Työn hakeminen

[Totti]

En ole aikoihin itse hakenut töitä, joten työnhakumarkkinat ovat jääneet hieman hämärän peittoon viime aikoina. Koska olen harkitsemassa uusia kuvioita, päädyin sitten tutustumaan työnhakumarkkinoihin uudestaan.

Horror!!

Aluksi todettakoon, että olen sitä ikäluokkaa, joka haki työpaikkoja "kynällä ja paperilla". Eli hakuilmoituksen perusteella juteltiin ensin alustavasti työnantajan kanssa puhelimessa ja vasta sen jälkeen lähetettiin postitse / sähköpostitse tarvittavat paperit. Mainittakoon myös, että olen itse ollut rekrytoimassa paljon väkeä eri firmoissa ja sen perusteella tiedän työnantajan tarpeet ja halut.

Ajat ovat tästä muuttuneet radikaalisti ja kartoitukseni perusteella alkaa jo herää kysymys, ovatko työnantajat tehneet rekrytoinnin tietämättään mahdottomaksi. Siis onko ns. "työntekijäpula" yrityksensä itsensä luoma?

Havaintoja:

- Lähes kaikki työnantajat käyttävät välikätenä jonkinlaista rekrytointifirmaa. Näillä harvemmin on mitään tietoa työpaikasta mitä he välittävät vaan viittaavat pelkästään hakuilmoitukseensa. Niiltä ei siis voi kysyä mitään lisätietoja.

Reaktioni: Jos hakuilmoitus on suppea, enkä saa lisätietoja, en ole jättänyt hakemusta.

- Edellä mainitut välittäjät harvemmin paljastavat kenen piikkiin toimivat. Siis kuka on työnantaja. Työpaikkaa siis pitäisi hakea täysin sokkona tietämättä kelle on hakemassa töihin.

Reaktioni: Ellen ole pystynyt arvaamaan mistä firmasta on kyse, eikä välittäjä paljasta sitä edes kysymällä, jätän haun tekemättä.

- Vapaamuotoisen työhakemuksen sijaan, lähes kaikki vaativat nettilomakkeen täyttämistä. Usein se on rajallinen ja lähinnä ansioluettelomainen eikä työnhakija pääse erottumaan massasta mitenkään. Välillä saa mielikuvan, että lomakkeilla vain kerätään tietoja markkinointia varten eikä mitään työpaikkaa edes ole tarjolla.

Reaktioni: Riippuen lomakkeista, olen jättänyt haun väliin koska lomakkeiden massaluonteesta huokuu, että mahdollisuudet saada duuni on olematon tai sitä ei ole.

- Nettihakulomakkeiden tietoturvasta ei ole mitään tietoa. Moni työpaikan välittäjä myös sanoo säilyttävänsä hakemuksen jossain "pankissa myöhempää käyttöä varten". Usein kysytään myös henkilötunnusta ja muuta hyvin yksilöivää ja hakkereille kullanarvoista tietoa.

Reaktioni: Itse en luovuta tietojani kolmansille osapuolille, jotka eivät anna uskottavaa kuvaa tietoturvastaan tai ehkä välittävät tiedot täysin tuntemattomille tahoille. Mihinkään "pankkeihin" en luovuta tietojani. Nämäkin työpaikat jäävät siis hakematta.

- Moneen paikkaan halutaan omatekoisia videohaastatteluja. Eli omalla kännykällä pitäisi kotona tehdä video itsestään ja kertoa mitä on miehiään / naisiaan ja lähettää video välitysfirmalle arvioitavaksi.

Reaktioni: En voisi edes harkita videon lähettämistä minnekään koska se voi päätyä ihan minne vaan ja mielestäni tässä mennään jo aivan liian lähelle ihoa liian aikaisessa vaiheessa. Nämäkin työpaikat jäävät siis osaltani hakematta.

