Ulkopuolisten poissulkeminen ja liberaali yhteiskunta

[Valkea]

Kirjoitin seuraavaa eräässä keskustelussa (suunnilleen):

* Rasismia ei ole olemassa. Rasismi ei ole deskriptiivinen sana. Se on poliittinen haukkumasana ja kuuluu samaan sarjaan "p.skapään" ja "k.sipään" kanssa. Mielestäni rasismi -sana ei kuulu sivistyneeseen keskusteluun.

Viittaan seuraavassa liberaaliin yhteiskuntaan ja liberaaliin kollektiiviin.

* Liberaalin yhteiskunnan vallan tukipilareihin kuuluu se, että se pystyy jaottelemaan teknisesti hyvin samankaltaiset asiat, esim. erilaiset ekskluusiot, hyvyyteen ja pahuuteen ilman perusteita, ja saa erilaiset ihmiset (joko analysointikyvyttömät tai analysoimattomuuteen ohjatut) ilmaisemaan esim. moraalisen närkästyksensä ja järkytyksensä niihin liittyen. Ekskluusio on normaali, jokapäiväinen ja väistämätön osa ihmiselämää ja sitä ei voida poistaa ihmisistä ja yhteiskunnasta. Mikään ekskluusio sinänsä ei ole hyvä tai paha asia millään mittareilla mitattuna. Kyse on  siitä millaiseen kontekstiin ekskluusio kuuluu.

Liberaalit on saatu uskomaan rodullisen/ etnisen ekskluusion tarkoittavan automaattisesti natsi-Saksaa jne. Paljon äärimmäisempi esimerkki etnisestä ekskluusiosta, eliitti-SS mukaanlukien, ovat hutteriitit. He eivät ole yli sadan vuoden aikana tehneet Yhdysvalloissa ainuttakaan murhaa tai tappoa omiensa keskuudessa tai ympäröivässä yhteiskunnassa. Heidän henkirikostilastonsa  on siten määrään suhteutettuna paljon rauhanomaisempi kuin minkään ulkopuolisen ryhmän.  

Hutteriittien etninen ekskluusio on tärkein yksittäinen tekijä em. tilaston syntymisessä, koska muut vaikuttavat tekijät perustuvat siihen. Hutteriitit pystyvät endogamian avulla turvaamaan ekologis-taloudellisen lokeronsa ja tekemään sen niin riippumattomaksi ulkopuolisista kuin se nykyisessä yhteiskunnassa on mahdollista ja/tai kannattavaa. Taloudellisia ristiriitoja ja vihaa ei pääse syntymään hutteriittien keskuuteen ja rajoitetusti ulkopuolisten kanssa. Hutteriitit eivät kilpaile kuluttamisella eivätkä pöyhkeile omaisuudellaan, ja siten he eivät herätä kateutta. Hutteriitit eivät ryyppää (epäonnistuneita hutteriittejä lukuunottamatta), eivätkä osallistu siihen liittyviin tapahtumiin ulkopuolisten kanssa.  Hutteriitit eivät käytä huumeita. Vertaa näitä tyypillisiin länsimaiden päihde- ja niihin liittyviin väkivaltatilastoihin. Kilpailu puolisoista synnyttää vihaa ja katkeruutta. Koska hutteriitit ovat endogamisia eli menevät vain toistensa kanssa naimisiin, puolisokilpailua ei synny ulkopuolisten kanssa. Hutteriiteilla ei ole tarvetta eikä halua kilpailla yhteiskunnallisesta vallasta, dominoinnista, manipulointimahdollisuuksista, jne., koska heillä tavallaan on jo kaikki mitä he elämältä haluavat. Hutteriitit eivät voi jäädä työttömiksi, koska he pystyvät kaikissa tilanteissa tuottamaan itselleen ruuan, asunnot, energian, työkalut ja elämisessä tarvittavat tavarat. Työttömyys on eräs äärimmäisyyden aineksista. Hutteriittien yhteisöelämä kuluttaa heidän energiansa ja täyttää heidän sosiaalisen universuminsa. Heillä ei ole tarvetta riehumiseen, näyttämiseen ulkopuolisille, he eivät tylsisty. Hutteriitteja ei siis näe riidanhaluisina eri tilanteissa. Hutteriitit säätelevät ja ratkovat sisäisiä ristiriitojaan taitavasti yhteisön keinoilla, joten riidat eivät pääse kehittymään pahoiksi. Hutteriitit ovat (suhteellisen) läheisiä sukulaisia keskenään, ja he ovat vastavuoroisia ja lojaaleja toisilleen. Heidän siteensä ovat lujempia kuin atomisoituneen liberaalin. On luonnollista, että he eivät halua pahaa toisilleen.

Jne.

Tästä näemme, että hutteriittien etniseen eksklusiivisuuteen erottamattomasti liittyvät tekijät ovat heidän rauhanomaisuutensa salaisuus. Ne kuluttavat asteittain heidän viha- ja väkivaltapotentiaalinsa, jolloin juuri mitään ei jää jäljelle. Helpoin ja varmin tapa saada hutteriitit vihaamaan, murhaamaan, tappamaan, taistelemaan vallasta, dominoimaan jne. olisi lopettaa heidän etninen eksklusiivisuutensa, koska silloin hutteriitit hajoaisivat ja tulisivat osaksi atomisoitua liberaalia yhteiskuntaa, ja sen väkivaltaa, katkeruutta ja vihaa.

