2010-02-09 SS Kristiina Kouros kolumni: Vaikeita asioita ei voi yksinkertaistaa

[Lemmy]

Kouros uskoo, että silpomiset saataisiin parhaiten loppumaan arvojen muokkauksella, jotta nämä saataisiin itse haluamaan niiden lopettamista.

Aivan, eli julkisesti ilmaisemalla kuinka vastenmielistä jokin toiminta on, niiden asenteiden luulisi muokkautuvan. Jos ollaan hiljaa ja hyssytellään, kuvittelevat ihmiset toimintansa olevan hyväksyttävää. Kouros ei ymmärrä yksinkertaisia asioita kuten syyn ja seurauksen lakia. Jos jonkin nuorisosakin antaa riekkua puistossa niin ne riekkuvat siellä vaikka mikä sosiaalitantta niille menisi piipittämään. Jos sinne tulee poliisi niin riekkuminen loppuu.

[AIP]

Taas on tahallaan ymmärretty väärin kirjoittajan sanoma. Kyllähän Kouros vastustaa tyttöjen silpomista, se on selvä. Hän tuossa tekstissä ainoastaan katsoo asiaa myös siltä kantilta miltä se silpojasta näyttää.

Mielestäni Kourosin sanoman voi ymmärtää vain yhdellä tavalla. Hän haluaa varjella ympärileikkaavaa kulttuuria siltä imagohaitalta, jota ympärileikkaus tapana sille tuottaa. Hän hakee ymmärrystä ympärileikkaajille, jotta heitä ei inhottaisi sen vuoksi, että he ympärileikkaavat. Tämä ei liity mitenkään siihen, hyväksyykö hän ympärileikkauksen vai ei.

Mutta juuri sillä minkä vuoksi ihmiset ympärileikkauttavat lapsiaan ei ole mitään merkitystä, mikäli halutaan muodostaa kanta itse toimenpiteen hyväksyttävyyteen.

[Eino P. Keravalta]

Kyllähän muuten pankkiryöstäjän mielestä pankkiryöstökin on oikein, ei hän muuten tekisi sitä.

Mielestäni onkin näin ollen asiatonta järein toimin pyrkiä estämään pankkiryöstöjä ja langettamaan niistä vankeustuomioita. Riittää, että asennemuokkauksella teemme pankkiryöstöistä paheksuttavia, jolloin pankkiryöstäjätkään eivät enää halua ryöstää pankkeja.

Sääli, ettei filosofi Kouroksen asiantuntemusta ollut käytettävissä toisen maailmansodan aikaan; suotta Liittoutuneet kävivät sotaan natsi-Saksaa vastaan, sillä asennemuokkauksella olisi helposti vakuutettu natsit siitä, että ihmisten hengiltä kaasuttaminen ei ole oikein. Natsit olisivat sitten itse halunneet lopettaa hengiltäkaasuttamisen.

Hyvä, Kristina!

[Sikanez]

Oletetaan esimerkiksi, että tavoitteenamme on, ettei tyttöjä ympärileikata Suomessa. Niin käsittämättömältä kuin kyseinen terveydelle selvästi haitallinen perinne meistä tuntuu, on tässä kohdassa välttämätöntä tunnistaa sen "järjellisyys" perinnettä harjoittavien ryhmien näkökulmasta: ympärileikkaamattoman tytön maine on mennyttä ja sitä myötä mahdollisuudet hyvään elämään.

Miksi kyseisen väitteen järjellisyys tulisi tunnustaa, koska väite on täysin järjetön. Se että ympärileikkaamattomuus tuhoaa maineen ja mahdollisuudet hyvään elämään Suomessa on yhtä järjellinen väite kuin se että kuu on juustoa.

Maine, joka perustuu ympärileikkaukseen, joutaakin mieluummin tuhoutua.

[Miniluv]

Kokeillaanpa.

Miltä perinteeseen vielä sidottujen ihmisten silmissä näyttävät kauhua kirkuvat otsikot ja syvää paheksuntaa julistavat artikkelit ja ohjelmat tyttöjen junasta paiskaamisesta? Järjettömiltä, sillä järjestäessään junasta paiskaamisen, he toimivat kuten on aina toimittu ja hyväksi havaittu. Ja sen lisäksi, ettei suvaitsevaisto selvästikään ymmärrä mitään heidän kulttuuristaan, he vieläpä halveksivat sitä ja kutsuvat sitä rikolliseksi.

Kuulen jo jonkun lukijan älähtävän, että pitääkö tyttöjen junastapaiskaamisesta vaieta. Ei tarvitse. Mutta on syytä miettiä, mitä julkisuudella halutaan saavuttaa ja mitä sillä tosiasiassa saavutetaan?

Missä määrin julkisuus ylipäätään ja millainen julkisuus edistää perinteestä luopumista? Millainen julkinen käsittely vahvistaa olemassa olevia ennakkoluuloja tai aiheuttaa negatiivista suhtautumista paiskaajiin? Tavoittaako julkinen keskustelu ne, joiden käsissä paiskaamisperinteen lopettaminen on? Muuttuvatko asenteet asiallisen junavalistuksen (joka voi tapahtua myös julkisuuden kautta) vai kirkuvien otsikoiden kautta?

[Roope]

Mielestäni Kourosin sanoman voi ymmärtää vain yhdellä tavalla. Hän haluaa varjella ympärileikkaavaa kulttuuria siltä imagohaitalta, jota ympärileikkaus tapana sille tuottaa. Hän hakee ymmärrystä ympärileikkaajille, jotta heitä ei inhottaisi sen vuoksi, että he ympärileikkaavat. Tämä ei liity mitenkään siihen, hyväksyykö hän ympärileikkauksen vai ei.

Mutta juuri sillä minkä vuoksi ihmiset ympärileikkauttavat lapsiaan ei ole mitään merkitystä, mikäli halutaan muodostaa kanta itse toimenpiteen hyväksyttävyyteen.

