Siviilipalvelusmies muistelee palvelustaan vastaanottokeskuksessa

[Emo]

https://mvlehti.net/2018/12/29/sivari-rikkoo-vaitiolovelvollisuutensa/

Julkaistu 29.12.2018 18:38, 6202 lukukertaa

TEKSTI SISÄLTÄÄ MM. KUVAUKSEN, MITEN OULUN VASTAANOTTOKESKUKSESSA TAPAHTUNUT RAISKAUS HOIDETTIIN.

Minä, S**** P*********, vannon ja vakuutan, että tekstin sisältö on totta ja tapahtumat olen yrittänyt kirjoittaa niin hyvin kuin muistan. Tekstiä saa käyttää ja kirjoitusvirheitä saa korjata.

Sivari rikkoo vaitiolovelvollisuutensa

                                         Kevät, 2018

Huomioni kiinnittyy uutistauluun metrossa. Otsikko pukee miespuoliselle turvapaikan hakijalle raiskauksen uhrin viittaa.
Tunnen raivon kasvavan sisälläni. "Miten ne kehtaa! Miksi tuo ansaitsee uutisoinnin, kun.."  Jotain epämiellyttävää vuosien takaa sisälläni pyrkii pintaan, mutta tukahdutan tunteen, ennen kuin se saa ajatuksen muodon.

(...)

Kaikki 102 turvapaikan hakijaa, joista 97 miehiä, ovat alemmissa kerroksissa, päivät nukkuen ja yöt valvoen, eikä pohjoisen lähes päivänvaloton vuodenvaihde helpota normaalin päivärytmin löytämistä.


Meidän tehtävänämme on mm. toimia öisin – ensin vakituisten työntekijöiden alaisuudessa lääkkeiden ja pesuaineiden jaossa tuloaulan vahtikopissa ja toimia sitten myöhemmin yökköinä itsenäisesti.


Näin talo säästää pitkän pennin, meille kerrottiin.
Lyhyt perehdytysaika jätti paljon arvailujen varaan, miten mm. toimia poikkeustilanteissa ja itseäni askarrutti se, että siviilipalveluskoulututuksessa oli meitä opastettu, ettei sivareita saisi edes laskea oikeiksi työntekijöiksi työvuorolistassa.

No, käytäntö on varmaan sitten toisin, ajattelin.

                 1994, alkuvuosi, Vastaanottokeskus

Samassa työvuorossa olevan henkilön kertomaa:
"Muistatko ne asukkaat, jotka on lähteneet sillä punaisella nissanilla viikonloppuisin pillurallia kaupungille ajeleen ja muistatko ne kaikki lääkkeet, joita on tästä luukusta tullut niille jaettua.

No nyt on tullut meidän tietoon ainakin parisenkymmentä tapausta, joissa samat kaverit on terästäneet suomi-neitojen drinkkejä niillä lääkkeillä ja sitten kun on jalat pettäneet, niin on kannettu autoon, raiskattu ja tehty vaikka mitä ja sitten on jätetty sammuneena katuojaan tai lumihankeen. Aika noloa, mutta näistä ei sitten saa puhua sen enempää."

                                                             Poliisi

Eräänä päivänä kaksi poliisia kävelee vastaanottokeskuksen aulaan, jossa neljä miestä pelaa biljardia.

Poliisit pysähtyvät viidennen luo, joka istuu ja polttaa tupakkaa sohvalla.
Toinen poliiseista sanoo miehelle: " Tuolla koululla on taas tyrkytetty lapsille pillereitä ja huumeita. Meille on ihan samantekevää, mitä näiden seinien sisällä tapahtuu, mutta se teidän huumekauppa koulujen läheisyydessä saa luvan loppua."

Mies nousee sohvalta seisomaan aivan kasvotusten häntä puhutelleen poliisin kanssa ja puhaltaa savut virkavallan kasvoille. Poliisit seisovat hetken neuvottomina paikoillaan ja kävelevät sitten ulos.


