2009-12-18 Yliopisto: Rajojen tarinatalous

[Femakko]

Tuo tarinatalous on selvää klassikkoainesta jo syntyessään!  

Pakolaisen tai siirtolaisen rajamuodollisuudet ovat jotain muuta kuin turistin.

Jokaisella ihmisellä on tarinansa, mutta aina sitä ei voi kertoa ääneen. Islamia ja muuttoliikettä tutkivan Marko Juntusen mukaan Euroopan unionin ja Lähi-idän rajalle on muodostunut eräänlainen tarinatalous. Esimerkiksi irakilaisen turvapaikan saaminen Euroopasta on kiinni siitä, täyttääkö hänen kertomuksensa pakolaisuuden kriteerit.
- Suomessa asuva irakilaiskirjailija Hassan Blasim on sanonut, että jokaisella ihmisellä on tavallaan kaksi tarinaa. Toinen on se, joka tallentuu YK:n asiakirjoihin, ja toinen se, joka on syvällä sydämessä, Juntunen kertoo.
Pohjois-Afrikasta Eurooppaan pyrkivien ei tarvitse kirjoittaa menneisyyttään uusiksi. Heillä ei näet ole mahdollisuutta saada pakolaisstatusta. Rajanylitys vaatii muita keinoja.

Juntusen mukaan Pohjois-Afrikan ja Euroopan raja-alueen teknologisoiminen 1990-luvulla tuotti nopeasti konsteja kiertää valvontalaitteet. Pienten paattien virta Gibraltarinsalmella tyrehtyi, mutta muuttohalukkuus ei vähentynyt. Pienten paattien virta Gibraltarinsalmella tyrehtyi, mutta muuttohalut ei vähentyneet. Lapsia alettiin lähettää matkaan busseihin piilotettuina. Väärennetyistä papereista on tullut haluttua tavaraa.
Raja-alueiden "järkkäilytaloudessa" kaupanteon kohteena on kaikki, mikä saattaa avittaa lähtijän matkaan. Myös ihmissuhteista tulee kauppatavaraa siinä missä vääristä henkilötodistuksistakin.
- Ihmissuhteet välineellistyvät, kun toinen ihminen voi olla keino lähteä ja jokainen mahdollinen lähtijä puolestaan tulonlähde salakuljettajalle. Uhrin ja hyväksikäyttäjän roolit hämärtyvät.

Tässä on suloisesti unohdettu ne välineelliset ihmissuhteet, joissa toinen ihminen on keino jäädä. Ja mikä vastenmielisintä, ne joissa se toinen ihminen on lapsi, olipa kyseessä ankkurilapsi tai perhesiteiden luomiseksi tehty lapsi.  

Koulutus lisää lähtöhaluja

Maahanmuuton vastustajat esittävät usein, että siirtolaisia pitäisi auttaa kotimaassaan. Maailmanpolitiikan professori Liisa Laakson mukaan siirtolaisuus on tosiasiassa kaikkein vähäisintä köyhimmistä maista.
- Eniten ihmiset muuttavat kehittyneisyydeltään keskitasoisista maista. Houkutus muuttaa lisääntyy, kun koulutustaso nousee.

Tämä on itse asiassa totta, ja tästähän Roopekin on puhunut. Laakso vetää kuitenkin mutkia suoraksi antaessa ymmärtää, että koulutus lisää yhden henkilön todennäköisyyttä muuttaa (=jolloin hän myös työllistyisi helpommin kehittyneissä maissa), ennemmin sitä lisää ihan silkka tulotason nousu. Jo siksi, että köyhimmillä ei varaa matkaan.

Köyhien maiden aivovuoto kuitenkin tarkoittaa, että koulutukseen lähtömaissa pitäisi satsata monin verroin enemmän.
- Jos meille on edullisempaa kouluttaa sairaanhoitajia vaikkapa Filippiineillä, täytyy pitää huolta siitä, että myös näiden maiden omiin tarpeisiin riittää koulutettua työvoimaa, Laakso sanoo.