Juuri näin. Viime kädessä motiivit ovat yhdentekeviä. Ehkä niiden kautta päästään purkamaan käyttäytymistä, mutta noin muotoiltu ymmärtäminen sanomalehtikolumnissa on pelottavan lähellä hyväksyvää kulttuurirelativismia.

Minusta Kouroksen kaltaiset vain pahentavat tilannetta antamalla ymmärtää, että tekijät eivät ole oikeastaan syyllisiä vaan kulttuuri. Eipä ihme, ettei ketään ole syytetty pahoinpitelyistä, jos viranomaistenkin mielestä silloin olisi syytettynä koko kulttuuri eikä lakia rikkonut yksilö. Tuosta ei mielestäni ole rinnakkaisen sharialain suvaitsemiseen kuin kukonaskel.

Kourokselta voisi kysyä, onko lisääntynyt valistus todella estänyt Suomessa asuvien maahanmuuttajatyttöjen ympärileikkaukset. Jos ei, niin miksi nämä tapaukset eivät ole johtaneet toimenpiteisiin? Jos kyllä, niin miksi ihmeessä ette levitä tätä hyvää uutista eteenpäin? Jos taas Kouros ei tiedä vastausta tähän kysymykseen, niin se vie pohjan hänen kaikilta väitteiltään ja syytöksiltään.

En pidä siitä, että Kouros julistaa alalla toimivat kaikkivaltiaiksi, jotka saavat arvioida mitä tietoja muille jaetaan tai ollaan jakamatta. Maahanmuuttopolitiikassa ja -keskustelussa on ollut tämä sama hyssyttelevä ilmapiiri ja katastrofi alkaa hiljalleen paljastua.

Kummastelen Kouroksen kannanoton motiiveja ja ajoitusta. En muista nähneeni julkisuudessa viime aikoina ainuttakaan ympärileikkauksia käsittelevää juttua, keskustelusta nyt puhumattakaan. Kouros mainitsee Homma-foorumin, mutta ei täälläkään ole aihetta erityisen näkyvästi käsitelty. Edellinen ketju lienee kuukausia vanha, koska ei tästä aiheesta kovin paljon uutta sanomista ole.

[Uljanov]

Kokeillaanpa.

Miltä perinteeseen vielä sidottujen ihmisten silmissä näyttävät kauhua kirkuvat otsikot ja syvää paheksuntaa julistavat artikkelit ja ohjelmat tyttöjen junasta paiskaamisesta? Järjettömiltä, sillä järjestäessään junasta paiskaamisen, he toimivat kuten on aina toimittu ja hyväksi havaittu. Ja sen lisäksi, ettei suvaitsevaisto selvästikään ymmärrä mitään heidän kulttuuristaan, he vieläpä halveksivat sitä ja kutsuvat sitä rikolliseksi.

Kuulen jo jonkun lukijan älähtävän, että pitääkö tyttöjen junastapaiskaamisesta vaieta. Ei tarvitse. Mutta on syytä miettiä, mitä julkisuudella halutaan saavuttaa ja mitä sillä tosiasiassa saavutetaan?

Missä määrin julkisuus ylipäätään ja millainen julkisuus edistää perinteestä luopumista? Millainen julkinen käsittely vahvistaa olemassa olevia ennakkoluuloja tai aiheuttaa negatiivista suhtautumista paiskaajiin? Tavoittaako julkinen keskustelu ne, joiden käsissä paiskaamisperinteen lopettaminen on? Muuttuvatko asenteet asiallisen junavalistuksen (joka voi tapahtua myös julkisuuden kautta) vai kirkuvien otsikoiden kautta?

Syy miksi tämä vertaus ei toimi on se, että meidän kulttuurissamme tyttöjen junasta paiskaamista pidetään paheksuttavana, siinä missä barbaarikulttuureissa työttöjen silpomista pidetään hyveellisenä tekona. Teon motiivien ymmärtäminen voi olla hyvä apukeino teon estämiseksi. Junasta paiskaamisessa nämä motiivit eivät kumpua kulttuurista. Jos kumpuaisivat, niin sitten vertaus toki olisi validi.

Pyrkimys ymmärtää teon taustalla olevaa ajattelua ja teon halveksuminen tai estäminen eivät ole millään tapaa toisensa poissulkevia. Ymmärtämisestä saattaisi olla jopa hyötyä teon estämisessä, mutta haittaa siitä ei varmasti ole.

Uskoisin että täällä suurin kritiikki tätä kolumnia vastaan johtuu siitä, että Kouros luulee asian pois otsikoista pitämisen ja hienovaraisen arvojen muokkauksen olevan paras tapa estää silpomista. Tällaisen kritiikin ymmärrän hyvin, koska Kouroksen luulo perustuu epärealistiseen ihmiskäsitykseen. Mutta tätä reaktiota, että silpomisen taustalla olevia ajatuksia tai motiiveja ei saisi edes yrittää ymmärtää pidän typeränä. Mitä hyötyä tiedon tai ymmärryksen puutteesta voisi koskaan olla? Ymmärrys ei vaadi hyväksymistä. Jos ihminen suostuu ymmärtämään ainoastaan asioita jotka hän hyväksyy, jää maailmankuva liian kapeaksi.

[Uljanov]

Kouros uskoo, että silpomiset saataisiin parhaiten loppumaan arvojen muokkauksella, jotta nämä saataisiin itse haluamaan niiden lopettamista.

Aivan, eli julkisesti ilmaisemalla kuinka vastenmielistä jokin toiminta on, niiden asenteiden luulisi muokkautuvan. Jos ollaan hiljaa ja hyssytellään, kuvittelevat ihmiset toimintansa olevan hyväksyttävää. Kouros ei ymmärrä yksinkertaisia asioita kuten syyn ja seurauksen lakia. Jos jonkin nuorisosakin antaa riekkua puistossa niin ne riekkuvat siellä vaikka mikä sosiaalitantta niille menisi piipittämään. Jos sinne tulee poliisi niin riekkuminen loppuu.