Jäin tämän absurdin tilanteen jälkeen pohtimaan, että onko Suomen laki voimassa palveluspaikassani vai ollaanko tässä ei kenenkään-maalla.

Oletin silloin asukkaiden polttaneen jotain tuntemattomampaa irtotupakkaa hajun ollessa niin omintakeinen, mutta paljon myöhemmin elämässä tajusin sen olleen hasista.

(...)

Pimeän, pitkän käytävän päässä ovi lennähtää auki ja huoneesta lankeavaa valokeilaa pitkin jokin lentää voimalla käytävälle.
Tämä jokin liikkuu ja tämä jokin on ihminen.


Ihminen, joka heitettiin huoneesta, niin etteivät jalat koskettaneet lattiaa.
Valaisen käytävää taskulampulla kävellen kohti tuota lyyhistynyttä hahmoa, joka shokissa huutaa minulle englanniksi : " Ei enää, lopettakaa, minä rukoilen!" ja "Antakaa minun olla!".


Ilmeisesti naisen  ääntämyksestä päätellen huudan takaisin että : " Puhu mulle suomea, saatana! Mieki oon suomalainen! " .
Hänellä on päällään vain rintaliivit ja pyyhe lanteilla. Tukka on ihan sekaisin ja naarmuja kasvoissa. Siihen, mistä hän nyt kompuroi ylös, jää kohtalaisen maltillinen verinen lätäkkö, joka on vuotanut hänen alapäästään.


Astun huoneeseen, jossa seisoo paikoilleen jähmettyneenä lyhyt, mustaihoinen mies, ehkä Ghanasta, ehkä Nigeriasta. (Aina ei voinut olla varma tulijoiden kansallisuudesta, saati sitten monesta muustakaan asiasta, kuten nimestä, iästä, väitetystä ammatillisesta koulutuksesta jne. Vastuu oli kuulijalla.)

Miehellä on paljon kultahampaita suussa ja kultaa käsissään. Hänen suuren kantasormuksensa kulmiin on jäänyt naisen hiuksia tuppoina.
Huoneessa on taka-alalla myös toinen mies, ehkä jostain toisesta maasta ulkonäön perusteella.

Kysyn naisen vaatteita, mutta ennen kuin ehtivät vastaamaan, nainen sanoo lyhyemmän miehen valittaneen, että naisen kaikki vaatteet olivat likaiset, saastaiset ja vaativat pesua – löytyivät sitten pesukoneesta, joka oli sammutettu kesken ohjelman.


Miehet olivat luvanneet, että tämä toispaikkakuntalainen nainen voi  muuttaa vastaanottokeskukseen ja olivat vastineeksi ostattaneet hänellä ison arkkupakastimen täyteen lihaa.

(...)

Aamuvuoro

Selitin, mitä oli tapahtunut.
Aamutyöntekijä kysyi, missä tämä nainen oli, meni täydessä unessa olevan naisen luo, kiskoi tämän sängystä ylös, talutti ulko-ovelle ja voimaa käyttäen heitti vastaan rimpuilevan, huutavan naisen aamuiseen räntäsateeseen, osoitti kaukaisuuten ja sanoi : "Oulun kaupunki, tuohon suuntaan 10 km, ala laputtaa!".


Huudahdin hätäisesti, etteihän sillä ole edes vaatteita päällä ja aamuvuoro siihen, " missä vaatteet?" , haki vielä litimärät, vettä valuvat vaatteet saunasta ja heitti ne pihalla nyyhkyttävän naisen päälle.
Sitten sanoi minulle, että se on 20 päivää ylipalvelua niskuroinnista ja siitä, etten heti poistanut henkilöä, joka oli luvatta keskuksen tiloissa.

(...)

Vain minä, johtaja ja suljetut ovet. Hän viestii olevansa pettynyt ja pahoillaan, kun ystävyytemme päättyy näin varkain.