Näillä videoilla näyttäisi myös olevan liian suuri painoarvo. Eräät varsin pätevät ja osaavat tuttuni jäivät vaille työtä juuri huonon videon takia. Harvahan on kuvaamisen ammattilainen ja ulkonäkö korostuu visuaalisessa haussa.
Arvelenkin, että juuri naisten videot ovat erityisessä syynissä enkä ihmettelisi jos ne päätyisivät salaisten fantasioiden kohteeksi.

- Työilmoitukset ovat liian vaativia. Niissä luetellaan usein sellaista osaamista, jota ei löydy kun kyseisellä työnantajalla tai hyvin rajatulla määrällä yrityksiä. Halutaan siis valmis osaaja, joka rajaa pois 95% potentiaalisista työntekijöistä, jotka pienen koulutuksen jälkeen hoitaisivat hommansa hyvin.

Reaktioni: Koska työnantaja edellyttää varsin yksityiskohtaista osaamista, jota minulla ei sellaisenaan heti ole tarjolla (mutta voisin nopeasti oppia), tulkitsen asian niin, että halutaan valmis osaaja ja jätän hakemuksen tekemättä.

- Monessa työnhaussa korostetaan nuoruutta liikaa. Itse en ole mikään nuori enää, mutta tiedän olevani alallani varsin pätevä ja pärjäisin kevyesti "nuorten" seurassa. Hakuilmoituksessa annetaan kuitenkin usein ymmärtää, että työpaikka on täynnä 20-vuotiaita kloppeja ja hakijan pitäisi myös olla sellainen.

Reaktioni: En välttämättä halua olla töissä työpaikassa, jossa päätyisin pentujen paimentajaksi ellei kyseessä ole juuri esimiestyö. Toisaalta nuoruuden korostaminen on ehkä tapa pitää "sedät" ja "tädit" poissa eikä minun kaltaisia edes haluta sinne. Yleensä olen soittanut ja kysellyt suoraan kelpaako myös ikäihminen. Jos vastaus on epämääräinen, jätän paikan hakematta.

Koska en ole mitenkään epätoivoisessa tilassa mitä tulee töihin, olen voinut käyttää edellä mainittua harkintaa työnhaussa eikä hakemuksia sen takia kovin monta edes tullut tehtyä. Monella ei kuitenkaan ole tällaista mahdollisuutta, vaan joutuvat tyytymään siihen, mielestäni, nöyryyttävään riisumiseen mitä nykyään harrastetaan työnhakumarkkinoilla.

Koko työnhakuprosessi on mielestäni jo kääntymässä itseään vastaan ja moni pätevä, mutta itsearvostaan ja yksityisyydestään kiinni pitävä työnhakija jää rekrytoimatta kun "tehostamisen" nimissä kaikki on pelkistetty liukuhihnaprosessiksi.

Mitä kokemuksia ja mielipiteitä teillä muilla on tästä?

[kriittinen_ajattelija]

Suhteilla pääsee edelleen helpoiten töihin.

[Rauno Murju]

Tämä on nyt sitä digitalisaatiota, kun helpoista asioista tehdään vaikeita ja yksinkertaisen kaavakkeen täyttämisen sijaan mukaan otetaan joku konsultti.

[VeePee]

Tämäkin tarina kertoo sen, miten hyvät työnantajan markkinat nykyään on ja työpaikka nähdään ikäänkuin palkintona. Itsekin olen sitä ikäpolvea joka töitä hakiessaan on tottunut rimpauttamaan mahdollisesti tulevalle pomolle ja jos rupattelun perusteella työpaikka on tuntunut kiinnostavalta ja minä siihen sopivalta niin sitten on vaan lähetetty hakemus ja käyty paikan päällä juttelemassa. Työnhakutilanteessahan myös työnhakija arvioi työpaikkaa, että onko se itselle sopiva. Nykymentaliteetin mukaan työnantaja valkkaa itselleen sopivimman työntekijän satojen epätoivoisten hakijoiden joukosta.

Rekryfirmat on ihan vihonviimeisiä puljuja. Niiden kassa saa leikkiä typeriä lastentarhaleikkejä ryhmähaastatteluineen ja muine pelleilyineen. Ei toimi työmarkkinat nykypäivänä kun työntekijöitä on tarjolla liikaa hommaan kuin hommaan.