Ja valkoisen miehen taakka kasvaa taas...

Euroopan ja Afrikan väliselle rajalle kuolee vuosittain ainakin 2000 ihmistä. Rajanylityksen riskin voi ymmärtää, jos muistaa mantereiden välisen elintasokuluin.
Rajojen murhenäytelmä on kuitenkin "sietämätön" holokaustin jälkeen alkuunsa saaneelle EU:lle. Siksi unioni yrittää Laakson mukaan sälyttää vastuuta Saharan eteläpuolisille maille kuten Libyalle.
- Maahanmuuton hallitseminen kytketään hyvään hallintotapaan ja kehitysyhteistyöhön.
Siirtolaisuuden yleistymisestä huolimatta muuttovirrat Eurooppaan ovat yhä pieniä koko maailman mittakaavassa, Laakso muistuttaa. Valtaosa siirtolaisista muuttaa yhä oman maanosansa sisällä.

Marko Juntunen ja Liisa Laakso puhuivat rajoista ja siirtolaisuudesta 13.10. Kuolema Euroopan porteilla -tilaisuudessa Helsingin yliopistossa. Samassa yhteydessä julkistettiin Le Monde diplomatiquen Maailmanpolitiikan Atlas -kartasto.

Sivujuttu:

Vihaiset hampaat

- Kartat näyttävät asioita, joita silmät eivät näe, koska emme halua nähdä niitä.
Sanat ovat Le Monde diplomatique -lehden pääkartografin Philippe Rekacewiczin. Hän muistuttaa, että tärkeimmät rajat ovat usein sellaisia, joiden emme tiedosta edes olevan olemassa. Kartat tekevät niistä todellisuutta.
Suomessa vierailleen Rekacewiczin mukaan esimerkiksi Lähi-idän rauhanneuvottelut 1990-luvun alkupuolella tyssäsivät, kun palestiinalaisjohtaja Jasser Arafatille näytettiin niin sanottu leopardintaljakartta. Laikukas kuvio paljasti, kuinka hajanainen ja vaikeasti hallinnoitava palestiinalaisille tarjottu alue oli.
Yksi nykyajan tärkeimmistä rajoista on se, joka erottaa rikkaat valtiot muusta maailmasta. Suuri osa Eurooppaa, Pohjois-Amerikka, Australia ja Uusi-Seelanti ovat tehneet itsestään "pyhätönt", johon ulkopuolisilla ei ole asiaa. Rekacewiczin kartalla tämä raja piirtyy paksuna punaisena sahalaitaisena viivana, rivinä vihaisia hampaita.
- Schengen-alueen raja on maailman vaarallisin raja monille ihmisille.
Oikeastaan rajoja on kolme. Uloin halkoo esimerkiksi niitä Pohjois-Afrikan valtioita, joille eurooppalaiset maksavat siirtolaisvirran tukkimisesta. Schengen-alueen sisäpuolella puolestaan lentokentät ja muut ei-toivottujen ihmisten saapumispaikat on rajattu poikkeusalueiksi omine sääntöineen.
Neutraalia karttaa ei ole olemassakaan. Ne sisältävät aina jonkun näkökulman ja edustavat laatijansa käsityksiä, valintoja ja arvoja. Rekacewiczkään ei piirtänyt sahalaitahampaita sattumalta.
- Minun on äärimmäisen vaikea olla osa yhteistöä, joka on luonut tällaisen verilöylyn, hän tunnustaa puhuessaan "elintasopakolaisista", jotka kuolevat matkallaan Eurooppaan.

Ottaen huomioon, että Ranskan passilla pääsee aika moneen maahan myös Euroopan ja jopa länsimaiden ulkopuolelle, herää kyllä kieltämättä kysymys, mitä Rekacewicz vielä tekee inhoamassaan yhteisössään, kun on niin kauheaa..

