2013-04-27 SK: Muistatko? Näin kouluissa juhlittiin YYA-sopimusta vuonna 19

[matti]

Keväällä 1973 Suomessa nähtiin liikekannallepano rauhan ja ystävyyden puolesta. Suomen ja Neuvostoliiton välinen YYA-sopimus täytti neljännesvuosisadan, eikä naapurisuhteiden juhlinnalla ollut mitään rajaa.

Järjestettiin kaikkiaan 1?500 juhlatilaisuutta, seminaareja ja elokuvaesityksiä, julkaistiin YYA-postimerkki, painettiin 50?000 kappaletta juhlakansiin puettua sopimustekstiä ja noin 30?000 juhlajulistetta.

Huhtikuun pääjuhlassa Finlandia-talossa puhui tietenkin presidentti Urho Kekkonen, joka juhlinnan yhteydessä sai korkean neuvostoliittolaisen tunnustuksen, kansojen ystävyyden kunniamerkin. Kunniavieraaksi oli saapunut Neuvostoliiton presidentti Nikolai Podgornyi. Finlandia-talo oli viimeistä tuolia myöten täynnä arvovieraita.

Poliittisen eliitin karkelot olivat kuitenkin vain yksi osa tapahtumia. Muun muassa Suomi-Neuvostoliitto-Seura ja Teiniliitto jalkauttivat juhlinnan joka puolelle maata.

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/muistatko-nain-kouluissa-juhlittiin-yya-sopimusta-vuonna-1973-ystavyyden-asialla

Ihan niin kuin nykyään, YYA-sopimuksen ja Neuvostoliiton tilalla on vain monikulttuurisuus. Ei siis mitään uutta auringon alla.

[JoKaGO]

Ja miten hienoja elokuvia saatiin aikaan -  yhteistyönä "Luottamus" ja Leninistä kaikkea mielenkiintoista ja ylentävää! Nykynuoret väsäsivät jonkin mustan Mannerheimin. Surkeeta.

Tämä "Luottamus" oli hieno aatteellinen leffa, joka katsottiin juhlasalissa kuppaiselta laajakankaalta ja äänenkin ollessa syvältä. Silti en voi ikinä, ikinä, unohtaa elokuvan loppua, kun suomalainen delegaatio sai Leningradissa itse Leniniltä allekirjoituksen itsenäisyysjulistukseen, jonka olivat tuoneet. Ukko-Pekka Svinhufvud luki epäuskoisen näköisenä paperia ja Leninin allekirjoitusta, otti karvahatun päästään ja pääsi kättelemään Leniniä kiitollisena. Oli 31.12.1917 ja kello juuri 24.00 Leningradin aikaa.
Tuosta hetkestä asti (kun siis näin elokuvan) olen tuntenut kiitollisuutta itsekin Leniniä, Kensojen Isää, kohtaan.

[Mika]

Silti en voi ikinä, ikinä, unohtaa elokuvan loppua, kun suomalainen delegaatio sai Leningradissa itse Leniniltä allekirjoituksen itsenäisyysjulistukseen, jonka olivat tuoneet. Ukko-Pekka Svinhufvud luki epäuskoisen näköisenä paperia ja Leninin allekirjoitusta, otti karvahatun päästään ja pääsi kättelemään Leniniä kiitollisena. Oli 31.12.1917 ja kello juuri 24.00 Leningradin aikaa.  Tuosta hetkestä asti (kun siis näin elokuvan) olen tuntenut kiitollisuutta itsekin Leniniä, Kensojen Isää, kohtaan.

Kekkonenkin korosti usein sitä, että Lenin myönsi Suomelle itsenäisyyden.  Se oli kylmän sodan vuosina järkevää ja laskelmoitua politiikkaa. Kun juhlapuheissa korostettiin sitä, että Lenin (NL:n suurmies ja kansallissankari) antoi Suomelle itsenäisyyden, vähennettiin sitä riskiä, että Kreml olisi saanut päähänsä ottaa sen pois Suomelta, tai alkanut painostaa Suomea entistä aktivisemmin.

[RP]

Ihan niin kuin nykyään, YYA-sopimuksen ja Neuvostoliiton tilalla on vain monikulttuurisuus. Ei siis mitään uutta auringon alla.

YYA-sopimus oli kuitenkin suuriilleen paras mahdollinen, mikä noissa olosuhteissa oli mahdollista saavuttaa (vrt. teoria ja käytäntö muissa NL:n Eurooppalaisissa naapureissa), ja Porkkalan palauttamisen jälkeen Neukut tulivat tänne ainakin joten kuten kutsuttuina ja lähtivät aikansa oltuaan pois.

[JoKaGO]

Kekkonenkin korosti usein sitä, että Lenin myönsi Suomelle itsenäisyyden.  Se oli kylmän sodan vuosina järkevää ja laskelmoitua politiikkaa. Kun juhlapuheissa korostettiin sitä, että Lenin (NL:n suurmies ja kansallissankari) antoi Suomelle itsenäisyyden, vähennettiin sitä riskiä, että Kreml olisi saanut päähänsä ottaa sen pois Suomelta, tai alkanut painostaa Suomea entistä aktivisemmin.