[Paawo]

Ymmärrän videohaastattelun tarpeellisuuden valittaessa viestintä-, myynti-, PR-, tai markkinointivastaavaa. Muussa tapauksessa videot toimivat melko perusteettomana karsintakeinona, ja videoiden taustalla piilevää rakenteellista_rasismia^TM taas kerran aleta syvällisemmin miettimään. Paawon täytyy tunnustaa odottaneensa koska ulina syrjivistä rekryvideoista alkaa suvaitsevaiston keskuudessa.

Hakemuslomakkeisiin voi rustata mitä vaan osaamisestaan ja suosituksistaan, harvassa tapauksessa nykypäivänä noiden perään enempiä kysellään paitsi milloin alalla jostain syystä on "pienet piirit" ja/tai henkilö ole hakemassa executive-tason asemaan. Video on sikälikin melko helppo ja lahjomaton tapa arvioida henkilön viestintätaitoja.

Toisaalta hyvän videon kanssa voi alhaisemmankin kompetenssin omaava hakija sijoittautua papereitaan paremmin. Eli vastaavasti on ennenkin palkattu kahdesta hakijasta "se reippaamman oloinen" vaikka koulutodistukset voisivat sen toisen puolesta paremmin puhuakin.

Allekirjoitan täysin yo näkemykset rekrykonsulttien käytön haittapuolista, käytännöt vaikuttavat monesti sekavilta. Toisaalta uuden ihmisen palkkaaminen ja perehdytys on aina investointi ja projekti jonka menestyksekkääseen pyörittämiseen ei välttämättä tappiinsa saneeratulla orkesterilla ole isommin aikaa. Siinä kohtaa alkaa headhunttauksesta oikeasti tulemaan asiakasyritykselle rahassakin mitattavaa hyötyä. Vaikka ns samoista hommista toiseen firmaan siirtyisi on tulokkaalla edessään aina jonkunlainen opettelujakso. Rekryfirmat kantavat monesti jonkunlaista sopimusvastuuta rekrytointitapahtuman onnistumisesta ja tästä johtuen osallistuvat tehtävistä riippuen myös uushankinnan perehdyttämisprosessiin.

[ämpee]

Jos ulkomaille lähteminen ei pelota, niin tuolta voi katsella.

https://www.jobserve.com/fi/en/Job-Search/

On siellä tosin Suomalaisiakin työpaikkoja.

[Tughian]

Suhteilla pääsee edelleen helpoiten töihin.

Tämä.

Puskaradio käyttöön. Perheenjäsenet, kaverit, tutut ja tutuntutut tietoiseksi halusta päästä töihin / vaihtaa maisemaa. Ns. vanhalla tavalla yhteydenotto kiinnostaviin yrityksiin toimii myös, tai alasta riippuen ihan suoraan liikkeeseen/toimistolle kysymään onko jotain hommia tarjolla. Toisten saman alan yrotysten työntekijöiden kanssa kannattaa hankkia kontakteja, sieltä tulee monesti infoa avoimista työpaikoista.

Nettihakemuksista ja etenkin niiden vaatimuksista, kannattaa laittaa vaikka vaatimukset olisivat liian kova ja mainita omasta oppimiskyvystä. Eihän se aina nappaa, läheskään. Monet laittavat satoja hakemuksia pääsemättä edes haastatteluun.

Työnantajat (pk-yrityksissä ainakin) yleensä haluavat välttää nettihaut kokonaan, joten suhteet ja kontaktit ovat erittäin hyvä tapa löytää sopiva uusi työpaikka.

[Golimar]

Työn hakeminen on kuin kaupantekoa, työnantaja tai sen edustaja on ostamassa työpanosta ja työnhakija on myymässä sitä. Asiallinen ja skarppi kaveri pärjää paremmin kuin mököttäjä tai balettiaskelia ottava sätkyilijä. Oikealla hetkellä esitetty huumorikin voi auttaa.