[Siiseli]

Maahanmuuton vastustajat esittävät usein, että siirtolaisia pitäisi auttaa kotimaassaan. Maailmanpolitiikan professori Liisa Laakson mukaan siirtolaisuus on tosiasiassa kaikkein vähäisintä köyhimmistä maista.
- Eniten ihmiset muuttavat kehittyneisyydeltään keskitasoisista maista. Houkutus muuttaa lisääntyy, kun koulutustaso nousee.

Eli siis ihmisiä EI pitäisi auttaa kotomaassaan vaan tuoda tänne elätettäväksi, jos kyseessä ei olekaan maailman köyhin valtio? Miltäs näyttää, onko Somalia tai Afganistan niitä hyvinvoinnin tyyssijoita? Mikä helvetin vasta-argumentti tuo edes oli olevinaan sille huomiolle, että järkevintä, kätevintä ja edullisinta olisi auttaa porukoita kotimaansa lähellä?

Vai yritettiinkö tässä sanoa, että Afrikan sarven osaajat ovatkin todellisuudessa äärimmilleen koulutettuja multiosaajia, jotka tulevat tänne vain haastavan työn perässä, mutta törmäävätkin täällä rasismin muuriin ja jäävät loppuelämäkseen loisiksi?

[Hob]

Siirtolainen on ihminen, joka tulee työn perässä. Kehitysmaista tullaan pääasiassa joko pakoon jotain tai sosiaaliturvan perässä.

[Roope]

Maahanmuuton vastustajat esittävät usein, että siirtolaisia pitäisi auttaa kotimaassaan. Maailmanpolitiikan professori Liisa Laakson mukaan siirtolaisuus on tosiasiassa kaikkein vähäisintä köyhimmistä maista.
- Eniten ihmiset muuttavat kehittyneisyydeltään keskitasoisista maista. Houkutus muuttaa lisääntyy, kun koulutustaso nousee.

En ehkä ymmärrä. Miten ensimmäisen lauseen väite liittyy jäljempänä todettuun? Vai tarkoittaako Laakso, ettei siirtolaisilla/pakolaisilla ole oikeasti mitään hätää verrattuna kaikkein köyhimpiin? Niin varmaan onkin.

Köyhien maiden aivovuoto kuitenkin tarkoittaa, että koulutukseen lähtömaissa pitäisi satsata monin verroin enemmän.
- Jos meille on edullisempaa kouluttaa sairaanhoitajia vaikkapa Filippiineillä, täytyy pitää huolta siitä, että myös näiden maiden omiin tarpeisiin riittää koulutettua työvoimaa, Laakso sanoo.

Tällaisia epämääräisiä vastuuketjuja ei pitäisi kehittää ollenkaan, mutta juuri niin Suomi on päättänyt tehdä. Filippiiniläishoitajien massasiirrot ovat monella tavalla kyseenalainen ratkaisu hoitajapulaan.

Siirtolaisuuden yleistymisestä huolimatta muuttovirrat Eurooppaan ovat yhä pieniä koko maailman mittakaavassa, Laakso muistuttaa. Valtaosa siirtolaisista muuttaa yhä oman maanosansa sisällä.

Entä sitten? Vertailu esimerkiksi maan sisäisten pakolaisten määrään tai mihin tahansa suureen lukuun on hyödytöntä. Ratkaisevaa on vain se, mitkä ovat pakolaisten vastaanoton vaikutukset Eurooppaan ja mitä vaihtoehtoja meillä on käytettävissämme.

Juuri äsken Afrikan Unioni näytti vihreää valoa jopa täysin uuden valtion perustamiselle Haitin pakolaisille. Mikä oikeastaan estää perustamasta Afrikkaan esimerkiksi autonomista aluetta EU:hun saapuville pakolaisille? EU-maiden turvapaikkajärjestelmästään maksamat miljardit eurot voisi käyttää nykyistä viisaammin.