Minä itse uskon, että aikuisten ihmisten kohdalla laajassa mittakaavassa tämä arvojen muokkaus ei voi onnistua, ei Kouroksen keinoilla eikä myöskään asian vastenmielisyyden painottamisella. Aikuisen ihmisen elämänaikana koottua arvopohjaa on hyvin vaikea muuttaa. Arvojen muokkaaminen onnistuu ainoastaan sukupolvien välissä, lapset on kasvatettava sellaisiin arvoihin jotka länsimaissa voidaan hyväksyä.

Aikuinen maahanmuuttaja joka pitää silpomista hyveellisenä tulee luultavasti pitämään silpomista hyveellisenä hautaan asti. Siispä ainoa keino estää silpomiset on tarkka kontrolli ja niin ankarat rangaistukset, että pelkkä rangaistuksen pelko saa ihmisen toimimaan arvojensa vastaisesti. Oma etu on ihmiselle tärkeämpi kuin muut arvot, joten muiden arvojen toteuttaminen saadaan lakkaamaan asettamalla ne tarpeeksi jyrkkään ristiriitaan oman edun kanssa. Paras keino tässä on rangaistuksen  pelko.

edit:

Itseasiassa tuo sinun esittämäsi esimerkki tukee näkemystäni. Nuoriso ei tapauksessa  poistu puistosta siksi, että he ymmärtäisivät riekkumisen olevan paheksuttavaa ja eivät halua enää tehdä sitä, vaan siksi että he pelkäävät poliisia. He haluaisivat kyllä riekkua, mutta poliisin uhka riitää saamaan heidät toimimaan tämän halunsa vastaisesti.

[Miniluv]

Syy miksi tämä vertaus ei toimi on se, että meidän kulttuurissamme tyttöjen junasta paiskaamista pidetään paheksuttavana, siinä missä barbaarikulttuureissa työttöjen silpomista pidetään hyveellisenä tekona. Teon motiivien ymmärtäminen voi olla hyvä apukeino teon estämiseksi. Junasta paiskaamisessa nämä motiivit eivät kumpua kulttuurista. Jos kumpuaisivat, niin sitten vertaus toki olisi validi.

Tämä oli vain voisiko Kouros ikinä kirjoittaa näin-tyyppinen huumorin sävyttämä ajatuskoe.

[tapaepäkorrekti]

"Niin käsittämättömältä kuin kyseinen terveydelle selvästi haitallinen perinne meistä tuntuu, on tässä kohdassa välttämätöntä tunnistaa sen "järjellisyys" perinnettä harjoittavien ryhmien näkökulmasta: ympärileikkaamattoman tytön maine on mennyttä ja sitä myötä mahdollisuudet hyvään elämään."

Toki perinne on järjellistä myös tässä mielessä.
Mutta se on järjellistä myös siinä mielessä, että perinteen avulla naisten kyky seksuaaliseen nautintoon minimoidaan, mikä vaikuttaa siihen, ettei vaimo petä niin helposti. Kun nainen on kotieläimeen verrattava synnytyskone, tapa on mitä rationaalisin.

Kouros haluaa nähdä yksilöt, jotka toistavat kulttuurista tapaa, joka on selvästi paha, täysin viattomina. Lopulta tapa on kuitenkin voimassa, koska miehet haluavat ympärileikatun naisen vaimokseen, vain ja ainoastaan siksi, ja koska he eivät kyseenalaistaa tapaa. Tässä ei ole mitään puolustautumista.

Kiinnostavinta on minusta se, että ihmisoikeus juristi Kouros asettaa perheiden kunniaoikeuden (jota tyttöjen alapäiden pakkotutkinta kai loukkaisi) tyttöjen oikeuden edelle...
vai onko kyse siitä, ettei nimenomaan tiettyjä etnisiä ryhmiä saisi syynätä, vaikka kaikkia aivan hyvin tietävät, että tapa on voimissaan näissä ryhmissä?
Ei saa syynätä, koska se olisi etnistä erottelua; vain jos kaikkien suomalaisten tyttöjen (ja miksei poikienkin?) alapää tarakstettaisiin, niin se olisi ok.

Juridisestihan kysymys on kuitenkin rikosepäilystä, jolle perusteeksi riittää se, että henkilö kuuluu ko kulttuuriin. Jos voin tehdä kantelun siitä, että on perusteet väittää, että jossain taloyhtiössä jotain  lasta hyväksikäytetään seksuaalisesti tai jotkut ihmiset taloyhtiössä vaikka piiloittelevat suurta heroiini erää, muttei ole tietoa, ketkä tarkalleen, on itsestään selvää, että koko taloyhtiö tutkitaan. Miksei somaliyhteisöä voisi pakottaa tutkittavaksi samasta syystä? Koska rikosepäily on olemassa, eikö poliisi oikeuslääkäreineen syyllisty tehtävänsä laiminlyömiseen, kun ei ole ryhtynyt toimiin?

[Petri_Petri]

Lainaukset Kristiina Kourukselta:

Vaikeita asioita ei voi yksinkertaistaa

Kyllä voi. Ja pitääkin yksinkertaistaa jotta niitä ymmärretään.

Miten julkisuudessa pitäisi käsitellä tyttöjen sukuelinten silpomista, ulkomaalaisten tekemiä rikoksia, romanien väistämiskäytäntöjä, kunniaväkivaltaa, uskonnollisten lahkojen äärimmäisiä kieltoja, islamilaista lakia tai pakolaisuutta, jonka taustalla on toive paremmasta elämästä poliittisen vainon sijaan?

Yksinkertaistamalla asia. Jakamalla se osiin. Esittämällä yksinkertaisia kysymyksiä. Samaa tapaa voi käyttää muihinkin vaikeisiin ja monimutkaisiin kokonaisuuksiin havaitakseen kokonaisuuden koostuvan yksityiskohdista.