* Liberaalit ovat erittäin eksklusiivisiä. Heidän eksklusiivisuutensa perustuu yksiulotteisesti rahaan ja kuluttamiseen, ja kaikkien muiden eksklusiivisuuksien demonisointiin, vainoamiseen, heikentämiseen ja/tai hajottamiseen; perheiden, etnisten ja rodullisten, yhteisöllisten, kulttuuristen, työhön liittyvien (esim. killat), sukupuoleen liittyvien, sosiaaliseen elämään liittyvien (esim. klubit) jne.

Tämä pakottaa ihmiset epänormaalisti  hyperkilpailemaan taloudellisesti ja kuluttamalla, koska muita ekslusiivisuuksia on vaikea käyttää, niitä ei osata käyttää (esim. koulujen tehtävä liberaalina regimentoijana) tai niitä ei voi käyttää. Tämä synnyttää vihaa ja katkeruutta. Kommunismi/ sosialismi, kansallissosialismi ja islam ovat liberaalien yhteiskuntien lapsia ja suoria seurauksia. Voidaankin kysyä miksi liberaalilla raha- ja tavaraeksklusiivisuudella pitäisi olla jokin erikoisasema? Kommunismi on menestyksellisesti ja älykkäästi demonisoinut, osoittanut vääräksi/ vääryydeksi ja purkanut liberaalien eksklusiivisuuksia, riippumatta kommunismin surkeista ja kammottavista seurauksista. Tarkoitukseni ei ole sanoa, että oikeus omaisuuteen, omaan kehoon ja työn tuloksiin (henkilökohtaiseen tai lisäarvoon) on sinänsä väärin (kannatan niitä), vaan sitä että liberalismin sairaassa ympäristössä nämä kehittyvät vääryyksiksi jne. Jos liberaali "eliitti" purkaa tai estää muiden ihmisten itselleen rakentamat, tarvitsemat, haluamat ja tavoittelemat eksklusiivisuudet, liberaalin "eliitin" ei kannata ihmetellä kun jokin poliittinen liike lopulta vie liberaalilta "eliitiltä" kaikki eksklusiivisuudet ja viimeistelee sen viemällä heiltä oikeuden elämään. Näin on käynyt jo monta kertaa historiassa ja niin tulee tapahtumaan myös tulevaisuudessa.

Jotta liberaali "eliitti" voisi välttää tämän, sen on hyväksyttävä yhteisöllisiä ja muita keskisuuria yksilön ja yhteiskunnan välimaastoon sijoittuvia eksklusiivisuuksia, joiden puitteissa ihmiset voivat kilpailla ja saavuttaa haluamiaan asioita vaihtoehtoisilla tavoilla. Tämä ei sulje rahaa ja rahakuluttamista pois heidän elämästään, mutta tuo niiden rinnalle ja yhteyteen monipuolisia muita keinoja. Nämä uudet eksklusiivisuudet vastaavat ihmisten tarpeisiin ja kuluttavat siten heidän energiansa turvallisesti. Kun pieniä ja erilaisia eksklusiivisuuksia on paljon, ne toimivat toistensa vastapainoina, jolloin yksittäisen eksklusiivisuuden on vaikea päästä dominoivaan asemaan; yksinvalta ei ole lopulta kenenkään etu. Lisäksi keskisuuret eksklusiivisuudet toimivat liberalismin yksinvallan vastapainona, joka estää sitä kehittymästä yhä totalitaristisempaan suuntaan. Länsimaat ovat tällä hetkellä pehmeän totalitarismin vaiheessa, mutta koska liberalismin vallalle ei ole vastapainoa (yksilöt ovat siihen liian heikkoja), mikään ei estä niitä kehittymästä kovan totalitarismin suuntaan.

[mikkoellila]

Kirjoitin blogissani äskettäin juurikin tästä aiheesta:

Rasismi ratkaisuna yhteismaan ongelmaan

Rasismi/ksenofobia/nuivismi/whatever (you name it) ei välttämättä ole irrationaalista, ennakkoluuloista vieraan pelkoa.

Sosiobiologian ja taloustieteen mukaan kielteinen suhtautuminen vieraisiin etnisiin ryhmiin saattaa olla kulttuurievolutiivisesti rationaalinen toimintastrategia.

Ulkomaalaisten tms. toiseuden edustajien vieroksunta ja syrjintä saattaa olla yhteisön sosiaalista koheesiota ylläpitävä normi, joka auttaa ratkaisemaan ns. yhteismaan ongelmia.

...

Rasismi/ksenofobia tms. nuiva suhtautuminen yhteisön ulkopuolisiin Toisiin eli muukalaisiin siis auttaa vahvistamaan yhteisön jäsenten keskinäistä yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Tämä auttaa ratkaisemaan yhteismaan ongelman, koska yhteisön jäsenten keskinäinen solidaarisuus ja kulttuurillinen, henkinen ja biologinen sukulaisuus estää heitä riistämästä yhteisiä resursseja.