- Minun on äärimmäisen vaikea olla osa yhteistöä, joka on luonut tällaisen verilöylyn, hän tunnustaa puhuessaan "elintasopakolaisista", jotka kuolevat matkallaan Eurooppaan.

Onko piirtäjän tarjoama ratkaisu siis rajojen avaaminen ja ilmaiset laivamatkat Välimeren yli? Muuten eivät kuolemat Välimerellä lopu.

[guest1662]

Roope:

Tällaisia epämääräisiä vastuuketjuja ei pitäisi kehittää ollenkaan, mutta juuri niin Suomi on päättänyt tehdä. Filippiiniläishoitajien massasiirrot ovat monella tavalla kyseenalainen ratkaisu hoitajapulaan.

Tämä ongelma on todella suuri Filippiinien kohdalla, koska se on niille niin valtaisa bisnes. Jos siellä asetut vastustamaan tätä touhua ja vaatimaan "omien" hoitoa ensin, niin asemasi on yhtä kurja kuin maahanmuuttokriitikolla täällä. Ei heru hyviä virkoja, ei tuu palkintoja, tulee vaan paskaa niskaan.

Elämystalous, huomiotalous, tarinatalous, kurjuuden talous, talouden talous, plääh. On se hienoo päästä brassailemaan termeillä.

[Teemu Lavikka]

Houkutus muuttaa lisääntyy, kun koulutustaso nousee.

Houkutus muuttaa lisääntyy, jos se on mahdollista.

[nimetönkeskustelija]

- Suomessa asuva irakilaiskirjailija Hassan Blasim on sanonut, että jokaisella ihmisellä on tavallaan kaksi tarinaa. Toinen on se, joka tallentuu YK:n asiakirjoihin, ja toinen se, joka on syvällä sydämessä, Juntunen kertoo.

Sitä kutsutaan myös hujaamiseksi, petokseksi tai viranomaiselle valehteluksi. Voidaan sitä tietysti kutsua kahdeksi eri tarinaksi, jos halutaan silottaa.

Maahanmuuton vastustajat esittävät usein, että siirtolaisia pitäisi auttaa kotimaassaan. Maailmanpolitiikan professori Liisa Laakson mukaan siirtolaisuus on tosiasiassa kaikkein vähäisintä köyhimmistä maista.
- Eniten ihmiset muuttavat kehittyneisyydeltään keskitasoisista maista. Houkutus muuttaa lisääntyy, kun koulutustaso nousee.

Eli kehittyneisyydeltään keskitasoisista maista tulee henkilöitä, joilla ei ole mitään perusteita vaatia turvapaikkaa. Mitä uutta tässä oli? Tästähän voi myös lukea rivien välistä, että koulutetumpi porukka siirtyy tänne koska he ovat kuulleet paremmasta elintasosta.

Euroopan ja Afrikan väliselle rajalle kuolee vuosittain ainakin 2000 ihmistä. Rajanylityksen riskin voi ymmärtää, jos muistaa mantereiden välisen elintasokuluin.
Rajojen murhenäytelmä on kuitenkin "sietämätön" holokaustin jälkeen alkuunsa saaneelle EU:lle.

Ai että EU sai alkunsa holokaustista? Mitä hemmettiä??

- Minun on äärimmäisen vaikea olla osa yhteistöä, joka on luonut tällaisen verilöylyn, hän tunnustaa puhuessaan "elintasopakolaisista", jotka kuolevat matkallaan Eurooppaan.

Samaa mieltä erään edellisen kanssa. Aina täältä voi muuttaa vaikka Somaliaan jos kerran ei kelpaa elää täällä.

[Nikopol]

Valehtelu on tarinataloutta. Onkos junien räjäyttely sitten sitä Sarasvuon huomiotaloutta?

Pääkartografi voi piirtää rajansa vaikka vaaleanpunaisella väriliidulla jos se tekee olon paremmaksi. Sama piikkilanka, konepistooli ja koppalakki siellä kuitenkin on vastassa.