Tarkoitus pyhittää keinot. Aamen.

[Arvoton]

Muistan natiaisena katsoneeni pakosti ko. elokuvan. En muista siitä mitään. En muistanut siitä mitään edes seuraavana päivänä. Taisi siinä näkyä Lenin-setä.

Kymppi vuotta eteenpäin, niin vihdoin lähdin itse Neukkulaan Leningradiin, jossa kaverini oli pari kertaa jo käynyt. En tuntenut mitään vetoa johonkin Venäjään. Paikan päällä huomasin, että siihen astisen elämäni huikeimpia juttuja oli mennä sinne. Juhlin YYA-ta ja käytin sen antimia hyväksi monesti sen jälkeen. Oma panokseni YYA:han vastavuoroisesti oli kymmeniä toppatakkeja, musaa, ym.

[JoKaGO]

Muistan natiaisena katsoneeni pakosti ko. elokuvan. En muista siitä mitään. En muistanut siitä mitään edes seuraavana päivänä. Taisi siinä näkyä Lenin-setä.

Kymppi vuotta eteenpäin, niin vihdoin lähdin itse Neukkulaan Leningradiin, jossa kaverini oli pari kertaa jo käynyt. En tuntenut mitään vetoa johonkin Venäjään. Paikan päällä huomasin, että siihen astisen elämäni huikeimpia juttuja oli mennä sinne. Juhlin YYA-ta ja käytin sen antimia hyväksi monesti sen jälkeen. Oma panokseni YYA:han vastavuoroisesti oli kymmeniä toppatakkeja, musaa, ym.

Vuonna -83 minäkin kävin neukuissa elämäni ensimmäiset kerrat. Ensin Moskovassa ja sitten Leningradissa. Tuolloin Neuvostoliitto oli maailman materialistisin maa. Digi-kellot, peili-aurinkolasit sekä farkut, takit ja tietenkin sukkahousut olivat kovaa valuuttaa. Niillä sai kaikkea kivaa 

Moskovassa huomasin, että ruplilla sai ostaa vain valtion kaupoissa, ei beriozkasta. Ja että valtion kaupoissa ei kelvannut kuin ruplat, beriozkassa taas ei kelvannut ruplat mutta kaikki muut valuutat kyllä  No, maassa maan tavalla.

Leningradiin mentiin viikonloppureissulle. Rajatarkastuksessa lankoni kassista löytyi "perhepakkaus" Sultaneja, ja santarmi kysyi murtaen: "Kauanko viivytte Njeuvostoliitossa?".
Itse myin kadulla 25 markan digitaalikellon 40 ruplalla eli virallisen kurssin mukaan noin 300 markalla. Pulkovskaya-hotellin tarjoilija tyrkytti aamiaisella meille neljälle illaksi pöytää tanssilattian vierestä, sapuskoineen, kaksi pulloa Stolitchnayaa ja neljä pulloa Pepsiä, joka oli tuolloin kiven alla sekä kivennäisvettä muutama litra. Hinta 40 ruplaa. Järkihän tuossa tivolissa meni... Ja hauskaa, hemmetin hauskaa, oli nuorella poikamiehellä.

[Roope]

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/muistatko-nain-kouluissa-juhlittiin-yya-sopimusta-vuonna-1973-ystavyyden-asialla

Ihan niin kuin nykyään, YYA-sopimuksen ja Neuvostoliiton tilalla on vain monikulttuurisuus. Ei siis mitään uutta auringon alla.

Monet hullulta vaikuttavat nykyilmiöt ovat nätisti yksyhteen 70-luvun kanssa, eikä ihme, kun monet silloisista nilkeistä ovat edelleen vallassa, eikä Suomessa ole koskaan tehty julkisesti tiliä silloisen sairaan poliittisen kulttuurin kanssa.

Teiniliitto oli aikansa mahtijärjestö

Teiniliitosta tuli yhden sukupolven vallankäytön oppikoulu. Tämän päivän päättäjistä entisiä teiniliittolaisia ovat mm. Erkki Liikanen, Ilkka Kanerva, Erkki Tuomioja, Jaakko Laakso, Esko Aho, Ben Zyskowicz, Kimmo Sasi, Matti Viialainen, Satu Hassi, Anders Blom ja Timo Laaninen.

Marsalkka Mannerheimin syntymäpäivänä 1939 perustettu Teiniliitto oli aluksi isänmaallinen kasvatusjärjestö. Harrastejärjestön luonne alkoi kuitenkin 1960-luvun myötä muuttua yhteiskunnallisempaan ja radikaalimpaan suuntaan.

Puolueiden nuorisojärjestöt kiinnostuivat Teiniliitosta 1970-luvun alussa. Pian järjestö politisoitui. Ns. taistolaiset eli vähemmistökommunistit miehittivät liiton johtopaikat.
...

Yle 15.11.2011

Teiniliittodokkari tuli eilen telkkarista, ja kuulosti kovasti ajankohtaiselta poliittisine kähmintöineen ja julistuksineen.