Pölynimurikauppiaat dokumentissa on alussa hyvä jakso työhaastattelusta ja muutenkin se on mahtava dokkari.
https://www.youtube.com/watch?v=FIR2kfvlQCA

[Finka]

Ota vain suoraan yhteyttä yrityksiin kävelemällä sisään tai soittamalla. Joskus on arpapeliä pääsetkö sopivan ihmisen juttusille, mutta määrä korvaa laatua.

[stefani]

Mua kiinnostaisi tietää, että kuuluuko suomalaiseen kulttuuriin jotain protektionismia eri ryhmittymien välillä. Sama kysymys voidaan esittää ulkomaailman menostakin toki. Esimerkiksi onko insinööreillä jotain ennakkoluuloja tai -käsityksiä yliopistojen fyysikoita kohtaan, tai toisin päin? Itse en kuulu kumpaankaan juuri näistä mainituista joukoista, mutta olen pohtinut, että noilla voisi olla jotain kunniajuttuja, että "oma porukka osaa koodata parhaiten"?

[Pentecost]

Hmm...aika samoja ajatuksia. Olin tuossa jonkun aikaa työtön aiemmin ja kaikenlaisia paikkoja, jotka liippasivat omaa työkokemusta hain. Oli myyntityötä, majoitus/hotellikokemusta, ravintolan ja baarin pyörittämistä ja hiukka muutakin alaa. Ryhdyin sitten taas yrittäjäksi, kun masokismi ei vielä ole täysin tyydytetty.

Olin liian vanha, liian kokenut/opiskellut, liian kauan ulkomailla, liian sitäsuntätä mutta veikkaan, että suurin syy oli se, että yksinkertaisesti en ollut tunnettu kyseisessä firmassa ja oletan, ettei niissä kaivattu kokenutta ihmistä jolla olisi omia mielipiteitä.

Nykyisin valtaosaan duuneista halutaan persoonattomia robotteja. Ja näiden tulee olla nuoria ja nälkäisiä. Yksi tälläinen homma oli tarjolla maksuselvityksissä, jota olen tehnyt joskus 1990 -luvun alussa ja siitä pääsinkin haastatteluun, mutta homma tyssäsi surkeaan palkkaan vastuullisella asemalla eli 12-13 euron tuntipalkalla olisi täytynyt tehdä vaativaa ja vastuullista työtä. No, jollekin nuorelle kai tuollainen liksa on ookoo, mutta itsellä hiukka suuremmat odotukset.

[AcastusKolya]

Suhteilla pääsee edelleen helpoiten töihin.

Ilmiö, josta käytetään myös nimityksiä nepotismi ja korruptio. Molempien kait piti olla Suomessa kiellettyä.

[kriittinen_ajattelija]

Suhteilla pääsee edelleen helpoiten töihin.

Ilmiö, josta käytetään myös nimityksiä nepotismi ja korruptio. Molempien kait piti olla Suomessa kiellettyä.

Joo mutta ei se huono asia ole edes. Mitä nepotistisempi ja korruproituneempi maa niin sitä nuivempi myös - koska ns sukulaiset ja kaverit ym heimolaiset menee muukalaisten edelle.

Toki se vähän hidastaa taloutta, mutta ei hyvä talous ole kaikki kaikessa kunhan nyt ei ihan konkurssissa olla.

[Ari-Lee]

Suhteilla pääsee edelleen helpoiten töihin.

Ilmiö, josta käytetään myös nimityksiä nepotismi ja korruptio. Molempien kait piti olla Suomessa kiellettyä.

Kielletty ainoastaan julkisiin virkoihin ja toimiin.

[mänkki]

Aika samanlaisia kokemuksia on mitä aloittajallakin.

Jäin työttömäksi viime vuonna "tehostamistoimenpiteiden" jälkeen. Työnhaussa olin sitä ennen edellisen kerran parikymmentä vuotta sitten.

Vähän alle viisikymppisenä havaitsin että on todella vaikeaa päästä edes haastatteluun jos ei ole saman toimialan tehtävistä kyse. Kokemuksella tarkoitetaan 3 - 5 vuoden kokemusta, pidempi ei tunnu olevan millään lailla etu.

