Perussuomalaiset ja hallitusmuodostuksen dilemma

[Julleht]

Seuraava haarukointi käsittelee hypoteettista tilannetta, jossa PS on eduskuntavaaleissa 2023 suurin puolue suunnilleen nykyisillä kannatusluvuilla ja sen puheenjohtajalle myönnetään hallitustunnustelijan mandaatti. Mikään 30 %+ kannatus ja kuudenkympin tuolle puolen menevät paikkaluvut tuskin ovat kovin realistisia skenaarioita.

Kuten yleisesti tunnettua, hallituksen muodostamiseksi tarvitaan eduskunnassa enemmistö. Tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että Perussuomalaiset ei voi hallita yksin, vaan tarvitsee rinnalleen vähintään kaksi hallituskumppania, kolmekin jos pienempiä.

Itse uskon, että Kristillisdemokraattien edustajien kanssa löytyisi yhteisymmärrys tavoitteista kenties helpoiten, mutta se yksin ei vielä pitkälle kanna. Keskusta, tai se mitä siitä on seuraavissa vaaleissa jäljellä, periaatteessa lähtisi mukaan vähän kaikkeen tarpeeksi voitelemalla, kuten kaksi viime kautta ovat osoittaneet, mutta ettäkö kolmas hallituskausi putkeen? Jaa-a. Kokoomus lienee mahdollisuuksien rajoissa, mutta tämä liittyy paljolti puolueen edesottamuksiin kuluvalla kaudella, joista kirjoitin toisessa topikissa, eli siihen eteneekö se kohti arvoliberaalia vai arvokonservatiivista suuntaa, molempia kun ei voi valita ja valinta on tehtävä.

Ajoittain väläytelty mahdollisuus lyödä SDP:n kanssa hynttyyt yhteen on niin ikään vaihtoehto, olettaen että se sinne suuntaan käy. Olisi jollain tasolla loogista, sillä mittauksissa on havaittu SDP:n ja PS:n välillä olevan rajapintaa kannattajien liikkeissä paljonkin. Eniten ehkä katsannossani tässä hiertää paitsi myös demarien suhtautuminen yhteistyöhön, myös viitteet perussuomalaisten talouskantojen oikeistolaistumisesta viime aikoina. Toisaalta, onhan sitä sinipunaakin aiemmin väännetty ilman katastrofeja. Enemmän hiertänee arvokysymykset.

Viimeinen edes harkitsemisenarvoinen puolue lienee RKP, joka perinteisesti on lähtenyt oikeastaan melkein mihin vain hallitukseen turvatakseen rajatun äänestäjäkuntansa edut. En kuitenkaan oikeastaan nää heidän mahtuvan perussuomalaisten kanssa samaan hallitukseen, kannat ydinkysymyksissä ruotsinkielestä ja arvoliberaaliudesta ovat aika lailla päinvastaiset perussuomalaisiin nähden.

PS tuskin hyväksyisi Vihreitä ja Vasemmistoliittoa, vaikka olisikin olemassa rinnakkaistodellisuus jossa ne hypoteettisesti mukaan edes haluaisivat.

Mitä puolueita foorumistien mielestä tulisi ottaa PS-hallitukseen? Miksi? Mikä on realistisin enemmistöhallituskombo PS-johtoiselle hallitukselle? Onko sellaista edes?

[Titus]

PS+kok-kes-kd  (n55%) mutta ehdottomasti niin, että PS on pääministeri sekä ulko- tai sisäministeripuolue.

kok ja kes hamuavat lisäkannatusta ja PSn johdolla olisi mahdollisuus olla ihan pikkuisen nuiva, muttei liikaa.
Ongelma em puolueiden kanssa on, että niillä on johdossa ja ministereiksi ehdolla varsin kokeneita poliittisia broilereita joihin ei voi luottaa (sdp:n kanssa pelaaminen).

KD olisi käytännössä PS:n jatke jos olisi hallituksessa. vihervas pitää yksiselitteisesti sulkea pois päätöksenteosta ministeritasolla.

[-PPT-]

Suomen historian epäsuosituin hallitus on varmasti Ahon hallitus 1991-95 jonka aikana oli lama ja puoli  miljoonaa työtöntä.