Sosiaaliset normit rajoittavat esim. liiallista metsästystä, marjastusta, sienestystä tai kalastusta, koska yhteisiä resursseja liikaa ahnehtivat yhteisön jäsenet kohtaavat paheksuntaa tai muita sosiaalisia rangaistuksia yhteisön muiden jäsenten taholta. Ääritapauksessa on uhkana joutuminen suljetuksi yhteisön ulkopuolelle tai joutuminen muiden yhteisön jäsenten hakkaamaksi tai suohon upottamaksi.

Yhteisön ulkopuolelta paikalle ilmaantuneisiin muukalaisiin tämä sosiaalinen kontrolli ei tepsi. Muukalaiset saattavat tulla paikalle vain tilapäisesti ja riistää paikallisyhteisön yhteisiä resursseja eli ns. yhteismaata kohtuuttomasti ja sitten häipyä paikkakunnalta kohtaamatta sosiaalisia rangaistuksia.

Esimerkiksi kiertelevät mustalaiset saattoivat varastaa ja kerjätä joutumatta yhteisön hyljeksimäksi ja halveksumaksi paarialuokaksi, koska he eivät kuuluneet paikallisyhteisöön. Tästä syystä suomalaisten ja muiden eurooppalaisten agraariyhteiskunnan aikaisten paikallisyhteisöjen nuiva suhtautuminen mustalaisiin oli rationaalinen defenssi muukalaisten muodostamaa uhkaa kohtaan.

...

[JR]

Ymmärsin melkeen kaiken. Joku viisas on ollut sitä mieltä, että agraariyhteiskunta on ollut paras ja toimivin yhteiskuntarakenne.

[Valkea]

Ellilä on kirjoittaa olennaisilta osiltaan oikein. Sen verran lisäisin, että on monenlaisilla kehitystasoilla olevia yhteisöjä. Ne, jotka ratkovat sisäisiä ongelmiaan kovalla väkivallalla, ovat yleensä kehittymättömämpiä ja jäävät lyhytikäisiksi. Kehittyneet ja pitkäikäiset (ikuiset) yhteisöt käyttävät lukuisia keinoja, jotka karsivat ja estävät asteittain lisääntyen esim. vapaamatkustusta. Ääritapauksissa joissa näiden prosessien jälkeen yksittäinen henkilö jatkaa vapaamatkustusta, yhteisö erottaa hänet. Tämä poistaa väkivallan tarpeen.

JR, agraariyhteiskunnalle tyypilliset yhteisöt ovat siinä mielessä ihmiselle parhaita, että meidän psykologiset ja älylliset kykymme ja taipumuksemme ovat sopivimpia juuri pienyhteisölliseen elämään. Niiden kokemuksista ja tiedosta on paljon opittavaa. Sanottakoon kuitenkin, että  tarkoituksenani ei ole palaaminen vanhanaikaiseen maalaiselämään, vaan auttaa luomaan sellaisia yhteisöjä, jotka käyttävät toiminnassaan kehittyneintä teknologiaa ja tietoutta yhdessä pitkäaikaisessa ryhmäevoluutiossa koeteltujen ja hyväksi havaittujen keinojen kanssa.

[Valkea]

Lisäys: Pienyhteisöllä tarkoitan yhteisöä, jossa on vähemmän kuin 200 henkilöä. Pienyhteisöt voivat verkostoitua laajemmiksi kokonaisuuksiksi.

[Parasiittiö]

Ekskluusio on normaali, jokapäiväinen ja väistämätön osa ihmiselämää ja sitä ei voida poistaa ihmisistä ja yhteiskunnasta. Mikään ekskluusio sinänsä ei ole hyvä tai paha asia millään mittareilla mitattuna.

Mielenkiintoista juttua. Olen varsinkin tästä kuoottaamastani pätkästä täysin samaa mieltä.

[Valkea]

Nim. Parasiittiö,

Lainaamasi kohta viittaa kirjoituksen laajemmassa kokonaisuudessa siihen, että ekskluusio tarvitsee järkevän kontekstin. Paras esimerkki hyvästä kontekstista on tietenkin hyvin suunniteltu yhteisö. Esimerkki huonosta kontekstista on joupporetkuporukan huutelu kadulla.

[Parasiittiö]

Nim. Parasiittiö,

Lainaamasi kohta viittaa kirjoituksen laajemmassa kokonaisuudessa siihen, että ekskluusio tarvitsee järkevän kontekstin. Paras esimerkki hyvästä kontekstista on tietenkin hyvin suunniteltu yhteisö. Esimerkki huonosta kontekstista on joupporetkuporukan huutelu kadulla.

No kiits kun selvensit sitä kontekstijutun tarkoitusta.

[mikkoellila]

Liberaalin yhteiskunnan vallan tukipilareihin kuuluu se, että se pystyy jaottelemaan teknisesti hyvin samankaltaiset asiat, esim. erilaiset ekskluusiot, hyvyyteen ja pahuuteen ilman perusteita, ja saa erilaiset ihmiset (joko analysointikyvyttömät tai analysoimattomuuteen ohjatut) ilmaisemaan esim. moraalisen närkästyksensä ja järkytyksensä niihin liittyen.