1) Kysymällä ketkä silvottavat tyttölastensa sukuelimet? Tällä tavalla voidaan rajata tekijät omaksi ryhmäkseen.

2) Kysymällä mitä "sukuelinten silpominen" on ja käyttävätkö tekijät teosta tuonkaltaista negatiivista termiä? Miksi he niin tekevät? Onko teko vapaaehtoinen? Näin saadaan rajattua teon syitä.

3) Mitä vaikutuksia sillä on? Miten silvottu/puhdistettu/ylennetty tyttölapsi itse sen kokee? Entä ympäristö ja muu maailma? Tämä avaa tapahtuman seurauksia.

A) Kun tekijät ovat somalialaisia muslimeja, niin heitä yhdistävänä tekijänä on somalius ja muslimius. Tällä tavalla asia on saatu yksinkertaiseksi. Sitten voidaan tosiasioihin perustuen tehdä päätös saako toiminta jatkua Suomessa minareettien rakentamisen tavoin muslimien toimintana vai pitääkö todeta ns. rasistien tavoin suomalaisen kulttuurin olevan parempi ja kieltää mokoma.

Valtaväestölle vieraiden tai kielteisten aiheiden julkinen käsittely ei ole helppoa, vaikka niihin on journalismin näkökulmasta herkullista tarttua. Ne herättävät voimakkaita tunteita, niihin liittyy ristiriitoja ja lähelle tullessaan ne täyttävät helposti jo monta uutiskriteeriä.

Ainakin minulle tuollaisten asioiden käsittely netissä on helppoa. Ja mielelläni kuuntelen erilaisten kulttuurien tapoja ja toimia. Erilaiset yksityiskohdat saavat paremmin ymmärtämään kokonaisuuksia ja hahmottamaan yhtäläisyyksiä aluksi ristiriitaisilta tuntuvista asioista. Käsittääkseni valtaväestöllä ei ole ristiriitoja esim. työttöjen sukuelinten silpomisesta vaan ihan yhtä mieltä valtaväestö on.

Samalla on selvää, ettei arkoja aiheita voi käsitellä "oikein". Yhden mielestä niitä käsitellään aina liian lepsusti ja toisen mielestä julkinen käsittely on perustavaa laatua oleva loukkaus koko ryhmää vastaan. Arat aiheet jättävät harvan kuulijan välinpitämättömäksi.

Miksi tuo mainitsemani tapa (kohdat 1, 2, 3 ja A) ei olisi oikea tapa käsitellä arkoja aiheita? Samalla tyylillä voitaisiin sitten analysoida keiden mielestä käsittely on lepsua ja kenen ankaraa.

Arat aiheet koskettavat vain tiettyä osaa väestöstä, usein ne koskettavat vain hyvin, hyvin pientä osaa kyseisen vähemmistön edustajista. On perusteltua pohtia, mikä merkitys julkisella keskustelulla on.

Tuollaista "on perusteltua pohtia" yleishöttöisyyttä on kuultu näillä kulmilla liikaa. Lisätään konkretiaa. Jaetaan asiat pienemmiksi palikoiksi. Käsitellään vain se tietty yksi osa kerralla eikä niin kuin nykyään säännöllisesti tapahtuu; siirrytään metakeskusteluun keskustelun tavoista ja yleistetään koko monikulttuurisuuteen. Kourus voisikin tulla tälle palstalle keskustelemaan näkemyksistään. Saisimme avointa keskustelua ja lisättyä ymmärrystä kuinka asioita tulisi käsitellä.

Oletetaan esimerkiksi, että tavoitteenamme on, ettei tyttöjä ympärileikata Suomessa. Niin käsittämättömältä kuin kyseinen terveydelle selvästi haitallinen perinne meistä tuntuu, on tässä kohdassa välttämätöntä tunnistaa sen "järjellisyys" perinnettä harjoittavien ryhmien näkökulmasta: ympärileikkaamattoman tytön maine on mennyttä ja sitä myötä mahdollisuudet hyvään elämään.

Miltä perinteeseen vielä sidottujen ihmisten silmissä näyttävät kauhua kirkuvat otsikot ja syvää paheksuntaa julistavat artikkelit ja ohjelmat tyttöjen silpomisesta? Järjettömiltä, sillä järjestäessään tyttärelleen ympärileikkauksen, he toimivat kuten on aina toimittu ja hyväksi havaittu. Ja sen lisäksi, ettei valtaväestö selvästikään ymmärrä mitään heidän kulttuuristaan, he vieläpä halveksivat sitä ja kutsuvat sitä rikolliseksi.

Kuulen jo jonkun lukijan älähtävän, että pitääkö tyttöjen ympärileikkauksesta vaieta. Ei tarvitse. Mutta on syytä miettiä, mitä julkisuudella halutaan saavuttaa ja mitä sillä tosiasiassa saavutetaan?

Siksi tulisikin esittää mainitsemani kysymykset. Saataisiin tietoon asiaan liittyvät negatiiviset ja positiiviset asiat. Tuota "mitä julkisuudella halutaan saavuttaa ja mitä sillä tosiasiassa saavutetaan" voisimme myöskin analysoida. Tulisitko hyvä Kristiina keskustelemaan. Saisimme konkretiaa asioihin. Tuota "on syytä miettiä" huttua on näillä kulmilla kuultu kyllä jo jonkin verran joten voisimme todella keskustella konkreettisin esimerkein saadaksemme ihmiset ymmärtämään että kokonaisuus koostuu yksilöitävistä palasista.

Kun esitetään väitteitä, kuten "valtaväestö ei ymmärrä mitään heidän kulttuuristaan/uskonnostaan", niin silloin jonkun pitää tulla kertomaan heidän kulttuuristaan/uskonnostaan. Itse olen kaivannut tällaista keskustelua somalien ja muiden muslimien kanssa jo pitkään. Mutta miksi he vaikenevat? Ja sen jälkeen valittavat että emme ymmärrä heidän kulttuuriaan tai uskontoaan? Joskus on tullut lainattua jotain tekstiä kirjoista, mutta sitten sanovat minun ymmärtäneen asian väärin mutteivat sen jälkeenkään suostu valaisemaan minua oikealla tiedolla. Voitko Kristiina Kourus ymmärtää tuollaisen ärsyttävän minua? Jos voit, niin tule valaisemaan ajatuksiasi avoimin mielin.