Schengen-rajan todellinen vaarallisuus piilee siinä että sen sisälle päästyään voi liikkua aivan vapaasti.

[Roope]

Tätä runoutta ei sitten pidä ainakaan Nikopolin lukea. En suosittele muillekaan.

Voima: Lesvoksesta tuntemattomaan 31.1.2010

"Eurooppa on linna, jonka edessä on meri kuin vallihauta", kirjoittaa Tarek, läpikulkusiirtolainen. Tarek vaatii oikeutta nähdä vallihaudan takana oleva paratiisi, josta on kuullut niin paljon. Tässä raja-aiheisessa kommunikeassa joukko eurooppalaisia ajattelijoita vaatii maanosan rajojen demilitarisointia.

"Lesvoksesta tuntemattomaan", hän vastaa NoBorder-verkoston leirillä Mytilinissä, kun häneltä kysytään, minne hän suunnittelee lähtevänsä Ateenaan päästyään. Hän edustaa somalialaista ryhmää, jonka jäsenet vapautettiin yhdessä afganistanilaisten ja eritrealaisten siirtolaisten kanssa Paganin tervetulokeskuksesta vain hieman ennen NoBorder-leirin alkua.

Pagani on Lesvoksen "vastaanottokeskus", 250 ihmiselle tarkoitettu vankila, johon sijoitettuna oli NoBorder-leirin aikana elokuussa noin tuhat ihmistä – miehiä, naisia ja lapsia. Eräs "läpikulkusiirtolaisista" onnistui salakuljettamaan Paganiin videokameran, jolla nauhoitettu videomateriaali näyttää keskuksen sietämättömät olosuhteet.

Mytilinissä järjestettiin jäähyväiskulkue Paganista vapautetuille siirtolaisille. Ateenan lautalle kävelevien rinnalla kulki joukko NoBorder-aktivisteja, toisia siirtolaisia ja mytiliniläisiä. Oli hetki, jossa tiivistyivät toivo ja epävarmuus, luottamus ja mahdollisuuksien vähyys sekä mielenrauha ja levottomuus. "Läpikulkusiirtolaiset" rikkoivat aktivistien solidaarisuuden tukemana Euroopan rajapolitiikan tavoitteen tehdä heistä näkymättömiä.

Paganin tervetulokeskus, aivan kuten Euroopan unionin rajaturvallisuusvirasto Frontexkin, aiheuttaa paljon vihaa ja turhautumista. NoBorder-aktivistien huomattavan painostuksen seurauksena noin 500 siirtolaista vapautettiin loppukesästä Paganista ja heille annettiin paperit. Ne mahdollistivat kuitenkin vain 30 päivän oleskelun Kreikassa. Siinä ajassa siirtolaisten oletettiin järjestävän paluumatkansa takaisin kotimaihinsa.

On sanomattakin selvää, että suurin osa käytti tämän ajan toipuakseen, ottaakseen yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin, ehkä ansaitakseen hiukan rahaa ja suunnitellakseen matkansa jatkoa Euroopassa tai muualla. Aika käytettiin joko tulevan matkan tai sen kysymyksen selvittämiseen, onko kenties parempi jäädä aloilleen samalla kun pohditaan yleistä elämänsuunnitelmaa. Jokainen askel on askel kohti tuntematonta.

Tarifa: pieni kaupunki, joka tunnetaan vain leijasurffauksesta ja tonnikalan kalastuksesta.

Ceuta ja Melilla: esimerkkitapauksia Espanjan kolonisaatiohistoriasta.

Kanariansaaret: Euroopan suurin solarium.

Lampedusa: tuntematon.

Lesvos: Pieni turistisaari, esimerkillinen havaintopaikka seurata Euroopan väestöpolitiikan toteutumista käytännössä. Yksi niistä monista saarista, joita määrittävät siirtolaisuus ja toivo paremmasta elämästä.