Yleinen olettamus yhteiskunnallisessa keskustelussa tuntuu olevan, että maahanmuuttoa ja siitä aiheutuvaa monikulttuurisuutta kritisoivat tahot ovat suvaitsemattomia ja epäliberaaleja. Klisheemäisten amisnatsien tms. perusjunttien kohdalla tämä pitääkin paikkansa empiirisesti tarkasteltuna, mutta kyseessä ei ole mikään määritelmällisesti tosi tautologia.

Loogisesti katsottuna ensinnäkin liberaalisuus ja suvaitsevuus ovat kaksi eri asiaa. Liberalismi on yksilönvapauden puolustamiseen perustuva poliittinen ideologia. On liberalismin vastaista suhtautua suvaitsevasti eli hyväksyvästi yksilönvapauden vastaisiin asioihin. Jos jossain kulttuurissa esim. pakkoavioliitot ovat yleisiä, suvaitsevuus tämän kulttuurin tätä piirrettä kohtaan on epäliberaalia.

Toiseksi, myönteinen suhtautuminen maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen on eri asia kuin suvaitsevuus yleisenä asenteena. Joku maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen suvaitsevasti eli hyväksyvästi suhtautuva taho voi suhtautua hyvin suvaitsemattomasti muihin asioihin. Jos suvaitsevuudella tarkoitetaan erilaisten, jopa yksilönvapauden vastaisten arvomaailmojen ja niihin perustuvien yhteisöjen hyväksymistä, silloin suvaitsevien ihmisten pitäisi hyväksyä mm. fundamentalistikristilliset yhteisöt ja esim. homoseksuaalisten suhteiden kieltäminen näiden yhteisöjen sisällä. Suvaitsevana itseään pitävät tahot eivät kuitenkaan varmaan hyväksyisi sitä, että esim. joku lestadiolainen lappilainen kunta kieltäisi homobaarien toiminnan kunnan rajojen sisällä. Suvaitsevuusihmisten täytyisi vedota johonkin yleiseen yksilönvapausargumenttiin voidakseen tuomita ko. kunnan homofobisen päätöksenteon. Tällöin he tulisivat kuitenkin myöntäneeksi, että suvaitsevuudella on rajansa: suvaitsevuus ei koske yksilönvapauden vastaisia ideologioita ja niihin perustuvia tekoja, koska yksilönvapauden vastaisia asioita ei haluta hyväksyä.

[Shawast]

Edelliseen liittyen, voidaan siis sanoa, että suvaitsevaisuus ei ole mikään absoluuttinen arvo itsessään. Suvaitsevaisuuden raja päättyy aina johonkin ja se raja on kulttuurillisesti määritelty. Niinpä kun eurooppalaiset eivät esimerkiksi suvaitse tyttölasten sukuelinten silvontaa, niin monet kulttuuripiirit sen suvaitsevat, sitä pidetään jopa normina.

Monikulturistit puhuvat suvaitsevaisuudesta, mutta heidän suussaan se muuttuu vain tyhjäksi fraasiksi. He puhuvat suvaitsevaisuuden puolesta, koska he määrittelevät tuon suvaitsevaisuuden itse. Paradoksi on siinä, että itse määritelty suvaitsevaisuus ei ole enää suvaitsevaisuutta. Se on pikkuporvarillista moraalisäteilyä, joka ei vaadi "suvaitsijalta" mitään sellaista ponnistusta, että sitä voisi kutsua suvaitsevaisuudeksi. Todellinen suvaitsevaisuus on kuin kidutus, sen joutuu kestämään.

Niinpä kaiken tuon tekopyhyyden lisäksi, suvaitsevaiset onnistuvat omalla toiminnallaan vielä luomaan yhteiskunnan, jossa lisääntyy sellainen suvaitsevaisuus, jota he eivät todellisuudessa suvaitse, esim. lasten silvonta, kunniamurhat. Samalla lisääntyy myös suvaitsemattomuus sellaisia asioita kohtaan, joita he suvaitsevat, esim. homoseksuaalisuus, naisten tasa-arvo, alaikäisten avioliitot.

Suvaitsevaiset ovat omaa häntäänsä nielevä käärme.

[Valkea]

Minulle kelpaa se liberalismi, joka oli voimassa käytännön elämässä Yhdysvaltojen alkuaikoina, joka salli ihmisten elää ja järjestäytyä haluamallaan tavalla sen aikaisten realiteettien rajoissa. Kuitenkin liberalismin filosofiaan liittyy ongelmia, jotka johtavat sen luonnollisen kehityksen myötä kasvaviin ongelmiin. Liberalismi perustuu yksilön tahdon ja yksilöiden välisten ohikiitävien transaktioiden ylentämiseen pseudojumalalliseen asemaan. Liberalismi antaa meille oikeuksia (esim. ihmisoikeudet), jotka todellisuudessa ovat radikaaleja valtion rangaistuksin ylläpidettyjä vaatimuksia sallitusta sosiaalisesta järjestyksestä. Näitä se täydentää lukuisilla suorilla vaatimuksilla ja rajoituksilla. Liberaali filosofia johtaa monimutkaisten loogisten prosessien kautta siihen, että ainoa liberaalin yhteiskunnan de facto sallittu ihmisten olomuoto on atomisoitu individualistinen hedonismi. Koska liberaalien filosofia ei kiinnitä heitä muuhun kuin ihmisten jatkuvasti vaihtuviin mielihaluihin ja oikkuihin, he ovat pakotettuja kannattamaan "edistystä" (progress ---> progressiivinen), joka on sisällyksetöntä ja ilman suuntaa olevaa muutosta. Koska liberaaleillakin on ihmisten normaalit sosiaaliset tarpeet, he ajautuvat lapselliseen konformismiin ja mukautuvat siihen mikä kulloinkin sattuu olemaan hallitsevana yhteiskunnassa.