Vastaukset näihin kysymyksiin osoittavat olemmeko lievittämässä draaman kaipuutamme, ruokkimassa omia ja muiden ennakkoluuloja tai edistämässä ehkä hieman omahyväistä ylemmyydentuntoamme. Vai onko tavoitteenamme edistää tyttöjen oikeutta terveyteen?

Voisit tehdä yksinkertaiset konkreettiset kysymykset. Tähän tapaan (omat vastaukseni kysymysten perässä):

a) Pitääkö Suomessa hyväksyä muslimien tekemä tyttöjen hyväksi havaittu sukuelinten ympärileikkaus? Ei.
b) Tulisiko tuota kannattavilta somaleilta evätä oleskelulupa Suomessa? Kyllä.
c) Saavatko omia tapojaan tuputtavat maahanmuuttajat syyllistää suomalaisia tietämättömyydestä kulttuurejaan kohtaan jos he eivät suostu keskustelemaan niistä? Eivät saa.
d) Onko maahanmuuttokeskustelu draaman kaipuuta? Ei.
e) Keskusteletko maahanmuuttajista lisätäksesi ennakkoluuloja? En.
f) Vastustatko tyttöjen sukuelinten silpomista, koska olet edistämässä ehkä hieman omahyväistä ylemmyydentuntoasi? En.
g) Onko tavoitteenasi edistää tyttöjen oikeutta terveyteen luopumalla afrikkalaisista aliarvoisista tavoista? Kyllä.

Kerro nyt Kristiina analyysisi.

Järjestöt ja viranomaiset, joille mainitut arat aiheet ovat osa työtä, eivät niitä pelkää. Aiheellisesti he kuitenkin punnitsevat sitä, mitä vaikeiden ja monisyisten asioiden yksinkertaistaminen julkisuudessa rajatun palstatilan vuoksi aiheuttaa. Ja silläkin uhalla, että heitä hommafoorumeilla parjataan, käyvät keskustelua parrasvaloilta piilossa, siellä missä haitallisia perinteitä harjoitetaan - ja missä niiden harjoittaminen voidaan myös lopettaa.

Vaikka paperilehdissä on ymmärrettäväsi rajattu palstatilaa, niin lehtien nettisivuilla on tilaa. Savonsanomien nettisivuilla tuokin artikkelisi on. Tuskin sieltä tila loppuu. Ja tällä Hommafoorumilla on tilaa.

Itse parjaisin niitä näistä asioista palkan saavia, jotka heittävät yleistyksiä eivätkä suostu avoimeen keskusteluun. He keksivät ratkaisuja toisten rahoilla. Eivät ole vastuussa mistään. Mokat peitetään vaitiolovelvollisuudella ja halulla säilyttää hyvä työpaikka jollaista eivät yksityispuolella saisi.

Ovatko nuo järjestöt ja viranomaiset saaneet lopetettua haitallisia perinteitä käymällä keskustelua parrasvaloilta piilossa? Mikä on tyttöjen silpomistilanne? Kunniamurhatilanne? Raiskaustilanne? Kotoutustilanne? Kuulisin mielelläni joitakin (jonkin) esimerkin missä ovat onnistuneet.

Vai jätetäänkö ne mielestäsi onnistuneetkin ratkaisut parrasvaloilta piiloon? Salaisuuksiksi? Jos sellaisia on, niin niistä luulisi opittavan kuinka haitalliset asiat on saatu korjattua. Varmaan muukin Eurooppa haluaisi kuulla.

[tapaepäkorrekti]

Vaikeiden asioiden yksinkertaistaminen on vaarallista. Siinä voi hävitä oleellista infoa.
Mutta minä kysyisin, mikä kumma tässä asiassa on muka niin vaikeaa?
Jotkut silpovat tyttölastensa elimiä laittomasti. Miksi siihen ei puututa?
Lopulta tässä on kyse vain siitä, kuinka pahana asiaa pidämme: on helppo tehdä ajatusleikki, jossa silpominen korvataan jollain vakavammalla rikkeellä.

Siis jos ajatellaan johdonmukaisesti. Mutta näiltä kouroksilta on mennyt aivot umpisolmuun.
Niitä ei avaa edes miekalla.

[Maltillinen]

Miten tekstin sanoma muuttuu, jos leikitään sanaleikkiä? Tyttöjen sukuelimien silpominen korvattu ilmiantajien murhaamisella ja tekstin alussa sana ulkomaalaiset rikollisjärjestöllä:

Kolumni
Vaikeita asioita ei voi yksinkertaistaa


 Miten julkisuudessa pitäisi käsitellä ilmiantajien murhaamista, rikollisjärjestöjen tekemiä rikoksia, romanien väistämiskäytäntöjä, kunniaväkivaltaa, uskonnollisten lahkojen äärimmäisiä kieltoja, islamilaista lakia tai karkuruutta, jonka taustalla on toive paremmasta elämästä rehellisen työnteon sijaan?

Valtaväestölle vieraiden tai kielteisten aiheiden julkinen käsittely ei ole helppoa, vaikka niihin on journalismin näkökulmasta herkullista tarttua. Ne herättävät voimakkaita tunteita, niihin liittyy ristiriitoja ja lähelle tullessaan ne täyttävät helposti jo monta uutiskriteeriä.

Samalla on selvää, ettei arkoja aiheita voi käsitellä "oikein". Yhden mielestä niitä käsitellään aina liian lepsusti ja toisen mielestä julkinen käsittely on perustavaa laatua oleva loukkaus koko ryhmää vastaan. Arat aiheet jättävät harvan kuulijan välinpitämättömäksi.