Lopuksi hän ohjeistaa minua isällisesti:" Tiedän sinun olevan älykäs ja fiksu kaveri, jolla on tässä elämässä mahdollisuuksia vaikka mihin ja varmasti tiedät myös itse, miten toimia oman etusi mukaisesti."
Sen jälkeen hän siirtää pöydällä eteeni tutun vaitiolovelvollisuuslomakkeen, jonka allekirjoittamisen jälkeen olen vapaa lähtemään.

                                            Summa summarum

Olen henkilökohtaisesti varma siitä, että johtajan toiminta oli täysin linjassa sen kanssa, miten vastaanottokeskukset toimivat tänäkin päivänä ja miten suomalainen maahanmuuttojärjestelmä ohjeistaa toimimaan.
25 vuoden jälkeen puhutaan kuitenkin aivan toisenlaisista turvapaikanhakijamääristä.


Myös poliisi on maanlaajuisesti tunnustanut, ettei rikoksia saisi vuotaa julkisuuteen, jottei maahanmuuttovastaisuus nostaisi päätään.
Tapauksia on jo vain niin runsaasti, ettei ihan kaikkea enää pystytä lakaisemaan maton alle. Tahoilla, jotka eivät haluaisi asioista uutisoida, on enää mahdollisuus pienennellä lukuja tai esim. kertoa jonkun "asiantuntijan" mielipide, että "tapahtumat eivät ole niin törkeitä kuin ihmisten mielikuvissa." (HS-Gallup raiskaustuomioista, 22.5. Helsingin Sanomat).

(...)

Heikinharju Oulussa mitä ilmeisimmin kyseessä.

@Supernuiva

Lyhennetty piiiitkää lainausta, koska tekijänoikeudet. Lainauksiin oleelliset kohdat, ei koko juttua.

Erotettu uutisalueelta Oulun lastenraiskausketjusta omakseen Tupaan, koska ei liity kyseiseen rikosvyyhtiin.

[koojii]

Heikinharju Oulussa mitä ilmeisimmin kyseessä.

Oulussa ei tainnut siihen aikaan olla muita vastaanottokeskuksia. Hieman tuota ajankohtaa ennemmin se oli joku kehitysvammaisten tms. hoitolaitos tai psykiatrinen sairaala.

Ei se sijaintikaan kovin kauas 10 kilometristä keskustasta heitä. Olisiko joku 9 kilometriä.

Käsittääkseni tyrmäystipparaiskaajien suosiossa olivat siihen aikaan jotkut silmätipat joita lisäämällä drinkkiin jalat lähtivät alta ja muistikin taisi kadota.

Vuosi pari tuosta eteenpäin Heikinharjuunkin tuli paljon niitä ex-Jugoslavian sotaa paenneita ja joukossa oli paljon lapsiperheitä. Käsittääkseni olivat aika vaarattomia tyyppejä verrattuna niihin Pakistanin, Lähi-Idän tai Nigerian kehareihin.

[Kukkahatuton täti]

Mitenköhän raiskausuhrin kävi? Tuossahan raiskauksen lisäksi on uhrin heitteillejättö vokkijohtajan ja sivarin toimesta. Kuka naisen on löytänyt ja toimittanut sairaalaan? Tehtiinkö tapahtuneesta rikosilmoitus? Vai onko nainen kuollut lähimaastoon ja päätynyt kaunistamaan kadonneiden henkilöiden tilastoja...

[repsikka]

MV_lehden juttu vaikuttaa kovin liioitetulta, ellei peräti täysin keksityltä.
Älkää menkö halpaan !
Seuraava lainaus herättää epäilykset :
Samassa työvuorossa olevan henkilön kertomaa:
"Muistatko ne asukkaat, jotka on lähteneet sillä punaisella nissanilla viikonloppuisin pillurallia kaupungille ajeleen ja muistatko ne kaikki lääkkeet, joita on tästä luukusta tullut niille jaettua.

Vokkien henkilökunnalla ei ole lääkärin valtuuksia kirjoitella PKV-lääkkeiden reseptejä, eikä edes farmaseutin oikeuksia niitä jaella, puhumattakaan, että vokki olisi joku apteekki.