Ihmiset ovat sosiaalisia olentoja, joiden elämä on merkityksetöntä ilman pysyvää sosiaalista verkkoa, kanssakäymistä, vahvistusta, hyväksyntää, tukea jne. Ihmisten tahto ja tärkeimmät tavoitteet ovat ristiriidassa individualistisen hedonismin kanssa. Lapset (Tärkeintä mitä meillä maallisessa elämässä on; sekä omat että laajemmin) ja heihin liittyvä jatkuvuus vaatii epäitsekästä uhrautumista. Monet ihmiset tahtovat elää, olla ja työskennellä samankaltaisten ihmisten kanssa ja haluavat, että heidän lapsensa jatkavat sitä etnisyyttä, kulttuuria, uskontoa, tiedettä/ teknologiaa, taloudellista kehitystä, jne., jota vanhempien ryhmä edustaa. Liberalismi ei siis pysty toteuttamaan sen oman filosofian tärkeintä tavoitetta eli ihmisten tahtoa.

Todellinen vapaus on sitä, että ihmiset saavat järjestäytyä haluamallaan tavalla; klubeiksi, yhteisöiksi, killoiksi jne, jotka valitsevat ja karsivat jäsenensä parhaaksi katsomallaan tavalla. Ei ole mitään syytä (lukuunottamatta liberaalien totalitaristisia valtatavoitteita) miksi jonkin ryhmän tulisi ottaa joukkoonsa sellaiset jäsenet, joita se ei halua. Jos joku henkilö on syntynyt sellaiseen ryhmään, jossa ryhmä rajoittaa kyseisen henkilön taipumuksia, hän voi valita joko mukautumisen tai ryhmästä lähtemisen. Se, että ryhmästä lähtemiseen liittyy kynnys, on vain hyväksi, koska silloin mahdollinen lähtöpäätös perustuu pitkään ja huolelliseen harkintaan ja vakaaseen päätökseen, ei hetken oikkuun tai mielijohteisiin.

Yhteiskunnan kannalta ainoa ongelma on se, että jokin ryhmä pääsee ylivaltaan yhteiskunnassa ja sanelee muille mielivaltaiset ja tukahduttavat sääntönsä, kuten liberaalit nyt tekevät. Se tuhoaa vapauden. Siksi vastustan kaikkea yhden ideologian ylivaltaa, myös oman ideologiani ylivaltaa.

[nimetönkeskustelija]

Yleinen olettamus yhteiskunnallisessa keskustelussa tuntuu olevan, että maahanmuuttoa ja siitä aiheutuvaa monikulttuurisuutta kritisoivat tahot ovat suvaitsemattomia ja epäliberaaleja. Klisheemäisten amisnatsien tms. perusjunttien kohdalla tämä pitääkin paikkansa empiirisesti tarkasteltuna, mutta kyseessä ei ole mikään määritelmällisesti tosi tautologia.

Tämähän on se, mitä yritetään kansalle koko ajan syöttää. Maahanmuuttokritiikki on rasismia asenteella "Se on kaikki sitä samaa rasismia". Media kerää juttuja kaikkein tärähtäneimmistä uusnatseista yrittäen epätoivoisesti teipata heidät samaan ryhmään kaikkien maahanmuuttoa kriittisesti tarkastelevien kanssa.

Väitteet on itsessään yhtä naurettavia kuin oletus, että julkisen terveydenhuollon kannattaja olisi äärivasemmistolainen kommari. En voi mitenkään uskoa, että viestinnän asiantuntijat tekisi tämän yleistämisen vahingossa. Kyse on tietoisesta mustamaalauksesta.

[Valkea]

Re: Shawast ja Nimetönkeskustelija

Analysoin suvaitsevaisuutta lyhyesti:

Raha toimii lähes yksinomaisena ohjaus-, arviointi- ja arvottamismekanismina liberaalissa yhteiskunnassa. Valtaapitävien kannalta jokin asia (ihmiset mukaanlukien) on olemassa, se pitää ottaa huomioon ja siihen pitää puuttua, jos siitä aiheutuu kustannuksia tai siitä saadaan tuottoja. Kuitenkin, jos jonkin asian rahallinen vaikutus on +-0, se ei välttämättä ole näkymätön "eliitille", koska sillä voi olla potentiaalia kustannuksiin tai tuottoihin, joko sen omasta toimesta, tai yhteiskunnan estämänä, kannustamana tai pakottamana.

Markkinat ja raha luovat sen numeerisen kentän, jossa kaikki asiat ovat yhteismitallisia. Niitä voidaan sen takia käyttää tarkassa laskennallisessa ohjauksessa.