Arat aiheet koskettavat vain tiettyä osaa väestöstä, usein ne koskettavat vain hyvin, hyvin pientä osaa kyseisen rikollisjärjestön edustajista. On perusteltua pohtia, mikä merkitys julkisella keskustelulla on.

Oletetaan esimerkiksi, että tavoitteenamme on, ettei ilmiantajia murhata Suomessa. Niin käsittämättömältä kuin kyseinen terveydelle selvästi haitallinen perinne meistä tuntuu, on tässä kohdassa välttämätöntä tunnistaa sen "järjellisyys" perinnettä harjoittavien rikollisryhmien näkökulmasta: kostamatta jättäneen henkilön maine on mennyttä ja sitä myötä mahdollisuudet hyvään elämään.

Miltä perinteeseen vielä sidottujen ihmisten silmissä näyttävät kauhua kirkuvat otsikot ja syvää paheksuntaa julistavat artikkelit ja ohjelmat ilmiantajien surmaamisesta? Järjettömiltä, sillä järjestäessään ilmiantajalle teloituksen, he toimivat kuten on aina toimittu ja hyväksi havaittu. Ja sen lisäksi, ettei valtaväestö selvästikään ymmärrä mitään heidän kulttuuristaan, he vieläpä halveksivat sitä ja kutsuvat sitä rikolliseksi.

Kuulen jo jonkun lukijan älähtävän, että pitääkö ilmiantajien murhaamisesta vaieta. Ei tarvitse. Mutta on syytä miettiä, mitä julkisuudella halutaan saavuttaa ja mitä sillä tosiasiassa saavutetaan?

Missä määrin julkisuus ylipäätään ja millainen julkisuus edistää perinteestä luopumista? Millainen julkinen käsittely vahvistaa olemassa olevia ennakkoluuloja tai aiheuttaa negatiivista suhtautumista rikollisiin? Tavoittaako julkinen keskustelu ne, joiden käsissä perinteen lopettaminen on? Muuttuvatko asenteet asiallisen terveysvalistuksen (joka voi tapahtua myös julkisuuden kautta) vai kirkuvien otsikoiden kautta?

Vastaukset näihin kysymyksiin osoittavat olemmeko lievittämässä draaman kaipuutamme, ruokkimassa omia ja muiden ennakkoluuloja tai edistämässä ehkä hieman omahyväistä ylemmyydentuntoamme. Vai onko tavoitteenamme edistää ilmiantajien oikeutta terveyteen?

Järjestöt ja viranomaiset, joille mainitut arat aiheet ovat osa työtä, eivät niitä pelkää. Aiheellisesti he kuitenkin punnitsevat sitä, mitä vaikeiden ja monisyisten asioiden yksinkertaistaminen julkisuudessa rajatun palstatilan vuoksi aiheuttaa. Ja silläkin uhalla, että heitä hommafoorumeilla parjataan, käyvät keskustelua parrasvaloilta piilossa, siellä missä haitallisia perinteitä harjoitetaan - ja missä niiden harjoittaminen voidaan myös lopettaa.

[tapaepäkorrekti]

Hyvä rinnastus muuten, paitsi siten, että rikollisjärjestöt koostuvat ainoastaan rikollisista, missä silpomiskulttuureista tulevista mamuista sivistyneempi osa on kyllä jo luopunut tavasta (uskon). Eivät kai sitä nyt kaikki somalit harrasta? Onko asiaa tutkittu miten?

[AIP]

Niin, jospa sen imagoasiantuntijain laatiman kulttuurisuotimen läpi valuisi joskus muutakin kuin vesiruukkuja, kirjavia kääriliinoja, taikinamöykkyjä, rummutusta ja "jännää tuoksua".

[Maltillinen]

Hyvä rinnastus muuten, paitsi siten, että rikollisjärjestöt koostuvat ainoastaan rikollisista, missä silpomiskulttuureista tulevista mamuista sivistyneempi osa on kyllä jo luopunut tavasta (uskon). Eivät kai sitä nyt kaikki somalit harrasta? Onko asiaa tutkittu miten?

Eivät kaikki rikolliset ja rikollisjärjestöt murhauta ilmiantajiaan, eivätkä kaikki silpomiskulttuureista tulevat silvotuta tyttäriään.

Esimerkiksi kaikki moottoripyöräkerhot eivät ole rikollisia järjestöjä, mutta jostain syystä näiden leimaaminen ei ole puoliksikaan niin suuri synti kuin tiettyjen uskonnolisten kerhojen?

[Julmuri]

Kristina Kouroksen lähestymistapa asiaan olisi hyväksyttävä jos kyse olisi esimerkiksi arven tekemisestä lapsen vasempaan käteen pienellä polttoraudalla. Teko olisi toki kivulias ja se jättäisi pienen 1cmx1cm kokoisen arven, mutta seuraukset loppuelämälle olisivat oikeastaan mitättömät.

Tässä on kuitenkin kyseessä peruuttamattoman ruumiinvamman tuottaminen, joka ei oikeasti ansaitse mitään ymmärtämystä, ei selityksiä eikä varovaista lähestymistapaa. Yksiselitteinen tuomio, kovat rangaistukset ja kirkuvat otsikot ovat ainoa moraalinen lähestymistapa asiaan. Jos minulla olisi "tapana" leikata lapseltani vasen käsi irti tai murskata se toimintakelvottomaksi isolla kivellä, en uskoisi saavani paljoakaan ymmärtämystä asialle.

On erittäin hälyttävää, ettei asiasta ole Suomessa annettu vankilatuomioita, koska sitä kiistatta tapahtuu. Täyden ymmärtämättömyyden ja nollatoleranssipolitiikan lisäksi meillä pitäisi tehdä lääkärintarkastukset niistä maista tulleille, jossa tätä harjoitetaan. Jos Suomessa syntynyt havaittaisiin silvotuksi, vanhemmille välitön karkotus ja lapsi huostaan.

