että historiantutkimuskin on nykyaikana tällaisessa politisoituneessa alennustilassa. Feminismin oppien vaikutus näkyy tietysti tässäkin.

Hirviörasismia ei edes Pahkasika parhaimpina vuosinaan olisi osannut keksiä. Eikä parodiaa voi enää erottaa todellisuudesta.

[Outo olio]

[tweet]1359430565372563458[/tweet]

https://twitter.com/PuukkaPaivi/status/1359430565372563458

Päättömät oliot ja sukuelinten raateluhampaat pelottivat keskiajalla – hirviöt loivat pohjaa nykyajan rasismille, uusi kirja kertoo

Sukuelinten raateluhampaista tuli ekana mieleen Oulun saksiraiskaus (ei kannata googlettaa jos et halua pahoja fiiliksiä), eli ehkä tässä assosiaatiossa on kuin onkin totuuden siemen, mutta toisin kuin Päivi Puukka tarkoitti.

[duc]

- - Keskiajan ihmiset olivat uskonnollisia tavalla, jota me tuskin edes käsitämme ja yliluonnollinen sekä kuolema olivat läsnä jokapäiväisessä elämässä.

En ole myöskään yllättynyt tiedosta, että kyseinen hutkija Miikka Tamminen on tarkastellut islaminvastaista vihapuhetta keskiajalla ilmeisesti ymmärtämättä yhtään mitään siitä, kuinka Islam OLI ihan oikea uhka koko kristitylle Euroopalle. Espanjassa kesti monta vuosisataa päästä muslimivalloittajista eroon.
- -

Reconquista kesti lähes 800 vuotta, vuodesta 711 vuoteen 1492. Wienin porteilla kävivät turkkilaiset kahteen kertaan vuosina 1529 ja 1683. Sodassa vihollista yleensä vihataan ja siitä puhutaan pahaa. Se lienee yleisinhimillinen kulttuuripiirre, ei rotuominaisuus.

Käsitys uskonnon ja yliluonnollisen kaikenkattavasta merkityksestä valistuksen aikaa edeltävien eurooppalaisten, saati muiden, elämässä on tosiaan nykyään hämärtynyt. Uskonto oli niin luonnollinen osa ihmisten elämää, että sille ei välttämättä ollut edes omaa sanaa, kuten esim. Amerikan intiaanien kielissä. Nykyeurooppalainen järkyttyy jihadistisesta terrorista, mutta muslimi tietää sen olevan kiinteä osa klassista islamin tulkintaa. Yhtä lailla kristillistä (miekka)lähetystä kauhistellaan, mutta lähetystyö on kiinteä osa kristinuskoa.

[F1nka]

Mitenkähän Tamminen on näyttänyt toteen syy-seurasketjun, joka johtaa hirviötarinoista rasismiin? Voisi nimittäin äkkiseltään ajatella, että aikakautena, jolloin ihmishirviöt ryöstivät lapsia seksiorjiksi, pelottelu mielikuvitushirviöillä voisi olla enemmänkin todelliseen tarpeeseen tullut ratkaisu varoittaa lapsia eksymästä liian kauaksi.

[Pentecost]

Tavallaan se pointti, mitä yritin tuossa tuoda esille oli se, että keskiajan ihminen jos joutui sellaisen tilanteen eteen missä häneltä oltiin viemässä koti, uskonto ja isänmaa muhamettien toimesta, niin se oli kertakaikkinen kauhistus tuon ajan kristitylle ihmiselle.

Se tarkoitti samaa kuin kadotus ja helvetin lieskat. Uskonnon läsnäoloa arjessa ei voi  vähätellä. Meistä tämä saattaa tuntua oudolta, mutta keskiajan ihmiselle se oli elävä totuus.

Even though there is ample evidence of Europeans in the Early Middle Ages accepting the basics of Christian doctrine, most definitely the existence of hell, a different paradigm of life on earth and the afterlife was so deeply ingrained in the communal consciousness that it could not easily just be set aside. In Britain, Scotland, and Ireland, especially, a belief in the "wee folk", fairies, earth and water spirits, was regarded as simple common sense how the world worked. One would no more go out of one's way to offend a water sprite than poison one's own well.

Jos on kiinnostunut, niin linkistä saa lisätietoa:
https://www.ancient.eu/article/1411/religion-in-the-middle-ages/

Ja kun katsoo, millaiseksi esimerkiksi paholainen kuvattiin keskiajalla, niin aika rasistinen olo tulee kyllä... 