Suvaitsevaisuus on yksi niistä keinoista, joita "eliitti" käyttää lyhyen tähtäimen valta- ja tuottotavoitteidensa säätelyyn. Moraalin tai hyvyyden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Maahanmuuttajien tehtävänä on "eliitin" kannalta lisätä halpatyövoimaa; heikentää kantaväestön poliittista potentiaalia ja -voimaa vastavoimalla, jolloin "eliitin" on vaa'ankieliasemassa helpompi hallita kantaväestöä; tuoda lisää asiakkaita eri byrokratioille; tuoda maahan julkisia palveluja runsaasti tarvitsevia ja lähtökohtaisesti suvaitsevaista politiikkaa haluavia, jotka kannattavat lähes automaattisesti vasemmistoliberaaleja puolueita; heikentää balkanisomalla yhteiskuntaa, jotta se on helpompi liittää osaksi globaalia valtajärjestelmää; jyrkentää sosiaalisia, turvallisuus, viihtyvyys, taloudellisia, jne. eroja, jotka kiihdyttävät kuluttamista (Esim. maahanmuutto - white flight yhdistelmä lisää asuntojen kysyntää, turvattomat ja epäviihtyisät asuinalueet lisäävät pakoa turvallisiin ja  viihtyisiin kauppakeskuksiin, jne.); luomalla maahanmuuttajaslummeja ja kurjistamalla kantaväestöä "eliitti" nostaa omaa statustaan ja rahansa arvoa suhteessa kantaväestöön; jne.

Lisäksi suvaitsevaisuuden tehtävänä on yleisesti säädellä ja turvata ihmisten vapaata taloudellista liikkumista maasta toiseen; turisteja, liikemiehiä, kausi- ja pätkätyövoimaa, asiantuntijoita, jne. Nämä ovat useimmiten kohdemaassa rajoitetun ajan.

Koska lähes kaikki luetellut asiat ovat lyhyellä ja erityisesti pitkällä tähtäimellä kantaväestön etujen vastaista, sillä on taipumus vastustaa niitä. Tätä vastustusta "eliitti" kutsuu suvaitsemattomuudeksi. "Eliitti" pyrkii pakottamaan kantaväestöä suvaitsevaiseksi demonisoimalla sitä; suvaitsevaisuuspropagandalla; moraalisella paheksunnalla; luomalla mediassa mielikuvan siitä, että lähes kaikki ovat suvaitsevaisia (sosiaalinen paine); indoktrinoinnilla kouluissa; korkean statuksen asiantuntijalausunnoilla (auktoriteetti); taloudellisilla riippuvuuksilla julkisista palveluista ja globaaleista yrityksistä; jne.

Mitä tietämättömämpänä, tyhmempänä, psykologisesti heikompana ja taloudellisesti riippuvaisempana kantaväestö pystytään pitämään, sitä helpommin se sisäistää suvaitsevaisuuden osaksi omaa moraaliaan, ajatuksiaan ja tunnemaailmaansa.

[Valkea]

"Kiitän" liberaalia "eliittiä" suunnilleen samoilla sanoilla kuin tämä tyttö:

http://www.youtube.com/watch?v=xB7pQpNx-F4

[Valkea]

Kirjoitin: "Mitä tietämättömämpänä, tyhmempänä, psykologisesti heikompana ja taloudellisesti riippuvaisempana kantaväestö pystytään pitämään, sitä helpommin se sisäistää suvaitsevaisuuden osaksi omaa moraaliaan, ajatuksiaan ja tunnemaailmaansa."

Tarkennus: Tietämättömyys ja tyhmyys ei viittaa tässä älykkyyteen, ammattiosaamiseen, koulusivistykseen tms., vaan vallan toiminnan ymmärtämiseen monimutkaisessa ja hierarkisessa yhteiskunnassa ja omien yksilöllisten ja ryhmäintressien ymmärtämiseen sellaisessa ympäristössä.

Pelkistetyimmillään edellä käsitelty tarkoittaa sitä, että "eliitti" tekee kaikkensa ajaakseen omia etujaan (taloudellisia, poliittisia, turvallisuus, asuinalue, kulttuurillisia, ryhmä jne. intressejä)  kantaväestön kustannuksella ja vahingoksi, ja estääkseen kantaväestöä ajamasta ja edes ilmaisemasta omia vastaavia etujaan.

- Ulkopuolinen valta joka riistää ihmisiltä heidän vapautensa keskustella ajatuksistaan julkisesti, riistää samalla heiltä heidän vapautensa ajatella - Immanuel Kant

[Shawast]

Suvaisevaisuus sekä siihen liittyvä länsimaisen kulttuurin ja ihmisen itseinho saattavat olla viimeisen kahdensadan onnistunein ja globaalein ideologia. Ideologia, jonka olemassaoloa ei edes ymmärretä.

Tämä tuli esiin hämmentävällä tavalla Conan O'Brianin showssa muutama viikko sitten. Conan ilmoitti, että arvioiden mukaan eurooppalaisperäiset ihmiset ovat Yhdysvalloissa vähemmistö vuoteen 2050 mennessä, yleisö hurrasi ja taputti.