V1995 vaaleissa pääoppositiopuolue demarit saivat 28% äänistä ja 63 paikkaa eduskunnasta.

Tuota voitaneen pitää ylittämättömänä tuloksena. Kuitenkin edes tuollaisella tuloksella ei ole sellaisessa asemassa että pystyisi yksipuolisesti sanelemaan hallitusohjelman ja kokoonpanon.

[Supernuiva]

Hallitusohjelma on ratkaiseva. Haluan myös kirjoittaa tähän sen, että en halua kokea PS:n pettävän vielä toisenkin kerran, kuten kävi 2015.

PS:n ongelma on myös se, että äänestäjä ei voi ennen vaaleja tietää mitä puolue ajaa työmarkkinapolitiikassa. Puolueella kun ei ole yhtenäistä linjaa, asianhan on Halla-aho todennut.

[Alaric]

Luonnollisin kombinaatio saattaisi lopulta olla PS + Keskusta + KD + pitkin hampain SDP (kyllä, viimeinen on pakkopullaa, jotta kokkareita ei tarvitse ottaa mukaan). Tuo voisi jonkinlaisella väännöllä ehkä onnistuakin, mutta demarit olisivat tietenkin tässä se suurin kivi kengässä.

Täysiverinen globalistiporukka kokoomus on pidettävä hallituksesta poissa. Kyseessä on vaikutusvaltansa vuoksi ehkä Suomen haitallisin puolue, joka mokuttaa armottomasti, on EU-federalistien talutusnuorassa, ajaa sidosryhmiensä eduksi halpatyövoiman maahantuontia ja osaa myös tuhota kerta toisensa jälkeen hallituskumppaniensa kannatuksen.

Jos persut lähtevät TAAS kokoomuksen kelkkaan (tällaisia haluja on ollut rivien välistä luettavissa), niin siinä voi kyllä puolueen uskottavuudelle ja kannatukselle heittää hyvästit. Kynnysmaton rooli on jälleen odotettavissa.

Oivallinen lainaus toisesta ketjusta:

Pitäisi tapahtua todella syvällisiä muutoksia, jotta kokoomuksesta saisi perussuomalaisille uskottavan kumppanin. Globalismi ja nationalismi ovat kuin öljy ja vesi. Eivät ne sovi yhteen.

[Lasse]

Luonnollisin kombinaatio saattaisi lopulta olla PS + Keskusta + KD + pitkin hampain SDP

Samaa mieltä, mutta ei Rinnettä demuleiden pj:nä. Samoin PS:lle veto-oikeus yksittäisiin ministerivalintoihin, että voimme blokata hulluimmat pois poikkeen.

Antti must go. Ihan sama minne...

[Hämeenlinnan Oraakkeli]

Kokoomus Orpon  tai SDP rinteen kanssa ei käy. Keskusta on pieni apupuolue  ja vihervasemmistolitto aina ulkona. Jos SDP:n kannattajat tai kokoomuksen kannattajat niin haluavat niin persut voisi olla hallituksessa.

[Phantasticum]

Monissa muissakin kommenteissa on tullut jo kauan esille, että kokoomus olisi se viimeisin vaihtoehto ja yhteistyökumppani perussuomalaisille. Kun katson nuivien silmälasieni läpi nykyistä perussuomalaista johtoporrasta, näen siellä piilossa pysyttelevää tai piileskelevää kokoomuslaisuutta. Jotain muutakin attribuuttia voisi käyttää, mutta menköön nyt tällä kertaa näin.

Halla-aho on usein maininnut kokoomuksen olevan itselleen läheinen. Halla-aho on nimennyt myös Wille Rydmanin, kun on pitänyt mainita poliitikko jota arvostaa. Rydmanilaisuus on ainakin minun mielestäni puhdasveristä kokoomuslaisuutta. Tutkimalla Rydmanin poliittisia kannanottoja pääs(s)ee jyvälle myös halla-aholaisuudesta, josta on muuten niin vaikea välillä saada selkoa.