Oikeus toivoa. Rajat näyttäytyvät monille portteina paratiisiin. Rajojen edessä on liekehtivä vallihauta, joka on ylitettävä. Eurooppa on linna, jonka edessä on meri kuin vallihauta. Ensimmäinen kontakti heihin, jotka ovat onnistuneet ylittämään vallihaudan paljastaa aina saman tarinan: he sanovat saapuneensa paratiisiin. Kaikkihan me tahdomme nähdä paratiisin. Vaadimme oikeuttamme sen näkemiseen, vaadimme oikeuttamme mahdollisuuteen. (Tarek, "läpikulkusiirtolainen")

Kaikki nämä paikat synnyttävät kohu-uutisia Euroopan mediassa alueelle saapuvien siirtolaispidätysten keskuspaikkoina. Niiden rannoille huuhtoutuu merenylityksessä kuolleiden ruumiita. Ne ovat vangitsemisen ja läpikulun paikkoja, leirien ja rajapoliisien militarisoimia pikkukaupunkeja, joihin Euroopan siirtolaispolitiikan sosiaaliset ongelmat ja seuraamukset työnnetään. Niissä näkyvät leirien ja maastakarkotuksen ulkoistamisen seuraukset. Euroopan metropolien neuvottelupöydissä päätetään Dublin II -asetuksen kaltaisista sopimuksista, jotka laillistavat barbarian. Sopimukset siirtävät Paganin tapaisen kurjuuden Euroopan rajaseuduille.

Sulkekaa Pagani. Ei ehtoja, ei selityksiä. Riisukaa aseista Frontexin laivat ja helikopterit. Ei ehtoja, ei selityksiä. Jakakaa kaikille vapautuspaperit. Vapauttakaa lapset, naiset ja miehet, ilman ehtoja, selityksittä.

Koko maanosamme etsii toivoa. Se etsii toivoa kurjuudesta pakenemiseen, ja löytää tämän toivon siirtolaisuudesta. Tämä toivo on ilma, jota hengitämme, se on aina läsnä olevaa musiikkia. Se on kokonainen kulttuuri. Siirtolaisuuden idea heräsi meissä jo ollessamme nuoria. Kaikkialla maailmassa lapset unelmoivat. Kun lapselta kysytään täällä: "Mikä sinusta tulee isona – lääkäri, opettaja vai lentäjä?" lapsi vastaa: "Minusta tulee siirtolainen." Maasta lähtenyt on kaikkia muita arvokkaampi. (Tarek, "läpikulkusiirtolainen")

Olemme osa ensimmäistä sukupolvea, joka todistaa puomien katoamista Euroopan unionissa. Tämän sukupolven edustajille monikansallisessa, postkoloniaalisessa, gettoutuneessa ja monikielisessä ympäristössä kasvamisesta on tullut arkea – vaikkakin kaikkea muuta kuin normaalia ja itsestäänselvää.

Olemme nähneet, että tahto liikkua vapaasti voi murtaa rautaesiripun. Olemme kasvaneet globalisaation, internetin, tietokoneiden, kännyköiden ja interrailin aikana. Olemme palanneet kotiin pitkin entisen Jugoslavian ensimmäistä, veljeyden ja yhtenäisyyden moottoritietä, ja kokeneet rajat ylittävää ihmistenvälisyyttä. Olemme kasvaneet Balkanin, Somalian, Ruandan, Sudanin, Afganistanin ja Irakin sotien äärellä. Olemme törmänneet uusiin rajoihin, jotka läpäisevät kaupunkimme ja asuinmaamme.

Terrorismi on jatkuvasti läsnäolevan kontrollin, kansalaisoikeuksien kaventamisen, pidätyksien, eristämisen ja kuulustelujen peruste – se on aikamme mantra. Elämäämme ovat muutos ja muuttaminen: vanhan yhteiskuntajärjestyksen kuolema, prekariaatin kapina ja tulevaisuuden yllä lepäävä valtava kysymysmerkki.