[Valkea]

Re: Shawast

Usan showmaailmassa katsomoiden yläpuolella on monitorit, jotka kehottavat taputtamaan, buuaamaan, nauramaan, näyttämään surulliselta jne. En tiedä Conan showsta, mutta yleisenä tapana on myös palkata katsojia pienillä palkkioilla. Tällaiset katsojat on valikoitu siten, että he ovat tunneherkkiä ja tekevät niinkuin katsomonjohtaja määrää. Toisaalta Bill Clintonin liberaalit, suurimmalta osin valkoiset kuulijat taputtivat ilman mitään ohjausta hänen kertoessaan valkoisten tulevasta vähemmistöasemasta Usassa. Stalinillekin taputettiin haltioituneesti, vaikka viikate oli jo kurkulla. Keinot näissä tapauksissa ovat erilaisia, mutta lopputulos on sama.

Sekä byrokraatit että globaalikapitalistit ratsastavat maahanmuuton "luovalla tuholla" (Milton Friedman), jossa instituutioiden, elinympäristöjen, prosessien, kulttuurin, asuintalojen, sosiaalisten siteiden jne. rapautuminen ja tuhoutuminen luo tilaisuuksia vallan haalimiseen ja tuottoihin. Toimintakaava noudattaa onnettomuuden ja tuottoisan anti-onnettomuuden menetelmiä (Deleuze ja Guattari, 1987; Massumi 2009) He ajattelevat pystyvänsä eristäytymään luovan tuhon seurauksilta eksklusiivisilla asuinalueillaan (heidän perspektiivinsä ulottuu vain lähitulevaisuuteen). Sillekin tulee aikanaan loppu, ehkäpä samalla tavalla kuin valkoisten valta loppui aikanaan Haitissa; valkoisten totaaliseen joukkoteurastukseen. Luovan tuhon tuottoisuuteen kuuluu se, että prosessi ei ole kunnolla kenenkään hallittavissa, ja kerran käynnistyttyään ja "institutionalisoiduttuaan" sitä on vaikea pysäyttää. Kaikesta ihmisen älykkyydestä huolimatta meidän tilanteemme ei juurikaan eroa hiivasoluista sokerivesiastiassa; ne tuottavat ravinnon polttamisen sivutuotteena hallitsemattomasti alkoholia, joka aikanaan väkevöityessään tappaa ne. Voisi tavallaan ajatella, että yhteiskunnan systeeminen laajuus; kompleksisuus; hierarkisuus; atomisuus; käytännöllisten siteiden väheneminen kokonaisuuteen, ihmisiin, instituutioihin ja elämisen tarpeiden tuottamiseen; jne., imee itseensä ihmisen rajallisen älykkyyden, tunnemaailman ja ymmärryksen ohjauskeinoina, ja jättää jäljelle samankaltaisen typeryyden ja ohjauskyvyttömyyden kuin edellä mainituilla hiivasoluilla.  

[Valkea]

Oliver E. Williamsonin kirjan The Mechanisms of Governance  mukaan ihmisen älykkyys ei riitä kunnolla edes yksittäisten hierarkisten organisaatioiden ohjaamiseen, joten typeryys ja virheet yhteiskunnan tasolla eivät ole yllättäviä:

http://www.amazon.com/Mechanisms-Governance-Oliver-E-Williamson/dp/0195132602/ref=sip_rech_dp_4

[Valkea]

Lisäys: Liberaalin "eliitin" (laskennallista ja monetarisoitua) rationalisuutta vähentää lisäksi se, että se perustuu yksilöiden intresseihin. Vaikka intressit materialisoituvat ajoittain rahassa mitattaviksi, ne perustuvat tunteisiin, henkilökohtaisiin ajatuksiin, pyrkimyksiin, edellisten potentiaaleihin, jne., joten ne ovat epäselviä, eivätkä ole laskettavissa ja ennustettavissa tai ne ovat kvantifioitavissa vain sumean matematiikan ja sanallisen kuvailun yhdistelmällä (epätarkka ja herkkä virheille). Tämä tekee liberaalista systeemistä monenlaisten harhaluulojen, väärinkäsitysten, toiveajattelun, henkilökohtaisten projisointien jne. temmellyskentän. Lisäksi systeemi vähintäänkin aliarvioi erilaiset ryhmäintressit.

Käytännön esimerkkinä intressien arvioimisen vaikeudesta voi pitää esim. historioitsija Jukka Relanderin muslimeihin kohdistuvaa henkilökohtaista projisointia. Hän sanoi muslimien haluavan vain kuluttaa niinkuin länsimaalaisetkin. Hän kuvasi Adidaksen lenkkikengät muslimien kulutustavoitteeksi. Seuraavasta vaikutusvaltaisen egyptiläisen imaamin puheesta voi päätellä, miten lenkkikengät ja muu länsimaalaistyyppinen statuskuluttaminen sijoittuvat hänen intressihierarkiassaan. Vaikka muslimimaissa laajasti tarkasteltuna on monenlaista vaihtelua suhteessa kuluttamiseen, länsimaalaistyyppinen kuluttaminen on keskimäärin vähempiarvoista ja alisteinen tärkeämmille islamilaisille intresseille:

http://www.memritv.org/clip/en/0/0/0/0/0/0/2335.htm

[Hiidenlintu]

Erinomaista keskustelua. Tällaista tämä foorumi kaipaa enemmän.