Kun tarkastelee niiden henkilöiden poliittisia mieltymyksiä jotka ovat vain hetkessä nousseet Jussin talliin @Lasse, niin ei kyllä ensimmäisenä tule mieleen mitään muuta kuin kokoomus. Tunnistan hyvin tämän äänestäjän kuluttajansuojan josta @kenelek puhuu (linkki). Perussuomalaisten heikkous on se, ettei se ole vieläkään täysin avoimesti sitä, mitä se oikeasti haluaisi olla. Puolue yrittää miellyttää mahdollisimman monenlaisia äänestäjiä ja laajaa äänestäjäkuntaa. Ja kun kaikkia ei voi miellyttää, osa joutunee pettymään, jos perussuomalaiset joskus pääsee päättävään asemaan.

[Risto A.]

Jos lähdetään nykyisestä kokoomuksesta ja sen puoluejohdosta, ei missään tapauksessa mitään yhteistyötä. Mieluummin Suomi kokonaan jumiin ja paitsiotilaan. Kokoomuksessa tulee suorittaa koko johdon vaihto. Tarvitaan sellainen, joka on yhteistyökykyinen perussuomalaisten kanssa. Kokoomuksen kenttä tietää tämän varsin hyvin. Kokoomuksen nykyinen johto (koko hovi) on liian fakkiutunut perussuomalaisten vastustajaksi viimeisen hallituskauden ajalta, eikä se pysty siitä irtautumaan näyttämättä täydelliseltä idiootilta. Vehkeilu perussuomalaisia vastaan Sipilän kanssa oli sen verran raakaa touhua, että jos PS sen antaisi anteeksi, PS näyttäisi täydelliseltä idiootilta. Ilmiselväähän olisi, että kokoomus tekisi sen selkäänpuukotuksen uudestaan. Uudella johdolla ei olisi niin varmaa. Keskustan suhteen ei taida olla mitään tehtävissä. Pystyyn kuollut kelohonka koko puolue. Ainoastaan korruptio (kenttäväen liiketoiminnat ja muut taloudelliset intressit valden rahoihin + rikosten paljastumisen ehkäisy) pitää sen paskan kasassa.

Eli, Perussuomalaiset - UUSI KOKOOMUS - Kristillisdemokraatit. Äänestäjien ja kenttäväen tulee nyt panostaa hyvissä ajoin siihen, että tällä kombinaatiolla, ei ole ainoastaan riittävästi voimaa, vaan suvereenisti voimaa.

[eräsmiesvaan]

Maahanmuuton suhteen kun puhutaan varsinaisista päättävistä puolueista, eikä pienpuolueista, niin viime vuosien siirtolaisrallin tänne mahdollistaneiksi puolueiksi ovat selvästi vastuullisina sekä keskusta että kokoomus.

Valitettavasti nämä ideologiset pienpuolueet nostetaan aina lähes pelkästään esille ja siis unohdetetaan isojen puolueitten oikea vaikutusvalta, niin tässä asiassa kuin muissakin.

Että ei niitä paljoa "kavereita" hallituksen muodostamiseen ps:lle loppupelistä jää, tällä nykyisellä asioitten tiloilla kun eu:ssa ollaan.

Ps. Onneksi Soinin linjalla kun ps:set olisivat kuuluneet myös samaan konklaaviin noitten kanssa, niin pääsi se "vahinko" tapahtumaan että puolueen jäsenet äänestivät halla-ahon johtoon ja linja muuttui.

[Paawo]

Jos unohdetaan vas/oik-rajanveto ja keskitytään glob/km-rajaan niin eniten potentiaalia tällä hetkellä tuo yhdistelmä PS-Kepu-Vas-KD.
Ja kieli-apartheidpuolueelta loput ratkaisevat äänet jos ei enemmistöön tuolloin enää paukut näillä "kumppaneilla" riitä.

On sanomattakin selvää että Sipilöinnin jäljet ovat kepusta tuuletetut parissa vuodessa jos puolue haluaa menestyä. Samoin vaihtaa opportunistisin liberaalisiipi hiippakuntaa Vassareista Virheiden suuntaan samalla kun demarit kuihtuvat hallituksen perseilyiden seurauksena kiihtyvällä tahdilla.

Virheet ovat suurin oppositiopuolue seuraavalla hallituskaudella, sekin kannattaa nyt jo huomioida. Tällöin jos ymmärtävät pelata korttinsa paremmin antaa ideologisin siipi tilaa maltillisemmille ajatuksille ja kannatus kasvaa.