Olemme kaikki television valheiden ja lupausten uhreja. Uskomme sen luomiin menestystarinoihin. Tuhansien epäonnistuessa ja yhden onnistuessa emme välitä tuhansien tarinoista. Katsomme sen yhden tarinaa, joka on onnistunut muuttamaan maasta. Koskaan ei kysytä, mitä hän siellä tekee: kerääkö jätteitä tai myykö huumeita? Näemme vain hänen omaisuutensa, kun hän palaa: auto, merkkivaatteet, oikea elämä. Ihmissalakuljettajat hyötyvät tästä. He lupaavat sitä mitä haluamme. Me kutsumme heitä unelmien myyjiksi. (Tarek, "läpikulkusiirtolainen")

Monet meistä näkevät Euroopan unionin punakantisiin passeihin kiinnittyneet himoitsevat katseet. Olemme tietoisia siitä, kuinka Schengenin sopimus on siunannut meitä ja kironnut toiset. Kuvitteletteko, ettemme ole raivoissamme näistä olosuhteista? Kuvitteletteko, että otamme vastaan roolin tämän systeemin edunsaajina? Luuletteko, ettemme näe, kuinka nämä salakavalat rajasäädökset tekevät läpikulkusiirtolaisten matkustamisesta päivä päivältä vaarallisempaa? Uskooko kukaan todella, että vain koska maahanmuutto on julistettu laittomaksi, Euroopan tulevat kansalaiset eivät käyttäisi käsiään työhön, ymmärrystään ajattelemiseen, paljouttaan järjestäytymiseen?

Kaikki tietävät tämän työn, sen hyväksikäytön ja liikkuvuuden muodostavan pohjan, jonka Euroopan rakenne vaatii toimiakseen.

"Kissa metsästää hiirtä ja hiiri on aina nopeampi. Niin olemme mekin, aina. Muuttoliike on yhtä vanha kuin inhimillinen olemassaolo, miksi se loppuisi nyt? Afrikassa mikään ei oikeastaan muutu. Tämän vuoksi vanhempamme lähettivät meidät matkalle, joka muutti meitä niin paljon, ettemme voi palata. Tulin tänne vahingossa ja se oli paras matka ikinä. Tämä polku on ollut elämäni paras kokemus." (Jean-Marie, "läpikulkusiirtolainen")

Vaatimuksemme on yksinkertainen. Haluamme oikeuden matkustaa turvallisesti, haluamme, että käyttämämme kulkureitit tunnustetaan laillisiksi ja meillä on mahdollisuus matkustaa ja saapua määränpäihimme normaalisti sen sijaan, että joudumme elämään jatkuvassa poikkeustilassa. Haluamme, että jokainen voi saapua, purkaa matkalaukkunsa rauhassa ja tulla Euroopan kansalaiseksi niin halutessaan.

Kommunikean voi allekirjoittaa voi kirjoittamalla osoitteeseen [email protected].

Kommunikean englanninkielinen versio ja allekirjoittajat EIPCP:n sivuilla.

Juha Suoranta: Piilottajan päiväkirja. Into Kustannus 2010.

Suomalaisista kommunikean on allekirjoittanut Juha Suoranta, jonka kirja julkaistaan tänään.

[Nikopol]

Luin silti. Toivottavasti porukalle ei anneta teräviä kyniä. Miten muuten lepositeissä voi kirjoittaa?

V. 2050 Tarekin lapset kirjoittavat jatko-osan: "Näin tehtiin Pandaemonium. Kadotettu Paratiisi - kuinka joimme kaiken maidon ja hunajan ja paskansimme runsaudensarven tukkoon."

[IDA]

Monet meistä näkevät Euroopan unionin punakantisiin passeihin kiinnittyneet himoitsevat katseet.

Kukin tavallaan. Itse käytän sinisiä siirtokansia.