Olen lähtökohtaisesti ihmisen itsemäärämisoikeuden, taloudellisen ja sosiaalisen vapauden kannattaja, joten samaistun sinänsä liberalismin lähtökohtiin.

Se liberalismi mistä referoimassasi ajattelussa on kyse, on kuitenkin siinä mielessä erilaista, että se on eräänlaista pakotettua sosiaalista liberalismia, jossa ihmisyhteisöt eivät edes halutessaan pysty ekskluusioon.

Eräs ratkaisu tähän ongelmaan olisi tietenkin valtarakenteiden hajauttaminen mahdollisimman paikalliselle tasolle, jolloin esimerkiksi kunnista tulisi hyvin autonomisia yksiköitä. Tämä on periaattessa samaa ajattelua mitä on - täälläkin usein mainitussa - Sveitsissä harjoitettu käytännössä.

Aihetta on sivuttu täällä aiemminkin: http://hommaforum.org/index.php/topic,7788.0.html

[Valkea]

Nöyrästi otan vastaan kiitoksen.

Sentyyppinen desentralisaatio jota ehdotat on hyvä asia, mutta sentralisoiva globaaliin valtaan pyrkivä liberalismi on niin iskostunut yhteiskunnan rakenteisiin, talouteen/tuotantoon/kulutukseen, ajatteluun/rationalisuuteen (tarkemmin: tautologiseen rationaalisuuteen), tieteeseen, politiikkaan, lakiin, poliittiseen filosofiaan, tiedotusvälineisiin, jne., että pelkkä poliittinen desentralisaatio ei yksin riitä. Universaalille liberalismille paikallinen autonomia on vain yksi pois "rationalisoitava" "eliitin" globaalia valtajärjestelmää häiritsevä tekijä. Sen lisäksi tarvitaan:

- Kilpaileva poliittinen filosofia ja rationaalisuus. Näiden täytyy pystyä tuottamaan käytännöllistä järjestystä, toimintaa ja tuloksia, sekä toimimaan negaationa liberaalille poliittiselle filosofialle.

- Erilaista ihmisten paikallista käytännön yhteistoimintaa ja yhteistyötä, joka verkostoituu.

- Kaikenlaista riippumattomuutta keskussysteemistä; sekä paikallista, että itsenäisiä kansainvälisiä yhteyksiä ja yhteistoimintaa.

- Autonomisesti itseään synnyttäviä ja vahvistavia ei-liberaaleja, konservatiivisia prosesseja.

- Liberaalin systeemin toiminnan heikentämistä kansalaistottelemattomuudella, jättäytymällä pois sen toiminnoista, kieltäytymällä osallistumasta, kieltäytymällä auttamasta, pidättäytymällä tukemasta, jne.

Liberalismi eri käytännön ilmenemismuodoissaan perustuu samalle poliittiselle filosofialle. Se on yhteiskuntamuotona pystynyt säilyttämään  itsensä yli kaksisataa vuotta ja on ollut länsimaissa menestyksellinen. Jotta ihmisille voidaan ehdottaa edellämainittuja toimenpiteitä on ensin vastattava kysymykseen "Miksi?" ja sitten luotava kaikenlaista hyödyllistä sosiaalista toimintaa, joka pikkuhiljaa kehittyessään lähestyy edellä kirjoitettua listaa.

On vaikea nähdä miten pelkillä säädöillä tai perinteisillä uudistuksilla liberalismia voitaisiin korjata, koska sen perusperiaatteet vievät hellittämättä kohti systeemin hajoamista. Uhkien kirjo globaalissa ja liberaalissa, vahvasti riippuvaisessa, keskitetysti johdetussa, ja nopeiden virtausten verkossa on maksimaalinen. Mitä lähemmäs liberalismi pääsee globaalia valtaa, sitä todennäköisemmäksi ja suuremmaksi ns. black swan katastrofit (sekä ihmisen aiheuttamat että itsestään syntyvät, tai niiden yhdistelmät) tulevat. Samoin lisääntyy myös sellaisen monien tekijöiden yhteisvaikutuksena syntyvän supertapahtuman todennäköisyys, joka tuhoaa koko systeemin. Ne kansainväliset taudit; terrorismi; rikollisuus; tietoverkkohakkerointi; taloudelliset lamat ja ongelmat; koheesio-ongelmat taloudellisten, etnisten, uskonnollisten jne. ryhmien välillä; valtioiden ulkopuoliset toimijat; valtakeskuksien ohjausongelmat; jne., joita olemme tähän mennessä nähneet ovat vasta alkua.

Ehkäpä käynnistymässä on parempia prosesseja.

[JR]

Hauskaa pohdiskelua kieltämättä. Ongelmaksi tulee aina se, että ihminen on niin kelvoton keksintö, että se tyhmyyttään, itsekeskeisyyttään ja vallanhaluisuuttaan pilaa järjestään kaikki hienot pyrkimykset ja teoriat.
Islam ja sosialismi ovat siitä hauskoja järjestelmiä, että ne antavat valmiin vastauksen joka asiaan, yksilön pitää vain totella ja uskoa, ei ajatella.