(9:50-)
Timo Laaninen, Teiniliiton pääsihteeri 1974-75, kesk (Keskustan puoluesihteeri 2010-2016)
Nuorisopolitiikka tuli hyvin kiinteäksi osaksi tätä taistelua Suomen puolueettomuudesta. Kommunikeoitten sanamuotoja väännettiin nuorisotasolla ihan samalla tavalla kuin valtiollisella tasolla. Muistan kyllä yhden Esa Härmälän puheenvuoron, joka liittokokouksessa olisi ollut, kun keskustanuortenkin piti osoittaa tällaista puhdasoppisuutta. Hän sitten meidän puolesta ilmoitti, että se oli hirveän pitkä ritirimpsu, että mitä kaikkea me vastustimme. Mutta oli siinä ainakin imperialismi, kolonialismi, neokolonialismi, rasismi... Saattoi [naurahtaa] vielä olla vielä joitain muitakin.

[JP73]

Teiniliiton hallitus ja vähemmistökommunistien Tiedonantaja-lehti kiinnittivät huomiota siihen, että vaikka kaikki edistykselliset voimat olivat kouluissa liikkeellä, myös taantumuksellisia provokaatioita oli nähty useilla paikkakunnilla.

UKK sai urakoida monta myllykirjettä hiki hatussa ja vakuutella Suomen puolueettomuuspolitiikkaa.

[Golimar]

Tuli mieleen kaksi poliitikkoa jotka olivat kommunistien sylkykuppeja.

Georg Carl Casimir Ehrnrooth (27. heinäkuuta 1926 Lahti – 17. lokakuuta 2010 Helsinki)[1] oli suomenruotsalainen lakitieteen lisensiaatti, varatuomari ja asianajaja sekä kansanedustaja.[1] Ehrnrooth oli Tuure Junnilan ja Veikko Vennamon ohella yksi Urho Kekkosen presidenttikauden tunnetuimmista oppositiopoliitikoista, jotka arvostelivat Kekkosen ulkopoliittista linjaa ja toimintatapoja, kommunismia ja Neuvostoliiton toimintaa. Ruotsalaista kansanpuoluetta (RKP) ja vuodesta 1973 lähtien Perustuslaillista kansanpuoluetta edustanut Ehrnrooth oli 1970-luvun lopulla Suomen oikeistolaisimpia julkisuudessa esiintyneitä poliitikkoja.

X

https://fi.wikipedia.org/wiki/Georg_C._Ehrnrooth

Tuure Jaakko Kalervo Junnila (24. heinäkuuta 1910 Kiikka – 21. kesäkuuta 1999 Helsinki) oli suomalainen pankkimies, taloustieteilijä ja kokoomuspoliitikko, joka tuli tunnetuksi Urho Kekkosen ulkopoliittisen linjan, kommunismin ja Neuvostoliiton arvostelijana sekä taitavana puhujana ja kirjoittajana.

X

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tuure_Junnila

[Vasarahammer]

80-luvulla aikuiseksi kasvaneilla YYA-sopimus oli osa ns. ulkopoliittista liturgiaa. Kyseessä oli teatteri, jossa poliitikot olivat näyttelijöitä. Tämä ei tosin tarkoittanut, etteikö poliitikkojen ja Neuvostoliiton lähetystön "diplomaattien" välille syntynyt ystävyyssuhteita. Esimerkiksi Ilkka Suominen ja hänen kotiryssänsä Felix Karassev olivat hyviä ystäviä.

80-luvulla elintasoero Suomen ja Neuvostoliiton välillä oli selkeä ja jyrkkä. Tämä aiheutti neuvostoliittolaisissa kyynistymistä eivätkä heistäkään kaikki enää täysillä pelanneet edustamansa yhteiskuntajärjestelmän puolesta. Näistä kokemuksista on tehty myös kirjoja kuten Aleksandr Gorbunovin Tehtaankatu 5.

[Alabama]

Tuli mieleen kaksi poliitikkoa jotka olivat kommunistien sylkykuppeja.

Tuure Jaakko Kalervo Junnila (24. heinäkuuta 1910 Kiikka – 21. kesäkuuta 1999 Helsinki) oli suomalainen pankkimies, taloustieteilijä ja kokoomuspoliitikko, joka tuli tunnetuksi Urho Kekkosen ulkopoliittisen linjan, kommunismin ja Neuvostoliiton arvostelijana sekä taitavana puhujana ja kirjoittajana.

X

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tuure_Junnila

Muistan nuaruuresta, kun suvun naiset, joita oli melkoinen lauma, kerääntyi pakariin keskustelemaan naisten asioista: "Stana, verän vaaleisa niin oikeelle, ko mahrollista. Äänestän varmuurella Junnilaa". Junnila sai minun suvulta paljon ääniä. Tuure Junnilla keräsi tuolloin paljon protestiääniä niiltä, jotka oli perinjuurin krypiintyneet ryssittymiseen, hyssyttelyyn ja Kekkoseen.