[Onkko]

Vokissa kuten muissakin sairaanhoitaja/vastaava hoitaa lääkkeiden jakelun tai ainakin annostelun eli kuppiin sopiva määrä päivää varten. Lääkäri toki määrää. Laitoksissa lie aina annostellaan kyllä eli et saa enempää kun annoksesi ja se katsotaan että se syödään heti.

Nimim: piti erikseen hakea melatonin 3mg x3  illalla koska reseptilääke.

[l'uomo normale]

Vokkien henkilökunnalla ei ole lääkärin valtuuksia kirjoitella PKV-lääkkeiden reseptejä, eikä edes farmaseutin oikeuksia niitä jaella, puhumattakaan, että vokki olisi joku apteekki.

Eihän ulkopuolinen niiden menosta tiedä, tai siitä miten väärinkäytöksille altista se on ollut.

[Vaniljaihminen]

Kyllähän uutisen kritisoiminen alkaa kuulua jo maailman perusasioihin, mutta siihenkään ei saa mennä, että väärin koska MV tai väärin koska CNN. Se että lähteenä on vokissa töissä ollut sivari, sitä voisi odottaa, että muut vastaavassa asemassa olleet vahvistaisivat tämän kertomuksen tapahtumat tai kertoisivat omat versionsa.

[ois parempaakin tekemistä]

Jaa-a, ovat varmaan ne työntekijät vuosien aikana komeesti vanhentuneet ja keskiluokkaistuneet ja se vähäinenkin hyvänlainen kapina karissut matkalla. Eikä totuuden puhuminen ole kauhean kannattaa liiketoimintaa kellekkään. Taisi olla sairaanhoitaja kun ne sinne dosettiin tai lääkekippoon jakoi ja vakiduunarit hoiti sit siitä etiäpäin, mutta en tosiaan itse muista kys. paikassa jakaneeni, vaikka niin tein seuraavassa palv.paikassa. Kukkahatuttomalle voin sanoa, että haistappa sinä p***a. Olin vaan yks saatanan sivari ja kuitenkin ylitin valtuuteni auttaakseni sitä naista. Olisivat ammattilaiset hoitaneet omat paskansa, mutta ei. Olivat aina sairaalloisella tavalla turvapaikan hakijan puolella. Samanlaista leijumista, mitä tää vitun hölmölä on täynnä tänäkin päivänä. Kun tajusivat, että pystyin ajattelemaan laatikon ulkopuolella, niin johan meni ilmapiiri ahdistavaksi. Koin uhan tunnetta, jota en ollut elämässäni kokenut ennen enkä sen jälkeen. Ja on ollut aika tummasävytteisesti sen jälkeistä elämääni värittänyt kokemus. Sanomattakin selvää, että kauhea juttu myös sille naiselle.Itse  ajattelen vähän seuraavanlaisesti, että kun olin itse n.4kk vokissa ja kun sen ajan kertoo kaikilla näillä vuosilla ja muilla vokeilla, mitä Suomen maahan on mahtunu turvapaikanhakijamäärien kasvaesssa, niin uskallan väittää, että aika paljon suolaisempaakin meininkiä varmaan ollut ja paljon. Että tyhjä tätä on kauheesti jeesustella, hyttyspaska heinäpellossa.

[törö]

Sinänsä tuosta on vaikea sanoa, että onko tarina totta, mutta vaikuttaa olevan, koska siinä kauhistellaan jotain, mikä on suojatyöpaikkasektorilla vielä aika pientä.

Mä muistan kultaiselta 80-luvulta sellaisen tapauksen, että yhden pikkunilkin akka heitettiin kovilla pakkasilla ryyppyremmistä pihalle ja se kuoli umpikännissä lumihankeen. Tää on jäänyt mieleen lähinnä sen takia, että pikkunilkki ei enää ostanut akalle viinaa ja se kiersi kerjäämässä sitä ovelta ovelle. Se piti häätää nopeasti pois sen takia, ettei se hallinnut enää rakon toimintaa ollenkaan.