[tyhmyri]

Luonnollisin kombinaatio saattaisi lopulta olla PS + Keskusta + KD + pitkin hampain SDP (kyllä, viimeinen on pakkopullaa, jotta kokkareita ei tarvitse ottaa mukaan). Tuo voisi jonkinlaisella väännöllä ehkä onnistuakin, mutta demarit olisivat tietenkin tässä se suurin kivi kengässä.

Mikäli ajattelee monia persujen teemoja juuri käydyissä eduskuntavaaleissa (palkalla pitää elää, ei halpatyömarkkinoita), niin ne ovat vanhoja demareiden teemoja. Toisaalta kokkareista persuihin loikanneet yrittäjät ajavat talousmielessä jotain 1800-luvun puolivälin sääty-yhteiskuntaa.

Persujen osalta monessa asiassa on ongelmana se, että vanhan vasemmisto/oikeisto-jaottelun hajoamista ei oikein hahmoteta. Persut ovat minun näkökulmastani yhdistelmä sekä perinteisiä duunarin/palkkatyöntekijän etuja ajavia näkökulmia yhdistettynä hyvin kovaan paikalliseen/nationalistiseen viestiin. Kun mukaan heittää annoksen arvokonservatismia, niin soppa muuttuu jännittäväksi.

Olen samaa mieltä siitä, että suurimmalle osalle persujen äänestäjiä SDP olisi luonnollisempi kumppani. Monet palkansaajan asioita koskevat tavoitteet kun ovat käytännössä yhteisiä. Mutta arvopuolella nykyinen SDP on kauhistus kenelle tahansa arvokonservatiiville. Toisaalta SDP:ssä on melkoinen perinteisten arvokonservatiivien muodostama falangi, joka äänestää demareita koska demarit ovat ajaneet palkansaajan etuja tai jää kotiin jos sopivaa ehdokasta ei löydy.

[Jorma M.]

Kysymyksenasettelu on kiintoisa mutta epäselvä.

On useita eri näkökulmia vastata tähän.

Jos ajatellaan äänestäjiä (eri asia kuin puolue saati puoluejohto) niin paras pohja olisi pers + kd + kepu + sdp.

Mutta koska äänestäjien tikapuuhermostolla eikä äänestyspäätöksillä ole paljonkaan väliä, niin oikeammin kysymys kuuluu: "mitkä puoluejohdot ovat tällä horisontilla selkeimmin taivuteltavissa yhteistyöhön persujen kanssa?"

Tuolloin vastaus lienee pers + kd + kepu + kok

On tärkeää hahmottaa että tässä kyseessä kaksi eri asiaa. Vaikka demarien äänestäjät ovat sielultaan terveempää väkeä kuin Kokoomuksen, ei ole mitään taetta että suhteellinen terveystaso olisi sama puoluejohdossa.

Vas + vihr + RKP ovat molemmissa skenaarioissa pois laskuista. Persut eivät voi olla niiden kanssa millään fysiikan tasolla samassa koalitiossa. Nada.

[Punaniska]

Kokkareissa ei riitä johdon vaihtuminen, koska heidän poliittinen toimintatapansa on mennyt jo niin huonoksi, että silmät kirvelevät palaneeen katkusta niissä kaupungeissa, joissa se on vahva.

Kekkonen mainitsi jotain siitä, että ei kokkareita koskaan minnekään. Aina pitänyt sitä poliittisena vetona NL:n valvovien silmien alla. Mutta kun on katsonut näiden aikaansaannoksia, niin Kekkosen harrastama dissaus taisikin olla poliittista viisautta ja realismia.

[Lasse]

Vaikka hiukan väreilee, niin kokkareista voisi henkilötasolla tehdä muutaman tarkoin suunnatun täsmärekrytoinnin, *köh*rydman*köh*.

On siellä varmaan pari muutakin. Pitkässä juoksussa kokkelitausta ei miestä (oletus) kuitenkaan lopullisesti pahenna, eikä siihen tarvii puheissa palata.

Eli järjissään olevat 3-15 kyvykästä kykypuolueesta _henkilöinä_ messiin, ja rinnevapaa sdp apupuolueeksi hallitukseen.