Yksi asia mikä kiinnitti nykyhauissa huomiota on suosittelijoiden kysely. Kyllähän niitä kysyä saa ja löytyykin, mutta pidän outona että niitä kysellään jo siinä rekryfirman lomakkeella. Ensimmäinen haastattelu on mielestäni sellainen jossa molemmat tutustuvat toisiinsa, ei ole sanottua että ensimmäisen haastattelun jälkeen hakijakaan haluaa jatkaa. Näin on käynytkin, olen kertonut etten jatka tämän kierroksen jälkeen. Suosittelijat kerron sitten jos/ kun prosessi etenee.

Töihin päädyin vanhanaikaisella tavalla. Yrittäjä haki työntekijää eikä ollut oikeaa löytänyt. Soitin, kerroin asiani ja menin haastatteluun, sen jälkeen juteltiin vielä lisää, sovittiin yksityiskohdista ja töissä olen taas. Ei ollut jäsenkirjaa, ei hyvä veli -verkostoa eikä sisäpiiriä.

[no future]

Just männä viikolla oli juttua näistä, ja paljastui että oikeastaan kukaan kollegoista itseni mukaanlukien ei ollut euro-aikana hakenut virallisia rekrytointireittejä pitkin töitä. Siitä siis puhuttiin kuinka vaikea olisi ylipäätään opetella ja lähteä hakemaan duunia jostain täysin tuntemattomasta firmasta ja tuntemattomilta ihmisiltä.

Tämä on sikäli realisoitunut ongelmaksi omallakin kohdalla, että jos/kun tässä olisi toivottavasti tarvetta rekrytoida lisää tekijöitä ensi vuoden aikana, niin ollaan aika pihalla miten se parhaiten onnistuisi. Omalla pienellä erikoisammattialalla on käytännössä täystyöllisyys, eikä parin yrittäjäkollegan yritykset saada ammattilaisia palkattua työkkärin kautta ole oikein tuottaneet toivottua tulosta. Pitäisi jotenkin keksiä miten saisi nuoria houkuteltua alalle, ja ennenkaikkea miten saisi kustannustehokkaasti koulutettua/opetettua uusia itsenäiseen työhön kykeneviä ammattilaisia töihin. Alan ylivoimaisen markkinajohtajan kanssa juttelin joku aika sitten, eikä edes heillä ole mitään koulutusjärjestelmää olemassa. Ottavat sitten Virosta/Venäjältä hitosti porukkaa kokeeksi ja kiireavuksi, ja hyvällä tuurilla sieltä kuulemma seuloutuu muutama pidempiaikainenkin työntekijä aina silloin tällöin.

[JNappula]

Olen itse n. puolessa välissä viittäkymmentä ja töissä IT-alalla asiantuntijana (eli koodarina) Tampesterin seudulla, työpaikkaa olen vaihtanut äkkiä laskettuna keskimäärin n. kolmen vuoden välein. Nykyisessä työpaikassa olen ollut toukokuusta lähtien ja sitä edellisen kerran vaihdoin työpaikkaa viime vuoden elokuussa. Sitä edellisissä työpaikoissa viihdyin n. 3, 5, 4 ja 5 vuotta. Koskaan en ole vielä saanut fuduja, eli lähtenyt olen aina omasta aloitteestani, syynä pääasiassa halu parempaan ansiotasoon.

Mulla on kyllä ihan positiiviset kokemukset noista rekrykonsulttifirmoista, kerran olen löytänyt työpaikan sitä kautta. Ja ehkä siksi että olen säännöllisesti tähyillyt uusia duuneja koko ajan, ei työnhaku nykypäivänäkään tunnu vaikealta. Itseasiassa nettihakujen aikanahan haku on helpompaa kuin ennen koska työpaikat on helposti löydettävissä.