Näissä piireissä ukot olivat olevinaan kovi karjuja, vaikka lähinnä nyrkillä tapettavia spurgujahan nekin olivat. Kotioloissa tilanne oli toinen sen takia, että ne vetivät viinan lisäksi ns. piristeitä ja kaikilla oli sen takia tekohampaat. Vaikea sanoa, että oliko 60-luvulla ostettu tavaraa kunnolla varastoon vai salakuljetetettiinko sitä ulkomailta, mutta sitä riitti. Ainakin yksi samaan aikaan koulussa ollut nilkin alku veti sitä jo yläasteella eikä kukaan ollut tajuavinaan mitään vaan päihdeasioissa suurimmat ongelmat olivat olevinaan tupakka, viina ja kannabis. Pirinarkkareiden tunnistamista ei opetettu, vaikka mitä mä olin siihen mennessä muuten oppinut, niin vararehtoria olisi voinut käyttää esimerkkihenkilönä.

Raiskatun lumpun heittäminen pihalle ei ole näissä piireissä yhtään mitään jos se kuuluu joukkoon. Ulkopuolinen on eri asia, koska sen perään kysellään jos sille sattuu jotain, mutta jos on pakko punkata vokissa, niin ukko on varmaan heittänyt pihalle eikä tuttavapiirissä ole ketään, joka haluaisi uhmata sitä. Tavallisella rahvaalla ei ole mitään mielenkiintoa sekaantua näihin asioihin, niin että vaihtoehdot ovat sitten vähissä.

[aethanol]

Vokkien henkilökunnalla ei ole lääkärin valtuuksia kirjoitella PKV-lääkkeiden reseptejä, eikä edes farmaseutin oikeuksia niitä jaella, puhumattakaan, että vokki olisi joku apteekki.

Lääkärin kirjoittamat väärinkäyttöpotentiaalia omaavat lääkkeet on useissa paikoissa vastaanottokeskuksen hoitajien hallinnassa jotka luovuttavat lääkkeet joko sovitun ohjelman tai tarveharkinnan mukaan. Mielenterveyslääkkeet ovat erittäin yleisiä vastaanottokeskusten asukkailla ja osaa niistä voi käyttää date rape -aineinakin.

[Pentecost]

Samanlaista leijumista, mitä tää vitun hölmölä on täynnä tänäkin päivänä. Kun tajusivat, että pystyin ajattelemaan laatikon ulkopuolella, niin johan meni ilmapiiri ahdistavaksi. Koin uhan tunnetta, jota en ollut elämässäni kokenut ennen enkä sen jälkeen. Ja on ollut aika tummasävytteisesti sen jälkeistä elämääni värittänyt kokemus.

Kyseessä on niin suuret taloudelliset intressit, ettei niihin mahdu minkäänlaiset ihmisiin kohdistuvien ongelmien ja vaikutusten arviointi saati, että asioille tehtäisiin jotain.

Olen ollut liike-elämässä jo 30+ vuotta ja uusi sukupolvi tuntuu olevan täynnään narsistia ja sosiopaattia ainoana tavoitteenaan tehdä fyrkkaa niin paljon kuin vaan voidaan ennen kuin tämä maa kaatuu konkurssiin. Yksityistetään voitot ja tappiot sosialisoidaan kaikkien jäljelle jääneiden maksettavaksi itsen siirtyessä Fidzi -saarille palmujen alle loisimaan.

Tämä näkyy eräänlaisena "poliittisena korrektiutena" keskusteluissa ja sopimisissa. Mitään negatiivista ei tule tuoda esille ongelmista puhumattakaan. Kaikki on vaan haastetta ja positiivista spinniä.

Itse olen aina ollut liberaali mitä tulee ihmisten omiin haluihin ja toimintaan sisältäen henkilökohtaisen vastuun, mutta erittäin konservatiivinen tätä nykyistä verorahojen kusetusta omiin taskuihin kohtaan. Tämä touhu tuhoaa nuortemme tulevaisuuden ja sitä tullaan maksamaan pitkään.

Kaikille kyvykkäille annan neuvon: "Lähtekää kun vielä voitte!"