[gloaming]

100% emoa, järkeä totutusti ei edes löyhäksi sidosteeksi. Fiktiiviset, no-borders -jargonia suoltavat hahmot ("Tarek" ja "Jean-Marie") rytmittävät tekstiä ihan kivasti.

[Roope]

Fiktiiviset, no-borders -jargonia suoltavat hahmot ("Tarek" ja "Jean-Marie") rytmittävät tekstiä ihan kivasti.

Noiden fiktiivisten henkilöiden käyttö ja siteeraukset ovat minusta oikeita "läpikulkusiirtolaisia" halventavia, samoin kuin me-muotoiset vaatimukset muka siirtolaisten itsensä esittäminä. Käytetyt keinot näyttävät toimijoiden motiivit oikeassa valossa. Ei heitä kiinnosta mitä siirtolaiset ajattelevat tai tuntevat.

Elämäämme ovat muutos ja muuttaminen: vanhan yhteiskuntajärjestyksen kuolema, prekariaatin kapina ja tulevaisuuden yllä lepäävä valtava kysymysmerkki.

Kun tavoite on vanhan yhteiskuntajärjestyksen kaataminen, niin hallitsematon maahanmuutto on tehokkain keino edistää tätä asiaa. Mikähän on se suorantojen tavoittelema uusi yhteiskuntajärjestys?

[gloaming]

Mikähän on se suorantojen tavoittelema uusi yhteiskuntajärjestys?

Tästä onkin ollut niukasti puhetta. Jonkinlainen "maailmanbasaari" nimellä anarko-jotain, olisiko Suorannan kohdalla -syndikalismi, mene ja tiedä.

[Femakko]

Rajojen murhenäytelmä on kuitenkin "sietämätön" holokaustin jälkeen alkuunsa saaneelle EU:lle.

Ai että EU sai alkunsa holokaustista? Mitä hemmettiä??

Aivan. EU syntyi 1950-luvulla, kun toisen maailmansodan jälkeen eurooppalaiset halusivat sitoa Saksan rauhanomaiseksi niin, että - molemmilla kerroilla Euroopasta alkunsa saanutta - maailmansotaa ei enää syntyisi. Holokausti oli erityisen kauhistuttava, mutta tietysti kaksi maailmansotaa, jotka on ennen kaikkea sodittu omalla mantereella, voi tympiä ketä tahansa.

- Minun on äärimmäisen vaikea olla osa yhteistöä, joka on luonut tällaisen verilöylyn, hän tunnustaa puhuessaan "elintasopakolaisista", jotka kuolevat matkallaan Eurooppaan.

Unohdin olennaisen pointin alkuperäisestä, kun siinä oli niin paljon kommentoitavaa: entäs niitten siirtolaisten lähtömaiden vastuu omista oloistaan? Eikö niitä diktaattoreita kuuluisi hävettää?

[jmk]

Valehtelu on tarinataloutta. Onkos junien räjäyttely sitten sitä Sarasvuon huomiotaloutta?

Olinkin ihmetellyt, mitä on se mamuperheiden valmennuksessa käytettävä tarinateatteri. En ihmettele enää.

[IDA]

Elämäämme ovat muutos ja muuttaminen: vanhan yhteiskuntajärjestyksen kuolema, prekariaatin kapina ja tulevaisuuden yllä lepäävä valtava kysymysmerkki.

Kun tavoite on vanhan yhteiskuntajärjestyksen kaataminen, niin hallitsematon maahanmuutto on tehokkain keino edistää tätä asiaa. Mikähän on se suorantojen tavoittelema uusi yhteiskuntajärjestys?

Itseäni juuri tuo kapinallisuus on huvittanut jo enemmän kuin kymmenen vuotta. Nuo ihan oikeasti luulevat olevansa jossain kapinassa vaikka valtio paijaa niiden päätä ja peittelee ne tutumaan. Jos ne koskaan onnistuvat tavoitteissaan, niin yllätys tulee olemaan todella kylmäävä ja karmea.