Tyttölasten silpominen olisi estettävissä varsin yksinkertaisilla valvontatoimilla, mutta niin ei tietenkään tehdä, koska rasismi. Parempi ymmärtää ja toivoa parasta, mutta ei tällaiset tavat muutu muuta kuin laittamalla kova kovaa vastaan. Karkotus olisi riittävä uhka.

Kourokselle voisi vielä todeta, että ei. Meillä ei ole mitään tarvetta ymmärtää peruuttamattoman ruuminvamman tuottamista lapselle tekijän näkökulmasta. Emme halua ymmärtää Jammu-sedän "näkökulmaa" emmekä lasten silpojien. Kuvottaa ajatuskin sellaisesta.

[Meuhkaaja]

No Kouros leikkii intellektuellia- älkää ajatelko, minä olen ajatellut puolestanne. Sellainen tunne tuota lukiessa tulee. Melkoisen ohkaisella pohjalla ollaan kuitenkin liikkeellä.

Tälläkin hetkellä maailmassa on useita valtioita, jotka työskentelevät aktiivisesti ko. tavan lopettamiseksi. Ajat muuttuvat, tavat muuttuvat-myös Afrikassa. Joissakin valtioissa jopa on kriminalisoitu naisten& tyttöjen ympärileikkaukset.(Uganda taisi olla tuorein tässä mielessä). Monia kampanjoita, joissa ihmisiä valistetaan tavan terveysvaikutuksista on pidetty ja monia tullaan vielä pitämään. Kyseessä ei ole leviävä tapa, vaan kuoleva tapa. Ainakin tällä hetkellä.

Monet tänne tulleet (somali)pakolaiset ovat myös vetäneet ihan itse johtopäätökset, ja luopuneet tästä Kristiinan mukaan kulttuurillisesti kovin korvaamattomasta tavasta. He ovat kyenneet sopeutumaan uusiin normeihin-ja siihen auttanut nimenomaan tieto siitä, miten huonona ajatuksena leikkausta pidämme! Tätä tietoa ei olisi tarjolla, jos keskustelu asian ympärillä ei velloisi. Kyllä-se pitää kertoa, että naisen ympärileikkaus on hyödytön ja terveydelle vaarallinen operaatio-niin vaarallinen että pidämme sitä rikoksena!

Vaikeneminen ei tässä asiassa auta. Päinvastoin-meidän tulee tukea muutosta.

Itse en pidä suotavana minkäänlaisia ympärileikkauksia tytöille/naisille, enkä pojille/miehille mistään muista syistä kuin lääketieteellisistä tehtyjä.

[far angst]

Kristiina Kouros on naispuolinen Pekka Siikala.  Sama kitinä kummallakin: lapsia saa silpoa ja naida, kun se kerran kuuluu kulttuuriin.

Miksi antaa moisille kuvottavuuksille mitään huomiota?

[tapio]

Minä oletan, että jos Suomessa olisivat Kristiina Kouroksen tapaiset tyypit vielä enemmän vallassa kuin nykyään, niin muslimitaustaiset saisivat ihan vapaasti rääpiä tyttäriensä sukupuolielimiä. Se selitettäisiin suvaitsevaisuudella ja toisten kulttuurien ymmärtämisellä.

[Vouti]

Ennakkoluuloja edistävä julkinen käsittely ei toki ole kaikille sama, kuten Helsingin Sanomat tänään tiedottavat. Miten lienee lain kanta? Vai onko nyt taas käynyt niin, että toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.

Helsingin Sanomat

Helsingin käräjäoikeudessa puitiin tänään tapausta, joka liittyy kahdeksanpäiväisen poikavauvan ympärileikkaukseen. Vanhemmat kutsuivat Englannista rabbin ympärileikkaamaan kahdeksanpäiväisen poikansa. Operaatio tehtiin toissa keväänä juutalaisen seurakunnan tiloissa Helsingissä. Lapsi sai komplikaationa verenvuotoa ja joutui pariksi päiväksi sairaalaan.

Tapaus päätyi poliisitutkintaan, ja keskiviikkona vanhemmille luettiin käräjäoikeudessa syytteet törkeästä pahoinpitelystä tai yllytyksestä sellaiseen.

Korkein oikeus on linjannut, ettei poikalapsen ympärileikkaaminen uskonnollisista syistä ole rikos, kunhan se tehdään asianmukaisesti.

Kihlakunnansyyttäjä Eija Velitski lähtee siitä, etteivät edellytykset nyt toteutuneet. Leikkaaja ei ollut lääkäri, olot hygieeniset eikä puudutuksesta ollut huolehdittu. Hän vaatii vanhemmille puolentoista vuoden ehdollisia vankeusrangaistuksia.

"Näihin on saatava jonkinlainen selvyys, koska tällaiset tapaukset ovat lisääntymään päin. Kaikki minulle tulleet jutut ovat maallikoiden tekemiä", Velitski sanoi.

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Vanhemmille+rikossyyte+rabbin+tekem%C3%A4st%C3%A4+ymp%C3%A4rileikkauksesta+/1135252766206

[Porilainen munalla]

Roope kirjoitti:

Kummastelen Kouroksen kannanoton motiiveja ja ajoitusta. En muista nähneeni julkisuudessa viime aikoina ainuttakaan ympärileikkauksia käsittelevää juttua, keskustelusta nyt puhumattakaan. Kouros mainitsee Homma-foorumin, mutta ei täälläkään ole aihetta erityisen näkyvästi käsitelty. Edellinen ketju lienee kuukausia vanha, koska ei tästä aiheesta kovin paljon uutta sanomista ole.

Samaa mietin. Olisikohan Kristiinan Kouroksen omassa monikulttuurisessa perheympäristössä tapahtunut/tapahtumassa jotain, joka antoi kimmokkeen naisten silpomisen puolustamiseen?