[Eino P. Keravalta]

Tampereen yliopiston historiantutkija Miikka Tamminen

Yliopisto kehittää kaikkia lahjoja, myös tyhmyyttä

( Anton Tšehov )

[Mangustin]

Reconquista kesti lähes 800 vuotta, vuodesta 711 vuoteen 1492. Wienin porteilla kävivät turkkilaiset kahteen kertaan vuosina 1529 ja 1683. Sodassa vihollista yleensä vihataan ja siitä puhutaan pahaa. Se lienee yleisinhimillinen kulttuuripiirre, ei rotuominaisuus.

Käsitys uskonnon ja yliluonnollisen kaikenkattavasta merkityksestä valistuksen aikaa edeltävien eurooppalaisten, saati muiden, elämässä on tosiaan nykyään hämärtynyt. Uskonto oli niin luonnollinen osa ihmisten elämää, että sille ei välttämättä ollut edes omaa sanaa, kuten esim. Amerikan intiaanien kielissä. Nykyeurooppalainen järkyttyy jihadistisesta terrorista, mutta muslimi tietää sen olevan kiinteä osa klassista islamin tulkintaa. Yhtä lailla kristillistä (miekka)lähetystä kauhistellaan, mutta lähetystyö on kiinteä osa kristinuskoa.

Islamilainen merirosvous ja Etelä-Euroopan rannikkoalueiden asukkaiden ryöstely orjiksi oli niin hirvittävä vitsaus, että se johti laajaan rannikoiden autioitumiseen kun siviilit etsivät turvaa sisämaasta. Hollantilaisten Svarte Piet on tällainen "myyttinen hirviö", eli karikatyyri lapsia kidnappaavasta muslimista, jolla lapsia peloteltiin. Useimmiten rasistiset stereotypiat syntyvät yksittäistapausten kasautuessa. Normaali ihminen osaa indusoida tapauksista päätelmän, joka on riittävän pätevä suojelemaan elämää ja terveyttä. Tampereen punalasien läpi katsottuna tämmöinen alle 100% tarkkuuteen ulottuva arkijärjenkäyttö on varmasti osoitus ennakkoluuloista ja islamofobiasta.

Keskiajan kristityt pelkäsivät muslimeja, mutta kärsityistä vääryyksiä huolimatta monet olivat huolissaan saraseenien sieluista. MENA-alueelle lähti sankarillisia saarnaajamunkkeja, joista useimmat päätyivät marttyyreiksi. Muslimien puolelta ei tietääkseni ollut tällaista aseetonta da'wa-kampanjaa.

[sancai]

Rasismin synnyn historia on kyllä mielenkiintoinen eikä sillä ole mitään tekemistä keskiaikaisten satujen kanssa. Perinteisestihän islamilaisessa, eurooppalaisessa, kiinalaisessa... kulttuurissa ihmisryhmiä on arvotettu kulttuurin tai uskonnon mukaan. Kun "barbaarit" käännytettiin kristinuskoon, islamiin, tai kiinalaiseen sivistykseen, heistä tuli ihmisarvoisia ihmisiä. On jopa hämmentävää, miten esimerkiksi keskiaikaisissa uskonnollisissa maalauksissa, jotka kuvaavat "viimeistä tuomiota" jne., mustaihoiset ja valkoihoiset hahmot ovat sekaisin tasa-arvoisessa asemassa, kun olemme tottuneet kuulemaan, että menneisyyttä määrittää rasismi. Keskiajalla ihan vakavasti pohdittiin, että ovatko "koirankuonolaiset" eli myyttiset koirapäiset oliot, joiden uskottiin asuttavan kaukomaita, ihmisiä ja pitääkö heidät käännyttää kristinuskoon.

Paradoksaalisesti, nykyaikainen rasismi perustuu tieteeseen ja ihmisarvoihin. Evoluutioteorian myötä ihmisestä tuli maallinen olio muiden joukossa ja ruvettiin pohtimaan, miten evoluutio on vaikuttanut ihmisen kehitykseen. Tätä ennen ihmisryhmien erojen ei nähty pohjautuvan biologiaan tai geeneihin, koska niitä ei tunnettu. Toisaalta, kun länsimaissa alettiin julistaa yhtäläisten ihmisoikeuksien sanomaa 1700-luvulta alkaen, kohtasivat laajasti orjuuteen perustuneet kolonialistiset vallat suuren ongelman. Enemmistön mielestä orjuus oli väärin, mutta eliitti tarvitsi orjuutta. Sen takia orjuutta ryhdyttiin perustelemaan väitteellä, että kaikki ihmisrodut eivät ole oikeasti yhtä ihmisiä. Tähän perustuu länsimaiden siirtomaille ominainen rasismi. Esimerkiksi Brasiliassa ei ole samanlaista rasismia ja rotujännitteitä kuin Yhdysvalloissa, vaikka Brasiliaan tuotiin massiivisesti enemmän mustia orjia, koska Brasilia omaksui ihmisoikeudet myöhemmin eikä orjuutta tarvinnut perustella rasismilla! Sama pätee esimerksi Lähi-itään, jossa orjuus oli julmempaa ja laajempaa, mutta jossa ihmisiä tuomitaan yhä enemmän uskonnon kuin rodun perusteella.