[Tabula Rasa]

Ps ja kd lienee selviö. Sen sijaan riippuu vaalituloksesta tarvitaanko 1 vai 2 muuta. ps yli 25 ja kd 4-5% meinaisi vielä vajaan 20% tarvetta. Kukaan vanhoista kolmosista ei välttämättä saavuta sellaista. Jos 1+rkp riittäisi, kielikysymys voitaisiin ehkä sivuuttaa, ja miettiä kuka kolmosista olisi oman politiikan kannalta paras. Kok voisi toimia jos sinne vaihtuisi rydman&lepomäki johtoon sen sijaan että olisivat broilereita ja äänien kalastelijoita. Kepuun en usko, koska sillä ei tämän vaalikauden jälkeen ole 10% kannatusta. Demarien kanssa rinteen huru-ukot menisivät vaihtoon, ja tilalle tulisi kentän ääntä, eli niitä joille oikeasti meinaa hoitajamitoitukset tms eikä mokuun syljetty raha. Kok ja demarit siis harkittavissa, uudella johdolla.

[Risto A.]

Kokkareissa ei riitä johdon vaihtuminen, koska heidän poliittinen toimintatapansa on mennyt jo niin huonoksi, että silmät kirvelevät palaneeen katkusta niissä kaupungeissa, joissa se on vahva.

Kyllä se riittää. Taustalla vaikuttaa myös geopolitiikka, jonka suhteen kokoomus haluaa asennoitua. Trump vetää koko paketin uusiksi, tavalla tai toisella, ja seuraaviin ek-vaaleihin mennessä en usko että tarvitsee kovin paljoa välittää hihhulien maailmanhalaamisista. Kokoomus on siinä vaiheessa paljon vapaampi hengittämään ja tekemään rationaalista politiikkaa. Internationaalinen kommunismi on tullut tiensä päähän. Suot tyhjenee siellä ja täällä. Kokoomuksen pitää vain uusia koko johto, lisäksi ehkä joku muodollinen anteeksipyyntö perussuomalaisille ja sitten vain Suomea fiksaamaan. Ei tarvitse olla kovin dramaattista täällä pohjoisessa.

Uudessa geopoliittisessa asennossa muilla puolueilla tulee olemaan vaikeata. Sillit purkissa.

[IDA]

Kekkonen mainitsi jotain siitä, että ei kokkareita koskaan minnekään. Aina pitänyt sitä poliittisena vetona NL:n valvovien silmien alla. Mutta kun on katsonut näiden aikaansaannoksia, niin Kekkosen harrastama dissaus taisikin olla poliittista viisautta ja realismia.

Kekkonen puhui vanhasta Kokoomuksesta. Tämä nykyinen on juuri sellainen, jonka Kekkonen olisi ottanut hallitukseen ilomielin SKDL:n ja K-linjan Keskustan rinnalle.

[Kim Evil-666]

Mun mielestä koko dilemma on siinä, että millä tahansa koalitiolla tuppaa olemaan senkaltainen vaikutus, ettei kansallismielisyydestä jää jäljelle häivääkään.

Paljon on puhuttu Kokoomuksen globaalista- suurpääomaa halaavasta mokuttamisesta, joka pyyhkii pitkällä aikavälillä Suomen kuiviin. Tämä ollee totta.

Entäs sitten Demarit. Ne vasta mokuttavatkin. Mokuttavat kaikilla tasoilla- ja ovat rähmällään joka suuntaan. Ovat lisäksi herkimpiä syömään sinun pussistasi. Ovat myös autuaimpia yhdessä Vassareiden/Vihreiden kanssa tuottamaan Suomeen muualta kaikkein surkeinta ainesta, jonka lopputulemana ei voi olla mitään muuta, kuin täydellinen katastrofi.

Kepu on ainoa ns. "suurista' puolueista, joka mahdollisesti taipuisi haluttuun suuntaan. KD -"apupuolueena" tuskin laittelisi ihmeemmin kapuloita rattaisiin.

Nämä kolme ovat mielestäni ainoat mahdolliset, jotka edes jollakin tasolla olisivat yhteensovitettavissa. Ongelma on se, että Persujen kannatuksen tulisi nousta vaaleihin mennessä vielä roimasti- ja sen tulisi syödä kannatusta Kokoomukselta, Demareilta, Vihreiltä ja Vasemmistolta. Tämä lienee enemmän kuin vaikeaa.