Ainakaan tällaisena työvoimapulan aikana ei ikärasismiakaan kyllä hirveästi alalla ole, toki joihinkin hipsteriduunimestoihin voidaan haluta halpoja just valmistuneita tyyppejä tai niissä pitää työntekijöiden kuulua "porukkaan" => halutaan suurin piirtein samanlaista/samanikäistä jengiä sisään. Mutta ei suinkaan kaikissa. Itse olen haastatellut edellisessä firmassa mm. 64-vuotiasta koodaria ja pidin häntä parhaana noista kandidaateista joita silloin oli tehtävään tarjolla. Muuten ainakin keväällä työmarkkinat olivat kyllä aika kuivat, eli pulaa hyvistä tekijöistä todellakin ainakin pääkaupunkiseudulla oli.

Kerran olen yhteen hakuun tehnyt hakufirman nettisivujen kautta muutaman videon joissa piti kai vastata suullisesti joihinkin kysymyksiin. Ei siitäkään mitään traumaa jäänyt, en edes muista mikä firma se oli tai että miten hakuprosessi päättyi. Silloin kun olen vaihtamassa firmaa niin lähetän hakemuksia useisiin firmoihin ja käyn yleensä useaa hakuprosessia saamaan aikaan, hyvällä tuurilla niistä joku päättyy niin että mun ja työn tarjoajan intressit ja ovat samansuuntaiset ja pääsemme sopimukseen.

[Supernuiva]

Työn hakeminen riippuu täysin siitä, kuinka paljon potentiaalisia työntekijöitä on kuhunkin työhön tarjolla. Mitä enemmän tarjontaa, sitä enemmän työnantajalla on varaa nirsoilla.

Yksi wanhemman polwen eläköitynyt sanoi noin kymmenen vuotta sitten, että nousukaudella voi vaikka "paskoa" firman rappusille, eikä kenkää tule, mutta laskukaudella sinut heitetään pihalle jo siitä syystä, jos päällystakkisi väri ja malli eli kuuluisa pärstäkerroin ei miellytä johtajaa.

Tuossa työpaikassa oli IHAN AIKUISTEN OIKEASTI ollut keskustelua työntekijän käyttämän päällystakin väristä.

Toki kyseessä oli pärstäkertoimesta johtuva "savustaminen", mutta kun muutakaan ei oltu keksitty, niin sitten takki oli väitteen mukaan sellainen, että jotkut asiakkaat olisivat voineet sitä kuulemma jopa pelätä (ihan oikeasti) ja vetää firman poliittisesta arvomaailmasta vääriä mielleyhtymiä ja... Aivan siis uskomatonta sheibaa.

Ja kaikille tiedoksi, että kyse oli vain takin väristä, joka oli punainen. Oli tavallinen takki, kertauksen vuoksi aivan normaali painatukseton, pinssitön ja symboliton talvitakki, täysin ilman minkäänlaisia "pääkalloja" tai muitakaan painatuksia. Ihan normaalista vaatekaupasta ostettu, eli ei ollut mikään "nassetakki" tms.

[Paju]

Suhteilla pääsee edelleen helpoiten töihin.

Ilmiö, josta käytetään myös nimityksiä nepotismi ja korruptio. Molempien kait piti olla Suomessa kiellettyä.

Hassu ajatus, ettei yrittäjä saisi palkata tuttua tekijää, vaan pitäisi aloittaa pitkä, kallis ja riskialtis rekryprosessi. Sen sijaan, että puodin jouluapulaiseksi pyytää ahkeran kummitytön, joutuisikin käyttämään aikaa hakemuksiin ja haastatteluihin. Tai ison firman ison projektin vetäjäksi ei voisi valita vanhaa työkaveria, jonka tietää pitävän langat käsissään tiukassakin paikassa, vaan pitää vain toivoa taitavan henkilön löytyvän.

Paljonhan on puhuttu siitä, kuinka varsinkaan pienyritykset eivät uskalla rekrytoida. Rajoittamalla työllistäminen pelkästään ventovieraisiin ei tätä ainakaan helpoteta.

Tietenkin varjopuoli on, että työpaikat menevät "tiskin alta". Joskus näihin voi silti päästä kiinni tässäkin ketjussa ehdotetulla suoralla kontaktoinnilla odottamatta julkista hakua.

[Finka]

...