[P]

Joo, todella yllättävää, että kun kristityt valtakunnat kävivät keskiajalla - ja pitkälle uudelle ajalle - verisiä sotia muslimivalloittajia vastaan, esiintyi Euroopassa islamvastaisuutta. Eurooppalaisten rasismiahan se toki oli täysin viattomia ja rauhanomaisia eri kalifaatteja kohtaan.

On jotenkin masentavaa, että historiantutkimuskin on nykyaikana tällaisessa politisoituneessa alennustilassa. Feminismin oppien vaikutus näkyy tietysti tässäkin.

Hirviörasismia ei edes Pahkasika parhaimpina vuosinaan olisi osannut keksiä. Eikä parodiaa voi enää erottaa todellisuudesta.

Jep. Ne kalifaatit valloittajana toimivat käytännössä kuin Isis. Vääräuskoiset kelpasivat käytännössä dhimmiorjan asemaan. Naiset ja lapset seksiorjiksi.

Kun lukaiset Itä-Rooman ja Konstantinopolin romahduksesta 1453, ymmärtää miksi islamia vastustettiin. Kyse oli omasta ja perheen hengestä ja vapaudesta.

Ihan yhtä "nerokasta" olisi syyttää isovihan tai talvisodan aikaisia suomalaisia "russofobiasta", kun vastustivat hyökkäystä ja miehitysyritystä, jonka onnistuessa ehkä oma ja perheen henki sekä vapaus oli mennyttä.

Se että tuollaisia aasinsiltoja ylistetään historiantutkimuksessa... Ennen vaadittiin historiallista empatiaa, näköjään ei enää. Täysin älyttömät aasinsillat käyvät.

[Jorma M.]

Tällainen on homosaation, antifan, BLM:n ja vastaavan ohella tuoreempi yleisen kulttuurimarxismin/kalergin muoto.

Joku puhuu tällaisesta ilmeisesti cancellointina mutta tässä on kyse ihan vaan mielenhäiriöstä tai rahanahneudesta kun historiaa väärennetään. Ja sitten jotkut lukiolaistyttöjen kaltaiset uskovat tällaista paskaa. Huippuna tietysti ympyräsuinen naisneekeri joka kuulutti kesällä senaatintorilla että koska "afrikkalaiset orjat ovat rakentaneet nämä rakennukset, niin afrikkalaiset voivat myös rikkoa ne".

[Idumea]

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007830455.html
Euroopan pakanalliset symbolit on riistettävä takaisin nationalisteilta ja natseilta, sanoo kirjailija Aki Cederberg, jonka matkakirja vie ikivanhoihin pyhättöihin

Tämä taitaa kuulua samaan juttuun?.Näyttää ihan juhan af Granilta toi kirjailija ja jutut on vähän samalla astraalitasolla lehtijutun mukaan.

Ettei tämä nyt Hesarin otsikon perusteella ala elää Hommalla omaa elämäänsä: olen lukenut kirjan ja tuossa jutussa on tietyiltä osin enemmän Hesaria ja arvion kirjoittanutta Yrjänää kuin Cederbergiä. Teos on toki ensisijaisesti matkakirja, teemoinaan pyhä ja Eurooppa, mutta siinä sivussa Cederberg laittaa modernia maailmaa kyllä estoitta poikki ja pinoon ja tykittelee väestönvaihdosta ja vaikka mistä. Lukekaa ihmeessä.

Netistä löytyy läjäpäin haastatteluja, joissa Cederberg itse avaa ajatteluaan ilman Hesari-filtteriä, tuossa vaikka Sudenmarja-zinestä: https://www.sudenmarja.com/2021/02/05/aki-cederberg-pyhaa-eurooppaa-etsimassa/

Pari katkelmaa haastattelusta:

"Sanoisin, että en henkilökohtaisesti ole poliittinen. Olen omistautunut ilmentämään näitä asioita henkisellä tasolla. Politiikka on aina aikaan sidottua. Ne asiat, joille koen, että olen omistautunut, ovat jossain syvemmällä kuin politiikka. Politiikka myös usein perustuu siihen, että meillä on kriisejä tai vihollisia, jotka meidän pitää päihittää. Minä uskon, että meidän vihollisemme on meidän sisällämme. Meillä on jotain, mitä meidän pitää päihittää itsessämme, ennen kuin mitään suurta edistystä voi tapahtua. Olen hyvin apoliittinen siinä mielessä.