Ongelma on mielestäni se, ettei Suomessa ole useampia kansallismielisiksi identifioituneita puolueita. On oikeastaan yksi vs. kaikki muut. Tämä asetelma mahdollistaa myös sen, etteivät Persut saa selvästi suurimpanakaan puolueena hallitusta muodostettua, vaan hallitustunnustelijan rooli saattaa vaihtua lennosta.

Olen sanonut ennenkin- ja sanon vastakin. Suomen suunnan muuttuminen kansallismielisyyden suuntaan nojaa vahvasti ulkosuomalaisten tuulten suunnanmuutokseen, tarkoittaen lähinnä sitä, että Euroopassa on tapahduttava vahva suunnanmuutos kansallismieliseen suuntaan. Silloin on edes teoriassa mahdollista saada teattereihin kansallismielinen näytös, jossa kulissit ovat maalattuja suomalaista elämänmuotoa ja suomalaisuutta kunnioittaen. Joko näin, tai sitten täydellisen romahduksen ja uudelleenrakentamisen kautta. Kaikki muu näyttäytyy ainoastaan viivytystaistelulta, jonka lopputulema on jo hyvin pitkälle selvä.

Kansallismielinen ideologia vaatii vahvoja kansallismielisiä toimijoita. Politiikassamme niitä on tasan yksi. Kaikki koalitiot ovat omiaan vesittämään kansallismielisyyttä. Se on lyhyelläkin aikajänteellä kansallismielisyyden tuho.

Lyhyesti sanottuna avainasemassa on kansallismielisyyden uusi tuleminen, herääminen. Tämän pitää tapahtua mantereen kokoisella alueella, sillä suomalaiset nitkuttavat kuin lampaat eurooppalaisen päätöksenteon paimenen sauvan tahtiin.

[Demlan it-tuki]

En usko, että tarpeeksi radikaalit muutokset joko (i) muiden puolueiden koostumuksessa tai poliittisessa linjassa tai (ii) perussuomalaisten kannatuksessa ovat mahdollisia, että niitä kautta olisi pääministerin paikka realistinen lähitulevaisuudessa.

Tiedän, ettei se kuulosta mukavalta, mutta persujen nykyisiin johtotyyppeihin on muiden puolueiden äänestäjien silmissä kerääntynyt niin paljon huonoa karmaa, että heidän pitäisi vaihtua ja puolueen linjan pehmentyä, että muut puolueet uskaltaisivat harkita.

[Puskistahuutelija]

Itse en usko, että demarit olisi valmis lähtemään persujen kanssa samaan hallitukseen. Eli vihervasemmisto kokonaisuudessaan poissa laskuista.

Vastasin kristillisdemokraatit, keskusta ja kokoomus. Näiden kanssa tulisi varmasti kaikkein vähäisin vääntö hallituksen sisällä ja saataisiin kaikkein parhaiten läpi omaa agendaa. Mutta ongelmiakin tässä on.

Kristillisdemokraatit on pieni puolue, jonka äänestäjäkunta vaihtaa hiippakuntaa kiihtyvällä tahdilla. Tulevaisuudessa on yhä ajankohtaisempi kysymys, että ylittääkö se äänikynnystä lainkaan. On selvää, että viittä-kuutta edustajaa enempää eivät saa seuraavissakaan vaaleissa.

Keskusta ja kokoomus puolestaan ovat olleet ne puolueet, josta vuotoa perussuomalaisiin on ollut eniten. Ongelma on, että jos ajatellaan persuja, kokkareita ja kepua yhtenä blokkina, ei se ole juurikaan kasvanut kokoa vaan äänestäjät ovat vaihtaneet leiriä blokin sisällä. Perussuomalaisten vaikutusvalta luonnollisesti kasvaa, mutta samalla syödään sitä pois mahdollisilta kumppaneilta. Lopputulos on +/-0.

Vaaleissa nämä puolueet kokosivat 48,3% kannatuksen ja viimeisimmässä Helsinkiskaja Pravdan gallupissa ne saivat kasaan 47,8% kannatuksen. Kristillisdemokraatit tuohon jälkimmäiseen päälle ja ollaan 50,1%:ssa. Menisi vaalipiirikohtaiseksi kamppailuksi, jossa persujen, kokoomuksen ja keskustan pitäisi lyödä isosti erityisesti demareita ja vihreitä nekkuun, jotta saataisiin turvallinen enemmistö aikaiseksi.