Miten ihmeessä moisia kirjoittava voi kutsua itseään "ihmisoikeuspuolustajaksi"?
Jos minulla olisi ongelmia ihmisoikeuksieni takia, niin en missään nimessä haluaisi Kristiina Kourosta puolustamaan minun tai tyttärieni ihmisoikeuksia.

Onkohan Kristiinan pää pehmenemässä/pehmentynyt monikulttuurisen aivopesun takia?

[Mika.H]

Kolumni
Vaikeita asioita ei voi yksinkertaistaa

00:01
Kristiina Kouros

no kokeillaan...

maassa maan tavalla tai maasta pois.

onnistuihan se.

[citizen]

Kouros haluaa kaiken muutoksen tapahtuvan mielipidemuokkauksella. Valitettava totuus on, että se mielipidemuokkaus on sallittu vain länsimaalaisia arvoja vastaan. Jos yrittää muokata mielipiteitä länsimaisten arvojen puolesta; valtavirtamedia leimaa rasistiksi, ihmisoikeustuomioistuin haastaa oikeuteen,  jne.

[Brett]

Hyvä fucking luoja! Anna armosi Kristiina Kourosin kulttuurirelativitisvistyvitunvistisyydelle.

Meinasin ite kirjoittaa jotain, mutta tässähän se jo onkin tiivistettynä.

[do.ut.des]

Vaikeita asioita ei voi yksinkertaistaa

Ne siis pitää monimutkaistaa?

[Roope]

Samaa mietin. Olisikohan Kristiinan Kouroksen omassa monikulttuurisessa perheympäristössä tapahtunut/tapahtumassa jotain, joka antoi kimmokkeen naisten silpomisen puolustamiseen?

Oikeastaan kirjoituksen kärki taitaa olla kohdistettu nimenomaan kriittiseen maahanmuuttokeskusteluun ja Kouros vain käytti ympärileikkausta esimerkkinä, koska pitää itseään ja Ihmisoikeusliittoa asiantuntijana (niin minäkin pidin ennen tuota kolumnia).

Esimerkki oli kuitenkin huonosti valittu. Ei kai kukaan usko, että maahanmuuttajat luopuisivat fundamentaaleista arvoistaan ja ikiaikoisista tavoistaan vain siksi, että heitä pyydetään tekemään niin. Ihmiset eivät toimi tuolla tavalla.

Esimerkki välittää hyvin ne muutamat perusoletukset, joihin maahanmuuttokeskustelussakin törmää:
- Kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia ja helposti muokattavia.
- Resursseja kohdentamalla kenestä tahansa voidaan leipoa mitä tahansa.
- Ongelmat ihmisten käyttäytymisessä johtuvat valistuksen puutteesta tai epätasapuolisen tiedon leviämisestä.
- Tieto ja julkinen keskustelu on yleensä haitallista. Viranomaiset ja asiantuntijat päättävät keskenään miten asiat hoidetaan. Muiden tiedonsaantia ja osallistumista on syytä varmuuden vuoksi rajoittaa.

Avainsana on luottamus. Luottamus poliitikoihin, virkamiehiin ja niin sanottuihin asiantuntijoihin. Nyt luottamusta ei ole, eikä ennakkoluulojen levittämisestä syyttely tai vetoaminen paremmintietämiseen ilman todisteita sitä lisää.

[herranen]

Vaikka tämä onkin osastolla kotimaa niin linkitän tähän vastaavan uutisen Australiasta koska äänenpainot ovat samanlaisia :

Ms Mohamud is optimistic the practice will end, but she fears migrant communities or individual women will be demonised.

"Some people when they hear they say, 'how can that happen?' It's when something is cultural and the people have been doing it for so long, it's not easy to either eliminate it or to say, 'you have got a bad culture'," she said.

"You have to work with them, listen to them. You have to know where they are coming from in order to help them."

Dr Ted Weaver agrees and he says ordering people against the practice would be inappropriate.

"If we try and dictate and pontificate about this and not provide culturally appropriate care, we'll further disenfranchise those women," he said.

Australiassakaan ei saa sanoa kulttuurillista tapaa huonoksi vaan pitää valistaa, ymmärtää ja varoa demonisointia.

http://www.abc.net.au/news/stories/2010/02/06/2812147.htm

[Lepakko]

Kolumni
Vaikeita asioita ei voi yksinkertaistaa

00:01
Kristiina Kouros

Miltä perinteeseen vielä sidottujen ihmisten silmissä näyttävät kauhua kirkuvat otsikot ja syvää paheksuntaa julistavat artikkelit ja ohjelmat tyttöjen silpomisesta? Järjettömiltä, sillä järjestäessään tyttärelleen ympärileikkauksen, he toimivat kuten on aina toimittu ja hyväksi havaittu.

Miten puolustuskyvyttömän tyttölapsen invalidisoiminen intiimialueilta loppuiäksi, tai jopa kivulias kuolema voi olla hyväksi havaittu juttu millään v*tun mittarilla??!! Haluaisin mielelläni kuulla Kristiinan perustelun. Maailma on sairas paikka 

[mikkoellila]

Ne henkilöt jotka vastustavat, tuomitsevat ja halveksuvat avoimesti naisten ympärileikkausta sekä Sharia'aa uskonnollisrasistisena valtio-oppina ovat moraalisesti ja eettisesti ylempänä kuin yksikään näitä arvoja puoltava maahanmuuttaja tai hyssyttelevä kantaväestön edustaja

Niin. Me olemme ylemmyydentuntoisia, koska me todellakin olemme ylemmällä sivistyksellisellä ja moraalisella tasolla kuin lasten sukupuolielimiä silpovat perverssit barbaarit.

Kristiina Kouroksen logiikalla on väärin, että normaalit ihmiset kokevat olevansa parempia ihmisiä kuin Jalmari Siltavuori. Kouroksen logiikalla sanomalehtien ei olisi pitänyt kertoa tapaus Siltavuoresta, koska asian uutisointi sai lukijat tuntemaan halveksuntaa Siltavuorta kohtaan.