"Tietenkin on aina se riski, kun puhutaan jostain eurooppalaisen pakanauskonnon tuomisesta jälleen henkiin, että se sekoittuu hyvin helposti politiikkaan. Olen yrittänyt välttää sitä toistaiseksi. Mutta uskon, että kun "Pyhä Eurooppa" -kirja tulee, niin jossain vaiheessa tästä varmaan tulee minun suuntaani jotain negatiivista. Koska eurooppalaiset eivät saisi puhua – he eivät saisi ilmentää huolta omasta katoavasta identiteetistään. Jos puhut yhteydestä paikalliseen luontoon ja paikalliseen itseesi, niin ihmiset kokevat sen tosi huolestuttavana. No, se on sitten heidän ongelmansa.

"Pyrin tietyllä tavalla pysymään ajasta erillään ja esittämään ja etsimään ajattomia asioita. Ja halusin, että jos olen löytänyt jotain, minun pitäisi yrittää antaa siitä myös omalle kansalleni ja omalle ryhmälleni. Ja mitä se on, mikä on se aarre, ja miten jakaa siitä ikään kuin meille – se on se, mitä pyrin tekemään tällä kirjalla. Pyrin antamaan ihmisille jotain, minkä koen olevan arvokasta.

"Pelkästään poliittinen muutos tai poliittinen identiteetti ei riitä. Ne ovat aina aikaan sidottuja asioita. Me tarvitsemme jotain, mikä on ajan tuolla puolen. Ja se ajan tuolla puolen oleva on se pyhä tai traditio tai jumalyhteys tai vaikka luontoyhteyskin – nämä sanat ovat aina vain suuntaa näyttäviä asioita. Jos puhut vaikka jumalista, ihmisillä menee helposti luu väärään kurkkuun, koska puhutaan eri asioista. Eivätkä ne minullekaan ole aina mitään täysin selviä asioita, vaan ne ovat häilyviä asioita, mitä kohti kurkotan, ja joiden olemusta pyrin hahmottamaan. Koen, että meidän tehtävämme ihmisinä on pyrkiä kurkottamaan häilyviä asioita kohti ja hahmottamaan niitä. Se on meidän olevaisuutemme ydin, että pyrimme laajentamaan tietoisuuttamme ja ymmärrystämme asioista ja omaa osaamme siinä.

"Mutta en myöskään ole välttämättä mitään poliittisia asioita tai liikkeitä vastaan, minun mielestäni niilläkin voi olla oma asemansa asioissa. Kaikki ei voi tapahtua vain jollain astraalitasolla. Kaverini käyttää tällaista ilmaisua "astraalitason tirehtööri", eli että sinulla on jossain tällaisella kosmisella tasolla kauhean hieno juttu, mutta se ei millään tavalla manifestoidu olevaisessa maailmassa, vaan kaikki ne astraalihommat ovat sitten jossain tuolla, ja siellä olet kova tirehtööri ja sitten tulet tähän, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä maailmassa tapahtuu."

"Jos mietimme nykyaikaisten dogmien mukaan, että kuka tahansa voi olla eurooppalainen, kuka tahansa voi olla englantilainen tai suomalainen, että se, että sinulla on joku passi, on vain se kansalaisuus, että se tekee sinusta osallisen siihen kansaan – minä en usko, että tämä on totta, ilmiselvästi. Kuten eivät usko hindutkaan. Tämän takia he eivät myöskään käännytä. Kun menet sinne, kukaan ei kauppaa sinulle, että "Hei, liity meihin, hyväksy Shiva jumalaksesi" – kukaan ei tee sitä, koska he eivät edes ajattele, että se on mahdollista, koska et ole osa sitä maailmaa. Voit tulla sinne vieraana, ja sinut otetaan avosylin vastaan, mutta se ei ole sinun maailmasi. Se on ikään kuin heidän maailmansa.

"Samalla tavalla ajattelen, että pakanalliset perinteet Euroopassa ovat etnisiä perinteitä ja etninen uskonto, ja etnisessä uskonnossa on mielestäni keskeisintä se, että sen joukon tai kansan tai etnisen ryhmän henki ilmenee sille itselleen. Siitä kumpuaa se kulttuuri, mikä hyvänsä se sitten onkaan. Ja mikään tässä ei viittaa mihinkään vihamielisyyteen mitään muuta ryhmää kohtaan. Se on vain ymmärrys siitä, että jokaisella ihmisryhmällä on yleensä jonkinlainen suhde johonkin tällaiseen – ja se on hieno asia. Ja sitä toivoisin, että tulisi takaisinkin.