Tämä on sikäli realisoitunut ongelmaksi omallakin kohdalla, että jos/kun tässä olisi toivottavasti tarvetta rekrytoida lisää tekijöitä ensi vuoden aikana, niin ollaan aika pihalla miten se parhaiten onnistuisi. Omalla pienellä erikoisammattialalla on käytännössä täystyöllisyys, eikä parin yrittäjäkollegan yritykset saada ammattilaisia palkattua työkkärin kautta ole oikein tuottaneet toivottua tulosta. ...

@no future
En tiedä ammattialaa, joten ehdotukseni saattaa mennä täysin metsään. Esittäisin kuitenkin, että otat sopivan tuntuisen oppilaitoksen opettajaan yhteyttä ja kysy saisiko heille tulla luokan perälle katselemaan menoa. Suurinta osaa oppilaista on luultavimmin masentavaa seurattavaa, mutta joskus porukkaan eksyy muutama jolla on älyä ja halua oppia.

[Radio]

Eroja on töihin pääsyssä ja työoloissa. Perheyritykset erikseen, sitten yksityinen sektori ja julkinen puoli. Ainoastaan julkisella puolella voidaan puhua jääviydestä laittomana. Sielläkin se on helppo kiertää ja usein tapahtuukin vaikuttamista. Vain hölmöimmät jäävät kiinni, kuten yleensäkkin viisaammat lainrikkojat eivät.
Näin se menee, elämä, ja erityisesti työelämä. Valta korruptoi ja absoluuttinen valta korruptoi absoluuttisesti, sanotaan. Työn hakeminen on kahden kauppa, parhaimmillaan reilukin. Kovin usein kaukana siitä. Kaikenlaiset tuet, kolmannet osapuolet jne. sotkevat kuviota työelämässä. Kaikkea on tullut nähtyä. Tsemppiä vaan!

[Roope2]

Eniten otti päähän, ja sen bodylanguagenikin varmasti kertoi, rekryfirman ryhmäleikit, joita joku poninhäntätyttö veti ja tarkkaili. Kun on jonkin verran elämää nähnyt ja maailmaakin kiertänyt, niin ei oikein syty hypoteettiselle tilanteelle ihmisten kanssa, jotka näki ensi kertaa 15 min aikaisemmin ja puolen tunnin kuluttua on lopullisen hyvästijätön aika.

[Ernst]

Tämä on nyt sitä digitalisaatiota, kun helpoista asioista tehdään vaikeita ja yksinkertaisen kaavakkeen täyttämisen sijaan mukaan otetaan joku konsultti.

Niin, se ilmiö, että haluatko sen heti vai teenkö tietokoneella?

[stefani]

- Moneen paikkaan halutaan omatekoisia videohaastatteluja. Eli omalla kännykällä pitäisi kotona tehdä video itsestään ja kertoa mitä on miehiään / naisiaan ja lähettää video välitysfirmalle arvioitavaksi.

Reaktioni: En voisi edes harkita videon lähettämistä minnekään koska se voi päätyä ihan minne vaan ja mielestäni tässä mennään jo aivan liian lähelle ihoa liian aikaisessa vaiheessa. Nämäkin työpaikat jäävät siis osaltani hakematta.

Näillä videoilla näyttäisi myös olevan liian suuri painoarvo. Eräät varsin pätevät ja osaavat tuttuni jäivät vaille työtä juuri huonon videon takia. Harvahan on kuvaamisen ammattilainen ja ulkonäkö korostuu visuaalisessa haussa.
Arvelenkin, että juuri naisten videot ovat erityisessä syynissä enkä ihmettelisi jos ne päätyisivät salaisten fantasioiden kohteeksi.

Eniten otti päähän, ja sen bodylanguagenikin varmasti kertoi, rekryfirman ryhmäleikit, joita joku poninhäntätyttö veti ja tarkkaili.

Nämä vaikuttavat mielenkiintoisille ilmiöille modernista muuttuvasta maailmastamme. Kukapa olisi arvannut? Tuli myös muistutuksena siitä, että tulevaisuutta on vaikea ennustaa.