Villi kortti on liike nyt. Harkimo tullee valituksi toistamiseen, mutta saako tulitukea? Ja kuinka paljon? Olen lisäksi skeptinen heidän sisäisen päätöksentekomallinsa toimivuudesta monipuoluehallituksessa.

PS+KOK+KESK-blokin pitäisi siis saada kannatustaan kasvamaan usealla prosentilla. Parhaiten se tapahtuu perussuomalaisten vetäessä demariäänestäjiä puoleensa, joka vastaavasti pienentää vihervasemmiston yhteiskannatusta. Siksi tähtäimen pitää nyt siirtyä yhä vahvemmin kohti demareita.

[Uuno Nuivanen]

Kokoomus ei nöyrry ennen kuin kannatus putoaa alle 15%:iin. Siksi kannattaa kukistaa se ensin, vaikka myöhemmin tehtäisiinkin yhteistyötä. Kokkarit pitäisivät tällaista vain asiaankuuluvana peliliikkeenä todnäk kantamatta isompaa kaunaa.

[Tuomas3]

KD:n ja Kesk. on helppo tulla samaan hallitukseen, koska paljon yhteistä. Vääntöä tulee lähinnä jumalanpilkkalakien poistoista ja resurssien suuntaamisesta. Jos Kesk putoaa alle 12%, niin se on ongelma, koska halunnee oppositioon. Tosin niinhän "halusi" viimeksikin.

Halla-ahon kannattaa kilpailuttaa em. pohjaan Sdp ja Kok., jotka yrittävät kiristää aluksi paljon, uhoten, ettei PS saa muodostettua hallitusta. Kyllä saa. Todellisuudessa Kok hallituskiima on kova ja sieltä saanee aluksi pumpattua paremman diilin, jota voi sitten näyttää demareille ja kysyä, että haluavatko moisia leikkauksia julkiseen talouteen ja oikeistolaista työmarkkinapolitiikkaa. Olennaista, että tämä kohta esitetään julkisesti, jolloin Sdp olisi osavastuussa oikeistolaisesta politiikasta, jos kieltäytyy arvopohjaan vedoten. SAK haluaa hallitukseen Kok sijaan ja se on PS:n etu.

Kansallismielinen nuiva porvarihallitus vai työväen sellainen? Itse toivon mieluummin Sdp, koska Kok iskee varmemmin veitsen selkään ja sen työmarkkinapolitiikka olisi PS:n kannatukselle myrkkyä. Keskustan jäädessä oppositioon on rakennettava tasapaksu Sdp-Kok pohja, jossa kaksikko saa riidellä työmarkkina-leikkaus-politiikasta ja PS nuiventaa politiikkaa ja lisätä sananvapautta.

[Phantasticum]

Jos lähdetään nykyisestä kokoomuksesta ja sen puoluejohdosta, ei missään tapauksessa mitään yhteistyötä.

Mistä ajattelit löytää sellaisen kokoomuksen puoluejohdon, joka on perussuomalaisten tavoin EU- ja eurokriittinen. Ei sellaista ole olemassakaan. Tuskin on tulossakaan.

Kok voisi toimia jos sinne vaihtuisi rydman&lepomäki johtoon sen sijaan että olisivat broilereita ja äänien kalastelijoita.

Joista kumpikin on tunnustautunut täysiveriseksi eurofederalistiksi. Ensin mainittu otti jossain vaiheessa askeleen takapakkia ja kirjoitti jonkinlaisen ripittäytymiskirjeen, joka lienee yhä luettavissa, mutta en jaksa nyt etsiä. Jälkimmäinen tuli esittäytymään Hommaan vuonna 2011 ja esitti nuivaa. Sittemmin on tapahtunut täydellinen kuperkeikka, ja kaikki vanhat kirjoitukset on sensuroitu pois näkyvistä. Miten ajattelit tämän kaksikon ja perussuomalaisten yhteistyön sujuvan, jos perussuomalaiset on EU- ja eurokriittinen niin kuin se kovasti uskottelee olevansa.