"Ihmisen pitää tuntea itsensä ja ymmärtää itsensä osana jotain jatkumoa ja osana sukupolvien ketjua, jotain suurempaa kuin se, että me olemme nyt tällaisia yksilöitä ja otamme vähän tuolta jotain buddhismia ja tuolta vähän satanismia ja sitten yhdistämme ne kaikki tällaiseen teosofiseen soppaan ja olemme individualisteja – entä mitä sitten? Tarvitsemme jotain vähän konkreettisempaa. Minä näen sen niin, että eurooppalaisille se on tämä."

edit: Cederberg blogissaan:

Otsikoksi nettiversioon on jostain syystä laitettu minulta lainaus, jota en ole sanonut.

[IDA]

Ylenannon artikkelin kirjoittaneen naisoletetun tweetit kertovat jotain.

[tweet]1359430565372563458[/tweet]

https://twitter.com/PuukkaPaivi/status/1359430565372563458

[tweet]1348187123959148544[/tweet]

https://twitter.com/PuukkaPaivi/status/1348187123959148544

Joku veroelätti turhake joka ei ymmärrä mitään saa vettä hullunmyllyynsä.

Tiedetäti
@tiedetati
Dr. Laura Nissin (
@LauLauLauLau
)
Auntie Laura, research enthusiast & classicist
@helsinkiuni
#ancienthistory
Tieteestä intoileva antiikintutkijatäti. she/her
https://orcid.org/0000-0001-80lauranissin.fi

[tweet]1232310385274839040[/tweet]

https://twitter.com/tiedetati/status/1232310385274839040

Kumppanuus natsien kanssa oli erittäin tervetullut ajatus niille miehille rintamalla, joita vasemmistolaiset pyrkivät teurastamaan valtavalla aseellisella ylivoimalla. Se oli tervetullutta myös heidän vanhemmilleen, sisaruksilleen, vaimoilleen, tyttöystävilleen ja lapsilleen. Käytännössä se oli erittäin tervetullutta ja myös pelastavaa kaikille suomalaisille. Se, että sen kumppanuuden seurauksena on kaikenlaisia tiedemiehiä ja tiedetätejä on aika helposti kestettävä sivuoire.

[IDA]

Tätä keski- ja nykyajan psykologista yhtymäkohtaa kuvaa täydellisesti Monty Python and the Holy Grail elokuvan legendaarinen kohtaus jossa raivoisa väkijoukko on löytänyt "noidan" ja haluaa innolla polttaa sen.

"We've got a witch! A witch! Let's burn her!"
olisi nykypäivänä: "We've got a racist! A racist! Let's cancel him!"

"How do you know she's a witch?"
"She's got a wart"

kääntyisi tänä päivänä rasismihysteerikkojen käsissä vaikka:
"How do you know he's a racist?"
"He's a white heterosexual male"

Katso ja nauti:
https://www.youtube.com/watch?v=zrzMhU_4m-g

Tuossa on vain se, että noitavainot eivät varsinaisesti olleet keskiaikainen ilmiö, vaan pääosin ihan uuden ajan tapahtumia.

[Melbac]

Mitäköhän meidän isoisien olisi pitänyt näiden mielestä tehdä tohon aikaan?.Onkohan toi kirjan kirjoittaja ollut aineissa kun on päätynyt tollaiseen päätelmään?.

/edit
Toi ylen juttu vaikuttaa tehdyn puppulausegeneraattorilla.

https://puppulausegeneraattori.fi/?jako=0l9h9t3u22

[Jorma M.]

^^^ Ylen toimittajattaren Päivi Puukan puolustukseksi voidaan kertoa, että hän aikoinaan adoptoi afrikkalaisen neekerilapsen. Eli hän ainakin tavallaan "kantaa valkoisen miehen taakkaa". Rasismi rasismi öyh öyh.

[Ajattelija2008]

Joulun 2017 alla Yleisradion toimittaja Päivi Puukka julisti tiernapoikien olevan rasistinen perinne. Juttuun oli haastateltu feminististä blogia pitävää Taideyliopiston tutkija Minja Koskelaa, jonka mukaan perinteeseen liittyy rasistinen blackface-käytäntö.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tiernapojat

Näköjään Päivi Puukka on tämä rasisti, jonka mielestä marokkolaisten tai koko Afrikan kuningas on halveksuttava, alhainen olento ja pitää poistaa tiernapojista.