Persut ovat minun näkökulmastani yhdistelmä sekä perinteisiä duunarin/palkkatyöntekijän etuja ajavia näkökulmia yhdistettynä hyvin kovaan paikalliseen/nationalistiseen viestiin.

Kyllä se varmaan tältäkin näyttää, kun oikeasta kulmasta katselee. Mutta silti minulla on omat epäilykseni. Kun tarkkailen perussuomalaisia kulisseista, minusta persujen nykyjohdon duunarinäkökulma on pelkkää teatteria. Nykyjohdossa ei ole ketään sellaista, jota kiinnostaisi aidosti persvakoäijien etu.

Tässä huomaa hyvin, miten vahvasti Hommassa eletään siinä uskossa, että vain nuivuus on ratkaisevaa. Myös perussuomalaiset puolueena elättelee toiveita ja kenties uskottelee itselleen, että se voi kerätä taakseen massiivisen kannattajajoukon, ja sen jälkeen kaikki elävät onnellisina elämänsä loppuun asti. Vaikka maahanmuutto on itselleni erittäin tärkeä asia, kaikille se ei sitä ole. Perussuomalaiset voivat myös luopua EU- ja eurokriittisyydestään ja tehdä uuvatit, ei se sen vaikeampaa ole kuin todeta, että se oli "puhdasta populismia". Muuten teemat on vaikeasti sovitettavissa yhteen muiden puolueiden kanssa.

[-PPT-]

Nyt on pakko sanoa että tästä ketjusta tulee mieleen se sanonta karhun nylkemisestä puhumisesta  ennen kuin se karhu on edes kaadettu.

[Tabula Rasa]

Nyt on pakko sanoa että tästä ketjusta tulee mieleen se sanonta karhun nylkemisestä puhumisesta  ennen kuin se karhu on edes kaadettu.

Totta. Mutta silti jää ongelma. Ps ja kd yhdessäkään ei parhaassakaan tapauksessa muodosta paljon yli 30% osuutta. Jolloin tarvitaan vähintään yksi, mahdollisesti kaksi muuta puoluetta hallituksen muodostamiseen. Kysymys lieneekin, minkä kanssa lähentyä hallitustavoitetta varten? Paras tietysti lähentyä kaikkiin, mutta ongelma on reaalisisällön puutteen muilla, jolloin asioiden ajaminen muodostuu niiden kanssa mahdottomiksi.

[kummastelija]

Olennaista on, että kokoomuksessa siirretään parivaljakko Orpo, Mykkänen syrjään. Puolueessa on vielä joitakin kansallismielisiä, kuten Rydman. Mikäli puoluejohtajaksi saadaan joku tämän linjan poliitikoista, on yhteistyö PS:n kanssa luonnollista.

[Roope]

Olennaista on, että kokoomuksessa siirretään parivaljakko Orpo, Mykkänen syrjään. Puolueessa on vielä joitakin kansallismielisiä, kuten Rydman. Mikäli puoluejohtajaksi saadaan joku tämän linjan poliitikoista, on yhteistyö PS:n kanssa luonnollista.

Ketkä ovat Kataisen, Orpon ja Mykkäsen kaltaisten idioottien takana ja mitä he tahtovat?

Kuten Stubb totesi, Rydman edustaa vain promillea.

[Supernuiva]

Ketkä ovat Kataisen, Orpon ja Mykkäsen kaltaisten idioottien takana ja mitä he tahtovat?

Kuten Stubb totesi, Rydman edustaa vain promillea.

Puolueen jäsenet valitsevat ainakin muodollisesti edustajat puoluekokoukseen ja puoluekokous valitsee...

Mitä keskimääräinen kokoomuslainen haluaisi? Oletetaan:

-vähäistä verorasitusta ja paljon kerättyjä tasaveroja, jotta hyvätuloisten verotus ei olisi prosentuaalisesti kovin suuri
-kouluttamattoman työvoiman ylitarjontaa, jotta palkkainflaatio ei käynnistyisi
-mahdollisimman paljon vapauksia liike-elämälle
-"riittävää" yhteiskuntarauhaa, mistä johtuen esimerkiksi toimeentulotukea ei leikattu Sipilän hallituskaudella, edes aktiivimalli ei sitä leikannut...